Suomalaiset jotka eivät muista sanoja suomeksi, mutta englanniksi kyllä

Tulee mieleen tapaus vuosien takaa. Laivalla Travemündestä Helsinkiin meitä oli kerääntynyt nuoria aikuisia pöydän ääreen turisemaan. Mukana oli yksi parisen vuotta Saksassa asunut nuori nainen. Voi että oli hoono soomi! Yritti siinä selitellä, että oli oma kieli unohtunut, kun arkisin puhui vain saksaa. Muutamat meistä pyörittelivät silmiään, sillä monella muullakin oli pitkiä jaksoja ulkomailla ja vieraalla kielellä toimimista, mutta ei puhettakaan, että oma äidinkieli olisi noin pahasti päässyt ruostumaan. Kielen päällä pyöri jo pisteliäs kommentti, mutta ajattelin sitten, ettei ruutia kannata tuhlata variksiin.  

Vierailija kirjoitti:

Te ulkomaille muuttaneet äidinkielen unohtajat: joo, puhutte ehkä suomea hyvin harvoin, mutta ettekö sitten ajattele edes suomeksi?

Ap

Toki. Ja kirjoittelen päivittäin suomeksi ja saatan lukea suomenkielisiä artikkeleita. Mutta silti kun ääneen pitäisi puhua, niin joskus tulee jotain hassua ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Te ulkomaille muuttaneet äidinkielen unohtajat: joo, puhutte ehkä suomea hyvin harvoin, mutta ettekö sitten ajattele edes suomeksi?

Ap

Mistä alapeukut jos yrittää ymmärtää, että miksi suomen kielen unohtaminen sitten tapahtuu? Meinasin ihan sillä, että jos edes ajattelette suomeksi, niin miten se äidinkieli voi unohtua jos kuitenkin ajatuksissaan sitä käyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta hyvä että sinunkin ilmeisen tyhjään elämäsi tulee tästä jonkinlaista sisältöä, ikävähän se olisi jos ainoa huvi olisi kytätä mitä ihmiset marketissa kärryynsä lappaavat.

:D Ai että, odotinkin milloin tulee tällainen perus aihe vapaan kommentti. Joka ikinen kerta sellainen nimittäin tulee, jos joku uskaltaa ihmetellä tai kyseenalaistaa jonkun toimintatapoja! Taisi olla aihe vapaan kliseet - ketjussa myös.

Vai että jopa "uskaltaa ihmetellä tai kyseenalaistaa"! Kyllähän tämä nyt on enemmän sellaista "näin kun mamma osti kaupasta einesruokaa" -tyyppistä nenänvartta pitkin katsomista kuin mitään upeaa yhteiskuntakritiikkiä, ja tällaista matalamielisyyttä on syytäkin kritisoida. Kertoo enemmän AP:n ikävästä luonteesta kuin mistään muusta.

Joidenkin pitäisi varmaan lähteä pois tästä ketjusta, jos noin koville ottaa.

Niin vain alkaa käydä kun päälle kymmenen vuotta käyttää nettiä todella paljon ja suurimmilta osin englanniksi. Kouluarvosanani äidinkielessä oli 9 ja kirjoitin E:n, olin myös hyvä kirjoittamaan tarinoita, mutta maailma on nykyään vielä enemmän täynnä englantia kuin ollessani teini ja se näkyy aivoissa. Ehkä sekin vaikuttaa, että on opiskellut muitakin kieliä. Ärsyttäähän se todella unohtaa puhuessaan joku perussana omalla äidinkielellään eikä siinä ole mitään leijumista, jos jonkun mielestä on vielä tänä aikana kun lähes jokainen osaa englantia niin on aika pöljä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakin on aika monta aihetta jotka olen oppinut pääasiassa englanniksi ja joista keskustelen lähinnä englanniksi, ja vaikka tiedänkin termistön myös suomeksi joskus kestää ennenkuin oikea sana löytyy. Sitten on vielä asioita jotka olen oppinut ainoastaan englanniksi. Sellaista se on, kun monessa asiassa englanti on se kieli jolla joutuu nykymaailmassa toimimaan. Mutta hyvä että sinunkin ilmeisen tyhjään elämäsi tulee tästä jonkinlaista sisältöä, ikävähän se olisi jos ainoa huvi olisi kytätä mitä ihmiset marketissa kärryynsä lappaavat.

