Lue keskustelun säännöt.
Nykynuoret, isovanhemmat ja lapsenlapset
20.11.2018 |
En halua kuulostaa itsekkäältä, mutta nykyään isovanhempia käytetään vähän liikaakin hyväksi. Nuoret menevät viikossa pari kertaa kuntosalille ja tuovat lapset sitten mummille ja vaarille. Näiden kuntosalikertojen lisäksi on milloin mitäkin. On pitkä työpäivä; "voitko hakea lapset päiväkodista?". Sitten pitää päästä välillä puolison kanssa syömään, leffaan tai viikonloppuna juhlimaan.
Lapsenlapset on tottakai ihania, mutta meillä isovanhemmillakin on oma elämä. Me olemme jo hoitaneet sen osan elämää, että lapset sitovat sinut keittiön ja olohuoneen välille. Suoraan tästä on hyvin vaikea puhua, koska riitaa en tahdo ja en sitäkään etteikö lapsenlapset nyt ikinä tulisi mummille ja vaarille.
Tästä pitäisi saada aito dialogi aikaiseksi. Se että lapsenlapset ovat 3-4 kertaakin viikossa isovanhempien hoidossa, on oikeasti jo aika paljon. Puolet viikosta! Kyse on myös jollain tavalla kunnioituksesta. Nyt jos koittaa vihjata, että emme pysty hoitamaan lapsia kun lähdemme jouluostoksille. Vastaus on usein jotain sen tyyppistä, että "no miksette mene päivällä? Mihin teillä on hoppu?".
Itse uskon että aika moni isovanhempi painii näiden kysymysten äärellä.
Kommentit (133)
Luulisi että päivällä on helpompi shoppailla.
Sun olisi pitänyt opettaa perheellesi suoraan puhumisen kulttuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu perheestä. Me olemme hyvin läheisiä isovanhempien kanssa (sekä lapset, että me aikuiset) ja haluamme nähdä usein. Mummi myös kyselee lapsenlapsien perään jos eivät muutamaan päivään ole käyneet. Mummolasta on ollut meille todella iso apu, mutta en sanoisi sen olevan yksipuolista hyötymistä. Isovanhemmilla on iso omakotitalo ja autamme paljon sen hoidossa mm. ajamalla kesäisin nurmikkoa, keräämällä omenia ja luumuja, haravoimalla, tekemällä lumitöitä yms. Lisäksi isovanhempia autellaan digiasioissa aina tarvittaessa. Asumme 2km päässä toisistamme joten tämä käy kätevästi, lapsetkin ovat jo niin isoja että kulkevat itsenäisesti tuon matkan. Rakastavat mummolaa ja isovanhempia ja uskon että myös isovanhemmat heistä iloa.
Minäkin tiedän lähipiiristä isovanhempia, jotka ovat väsyneet lapsen lapsien jatkuvaan hoitamiseen. Asuvat vielä aika lähekkäin lähes aina on lapsenlapsi heillä, itse tulee.
Ai jaa. Me ei saatu mitään apua milloinkaan, ei hoito- eikä taloudellista apua. Rahalla palkattiin hoitaja silloin harvoin kun oli tarvetta, esim. lääkärikäyntien ajaksi. Isovanhemmat päättivät eläkepäivillään muuttaa parin sadan kilometrin päähän varmuuden vuoksi. Nyt on harmillisesti sitten sairastuttu, mutta emme pysty apua antamaan täältä kaukaa käsin. Rahalla saa myös onneksi palkattua kotiapua.
Ei olla apua mekään saatu koskaan vaikka lähellä asutaan. Ei minkäänlaista apua isovanhemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistuttaisin että kaikki nuoret vanhemmat eivät ole kuten sun lapsesi, toivon siis ettet yleistä kaikkia nuoria vastuuta pakoileviksi.
Suoraa puhetta kehiin vaan, asia ei täällä kirjoittamalla parane.
Tuntuu paranevan, ainakin anoppiongelmat!
Tuossa varmaan todella paljon vaihtelua. Osa isovanhemmista hoitaa paljon ja mielellään, osa varmaan käyttää isovanhempia hyväkseen ja sitten on niitä perheitä, joissa isovanhempia ei tavata ollenkaan.
