Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi miniän on pakko pitää yhteyttä miehen vanhempiin?
19.11.2018 |
Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.
Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?
Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.
Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ap:n kanssa että tämä tapa on ihmeellinen. Ja hyvin usein, jos miniä jättää yhteydenpidon miehensä huoleksi, vastuuta siitä yritetään kammeta miniälle sen miehen suvun toimesta. Mikä siis on ihan älytöntä. Eikö ne halua olla suoraan yhteydessä omaan poikaansa? Tuo jonkun kalenteriesimerkki on aika äärimmäinen, mutta asia tehdään joka tapauksessa selväksi tuhansin pikkuvihjauksin ja olettamuksin. Mies ohitetaan hänen oman sukunsa toimesta.
Joissain perheissä ja suvuissa pidetään normaalina, että perheen ihmissuhteiden hoitaminen kuuluu naiselle. Anoppi voi siis olla itsekin ollut se, joka huolehtii yhteydenpidon niin omiin sukulaisiinsa kuin miehensä sukulaisiinkin. Eihän näissä keskusteluissa koskaan tule edes ilmi, että appi olisi joskus soittanut miniälleen, kutsunut poikansa perhettä kylään, pyytänyt lapsenlapsia viikonlopuksi tms vaan aina se on anoppi, joka niin tekee. Jos on tehdäkseen. Kääntöpuoli tästä tavasta näkyy, jos pariskunta eroaa. Mies kokee jääneensä hyvin yksinäiseksi, koska vaimon ja lasten myötä hävisivät kaikki muutkin ihmissuhteet.
Ei se silti ole mikään syy ryöpyttää miniää jonka perheedsä on toisenlainen käytäntö.
Ei tietenkään ole, en sitä tarkoittanutkaan. Pointtini olikin vain, että joissain suvuissa naiset hoitavat ihmissuhteet ja miehet remonttihommat yms. Eli ihmissuhteet on "naisten töitä" eikä "miesten töitä". Tällaista mallia on vaikea katkoa, jos parisuhteessa mieskin on sitä mieltä, että ihmissuhteiden hoitaminen kuuluu naiselle. Malli kuitenkin kannattaa katkaista (vaikka puolison suvun vaatimukset ja odotukset ärsyttävätkin), koska siten opettaa omille lapsilleen, että yhteydenpito omaan sukuun on omalla vastuulla eikä kenenkään muun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ap:n kanssa että tämä tapa on ihmeellinen. Ja hyvin usein, jos miniä jättää yhteydenpidon miehensä huoleksi, vastuuta siitä yritetään kammeta miniälle sen miehen suvun toimesta. Mikä siis on ihan älytöntä. Eikö ne halua olla suoraan yhteydessä omaan poikaansa? Tuo jonkun kalenteriesimerkki on aika äärimmäinen, mutta asia tehdään joka tapauksessa selväksi tuhansin pikkuvihjauksin ja olettamuksin. Mies ohitetaan hänen oman sukunsa toimesta.
Joissain perheissä ja suvuissa pidetään normaalina, että perheen ihmissuhteiden hoitaminen kuuluu naiselle. Anoppi voi siis olla itsekin ollut se, joka huolehtii yhteydenpidon niin omiin sukulaisiinsa kuin miehensä sukulaisiinkin. Eihän näissä keskusteluissa koskaan tule edes ilmi, että appi olisi joskus soittanut miniälleen, kutsunut poikansa perhettä kylään, pyytänyt lapsenlapsia viikonlopuksi tms vaan aina se on anoppi, joka niin tekee. Jos on tehdäkseen. Kääntöpuoli tästä tavasta näkyy, jos pariskunta eroaa. Mies kokee jääneensä hyvin yksinäiseksi, koska vaimon ja lasten myötä hävisivät kaikki muutkin ihmissuhteet.
Ei se silti ole mikään syy ryöpyttää miniää jonka perheedsä on toisenlainen käytäntö.
Ei tietenkään ole, en sitä tarkoittanutkaan. Pointtini olikin vain, että joissain suvuissa naiset hoitavat ihmissuhteet ja miehet remonttihommat yms. Eli ihmissuhteet on "naisten töitä" eikä "miesten töitä". Tällaista mallia on vaikea katkoa, jos parisuhteessa mieskin on sitä mieltä, että ihmissuhteiden hoitaminen kuuluu naiselle. Malli kuitenkin kannattaa katkaista (vaikka puolison suvun vaatimukset ja odotukset ärsyttävätkin), koska siten opettaa omille lapsilleen, että yhteydenpito omaan sukuun on omalla vastuulla eikä kenenkään muun.
