Nykynuoret, isovanhemmat ja lapsenlapset

Kannattaa hankkia lapset lyhyellä ikäerolla. Silloin sitä lastenhoitoa ei ole koko elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja olemme kyllä saaneet apua isovanhemmilta. Mutta oikein uupuneena yhtenä päivänä tajusin, että tämä ei koskaan lopu. Ei tule ikinä ennen kuolemaa sitä helpotusta elämään. Kun omat lapset saa isoiksi, niin sitten minä vuorostani hoidan lapsenlapsia siihen asti, että kaadun hautaan. Jos jokainen lapsistamme tekee 3 lasta, niin yhdeksän lasta on vielä senkin jälkeen hoidettavana.

Jotenkin tulevaisuus näyttää aika raskaalta.

Entäs, jos eivät tee lapsia ollenkaan, tai eivät saa lapsia?

Ja eihän lapset nyt ole kuin hetken hoivaa vailla, vielähän sinulle tulee aika, kun pesä on tyhjä. Ja se onkin outoa.

Yritätkö olla vitsikäs?

Suurin osa ihmisistä tekee ja saa lapsia.

Lasten hoiva-aika on oikeasti pitkä, varsinkin jos lapsia ja lastenlapsia on useampi. Esikoinen tuo lapsenlapset hoitoon ja isoäidillä on vielä nuorin oma lapsi kotona. Sitä vapaata parisuhdeaikaa ei tule koskaan, jos hoitaa lapsenlapsia niin paljon kuin palstalla vaaditaan.

Etkö ole seurannut viimeaikaista keskustelua? Nuoret eivät enää tee lapsia ja jos tekevät, niin korkeintaan kaksi. Tai aloittavat lapsenteon niin myöhään, että lapsia ei tule ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

En halua kuulostaa itsekkäältä, mutta nykyään isovanhempia käytetään vähän liikaakin hyväksi. Nuoret menevät viikossa pari kertaa kuntosalille ja tuovat lapset sitten mummille ja vaarille. Näiden kuntosalikertojen lisäksi on milloin mitäkin. On pitkä työpäivä; "voitko hakea lapset päiväkodista?". Sitten pitää päästä välillä puolison kanssa syömään, leffaan tai viikonloppuna juhlimaan.

Lapsenlapset on tottakai ihania, mutta meillä isovanhemmillakin on oma elämä. Me olemme jo hoitaneet sen osan elämää, että lapset sitovat sinut keittiön ja olohuoneen välille. Suoraan tästä on hyvin vaikea puhua, koska riitaa en tahdo ja en sitäkään etteikö lapsenlapset nyt ikinä tulisi mummille ja vaarille.

Tästä pitäisi saada aito dialogi aikaiseksi. Se että lapsenlapset ovat 3-4 kertaakin viikossa isovanhempien hoidossa, on oikeasti jo aika paljon. Puolet viikosta! Kyse on myös jollain tavalla kunnioituksesta. Nyt jos koittaa vihjata, että emme pysty hoitamaan lapsia kun lähdemme jouluostoksille. Vastaus on usein jotain sen tyyppistä, että "no miksette mene päivällä? Mihin teillä on hoppu?".

Itse uskon että aika moni isovanhempi painii näiden kysymysten äärellä.

Etkö osaa sanoa ei? Tekee varmasti elämästä aika hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja olemme kyllä saaneet apua isovanhemmilta. Mutta oikein uupuneena yhtenä päivänä tajusin, että tämä ei koskaan lopu. Ei tule ikinä ennen kuolemaa sitä helpotusta elämään. Kun omat lapset saa isoiksi, niin sitten minä vuorostani hoidan lapsenlapsia siihen asti, että kaadun hautaan. Jos jokainen lapsistamme tekee 3 lasta, niin yhdeksän lasta on vielä senkin jälkeen hoidettavana.

Jotenkin tulevaisuus näyttää aika raskaalta.

Juuri samoin ajattelen minä. Minulla on jo neljä alle kuusivuotiasta lastenlasta ja toivottomalta näyttää. Vauvojen kanssa on kovilla, mutta viskarin kanssa on jo ihan mukavaa! Jos kaikki ovat yhtäaikaa mummolla, niin itku pääsee. Sekä mummolta että lapsilta.

Miksi otat kaikki yhtä aikaa hoitoon? Ei siinä ole mitään järkeä.