Itse tapaan lastenlapsia säännöllisesti ja autan mielelläni nuoria perheitä. Tästä matalasta syntyvyydestä voidaan me isovanhemmatkin ottaa koppi siinä mielessä, että olisimme selkeästi nuorten perheiden tukena. Lapsiperhearki on kiireistä ja vaativaa, siinä ihan pienikin apu voi olla merkittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai jaa. Me ei saatu mitään apua milloinkaan, ei hoito- eikä taloudellista apua. Rahalla palkattiin hoitaja silloin harvoin kun oli tarvetta, esim. lääkärikäyntien ajaksi. Isovanhemmat päättivät eläkepäivillään muuttaa parin sadan kilometrin päähän varmuuden vuoksi. Nyt on harmillisesti sitten sairastuttu, mutta emme pysty apua antamaan täältä kaukaa käsin. Rahalla saa myös onneksi palkattua kotiapua.
Mutta kuitenkin vaikutat katkeralta isovanhempiasi kohtaan. Se on ihan oikein, että rahalla ostat hoitajan. Vanhukset ovat hoitohommansa tehneet vuorollaan. Tyyliin kerran kuukaudessa on isovanhemmille sopiva hoitotahti.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu perheestä. Me olemme hyvin läheisiä isovanhempien kanssa (sekä lapset, että me aikuiset) ja haluamme nähdä usein. Mummi myös kyselee lapsenlapsien perään jos eivät muutamaan päivään ole käyneet. Mummolasta on ollut meille todella iso apu, mutta en sanoisi sen olevan yksipuolista hyötymistä. Isovanhemmilla on iso omakotitalo ja autamme paljon sen hoidossa mm. ajamalla kesäisin nurmikkoa, keräämällä omenia ja luumuja, haravoimalla, tekemällä lumitöitä yms. Lisäksi isovanhempia autellaan digiasioissa aina tarvittaessa. Asumme 2km päässä toisistamme joten tämä käy kätevästi, lapsetkin ovat jo niin isoja että kulkevat itsenäisesti tuon matkan. Rakastavat mummolaa ja isovanhempia ja uskon että myös isovanhemmat heistä iloa.
Voi, kun olis kaikilla noin! ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai jaa. Me ei saatu mitään apua milloinkaan, ei hoito- eikä taloudellista apua. Rahalla palkattiin hoitaja silloin harvoin kun oli tarvetta, esim. lääkärikäyntien ajaksi. Isovanhemmat päättivät eläkepäivillään muuttaa parin sadan kilometrin päähän varmuuden vuoksi. Nyt on harmillisesti sitten sairastuttu, mutta emme pysty apua antamaan täältä kaukaa käsin. Rahalla saa myös onneksi palkattua kotiapua.
Mutta kuitenkin vaikutat katkeralta isovanhempiasi kohtaan. Se on ihan oikein, että rahalla ostat hoitajan. Vanhukset ovat hoitohommansa tehneet vuorollaan. Tyyliin kerran kuukaudessa on isovanhemmille sopiva hoitotahti.
Vanhukset hoidattivat minut omilla vanhemmillaan, että siinä mielessä noukkivat vain rusinat pullista tässäkin asiassa. Nyt voivat tuhlata eläkkeensä hoitopalveluihin, meillä on nyt mukavasti aikaa ja rahaa, kun lastenhoitopalveluitakaan ei tarvitse enää ostaa.
Enemmän mä tunnen perheitä (me mukaanlukien, tosin omat vanhempani kuolivat nuorena), jotka eivät saa juuri minkäänlaista apua isovanhemmilta. Eikä se nyt niin haittaakaan, uskon, että hätätilanteessa apua irtoaisi. Mutta tuollainen hyväksikäyttökään ei tietenkään ole hyväksyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai jaa. Me ei saatu mitään apua milloinkaan, ei hoito- eikä taloudellista apua. Rahalla palkattiin hoitaja silloin harvoin kun oli tarvetta, esim. lääkärikäyntien ajaksi. Isovanhemmat päättivät eläkepäivillään muuttaa parin sadan kilometrin päähän varmuuden vuoksi. Nyt on harmillisesti sitten sairastuttu, mutta emme pysty apua antamaan täältä kaukaa käsin. Rahalla saa myös onneksi palkattua kotiapua.
Mutta kuitenkin vaikutat katkeralta isovanhempiasi kohtaan. Se on ihan oikein, että rahalla ostat hoitajan. Vanhukset ovat hoitohommansa tehneet vuorollaan. Tyyliin kerran kuukaudessa on isovanhemmille sopiva hoitotahti.
