Lue keskustelun säännöt.
Nykynuoret, isovanhemmat ja lapsenlapset
20.11.2018 |
En halua kuulostaa itsekkäältä, mutta nykyään isovanhempia käytetään vähän liikaakin hyväksi. Nuoret menevät viikossa pari kertaa kuntosalille ja tuovat lapset sitten mummille ja vaarille. Näiden kuntosalikertojen lisäksi on milloin mitäkin. On pitkä työpäivä; "voitko hakea lapset päiväkodista?". Sitten pitää päästä välillä puolison kanssa syömään, leffaan tai viikonloppuna juhlimaan.
Lapsenlapset on tottakai ihania, mutta meillä isovanhemmillakin on oma elämä. Me olemme jo hoitaneet sen osan elämää, että lapset sitovat sinut keittiön ja olohuoneen välille. Suoraan tästä on hyvin vaikea puhua, koska riitaa en tahdo ja en sitäkään etteikö lapsenlapset nyt ikinä tulisi mummille ja vaarille.
Tästä pitäisi saada aito dialogi aikaiseksi. Se että lapsenlapset ovat 3-4 kertaakin viikossa isovanhempien hoidossa, on oikeasti jo aika paljon. Puolet viikosta! Kyse on myös jollain tavalla kunnioituksesta. Nyt jos koittaa vihjata, että emme pysty hoitamaan lapsia kun lähdemme jouluostoksille. Vastaus on usein jotain sen tyyppistä, että "no miksette mene päivällä? Mihin teillä on hoppu?".
Itse uskon että aika moni isovanhempi painii näiden kysymysten äärellä.
Kommentit (133)
Parisuhdetta ei kukaan ole ketjussa sysännyt isovanhempien vastuulle. Mutta kyllä kuuluu ihmisyyteen lähimmäisen tukeminen ja auttaminen. Minä aion auttaa lapsiani niin paljon kun ikinä voin koko loppuelämäni.
Mun vanhemmissa on todella paha valuvika ja luonnehäiriö kun oma lapsi ei kiinnosta, ja kun äärimmäisessä hädässä joskus pyytänyt apua, on lyöty luuri korvaan ja tiuskittu että jokainen hoitaa omansa. Ai niin paitse tää ei koskenut vanhempiani jotka sai 375 pv vuodessa apua aikanaan itse omaan vanhemmuuteen.
Mitä olisin toivonut vanhemmiltani? 1-2 krt vuodessa hoitoapua esim 2-3 h. Lasten synttäreillä käymistä. Kyläilyä edes joskus. Soittelua ja yhteydenpitoa. Kaikki tää olis vastinut ehkä 12 h VUODESSA heidän kallisarvoista aikaansa.
Mielestäni nää oli hyvin vaatimattomat pienet toiveet. MIKÄÄN NÄISTÄ EI TOTEUTUNUT. Vanhempia ei tuon vertaa kiinnostanut. Kas kun he edelleen elävät vain itseään varten omaa napaa kaivaen, niinkuin ovat koko ikänsä eläneet.
T. Se vanhemmilleen katkera
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä keskustelu. Minulla on ollut puoliksi tilanne, ettei oikein apua tullut ja sitten taas tilanne parani ja apua on alkanut saamaan.
Ensimmäisenä vuotena apua ei saanut kun en itse halunnut antaa niin pientä yökylään, muutamia kertoja sain pariksi tunniksi lapsen hoitoon joko MLL hoitajan avulla tai sit joskus mummo otti vähäksi aikaa. Näitä kertoja ei ollut tosiaan montaa ja voin sanoa, että kyllä se jotain masennusta aiheutti minulle kun ei ollenkaan omaa aikaa tai parisuhdeaikaa.
Sitten tilanne alkoi vähän helpottamaan. Nyt kun lapseni on 3v tyttäreni on jopa kerran kuukaudessa hoidossa isovanhemillaan, missä hän samalla näkee serkkujaan jotka pitävät seuraa hoidon ajan ja leikkiä riittää. Tunnen kyllä syyllisyyttä näistä kerran kuusta hoidoista. Lapseni saattaa olla parikin yötä kerrallaan isovanhemmilla kun asuvat vähän kauempana.
Joskus tytär on ollut jopa 2 krt hodossa kun nykyään oma äitinikin pystyy joskus hoitamaan lasta ja se tuntuu jo melkein liialliselta.
Noh, anyways. Kun on kokenut kummatkin. Se ettei saa apua oikein mistään ja se että saa vaikka nyt sen kerran kuussa apua.
Isovanhemmat voisi miettiä vaikka sitä kuinka todennäköisesti parisuhde pysyy kasassa jos ei ikinä ole treffeillä tai vietä kaksin yötä puolisonsa kanssa? Sitä ajautuu sitten kämppäkaveriksi ja luultavasti ero tulee enemmin ja myöhemmin.
Kerran kuussa saatava apu on mielestäni riittävää. Parisuhteelle jää aikaa ja myös isovanhempiin syntyy suhde lapsenlapsella mikä on tärkeää lapselle ja isovanhemmille.
Mielestäni joka viikko lapsen hoidattaminen isovanhemmilla on jo välinpitämättömyyttä lasta kohtaan ja isovanhempien hyväksikäyttöä.
Toisaalta kuulostaa hyytvän kylmältä jos isovanhempi ei halua nähdä lapsenlastaan. Sellaisen isovanhemman kyllä voi sitten unohtaa vainhainkotiin.
Jopa juoppo isäni käy katsomassa tytärtäni kahvittelun merkeissä (selvinpäin) ei hänestä hoitoapua ole, mutta hauskaa heillä on silti yhdessä.
HYVIN TÄRKEÄ AIHE!
Ja treffien ajaksi ei voi ostaa lastenhoitopalvelua, koska...? Minusta on vähän väärin sekin, että vastuu aikuisen lapsen avioliiton tilasta kipataan isovanhemmille.
Pariksi tunniksi voikin ostaa lastenhoitoapua. Mutta tässä kaupungissa ei mikään taho hoida yön yli. Ei MLL eikä hoivafirmat. Pari tunnin treffit ei aina suhdetta pelasta.
T. Tukiverkoton, ei olla 14 vuoteen oltu yhtään yötä miehen kanssa kaksin. Ei hotelliöitä, ei viikonloppuja, ei lemmenlomia. Edes RAHALLA ei saa hoitajaa.
