Yhteinen tili ja omat ostokset
Summa ei ole iso (30 e) mutta kysymys on yhtäältä periaatteesta ja toisaalta siitä, että jos kyseessä on virhe, niin kuinka monta kertaa se pitää hyväksyä. Tämä on nimittäin ainakin toinen kerta kun näin on käynyt.
Eli meillä on miehen kanssa yhteinen tili, jolle talletamme kuukausittain saman summan rahaa asumis-, ruoka- ja yhteisen auton kuluja varten. Minä syön työpäivinä lounaan ulkona ja maksan sen itse (lounasseteleillä). Nyt olen ulkomailla ja huomasin äsken pankin sivuilla käydessäni, että mies on tänään käynyt ostamassa ruokakaupasta yhteisen tilin kortilla ruokaa noin 30 euron edestä.
Summa ei siis ole merkityksellinen, mutta itselleni kulujen tasapuolinen jakaminen on tärkeää. En ole alkanut saivarrella siitä, että kaikki hänen ruokakulunsa menevät yhteiseltä tililtä, kun taas minä maksan normaalisti omat lounaskuluni. Nyt kaikki hänen ostamansa tuotteet ovat kuitenkin olleet puhtaasti hänen käyttöönsä (ei ole kyse siitä, että hän olisi ostanut kuivatavaroita, ruokaöljyjä tms kun kaapit täydennettiin ihan äskettäin).
Tarjoan miehelleni ihan mielelläni lahjoja, konsertteja, jopa matkoja, mutta yhteisen tilin käyttäminen vastoin sovittua käytäntöä saa minut hämilleen ja vihaiseksikin.
Tuolla edellisellä kerralla, kun hän teki samoin, otin asian puheeksi ja hän loukkaantui, koska hän oli omasta mielestään vain ollut ajattelematon ja piti nöyryyttävänä sitä, että syytin häntä asiasta. Miten sinä toimisit nyt minun sijassani? Palaan kotiin vasta sunnuntaina ja ensi viikko on taas reissaamista, joten en haluaisi vähäistä yhteistä aikaa käyttää riitelyyn, mutta en myöskään halua antaa ymmärtää, että tämä on ok.
Kommentit (229)
Meillä oli ihan samanlainen periaate kuin aloittajalla. Yhteiseltä tililtä maksettiin yhteiset menot ja muut ostokset omalta tililtä. Jos mies oli työmatkoilla, maksoin ruokani omalta tililtäni. Itse asiassa mulle ei tullut edes mieleen käyttää yhteistä tiliä pelkästään omiin ruokaostoksiin. Ehkä sen takia, koska yleensä ostin jotain muutakin itselleni. Ennen kuin mies tuli kotiin kävin täydentämässä kaapit ja maksoin kaiken yhteiseltä tililtä. Meillä tämä systeemi toimi oikein hyvin eikä koskaan tullut riitaa rahasta.
Huoh, taas olen kiitollinen hyvästä, luottamukseen ja aikuisuuteen perustuvasta parisuhteestani. Vaikka eilen pieni riidanpoikanen olikin, ei saanut tulta alleen kunnes laantui jo.
Ei tulisi mieleenkään nillittää 30 e ruokaostoksista.
Mä luulen että ap ajatteli shoppailla vähän yhteiseltä tililtä kun on oman tilin rahat loppu ja kortti alkoi huutaa hoosiannaa. Aapeelle ei tullut mieleen että vaikka hän yleensä hoitaa KAIKKI ostokset yhteiseltä tililtä että mies voi tosiaan hänen poissaollessaan tehdä itse ruokaostokset ja nyt tilillä ei ollut enää tarpeeksi katetta Aapeen ostoksiin. Siksi aapeeta harmittaa.
Jos nillittää 30e!! ostoksista, vetelee parisuhde viimeisiään.
Eli käsitinkö nyt oikein, ruokaa saa ostaa yhteiseltä tililtä vain kun molemmat ovat paikalla sitä ruokaa syömässä? Onhan nämä säännöt varmasti käyty läpi kunnolla ja molemmat on samaa mieltä? Selkeästi mies ajattelee, että rahaa voi käyttää ostaessa ruokaa omaan kotiin, vaikka söisi sitä yksin.
Jos rahat olisi tiukalla, ymmärtäisin jotenkin 30€ perään nillittämisen, mutta reissutyö kuulostaa sellaiselta, että pitäisi kyllä ihan tarpeeksi tienata. Vai onko tässä taustalla jotain muuta ongelmaa, joka nyt vain kulminoituu tähän ruokarahaan?
En voi käsittää juuri tätä erilliset rahat -systeemiä. Ehkä jos toinen on kova velkaantumaan, niin sitten rahojen erottelu on järkevää, mutta hankalaa se on silti minun mielestäni. Meillä mies syö reippaasti enemmän sekä annoskokoina, että yhden aterian ja parit välipalat enemmän kuin minä. Ja leivän päällä leikeleitä ja juustoja, minä vain voita. Ruokajuomana aina yleensä jotain muuta kuin vettä, ja minä juon vain vettä. Pitäisikö hänen sitten eritellä nuo pois, ja maksaa itse? Karkit on "minun", mutta silti mies käy pussillani syömässä muutaman, pitäisikö minun periä häneltä niistä jotain? Ja entä sitten kun on lapsia? Jotenkin tuo supertarkka jakaminen menisi minusta ihan liian hankalaksi.
