Miksi miniän on pakko pitää yhteyttä miehen vanhempiin?

Sanoisin, että yli puolet tästä ketjusta on sellaisia, jotka haukkuvat appivanhempiaan/miniöitään/vävyjään, eivätkä katso itse peiliin, että olisiko omassa toiminnassa jotain muutettavaa/parannettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että yli puolet tästä ketjusta on sellaisia, jotka haukkuvat appivanhempiaan/miniöitään/vävyjään, eivätkä katso itse peiliin, että olisiko omassa toiminnassa jotain muutettavaa/parannettavaa.

No mä kuulun siihen toiseen puoleen. Olisin halunnut hyvät välit anoppiin ja oikeesti tein kaikkeni! Nilin loukkaukset, neuloin anopille sukkia, ostin lahjoja, kyselin kuulumisia, lähetin lsten askarteluja, kuvia.

Mikään ei auttanut. Koskaan en saanut kiitosta (esim lahjasts), vain edelleen niitä haukkuja ja nälvimisiä. Myös omaa poikaansa haukkuu.

Oikeesti aina ei auta vaikka miten yrität!

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että yli puolet tästä ketjusta on sellaisia, jotka haukkuvat appivanhempiaan/miniöitään/vävyjään, eivätkä katso itse peiliin, että olisiko omassa toiminnassa jotain muutettavaa/parannettavaa.

Minä yritin todella pitkään, koska itselläni on hyvin pieni suku ja vanhemmat kuolleet. Se ei vaan auta, jos appivanhemmat on kamalia. He vain oikein riemastui siitä minun yrittämisestäni ja kyykyttivät minkä kerkesivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että yli puolet tästä ketjusta on sellaisia, jotka haukkuvat appivanhempiaan/miniöitään/vävyjään, eivätkä katso itse peiliin, että olisiko omassa toiminnassa jotain muutettavaa/parannettavaa.

No mä kuulun siihen toiseen puoleen. Olisin halunnut hyvät välit anoppiin ja oikeesti tein kaikkeni! Nilin loukkaukset, neuloin anopille sukkia, ostin lahjoja, kyselin kuulumisia, lähetin lsten askarteluja, kuvia.

Mikään ei auttanut. Koskaan en saanut kiitosta (esim lahjasts), vain edelleen niitä haukkuja ja nälvimisiä. Myös omaa poikaansa haukkuu.

Oikeesti aina ei auta vaikka miten yrität!

Ja tunnistin sinut. Olet se sama tyyppi, joka (ilmeisesti selvinpäin) kirjoitti miten voisi ottaa kontaktia anoppiin kuin vain tyttären lapset kiinnostaa ja anoppi ei edes vastaa puhelimeen kun on niitä lapsia hoitamassa. Ehdotin, että laittele kuvat faceen ja hommaa vaikka herttainen varamummo kuviin niin alkaa sukua kiinnostamaan. Siitä on jo aikaa, et muista mutta tyylisi on joko karskiutunut tai sitten olet eri tyyppi. Muista keskustelussa käytöstavat tai sympatiat jää varsin heikoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.

Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?

Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.

Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?

Voi kuule, monesti olisi varmaan helpompaakin, jos se miniä ei tulisi miehensä kotona käymään. Ei sekään ole herkkua, että olohuoneessa istuu nirppanokka huokaillen, että on tylsää ja selaa vain puhelintaan ja valittaa kaikesta, kun se ei ole kuin hänen kotonaan.

Olisin ihan samaa mieltä, että kumpikin pitäisi yhteyttä vain omiin vanhempiin ja käyttäisi lapsenlapsia omien vanhempien luona. Eli mies ei tulisi sinun vanhempien luona käymään ja sinä et miehen vanhempien luona. Kaikki voittaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.

Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?

Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.

Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?

Voi kuule, monesti olisi varmaan helpompaakin, jos se miniä ei tulisi miehensä kotona käymään. Ei sekään ole herkkua, että olohuoneessa istuu nirppanokka huokaillen, että on tylsää ja selaa vain puhelintaan ja valittaa kaikesta, kun se ei ole kuin hänen kotonaan.

Olisin ihan samaa mieltä, että kumpikin pitäisi yhteyttä vain omiin vanhempiin ja käyttäisi lapsenlapsia omien vanhempien luona. Eli mies ei tulisi sinun vanhempien luona käymään ja sinä et miehen vanhempien luona. Kaikki voittaisivat.

Hyvä! Nyt molemminpuoleinen ymmärrys. Kunpa minunkin appikset tajuaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä perhe hoitaa yksikkönä suhteet vanhempiinsa. Eli kyläillään/pyydetään kylään pitkälti saman verran molempien vanhempia. Jos siis molempien vanhemmat ovat vielä terveitä.

Perhe hoitaa yksikkönä?

Eli perheen äiti hoitaa?

Vai tarkoititko, että porukalla soitellaan isovanhemmille ja sovitaan vierailuista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä perhe hoitaa yksikkönä suhteet vanhempiinsa. Eli kyläillään/pyydetään kylään pitkälti saman verran molempien vanhempia. Jos siis molempien vanhemmat ovat vielä terveitä.

Perhe hoitaa yksikkönä?

Eli perheen äiti hoitaa?

