Lue keskustelun säännöt.
Miksi miniän on pakko pitää yhteyttä miehen vanhempiin?
19.11.2018 |
Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.
Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?
Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.
Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?
Kommentit (239)
Onneksi ei ole pakko.
Tässä muutaman vuoden olen muistutellut miestä sillointällöin viestittelemään äidilleen ja sanonut, että pyytää mukaan vaikka kaupoille kun äidillään ei ole autoa. Olen itsekin lähetellyt kuvia lapsista kun tiedän, että tykkää.
Anoppi kuitenkin omalla käytöksellään aiheutti sen ettei vaan jaksa enää kiinnostaa minkään asteinen tasapuolisuus sukujen välillä.
Yksi tapaus joka edesauttoi välien jäätymistä oli juuri tuo oletus, että minä hoidan ja hallitsen jotenkin miehen yhteydenpitoa sukulaisiinsa, syyllisti ja haukkui minut (ja sukuni) koska oli vakuuttunut, että estin miestä kutsumasta sukuaan eräisiin juhliin.
No nyt en enää puutu sitten mitenkään yhteydenpitoon, edes edistämällä sitä, toivottavasti mummo on tyytyväisempi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on varmaan harvinaista.
Mun ex.mies kolusi tunnontarkasti kaikki sukunsa merkkipäivät ja vaati mut mukaan.
Sukulaisiin ei ollut mitään yhteyttä muuten.
Joten he jäivät täysin vieraiksi. Heillä ei ollut kiinnostusta tulla meille eikä muka aikaa normaaliin tapaamisiin. Pelkkää lahjojen keruuta.
Juhlissa oli väkeä kuin nuijalla lyötynä, ja niissä oli tylsä olla, kuin olisi ollut kuokkimassa vieraiden bileissä.
Minä en ole tähän suostunut. En tiedä miehen vanhempien tai sisarusten tai sisarusten lasten syntymäpäiviäkään. Joskus äitienpäivänä saatan sanoa, että soita äidillesi. Minä en koskaan soita, enkä ole ottanut tehtäväkseni selvittää näitä asioita. Miehen sukukaan ei juuri pidä yhteyttä ja tuntuu, että osapuolet laskevat onko toinen ottanut yhteyttä - mies sanoo joskus "en soita kun nekään eivät ole soittaneet". Kummallista, mutta ei ole minun asiani enkä voi sille mitään.
Minä en ole supersosiaalinen verkostoituja ja saisin varmaan jonkun sairauskohtauksen jos yrittäisin sellaista esittää. Ei mulla ole heitä vastaan mitään, minä en vain osaa sellaista.
Mies soittaa vanhemmilleen vähintään kerran viikossa.
Mun anoppi on tosi ihana ja kiltti, auttaa lasten kanssa ja muutenkin aina pistää meidät etusijalle. Mun mieskin on ihana ja huolehtii perheestään, mutta on kai jonkinlainen erakkoluonne muuten. Ei vaan pidä yhteyttä vanhempiinsa ilman painostamista ja muistuttelua.
Mua ainakin käy sääliksi ihana anoppini, jota oma poika ei huomioi, vaikka oikeasti mitään syytä ei ole. Mietin myös sitä, että mitä jos oma poikani olisi samanlainen, se kyllä tuntuisi pahalta.
Laittelen kuulumisia anopille, viestittelen muutenkin ja yritän pitää välit hyvänä. Anoppi jopa kiittelee minua näistä viesteistä ja se tuntuu kyllä pahalta :( Joo miehessäni on vika, mutta en halua silti anopin kärsivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ratkaissut asiat niin, että pyydän molempia aikuisia poikia i käymään meillä. En kuormita ketään muistamaan vaan soitan itse ja pyydän poikia käymään kylässä sillon tällöin katsomaan meitä vanhempia ja kun samaan aikaan on pyydetty käymään velikin niin se sopii yleensä heille mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ratkaissut asiat niin, että pyydän molempia aikuisia poikia i käymään meillä. En kuormita ketään muistamaan vaan soitan itse ja pyydän poikia käymään kylässä sillon tällöin katsomaan meitä vanhempia ja kun samaan aikaan on pyydetty käymään velikin niin se sopii yleensä heille mainiosti.
Pelkät pojatko ilman perhritään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ratkaissut asiat niin, että pyydän molempia aikuisia poikia i käymään meillä. En kuormita ketään muistamaan vaan soitan itse ja pyydän poikia käymään kylässä sillon tällöin katsomaan meitä vanhempia ja kun samaan aikaan on pyydetty käymään velikin niin se sopii yleensä heille mainiosti.