Meillä appivanhemmat vaativat minua myös aina kyökkipiiaksi siellä ollessa, tutkivat meidän luona kaappeja että ruokinko poikansa kunnolla jne
Kaikki heudän sovinistisia tapojaan.
Ei poikansa.
T kalenteriminiä
Olen samaa mieltä. Mies saa hoitaa itse yhteydenpidon omiin vanhempiinsa ja minä omiini. Minulla ei edes ole anopin tai apen puhelinnumeroita tallennettuina puhelimeeni. Ja aivan syystä.
Olen muistanut 23 vuotta jokaisen apin ja anopin syntymäpäivän, isänpäivän, äitienpäivän ja joululahjat. Oma poikansa on huonoissa väleissä heidän kanssaan ja sietävät häntä vaivoin. Pidän yhteyden myös lapsenlapsen vuoksi ja koska olen niin helvetin ylikiltti ja tunnollinen. Onhan se väsyttävää mutta kuolevat kuitenkin kohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ap:n kanssa että tämä tapa on ihmeellinen. Ja hyvin usein, jos miniä jättää yhteydenpidon miehensä huoleksi, vastuuta siitä yritetään kammeta miniälle sen miehen suvun toimesta. Mikä siis on ihan älytöntä. Eikö ne halua olla suoraan yhteydessä omaan poikaansa? Tuo jonkun kalenteriesimerkki on aika äärimmäinen, mutta asia tehdään joka tapauksessa selväksi tuhansin pikkuvihjauksin ja olettamuksin. Mies ohitetaan hänen oman sukunsa toimesta.
Joissain perheissä ja suvuissa pidetään normaalina, että perheen ihmissuhteiden hoitaminen kuuluu naiselle. Anoppi voi siis olla itsekin ollut se, joka huolehtii yhteydenpidon niin omiin sukulaisiinsa kuin miehensä sukulaisiinkin. Eihän näissä keskusteluissa koskaan tule edes ilmi, että appi olisi joskus soittanut miniälleen, kutsunut poikansa perhettä kylään, pyytänyt lapsenlapsia viikonlopuksi tms vaan aina se on anoppi, joka niin tekee. Jos on tehdäkseen. Kääntöpuoli tästä tavasta näkyy, jos pariskunta eroaa. Mies kokee jääneensä hyvin yksinäiseksi, koska vaimon ja lasten myötä hävisivät kaikki muutkin ihmissuhteet.
Ei se silti ole mikään syy ryöpyttää miniää jonka perheedsä on toisenlainen käytäntö.
Ei tietenkään ole, en sitä tarkoittanutkaan. Pointtini olikin vain, että joissain suvuissa naiset hoitavat ihmissuhteet ja miehet remonttihommat yms. Eli ihmissuhteet on "naisten töitä" eikä "miesten töitä". Tällaista mallia on vaikea katkoa, jos parisuhteessa mieskin on sitä mieltä, että ihmissuhteiden hoitaminen kuuluu naiselle. Malli kuitenkin kannattaa katkaista (vaikka puolison suvun vaatimukset ja odotukset ärsyttävätkin), koska siten opettaa omille lapsilleen, että yhteydenpito omaan sukuun on omalla vastuulla eikä kenenkään muun.
Meillä appivanhemmat vaativat minua myös aina kyökkipiiaksi siellä ollessa, tutkivat meidän luona kaappeja että ruokinko poikansa kunnolla jne
Kaikki heudän sovinistisia tapojaan.
Ei poikansa.
T kalenteriminiä
Älä suostu. Ihan oikeasti. Jos suostut, opetat lapsillesi, että näin kuuluu ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän siitä tulisi jos mies alkaisi päättämään milloin esim. mennään anoppilaan? Nainen olisi edelleen tyytymätön.
Tottakai sovitaan yhdessä ,koska mies menee lapsien kanssa vanhempiensa luo. Kyllä se ainakin minulle on monesti ollut helpotus kun saa olla esim. Viikonloppuna yksin kotona ja saa tehdyksi juttuja joita lasten kanssa ei voi tehdä.
No onko sinulle sitten Ok että lähtiessäsi omien vanhempiesi luo mies sanoo että mene sinä vain lasten kanssa minä jään kotiin?