Ja asutte paikassa, jossa ei ole yhtäkään lukiolaista tai vaikka ammattikoulussa lähihoitajaksi opiskelevaa nuorta, joka tulisi maksua vastaan lapsenvahdiksi? Vai ovatko kaikki niin varakkaista perheistä, että saavat kaiken haluamansa ihan vain pyytämällä vanhemmiltaan?
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdetta ei kukaan ole ketjussa sysännyt isovanhempien vastuulle. Mutta kyllä kuuluu ihmisyyteen lähimmäisen tukeminen ja auttaminen. Minä aion auttaa lapsiani niin paljon kun ikinä voin koko loppuelämäni.
Mun vanhemmissa on todella paha valuvika ja luonnehäiriö kun oma lapsi ei kiinnosta, ja kun äärimmäisessä hädässä joskus pyytänyt apua, on lyöty luuri korvaan ja tiuskittu että jokainen hoitaa omansa. Ai niin paitse tää ei koskenut vanhempiani jotka sai 375 pv vuodessa apua aikanaan itse omaan vanhemmuuteen.
Mitä olisin toivonut vanhemmiltani? 1-2 krt vuodessa hoitoapua esim 2-3 h. Lasten synttäreillä käymistä. Kyläilyä edes joskus. Soittelua ja yhteydenpitoa. Kaikki tää olis vastinut ehkä 12 h VUODESSA heidän kallisarvoista aikaansa.
Mielestäni nää oli hyvin vaatimattomat pienet toiveet. MIKÄÄN NÄISTÄ EI TOTEUTUNUT. Vanhempia ei tuon vertaa kiinnostanut. Kas kun he edelleen elävät vain itseään varten omaa napaa kaivaen, niinkuin ovat koko ikänsä eläneet.
T. Se vanhemmilleen katkera
Ohi näppishärö, 365 eikä 375...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä keskustelu. Minulla on ollut puoliksi tilanne, ettei oikein apua tullut ja sitten taas tilanne parani ja apua on alkanut saamaan.
Ensimmäisenä vuotena apua ei saanut kun en itse halunnut antaa niin pientä yökylään, muutamia kertoja sain pariksi tunniksi lapsen hoitoon joko MLL hoitajan avulla tai sit joskus mummo otti vähäksi aikaa. Näitä kertoja ei ollut tosiaan montaa ja voin sanoa, että kyllä se jotain masennusta aiheutti minulle kun ei ollenkaan omaa aikaa tai parisuhdeaikaa.
Sitten tilanne alkoi vähän helpottamaan. Nyt kun lapseni on 3v tyttäreni on jopa kerran kuukaudessa hoidossa isovanhemillaan, missä hän samalla näkee serkkujaan jotka pitävät seuraa hoidon ajan ja leikkiä riittää. Tunnen kyllä syyllisyyttä näistä kerran kuusta hoidoista. Lapseni saattaa olla parikin yötä kerrallaan isovanhemmilla kun asuvat vähän kauempana.
Joskus tytär on ollut jopa 2 krt hodossa kun nykyään oma äitinikin pystyy joskus hoitamaan lasta ja se tuntuu jo melkein liialliselta.
Noh, anyways. Kun on kokenut kummatkin. Se ettei saa apua oikein mistään ja se että saa vaikka nyt sen kerran kuussa apua.
Isovanhemmat voisi miettiä vaikka sitä kuinka todennäköisesti parisuhde pysyy kasassa jos ei ikinä ole treffeillä tai vietä kaksin yötä puolisonsa kanssa? Sitä ajautuu sitten kämppäkaveriksi ja luultavasti ero tulee enemmin ja myöhemmin.
Kerran kuussa saatava apu on mielestäni riittävää. Parisuhteelle jää aikaa ja myös isovanhempiin syntyy suhde lapsenlapsella mikä on tärkeää lapselle ja isovanhemmille.
Mielestäni joka viikko lapsen hoidattaminen isovanhemmilla on jo välinpitämättömyyttä lasta kohtaan ja isovanhempien hyväksikäyttöä.
Toisaalta kuulostaa hyytvän kylmältä jos isovanhempi ei halua nähdä lapsenlastaan. Sellaisen isovanhemman kyllä voi sitten unohtaa vainhainkotiin.
Jopa juoppo isäni käy katsomassa tytärtäni kahvittelun merkeissä (selvinpäin) ei hänestä hoitoapua ole, mutta hauskaa heillä on silti yhdessä.
HYVIN TÄRKEÄ AIHE!
Ja treffien ajaksi ei voi ostaa lastenhoitopalvelua, koska...? Minusta on vähän väärin sekin, että vastuu aikuisen lapsen avioliiton tilasta kipataan isovanhemmille.
Pariksi tunniksi voikin ostaa lastenhoitoapua. Mutta tässä kaupungissa ei mikään taho hoida yön yli. Ei MLL eikä hoivafirmat. Pari tunnin treffit ei aina suhdetta pelasta.
T. Tukiverkoton, ei olla 14 vuoteen oltu yhtään yötä miehen kanssa kaksin. Ei hotelliöitä, ei viikonloppuja, ei lemmenlomia. Edes RAHALLA ei saa hoitajaa.Ja asutte paikassa, jossa ei ole yhtäkään lukiolaista tai vaikka ammattikoulussa lähihoitajaksi opiskelevaa nuorta, joka tulisi maksua vastaan lapsenvahdiksi? Vai ovatko kaikki niin varakkaista perheistä, että saavat kaiken haluamansa ihan vain pyytämällä vanhemmiltaan?
En kyllä jättäisi tuntemattomalle teinille pieniä lapsia. Kun en jättäisi edes tutullekaan teinille...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä keskustelu. Minulla on ollut puoliksi tilanne, ettei oikein apua tullut ja sitten taas tilanne parani ja apua on alkanut saamaan.
Ensimmäisenä vuotena apua ei saanut kun en itse halunnut antaa niin pientä yökylään, muutamia kertoja sain pariksi tunniksi lapsen hoitoon joko MLL hoitajan avulla tai sit joskus mummo otti vähäksi aikaa. Näitä kertoja ei ollut tosiaan montaa ja voin sanoa, että kyllä se jotain masennusta aiheutti minulle kun ei ollenkaan omaa aikaa tai parisuhdeaikaa.
Sitten tilanne alkoi vähän helpottamaan. Nyt kun lapseni on 3v tyttäreni on jopa kerran kuukaudessa hoidossa isovanhemillaan, missä hän samalla näkee serkkujaan jotka pitävät seuraa hoidon ajan ja leikkiä riittää. Tunnen kyllä syyllisyyttä näistä kerran kuusta hoidoista. Lapseni saattaa olla parikin yötä kerrallaan isovanhemmilla kun asuvat vähän kauempana.