Vai tarkoititko, että porukalla soitellaan isovanhemmille ja sovitaan vierailuista?

”Yksikkönä” voi hoitaa asian myös niin, että mukavia isovanhempia pyydetään kulään usein ja ilkeitä ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.

Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?

Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.

Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?

Voi kuule, monesti olisi varmaan helpompaakin, jos se miniä ei tulisi miehensä kotona käymään. Ei sekään ole herkkua, että olohuoneessa istuu nirppanokka huokaillen, että on tylsää ja selaa vain puhelintaan ja valittaa kaikesta, kun se ei ole kuin hänen kotonaan.

Olisin ihan samaa mieltä, että kumpikin pitäisi yhteyttä vain omiin vanhempiin ja käyttäisi lapsenlapsia omien vanhempien luona. Eli mies ei tulisi sinun vanhempien luona käymään ja sinä et miehen vanhempien luona. Kaikki voittaisivat.

Oletko emännöinyt miniääsi asiallisesti? Toivottavanut tervetulleeksi, keskustellut hänen kanssaan, ollut kiinnostunut hänestä ja hänen asioistaan, muistat häntä merkkipäivinä, puhuttelet asiallisesti, kannustavasti ja ystävällisesti.

Vai teetkö kuten miunn appivanhempani, jotka haukkuvat aina kotikaupunkiani, tarjoavat ruokaa jota en voi syödä, eivät koskaan sano mitään positiivista, keskittyvät omiin asioihinsa (jopa häissäni), eivät koskaan ole kysyneet edes minä vuonna olen syntynyt, eivät tiedä mitä opiskelin, eivätkä mistä olen kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut koskaan ongelmia puolison vanhempien kanssa, kumpikin meistä viestii heidän kanssaan. Lasten syntymän jälkeen on viestitty enemmän. Lapsilla on hyvä yhteys molempiin isovanhempiin. Hoitoapuakin on saatu mutta en halua kuormittaa vanhoja ihmisiä liikaa. Meillä ei ole myös pahempia ongelmia ollut mieheni kanssa, ehkä väsymys arjessa mutta viikonloppuisin ollaan saatu olla perheen kanssa leppoisaa ja mukavaa aikaa. Olenko jotenkin poikkeava? Pitäisikö minun alkaa riiheämään jostain kun tätä ketjua luettuani minulle tuli riittämätön olo. Pitäisi varmaan olla joko riidoissa tai eristäytynyt? Se on kai uusi normaali.

Tyhmä. Sulla on HYVÄT APPIVANHEMNAT!! Ei tietenkään silloin ole riitaa ja yhteyttäkin pitää mielellään. Mutta tajuatko että joillain on HIRVIÖT appivanhempina?!!! Sellaisten kanssa ei voi olla hyvissä väleissä vaikka miten ponnistelee. Mun anoppi on psykopaatti ja se kehittää riidan yksin. On ihan mestari tässä. Siinä ei auta vaikka miniä olisi jeesus tai äiti teresa.

Mistä sinä sen tiedät? Ehkä minä olen hyväksynyt tilanteen ja toimin siinä parhaalla mahdollisella tavalla. En pidä anopista, hän on perusluonteeltaan kateellinen ja turhan utelias, kävittekö siellä kylässä, millaista siellä oli. Hänellä on aina jokin kilpailu menossa minun kanssani ja luoja kun hän vetää ylleen sen tiikerimekon niin mietin onko se paras mahdollinen kude rippijuhliin. Hän uhosi järjestävänsä sellaiset häät sitten kun menemme naimisiin, että oksat pois niin ne häät on toistaiseksi tanssimatta, en vaan kestä. Mutta hän on hyvä mummo, tykkää lapsista vaikka ei minusta. Ja olen häntä huomattavasti älykkäämpi niin en koe itseäni uhatuksi enkä ala riitelemään. Kaikki hänen juttunsa johtuvat vain siitä, että hän kokee alemmuutta minun rinnallani ja todennäköisesti siitä, etten hyväksy häntä. Minä hyväksyn hänet mieheni äitinä, lasteni mummona ja minun anoppina mutta ei me nyt saatana soikoon samasta puusta olla veistetty. Ei minulla ole ongelmia anopin kanssa koska olen valinnut niin. Että teki hyvää tuulettaa ja vastata sinulle, miehelle ei oikein viitsi sanoa ja turhaan pahoittaa hänen mieltään. Eikä missään nimessä lapsille. Niin mitä sinä oikein mainitsitkaan siitä tyhmyydestä?

Toistan: sulla on hyvä anoppi, osallistuu perheenne ja lastenne elämään. Sellaisrn ksnssa voi olla yhteyksissä.

Mun anoppi ei ole kolmesta lapsesta nähnyt kuin yhden eikä viitsinyt tulla kahden ristiäisiin. Ei hoida, ei auta, ei osallistu, mutta haukkuu, nälvii, vittuilee, uhkailee ja kiristää.

Sulla on unelma-anoppi. Et taida pahoista anopeista tietää mitään. Tyhmyri.

Taidatte olla koko suku ja molemmin puolin samanlaisia rettelöitsijöitä.

Sulla meni tunteisiin? Kyllä olet omahyväinen, vuoden anopinnuoleskelija-palkinto tulossa postissa.