Mun vanhemmat asuvat reilun 500 kmn päässä samoin kuin muu sukuni. Vierailuun kuluu pitkä viikonloppu ja ehkä kerran vuoteen siellä lasten kanssa käyn. Mies pärjää sen ajan mainiosti kotona. Joten kyllä minulle on ok, että mies ei tule mukaan. Miehen vanhemmat taas asuvat lähempänä ja mies käy useammin ladten kanssa heidän luonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ap:n kanssa että tämä tapa on ihmeellinen. Ja hyvin usein, jos miniä jättää yhteydenpidon miehensä huoleksi, vastuuta siitä yritetään kammeta miniälle sen miehen suvun toimesta. Mikä siis on ihan älytöntä. Eikö ne halua olla suoraan yhteydessä omaan poikaansa? Tuo jonkun kalenteriesimerkki on aika äärimmäinen, mutta asia tehdään joka tapauksessa selväksi tuhansin pikkuvihjauksin ja olettamuksin. Mies ohitetaan hänen oman sukunsa toimesta.
Joissain perheissä ja suvuissa pidetään normaalina, että perheen ihmissuhteiden hoitaminen kuuluu naiselle. Anoppi voi siis olla itsekin ollut se, joka huolehtii yhteydenpidon niin omiin sukulaisiinsa kuin miehensä sukulaisiinkin. Eihän näissä keskusteluissa koskaan tule edes ilmi, että appi olisi joskus soittanut miniälleen, kutsunut poikansa perhettä kylään, pyytänyt lapsenlapsia viikonlopuksi tms vaan aina se on anoppi, joka niin tekee. Jos on tehdäkseen. Kääntöpuoli tästä tavasta näkyy, jos pariskunta eroaa. Mies kokee jääneensä hyvin yksinäiseksi, koska vaimon ja lasten myötä hävisivät kaikki muutkin ihmissuhteet.
Ei se silti ole mikään syy ryöpyttää miniää jonka perheedsä on toisenlainen käytäntö.
Ei tietenkään ole, en sitä tarkoittanutkaan. Pointtini olikin vain, että joissain suvuissa naiset hoitavat ihmissuhteet ja miehet remonttihommat yms. Eli ihmissuhteet on "naisten töitä" eikä "miesten töitä". Tällaista mallia on vaikea katkoa, jos parisuhteessa mieskin on sitä mieltä, että ihmissuhteiden hoitaminen kuuluu naiselle. Malli kuitenkin kannattaa katkaista (vaikka puolison suvun vaatimukset ja odotukset ärsyttävätkin), koska siten opettaa omille lapsilleen, että yhteydenpito omaan sukuun on omalla vastuulla eikä kenenkään muun.
Meillä appivanhemmat vaativat minua myös aina kyökkipiiaksi siellä ollessa, tutkivat meidän luona kaappeja että ruokinko poikansa kunnolla jne
Kaikki heudän sovinistisia tapojaan.
Ei poikansa.
T kalenteriminiä
Älä suostu. Ihan oikeasti. Jos suostut, opetat lapsillesi, että näin kuuluu ollakin.
En tietenkään suostu. Mun lapsilla on jopa mun sukunimi. Sekös hiertää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on anoppiin haalentunut välit, on hyvin hankala, narsistinen persoona. Joka kerta kun käy meillä tai me (tai mies yksinään tai lasten kanssa) käymme hänen luonaan, niin haukkuu minut. Syy voi olla mikä vaan. Anoppi olettaa, että meidän perheemme toimii kuten hänen perheessään on aina tehyt. Esim että minä naisena huolehdin yhteydenpidon myös miehen sukulaisiin. Mun mies on epäsosiaalinen, eikä häntä kiinnosta pitää yhteyttä. Mun sit pitäisi muistaa tätien nimipäivät, serkkujen synttärit jne. Nyt puhutaan ihmisistä, joita olen nähnyt max. 5 kertaa 10 yhteisen vuoden aikana. Ei kiinnosta. Eikä kiinnosta miestäkään. Mutta huonon miniän syytä, kun ei hoida asioita, kuten pitää.
Mun miehellä ei ole appivanhempiensa kanssa samalla tavalla kuin mulla anoppini kanssa, mutta ei hänkään soittele kuulumisia mun vanhemmille. Serkkuni miehen kanssa juttelee joskus, heillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita, joten autoista yleensä puhuvat.