Joskus tytär on ollut jopa 2 krt hodossa kun nykyään oma äitinikin pystyy joskus hoitamaan lasta ja se tuntuu jo melkein liialliselta.
Noh, anyways. Kun on kokenut kummatkin. Se ettei saa apua oikein mistään ja se että saa vaikka nyt sen kerran kuussa apua.
Isovanhemmat voisi miettiä vaikka sitä kuinka todennäköisesti parisuhde pysyy kasassa jos ei ikinä ole treffeillä tai vietä kaksin yötä puolisonsa kanssa? Sitä ajautuu sitten kämppäkaveriksi ja luultavasti ero tulee enemmin ja myöhemmin.
Kerran kuussa saatava apu on mielestäni riittävää. Parisuhteelle jää aikaa ja myös isovanhempiin syntyy suhde lapsenlapsella mikä on tärkeää lapselle ja isovanhemmille.
Mielestäni joka viikko lapsen hoidattaminen isovanhemmilla on jo välinpitämättömyyttä lasta kohtaan ja isovanhempien hyväksikäyttöä.
Toisaalta kuulostaa hyytvän kylmältä jos isovanhempi ei halua nähdä lapsenlastaan. Sellaisen isovanhemman kyllä voi sitten unohtaa vainhainkotiin.
Jopa juoppo isäni käy katsomassa tytärtäni kahvittelun merkeissä (selvinpäin) ei hänestä hoitoapua ole, mutta hauskaa heillä on silti yhdessä.
HYVIN TÄRKEÄ AIHE!
Luuletko että itekkäät kusip-ääisovanhemmat miettii tuollaista? Että auttaisivat jotta lspsensa parisuhde ei kärsi? Ei todellakaan!
Mun persevanhemmat itse aikanaan hoidatti meidät lapset mummoilla. Mummot autto 3-7 pv VIIKOSSA ja monta kertaa vuodesa vanhemmat kävi etelässä kaksin parisuhdelomalla. Viikolla kävivät 1-3 iltaa kaksin tansseissa. Parisuhdeaikaa niillä oli joka viikko monta iltaa sillä viikonloput oltiin me lapset mummolassa. Samoin koulujen lomat.No miten nyt sitten isovanhempina toimivat? No ilmoittivat että kukin hoitaa omansa. Eivät ole yhtä ainoaa kertaa hoitaneet eikä auttaneet mitenkään. Edes henkistä tukea ei saa, arvostelua senkin edestä. Eivät edes äärimmäisessä hädässä auttaneet kun kulemma on periaatepäätös ettei hoideta (ja periaatteesta ei poiketa).
Me 10v miehen kanssa kituutettiin ilman yhtään parisuhdeaikaa, kun ei ollut hoitajia. Homma loppu siihen että mies rakastui toiseen. Sanoi syyksi sen että ei jaksanut uuvuttavaa elämää jossa ei koskaan hengähdystaukoa.
No mitäpä mun ihmispersevanhemmat? Syyttivät MINUA kaikeasta, haukkuivat ja ilmoittivat että eivät tule ikinä auttamaan mitenkään, itse saat pärjätä sopassasi.Isovanhempien vastuulla ei ole tietenkään lapsen parisuhde, mutta on se juma-lauta itsekkyyden huippu jos ei vittu edes KERTA VUOTEEN voi hoitaa lapsenlapsia vaikka tunnin.
Olen niin katkera vanhemmilleni että aion k-o-s-t-a-a niille jotenkin. V*tun kusi-päät..
No oletko sanonut suoraan heille? Saman, mitä kirjoitit tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdetta ei kukaan ole ketjussa sysännyt isovanhempien vastuulle. Mutta kyllä kuuluu ihmisyyteen lähimmäisen tukeminen ja auttaminen. Minä aion auttaa lapsiani niin paljon kun ikinä voin koko loppuelämäni.
Mun vanhemmissa on todella paha valuvika ja luonnehäiriö kun oma lapsi ei kiinnosta, ja kun äärimmäisessä hädässä joskus pyytänyt apua, on lyöty luuri korvaan ja tiuskittu että jokainen hoitaa omansa. Ai niin paitse tää ei koskenut vanhempiani jotka sai 375 pv vuodessa apua aikanaan itse omaan vanhemmuuteen.
Mitä olisin toivonut vanhemmiltani? 1-2 krt vuodessa hoitoapua esim 2-3 h. Lasten synttäreillä käymistä. Kyläilyä edes joskus. Soittelua ja yhteydenpitoa. Kaikki tää olis vastinut ehkä 12 h VUODESSA heidän kallisarvoista aikaansa.
Mielestäni nää oli hyvin vaatimattomat pienet toiveet. MIKÄÄN NÄISTÄ EI TOTEUTUNUT. Vanhempia ei tuon vertaa kiinnostanut. Kas kun he edelleen elävät vain itseään varten omaa napaa kaivaen, niinkuin ovat koko ikänsä eläneet.
T. Se vanhemmilleen katkera
Hei, saako kysyä minkä ikäinen olet? Mulla oli tuo sama tilanne, ja olen ajatellut sen johtuvan siitä, etten ollut erityisen toivottu lapsi. Ei se enää haittaa, olen omani jo kasvattanut ja katkeruudestakin päässyt. 40+ -ikäluokassa aika monella on samantyyppinen tarina. Ollaan synnytty aikaan, jolloin lapsia piti vaan olla, kiinnosti tai ei,,,ja eihän niiltä aikanaan ei-kiinnostuneilta vanhemmilta voi kai odottaa kiinnostusta lapsiin myöhemminkään. Nykyään on veloja, aina ei ole ollut, syystä tai toisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä keskustelu. Minulla on ollut puoliksi tilanne, ettei oikein apua tullut ja sitten taas tilanne parani ja apua on alkanut saamaan.
Ensimmäisenä vuotena apua ei saanut kun en itse halunnut antaa niin pientä yökylään, muutamia kertoja sain pariksi tunniksi lapsen hoitoon joko MLL hoitajan avulla tai sit joskus mummo otti vähäksi aikaa. Näitä kertoja ei ollut tosiaan montaa ja voin sanoa, että kyllä se jotain masennusta aiheutti minulle kun ei ollenkaan omaa aikaa tai parisuhdeaikaa.
