Miksi miniän on pakko pitää yhteyttä miehen vanhempiin?

Vierailija kirjoitti:

Rakenteellista sovinismia. Mieheltä ei lähtökohtaisesti odotetan yhtä paljon kuin naisilta ja nämä perinnöt patriarkaalisesta yhteikunnasta eivät kovin helposti muutu, kun naiset toisintavat niitä vaatimuksissaan toisille naisille.

Ei se ole patriarkaattia vaan matriarkaattia. Naiset vaatii toisilta naisilta.

Appiukoille on aivan yksi lysti pitääkö miniä yhteyttä vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on se tilanne, että anoppi soittelee minulle, koska mieheni ei voi sietää äitiään eikä vastaa tämän puheluihin. Nyt anoppi on jäänyt eläkkeelle eikä hänellä ole ilmeisesti mitään tekemistä, niin hän soittelee nykyään joka päivä. En enää jaksaisi jokapäiväisiä puheluita, joten en aina vastaa enkä soita takaisin.

Minusta anoppi voisi soittaa pojalleen ja jättää vaikka vastaajaan viestin sen sijaan, että hän "häiriköi" minua koko ajan. Minulla on omakin elämäni enkä jaksaisi olla niin tiiviisti yhteydessä mieheni äitiin.

Oma isäni soittaa myös joka päivä, mikä on mielestäni paljon luonnollisempaa kuin se, että miehen äiti tekee samoin. Isäni ei puolestaan soittele miehelleni koskaan, ellei ole jotain ihan erityistä asiaa.

Estä sen puhelut. Et ole anoppisi terapeutti.

Meillä anoppi kuvitteli voivansa soitella minulle kun yhteen muutettiin. Vastasin kerran, kun luulin että sillä oli jotain asiaa. Halusi vaan "rupatella". Sanoin miehelle, että tekee äidilleen selväksi että minulle ei soitella (vihaan siis puhelimessa puhumista) enkä ole anopin puheluihin sen jälkeen vastannut.

Tuntuisi oudolta ja ulkopuoliselta, jos en pitäisi yhteyttä miehen vanhempiin. Olisi tietysti outoa, jos mies itse ei pitäisi yhteyttä vaan olisi ulkoistanut kaiken minulle. Onneksi myös minun sukuni suuntaan pidetään molemmat yhteyttä, mies tosin lähinnä veljeeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakenteellista sovinismia. Mieheltä ei lähtökohtaisesti odotetan yhtä paljon kuin naisilta ja nämä perinnöt patriarkaalisesta yhteikunnasta eivät kovin helposti muutu, kun naiset toisintavat niitä vaatimuksissaan toisille naisille.

Ei se ole patriarkaattia vaan matriarkaattia. Naiset vaatii toisilta naisilta.

Appiukoille on aivan yksi lysti pitääkö miniä yhteyttä vai ei.

Voi voi kuule. Kyllä myös ne apet nimenomaan on työntämässä niitä liian fiksuja ja itsenäisiä miniöitä sinne minne miniät heidän mieelstä kuuluu. Heiltähän järkkyy maailmanjärjestys, jos nuoret naiset kuvittelee olevansa ihmisiä. Minullakin appiukko ihan suorastaan sairas, kun en alistunut hänen "sääntöihinsä".

Minulla ei ole ollut koskaan ongelmia puolison vanhempien kanssa, kumpikin meistä viestii heidän kanssaan. Lasten syntymän jälkeen on viestitty enemmän. Lapsilla on hyvä yhteys molempiin isovanhempiin. Hoitoapuakin on saatu mutta en halua kuormittaa vanhoja ihmisiä liikaa. Meillä ei ole myös pahempia ongelmia ollut mieheni kanssa, ehkä väsymys arjessa mutta viikonloppuisin ollaan saatu olla perheen kanssa leppoisaa ja mukavaa aikaa. Olenko jotenkin poikkeava? Pitäisikö minun alkaa riiheämään jostain kun tätä ketjua luettuani minulle tuli riittämätön olo. Pitäisi varmaan olla joko riidoissa tai eristäytynyt? Se on kai uusi normaali.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut koskaan ongelmia puolison vanhempien kanssa, kumpikin meistä viestii heidän kanssaan. Lasten syntymän jälkeen on viestitty enemmän. Lapsilla on hyvä yhteys molempiin isovanhempiin. Hoitoapuakin on saatu mutta en halua kuormittaa vanhoja ihmisiä liikaa. Meillä ei ole myös pahempia ongelmia ollut mieheni kanssa, ehkä väsymys arjessa mutta viikonloppuisin ollaan saatu olla perheen kanssa leppoisaa ja mukavaa aikaa. Olenko jotenkin poikkeava? Pitäisikö minun alkaa riiheämään jostain kun tätä ketjua luettuani minulle tuli riittämätön olo. Pitäisi varmaan olla joko riidoissa tai eristäytynyt? Se on kai uusi normaali.