Sinähän olet varsinainen av-klassikko. Miehesi on sinusta varmasti ylpeä. Jos joku paikallisen kuppilan nurkilla edes uskaltaa vilkaista mieheesi flirttaillen niin vaimo vetää padikseen. Truly love. Mitenhän selkokielellä olisi pitänyt kirjoittaa etten erityisemmin pidä anopistani mutta yritän tulla toimeen? Ehkä joku anoppi on kuusipää tai anoppi on vattupää olisi avannut asiani sinulle paremmin? En e-ri-tyi-sem-min pi-dä a-no-pis-ta-ni. Osaatkohan sinä edes käyttää postin palveluja jos nyt odottaisin sitä pakettia. Kun ei se posti löydä perille jos paketissa lukee että "se yksi vattupää av-palstalta". No sori, ei kai olisi pitänyt vetää avaria mutta olet jo pari kertaa sanonut minua tyhmäksi. (Kirosanat oli lievennettävä mutta tiedät varsin hyvin mitä tarkoitin).

Olet olmeisen wt kun värittelet tarinaa noin tietoisena wt meiningistä. Minä olen kyllä akateeminen ja tulotkin yli 8000e/kk, mitenkäs sinulla?

Ja en ole mustaaukkainen miehestäni, voin laittaa senkin sulle postissa. Kouluttamaton rahvas.

Olen kalpea mutta en "olmeinen", tämmöstä se on marraskuun pimeydessä. Wt-meininki on av-tuttua vaikka en jaa ihmisiä minkään kriteerin perusteella mikä ei perustu siihen, millaisia ihmisiä he ovat luonteeltaan. Minä en ole akateeminen ja palkkakin on huomattavasti pienempi, vain kuusitonnia kuussa ja vieläpä maassa. En huoli miestäsi eli ei av ei yv eikä hv enkä kysy mieheltäni tai tarvitse sinun miehesi mittoja kainalosta sepalukseen. Kuten sanoin, minulla on jo oma mies enkä nimittele häntä rahvaaksi. Pistä korkki kiinni.

On tosi kummallista ajattelua, että perheen sosiaalisten suhteiden ylläpito olisi jotenkin enemmän naisten vastuulla. Meillä kumpikin piti yhteyttä omiin vanhempiinsa ja omaan sukuunsa, vierailut teimme (ja halusimme tehdä) pääsääntöisesti yhdessä. Toki kumpikin välillä kävi vanhempiensa tai sisarustensa luona ilman toista jos oli vaikka työesteitä tai muuta vastaavaa.

Eron jälkeen kumpikaan ei ole ollut yhteydessä toisen puolen sukuun. Olemme vielä säännöllisesti tekemisissä entisen puolison kanssa, ja kyllä kyselemme kummankin suvun kuulumiset tavatessamme ja olen edelleen kiinnostunut heidän elämästään. Olen vaan kaiken kaikkiaan huono pitämään kehenkään yhteyttä, ja koska en ollut heihin yhteydessä ollessamme yhdessä, eron jälkeen se olisi tuntunut hassulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut koskaan ongelmia puolison vanhempien kanssa, kumpikin meistä viestii heidän kanssaan. Lasten syntymän jälkeen on viestitty enemmän. Lapsilla on hyvä yhteys molempiin isovanhempiin. Hoitoapuakin on saatu mutta en halua kuormittaa vanhoja ihmisiä liikaa. Meillä ei ole myös pahempia ongelmia ollut mieheni kanssa, ehkä väsymys arjessa mutta viikonloppuisin ollaan saatu olla perheen kanssa leppoisaa ja mukavaa aikaa. Olenko jotenkin poikkeava? Pitäisikö minun alkaa riiheämään jostain kun tätä ketjua luettuani minulle tuli riittämätön olo. Pitäisi varmaan olla joko riidoissa tai eristäytynyt? Se on kai uusi normaali.

Tyhmä. Sulla on HYVÄT APPIVANHEMNAT!! Ei tietenkään silloin ole riitaa ja yhteyttäkin pitää mielellään. Mutta tajuatko että joillain on HIRVIÖT appivanhempina?!!! Sellaisten kanssa ei voi olla hyvissä väleissä vaikka miten ponnistelee. Mun anoppi on psykopaatti ja se kehittää riidan yksin. On ihan mestari tässä. Siinä ei auta vaikka miniä olisi jeesus tai äiti teresa.

Mistä sinä sen tiedät? Ehkä minä olen hyväksynyt tilanteen ja toimin siinä parhaalla mahdollisella tavalla. En pidä anopista, hän on perusluonteeltaan kateellinen ja turhan utelias, kävittekö siellä kylässä, millaista siellä oli. Hänellä on aina jokin kilpailu menossa minun kanssani ja luoja kun hän vetää ylleen sen tiikerimekon niin mietin onko se paras mahdollinen kude rippijuhliin. Hän uhosi järjestävänsä sellaiset häät sitten kun menemme naimisiin, että oksat pois niin ne häät on toistaiseksi tanssimatta, en vaan kestä. Mutta hän on hyvä mummo, tykkää lapsista vaikka ei minusta. Ja olen häntä huomattavasti älykkäämpi niin en koe itseäni uhatuksi enkä ala riitelemään. Kaikki hänen juttunsa johtuvat vain siitä, että hän kokee alemmuutta minun rinnallani ja todennäköisesti siitä, etten hyväksy häntä. Minä hyväksyn hänet mieheni äitinä, lasteni mummona ja minun anoppina mutta ei me nyt saatana soikoon samasta puusta olla veistetty. Ei minulla ole ongelmia anopin kanssa koska olen valinnut niin. Että teki hyvää tuulettaa ja vastata sinulle, miehelle ei oikein viitsi sanoa ja turhaan pahoittaa hänen mieltään. Eikä missään nimessä lapsille. Niin mitä sinä oikein mainitsitkaan siitä tyhmyydestä?