Sitten tilanne alkoi vähän helpottamaan. Nyt kun lapseni on 3v tyttäreni on jopa kerran kuukaudessa hoidossa isovanhemillaan, missä hän samalla näkee serkkujaan jotka pitävät seuraa hoidon ajan ja leikkiä riittää. Tunnen kyllä syyllisyyttä näistä kerran kuusta hoidoista. Lapseni saattaa olla parikin yötä kerrallaan isovanhemmilla kun asuvat vähän kauempana.
Joskus tytär on ollut jopa 2 krt hodossa kun nykyään oma äitinikin pystyy joskus hoitamaan lasta ja se tuntuu jo melkein liialliselta.
Noh, anyways. Kun on kokenut kummatkin. Se ettei saa apua oikein mistään ja se että saa vaikka nyt sen kerran kuussa apua.
Isovanhemmat voisi miettiä vaikka sitä kuinka todennäköisesti parisuhde pysyy kasassa jos ei ikinä ole treffeillä tai vietä kaksin yötä puolisonsa kanssa? Sitä ajautuu sitten kämppäkaveriksi ja luultavasti ero tulee enemmin ja myöhemmin.
Kerran kuussa saatava apu on mielestäni riittävää. Parisuhteelle jää aikaa ja myös isovanhempiin syntyy suhde lapsenlapsella mikä on tärkeää lapselle ja isovanhemmille.
Mielestäni joka viikko lapsen hoidattaminen isovanhemmilla on jo välinpitämättömyyttä lasta kohtaan ja isovanhempien hyväksikäyttöä.
Toisaalta kuulostaa hyytvän kylmältä jos isovanhempi ei halua nähdä lapsenlastaan. Sellaisen isovanhemman kyllä voi sitten unohtaa vainhainkotiin.
Jopa juoppo isäni käy katsomassa tytärtäni kahvittelun merkeissä (selvinpäin) ei hänestä hoitoapua ole, mutta hauskaa heillä on silti yhdessä.
HYVIN TÄRKEÄ AIHE!
Ja treffien ajaksi ei voi ostaa lastenhoitopalvelua, koska...? Minusta on vähän väärin sekin, että vastuu aikuisen lapsen avioliiton tilasta kipataan isovanhemmille.
Pariksi tunniksi voikin ostaa lastenhoitoapua. Mutta tässä kaupungissa ei mikään taho hoida yön yli. Ei MLL eikä hoivafirmat. Pari tunnin treffit ei aina suhdetta pelasta.
T. Tukiverkoton, ei olla 14 vuoteen oltu yhtään yötä miehen kanssa kaksin. Ei hotelliöitä, ei viikonloppuja, ei lemmenlomia. Edes RAHALLA ei saa hoitajaa.Ja asutte paikassa, jossa ei ole yhtäkään lukiolaista tai vaikka ammattikoulussa lähihoitajaksi opiskelevaa nuorta, joka tulisi maksua vastaan lapsenvahdiksi? Vai ovatko kaikki niin varakkaista perheistä, että saavat kaiken haluamansa ihan vain pyytämällä vanhemmiltaan?
En kyllä jättäisi tuntemattomalle teinille pieniä lapsia. Kun en jättäisi edes tutullekaan teinille...
Sille ei sitten voi mitään. Ja siihen nuoreenhan tutustutaan ensin, otetaan lapsenvahdiksi lyhyeksi aikaa ja jos vaikuttaa kivalta ja lapsetkin tykkää, hoitoaikaa voi pidentää. Monessa muussa maassa on ihan tavallista, että teinitytöt ovat lapsenvahteina ja tienaavat sillä itselleen taskurahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdetta ei kukaan ole ketjussa sysännyt isovanhempien vastuulle. Mutta kyllä kuuluu ihmisyyteen lähimmäisen tukeminen ja auttaminen. Minä aion auttaa lapsiani niin paljon kun ikinä voin koko loppuelämäni.
Mun vanhemmissa on todella paha valuvika ja luonnehäiriö kun oma lapsi ei kiinnosta, ja kun äärimmäisessä hädässä joskus pyytänyt apua, on lyöty luuri korvaan ja tiuskittu että jokainen hoitaa omansa. Ai niin paitse tää ei koskenut vanhempiani jotka sai 375 pv vuodessa apua aikanaan itse omaan vanhemmuuteen.
Mitä olisin toivonut vanhemmiltani? 1-2 krt vuodessa hoitoapua esim 2-3 h. Lasten synttäreillä käymistä. Kyläilyä edes joskus. Soittelua ja yhteydenpitoa. Kaikki tää olis vastinut ehkä 12 h VUODESSA heidän kallisarvoista aikaansa.
Mielestäni nää oli hyvin vaatimattomat pienet toiveet. MIKÄÄN NÄISTÄ EI TOTEUTUNUT. Vanhempia ei tuon vertaa kiinnostanut. Kas kun he edelleen elävät vain itseään varten omaa napaa kaivaen, niinkuin ovat koko ikänsä eläneet.
T. Se vanhemmilleen katkera
Olen tosi pahoillani puolestasi. Jos tietäisin, kuka olet, voisin kyllä tulla auttamaan. Auttelen lasteni perheitä tarpeen mukaan, mutta jää minulle silti paljon aikaa esim tänne av-palstalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä keskustelu. Minulla on ollut puoliksi tilanne, ettei oikein apua tullut ja sitten taas tilanne parani ja apua on alkanut saamaan.
Ensimmäisenä vuotena apua ei saanut kun en itse halunnut antaa niin pientä yökylään, muutamia kertoja sain pariksi tunniksi lapsen hoitoon joko MLL hoitajan avulla tai sit joskus mummo otti vähäksi aikaa. Näitä kertoja ei ollut tosiaan montaa ja voin sanoa, että kyllä se jotain masennusta aiheutti minulle kun ei ollenkaan omaa aikaa tai parisuhdeaikaa.
Sitten tilanne alkoi vähän helpottamaan. Nyt kun lapseni on 3v tyttäreni on jopa kerran kuukaudessa hoidossa isovanhemillaan, missä hän samalla näkee serkkujaan jotka pitävät seuraa hoidon ajan ja leikkiä riittää. Tunnen kyllä syyllisyyttä näistä kerran kuusta hoidoista. Lapseni saattaa olla parikin yötä kerrallaan isovanhemmilla kun asuvat vähän kauempana.
Joskus tytär on ollut jopa 2 krt hodossa kun nykyään oma äitinikin pystyy joskus hoitamaan lasta ja se tuntuu jo melkein liialliselta.