Et ole poikkeava. Omassa lähipiirissänikin on täysin normaalia, että ihmiset pitävät yhteyttä toisiinsa sukupuolesta riippumatta ja ilman välikäsiä. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut koskaan ongelmia puolison vanhempien kanssa, kumpikin meistä viestii heidän kanssaan. Lasten syntymän jälkeen on viestitty enemmän. Lapsilla on hyvä yhteys molempiin isovanhempiin. Hoitoapuakin on saatu mutta en halua kuormittaa vanhoja ihmisiä liikaa. Meillä ei ole myös pahempia ongelmia ollut mieheni kanssa, ehkä väsymys arjessa mutta viikonloppuisin ollaan saatu olla perheen kanssa leppoisaa ja mukavaa aikaa. Olenko jotenkin poikkeava? Pitäisikö minun alkaa riiheämään jostain kun tätä ketjua luettuani minulle tuli riittämätön olo. Pitäisi varmaan olla joko riidoissa tai eristäytynyt? Se on kai uusi normaali.

No mulla esim ei ole kokemusta oppimisvaikeuksisista lapsista. Hoksaan itsekin että ketju jossa käsitellään lasten oppimisvaikeuksia on vaan minulle väärä ketju. Vink, vink.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut koskaan ongelmia puolison vanhempien kanssa, kumpikin meistä viestii heidän kanssaan. Lasten syntymän jälkeen on viestitty enemmän. Lapsilla on hyvä yhteys molempiin isovanhempiin. Hoitoapuakin on saatu mutta en halua kuormittaa vanhoja ihmisiä liikaa. Meillä ei ole myös pahempia ongelmia ollut mieheni kanssa, ehkä väsymys arjessa mutta viikonloppuisin ollaan saatu olla perheen kanssa leppoisaa ja mukavaa aikaa. Olenko jotenkin poikkeava? Pitäisikö minun alkaa riiheämään jostain kun tätä ketjua luettuani minulle tuli riittämätön olo. Pitäisi varmaan olla joko riidoissa tai eristäytynyt? Se on kai uusi normaali.

Tyhmä. Sulla on HYVÄT APPIVANHEMNAT!! Ei tietenkään silloin ole riitaa ja yhteyttäkin pitää mielellään. Mutta tajuatko että joillain on HIRVIÖT appivanhempina?!!! Sellaisten kanssa ei voi olla hyvissä väleissä vaikka miten ponnistelee. Mun anoppi on psykopaatti ja se kehittää riidan yksin. On ihan mestari tässä. Siinä ei auta vaikka miniä olisi jeesus tai äiti teresa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut koskaan ongelmia puolison vanhempien kanssa, kumpikin meistä viestii heidän kanssaan. Lasten syntymän jälkeen on viestitty enemmän. Lapsilla on hyvä yhteys molempiin isovanhempiin. Hoitoapuakin on saatu mutta en halua kuormittaa vanhoja ihmisiä liikaa. Meillä ei ole myös pahempia ongelmia ollut mieheni kanssa, ehkä väsymys arjessa mutta viikonloppuisin ollaan saatu olla perheen kanssa leppoisaa ja mukavaa aikaa. Olenko jotenkin poikkeava? Pitäisikö minun alkaa riiheämään jostain kun tätä ketjua luettuani minulle tuli riittämätön olo. Pitäisi varmaan olla joko riidoissa tai eristäytynyt? Se on kai uusi normaali.