Terv mummi kuudelle muksulle

Päiväkodit ovat kiinni ja silloin lapsille ei ole muuta hoitopaikkaa. Esim. nyt joulun aikaan ja välipäivinä on sellainen tilanne. Vanhempien on mentävä töihin ja ihan uuteen varapäiväkotiin ei vauvaa ainakaan haluta viedä. Veljet odottavat mummolan leikkejä ja "yöseikkailuja".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja olemme kyllä saaneet apua isovanhemmilta. Mutta oikein uupuneena yhtenä päivänä tajusin, että tämä ei koskaan lopu. Ei tule ikinä ennen kuolemaa sitä helpotusta elämään. Kun omat lapset saa isoiksi, niin sitten minä vuorostani hoidan lapsenlapsia siihen asti, että kaadun hautaan. Jos jokainen lapsistamme tekee 3 lasta, niin yhdeksän lasta on vielä senkin jälkeen hoidettavana.

Jotenkin tulevaisuus näyttää aika raskaalta.

Juuri samoin ajattelen minä. Minulla on jo neljä alle kuusivuotiasta lastenlasta ja toivottomalta näyttää. Vauvojen kanssa on kovilla, mutta viskarin kanssa on jo ihan mukavaa! Jos kaikki ovat yhtäaikaa mummolla, niin itku pääsee. Sekä mummolta että lapsilta.

Miksi otat kaikki yhtä aikaa hoitoon? Ei siinä ole mitään järkeä.

Terv mummi kuudelle muksulle

Jos et ota, olet kylmä ja itsekäs mummo. Sinua ei tulla katsomaan vanhainkotiin. Lisäksi jos otat vain yhden kerrallaan, siihen menee kaikki kuukauden viikonloput. Ei yhtä ainutta vapaapäivää ilman lastenlasten hoitoa. Mikään ei riitä näille nykyajan ahneilla pikkulasten vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hankkia lapset lyhyellä ikäerolla. Silloin sitä lastenhoitoa ei ole koko elämä.

Ei kannata. Lyhyt ikäero on haitallinen sekä lapsille että vanhemmille. Ja pienen ikäeron lapsissa ja lapsenlapsissa on kaikista eniten hoidettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hankkia lapset lyhyellä ikäerolla. Silloin sitä lastenhoitoa ei ole koko elämä.

Ei kannata. Lyhyt ikäero on haitallinen sekä lapsille että vanhemmille. Ja pienen ikäeron lapsissa ja lapsenlapsissa on kaikista eniten hoidettavaa.

Höpöhöpö. Pelkkää plussaa on. Lapset toisilleen läheisiä, raskain aika ei kestä kauaa ja lastenlapsetkin on samaa ikäluokkaa keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja olemme kyllä saaneet apua isovanhemmilta. Mutta oikein uupuneena yhtenä päivänä tajusin, että tämä ei koskaan lopu. Ei tule ikinä ennen kuolemaa sitä helpotusta elämään. Kun omat lapset saa isoiksi, niin sitten minä vuorostani hoidan lapsenlapsia siihen asti, että kaadun hautaan. Jos jokainen lapsistamme tekee 3 lasta, niin yhdeksän lasta on vielä senkin jälkeen hoidettavana.

Jotenkin tulevaisuus näyttää aika raskaalta.

Entäs, jos eivät tee lapsia ollenkaan, tai eivät saa lapsia?

Ja eihän lapset nyt ole kuin hetken hoivaa vailla, vielähän sinulle tulee aika, kun pesä on tyhjä. Ja se onkin outoa.

Yritätkö olla vitsikäs?

Suurin osa ihmisistä tekee ja saa lapsia.

Lasten hoiva-aika on oikeasti pitkä, varsinkin jos lapsia ja lastenlapsia on useampi. Esikoinen tuo lapsenlapset hoitoon ja isoäidillä on vielä nuorin oma lapsi kotona. Sitä vapaata parisuhdeaikaa ei tule koskaan, jos hoitaa lapsenlapsia niin paljon kuin palstalla vaaditaan.

Harvalla on tuolla lailla lapsia.

Minulla on kaks lasta. Suunnilleen samaan aikaan muuttivat kotoa ja suunnilleen samanikäiset on lapsenlapsetkin.

Välisdä oli pitkä aika jolloin ei ollut lapsia hoidossa ollenkaan.

Ja kun lapsenlapset on kohta teini-iässä, viimeinenkin hoito loppuu taas käytännössä kokonaan. Ja hoitoahan se ei ole ollut enää pitkäön aikaan, lähinnä saatavilla oloa.