Pelkät pojatko ilman perhritään?
Mitä se sinulle kuuluu? En minä ole puuttunut kenenkään muiden järjestelyihin vaan kerron omastani. Pidä sinä vaan huoli omista asioistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ratkaissut asiat niin, että pyydän molempia aikuisia poikia i käymään meillä. En kuormita ketään muistamaan vaan soitan itse ja pyydän poikia käymään kylässä sillon tällöin katsomaan meitä vanhempia ja kun samaan aikaan on pyydetty käymään velikin niin se sopii yleensä heille mainiosti.
Pelkät pojatko ilman perhritään?
Mitä se sinulle kuuluu? En minä ole puuttunut kenenkään muiden järjestelyihin vaan kerron omastani. Pidä sinä vaan huoli omista asioistasi.
No onpa käytöstä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ratkaissut asiat niin, että pyydän molempia aikuisia poikia i käymään meillä. En kuormita ketään muistamaan vaan soitan itse ja pyydän poikia käymään kylässä sillon tällöin katsomaan meitä vanhempia ja kun samaan aikaan on pyydetty käymään velikin niin se sopii yleensä heille mainiosti.
Pelkät pojatko ilman perhritään?
En ole aiempi kirjoittaja, mutta pidän omaa poikaani sen verran täysjärkisenä, että hän osaa ihan itse päättää, tuleeko yksin, vain lasten kanssa vai koko perheen kanssa. Samalla tavalla toimin myös tyttäreni kanssa enkä ala luettelemaan erikseen, keitä kaikkia pyyntöni koskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ratkaissut asiat niin, että pyydän molempia aikuisia poikia i käymään meillä. En kuormita ketään muistamaan vaan soitan itse ja pyydän poikia käymään kylässä sillon tällöin katsomaan meitä vanhempia ja kun samaan aikaan on pyydetty käymään velikin niin se sopii yleensä heille mainiosti.
Pelkät pojatko ilman perhritään?
En ole aiempi kirjoittaja, mutta pidän omaa poikaani sen verran täysjärkisenä, että hän osaa ihan itse päättää, tuleeko yksin, vain lasten kanssa vai koko perheen kanssa. Samalla tavalla toimin myös tyttäreni kanssa enkä ala luettelemaan erikseen, keitä kaikkia pyyntöni koskee.
Kunhan kutsu koskee kaikkia ja nämä saa itse päättää kuka tulee ja kuka ei.
Meillä on se tilanne, että anoppi soittelee minulle, koska mieheni ei voi sietää äitiään eikä vastaa tämän puheluihin. Nyt anoppi on jäänyt eläkkeelle eikä hänellä ole ilmeisesti mitään tekemistä, niin hän soittelee nykyään joka päivä. En enää jaksaisi jokapäiväisiä puheluita, joten en aina vastaa enkä soita takaisin.
Minusta anoppi voisi soittaa pojalleen ja jättää vaikka vastaajaan viestin sen sijaan, että hän "häiriköi" minua koko ajan. Minulla on omakin elämäni enkä jaksaisi olla niin tiiviisti yhteydessä mieheni äitiin.
Oma isäni soittaa myös joka päivä, mikä on mielestäni paljon luonnollisempaa kuin se, että miehen äiti tekee samoin. Isäni ei puolestaan soittele miehelleni koskaan, ellei ole jotain ihan erityistä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ratkaissut asiat niin, että pyydän molempia aikuisia poikia i käymään meillä. En kuormita ketään muistamaan vaan soitan itse ja pyydän poikia käymään kylässä sillon tällöin katsomaan meitä vanhempia ja kun samaan aikaan on pyydetty käymään velikin niin se sopii yleensä heille mainiosti.
Pelkät pojatko ilman perhritään?
En ole aiempi kirjoittaja, mutta pidän omaa poikaani sen verran täysjärkisenä, että hän osaa ihan itse päättää, tuleeko yksin, vain lasten kanssa vai koko perheen kanssa. Samalla tavalla toimin myös tyttäreni kanssa enkä ala luettelemaan erikseen, keitä kaikkia pyyntöni koskee.
Kunhan kutsu koskee kaikkia ja nämä saa itse päättää kuka tulee ja kuka ei.