Noh, anyways. Kun on kokenut kummatkin. Se ettei saa apua oikein mistään ja se että saa vaikka nyt sen kerran kuussa apua.
Isovanhemmat voisi miettiä vaikka sitä kuinka todennäköisesti parisuhde pysyy kasassa jos ei ikinä ole treffeillä tai vietä kaksin yötä puolisonsa kanssa? Sitä ajautuu sitten kämppäkaveriksi ja luultavasti ero tulee enemmin ja myöhemmin.
Kerran kuussa saatava apu on mielestäni riittävää. Parisuhteelle jää aikaa ja myös isovanhempiin syntyy suhde lapsenlapsella mikä on tärkeää lapselle ja isovanhemmille.
Mielestäni joka viikko lapsen hoidattaminen isovanhemmilla on jo välinpitämättömyyttä lasta kohtaan ja isovanhempien hyväksikäyttöä.
Toisaalta kuulostaa hyytvän kylmältä jos isovanhempi ei halua nähdä lapsenlastaan. Sellaisen isovanhemman kyllä voi sitten unohtaa vainhainkotiin.
Jopa juoppo isäni käy katsomassa tytärtäni kahvittelun merkeissä (selvinpäin) ei hänestä hoitoapua ole, mutta hauskaa heillä on silti yhdessä.
HYVIN TÄRKEÄ AIHE!
Luuletko että itekkäät kusip-ääisovanhemmat miettii tuollaista? Että auttaisivat jotta lspsensa parisuhde ei kärsi? Ei todellakaan!
Mun persevanhemmat itse aikanaan hoidatti meidät lapset mummoilla. Mummot autto 3-7 pv VIIKOSSA ja monta kertaa vuodesa vanhemmat kävi etelässä kaksin parisuhdelomalla. Viikolla kävivät 1-3 iltaa kaksin tansseissa. Parisuhdeaikaa niillä oli joka viikko monta iltaa sillä viikonloput oltiin me lapset mummolassa. Samoin koulujen lomat.No miten nyt sitten isovanhempina toimivat? No ilmoittivat että kukin hoitaa omansa. Eivät ole yhtä ainoaa kertaa hoitaneet eikä auttaneet mitenkään. Edes henkistä tukea ei saa, arvostelua senkin edestä. Eivät edes äärimmäisessä hädässä auttaneet kun kulemma on periaatepäätös ettei hoideta (ja periaatteesta ei poiketa).
Me 10v miehen kanssa kituutettiin ilman yhtään parisuhdeaikaa, kun ei ollut hoitajia. Homma loppu siihen että mies rakastui toiseen. Sanoi syyksi sen että ei jaksanut uuvuttavaa elämää jossa ei koskaan hengähdystaukoa.
No mitäpä mun ihmispersevanhemmat? Syyttivät MINUA kaikeasta, haukkuivat ja ilmoittivat että eivät tule ikinä auttamaan mitenkään, itse saat pärjätä sopassasi.Isovanhempien vastuulla ei ole tietenkään lapsen parisuhde, mutta on se juma-lauta itsekkyyden huippu jos ei vittu edes KERTA VUOTEEN voi hoitaa lapsenlapsia vaikka tunnin.
Olen niin katkera vanhemmilleni että aion k-o-s-t-a-a niille jotenkin. V*tun kusi-päät..No oletko sanonut suoraan heille? Saman, mitä kirjoitit tänne.
Onen yrittänyt, eivät kuuntele, huutavat päälle ja raivostuvat. Luonnevikaisen kanssa keskustelu ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdetta ei kukaan ole ketjussa sysännyt isovanhempien vastuulle. Mutta kyllä kuuluu ihmisyyteen lähimmäisen tukeminen ja auttaminen. Minä aion auttaa lapsiani niin paljon kun ikinä voin koko loppuelämäni.
Mun vanhemmissa on todella paha valuvika ja luonnehäiriö kun oma lapsi ei kiinnosta, ja kun äärimmäisessä hädässä joskus pyytänyt apua, on lyöty luuri korvaan ja tiuskittu että jokainen hoitaa omansa. Ai niin paitse tää ei koskenut vanhempiani jotka sai 375 pv vuodessa apua aikanaan itse omaan vanhemmuuteen.
Mitä olisin toivonut vanhemmiltani? 1-2 krt vuodessa hoitoapua esim 2-3 h. Lasten synttäreillä käymistä. Kyläilyä edes joskus. Soittelua ja yhteydenpitoa. Kaikki tää olis vastinut ehkä 12 h VUODESSA heidän kallisarvoista aikaansa.
Mielestäni nää oli hyvin vaatimattomat pienet toiveet. MIKÄÄN NÄISTÄ EI TOTEUTUNUT. Vanhempia ei tuon vertaa kiinnostanut. Kas kun he edelleen elävät vain itseään varten omaa napaa kaivaen, niinkuin ovat koko ikänsä eläneet.
T. Se vanhemmilleen katkera
Hei, saako kysyä minkä ikäinen olet? Mulla oli tuo sama tilanne, ja olen ajatellut sen johtuvan siitä, etten ollut erityisen toivottu lapsi. Ei se enää haittaa, olen omani jo kasvattanut ja katkeruudestakin päässyt. 40+ -ikäluokassa aika monella on samantyyppinen tarina. Ollaan synnytty aikaan, jolloin lapsia piti vaan olla, kiinnosti tai ei,,,ja eihän niiltä aikanaan ei-kiinnostuneilta vanhemmilta voi kai odottaa kiinnostusta lapsiin myöhemminkään. Nykyään on veloja, aina ei ole ollut, syystä tai toisesta.
Joo olet oikeassa, olen 70- luvun lapsi ha silloin tosiaan lapset tehtiin ”puolipakolla” jotta olisi sosiaalisesti normaali.
Ohis, eikö tylyillä piittaamattomilla isovanhemmilla yhtään omatunto kolkuta? Varsinkin jos itse saanut valtavasti hoitoapua aikanaan. Eikö silloin olisi sellainen, mikä sana sitä kuvaisi parhaiten, eettinen velvoite (?) auttaa ketjussa eteenpäin omia lapsiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukupolvien ketjuun kuuluu auttaa jälkipolvia, ja se kuka ihan itsekkyyttään katkaisee ketjun (kieltäytyen auttamasta ilman syytä) on kyllä törkimys.