Olisin ihan hyvin voinut sopia asioita anopin kanssa, mutta aina yhteydenotot piti käyttää ihmeelliseen pätemiseen. Joten lopetin yhteydenpidon. Sopikoon asioista poikansa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, AV:n tapaan tähän ketjuun ei oikeasti saisi vastata että joskus tällaisita asioista sovitaan perheessä ihan yhdessä, se aktiivisempi "säätäjä" ja aikatauluttaja saattaa ihan luontevasti hoitaa yhteydenpitoa. Jaa miksi? Katsos, kun on - hui kauheaa - sellaisiakin perheitä, joissa anoppi (tai miniäkään sen puoleen) ei ole synonyymi saatanalle..
Vierailija kirjoitti:
Niin, AV:n tapaan tähän ketjuun ei oikeasti saisi vastata että joskus tällaisita asioista sovitaan perheessä ihan yhdessä, se aktiivisempi "säätäjä" ja aikatauluttaja saattaa ihan luontevasti hoitaa yhteydenpitoa. Jaa miksi? Katsos, kun on - hui kauheaa - sellaisiakin perheitä, joissa anoppi (tai miniäkään sen puoleen) ei ole synonyymi saatanalle..
Luepa aloitus. Mitä siinä kysyttiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sovittu, että kumpikin pitää omaan sukuun yhteyttä.
Anoppi oli aina minuun yhteydessä, josta mies sanoikin äidilleen.
Anoppi alkoi soitella miehelle, jos tämä ei heti vastannut, soitti anoppi minulle. Mies sanoi uudelleen asiasta äidilleen ja tämä alkoi vihaamaan minua.
Anoppi jaksoi vääntää riitaa joka asiasta 1,5vuoden ajan, mikään ei kelvannut, ei kutsunut minua enää kahville, vain poikansa (mikä kyllä minulle kelpasi).
Tästä päästiin ääripäähän, että anoppi alkoikin kyläilemään meillä kutsumatta ja aina nosti shown pystyyn siitä kuinka kamala miniä olin.
Sai suostuteltua poikansa eroamaan ja jättämään kaikki yhteiset lainat minun vastuulle.
Meni muutama viikko ja mies alkoi hahmottamaan koko manipuloinnin ja muun kuvion siinä sivussa.
Anopille ei kelvannut, että välimme alkoivat taas lämpenemään ja uhkasi poikaansa välirikolla ja ettei ikinä enää auttaisi missään.
No, eipä olla enää tekemisissä sitte.
Kummilapset on paha. Miehen sisko halusi lapsensa kummiksi mieheni ilman minua, sehän sopi. Mies ei hoitanut velvollisuuksiaan lainkaan, ei olisi käynyt edes synttäreillä. Koska ajattelin sitä lapsipoloa, niin rupesin hommaamaan kivat lahjat ja tavattiin kummilasta. Jossain vaiheessa koko suku alkoi vi tuttaa, oli muutakin hyväksikäyttöä ja varpaille hyppimistä sieltä suunnasta. Lopetin lahjomisen. Ekana vuonna oli hämmentyneitä ilmeitä, seuraavana vuonna anoppi oli laitettu kysymään että mitä aion ostaa lapselle lahjaksi ja pitäisihän jotain hankkia, ohjasin hänet miehen puheille. Mies unohti samantien koko jutun. Samoin kuin unohtaa joululahjat. Minä en hoida sinne suuntaan enää mitään, eihän vävytkään sellaista tee, mieti jotain anopin paketteja. Kukin hoitaa oman sukunsa. Mies nolostui aluksi ja yritti, että on eri asia onko miniä vai vävy, kun miniä on nainen ja naiselle on luonnollista hoitaa muistamiset. No ei ole. Välit anoppilaan ovat viilenneet, kummiasia ja joululahjojen puuttuminen tietysti loukkasivat, mutta sehän ei ole minun syyni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ap:n kanssa että tämä tapa on ihmeellinen. Ja hyvin usein, jos miniä jättää yhteydenpidon miehensä huoleksi, vastuuta siitä yritetään kammeta miniälle sen miehen suvun toimesta. Mikä siis on ihan älytöntä. Eikö ne halua olla suoraan yhteydessä omaan poikaansa? Tuo jonkun kalenteriesimerkki on aika äärimmäinen, mutta asia tehdään joka tapauksessa selväksi tuhansin pikkuvihjauksin ja olettamuksin. Mies ohitetaan hänen oman sukunsa toimesta.
