Suomalaiset jotka eivät muista sanoja suomeksi, mutta englanniksi kyllä

Mulla sattuu noin molemmin päin..olo on aina jälkeen jäänyt.. hirveintä on englantilainen sanajärjestys kun puhuu suomea. Uskon että englannin kielen kielioppi on helpompaa ja siksi suomi takkuaa. Mitä stressaantuneempi olen sitä oudommin puhun.

Englantia arjessa puhuva.

Vierailija kirjoitti:

Prototyyppi kirjoitti:

Mulla on työkieli englanti ja todellakin tuntuu suomen kieli joskus haastavalta. Mukavaa kun voin piristää aapeen elämää tällä huvittavalla piirteellä.

Jos suomi kuitenkin sun äidinkielesi on, niin hieman oudolta kuulostaa jos oma äidinkieli tuntuu haastavalta.

Onneksi sentään muiden ketjussa olevien kokemukset eivät tunnu susta oudolta, vain minun.

Tiedätkö, kun on asunut maailmalla lapsesta saakka erinäisiä vuosia,työskentelee kv-yrityksessä, tekee paljon työmatkoja ulkomaille...Suomen kieli jää taka-alalle. Joitain sanoja ja taivutusmuotoja joutuu välillä hakemaan.

Olen täysin suomalainen ja äidinkielini on suomi, mutta olen asunut viimeiset neljä vuotta maassa, jossa puhun pelkästään englantia. Joka kerta Suomeen tullessa ja suomen kieltä puhuessa unohdan muutamia ihan helppoja ja yksinkertaisia sanoja. Se johtuu ihan vaan pelkästään siintä, että kotimaassani olessani en puhu suomen kieltä lähes koskaan ja automaattisesti muutamat suomen kieliset sanat meinaa unohtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ulkomaille muuttaneet äidinkielen unohtajat: joo, puhutte ehkä suomea hyvin harvoin, mutta ettekö sitten ajattele edes suomeksi?

Ap

Mistä alapeukut jos yrittää ymmärtää, että miksi suomen kielen unohtaminen sitten tapahtuu? Meinasin ihan sillä, että jos edes ajattelette suomeksi, niin miten se äidinkieli voi unohtua jos kuitenkin ajatuksissaan sitä käyttää?

Kuten eräs toinenkin kirjoittaja, itse ajattelen sillä kielellä mitä satun käyttämään milläkin hetkellä. Ajatus sujuu englanniksi yhtä lailla kuin suomeksikin, ei sitä edes automaattisesti havainnoi että nyt ajattelenkin eri kielellä kun puolet elämästä on ollut tätä.

Minulle on käynyt pari kertaa jopa niin että olen käynyt lyhyen keskustelun ihmisen kanssa ja jälkikäteen alan yhtäkkiä miettimään että millä kielellä me oikein puhuttiin. Kun ei siihen kiinnitä edes huomiota kun se on normaali osa elämää.

Näin on käynyt minullekin. Asun maassa, jossa käytetään useampaa kieltä. Kysyin ihan kaverilta, että mitä kieltä puhuin tämän kolmannen henkilön kanssa. 

Olen IT insinööri opiskelija, edellinen kandin tutkinto psykologiasta. Psykologiassa en kohdannut tätä ongelmaa itselläni, mutta ICT-alalla, jossa englanti on se oletus ja vaativuustaso korkea eikä kukaan työelämässä käytä suomenkielisiä termejä, eikä monelle edes ole vastinetta niin kyllä, se englanninkieli joskus on luontevampaa ja muistaa sanan englanniksi, mutta ei suomeksi. Sekään ei auta, että käytännössä lapsuuteni kasvoin katsoen Canal+ englanninkielisiä lastenohjelmia ilman tekstitystä, eli juureni siihen kasvavat syvällä. Enkä muuten ole ainoa, se on itseasiassa hyvin tyypillistä insinööreille tällä IT alalla.