Aika monella on "tuolla lailla" lapsia. En tarkoittanut edes mitään suurperhettä. Riittää että on kolme lasta viiden vuoden ikäeroilla tai kolme lasta siten että yksi on iltatähti. Silloin nainen saa uhrata koko elämänsä lasten ja lastenlasten hoitoon.

Miksi lapsia sitten pitää tehdä noin monta tai noin ripotellen, jos se tuntuu tuollaiselta uhraukselta? Lastenlapset ovat ensisijaisesti vanhempiensa vastuulla, mutta on mukavaa, jos isovanhempi tarjoaa apuaan. Mutta tuollainen ”uhrautuva” isovanhempi on kyllä enemmän rasite kuin apu. Jättäisin käyttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja olemme kyllä saaneet apua isovanhemmilta. Mutta oikein uupuneena yhtenä päivänä tajusin, että tämä ei koskaan lopu. Ei tule ikinä ennen kuolemaa sitä helpotusta elämään. Kun omat lapset saa isoiksi, niin sitten minä vuorostani hoidan lapsenlapsia siihen asti, että kaadun hautaan. Jos jokainen lapsistamme tekee 3 lasta, niin yhdeksän lasta on vielä senkin jälkeen hoidettavana.

Jotenkin tulevaisuus näyttää aika raskaalta.

Entäs, jos eivät tee lapsia ollenkaan, tai eivät saa lapsia?

Ja eihän lapset nyt ole kuin hetken hoivaa vailla, vielähän sinulle tulee aika, kun pesä on tyhjä. Ja se onkin outoa.

Yritätkö olla vitsikäs?

Suurin osa ihmisistä tekee ja saa lapsia.

Lasten hoiva-aika on oikeasti pitkä, varsinkin jos lapsia ja lastenlapsia on useampi. Esikoinen tuo lapsenlapset hoitoon ja isoäidillä on vielä nuorin oma lapsi kotona. Sitä vapaata parisuhdeaikaa ei tule koskaan, jos hoitaa lapsenlapsia niin paljon kuin palstalla vaaditaan.

Harvalla on tuolla lailla lapsia.

Minulla on kaks lasta. Suunnilleen samaan aikaan muuttivat kotoa ja suunnilleen samanikäiset on lapsenlapsetkin.

Välisdä oli pitkä aika jolloin ei ollut lapsia hoidossa ollenkaan.

Ja kun lapsenlapset on kohta teini-iässä, viimeinenkin hoito loppuu taas käytännössä kokonaan. Ja hoitoahan se ei ole ollut enää pitkäön aikaan, lähinnä saatavilla oloa.

Aika monella on "tuolla lailla" lapsia. En tarkoittanut edes mitään suurperhettä. Riittää että on kolme lasta viiden vuoden ikäeroilla tai kolme lasta siten että yksi on iltatähti. Silloin nainen saa uhrata koko elämänsä lasten ja lastenlasten hoitoon.

Ei todellakaan ole kuvaamasi perhemalli tavallinen.

Kyllä se on tavallinen, iltatähdet varsinkin.

Vierailija kirjoitti:

Muistuttaisin että kaikki nuoret vanhemmat eivät ole kuten sun lapsesi, toivon siis ettet yleistä kaikkia nuoria vastuuta pakoileviksi. 

Suoraa puhetta kehiin vaan, asia ei täällä kirjoittamalla parane. 

Kai kävit kirjoittamassa tämän saman lauseen tuohon pitääkö vauvan viihdyttää mummoa. - ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja olemme kyllä saaneet apua isovanhemmilta. Mutta oikein uupuneena yhtenä päivänä tajusin, että tämä ei koskaan lopu. Ei tule ikinä ennen kuolemaa sitä helpotusta elämään. Kun omat lapset saa isoiksi, niin sitten minä vuorostani hoidan lapsenlapsia siihen asti, että kaadun hautaan. Jos jokainen lapsistamme tekee 3 lasta, niin yhdeksän lasta on vielä senkin jälkeen hoidettavana.

Jotenkin tulevaisuus näyttää aika raskaalta.

Entäs, jos eivät tee lapsia ollenkaan, tai eivät saa lapsia?

Ja eihän lapset nyt ole kuin hetken hoivaa vailla, vielähän sinulle tulee aika, kun pesä on tyhjä. Ja se onkin outoa.

Yritätkö olla vitsikäs?

Suurin osa ihmisistä tekee ja saa lapsia.

Lasten hoiva-aika on oikeasti pitkä, varsinkin jos lapsia ja lastenlapsia on useampi. Esikoinen tuo lapsenlapset hoitoon ja isoäidillä on vielä nuorin oma lapsi kotona. Sitä vapaata parisuhdeaikaa ei tule koskaan, jos hoitaa lapsenlapsia niin paljon kuin palstalla vaaditaan.