Toistan: sulla on hyvä anoppi, osallistuu perheenne ja lastenne elämään. Sellaisrn ksnssa voi olla yhteyksissä.

Mun anoppi ei ole kolmesta lapsesta nähnyt kuin yhden eikä viitsinyt tulla kahden ristiäisiin. Ei hoida, ei auta, ei osallistu, mutta haukkuu, nälvii, vittuilee, uhkailee ja kiristää.

Sulla on unelma-anoppi. Et taida pahoista anopeista tietää mitään. Tyhmyri.

Taidatte olla koko suku ja molemmin puolin samanlaisia rettelöitsijöitä.

Sulla meni tunteisiin? Kyllä olet omahyväinen, vuoden anopinnuoleskelija-palkinto tulossa postissa.

Sinähän olet varsinainen av-klassikko. Miehesi on sinusta varmasti ylpeä. Jos joku paikallisen kuppilan nurkilla edes uskaltaa vilkaista mieheesi flirttaillen niin vaimo vetää padikseen. Truly love. Mitenhän selkokielellä olisi pitänyt kirjoittaa etten erityisemmin pidä anopistani mutta yritän tulla toimeen? Ehkä joku anoppi on kuusipää tai anoppi on vattupää olisi avannut asiani sinulle paremmin? En e-ri-tyi-sem-min pi-dä a-no-pis-ta-ni. Osaatkohan sinä edes käyttää postin palveluja jos nyt odottaisin sitä pakettia. Kun ei se posti löydä perille jos paketissa lukee että "se yksi vattupää av-palstalta". No sori, ei kai olisi pitänyt vetää avaria mutta olet jo pari kertaa sanonut minua tyhmäksi. (Kirosanat oli lievennettävä mutta tiedät varsin hyvin mitä tarkoitin).

Olet olmeisen wt kun värittelet tarinaa noin tietoisena wt meiningistä. Minä olen kyllä akateeminen ja tulotkin yli 8000e/kk, mitenkäs sinulla?

Ja en ole mustaaukkainen miehestäni, voin laittaa senkin sulle postissa. Kouluttamaton rahvas.

Olen kalpea mutta en "olmeinen", tämmöstä se on marraskuun pimeydessä. Wt-meininki on av-tuttua vaikka en jaa ihmisiä minkään kriteerin perusteella mikä ei perustu siihen, millaisia ihmisiä he ovat luonteeltaan. Minä en ole akateeminen ja palkkakin on huomattavasti pienempi, vain kuusitonnia kuussa ja vieläpä maassa. En huoli miestäsi eli ei av ei yv eikä hv enkä kysy mieheltäni tai tarvitse sinun miehesi mittoja kainalosta sepalukseen. Kuten sanoin, minulla on jo oma mies enkä nimittele häntä rahvaaksi. Pistä korkki kiinni.

Lopetahan nyt tuo tekonokkela ylvästelysi, kun siihen ei riitä rahkeet....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.

Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?

Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.

Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?

Voi kuule, monesti olisi varmaan helpompaakin, jos se miniä ei tulisi miehensä kotona käymään. Ei sekään ole herkkua, että olohuoneessa istuu nirppanokka huokaillen, että on tylsää ja selaa vain puhelintaan ja valittaa kaikesta, kun se ei ole kuin hänen kotonaan.

Olisin ihan samaa mieltä, että kumpikin pitäisi yhteyttä vain omiin vanhempiin ja käyttäisi lapsenlapsia omien vanhempien luona. Eli mies ei tulisi sinun vanhempien luona käymään ja sinä et miehen vanhempien luona. Kaikki voittaisivat.

Meillä tämä on ratkaistu niin, että kerran kuussa sunnuntaisin kutsun aikuiset lapset brunssille ja vietetään aikaa rennosti yhdessä, jutellaan mukavia pari tuntia ja syödään hyvin. Toisen pojan puoliso on hapannaama emmekä me jaksa häntä katsella tai huvittaa, hän on mitä on ja kaikki tietävät sen. He ovat olleet monta vuotta yhdessä ja nyt pari vuotta ollaan häivytetty toisemme tietyistä kuvioista. Tytöllä taas ei ole seurustelukumppania ja toisella pojalla on ehkä joku mutta ei mitään vakavaa, joten nyt tilanne on tämä ja lähes optimaalinen kaikille. On kuitenkin sitten joulut ja juhannukset, syntymäpäivät ja muut sukujuhlat minne tietysti kaikki kutsutaan. Se ei ole niin vaivaannuttavaa kun on enemmän porukkaa mutta aamiaispöydässä yksi murjotta pilaa kaikkien fiiliksen, myös oman miehensä fiiliksen. On koitettu, ei tule mitään.