No mulla esim ei ole kokemusta oppimisvaikeuksisista lapsista. Hoksaan itsekin että ketju jossa käsitellään lasten oppimisvaikeuksia on vaan minulle väärä ketju. Vink, vink.

Tässä ketjussa kysyttiin miksi miniän on pakko pitää yhteyttä miehen vanhempiin niin esimerkkisi oli, miten sen sanoisi, huono. Voitko tarkentaa esimerkkisi otsikon mukaiseksi? Millä tavalla tämä ketju on sinulle oikea mutta ihmiselle, joka kertoo miten heillä otsikon mukainen asia on järjestynyt on taas mielestäsi täysin väärässä ketjussa?

Sitä en usko sinun tarkoittavan, että ketjussa saavat keskustella vain ne henkilöt, joista miniän ei ole pakko tai on pakko pitää yhteyttä puolisonsa vanhempiin. Koska nythän olisi jo sata vastausta tyyliin on pakko tai ei ole pakko. Jatketaanko sitten tästä eteenpäin niin, saadaan mukavan tiivistä keskustelua.

Miniän ei ole pakko pitää yhteyttä miehen vanhempiin.

Miniän on pakko pitää yhteyttä miehen vanhempiin.

Miniän ei ole pakko pitää yhteyttä miehen vanhempiin.

Miniän on pakko pitää yhteyttä miehen vanhempiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakenteellista sovinismia. Mieheltä ei lähtökohtaisesti odotetan yhtä paljon kuin naisilta ja nämä perinnöt patriarkaalisesta yhteikunnasta eivät kovin helposti muutu, kun naiset toisintavat niitä vaatimuksissaan toisille naisille.

Ei se ole patriarkaattia vaan matriarkaattia. Naiset vaatii toisilta naisilta.

Appiukoille on aivan yksi lysti pitääkö miniä yhteyttä vai ei.

Voi voi kuule. Kyllä myös ne apet nimenomaan on työntämässä niitä liian fiksuja ja itsenäisiä miniöitä sinne minne miniät heidän mieelstä kuuluu. Heiltähän järkkyy maailmanjärjestys, jos nuoret naiset kuvittelee olevansa ihmisiä. Minullakin appiukko ihan suorastaan sairas, kun en alistunut hänen "sääntöihinsä".

Jep. Mun appi ja anoppi on molemmat koulutukseltaan ”elämäm kolu” eli päivääkään ei ole opiskeltu ja anoppi ollut sellasen 30v kotona kun työ ei kiinnosta. Ne olivat aivan raivona kun minä tulin mieheni elämään, olen tekniikan tohtori. Ennen kuin olivat edes koskaan nähneet, alkoi hirveä uho

. Naisista ei ole mihinkään, tuollaisis herra-oulutettuja ei tähään taloon tuoda! Tuollainen tohtori pannaan sille paikalle mihin nainen kuuluu! Tuommoista hienohelmaa ei tänne tarvi tuoda! Mutään uraohjuksia ei täällä katella! Pitää opettaa akka kunnon tavoille ja olemaan nöyrä! Nää KAIKKI on appeni huutamia uhoamisia, mies siis sai kuulla nää kaikki ennenkuin mua ees oltiin ikinä nähty!

Appea risoo että olen päällikkö, akteeminen, hyvätuloinen. Yrittää kaikin tavoin kyykyttää ja nujertaa. Sodin maailmankuvaa vastaan, hän kun on sitä mieltä että mies määrää ja mainen on avuton pikkurouva. Sitä korpeaa että miniä tienaa tuplat poikasnsa nähden ja on paljon paremmissa asemissa. Kasetti leviää, ei vasn voi kestää tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut koskaan ongelmia puolison vanhempien kanssa, kumpikin meistä viestii heidän kanssaan. Lasten syntymän jälkeen on viestitty enemmän. Lapsilla on hyvä yhteys molempiin isovanhempiin. Hoitoapuakin on saatu mutta en halua kuormittaa vanhoja ihmisiä liikaa. Meillä ei ole myös pahempia ongelmia ollut mieheni kanssa, ehkä väsymys arjessa mutta viikonloppuisin ollaan saatu olla perheen kanssa leppoisaa ja mukavaa aikaa. Olenko jotenkin poikkeava? Pitäisikö minun alkaa riiheämään jostain kun tätä ketjua luettuani minulle tuli riittämätön olo. Pitäisi varmaan olla joko riidoissa tai eristäytynyt? Se on kai uusi normaali.

