Suomalaiset jotka eivät muista sanoja suomeksi, mutta englanniksi kyllä
Huvittaa nämä äidinkielenään suomea puhuvat suomalaiset, jotka eivät muka muista jotain sanaa suomeksi ja käyttävät siitä englanninkielistä vastinetta. Samalla hihitellen, että "siis mikä se oikein on suomeksi, mä en tiedä?!"
Ymmärrän sen siinä tapauksessa jos on vaikka käyttänyt jotain ammattitermiä vain englanniksi, mutta kun yleensä nämä sanat on jotain ihan normaaleja sanoja.
Nämä samat taitaa olla niitä tyyppejä, jotka viljelevät englantia muutenkin puheeseensa. Esittämisen makua, sanon minä.
Kommentit (84)
Kyllähän se kertoo ennemmin tai myöhemmin alkavasta dementiasta, jos lyhyen poissa olon jälkeen Suomesta suomi alkaa tökkimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä oikeasti aina muista jotain sanaa suomeksi, mutta englanniksi saatan muistaa. Tavallista kuitenkin on muistaa jotain suomeksi mutta ei englanniksi.
Luuleeko aloittaja, että tuollainen ihminen väittää olevansa parempi englannissa kuin suomessa, vai mikä tuon saa vaikuttamaan esittämiseltä?
Jos voisin itse päättää, niin muistaisin kyllä kaikki suomenkieliset sanat. Että "sori" vaan kauheesti.
Heh, kyllähän täältä av:ltakin välillä saa lukea, kuinka joku omasta mielestään osaa paremmin englantia kuin äidinkieltään suomea. En ymmärrä miten se on mahdollista, jos äidinkieli on suomi.
No mun poika.
Hän oli 6-vuotias kun muutimme englanninkieliseen maahan. Hän oppi ummikosta kielen ihan vaan koulukavereilta siinä alussa hyvin nopeasti. Kotona puhuimme suomea, mutta aika nopsaan lapset rupesivat puhumaan keskenään englantia, vaikka välillä käskin puhumaan suomea.
Kävivät myös Suomi-koulussa ja ulkomaillakin luettiin paljon suomenkielisiä kirjoja. Isommat lapsemme suorittivat Kulkurissa suomen kielen oppimäärän alakoulun luokilla 4., 5. ja 6, mutta tämä oli kokeilu, johon kuopus ei päässyt mukaan sen verran nuorempana ja se loppui sitten ennen kuin oli tarpeeksi vanha.
On Suomessa englanninkielisessä opetuksessa, äidinkieli on kuitenkin suomi ja ihan S1 -opetuksessa käy. Olen välillä miettinyt, että laittaisin hänet suomenkieliselle luokalle jotta suomi vahvistuisi, mutta en halua riskeerata enää tässä vaiheessa koulumenestystä - esim. kaikki matematiikan termit menis ihan uusiksi jne. Myös äidinkielen vaihtaminen englanniksi on ollut harkinnassa. Tämä helpottaisi englanninkieliseen lukio-opetukseen pääsyä.
Kyllä hänellä on selkeästi paljon parempi englanti kuin suomi. Käyttää juuri noita hassuja käännöksiä "meillä aikoo olla niin hauskaa", "se ei tee järkeä". Lisäksi on paljon sanoja joita ei tiedä suomeksi ja joitain sanoja kääntää englannista suoraan kun ei tiedä/muista suomenkielistä sanaa, esim. nukkumislaukku oli esim. yksi mitä en tajunnut todellakaan heti. Kuukaudet oli Suomeen muutettuamme vaikeita muistaa, samoin juhlapyhät: kuten vaikka tapaninpäivä tai loppiainen. Ajattelee englanniksi ainakin osittain silloinkin kun puhuu suomea, olen tätä yrittänyt kysyä. Unet on kuulemma aina englanniksi. On nyt 13-vuotias.
Lapset ihan suomenkielisessäkin ympäristössä oppivat paljon aikaisempaa nopeammin ja paremmin englantia kun ympärillä on englantia niin paljon. Suomen kielen asemasta ollaan ihan aiheesta huolissaan.
Ihan itseänne saatte syyttää. Normaalitilanne on se, että kotona opitaan oma äidinkieli, myös silloin kun asutaan ulkomailla. Te ette ole sitä vaivautunut näköjään kunnolla opettamaan. Miten esimerkiksi kuukaudet oli Suomeen muutettua vaikea muistaa?
Ei pitäisi olla jos kotona puhutaan suomea, luetaan suomenkielisiä kirjoja jne.
Usein tuollaiset lapset ovat todellisuudessa puolikielisiä, eivät osaa mitään kieltä äidinkielen tasoisesti. Se ei ole ollenkaan hyvä juttu.
Kotikieli on ollut englanti pian 30 vuotta. Lasten englanti on parempi kuin suomen kieli vaikka asumme Suomessa.
Ranskassa asuessani puhuin joskus suomea enkä edes tajunnut. Inhimillistä. Välillä kyllä ihmettelen kun nuoret eivät osaa suomea, ja se englannin ääntäminenkin on huonoa. Toisaalta monet eivät osaa ollenkaan muita kieliä, ei vain kiinnosta.