Kyllä se on kuulkaa niin ettei sitä enään työn jälkeen jaksa mitään raskasta huvia niin poika on vähän veljensä vihjailun johdosta jättänyt sen kiviriippansa anteeksi avosiippansa kotiin. Näin meillä, entäs teillä? Että ei ole miniän pakko pitää yhteyttä anoppiin. Eikä toiste päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.

Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?

Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.

Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?

Voi kuule, monesti olisi varmaan helpompaakin, jos se miniä ei tulisi miehensä kotona käymään. Ei sekään ole herkkua, että olohuoneessa istuu nirppanokka huokaillen, että on tylsää ja selaa vain puhelintaan ja valittaa kaikesta, kun se ei ole kuin hänen kotonaan.

Olisin ihan samaa mieltä, että kumpikin pitäisi yhteyttä vain omiin vanhempiin ja käyttäisi lapsenlapsia omien vanhempien luona. Eli mies ei tulisi sinun vanhempien luona käymään ja sinä et miehen vanhempien luona. Kaikki voittaisivat.

Oletko emännöinyt miniääsi asiallisesti? Toivottavanut tervetulleeksi, keskustellut hänen kanssaan, ollut kiinnostunut hänestä ja hänen asioistaan, muistat häntä merkkipäivinä, puhuttelet asiallisesti, kannustavasti ja ystävällisesti.

Vai teetkö kuten miunn appivanhempani, jotka haukkuvat aina kotikaupunkiani, tarjoavat ruokaa jota en voi syödä, eivät koskaan sano mitään positiivista, keskittyvät omiin asioihinsa (jopa häissäni), eivät koskaan ole kysyneet edes minä vuonna olen syntynyt, eivät tiedä mitä opiskelin, eivätkä mistä olen kiinnostunut.

Miten minulla voisi olla miniää, kun minulla ei ole edes lapsia. Esimerkki on veljeni vaimosta. Mutta ei sekään käy, että veljeni kävisi yksinään ja soittelisi vanhemmilleni, koska hänen vaimonsa valittaa, että mies roikkuu äitinsä napanuorassa. 

Eli mikään ei ole hyvä niin pitkään, kuin saadaan katkottua siteet kokonaan miehen vanhempiin ja vietetään vain aikaa naisen vanhempien luona.

Ihan tarpeeksi olen nähnyt tätä tyyliä, että väännytään kuitenkin miehen vanhempien luo ja huokaillaan, kuinka on tylsää ja istutaan puhelimen ääressä ja haukutaan someen, että taas on viikonloppu pilalla, kun joutu anoppilaan. Olis niin kivempi ollut olla omien vanhempien luona.

Hei haloo, ei sinua kukaan kutsunut. Koko perhe olisi ollut onnellisempi, jos vain veljeni olisi tullut lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut koskaan ongelmia puolison vanhempien kanssa, kumpikin meistä viestii heidän kanssaan. Lasten syntymän jälkeen on viestitty enemmän. Lapsilla on hyvä yhteys molempiin isovanhempiin. Hoitoapuakin on saatu mutta en halua kuormittaa vanhoja ihmisiä liikaa. Meillä ei ole myös pahempia ongelmia ollut mieheni kanssa, ehkä väsymys arjessa mutta viikonloppuisin ollaan saatu olla perheen kanssa leppoisaa ja mukavaa aikaa. Olenko jotenkin poikkeava? Pitäisikö minun alkaa riiheämään jostain kun tätä ketjua luettuani minulle tuli riittämätön olo. Pitäisi varmaan olla joko riidoissa tai eristäytynyt? Se on kai uusi normaali.

Tyhmä. Sulla on HYVÄT APPIVANHEMNAT!! Ei tietenkään silloin ole riitaa ja yhteyttäkin pitää mielellään. Mutta tajuatko että joillain on HIRVIÖT appivanhempina?!!! Sellaisten kanssa ei voi olla hyvissä väleissä vaikka miten ponnistelee. Mun anoppi on psykopaatti ja se kehittää riidan yksin. On ihan mestari tässä. Siinä ei auta vaikka miniä olisi jeesus tai äiti teresa.

Mistä sinä sen tiedät? Ehkä minä olen hyväksynyt tilanteen ja toimin siinä parhaalla mahdollisella tavalla. En pidä anopista, hän on perusluonteeltaan kateellinen ja turhan utelias, kävittekö siellä kylässä, millaista siellä oli. Hänellä on aina jokin kilpailu menossa minun kanssani ja luoja kun hän vetää ylleen sen tiikerimekon niin mietin onko se paras mahdollinen kude rippijuhliin. Hän uhosi järjestävänsä sellaiset häät sitten kun menemme naimisiin, että oksat pois niin ne häät on toistaiseksi tanssimatta, en vaan kestä. Mutta hän on hyvä mummo, tykkää lapsista vaikka ei minusta. Ja olen häntä huomattavasti älykkäämpi niin en koe itseäni uhatuksi enkä ala riitelemään. Kaikki hänen juttunsa johtuvat vain siitä, että hän kokee alemmuutta minun rinnallani ja todennäköisesti siitä, etten hyväksy häntä. Minä hyväksyn hänet mieheni äitinä, lasteni mummona ja minun anoppina mutta ei me nyt saatana soikoon samasta puusta olla veistetty. Ei minulla ole ongelmia anopin kanssa koska olen valinnut niin. Että teki hyvää tuulettaa ja vastata sinulle, miehelle ei oikein viitsi sanoa ja turhaan pahoittaa hänen mieltään. Eikä missään nimessä lapsille. Niin mitä sinä oikein mainitsitkaan siitä tyhmyydestä?