Vierailija kirjoitti:
Perheet ovat aivan hirvittävän eriarvoisessa asemassa. Toisilla molemmat isovanhemmat osallistuu, auttaa arjessa, hoitaa lapsia, tukee kriiseissä ja hädässä.
Toiset ovat täysin yksin, eivät saa apua, eivät edes välttämättä yhteydenpitoa tai välittämistä, jotkut isovanhemmat ovat aivan piittaamattomia lastensa elämästä ja perheistä. Tätä soisin yhteiskunnan jotenkin tasaavan, siis tukevan tksin jääviä lapsiperheitä.T. Perheneuvolan täti
Perheneuvolan tädille!
Voisiko tätä Suomen hienoa neuvolaverkostoa viedäkin nyt seuraavalle tasolle? Ts joku verkostoneuvolan tapainen, missä auttajat ja autettavat voisivat kohdata? Itse voisin hyvin auttaa lapsiperheitä, joilla ei ole omasta takaa auttajia. Olen hyvässä kunnossa oleva eläkeläinen ja virtaa riittää vielä. En ole joka päivä hoitamassa omia lastenlapsiani.
Onhan tämä syntyvyyden lasku kaikkien asia ja meitä eläkeläisiä voisi hyvin ”velvoittaa” auttamaan lapsiperheitä. Itse ainakin olisin valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perheet ovat aivan hirvittävän eriarvoisessa asemassa. Toisilla molemmat isovanhemmat osallistuu, auttaa arjessa, hoitaa lapsia, tukee kriiseissä ja hädässä.
Toiset ovat täysin yksin, eivät saa apua, eivät edes välttämättä yhteydenpitoa tai välittämistä, jotkut isovanhemmat ovat aivan piittaamattomia lastensa elämästä ja perheistä. Tätä soisin yhteiskunnan jotenkin tasaavan, siis tukevan tksin jääviä lapsiperheitä.T. Perheneuvolan täti
Kiva kun sua saa sanoa tädiksi! Kun päiväkodeissa on nykyään tätikriisi! Suuttuvat mokomat, jos heitä tädittelee. Minusta kun se on arvonimi! Kiitos sinulle perheneuvolan kiva täti!
tv: naapurin täti ( Kasvatustieteen sekä filosofian maisteri, mutta haluaa olla ennenkaikkea täti)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä keskustelu. Minulla on ollut puoliksi tilanne, ettei oikein apua tullut ja sitten taas tilanne parani ja apua on alkanut saamaan.
Ensimmäisenä vuotena apua ei saanut kun en itse halunnut antaa niin pientä yökylään, muutamia kertoja sain pariksi tunniksi lapsen hoitoon joko MLL hoitajan avulla tai sit joskus mummo otti vähäksi aikaa. Näitä kertoja ei ollut tosiaan montaa ja voin sanoa, että kyllä se jotain masennusta aiheutti minulle kun ei ollenkaan omaa aikaa tai parisuhdeaikaa.
Sitten tilanne alkoi vähän helpottamaan. Nyt kun lapseni on 3v tyttäreni on jopa kerran kuukaudessa hoidossa isovanhemillaan, missä hän samalla näkee serkkujaan jotka pitävät seuraa hoidon ajan ja leikkiä riittää. Tunnen kyllä syyllisyyttä näistä kerran kuusta hoidoista. Lapseni saattaa olla parikin yötä kerrallaan isovanhemmilla kun asuvat vähän kauempana.
Joskus tytär on ollut jopa 2 krt hodossa kun nykyään oma äitinikin pystyy joskus hoitamaan lasta ja se tuntuu jo melkein liialliselta.
Noh, anyways. Kun on kokenut kummatkin. Se ettei saa apua oikein mistään ja se että saa vaikka nyt sen kerran kuussa apua.
Isovanhemmat voisi miettiä vaikka sitä kuinka todennäköisesti parisuhde pysyy kasassa jos ei ikinä ole treffeillä tai vietä kaksin yötä puolisonsa kanssa? Sitä ajautuu sitten kämppäkaveriksi ja luultavasti ero tulee enemmin ja myöhemmin.
Kerran kuussa saatava apu on mielestäni riittävää. Parisuhteelle jää aikaa ja myös isovanhempiin syntyy suhde lapsenlapsella mikä on tärkeää lapselle ja isovanhemmille.
Mielestäni joka viikko lapsen hoidattaminen isovanhemmilla on jo välinpitämättömyyttä lasta kohtaan ja isovanhempien hyväksikäyttöä.
Toisaalta kuulostaa hyytvän kylmältä jos isovanhempi ei halua nähdä lapsenlastaan. Sellaisen isovanhemman kyllä voi sitten unohtaa vainhainkotiin.
Jopa juoppo isäni käy katsomassa tytärtäni kahvittelun merkeissä (selvinpäin) ei hänestä hoitoapua ole, mutta hauskaa heillä on silti yhdessä.
HYVIN TÄRKEÄ AIHE!
Luuletko että itekkäät kusip-ääisovanhemmat miettii tuollaista? Että auttaisivat jotta lspsensa parisuhde ei kärsi? Ei todellakaan!
Mun persevanhemmat itse aikanaan hoidatti meidät lapset mummoilla. Mummot autto 3-7 pv VIIKOSSA ja monta kertaa vuodesa vanhemmat kävi etelässä kaksin parisuhdelomalla. Viikolla kävivät 1-3 iltaa kaksin tansseissa. Parisuhdeaikaa niillä oli joka viikko monta iltaa sillä viikonloput oltiin me lapset mummolassa. Samoin koulujen lomat.No miten nyt sitten isovanhempina toimivat? No ilmoittivat että kukin hoitaa omansa. Eivät ole yhtä ainoaa kertaa hoitaneet eikä auttaneet mitenkään. Edes henkistä tukea ei saa, arvostelua senkin edestä. Eivät edes äärimmäisessä hädässä auttaneet kun kulemma on periaatepäätös ettei hoideta (ja periaatteesta ei poiketa).
Me 10v miehen kanssa kituutettiin ilman yhtään parisuhdeaikaa, kun ei ollut hoitajia. Homma loppu siihen että mies rakastui toiseen. Sanoi syyksi sen että ei jaksanut uuvuttavaa elämää jossa ei koskaan hengähdystaukoa.
No mitäpä mun ihmispersevanhemmat? Syyttivät MINUA kaikeasta, haukkuivat ja ilmoittivat että eivät tule ikinä auttamaan mitenkään, itse saat pärjätä sopassasi.Isovanhempien vastuulla ei ole tietenkään lapsen parisuhde, mutta on se juma-lauta itsekkyyden huippu jos ei vittu edes KERTA VUOTEEN voi hoitaa lapsenlapsia vaikka tunnin.