Harvalla on tuolla lailla lapsia.

Minulla on kaks lasta. Suunnilleen samaan aikaan muuttivat kotoa ja suunnilleen samanikäiset on lapsenlapsetkin.

Välisdä oli pitkä aika jolloin ei ollut lapsia hoidossa ollenkaan.

Ja kun lapsenlapset on kohta teini-iässä, viimeinenkin hoito loppuu taas käytännössä kokonaan. Ja hoitoahan se ei ole ollut enää pitkäön aikaan, lähinnä saatavilla oloa.

Aika monella on "tuolla lailla" lapsia. En tarkoittanut edes mitään suurperhettä. Riittää että on kolme lasta viiden vuoden ikäeroilla tai kolme lasta siten että yksi on iltatähti. Silloin nainen saa uhrata koko elämänsä lasten ja lastenlasten hoitoon.

Ei todellakaan ole kuvaamasi perhemalli tavallinen.

Kyllä se on tavallinen, iltatähdet varsinkin.

Se on sitten omavalinta niin että voi voi. Sutten on vain venyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja olemme kyllä saaneet apua isovanhemmilta. Mutta oikein uupuneena yhtenä päivänä tajusin, että tämä ei koskaan lopu. Ei tule ikinä ennen kuolemaa sitä helpotusta elämään. Kun omat lapset saa isoiksi, niin sitten minä vuorostani hoidan lapsenlapsia siihen asti, että kaadun hautaan. Jos jokainen lapsistamme tekee 3 lasta, niin yhdeksän lasta on vielä senkin jälkeen hoidettavana.

Jotenkin tulevaisuus näyttää aika raskaalta.

Entäs, jos eivät tee lapsia ollenkaan, tai eivät saa lapsia?

Ja eihän lapset nyt ole kuin hetken hoivaa vailla, vielähän sinulle tulee aika, kun pesä on tyhjä. Ja se onkin outoa.

Yritätkö olla vitsikäs?

Suurin osa ihmisistä tekee ja saa lapsia.

Lasten hoiva-aika on oikeasti pitkä, varsinkin jos lapsia ja lastenlapsia on useampi. Esikoinen tuo lapsenlapset hoitoon ja isoäidillä on vielä nuorin oma lapsi kotona. Sitä vapaata parisuhdeaikaa ei tule koskaan, jos hoitaa lapsenlapsia niin paljon kuin palstalla vaaditaan.

Harvalla on tuolla lailla lapsia.

Minulla on kaks lasta. Suunnilleen samaan aikaan muuttivat kotoa ja suunnilleen samanikäiset on lapsenlapsetkin.

Välisdä oli pitkä aika jolloin ei ollut lapsia hoidossa ollenkaan.

Ja kun lapsenlapset on kohta teini-iässä, viimeinenkin hoito loppuu taas käytännössä kokonaan. Ja hoitoahan se ei ole ollut enää pitkäön aikaan, lähinnä saatavilla oloa.

Aika monella on "tuolla lailla" lapsia. En tarkoittanut edes mitään suurperhettä. Riittää että on kolme lasta viiden vuoden ikäeroilla tai kolme lasta siten että yksi on iltatähti. Silloin nainen saa uhrata koko elämänsä lasten ja lastenlasten hoitoon.

Miksi lapsia sitten pitää tehdä noin monta tai noin ripotellen, jos se tuntuu tuollaiselta uhraukselta? Lastenlapset ovat ensisijaisesti vanhempiensa vastuulla, mutta on mukavaa, jos isovanhempi tarjoaa apuaan. Mutta tuollainen ”uhrautuva” isovanhempi on kyllä enemmän rasite kuin apu. Jättäisin käyttämättä.

Tuo kysymys sinun pitäisi osoittaa lasten vanhemmille, jotka vaativat isovanhempian apua. MIKSI tekevät liian monta lasta liian pienillä ikäeroilla?

Jos "uhrautuva" isovanhempi" olisi rasite, niin MIKSI vanhemmat sitten vaativat hoitoapua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja olemme kyllä saaneet apua isovanhemmilta. Mutta oikein uupuneena yhtenä päivänä tajusin, että tämä ei koskaan lopu. Ei tule ikinä ennen kuolemaa sitä helpotusta elämään. Kun omat lapset saa isoiksi, niin sitten minä vuorostani hoidan lapsenlapsia siihen asti, että kaadun hautaan. Jos jokainen lapsistamme tekee 3 lasta, niin yhdeksän lasta on vielä senkin jälkeen hoidettavana.