もう本格的な日本語は存在しない。英語からの外来語ばっかり。つまらない。以上。

Prototyyppi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prototyyppi kirjoitti:

Mulla on työkieli englanti ja todellakin tuntuu suomen kieli joskus haastavalta. Mukavaa kun voin piristää aapeen elämää tällä huvittavalla piirteellä.

Jos suomi kuitenkin sun äidinkielesi on, niin hieman oudolta kuulostaa jos oma äidinkieli tuntuu haastavalta.

Onneksi sentään muiden ketjussa olevien kokemukset eivät tunnu susta oudolta, vain minun.

Tiedätkö, kun on asunut maailmalla lapsesta saakka erinäisiä vuosia,työskentelee kv-yrityksessä, tekee paljon työmatkoja ulkomaille...Suomen kieli jää taka-alalle. Joitain sanoja ja taivutusmuotoja joutuu välillä hakemaan.

Olen tuon lainaamasi viestin kirjoittaja.

Tuota et alussa maininnut, että olet lapsesta asti asunut ulkomailla. En tiennyt ja oletin sinun automaattisesti asuneen Suomessa aina, siksi ihmettelin jos äidinkielesi on sinusta haastavaa. Jos jo lapsena olet ollut siellä sun täällä, olet myös kuullut enemmän vieraita kieliä ja suomi on ollut vähemmän kuultuna kuin jos olisit täällä asunut ikäsi.

Pahoittelut, minun mokani.

Työskentelen pääasiassa englanniksi. Kun sitten muutaman kerran vuodessa eteeni tulee suomea puhuva asiakas, hämmennyn ja unohdan melko helposti, että mites nyt esittelenkään paikan. Viikottain kuitenkin kerron asiakkaalle esim. "The laundry is in the basement of building D." ja kerran häpesin silmät päästäni, kun en muistanut sanaa kellari tai pesula. Jostain syystä unohdan usein myös sanan tyyny, jos se pitää töissä sanoa suomeksi. Englanniksi ihan helppo. Ja kyllä, häpeän sitä, että unohdan sanoja. Usein sanon asiakkaalle, että anteeksi, pieni hetki, suomen kieltä käytetään niin harvoin täällä, että joudun nyt hetken miettimään. Olen oppinut perusrepliikit englanniksi niin, ettei tarvitse oikeastaan edes miettiä mitä sanon, mutta suomeksi pitää yrittää muistaa kertoa kaikki.

Olen ruostinkielinen ja aina yliopistoon asti puhuin ruotsia päivittäin. Viimeiset 10 vuotta olen puhunut ruotsia ehkä neljä kertaa vuodessa ja kyllä se puhuminen takkuaa. Suomea ja englantia käytän päivittäin - ei tuota ongelmia. Kammoan esitelmien pitämistä ruotsiksi, koska aina unohdan jonkun erittäin helpon sanan ja se hermoilu ei auta asiaa yhtään.

Suomen kielen sanojen unohtaminenhan kertoo vain puhujan heikosta kielellisestä älykkyydestä, mutta suomen kielestä se ei kerro vielä mitään. Esimerkkinä tämä täällä hoettu asia, että suomeksi ei voi jotain asiaa sanoa, kun suomen kielestä puuttuu vastine tai se ei ole luonnollinen. Huvittavaa, sillä usein kun näiden unohtelijoiden puhetta kuuntelee, vastine on helppo tai niitä löytyy useita. Lisäksi kommunikointi ei normaaleilla ihmisillä tyssää siihen, että yhtä vastinetta ei löydy. Kyllä kotosuomella saa asiat ilmaistua useammallakin tavalla. Mutta sehän edellyttäisi lukeneisuutta ja sivistyneisyyttä.

Eli toisin kuin moni tässäkin ketjussa luulee, asia ei ole mikään kosmopoliitin ylpeyden aihe vaan pikemminkin häpeä teille.

Muistathan ap käyttää brexitin sijaan termiä ”britanian poistuminen”..