Olen niin katkera vanhemmilleni että aion k-o-s-t-a-a niille jotenkin. V*tun kusi-päät..No oletko sanonut suoraan heille? Saman, mitä kirjoitit tänne.
Onen yrittänyt, eivät kuuntele, huutavat päälle ja raivostuvat. Luonnevikaisen kanssa keskustelu ei toimi.
Noh, sulla on sitten valttikortit käsisssäsi, kun vanhukset sairastuu ja heikkenee. Et auta niitä. Ei ne vuosikausia kunnossa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheet ovat aivan hirvittävän eriarvoisessa asemassa. Toisilla molemmat isovanhemmat osallistuu, auttaa arjessa, hoitaa lapsia, tukee kriiseissä ja hädässä.
Toiset ovat täysin yksin, eivät saa apua, eivät edes välttämättä yhteydenpitoa tai välittämistä, jotkut isovanhemmat ovat aivan piittaamattomia lastensa elämästä ja perheistä. Tätä soisin yhteiskunnan jotenkin tasaavan, siis tukevan tksin jääviä lapsiperheitä.T. Perheneuvolan täti
Perheneuvolan tädille!
Voisiko tätä Suomen hienoa neuvolaverkostoa viedäkin nyt seuraavalle tasolle? Ts joku verkostoneuvolan tapainen, missä auttajat ja autettavat voisivat kohdata? Itse voisin hyvin auttaa lapsiperheitä, joilla ei ole omasta takaa auttajia. Olen hyvässä kunnossa oleva eläkeläinen ja virtaa riittää vielä. En ole joka päivä hoitamassa omia lastenlapsiani.
Onhan tämä syntyvyyden lasku kaikkien asia ja meitä eläkeläisiä voisi hyvin ”velvoittaa” auttamaan lapsiperheitä. Itse ainakin olisin valmis.
Oletpa kiltti ja avulias! Vapaaehtoistyö olisi yksi keino, toinen olisi joku parempi ostettava lastenhoitoapu. Nyt kotipalvelua saa vaan lastensuojelutarpeeseen tai hetkellisesti akuuttiin hätään. Sitä saa vain virka-aikaan (ehkä isoissa kaupungeissa illallakin mutta ei pienissä) ja siihen on tiukat kriteerit.
Eniten auttaisi sertifioitu hoitajapalvelu jossa laatutarkastetut koulutetut hoitajat olisivat kunnan palveluksessa ja lapsiperheen pienellä hinnalla ostettavissa, milloin tahansa ja pieneenkiin tarpeeseen. Vaikka sit parisuhdetreffeille tai lapsettomiin häihin. Hoitajilla olisi intressi tehdä työ hyvin (tai muuten irtisanotaan tms), sillä nyt keikkahoitajilla ei tällaista vaatimusta laadusta aina ole.
Lisäksi parisuhdetukea pitäisi lisätä eli joku perheterapeutti parisuhdeterapiaa tekemään neuvolan sisään. Nythän se on haettava ulkopuolelta.
T. Perheneuvolan täti
Mä taidan olla sit tämmönen varamummi, ku mun kummilapsi on mulla joka viikko hoidossa ja n. Joka kolmas viikonloppu yötä.
Musta on todella itsekästä, että osa vanhemmista kääntää omalle lapselle selän heti kun tämä vääntää jälkikasvua.
Varsinkin tuo "itselleen eläminen" ja "minä oon omat penikat jo kasvattanu" vaan korostaa sitä oman navan tuijottelua.
"Oon jo omat penikat kasvattanu" kuulostaa muutenkin enemmän "oon jo oman tuomion lusinu! Nyt on sun vuoro".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä keskustelu. Minulla on ollut puoliksi tilanne, ettei oikein apua tullut ja sitten taas tilanne parani ja apua on alkanut saamaan.
Ensimmäisenä vuotena apua ei saanut kun en itse halunnut antaa niin pientä yökylään, muutamia kertoja sain pariksi tunniksi lapsen hoitoon joko MLL hoitajan avulla tai sit joskus mummo otti vähäksi aikaa. Näitä kertoja ei ollut tosiaan montaa ja voin sanoa, että kyllä se jotain masennusta aiheutti minulle kun ei ollenkaan omaa aikaa tai parisuhdeaikaa.
Sitten tilanne alkoi vähän helpottamaan. Nyt kun lapseni on 3v tyttäreni on jopa kerran kuukaudessa hoidossa isovanhemillaan, missä hän samalla näkee serkkujaan jotka pitävät seuraa hoidon ajan ja leikkiä riittää. Tunnen kyllä syyllisyyttä näistä kerran kuusta hoidoista. Lapseni saattaa olla parikin yötä kerrallaan isovanhemmilla kun asuvat vähän kauempana.
Joskus tytär on ollut jopa 2 krt hodossa kun nykyään oma äitinikin pystyy joskus hoitamaan lasta ja se tuntuu jo melkein liialliselta.
Noh, anyways. Kun on kokenut kummatkin. Se ettei saa apua oikein mistään ja se että saa vaikka nyt sen kerran kuussa apua.
Isovanhemmat voisi miettiä vaikka sitä kuinka todennäköisesti parisuhde pysyy kasassa jos ei ikinä ole treffeillä tai vietä kaksin yötä puolisonsa kanssa? Sitä ajautuu sitten kämppäkaveriksi ja luultavasti ero tulee enemmin ja myöhemmin.
Kerran kuussa saatava apu on mielestäni riittävää. Parisuhteelle jää aikaa ja myös isovanhempiin syntyy suhde lapsenlapsella mikä on tärkeää lapselle ja isovanhemmille.
Mielestäni joka viikko lapsen hoidattaminen isovanhemmilla on jo välinpitämättömyyttä lasta kohtaan ja isovanhempien hyväksikäyttöä.
Toisaalta kuulostaa hyytvän kylmältä jos isovanhempi ei halua nähdä lapsenlastaan. Sellaisen isovanhemman kyllä voi sitten unohtaa vainhainkotiin.
Jopa juoppo isäni käy katsomassa tytärtäni kahvittelun merkeissä (selvinpäin) ei hänestä hoitoapua ole, mutta hauskaa heillä on silti yhdessä.
HYVIN TÄRKEÄ AIHE!