Hetkinen - milläs sinä sen päätät ja määräät? Kyllä jokainen saa ihan itse päättää ketä kutsuu ja kenet pyytää tai päästää kotiinsa. Nyt ei puhuta mistään miniä/anoppi asetelmista vaan periaatteesta kuka kutsuu ja kenet. Siihen ei ole kellään mitään varaa lähteä säätämään kuin kutsujalla. Minä ei halua kotiini esim. väkivaltaiseen tai arveluttavaan tai humalaiseen tai ilkeään käyttäytymiseen taipuvaista henkilöä. Sinä et voi pakottaa ketään toimimaan noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ratkaissut asiat niin, että pyydän molempia aikuisia poikia i käymään meillä. En kuormita ketään muistamaan vaan soitan itse ja pyydän poikia käymään kylässä sillon tällöin katsomaan meitä vanhempia ja kun samaan aikaan on pyydetty käymään velikin niin se sopii yleensä heille mainiosti.
Pelkät pojatko ilman perhritään?
En ole aiempi kirjoittaja, mutta pidän omaa poikaani sen verran täysjärkisenä, että hän osaa ihan itse päättää, tuleeko yksin, vain lasten kanssa vai koko perheen kanssa. Samalla tavalla toimin myös tyttäreni kanssa enkä ala luettelemaan erikseen, keitä kaikkia pyyntöni koskee.
Kunhan kutsu koskee kaikkia ja nämä saa itse päättää kuka tulee ja kuka ei.
Onko Sinulla ikävä anoppi? Sääli...
Eri
Oma anoppini alkoi haukkumiseni jo ennenkuin tapasimme.
Mitään ikävää ei ollut tapahtunut, mutta viha oli suunnaton
minua kohtaan. Siinä ei ollut mitään järkeen liittyvää.
Hän piti myös huolen, että sana minusta levisi koko mieheni
puoleiseen sukuun. Häissämme kailotti kovaan ääneen avioeroista.
No, olemme olleet yhdessä 26 vuotta. Välit ovat hyvin viileät.
Nyt tulossa on joulu ja mieheni saa mennä lasten kanssa edustamaan
ne pakolliset kuviot. Mainittakoon, että omat sukulaiseni ottivat mieheni
avosylin vastaan. En vieläkään tajua mistä tama joukkopsykoosi johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ratkaissut asiat niin, että pyydän molempia aikuisia poikia i käymään meillä. En kuormita ketään muistamaan vaan soitan itse ja pyydän poikia käymään kylässä sillon tällöin katsomaan meitä vanhempia ja kun samaan aikaan on pyydetty käymään velikin niin se sopii yleensä heille mainiosti.
Pelkät pojatko ilman perhritään?
En ole aiempi kirjoittaja, mutta pidän omaa poikaani sen verran täysjärkisenä, että hän osaa ihan itse päättää, tuleeko yksin, vain lasten kanssa vai koko perheen kanssa. Samalla tavalla toimin myös tyttäreni kanssa enkä ala luettelemaan erikseen, keitä kaikkia pyyntöni koskee.
Kunhan kutsu koskee kaikkia ja nämä saa itse päättää kuka tulee ja kuka ei.
Hetkinen - milläs sinä sen päätät ja määräät? Kyllä jokainen saa ihan itse päättää ketä kutsuu ja kenet pyytää tai päästää kotiinsa. Nyt ei puhuta mistään miniä/anoppi asetelmista vaan periaatteesta kuka kutsuu ja kenet. Siihen ei ole kellään mitään varaa lähteä säätämään kuin kutsujalla. Minä ei halua kotiini esim. väkivaltaiseen tai arveluttavaan tai humalaiseen tai ilkeään käyttäytymiseen taipuvaista henkilöä. Sinä et voi pakottaa ketään toimimaan noin.
Hyvät tavat. Ootko koskaan kuullut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ratkaissut asiat niin, että pyydän molempia aikuisia poikia i käymään meillä. En kuormita ketään muistamaan vaan soitan itse ja pyydän poikia käymään kylässä sillon tällöin katsomaan meitä vanhempia ja kun samaan aikaan on pyydetty käymään velikin niin se sopii yleensä heille mainiosti.
Pelkät pojatko ilman perhritään?
En ole aiempi kirjoittaja, mutta pidän omaa poikaani sen verran täysjärkisenä, että hän osaa ihan itse päättää, tuleeko yksin, vain lasten kanssa vai koko perheen kanssa. Samalla tavalla toimin myös tyttäreni kanssa enkä ala luettelemaan erikseen, keitä kaikkia pyyntöni koskee.
Kunhan kutsu koskee kaikkia ja nämä saa itse päättää kuka tulee ja kuka ei.