Tyhmä. Sulla on HYVÄT APPIVANHEMNAT!! Ei tietenkään silloin ole riitaa ja yhteyttäkin pitää mielellään. Mutta tajuatko että joillain on HIRVIÖT appivanhempina?!!! Sellaisten kanssa ei voi olla hyvissä väleissä vaikka miten ponnistelee. Mun anoppi on psykopaatti ja se kehittää riidan yksin. On ihan mestari tässä. Siinä ei auta vaikka miniä olisi jeesus tai äiti teresa.

Mistä sinä sen tiedät? Ehkä minä olen hyväksynyt tilanteen ja toimin siinä parhaalla mahdollisella tavalla. En pidä anopista, hän on perusluonteeltaan kateellinen ja turhan utelias, kävittekö siellä kylässä, millaista siellä oli. Hänellä on aina jokin kilpailu menossa minun kanssani ja luoja kun hän vetää ylleen sen tiikerimekon niin mietin onko se paras mahdollinen kude rippijuhliin. Hän uhosi järjestävänsä sellaiset häät sitten kun menemme naimisiin, että oksat pois niin ne häät on toistaiseksi tanssimatta, en vaan kestä. Mutta hän on hyvä mummo, tykkää lapsista vaikka ei minusta. Ja olen häntä huomattavasti älykkäämpi niin en koe itseäni uhatuksi enkä ala riitelemään. Kaikki hänen juttunsa johtuvat vain siitä, että hän kokee alemmuutta minun rinnallani ja todennäköisesti siitä, etten hyväksy häntä. Minä hyväksyn hänet mieheni äitinä, lasteni mummona ja minun anoppina mutta ei me nyt saatana soikoon samasta puusta olla veistetty. Ei minulla ole ongelmia anopin kanssa koska olen valinnut niin. Että teki hyvää tuulettaa ja vastata sinulle, miehelle ei oikein viitsi sanoa ja turhaan pahoittaa hänen mieltään. Eikä missään nimessä lapsille. Niin mitä sinä oikein mainitsitkaan siitä tyhmyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut koskaan ongelmia puolison vanhempien kanssa, kumpikin meistä viestii heidän kanssaan. Lasten syntymän jälkeen on viestitty enemmän. Lapsilla on hyvä yhteys molempiin isovanhempiin. Hoitoapuakin on saatu mutta en halua kuormittaa vanhoja ihmisiä liikaa. Meillä ei ole myös pahempia ongelmia ollut mieheni kanssa, ehkä väsymys arjessa mutta viikonloppuisin ollaan saatu olla perheen kanssa leppoisaa ja mukavaa aikaa. Olenko jotenkin poikkeava? Pitäisikö minun alkaa riiheämään jostain kun tätä ketjua luettuani minulle tuli riittämätön olo. Pitäisi varmaan olla joko riidoissa tai eristäytynyt? Se on kai uusi normaali.

Tyhmä. Sulla on HYVÄT APPIVANHEMNAT!! Ei tietenkään silloin ole riitaa ja yhteyttäkin pitää mielellään. Mutta tajuatko että joillain on HIRVIÖT appivanhempina?!!! Sellaisten kanssa ei voi olla hyvissä väleissä vaikka miten ponnistelee. Mun anoppi on psykopaatti ja se kehittää riidan yksin. On ihan mestari tässä. Siinä ei auta vaikka miniä olisi jeesus tai äiti teresa.