Jotenkin tulevaisuus näyttää aika raskaalta.

Entäs, jos eivät tee lapsia ollenkaan, tai eivät saa lapsia?

Ja eihän lapset nyt ole kuin hetken hoivaa vailla, vielähän sinulle tulee aika, kun pesä on tyhjä. Ja se onkin outoa.

Yritätkö olla vitsikäs?

Suurin osa ihmisistä tekee ja saa lapsia.

Lasten hoiva-aika on oikeasti pitkä, varsinkin jos lapsia ja lastenlapsia on useampi. Esikoinen tuo lapsenlapset hoitoon ja isoäidillä on vielä nuorin oma lapsi kotona. Sitä vapaata parisuhdeaikaa ei tule koskaan, jos hoitaa lapsenlapsia niin paljon kuin palstalla vaaditaan.

Harvalla on tuolla lailla lapsia.

Minulla on kaks lasta. Suunnilleen samaan aikaan muuttivat kotoa ja suunnilleen samanikäiset on lapsenlapsetkin.

Välisdä oli pitkä aika jolloin ei ollut lapsia hoidossa ollenkaan.

Ja kun lapsenlapset on kohta teini-iässä, viimeinenkin hoito loppuu taas käytännössä kokonaan. Ja hoitoahan se ei ole ollut enää pitkäön aikaan, lähinnä saatavilla oloa.

Aika monella on "tuolla lailla" lapsia. En tarkoittanut edes mitään suurperhettä. Riittää että on kolme lasta viiden vuoden ikäeroilla tai kolme lasta siten että yksi on iltatähti. Silloin nainen saa uhrata koko elämänsä lasten ja lastenlasten hoitoon.

Ei todellakaan ole kuvaamasi perhemalli tavallinen.

Kyllä se on tavallinen, iltatähdet varsinkin.

Se on sitten omavalinta niin että voi voi. Sutten on vain venyttävä.

Miksi venymistä pitäisi vaatia vain mummoilta? Miksei sitä voitaisi vaatia myös lasten vanhemmilta? Jokainen pikkulapsen vanhempi on tehnyt lapset vapaaehtoisesti. Miksi syyttää siitä isovanhempia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja olemme kyllä saaneet apua isovanhemmilta. Mutta oikein uupuneena yhtenä päivänä tajusin, että tämä ei koskaan lopu. Ei tule ikinä ennen kuolemaa sitä helpotusta elämään. Kun omat lapset saa isoiksi, niin sitten minä vuorostani hoidan lapsenlapsia siihen asti, että kaadun hautaan. Jos jokainen lapsistamme tekee 3 lasta, niin yhdeksän lasta on vielä senkin jälkeen hoidettavana.

Jotenkin tulevaisuus näyttää aika raskaalta.

Entäs, jos eivät tee lapsia ollenkaan, tai eivät saa lapsia?

Ja eihän lapset nyt ole kuin hetken hoivaa vailla, vielähän sinulle tulee aika, kun pesä on tyhjä. Ja se onkin outoa.

Yritätkö olla vitsikäs?

Suurin osa ihmisistä tekee ja saa lapsia.

Lasten hoiva-aika on oikeasti pitkä, varsinkin jos lapsia ja lastenlapsia on useampi. Esikoinen tuo lapsenlapset hoitoon ja isoäidillä on vielä nuorin oma lapsi kotona. Sitä vapaata parisuhdeaikaa ei tule koskaan, jos hoitaa lapsenlapsia niin paljon kuin palstalla vaaditaan.

Harvalla on tuolla lailla lapsia.

Minulla on kaks lasta. Suunnilleen samaan aikaan muuttivat kotoa ja suunnilleen samanikäiset on lapsenlapsetkin.

Välisdä oli pitkä aika jolloin ei ollut lapsia hoidossa ollenkaan.

Ja kun lapsenlapset on kohta teini-iässä, viimeinenkin hoito loppuu taas käytännössä kokonaan. Ja hoitoahan se ei ole ollut enää pitkäön aikaan, lähinnä saatavilla oloa.

Aika monella on "tuolla lailla" lapsia. En tarkoittanut edes mitään suurperhettä. Riittää että on kolme lasta viiden vuoden ikäeroilla tai kolme lasta siten että yksi on iltatähti. Silloin nainen saa uhrata koko elämänsä lasten ja lastenlasten hoitoon.