Toistan: sulla on hyvä anoppi, osallistuu perheenne ja lastenne elämään. Sellaisrn ksnssa voi olla yhteyksissä.

Mun anoppi ei ole kolmesta lapsesta nähnyt kuin yhden eikä viitsinyt tulla kahden ristiäisiin. Ei hoida, ei auta, ei osallistu, mutta haukkuu, nälvii, vittuilee, uhkailee ja kiristää.

Sulla on unelma-anoppi. Et taida pahoista anopeista tietää mitään. Tyhmyri.

Taidatte olla koko suku ja molemmin puolin samanlaisia rettelöitsijöitä.

Sulla meni tunteisiin? Kyllä olet omahyväinen, vuoden anopinnuoleskelija-palkinto tulossa postissa.

Sinähän olet varsinainen av-klassikko. Miehesi on sinusta varmasti ylpeä. Jos joku paikallisen kuppilan nurkilla edes uskaltaa vilkaista mieheesi flirttaillen niin vaimo vetää padikseen. Truly love. Mitenhän selkokielellä olisi pitänyt kirjoittaa etten erityisemmin pidä anopistani mutta yritän tulla toimeen? Ehkä joku anoppi on kuusipää tai anoppi on vattupää olisi avannut asiani sinulle paremmin? En e-ri-tyi-sem-min pi-dä a-no-pis-ta-ni. Osaatkohan sinä edes käyttää postin palveluja jos nyt odottaisin sitä pakettia. Kun ei se posti löydä perille jos paketissa lukee että "se yksi vattupää av-palstalta". No sori, ei kai olisi pitänyt vetää avaria mutta olet jo pari kertaa sanonut minua tyhmäksi. (Kirosanat oli lievennettävä mutta tiedät varsin hyvin mitä tarkoitin).

Olet olmeisen wt kun värittelet tarinaa noin tietoisena wt meiningistä. Minä olen kyllä akateeminen ja tulotkin yli 8000e/kk, mitenkäs sinulla?

Ja en ole mustaaukkainen miehestäni, voin laittaa senkin sulle postissa. Kouluttamaton rahvas.

Olen kalpea mutta en "olmeinen", tämmöstä se on marraskuun pimeydessä. Wt-meininki on av-tuttua vaikka en jaa ihmisiä minkään kriteerin perusteella mikä ei perustu siihen, millaisia ihmisiä he ovat luonteeltaan. Minä en ole akateeminen ja palkkakin on huomattavasti pienempi, vain kuusitonnia kuussa ja vieläpä maassa. En huoli miestäsi eli ei av ei yv eikä hv enkä kysy mieheltäni tai tarvitse sinun miehesi mittoja kainalosta sepalukseen. Kuten sanoin, minulla on jo oma mies enkä nimittele häntä rahvaaksi. Pistä korkki kiinni.

Lopetahan nyt tuo tekonokkela ylvästelysi, kun siihen ei riitä rahkeet....

Toki lopetan. Kirjoita sinä jotain hauskaa niin minä vuorostani arvostelen. Laita vaikka kommenttisi alkuun "esimerkki oikeasti nokkelasta ylvästelystä" niin erotut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.

Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?

Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.

Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?

Voi kuule, monesti olisi varmaan helpompaakin, jos se miniä ei tulisi miehensä kotona käymään. Ei sekään ole herkkua, että olohuoneessa istuu nirppanokka huokaillen, että on tylsää ja selaa vain puhelintaan ja valittaa kaikesta, kun se ei ole kuin hänen kotonaan.

Olisin ihan samaa mieltä, että kumpikin pitäisi yhteyttä vain omiin vanhempiin ja käyttäisi lapsenlapsia omien vanhempien luona. Eli mies ei tulisi sinun vanhempien luona käymään ja sinä et miehen vanhempien luona. Kaikki voittaisivat.

Meillä tämä on ratkaistu niin, että kerran kuussa sunnuntaisin kutsun aikuiset lapset brunssille ja vietetään aikaa rennosti yhdessä, jutellaan mukavia pari tuntia ja syödään hyvin. Toisen pojan puoliso on hapannaama emmekä me jaksa häntä katsella tai huvittaa, hän on mitä on ja kaikki tietävät sen. He ovat olleet monta vuotta yhdessä ja nyt pari vuotta ollaan häivytetty toisemme tietyistä kuvioista. Tytöllä taas ei ole seurustelukumppania ja toisella pojalla on ehkä joku mutta ei mitään vakavaa, joten nyt tilanne on tämä ja lähes optimaalinen kaikille. On kuitenkin sitten joulut ja juhannukset, syntymäpäivät ja muut sukujuhlat minne tietysti kaikki kutsutaan. Se ei ole niin vaivaannuttavaa kun on enemmän porukkaa mutta aamiaispöydässä yksi murjotta pilaa kaikkien fiiliksen, myös oman miehensä fiiliksen. On koitettu, ei tule mitään.