Mistä sinä sen tiedät? Ehkä minä olen hyväksynyt tilanteen ja toimin siinä parhaalla mahdollisella tavalla. En pidä anopista, hän on perusluonteeltaan kateellinen ja turhan utelias, kävittekö siellä kylässä, millaista siellä oli. Hänellä on aina jokin kilpailu menossa minun kanssani ja luoja kun hän vetää ylleen sen tiikerimekon niin mietin onko se paras mahdollinen kude rippijuhliin. Hän uhosi järjestävänsä sellaiset häät sitten kun menemme naimisiin, että oksat pois niin ne häät on toistaiseksi tanssimatta, en vaan kestä. Mutta hän on hyvä mummo, tykkää lapsista vaikka ei minusta. Ja olen häntä huomattavasti älykkäämpi niin en koe itseäni uhatuksi enkä ala riitelemään. Kaikki hänen juttunsa johtuvat vain siitä, että hän kokee alemmuutta minun rinnallani ja todennäköisesti siitä, etten hyväksy häntä. Minä hyväksyn hänet mieheni äitinä, lasteni mummona ja minun anoppina mutta ei me nyt saatana soikoon samasta puusta olla veistetty. Ei minulla ole ongelmia anopin kanssa koska olen valinnut niin. Että teki hyvää tuulettaa ja vastata sinulle, miehelle ei oikein viitsi sanoa ja turhaan pahoittaa hänen mieltään. Eikä missään nimessä lapsille. Niin mitä sinä oikein mainitsitkaan siitä tyhmyydestä?

Toistan: sulla on hyvä anoppi, osallistuu perheenne ja lastenne elämään. Sellaisrn ksnssa voi olla yhteyksissä.

Mun anoppi ei ole kolmesta lapsesta nähnyt kuin yhden eikä viitsinyt tulla kahden ristiäisiin. Ei hoida, ei auta, ei osallistu, mutta haukkuu, nälvii, vittuilee, uhkailee ja kiristää.

Sulla on unelma-anoppi. Et taida pahoista anopeista tietää mitään. Tyhmyri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut koskaan ongelmia puolison vanhempien kanssa, kumpikin meistä viestii heidän kanssaan. Lasten syntymän jälkeen on viestitty enemmän. Lapsilla on hyvä yhteys molempiin isovanhempiin. Hoitoapuakin on saatu mutta en halua kuormittaa vanhoja ihmisiä liikaa. Meillä ei ole myös pahempia ongelmia ollut mieheni kanssa, ehkä väsymys arjessa mutta viikonloppuisin ollaan saatu olla perheen kanssa leppoisaa ja mukavaa aikaa. Olenko jotenkin poikkeava? Pitäisikö minun alkaa riiheämään jostain kun tätä ketjua luettuani minulle tuli riittämätön olo. Pitäisi varmaan olla joko riidoissa tai eristäytynyt? Se on kai uusi normaali.

Tyhmä. Sulla on HYVÄT APPIVANHEMNAT!! Ei tietenkään silloin ole riitaa ja yhteyttäkin pitää mielellään. Mutta tajuatko että joillain on HIRVIÖT appivanhempina?!!! Sellaisten kanssa ei voi olla hyvissä väleissä vaikka miten ponnistelee. Mun anoppi on psykopaatti ja se kehittää riidan yksin. On ihan mestari tässä. Siinä ei auta vaikka miniä olisi jeesus tai äiti teresa.

Mistä sinä sen tiedät? Ehkä minä olen hyväksynyt tilanteen ja toimin siinä parhaalla mahdollisella tavalla. En pidä anopista, hän on perusluonteeltaan kateellinen ja turhan utelias, kävittekö siellä kylässä, millaista siellä oli. Hänellä on aina jokin kilpailu menossa minun kanssani ja luoja kun hän vetää ylleen sen tiikerimekon niin mietin onko se paras mahdollinen kude rippijuhliin. Hän uhosi järjestävänsä sellaiset häät sitten kun menemme naimisiin, että oksat pois niin ne häät on toistaiseksi tanssimatta, en vaan kestä. Mutta hän on hyvä mummo, tykkää lapsista vaikka ei minusta. Ja olen häntä huomattavasti älykkäämpi niin en koe itseäni uhatuksi enkä ala riitelemään. Kaikki hänen juttunsa johtuvat vain siitä, että hän kokee alemmuutta minun rinnallani ja todennäköisesti siitä, etten hyväksy häntä. Minä hyväksyn hänet mieheni äitinä, lasteni mummona ja minun anoppina mutta ei me nyt saatana soikoon samasta puusta olla veistetty. Ei minulla ole ongelmia anopin kanssa koska olen valinnut niin. Että teki hyvää tuulettaa ja vastata sinulle, miehelle ei oikein viitsi sanoa ja turhaan pahoittaa hänen mieltään. Eikä missään nimessä lapsille. Niin mitä sinä oikein mainitsitkaan siitä tyhmyydestä?