Ei todellakaan ole kuvaamasi perhemalli tavallinen.

Kyllä se on tavallinen, iltatähdet varsinkin.

Se on sitten omavalinta niin että voi voi. Sutten on vain venyttävä.

Miksi venymistä pitäisi vaatia vain mummoilta? Miksei sitä voitaisi vaatia myös lasten vanhemmilta? Jokainen pikkulapsen vanhempi on tehnyt lapset vapaaehtoisesti. Miksi syyttää siitä isovanhempia?

Hyvä vanhempu miettii koko kaaren eikä tee vain lapsia kumähaluun.

Itse haluan auttaa lapsiani ihan niin paljon kun voin. Ikävää ettet sinä välitä kuin itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja olemme kyllä saaneet apua isovanhemmilta. Mutta oikein uupuneena yhtenä päivänä tajusin, että tämä ei koskaan lopu. Ei tule ikinä ennen kuolemaa sitä helpotusta elämään. Kun omat lapset saa isoiksi, niin sitten minä vuorostani hoidan lapsenlapsia siihen asti, että kaadun hautaan. Jos jokainen lapsistamme tekee 3 lasta, niin yhdeksän lasta on vielä senkin jälkeen hoidettavana.

Jotenkin tulevaisuus näyttää aika raskaalta.

Ja naisen asema ja osa kova ja työntäyteinen ja sitä vielä jotkut naiset ja nimenomaan naiset haluavat yläpitää ja ihannoida ja jatkaa sukupolvelta toiselle.

Ei riitä, että nuorena ja terveenä hoitaa lapset ja työelämän, mutta kun nainen vanhenee ja väistämättä voimat vähenevät ja sairaudet lisääntyvät, työt ja velvollisuudet lisääntyvät ja mikään ei ole kylliksi ja riittävästi. Ja haukut ja syyllistäminen vain lisääntyy.

On alati uudistuva työ, kotityöt, äksyilevä ja vanheneva puoliso hoidettavana ja sitten lapsenlapset moninkertaisesti tuplaantuvana, iäkkäät omat ja appivanhemnat, iäkkäät sukulaiset ja ystävät, jotka odottavat apua arkisissa askareissa. Ja mikäån määrä apua ei ole riittävästi ja kylliksi. Ja omaa parisuhdekin vaatisi hoitamista ja oma kroppa huutaa huoltoa ja lepoa.

Mutta missä on lasten isät ja isoisät?

Usein he viettävät lasten kanssa laatuaikaa ja naisten/mummojen tehtäväksi jää lastenhoidon ohella ruuanlaitot, siivoukset ja pyykinpesut.

Niin moni mummo hoitokodissa kaiholla muistelee elemätöntä elämää, kun työt ja velvollisuudet veivät kaiken ajan, ei edes kirjaa ehtinyt lukea ja nyt vanhana ei enää näe, eikä kuule, kun aika ajoi ohi, vaikka vanhana hoivakodissa olisi siihen aikaa.

Ja tätä vielä jaksetaan ihannoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja olemme kyllä saaneet apua isovanhemmilta. Mutta oikein uupuneena yhtenä päivänä tajusin, että tämä ei koskaan lopu. Ei tule ikinä ennen kuolemaa sitä helpotusta elämään. Kun omat lapset saa isoiksi, niin sitten minä vuorostani hoidan lapsenlapsia siihen asti, että kaadun hautaan. Jos jokainen lapsistamme tekee 3 lasta, niin yhdeksän lasta on vielä senkin jälkeen hoidettavana.

Jotenkin tulevaisuus näyttää aika raskaalta.

Entäs, jos eivät tee lapsia ollenkaan, tai eivät saa lapsia?

Ja eihän lapset nyt ole kuin hetken hoivaa vailla, vielähän sinulle tulee aika, kun pesä on tyhjä. Ja se onkin outoa.

Yritätkö olla vitsikäs?

Suurin osa ihmisistä tekee ja saa lapsia.

Lasten hoiva-aika on oikeasti pitkä, varsinkin jos lapsia ja lastenlapsia on useampi. Esikoinen tuo lapsenlapset hoitoon ja isoäidillä on vielä nuorin oma lapsi kotona. Sitä vapaata parisuhdeaikaa ei tule koskaan, jos hoitaa lapsenlapsia niin paljon kuin palstalla vaaditaan.

Harvalla on tuolla lailla lapsia.

Minulla on kaks lasta. Suunnilleen samaan aikaan muuttivat kotoa ja suunnilleen samanikäiset on lapsenlapsetkin.