Kyllä se on kuulkaa niin ettei sitä enään työn jälkeen jaksa mitään raskasta huvia niin poika on vähän veljensä vihjailun johdosta jättänyt sen kiviriippansa anteeksi avosiippansa kotiin. Näin meillä, entäs teillä? Että ei ole miniän pakko pitää yhteyttä anoppiin. Eikä toiste päin.

Ymmärrän varsin hyvin. Kirjoitin jo tuohon ylemmäs. Veljeni vaimo osoittaa myös koko ajan mieltä, kuinka inhottavaa hänen on viettää aikaa anoppilassa, kun hänen vanhempien luona olis kaikki oikein.

Pitää kai meilläkin jonkun meistä sisaruksista vihjata velipojalle, että jättäisi sen vaimonsa kotiin, koska tunnelma on aika ahdistava. Ei kukaan jaksa olla sirkustirehtööri ja keskustella arvostavasti ja järjestää sirkushuveja, että hän viihtyy. Yritetty on. Mutta nykyään kukaan ei haluaisi tulla kotonamme käymään, kun tämä nainen on siellä. Mutta ei viitsi isää ja äitiä jättää sinne yksinkään katsomaan sitä touhua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäköhän siitä tulisi jos mies alkaisi päättämään milloin esim. mennään anoppilaan? Nainen olisi edelleen tyytymätön.

Tottakai sovitaan yhdessä ,koska mies menee lapsien kanssa vanhempiensa luo. Kyllä se ainakin minulle on monesti ollut helpotus kun saa olla esim. Viikonloppuna yksin kotona ja saa tehdyksi juttuja joita lasten kanssa ei voi tehdä.

No onko sinulle sitten Ok että lähtiessäsi omien vanhempiesi luo mies sanoo että mene sinä vain lasten kanssa minä jään kotiin?

Olen eri, mutta meillä ainakin menee niin että kumpikin omien vanhempiensa osalta toimii niin että kysyy "sopisiko että menisin silloin ja silloin (lasten kanssa tai ilman)" ja "tuletko mukaan vai jäätkö kotiin". Ei ole vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.

Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?

Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.

Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?

Voi kuule, monesti olisi varmaan helpompaakin, jos se miniä ei tulisi miehensä kotona käymään. Ei sekään ole herkkua, että olohuoneessa istuu nirppanokka huokaillen, että on tylsää ja selaa vain puhelintaan ja valittaa kaikesta, kun se ei ole kuin hänen kotonaan.

Olisin ihan samaa mieltä, että kumpikin pitäisi yhteyttä vain omiin vanhempiin ja käyttäisi lapsenlapsia omien vanhempien luona. Eli mies ei tulisi sinun vanhempien luona käymään ja sinä et miehen vanhempien luona. Kaikki voittaisivat.

Oletko emännöinyt miniääsi asiallisesti? Toivottavanut tervetulleeksi, keskustellut hänen kanssaan, ollut kiinnostunut hänestä ja hänen asioistaan, muistat häntä merkkipäivinä, puhuttelet asiallisesti, kannustavasti ja ystävällisesti.

Vai teetkö kuten miunn appivanhempani, jotka haukkuvat aina kotikaupunkiani, tarjoavat ruokaa jota en voi syödä, eivät koskaan sano mitään positiivista, keskittyvät omiin asioihinsa (jopa häissäni), eivät koskaan ole kysyneet edes minä vuonna olen syntynyt, eivät tiedä mitä opiskelin, eivätkä mistä olen kiinnostunut.

Miten minulla voisi olla miniää, kun minulla ei ole edes lapsia. Esimerkki on veljeni vaimosta. Mutta ei sekään käy, että veljeni kävisi yksinään ja soittelisi vanhemmilleni, koska hänen vaimonsa valittaa, että mies roikkuu äitinsä napanuorassa. 

Eli mikään ei ole hyvä niin pitkään, kuin saadaan katkottua siteet kokonaan miehen vanhempiin ja vietetään vain aikaa naisen vanhempien luona.

Ihan tarpeeksi olen nähnyt tätä tyyliä, että väännytään kuitenkin miehen vanhempien luo ja huokaillaan, kuinka on tylsää ja istutaan puhelimen ääressä ja haukutaan someen, että taas on viikonloppu pilalla, kun joutu anoppilaan. Olis niin kivempi ollut olla omien vanhempien luona.

Hei haloo, ei sinua kukaan kutsunut. Koko perhe olisi ollut onnellisempi, jos vain veljeni olisi tullut lasten kanssa.

Ei olla sukua mutta niin tajuan sinua. Kukaan ei vaan puhu näistä asioista ääneen kun kaikkia pitää kohdella tasa-arvoisesti. Tämä on vertaistukiketju meille sisaruksille, jotka kytevät hiljaista raivoa kun veli tai sisar on valinnut puolisokseen ihan oudon tyypin, joka ei vaan jaksa olla eikä viitsi yrittää olla kenellekään kiva. Paitsi omille kavereilleen. Ja ihan on yritetty ottaa mukaan mutta kun ei seura kelpaa niin ei kelpaa. Pysyköön sitten kotonaan, pakkoko tulla sinne ilmaa pilaamaan.