Tuohan riippuu niin paljon isovanhempien voinnistakin. Miten tuota "kerran kuukaudessa" tahtia toteutetaan, jos perheitä, joita autetaan on esim kolme?
Vierailija kirjoitti:
Enemmän mä tunnen perheitä (me mukaanlukien, tosin omat vanhempani kuolivat nuorena), jotka eivät saa juuri minkäänlaista apua isovanhemmilta. Eikä se nyt niin haittaakaan, uskon, että hätätilanteessa apua irtoaisi. Mutta tuollainen hyväksikäyttökään ei tietenkään ole hyväksyttävää.
Totta, tuohan se varmaan useammin on tilanne ainakin kaupungeissa. Isovanhemmat ja muukin tukiverkosto saattavat asua satojen kilometrien päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me taas ollaan sairastuttu molemmat jo kolmekymppisinä, minä niin, että lapsikin olisi jäänyt tekemättä ellei olisi ehtinyt ensin. Tällä terveydentilalla ja näillä voimilla ei juosta edes nelikymppisenä pikkulasten perässä (seikka, jota terve ei yleensä ymmärrä). Siksi meillä asuvalle nuorelle naiselle on kerrottu jo etukäteen, ettei mummula ole päiväkoti, niin ei tule pettymyksiä kumpaakaan suuntaan, jos lapsenlapsia tulee. Toki tuo on jos jonkinlaisia tilanteita nähnytkin kotona asuessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai jaa. Me ei saatu mitään apua milloinkaan, ei hoito- eikä taloudellista apua. Rahalla palkattiin hoitaja silloin harvoin kun oli tarvetta, esim. lääkärikäyntien ajaksi. Isovanhemmat päättivät eläkepäivillään muuttaa parin sadan kilometrin päähän varmuuden vuoksi. Nyt on harmillisesti sitten sairastuttu, mutta emme pysty apua antamaan täältä kaukaa käsin. Rahalla saa myös onneksi palkattua kotiapua.
Mutta kuitenkin vaikutat katkeralta isovanhempiasi kohtaan. Se on ihan oikein, että rahalla ostat hoitajan. Vanhukset ovat hoitohommansa tehneet vuorollaan. Tyyliin kerran kuukaudessa on isovanhemmille sopiva hoitotahti.
Tuohan riippuu niin paljon isovanhempien voinnistakin. Miten tuota "kerran kuukaudessa" tahtia toteutetaan, jos perheitä, joita autetaan on esim kolme?
Yksi perhe saa lapsenhoitoa kolmen kuukauden välein.
Toki isovanhemmat itse päättävät, jos jaksavat hyvällä mielellä useammin, niin sehän on ok. Jaksamiseen vaikuttaa myös lasten luonne ja tavat.
Me ei olla saatu yhtä sinoaa kertaa hoitoapua. Eikä myöskään välittämistä, yhteydenpitoa, kyläilyä tai soitteluakaan. Kummatkin isovanhemmat ihan helvetin itsekkäitä (”elämme nyt itsellemme” sanoivat vsnhempani - no niin ovat tehneet aina kun olivat törkeän huonoja itsekkäitä vanhempia jo lapsuudessanikin).
Kumpiakaan ei tippaakaan kiinnosta lapsenlapset. Nuorin täytti just 2 ja appikset eivät ole edes onnitelleet vauvasta eivätkä nähneet ikinä (eivät tulleet ristiäisiinkään). Eivät ole kiinnostuneita muusta kuin itsestään.
Oma äiti ei ole ollut ikinä tukena, on vain haukunut ja arvostellut, isä sitten komentelee ja määräilee ja riehuu aggressiivisesti.
Tunnen monia monia muitakin tukiverkottomia. Onneksi sitten tukiverkottomat vähän jeesaa toisian. Mun vanhemmat on nssuurta ikäluokkaa (40 luvun lopulla synt.) ja ovat kyllä törkeän itsekkäitä jaahneuta, musta piittaamattomia ja röykeitä oman edun maksimoijia.
Inhoan syvästi. Itse vanhempana todellakin teen kaiken toisin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai jaa. Me ei saatu mitään apua milloinkaan, ei hoito- eikä taloudellista apua. Rahalla palkattiin hoitaja silloin harvoin kun oli tarvetta, esim. lääkärikäyntien ajaksi. Isovanhemmat päättivät eläkepäivillään muuttaa parin sadan kilometrin päähän varmuuden vuoksi. Nyt on harmillisesti sitten sairastuttu, mutta emme pysty apua antamaan täältä kaukaa käsin. Rahalla saa myös onneksi palkattua kotiapua.