Ei kuulu minun tapoihini kytätä ihmisten ostoskärryjen sisältöä, että ilmeisesti elämäni on sitten tyhjää kun en edes tällaista huvitusta harrasta. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakin on aika monta aihetta jotka olen oppinut pääasiassa englanniksi ja joista keskustelen lähinnä englanniksi, ja vaikka tiedänkin termistön myös suomeksi joskus kestää ennenkuin oikea sana löytyy. Sitten on vielä asioita jotka olen oppinut ainoastaan englanniksi. Sellaista se on, kun monessa asiassa englanti on se kieli jolla joutuu nykymaailmassa toimimaan. Mutta hyvä että sinunkin ilmeisen tyhjään elämäsi tulee tästä jonkinlaista sisältöä, ikävähän se olisi jos ainoa huvi olisi kytätä mitä ihmiset marketissa kärryynsä lappaavat.

Ei kuulu minun tapoihini kytätä ihmisten ostoskärryjen sisältöä, että ilmeisesti elämäni on sitten tyhjää kun en edes tällaista huvitusta harrasta. ;)

T. Ap

No mulle käy noin aika usein ja olen luullut, että päässäni on jotain vikaa. Olen muuttanut Englannista takaisin Suomeen jo 15 vuotta sitten asuttuani siellä muutaman vuoden. Sanat vain katoavat jonnekin ja se asia vain pyörii mielessä ikään kuin kuvana. Yksi tällainen usein hukkaan menevä sana on parsakaali. Kirjoitan sen kauppalistaankin useimmiten broccoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ulkomaille muuttaneet äidinkielen unohtajat: joo, puhutte ehkä suomea hyvin harvoin, mutta ettekö sitten ajattele edes suomeksi?

Ap

Mistä alapeukut jos yrittää ymmärtää, että miksi suomen kielen unohtaminen sitten tapahtuu? Meinasin ihan sillä, että jos edes ajattelette suomeksi, niin miten se äidinkieli voi unohtua jos kuitenkin ajatuksissaan sitä käyttää?

Kuten eräs toinenkin kirjoittaja, itse ajattelen sillä kielellä mitä satun käyttämään milläkin hetkellä. Ajatus sujuu englanniksi yhtä lailla kuin suomeksikin, ei sitä edes automaattisesti havainnoi että nyt ajattelenkin eri kielellä kun puolet elämästä on ollut tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä oikeasti aina muista jotain sanaa suomeksi, mutta englanniksi saatan muistaa. Tavallista kuitenkin on muistaa jotain suomeksi mutta ei englanniksi.

Luuleeko aloittaja, että tuollainen ihminen väittää olevansa parempi englannissa kuin suomessa, vai mikä tuon saa vaikuttamaan esittämiseltä?

Jos voisin itse päättää, niin muistaisin kyllä kaikki suomenkieliset sanat. Että "sori" vaan kauheesti.

Heh, kyllähän täältä av:ltakin välillä saa lukea, kuinka joku omasta mielestään osaa paremmin englantia kuin äidinkieltään suomea. En ymmärrä miten se on mahdollista, jos äidinkieli on suomi.

Miten se paremmin osaaminen määritellään? Sitenkö kummassa kielessä on laajempi sanavarasto? Sillä tavalla suomalaisen on kyllä aika vaikea olla englannissa parempi kuin suomessa, saati siten että osaisi lausua englantia paremmin kuin suomea (:D), mutta sen sijaan saattaa olla vaikkapa parempi muodostamaan ymmärrettävää ja johdonmukaista tekstiä englanniksi. Etenkin jos on ollut pitkään taukoa suomen kielellä kirjoittamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ulkomaille muuttaneet äidinkielen unohtajat: joo, puhutte ehkä suomea hyvin harvoin, mutta ettekö sitten ajattele edes suomeksi?

Ap

Mistä alapeukut jos yrittää ymmärtää, että miksi suomen kielen unohtaminen sitten tapahtuu? Meinasin ihan sillä, että jos edes ajattelette suomeksi, niin miten se äidinkieli voi unohtua jos kuitenkin ajatuksissaan sitä käyttää?