Välisdä oli pitkä aika jolloin ei ollut lapsia hoidossa ollenkaan.

Ja kun lapsenlapset on kohta teini-iässä, viimeinenkin hoito loppuu taas käytännössä kokonaan. Ja hoitoahan se ei ole ollut enää pitkäön aikaan, lähinnä saatavilla oloa.

Aika monella on "tuolla lailla" lapsia. En tarkoittanut edes mitään suurperhettä. Riittää että on kolme lasta viiden vuoden ikäeroilla tai kolme lasta siten että yksi on iltatähti. Silloin nainen saa uhrata koko elämänsä lasten ja lastenlasten hoitoon.

Miksi lapsia sitten pitää tehdä noin monta tai noin ripotellen, jos se tuntuu tuollaiselta uhraukselta? Lastenlapset ovat ensisijaisesti vanhempiensa vastuulla, mutta on mukavaa, jos isovanhempi tarjoaa apuaan. Mutta tuollainen ”uhrautuva” isovanhempi on kyllä enemmän rasite kuin apu. Jättäisin käyttämättä.

Tuo kysymys sinun pitäisi osoittaa lasten vanhemmille, jotka vaativat isovanhempian apua. MIKSI tekevät liian monta lasta liian pienillä ikäeroilla?

Jos "uhrautuva" isovanhempi" olisi rasite, niin MIKSI vanhemmat sitten vaativat hoitoapua?

No tämä, jolla on kolme lasta ja pelkää jo nyt, että elämä on pelkkää lastenhoitoa, kunhan omat kolme saavat yhteensä yhdeksän lasta! Kylläpä elämä olisi todella raskasta, jos jo vuosikymmenien päähän pitää ruveta väsymään asiasta, joka on ihan epävarma. Voithan sinä sanoa jo nyt lapsillesi, että et hoida. No lapsesi kirjoittaa sitten täällä av:lla p***asta mutsista, joka ei välitä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai jaa. Me ei saatu mitään apua milloinkaan, ei hoito- eikä taloudellista apua. Rahalla palkattiin hoitaja silloin harvoin kun oli tarvetta, esim. lääkärikäyntien ajaksi. Isovanhemmat päättivät eläkepäivillään muuttaa parin sadan kilometrin päähän varmuuden vuoksi. Nyt on harmillisesti sitten sairastuttu, mutta emme pysty apua antamaan täältä kaukaa käsin. Rahalla saa myös onneksi palkattua kotiapua.

Mutta kuitenkin vaikutat katkeralta isovanhempiasi kohtaan. Se on ihan oikein, että rahalla ostat hoitajan. Vanhukset ovat hoitohommansa tehneet vuorollaan. Tyyliin kerran kuukaudessa on isovanhemmille sopiva hoitotahti.

Vanhukset hoidattivat minut omilla vanhemmillaan, että siinä mielessä noukkivat vain rusinat pullista tässäkin asiassa. Nyt voivat tuhlata eläkkeensä hoitopalveluihin, meillä on nyt mukavasti aikaa ja rahaa, kun lastenhoitopalveluitakaan ei tarvitse enää ostaa.

Kait sinä hoidat isovanhempasi, jos he ovat hoitaneet sinut. Samoin puolisosi.

Nykyään on enemmän sääntö, kuin poikkeus, että suvussa on elossa vähintäin neljä, ellei viisi sukupolvea eli kahdessa sukupolvessa isovanhemmat, jotka tarvitsevat hoivaa ja apua.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja olemme kyllä saaneet apua isovanhemmilta. Mutta oikein uupuneena yhtenä päivänä tajusin, että tämä ei koskaan lopu. Ei tule ikinä ennen kuolemaa sitä helpotusta elämään. Kun omat lapset saa isoiksi, niin sitten minä vuorostani hoidan lapsenlapsia siihen asti, että kaadun hautaan. Jos jokainen lapsistamme tekee 3 lasta, niin yhdeksän lasta on vielä senkin jälkeen hoidettavana.

Jotenkin tulevaisuus näyttää aika raskaalta.

Tulevaisuutesi on juuri niin raskasta kuin millaista opetat lapsesi sinulta vaatimaan. Kannattaa opettaa lapsilleen jo aika varhain, että äiti ei ole kone vaan tunteva, elävä ihminen, joka väsyy siinä missä kuka tahansa muukin. Opettaa lapsesi huomioimaan muutkin ihmiset eikä aina vain ajattelemaan omaa napaansa. Toki voi olla hieman haastavaa, jos olet jo uuvittanut omat vanhempasi hautaan asti hoidattamalla lapsiasi heillä.