Mutta kuitenkin vaikutat katkeralta isovanhempiasi kohtaan. Se on ihan oikein, että rahalla ostat hoitajan. Vanhukset ovat hoitohommansa tehneet vuorollaan. Tyyliin kerran kuukaudessa on isovanhemmille sopiva hoitotahti.
Totta helvetissä kuuluu olla katkera jos on vittumaiset selkänsä kääntävät vanhemmat. Taas joku hyväosainen rakastavien vanhempien kermaperse pumpulilapsi jeesustelee ja tuomitsee.
Vierailija kirjoitti:
Me ei olla saatu yhtä sinoaa kertaa hoitoapua. Eikä myöskään välittämistä, yhteydenpitoa, kyläilyä tai soitteluakaan. Kummatkin isovanhemmat ihan helvetin itsekkäitä (”elämme nyt itsellemme” sanoivat vsnhempani - no niin ovat tehneet aina kun olivat törkeän huonoja itsekkäitä vanhempia jo lapsuudessanikin).
Kumpiakaan ei tippaakaan kiinnosta lapsenlapset. Nuorin täytti just 2 ja appikset eivät ole edes onnitelleet vauvasta eivätkä nähneet ikinä (eivät tulleet ristiäisiinkään). Eivät ole kiinnostuneita muusta kuin itsestään.Oma äiti ei ole ollut ikinä tukena, on vain haukunut ja arvostellut, isä sitten komentelee ja määräilee ja riehuu aggressiivisesti.
Tunnen monia monia muitakin tukiverkottomia. Onneksi sitten tukiverkottomat vähän jeesaa toisian. Mun vanhemmat on nssuurta ikäluokkaa (40 luvun lopulla synt.) ja ovat kyllä törkeän itsekkäitä jaahneuta, musta piittaamattomia ja röykeitä oman edun maksimoijia.
Inhoan syvästi. Itse vanhempana todellakin teen kaiken toisin!
Kuulostaa kyllä oudolta, järkyttävältä ja tosi tosi pahalta! Toivottavasti löydätte nk. varamummon jostakin, tai apua kavereilta.
Vierailija kirjoitti:
Me ei olla saatu yhtä sinoaa kertaa hoitoapua. Eikä myöskään välittämistä, yhteydenpitoa, kyläilyä tai soitteluakaan. Kummatkin isovanhemmat ihan helvetin itsekkäitä (”elämme nyt itsellemme” sanoivat vsnhempani - no niin ovat tehneet aina kun olivat törkeän huonoja itsekkäitä vanhempia jo lapsuudessanikin).
Kumpiakaan ei tippaakaan kiinnosta lapsenlapset. Nuorin täytti just 2 ja appikset eivät ole edes onnitelleet vauvasta eivätkä nähneet ikinä (eivät tulleet ristiäisiinkään). Eivät ole kiinnostuneita muusta kuin itsestään.Oma äiti ei ole ollut ikinä tukena, on vain haukunut ja arvostellut, isä sitten komentelee ja määräilee ja riehuu aggressiivisesti.
Tunnen monia monia muitakin tukiverkottomia. Onneksi sitten tukiverkottomat vähän jeesaa toisian. Mun vanhemmat on nssuurta ikäluokkaa (40 luvun lopulla synt.) ja ovat kyllä törkeän itsekkäitä jaahneuta, musta piittaamattomia ja röykeitä oman edun maksimoijia.
Inhoan syvästi. Itse vanhempana todellakin teen kaiken toisin!
Lisäys: ennenkuin joku ehtii kommentoimaan että ei noin vanhat enää jaksa: molemmat isovanhemmat ovat olleet nyt 13 vuotta isovanhempina eli tulivat suht nuorina isovanhemmiksi. Eivät ole 13 vuoden aikana yhtäkään kertaa leikittäneet lapsia, ulkoilleet niiden kanssa, saari hoitaneet. Kun eivät viitsi käydä lasten syntyäreilläkään eikä joulunakaan. Kun vasn se minä minä minä ja eläkeliiton retket on elämän sisältö.
Muistuttaisin että kaikki nuoret vanhemmat eivät ole kuten sun lapsesi, toivon siis ettet yleistä kaikkia nuoria vastuuta pakoileviksi.
Suoraa puhetta kehiin vaan, asia ei täällä kirjoittamalla parane.