Joissain perheissä ja suvuissa pidetään normaalina, että perheen ihmissuhteiden hoitaminen kuuluu naiselle. Anoppi voi siis olla itsekin ollut se, joka huolehtii yhteydenpidon niin omiin sukulaisiinsa kuin miehensä sukulaisiinkin. Eihän näissä keskusteluissa koskaan tule edes ilmi, että appi olisi joskus soittanut miniälleen, kutsunut poikansa perhettä kylään, pyytänyt lapsenlapsia viikonlopuksi tms vaan aina se on anoppi, joka niin tekee. Jos on tehdäkseen. Kääntöpuoli tästä tavasta näkyy, jos pariskunta eroaa. Mies kokee jääneensä hyvin yksinäiseksi, koska vaimon ja lasten myötä hävisivät kaikki muutkin ihmissuhteet.
Ei se silti ole mikään syy ryöpyttää miniää jonka perheedsä on toisenlainen käytäntö.
Ei tietenkään ole, en sitä tarkoittanutkaan. Pointtini olikin vain, että joissain suvuissa naiset hoitavat ihmissuhteet ja miehet remonttihommat yms. Eli ihmissuhteet on "naisten töitä" eikä "miesten töitä". Tällaista mallia on vaikea katkoa, jos parisuhteessa mieskin on sitä mieltä, että ihmissuhteiden hoitaminen kuuluu naiselle. Malli kuitenkin kannattaa katkaista (vaikka puolison suvun vaatimukset ja odotukset ärsyttävätkin), koska siten opettaa omille lapsilleen, että yhteydenpito omaan sukuun on omalla vastuulla eikä kenenkään muun.
Meillä appivanhemmat vaativat minua myös aina kyökkipiiaksi siellä ollessa, tutkivat meidän luona kaappeja että ruokinko poikansa kunnolla jne
Kaikki heudän sovinistisia tapojaan.
Ei poikansa.
T kalenteriminiä
Älä suostu. Ihan oikeasti. Jos suostut, opetat lapsillesi, että näin kuuluu ollakin.
En tietenkään suostu. Mun lapsilla on jopa mun sukunimi. Sekös hiertää.
Hyvä. Mä olen sen verran vanha, että mun sukupolvelle oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että naiset hoitivat perheissä ihmissuhteet. Kun asiasta aikoinaan tuli märinää, sanoin vain, ettei mulla ole aikaa hoitaa kuin ihmissuhteet omaan sukuuni ja ystäviini ja jos miehen suku haluaa olla miehen kanssa tekemisissä, pitävät yhteyttä hänen kanssaan enkä minä ala siihen välikädeksi .
Mies on ihan kelvollinen vävy vaikka istuisi hiljaa kahvipöydässö anoppilassa kerran vuodessa tai pakenisi autotalliin. Miniän sen sijaan pitäisi soitella ja rupatella ja kaveerata appuvanhempien kanssa. Mullakin anoppi koko ajan syytellyt kun en kutsu heitä tai miehen siskoa perheineen kylään. Hän on ollut tosi ilkeä mulle joten munko tehtävä olisi häntä passata. Mies voisi itse kutsua ja vaikka grillata.Mies ei tietenkään ikinä soita minun äidilleni saati kutsu kylään ja ole seuramarsalkkana. Eikä.kukaan oletakaan että ihan eri ikäistä ja tyylistä ihmistä ottaisi kaverikseen. Asialliset välit riittää.
Me menimme 25 v sitten naimisiin, ja sovimme heti, että kumpikin hoitaa yhteydet omiin vanhempiinsa. Ihan hyvin on toiminut. Minulla on melko etäiset välit appivanhempiini, mikä on tietysti sinänsä harmi, mutta toisaalta etäiset ovat parempi kuin hyvin riitaisat. Meillä mies kyllä osaa pitää yhteyttä ihan yhtä hyvin kuin minäkin, joten siinä ei ole kukaan mitään kärsinyt.
Jos mies ei halua tai osaa pitää yhteyttä vanhempiinsa ja muihin sukulaisiinsa, anopin ja apen on syytä katsoa peiliin. Ei ole miniän tehtävä korjata heidän tekemiään kasvatusvirheitä.
Minulle miehen vanhemmat ovat läheisemmät kuin omani. Pidän anoppiini päivittäin yhteyttä ja välimme ovat lämpimät.
Vierailija kirjoitti:
Minulle miehen vanhemmat ovat läheisemmät kuin omani. Pidän anoppiini päivittäin yhteyttä ja välimme ovat lämpimät.
Noinhan sen pitäisikin olla, että omasta halusta pidetään yhteyttä, ei siksi että on joku omituinen PAKKO.
ap
Alue: Aihe vapaa
Tietenkin