Toistan: sulla on hyvä anoppi, osallistuu perheenne ja lastenne elämään. Sellaisrn ksnssa voi olla yhteyksissä.

Mun anoppi ei ole kolmesta lapsesta nähnyt kuin yhden eikä viitsinyt tulla kahden ristiäisiin. Ei hoida, ei auta, ei osallistu, mutta haukkuu, nälvii, vittuilee, uhkailee ja kiristää.

Sulla on unelma-anoppi. Et taida pahoista anopeista tietää mitään. Tyhmyri.

Taidatte olla koko suku ja molemmin puolin samanlaisia rettelöitsijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut koskaan ongelmia puolison vanhempien kanssa, kumpikin meistä viestii heidän kanssaan. Lasten syntymän jälkeen on viestitty enemmän. Lapsilla on hyvä yhteys molempiin isovanhempiin. Hoitoapuakin on saatu mutta en halua kuormittaa vanhoja ihmisiä liikaa. Meillä ei ole myös pahempia ongelmia ollut mieheni kanssa, ehkä väsymys arjessa mutta viikonloppuisin ollaan saatu olla perheen kanssa leppoisaa ja mukavaa aikaa. Olenko jotenkin poikkeava? Pitäisikö minun alkaa riiheämään jostain kun tätä ketjua luettuani minulle tuli riittämätön olo. Pitäisi varmaan olla joko riidoissa tai eristäytynyt? Se on kai uusi normaali.

Tyhmä. Sulla on HYVÄT APPIVANHEMNAT!! Ei tietenkään silloin ole riitaa ja yhteyttäkin pitää mielellään. Mutta tajuatko että joillain on HIRVIÖT appivanhempina?!!! Sellaisten kanssa ei voi olla hyvissä väleissä vaikka miten ponnistelee. Mun anoppi on psykopaatti ja se kehittää riidan yksin. On ihan mestari tässä. Siinä ei auta vaikka miniä olisi jeesus tai äiti teresa.

Mistä sinä sen tiedät? Ehkä minä olen hyväksynyt tilanteen ja toimin siinä parhaalla mahdollisella tavalla. En pidä anopista, hän on perusluonteeltaan kateellinen ja turhan utelias, kävittekö siellä kylässä, millaista siellä oli. Hänellä on aina jokin kilpailu menossa minun kanssani ja luoja kun hän vetää ylleen sen tiikerimekon niin mietin onko se paras mahdollinen kude rippijuhliin. Hän uhosi järjestävänsä sellaiset häät sitten kun menemme naimisiin, että oksat pois niin ne häät on toistaiseksi tanssimatta, en vaan kestä. Mutta hän on hyvä mummo, tykkää lapsista vaikka ei minusta. Ja olen häntä huomattavasti älykkäämpi niin en koe itseäni uhatuksi enkä ala riitelemään. Kaikki hänen juttunsa johtuvat vain siitä, että hän kokee alemmuutta minun rinnallani ja todennäköisesti siitä, etten hyväksy häntä. Minä hyväksyn hänet mieheni äitinä, lasteni mummona ja minun anoppina mutta ei me nyt saatana soikoon samasta puusta olla veistetty. Ei minulla ole ongelmia anopin kanssa koska olen valinnut niin. Että teki hyvää tuulettaa ja vastata sinulle, miehelle ei oikein viitsi sanoa ja turhaan pahoittaa hänen mieltään. Eikä missään nimessä lapsille. Niin mitä sinä oikein mainitsitkaan siitä tyhmyydestä?

Toistan: sulla on hyvä anoppi, osallistuu perheenne ja lastenne elämään. Sellaisrn ksnssa voi olla yhteyksissä.