Lapsenlapsia on ihan kiva hoitaa, mutta sen pitäisi tapahtua isovanhemman jaksamisen mukaan. Luo lapsiisi sellainen suhde, että hekin ymmärtävät tämän. 

Milloinkahan tasa-arvo etenee niin pitkälle, että isiltä odotetaan lastensa hoitamisessa edes neljäsosa siitä määrästä, mitä nyt odotetaan isoäitien hoitavan lapsenlapsiaan? Optimistisesti arvioituna jo sadan vuoden kuluttua voi nähdä ajattelutavan kehittymistä siihen suuntaan. Pessimistisesti arvioituna sitä ei tapahdu koskaan.

Voivathan asiat mennä myös huonompaan suuntaan. Tällähetkellä sukukypsiä naisia syytetään syntyvyyden laskusta. Saattaa olla, että pian syntyvyyden laskusta syytetään myös isoäitejä, koska he muka eivät hyysää lastenlapsiaan tarpeeksi paljon. Isät, isoisät ja miehet saavat elää omaa elämäänsä vapaasti. Kenellekään ei tulisi mieleenkään vaatia heiltä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja olemme kyllä saaneet apua isovanhemmilta. Mutta oikein uupuneena yhtenä päivänä tajusin, että tämä ei koskaan lopu. Ei tule ikinä ennen kuolemaa sitä helpotusta elämään. Kun omat lapset saa isoiksi, niin sitten minä vuorostani hoidan lapsenlapsia siihen asti, että kaadun hautaan. Jos jokainen lapsistamme tekee 3 lasta, niin yhdeksän lasta on vielä senkin jälkeen hoidettavana.

Jotenkin tulevaisuus näyttää aika raskaalta.

Juuri samoin ajattelen minä. Minulla on jo neljä alle kuusivuotiasta lastenlasta ja toivottomalta näyttää. Vauvojen kanssa on kovilla, mutta viskarin kanssa on jo ihan mukavaa! Jos kaikki ovat yhtäaikaa mummolla, niin itku pääsee. Sekä mummolta että lapsilta.

Mikä ihmeen rangaistus lastenlasten hoito on? Otan mielelläni vaikka kuusi lastenlasta yhtäaikaa hoitoon! Lisääkin saa tulla!

Minä taas en ottaisi. Kyllä tässä kuudenkympin paremmalla puolella jo tiedostaa, ettei ole enää niin ketterä juoksemaan natiaisten perässä eikä osaa joka käänteessä ajatella, mitä lapsille vaarallista saattaa olla lasten ulottuvilla. Kaksi taaperoa vielä menee samaan aikaan, mutta silloinkin pitää pystyä rajoittamaan, mihin huoneisiin lapset pääsevät ja mihin eivät. Kun toiselle vaihtaa vaippaa, on toinen joko otettava mukaan vessaan tai huolehdittava muulla tavoin, että lapsi ei pääse käsiksi sellaisiin tavaroihin, jotka voivat olla lapselle vaarallisia, tai menemään paikkoihin, joissa lapsi voi satuttaa itsensä. Omassa lapsuudessani saatiin serkusten kesken juosta ulkonakin keskenämme ja isommat vahtivat pienempiään mummon laittaessa ruokaa tms. Nykyisin sellainen ei enää käy vaan pieniä lapsia ei saa päästää hetkeksikään silmistään.

Tämä.

Nykyään lapset tehdään yhä vanhempana ja isovanhemmat ovat yhä iäkkäämpiä, mutta silti pienten lasten vanhemmat jättävät, jopa oman vapaa-ajan tai parisuhteen takia, jopa 70v alle 4v hoidettavaksi, jopa vauva ja taaperoikäisen hoidettavaksi, vaikka samaiset isovanhemmat ovat suurin turvallisuusriski liikenteessä ja monissa ammateissa, koska lääketiett.fakta on, että heidän reagointikyky on alentunut, liikkuvuus ja huomiokyky hidastunut, sairauskohtauksien riski suurentunut, samoin näkö ja kuulo heikentynyt jne. jne. Ja tälläisen ihmisen hoidettavaksi tyrkätään pienet lapset hoidettavaksi ja ihan vain siksi, että vanhemmat saisivat omaa aikaa. Ja tästä vielä pahoitetaan mieli, jos isovanhemmat arvioivat tilanteen tapaturma- ja riskialtiiksi, joka on myös lapsen etu, jos isovanhemmat kieltäytyvät hoidosta.