Vierailija kirjoitti:

Vähän aiheen vierestä, mutta sukulaiseni on asunut suurimman osan iästään ulkomailla, ja puhuu "60-luvun suomea". Sanavarastoon kuuluvat mm sanat "pirssi (taksi)" ja "plastiikki (muovi)". Ei tiedä / muista muuta sanaa asioille. Aika suloista.

Ei tuo "pirssi" mitenkään vanhentunut sana ole eikä millään muotoa huvittava. Ihan normaalilta kieleltä se minun mielestäni kuulostaa.

Olen umpisuomalainen, ja osaan heikohkosti muita kieliä, eli olen tyypillinen koko (ison) ikänsä Suomessa asunut yksikielinen peruskouluenglantisukupolven jäsen, ja käytän arkipuheessani mm. sanoja palttoo, paperossi, plörö (jonka alkuperäinen merkitys tosin oli pirtulla terästetty kahvi, "kaffenplörö"), kaffee/kahvee, käntty, tällinki, luikku, fönsteri ja uksi. Usein myös kutsun autoa kärryksi tai moottorikulkineeksi ja polkupyörää cykeliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollainen ja se nolottaa. En kyllä ala hihittelemään vaan yleensä vain pysäytän puheen ja joudun miettimään ja hakemaan sanaa päässäni, tai kuvailemaan ääneen tyyliin "mikä se juttu onkaan millä siirrellään lehtiä... ööh, niinkuin iso haarukka.. harava! Niin siis olin haravoimassa". Tämä antaa helposti melko nolon ja tyhmän kuvan minusta, mutta minkäs teet, kun ei muista niin ei muista. En usko kyllä että sitä kukaan tahallaan tekee, miksi ihmeessä tekisi?

Lisään vielä että käytän myös huomaamattani vääränlaisia sanontoja ja perusrakenteita kun käännän niitä suoraan päässäni englannista. Tyyliin "voit laskea siihen" (you can count on it) vaikka oikea versio tietysti olisi "voit laskea sen varaan". Aivot vain eivät toimi niin nopeasti, ja sitten noita lipsautuksia sattuu. Kirjoitan työkseni englanniksi ja japaniksi, sekä luen paljon noilla kielillä.

Kyse ei ole nopeista aivoistasi vaan heikosta äidinkielen tasosta. MOT. Mitä lahjakkaampi on äidinkielellisesti, sitä paremmin ymmärtää ja oppii muita kieliä. Mitä heikompi kielipää ihmisellä on, sitä helpommin kielet sekoittuvat ja nämä "nopeat aivot" eivät keksi käytettyyn kieleen sopivaa sanaa vaan sekoittavat sanavarastot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä oikeasti aina muista jotain sanaa suomeksi, mutta englanniksi saatan muistaa. Tavallista kuitenkin on muistaa jotain suomeksi mutta ei englanniksi.

Luuleeko aloittaja, että tuollainen ihminen väittää olevansa parempi englannissa kuin suomessa, vai mikä tuon saa vaikuttamaan esittämiseltä?

Jos voisin itse päättää, niin muistaisin kyllä kaikki suomenkieliset sanat. Että "sori" vaan kauheesti.

Heh, kyllähän täältä av:ltakin välillä saa lukea, kuinka joku omasta mielestään osaa paremmin englantia kuin äidinkieltään suomea. En ymmärrä miten se on mahdollista, jos äidinkieli on suomi.

Miten se paremmin osaaminen määritellään? Sitenkö kummassa kielessä on laajempi sanavarasto? Sillä tavalla suomalaisen on kyllä aika vaikea olla englannissa parempi kuin suomessa,

Höpöhöpö!