Mun anoppi ei ole kolmesta lapsesta nähnyt kuin yhden eikä viitsinyt tulla kahden ristiäisiin. Ei hoida, ei auta, ei osallistu, mutta haukkuu, nälvii, vittuilee, uhkailee ja kiristää.

Sulla on unelma-anoppi. Et taida pahoista anopeista tietää mitään. Tyhmyri.

Taidatte olla koko suku ja molemmin puolin samanlaisia rettelöitsijöitä.

Sulla meni tunteisiin? Kyllä olet omahyväinen, vuoden anopinnuoleskelija-palkinto tulossa postissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut koskaan ongelmia puolison vanhempien kanssa, kumpikin meistä viestii heidän kanssaan. Lasten syntymän jälkeen on viestitty enemmän. Lapsilla on hyvä yhteys molempiin isovanhempiin. Hoitoapuakin on saatu mutta en halua kuormittaa vanhoja ihmisiä liikaa. Meillä ei ole myös pahempia ongelmia ollut mieheni kanssa, ehkä väsymys arjessa mutta viikonloppuisin ollaan saatu olla perheen kanssa leppoisaa ja mukavaa aikaa. Olenko jotenkin poikkeava? Pitäisikö minun alkaa riiheämään jostain kun tätä ketjua luettuani minulle tuli riittämätön olo. Pitäisi varmaan olla joko riidoissa tai eristäytynyt? Se on kai uusi normaali.

Tyhmä. Sulla on HYVÄT APPIVANHEMNAT!! Ei tietenkään silloin ole riitaa ja yhteyttäkin pitää mielellään. Mutta tajuatko että joillain on HIRVIÖT appivanhempina?!!! Sellaisten kanssa ei voi olla hyvissä väleissä vaikka miten ponnistelee. Mun anoppi on psykopaatti ja se kehittää riidan yksin. On ihan mestari tässä. Siinä ei auta vaikka miniä olisi jeesus tai äiti teresa.

Mistä sinä sen tiedät? Ehkä minä olen hyväksynyt tilanteen ja toimin siinä parhaalla mahdollisella tavalla. En pidä anopista, hän on perusluonteeltaan kateellinen ja turhan utelias, kävittekö siellä kylässä, millaista siellä oli. Hänellä on aina jokin kilpailu menossa minun kanssani ja luoja kun hän vetää ylleen sen tiikerimekon niin mietin onko se paras mahdollinen kude rippijuhliin. Hän uhosi järjestävänsä sellaiset häät sitten kun menemme naimisiin, että oksat pois niin ne häät on toistaiseksi tanssimatta, en vaan kestä. Mutta hän on hyvä mummo, tykkää lapsista vaikka ei minusta. Ja olen häntä huomattavasti älykkäämpi niin en koe itseäni uhatuksi enkä ala riitelemään. Kaikki hänen juttunsa johtuvat vain siitä, että hän kokee alemmuutta minun rinnallani ja todennäköisesti siitä, etten hyväksy häntä. Minä hyväksyn hänet mieheni äitinä, lasteni mummona ja minun anoppina mutta ei me nyt saatana soikoon samasta puusta olla veistetty. Ei minulla ole ongelmia anopin kanssa koska olen valinnut niin. Että teki hyvää tuulettaa ja vastata sinulle, miehelle ei oikein viitsi sanoa ja turhaan pahoittaa hänen mieltään. Eikä missään nimessä lapsille. Niin mitä sinä oikein mainitsitkaan siitä tyhmyydestä?

Toistan: sulla on hyvä anoppi, osallistuu perheenne ja lastenne elämään. Sellaisrn ksnssa voi olla yhteyksissä.

Mun anoppi ei ole kolmesta lapsesta nähnyt kuin yhden eikä viitsinyt tulla kahden ristiäisiin. Ei hoida, ei auta, ei osallistu, mutta haukkuu, nälvii, vittuilee, uhkailee ja kiristää.

Sulla on unelma-anoppi. Et taida pahoista anopeista tietää mitään. Tyhmyri.