Luuletko että itekkäät kusip-ääisovanhemmat miettii tuollaista? Että auttaisivat jotta lspsensa parisuhde ei kärsi? Ei todellakaan!
Mun persevanhemmat itse aikanaan hoidatti meidät lapset mummoilla. Mummot autto 3-7 pv VIIKOSSA ja monta kertaa vuodesa vanhemmat kävi etelässä kaksin parisuhdelomalla. Viikolla kävivät 1-3 iltaa kaksin tansseissa. Parisuhdeaikaa niillä oli joka viikko monta iltaa sillä viikonloput oltiin me lapset mummolassa. Samoin koulujen lomat.No miten nyt sitten isovanhempina toimivat? No ilmoittivat että kukin hoitaa omansa. Eivät ole yhtä ainoaa kertaa hoitaneet eikä auttaneet mitenkään. Edes henkistä tukea ei saa, arvostelua senkin edestä. Eivät edes äärimmäisessä hädässä auttaneet kun kulemma on periaatepäätös ettei hoideta (ja periaatteesta ei poiketa).
Me 10v miehen kanssa kituutettiin ilman yhtään parisuhdeaikaa, kun ei ollut hoitajia. Homma loppu siihen että mies rakastui toiseen. Sanoi syyksi sen että ei jaksanut uuvuttavaa elämää jossa ei koskaan hengähdystaukoa.
No mitäpä mun ihmispersevanhemmat? Syyttivät MINUA kaikeasta, haukkuivat ja ilmoittivat että eivät tule ikinä auttamaan mitenkään, itse saat pärjätä sopassasi.Isovanhempien vastuulla ei ole tietenkään lapsen parisuhde, mutta on se juma-lauta itsekkyyden huippu jos ei vittu edes KERTA VUOTEEN voi hoitaa lapsenlapsia vaikka tunnin.
Olen niin katkera vanhemmilleni että aion k-o-s-t-a-a niille jotenkin. V*tun kusi-päät..No oletko sanonut suoraan heille? Saman, mitä kirjoitit tänne.
Onen yrittänyt, eivät kuuntele, huutavat päälle ja raivostuvat. Luonnevikaisen kanssa keskustelu ei toimi.
Noh, sulla on sitten valttikortit käsisssäsi, kun vanhukset sairastuu ja heikkenee. Et auta niitä. Ei ne vuosikausia kunnossa ole.
Näin sitä luulisi että olis valttikortit, mutta isäni on jo vuosia räyhännyt ja huutanut että hän ei sitten laitokseen mene vaan omat tyttäret saavat hänet hoitaa, ovat sen velkaa! Ei sovi hänen arvolleen olla vihanneksena kunnan terveyskeskuksessa.
Jännä velka, kun sellainen on tullut kaltoinkohtelusta ja laiminlyönneistä, piittaamattomuudesta ja tylyydestä. Meitä kolmea lasta yhtäkään ei ole mitenkään autettu tai tuettu koskaan. Meiltä kyllä sitten vaaditaan sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä keskustelu. Minulla on ollut puoliksi tilanne, ettei oikein apua tullut ja sitten taas tilanne parani ja apua on alkanut saamaan.
Ensimmäisenä vuotena apua ei saanut kun en itse halunnut antaa niin pientä yökylään, muutamia kertoja sain pariksi tunniksi lapsen hoitoon joko MLL hoitajan avulla tai sit joskus mummo otti vähäksi aikaa. Näitä kertoja ei ollut tosiaan montaa ja voin sanoa, että kyllä se jotain masennusta aiheutti minulle kun ei ollenkaan omaa aikaa tai parisuhdeaikaa.
Sitten tilanne alkoi vähän helpottamaan. Nyt kun lapseni on 3v tyttäreni on jopa kerran kuukaudessa hoidossa isovanhemillaan, missä hän samalla näkee serkkujaan jotka pitävät seuraa hoidon ajan ja leikkiä riittää. Tunnen kyllä syyllisyyttä näistä kerran kuusta hoidoista. Lapseni saattaa olla parikin yötä kerrallaan isovanhemmilla kun asuvat vähän kauempana.
Joskus tytär on ollut jopa 2 krt hodossa kun nykyään oma äitinikin pystyy joskus hoitamaan lasta ja se tuntuu jo melkein liialliselta.
Noh, anyways. Kun on kokenut kummatkin. Se ettei saa apua oikein mistään ja se että saa vaikka nyt sen kerran kuussa apua.
Isovanhemmat voisi miettiä vaikka sitä kuinka todennäköisesti parisuhde pysyy kasassa jos ei ikinä ole treffeillä tai vietä kaksin yötä puolisonsa kanssa? Sitä ajautuu sitten kämppäkaveriksi ja luultavasti ero tulee enemmin ja myöhemmin.
Kerran kuussa saatava apu on mielestäni riittävää. Parisuhteelle jää aikaa ja myös isovanhempiin syntyy suhde lapsenlapsella mikä on tärkeää lapselle ja isovanhemmille.
Mielestäni joka viikko lapsen hoidattaminen isovanhemmilla on jo välinpitämättömyyttä lasta kohtaan ja isovanhempien hyväksikäyttöä.
Toisaalta kuulostaa hyytvän kylmältä jos isovanhempi ei halua nähdä lapsenlastaan. Sellaisen isovanhemman kyllä voi sitten unohtaa vainhainkotiin.
Jopa juoppo isäni käy katsomassa tytärtäni kahvittelun merkeissä (selvinpäin) ei hänestä hoitoapua ole, mutta hauskaa heillä on silti yhdessä.
HYVIN TÄRKEÄ AIHE!
Isovanhemmat eivät ole vastuussa lastensa parisuhteista. PISTE. Kasvakaa aikuisiksi!
Entä jos äitisi tai anoppisi olisi juoppo, joka kävisi katsomassa tytärtäsi selvinpäin kahvittelun ja leikkimisen merkeissä? Olisiko ok? Vai kuulutko sittenkin niihin ihmisiin, jotka vaativat naisilta paljon enemmän kuin miehiltä?
Pariksi tunniksi voikin ostaa lastenhoitoapua. Mutta tässä kaupungissa ei mikään taho hoida yön yli. Ei MLL eikä hoivafirmat. Pari tunnin treffit ei aina suhdetta pelasta.
T. Tukiverkoton, ei olla 14 vuoteen oltu yhtään yötä miehen kanssa kaksin. Ei hotelliöitä, ei viikonloppuja, ei lemmenlomia. Edes RAHALLA ei saa hoitajaa.