Kuten eräs toinenkin kirjoittaja, itse ajattelen sillä kielellä mitä satun käyttämään milläkin hetkellä. Ajatus sujuu englanniksi yhtä lailla kuin suomeksikin, ei sitä edes automaattisesti havainnoi että nyt ajattelenkin eri kielellä kun puolet elämästä on ollut tätä.

Minulle on käynyt pari kertaa jopa niin että olen käynyt lyhyen keskustelun ihmisen kanssa ja jälkikäteen alan yhtäkkiä miettimään että millä kielellä me oikein puhuttiin. Kun ei siihen kiinnitä edes huomiota kun se on normaali osa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ulkomaille muuttaneet äidinkielen unohtajat: joo, puhutte ehkä suomea hyvin harvoin, mutta ettekö sitten ajattele edes suomeksi?

Ap

Minä olin aikuinen, kun muutimme, ja ajattelen ehkä puoliksi suomeksi, puoliksi englanniksi. Esim keskusteluja ajattelen englanniksi, koska ne käydään englanniksi.

Lapseni selvästikin ajattelevat englanniksi, ja kääntävät ajatukset suomeksi puhuessaan, koska jatkuvasti käyttävät omituisia suomennettuja fraaseja, joku juoksee presidentiksi, asiat tekee järkeä, ja tomaatteja nopataan. Mutta lapset eivät tosiaan muista esim kuukausia suomeksi, eivät harvemmin käyttämiään sanoja kuten vaikka purje, tai koulussa käytettäviä sanoja, kuten esim jakolasku.

Ihan mielenkiinnosta, mikä herättää tässä alapeukkuja?

Vierailija kirjoitti:

Nuoruudessa yksi tuttu lähti puoleksi vuodeksi Espanjaan vaihtoon. Takaisin tuli hoonoa suomea puhuva ja suomenkielisiä sanoja unohtanut tapaus. :D Hyvät naurut ainakin saatiin.

Kuulostaa loogiselta, kun on keskittynyt intensiivisesti uuden kielen oppimiseen ja kuullut kyseistä kieltä ympärillään pitkään. Kyllä se oma kielikin palautuu nopeasti kun pääsee takaisin sen pariin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ulkomaille muuttaneet äidinkielen unohtajat: joo, puhutte ehkä suomea hyvin harvoin, mutta ettekö sitten ajattele edes suomeksi?

Ap

Mistä alapeukut jos yrittää ymmärtää, että miksi suomen kielen unohtaminen sitten tapahtuu? Meinasin ihan sillä, että jos edes ajattelette suomeksi, niin miten se äidinkieli voi unohtua jos kuitenkin ajatuksissaan sitä käyttää?

Kuten eräs toinenkin kirjoittaja, itse ajattelen sillä kielellä mitä satun käyttämään milläkin hetkellä. Ajatus sujuu englanniksi yhtä lailla kuin suomeksikin, ei sitä edes automaattisesti havainnoi että nyt ajattelenkin eri kielellä kun puolet elämästä on ollut tätä.

Minulle on käynyt pari kertaa jopa niin että olen käynyt lyhyen keskustelun ihmisen kanssa ja jälkikäteen alan yhtäkkiä miettimään että millä kielellä me oikein puhuttiin. Kun ei siihen kiinnitä edes huomiota kun se on normaali osa elämää.

Niinpä, esimerkiksi ulkomailla asuva kummitätini yritti puhua minulle kyseisen maan kieltä ja kun kysyin suomeksi "mitä?", hän toisti saman samalla kielellä uudestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minä luen todella paljon englanninkielistä kirjallisuutta ja usein jokin sana jota haen tulee mieleeni ensimmäisenä englanniksi enkä heti keksi sille suomenkielistä vastinetta. Tämä ärsyttää minua suuresti, eikä ole mielestäni mitenkään "hienoa".

Joo, sama juttu mulla. Luen lähinnä englanniksi, ja vaikka päivittäiselämässä esiintyvät sanat kyllä muistuu mieleen ongelmitta suomeksi, niin jotkut vähän hankalammat ja absraktimmat käsitteet muistuu yleensä vaan englanniksi. Kyllä minä sen suomenkielisen sanankin olen kuullut, muttakun viimeiset kymmenen kertaa luin siitä englanniksi. :(

Saatan ehkä joskus nauraakin tälle virheelleni -- en siksi, että olisi jotenkin hienoa, vaan koska nolottaa kauheasti ja yritän selvitä tilanteesta sitten huumorilla. Onneksi tämä on vähän parantunut kun aloin lukemisen lisäksi kirjoittamaan omia tekstejä. Teen ne suomeksi, ja kun on pari kertaa hakenut nettisanakirjasta käännöksen sille termille, jonka muisti vaan englanniksi, alkaa se suomenkielinenkin vastine jäädä mieleen.