Ja muuten ihan kirjaimellisesti. Veljen vaimo on laktoosi-intoleransiin taipuvainen niin kahmii makujäätelöä kun vanilja ei kelpaa ja sitten haisee. Mitä järkeä tuossakaan touhussa??!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.

Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?

Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.

Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?

Voi kuule, monesti olisi varmaan helpompaakin, jos se miniä ei tulisi miehensä kotona käymään. Ei sekään ole herkkua, että olohuoneessa istuu nirppanokka huokaillen, että on tylsää ja selaa vain puhelintaan ja valittaa kaikesta, kun se ei ole kuin hänen kotonaan.

Olisin ihan samaa mieltä, että kumpikin pitäisi yhteyttä vain omiin vanhempiin ja käyttäisi lapsenlapsia omien vanhempien luona. Eli mies ei tulisi sinun vanhempien luona käymään ja sinä et miehen vanhempien luona. Kaikki voittaisivat.

Meillä tämä on ratkaistu niin, että kerran kuussa sunnuntaisin kutsun aikuiset lapset brunssille ja vietetään aikaa rennosti yhdessä, jutellaan mukavia pari tuntia ja syödään hyvin. Toisen pojan puoliso on hapannaama emmekä me jaksa häntä katsella tai huvittaa, hän on mitä on ja kaikki tietävät sen. He ovat olleet monta vuotta yhdessä ja nyt pari vuotta ollaan häivytetty toisemme tietyistä kuvioista. Tytöllä taas ei ole seurustelukumppania ja toisella pojalla on ehkä joku mutta ei mitään vakavaa, joten nyt tilanne on tämä ja lähes optimaalinen kaikille. On kuitenkin sitten joulut ja juhannukset, syntymäpäivät ja muut sukujuhlat minne tietysti kaikki kutsutaan. Se ei ole niin vaivaannuttavaa kun on enemmän porukkaa mutta aamiaispöydässä yksi murjotta pilaa kaikkien fiiliksen, myös oman miehensä fiiliksen. On koitettu, ei tule mitään.

Kyllä se on kuulkaa niin ettei sitä enään työn jälkeen jaksa mitään raskasta huvia niin poika on vähän veljensä vihjailun johdosta jättänyt sen kiviriippansa anteeksi avosiippansa kotiin. Näin meillä, entäs teillä? Että ei ole miniän pakko pitää yhteyttä anoppiin. Eikä toiste päin.

Ymmärrän varsin hyvin. Kirjoitin jo tuohon ylemmäs. Veljeni vaimo osoittaa myös koko ajan mieltä, kuinka inhottavaa hänen on viettää aikaa anoppilassa, kun hänen vanhempien luona olis kaikki oikein.

Pitää kai meilläkin jonkun meistä sisaruksista vihjata velipojalle, että jättäisi sen vaimonsa kotiin, koska tunnelma on aika ahdistava. Ei kukaan jaksa olla sirkustirehtööri ja keskustella arvostavasti ja järjestää sirkushuveja, että hän viihtyy. Yritetty on. Mutta nykyään kukaan ei haluaisi tulla kotonamme käymään, kun tämä nainen on siellä. Mutta ei viitsi isää ja äitiä jättää sinne yksinkään katsomaan sitä touhua. 

Puhukaa suoraan veljelle, että he järjestää molemmille tekemistä mutta eri paikoissa. Meillä meni pari vuotta siihen kärsimysnäytelmään kun aikuinen nainen käyttäytyy kuin pahimmassa murrosiässä oleva teini. Näpyttelee puhelinta, valittaa että kauanko ollaan vielä, kiehnää sohvalla pojan sylissä ja aloittaa sellaisen provosoivan kikattelun. Meinasin kerran äitinä kysyä, että haluatteko lainata meidän makkaria jos kerta panettaa? Kotiinlähdöstähän siinä oli kysymys. Vähän sen jälkeen poika alkoi tulla yksin käymään eli joko veljensä oli puhunut tai minun naamani oli ollut varsin merkillepantava.

Ottakaa rohkeasti puheeksi! Yhden ihmisen ei voi antaa sortaa koko perhettä ja kaikki eivät vain sovi saman katon alle.

Naisille joiden on "pakko" tehdä asioita: huomasin jo vuosia sitten että eipä olekaan mikään pakko tehdä, voi myös valita toisin. Tämä pätee moniin asioihin, joita yhteiskunnassamme on toitotettu naisten velvollisuuksiksi -sekä toki myös muihin "pakkoihin" kuten vaikkapa siihen että täytyy puhua ruotsalaisten kanssa ruotsia. Käytän englannin kieltä eikä kukaan taikka mikään mahti maailmassa voi pakottaa minua puhumaan muuta kieltä. Ei ole olemassa kielipoliisia, avioliittopoliisia eikä kukaan sakota jos laiskottelet iltaisin. Ainoa pakko on päässänne oleva lukko joka estää aidon vapauden. Vapautukaa siis ja tehkää miten parhaaksi näette mutta lakeja on toki ihan oikeasti pakko kaikkien totella taikka vankilan ovi viuhahtaa :)