Mä mainitsen aina erikseen, jos haluan lapseni tulevan yksin. Joskus on asioita, joista haluaa puhua vain kahdestaan tai vain omille lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ratkaissut asiat niin, että pyydän molempia aikuisia poikia i käymään meillä. En kuormita ketään muistamaan vaan soitan itse ja pyydän poikia käymään kylässä sillon tällöin katsomaan meitä vanhempia ja kun samaan aikaan on pyydetty käymään velikin niin se sopii yleensä heille mainiosti.
Pelkät pojatko ilman perhritään?
En ole aiempi kirjoittaja, mutta pidän omaa poikaani sen verran täysjärkisenä, että hän osaa ihan itse päättää, tuleeko yksin, vain lasten kanssa vai koko perheen kanssa. Samalla tavalla toimin myös tyttäreni kanssa enkä ala luettelemaan erikseen, keitä kaikkia pyyntöni koskee.
Kunhan kutsu koskee kaikkia ja nämä saa itse päättää kuka tulee ja kuka ei.
Hetkinen - milläs sinä sen päätät ja määräät? Kyllä jokainen saa ihan itse päättää ketä kutsuu ja kenet pyytää tai päästää kotiinsa. Nyt ei puhuta mistään miniä/anoppi asetelmista vaan periaatteesta kuka kutsuu ja kenet. Siihen ei ole kellään mitään varaa lähteä säätämään kuin kutsujalla. Minä ei halua kotiini esim. väkivaltaiseen tai arveluttavaan tai humalaiseen tai ilkeään käyttäytymiseen taipuvaista henkilöä. Sinä et voi pakottaa ketään toimimaan noin.
Hyvät tavat. Ootko koskaan kuullut?
Eri mutta jos mummon pieneen kämppään kutsutaan myös se kännäävä ja väkivaltainen tyttären (tuleva ex-)mies, joka ei selvää päivää näe niin sinusta se on hyvä juttu koska mummon pitää noudattaa hyviä tapoja. Just joo.
No mikään pakkohan ei ole. Ei miehen tai omiin vanhempiin yhteyttä pitää, jos ei halua.
Omiin vanhempiini (asuvat kaukana) pidän yhteyttä säännöllisesti ja lomilla suunnataan koko perhe mummon ja ukin luo. Mieheni on hyvissä väleissä vanhempieni kanssa myös.
Mieheni ei ole koskaan aikuisena halunnut pitää vanhempiinsa juurikaan yhteyttä. Asuvat n.10km päässä meistä, mutta ei olla tekemisissä. Suoraan sanottuna tilanne johtuu siitä, että miehen vanhemmat joivat kun hän oli lapsi ja hän sai vierestä katsella myös perheväkivaltaa. Suhteen alkuaikoina oli vielä joskus tekemisissä vanhempiensa kanssa, mutta välit ovat viilenneet lähes kokonaan sen jälkeen, kun saimme lapsia. Korkki mennyt kiinni vissiin aikaa sitten, mutta sitä ennen ehti mennä terveys ja ovat ihan työkyvyttömiä ihmisraunioita. Mies ei halua olla tekemisissä.
Ensimmäiset suhteemme vuodet jaksoin vastata ko. vanhempien puheluihin aina muutaman kerran vuodessa. Aina oli sama aihe ”Onko se ”Matti” vihassa, vai miksei se vastaa”, ”Miksi ei ole poika kylässä käynyt?” jne. Lopulta tyydyin vastaamaan, että en tiedä, saavat kysyä suoraan ja vastaa puheluihin jos haluaa. Heidän välinsä eivät minulle kuulu, enkä halua olla mikään välikäsi. Viimeinen puhelu oli nelisen vuotta sitten se, kun jälleen tuosta kylään tulosta soitti appi. Lapsia siinä vaiheessa jo kaksi. Ei ole koskaan pian 20-v aikana ukko itse kylässä käynyt kenenkään lapsensa tykönä, vaikka välimatkasta ei pitäisi olla kiinni ja luulisi että kahdella aikuisella ei se liikkeelle lähtö ihan mahdottoman hankalaa ole. Sanoin, että ”Sama matka se sieltä meille on, että kyllä meillä saa käydä”. Alkoi joku ihme kiertely, että kun ei ole kutsua kylään kuulunut. Jep. Enpä tiennyt, että ihan erikseen kutsua pitäisi.
Minulle sopii enemmän kuin hyvin, että minun ei tarvitse tekemisissä olla. Mies hoitakoon ko. välit jos haluaa. Lapset eivät ole ymmärrettävästi mitään suhdetta isovanhempiinsa luoneet.