Mulla on työkieli englanti ja todellakin tuntuu suomen kieli joskus haastavalta. Mukavaa kun voin piristää aapeen elämää tällä huvittavalla piirteellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ulkomaille muuttaneet äidinkielen unohtajat: joo, puhutte ehkä suomea hyvin harvoin, mutta ettekö sitten ajattele edes suomeksi?

Ap

Mistä alapeukut jos yrittää ymmärtää, että miksi suomen kielen unohtaminen sitten tapahtuu? Meinasin ihan sillä, että jos edes ajattelette suomeksi, niin miten se äidinkieli voi unohtua jos kuitenkin ajatuksissaan sitä käyttää?

Kai sinäkin unohtelet välillä sanoja, vaikka ajattelet suomeksi? Ei se tarkoita, että unohtaisi äidinkielensä. Minä ainakin unohtelen koko ajan, ja joskus - muttei suinkaan aina - satun muistamaan sen sanan englanniksi, vaikka olenkin englannissa paljon huonompi kuin suomessa. Suurimman osan ajasta en ajattele sanoina, joten edes tajua miten heikko sanamuistini on ennen kuin joudun selittämään jotain. Monesti minun on vaikea kirjoittaa kuvailevaa, rikasta tekstiä, koska en tavoita sanoja. Saatan löytää aivoistani jonkin sanan "muistipaikan" mutta itse sanaa en. Se on ärsyttävää.

En tajua miksi joku pitäisi sitä ihailtavana, että unohtaa sanoja. Minusta paljon kadehdittavampaa on se, että muistaa sanoja hyvin, vaikka käyttäisi eri kieliä.

Minulle on muutaman kerran käynyt niin, että tulee sellainen katkos (ensin ajattelin että tulee sellainen black out, haha) päähän ja joku sana unohtuu, ja se tulee mieleen sitten toisella kielellä. En tarkoita sillä mitään pröystäillä, enkä heittele vieraskielisiä sanoja puheessani ellei oikeasti ole niin, että en tiedä vastaavaa suomeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ulkomaille muuttaneet äidinkielen unohtajat: joo, puhutte ehkä suomea hyvin harvoin, mutta ettekö sitten ajattele edes suomeksi?

Ap

Mistä alapeukut jos yrittää ymmärtää, että miksi suomen kielen unohtaminen sitten tapahtuu? Meinasin ihan sillä, että jos edes ajattelette suomeksi, niin miten se äidinkieli voi unohtua jos kuitenkin ajatuksissaan sitä käyttää?

Kuten eräs toinenkin kirjoittaja, itse ajattelen sillä kielellä mitä satun käyttämään milläkin hetkellä. Ajatus sujuu englanniksi yhtä lailla kuin suomeksikin, ei sitä edes automaattisesti havainnoi että nyt ajattelenkin eri kielellä kun puolet elämästä on ollut tätä.

Minulle on käynyt pari kertaa jopa niin että olen käynyt lyhyen keskustelun ihmisen kanssa ja jälkikäteen alan yhtäkkiä miettimään että millä kielellä me oikein puhuttiin. Kun ei siihen kiinnitä edes huomiota kun se on normaali osa elämää.

Niinpä, esimerkiksi ulkomailla asuva kummitätini yritti puhua minulle kyseisen maan kieltä ja kun kysyin suomeksi "mitä?", hän toisti saman samalla kielellä uudestaan. 

Mulle on käynyt pari kertaa näin, kun sukulaislapset ovat olleet kylässä. En ole tajunnut, etten puhu suomea. 

Prototyyppi kirjoitti:

Mulla on työkieli englanti ja todellakin tuntuu suomen kieli joskus haastavalta. Mukavaa kun voin piristää aapeen elämää tällä huvittavalla piirteellä.

Jos suomi kuitenkin sun äidinkielesi on, niin hieman oudolta kuulostaa jos oma äidinkieli tuntuu haastavalta.