Teen töitä englanniksi 38 tuntia viikossa enkä ole koskaan unohtanut muita kuin ammattisanoja. IT-sanasto kun tuppaa olemaan yhtä anglismia ja koodia. Minun on äärimmäisen vaikeaa ymmärtää, että joku voisi unohtaa äidinkielensä sanastoa. Olen kysynnästä riippuen 2-4 kuukautta vuosittain reissutyössä ympäri Eurooppaa ja englanniksi hoidetaan työt Suomestakin käsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä oikeasti aina muista jotain sanaa suomeksi, mutta englanniksi saatan muistaa. Tavallista kuitenkin on muistaa jotain suomeksi mutta ei englanniksi.

Luuleeko aloittaja, että tuollainen ihminen väittää olevansa parempi englannissa kuin suomessa, vai mikä tuon saa vaikuttamaan esittämiseltä?

Jos voisin itse päättää, niin muistaisin kyllä kaikki suomenkieliset sanat. Että "sori" vaan kauheesti.

Heh, kyllähän täältä av:ltakin välillä saa lukea, kuinka joku omasta mielestään osaa paremmin englantia kuin äidinkieltään suomea. En ymmärrä miten se on mahdollista, jos äidinkieli on suomi.

No mun poika.

Hän oli 6-vuotias kun muutimme englanninkieliseen maahan. Hän oppi ummikosta kielen ihan vaan koulukavereilta siinä alussa hyvin nopeasti. Kotona puhuimme suomea, mutta aika nopsaan lapset rupesivat puhumaan keskenään englantia, vaikka välillä käskin puhumaan suomea.

Kävivät myös Suomi-koulussa ja ulkomaillakin luettiin paljon suomenkielisiä kirjoja. Isommat lapsemme suorittivat Kulkurissa suomen kielen oppimäärän alakoulun luokilla 4., 5. ja 6, mutta tämä oli kokeilu, johon kuopus ei päässyt mukaan sen verran nuorempana ja se loppui sitten ennen kuin oli tarpeeksi vanha.

On Suomessa englanninkielisessä opetuksessa, äidinkieli on kuitenkin suomi ja ihan S1 -opetuksessa käy. Olen välillä miettinyt, että laittaisin hänet suomenkieliselle luokalle jotta suomi vahvistuisi, mutta en halua riskeerata enää tässä vaiheessa koulumenestystä - esim. kaikki matematiikan termit menis ihan uusiksi jne. Myös äidinkielen vaihtaminen englanniksi on ollut harkinnassa. Tämä helpottaisi englanninkieliseen lukio-opetukseen pääsyä.

Kyllä hänellä on selkeästi paljon parempi englanti kuin suomi. Käyttää juuri noita hassuja käännöksiä "meillä aikoo olla niin hauskaa", "se ei tee järkeä". Lisäksi on paljon sanoja joita ei tiedä suomeksi ja joitain sanoja kääntää englannista suoraan kun ei tiedä/muista suomenkielistä sanaa, esim. nukkumislaukku oli esim. yksi mitä en tajunnut todellakaan heti. Kuukaudet oli Suomeen muutettuamme vaikeita muistaa, samoin juhlapyhät: kuten vaikka tapaninpäivä tai loppiainen. Ajattelee englanniksi ainakin osittain silloinkin kun puhuu suomea, olen tätä yrittänyt kysyä. Unet on kuulemma aina englanniksi. On nyt 13-vuotias.

Lapset ihan suomenkielisessäkin ympäristössä oppivat paljon aikaisempaa nopeammin ja paremmin englantia kun ympärillä on englantia niin paljon. Suomen kielen asemasta ollaan ihan aiheesta huolissaan.

Vierailija kirjoitti:

Suomen kielen sanojen unohtaminenhan kertoo vain puhujan heikosta kielellisestä älykkyydestä, mutta suomen kielestä se ei kerro vielä mitään. Esimerkkinä tämä täällä hoettu asia, että suomeksi ei voi jotain asiaa sanoa, kun suomen kielestä puuttuu vastine tai se ei ole luonnollinen. Huvittavaa, sillä usein kun näiden unohtelijoiden puhetta kuuntelee, vastine on helppo tai niitä löytyy useita. Lisäksi kommunikointi ei normaaleilla ihmisillä tyssää siihen, että yhtä vastinetta ei löydy. Kyllä kotosuomella saa asiat ilmaistua useammallakin tavalla. Mutta sehän edellyttäisi lukeneisuutta ja sivistyneisyyttä.