Ohis...mutta teillä ei varmaan pidetäkään yhteyttä anoppiin? Et pidä sinä eikä pidä miehesikään? Jos sinä kuitenkin pidät ja miehesi ei, palataan alkuperäiseen aiheeseen eli miksi koet, että sun täytyy pitää yhteyttä anoppiisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut koskaan ongelmia puolison vanhempien kanssa, kumpikin meistä viestii heidän kanssaan. Lasten syntymän jälkeen on viestitty enemmän. Lapsilla on hyvä yhteys molempiin isovanhempiin. Hoitoapuakin on saatu mutta en halua kuormittaa vanhoja ihmisiä liikaa. Meillä ei ole myös pahempia ongelmia ollut mieheni kanssa, ehkä väsymys arjessa mutta viikonloppuisin ollaan saatu olla perheen kanssa leppoisaa ja mukavaa aikaa. Olenko jotenkin poikkeava? Pitäisikö minun alkaa riiheämään jostain kun tätä ketjua luettuani minulle tuli riittämätön olo. Pitäisi varmaan olla joko riidoissa tai eristäytynyt? Se on kai uusi normaali.

Tyhmä. Sulla on HYVÄT APPIVANHEMNAT!! Ei tietenkään silloin ole riitaa ja yhteyttäkin pitää mielellään. Mutta tajuatko että joillain on HIRVIÖT appivanhempina?!!! Sellaisten kanssa ei voi olla hyvissä väleissä vaikka miten ponnistelee. Mun anoppi on psykopaatti ja se kehittää riidan yksin. On ihan mestari tässä. Siinä ei auta vaikka miniä olisi jeesus tai äiti teresa.

Mistä sinä sen tiedät? Ehkä minä olen hyväksynyt tilanteen ja toimin siinä parhaalla mahdollisella tavalla. En pidä anopista, hän on perusluonteeltaan kateellinen ja turhan utelias, kävittekö siellä kylässä, millaista siellä oli. Hänellä on aina jokin kilpailu menossa minun kanssani ja luoja kun hän vetää ylleen sen tiikerimekon niin mietin onko se paras mahdollinen kude rippijuhliin. Hän uhosi järjestävänsä sellaiset häät sitten kun menemme naimisiin, että oksat pois niin ne häät on toistaiseksi tanssimatta, en vaan kestä. Mutta hän on hyvä mummo, tykkää lapsista vaikka ei minusta. Ja olen häntä huomattavasti älykkäämpi niin en koe itseäni uhatuksi enkä ala riitelemään. Kaikki hänen juttunsa johtuvat vain siitä, että hän kokee alemmuutta minun rinnallani ja todennäköisesti siitä, etten hyväksy häntä. Minä hyväksyn hänet mieheni äitinä, lasteni mummona ja minun anoppina mutta ei me nyt saatana soikoon samasta puusta olla veistetty. Ei minulla ole ongelmia anopin kanssa koska olen valinnut niin. Että teki hyvää tuulettaa ja vastata sinulle, miehelle ei oikein viitsi sanoa ja turhaan pahoittaa hänen mieltään. Eikä missään nimessä lapsille. Niin mitä sinä oikein mainitsitkaan siitä tyhmyydestä?

Toistan: sulla on hyvä anoppi, osallistuu perheenne ja lastenne elämään. Sellaisrn ksnssa voi olla yhteyksissä.

Mun anoppi ei ole kolmesta lapsesta nähnyt kuin yhden eikä viitsinyt tulla kahden ristiäisiin. Ei hoida, ei auta, ei osallistu, mutta haukkuu, nälvii, vittuilee, uhkailee ja kiristää.

Sulla on unelma-anoppi. Et taida pahoista anopeista tietää mitään. Tyhmyri.

Ohis...mutta teillä ei varmaan pidetäkään yhteyttä anoppiin? Et pidä sinä eikä pidä miehesikään? Jos sinä kuitenkin pidät ja miehesi ei, palataan alkuperäiseen aiheeseen eli miksi koet, että sun täytyy pitää yhteyttä anoppiisi?

Ei kumpikaan ”pidä” yhteyttä... se yhteys on sitä että anoppi soittaa ja haukkuu tai uhkailee. Sinnepäin ei tietenkään soiteta. Tän ketjun ansiosta ehkä nyt lopetan myös rähinäpuheluihin vastaamisen, se on miehen homma kuunnella ne hsukkumiset ja kiristykset...