Eli toisin kuin moni tässäkin ketjussa luulee, asia ei ole mikään kosmopoliitin ylpeyden aihe vaan pikemminkin häpeä teille.

Jos tyelämässä olet ollut niin tulee tutuksi, että näin ei usein pidä paikkaansa. Suomenna TLS/SSL sellaiseen muotoon, että jokainen tietää mistä on kyse. Sen verran voin kertoa, että ihmisen aivot usein käsittelevät sanoja tarinoina ja merkityksinä, aivot eivät helposti pääse tämän muodostuneen tarinan ylitse.

Sana joka tulee intuitiivisesti mieleen ensin ei kieli kokonaisvaltaisesta osaamisesta tai sen puutteesta vaan henkilön käyttötarpeista. Jos puhutaan ammattitermeistä niin joskus ne pitää nimeonomaan ilmaista englanninkielellä tai muulla vastaavalla. Erilaiset anglismit kuten tabletti tai PC, lainasanat kuten Neo-Korteksi ja Temporaalinen aivolohko, taikka muu. Eihän kukaan matematiikkaa lukenut käännä algebraa suomeksi vaan se on anglismi arabian kielestä.

En sitten tiedä, oma englanninkielentaitoni on aina ollut 9-10 tasoa (ylioppilaskirjoituksessa pitkästä E, melkein L), mutta ehkä se vain kielii heikosta kieliosaamisestani. Vai mitä sanoo ugrilaiset kielet. Mutta ei se mitään, kyllä jokainen joka tuntee kielitutkijoita (ystäväni) voi kyllä kertoa, että kielet ovat luonteeltaan keskeneräisiä. Vanhat sanat jäävät pois tai muuttavat merkitystään kun vanha konsepti ei enää päde, uusia konsepteja tulee päivittäin ja kestää aikaa kunnes niille vakiintuu termistöä. Ehkä sekin vain kieli vain Mikael Agricolan kielellisestä köyhyydestä.

Olen lahtenyt Suomesta 60-luvun lopussa ja siita asti kaikki kommunikointi on ollut englanniksi mutta eipa vaan ole suomi unohtunut.

Nyt internetin aikana on helppo pysya kielessa mukana.

Eniten minua ihmetyttaa nama palstalle kirjoittelijat joiden pitaa taysin suomenkielisen mielipiteen jalkeen heittaa "If you know what I mean". Kylla sita kirjoittaessa voi pitaa senverran taukoa etta sama tulisi mieleen suomeksikin.

Suurin osa suomalaisista on oppinut sen "taydellisen" englantinsa koulussa jossa opettajatkaan eivat osaa aantaa kielta natiivisti ja se kylla paistaa lapi.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin myönnän käyttäväni esimerkiksi peleissä finglishiä. Kun säännöt on lukenut englanniksi, pelin kortit yms on englanniksi ja on paljon määrittäviä termejä, on helpompi olla tarkka finglishillä kuin kääntää kaikki kahteen kertaan. Niinpä meillä sujuvasti investigaattorit lukee siirtää focusia upkeepissä, lukee tomen ja kuluttaa movementpointsinsa siihen ja on sen jälkeen delayed.

Sama täällä. Minä rerollaan mun armorin statsit ku tarviin lisää vitalitya ja strenghtiä jne.

No voi anteeksi! Olen asunut vuosikymmeniä ulkomailla ja ihan kaikki suomalaiset sanat ei vaan millään muistu mieleen juuri silloin kuin niitä tarvitsisi. Itse asiassa puhumme myös suomalaisen mieheni kanssa kolmea kieltä sujuvasti sekoittaen ja ymmärrämme täydellisesti toisiamme vaikka muille se varmaan joskus kuulostaa tosi kummalliselta.