Meillä on yhteinen tili, ja omat tilit. Yhteiselle tilille menee asuntoon tarvittavat pennoset, joita molemmat siirtää kuussa x-määrän. Molemmilla on omat autot, jotka maksetaan ja hoidetaan omilta tileiltä. Ktiin ostettavat isommat asiat, kuten esim. uusi mikro, tai lipasto, ostetaan puoliksi. Asuntoon liittyvät jutut, uudet lattialistat, tai seinämaali yhteisesltä tililtä. Omat harrastukset ja kaljat ostetaan itse. Kaupassa käydään noin vuorotellen, ja kun käydään yhdessä, maksetaan noin puoliksi. Miehellä on työpaikkaetuna ruoka johon kuuluu kaikki päivän ateriat, ja päivähinta tuolle syömiselle on euron luokkaa. Hän siis syö aamuvuoron aikana töissä aamupalan, lounaan ja välipalan, iltavuorossa välipalan, päivällisen ja iltapalan. Itse syön vain kotona. Jos miehellä on vaikkapa 5 päivää putkeen iltavuoroa, niin se taroittaa sitä että hän syö kotona noina päivinä vain aamupalan. Minä haen itselleni "jotain" kaupasta, enkä yleensä tee edes ruokaa tuolloin, vaan pärjäilen pikkusyötävillä jotka ostan itse. Noina päivinä myös jos vessapaperi tai shampoo on loppu, niin ostan ne omiin nimiini myös. Mies käy sitten kaupassa kun syö taas kotona.
Aloittajana muuttaisin systeemiä niin että yhteisen tilin osalta lopetetaa tuo ruokien kotiin ostaminen, ja aletaa ostamaan ydessä omilta tileiltä puokkiin ne ruuat. Tällöin on helppoa sitten, kun toinen on vaikka viikon pois, niin molemmat tahoillaan suorrkivat itsensä omilta tileiltään. Jos mies tuona aikana käyttää sen oliiviöljyn loppuun, hän voi ostaa sen omilla rahoillaan ennen kuin ap tulee reissusta kotiin.
En kyllä jaksaisi tuollaista suhdetta. Ilmeisesti AP:lla ja hänen mielellään kymmenen sivuinen sopimusteksti, jossa on tarkkaan määritelty milloin ja missä tilanteessa saa rahaa käyttää ja mihin. Jos nyt jostain 30€ ostoksesta tulee tarve tapella, niin meidän perheessä riideltäisiin jatkuvasti.
Meidän taloudessa on sovittu kumpi maksaa mitkäkin kuukausittaiset laskut ja muuten maksamme tilanteen mukaan esimerkiksi ruokaostokset yms. Emme laske mitenkään sentilleen, että kumpi maksaa tai kumpi on maksanut enemmän tms. Ja molemmat voivat sitten käyttää haluamallaan tavalla omat rahansa.
No kyllä minusta on omituista, ettei voi maksaa omia lounaita omalta tililtä. En minä ainakaan ostaisi työpaikan lounasta yhteiseltä tililtä. Mikä ongelma tuossa on?
Onpa ihanan simppeliä, kun on vain yhteinen tili, josta maksetaan ihan kaikki.
En kyllä ymmärrä tuollaista minun ja sinun rahat meininkiä. Kun menimme naimisiin, muutimme Sveitsiin, perustimme sinne yhteisen tilin. Siitä asti on meillä rahat olleet yhteiset. Ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa. Ei koskaan ole tarvinnut miettiä kenen rahoista maksetaan mitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Jos nillittää 30e!! ostoksista, vetelee parisuhde viimeisiään.
Miksi noin pientä ostosta ei voi sitten maksaa vain omista taskurahoista?
Miksi sen oman kortin käyttö on niin vaikeaa, jos kerta on omakin tili?
Ymmärtäisin, jos ap:n miehellä ei ole rahaa, mutta muuten miksi edes vaivautua käyttämään yhteisen tilin rahoja noin pieniin ostoksiin.
Jos suhde on yhtään pitempi, tilanne tasoittuu kun mies on reissussa ja ap kotona. Vai eikö mies koskaan matkusta?
Onko miehellä rahavaikeuksia, jos noin pienet ostokset on maksettava yhteiseltä tililtä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko miehen siis pitänyt täyttää jääkaappi yhteiseltä tililtä ennen kuin sinä lähdit reissuun?
Luulin kirjoittaneeni, että kaapit täytettiin ennen reissuani. Hankittiin kuivatavarat, ruokaöljyt yms. Ilmeisesti en enää osaa suomen kieltä.
Kuivatavaraa ja öljyäkön sen miehen oli tarkoitus syödä reissusi ajan? Minä puhuin jääkaapin täyttämisestä enkä makaronista ja ruokaöljystä. Toki niilläkin elää ja ilmeisesti olisi miehesi syytäkin elää silloin kun sinä olet reissussa.
Rajaatte ruoan pois yhteisen tilin käytöstä, niin johan selkenee. Käytätte sitä vain isoihin hankintoihin.
Sinä oot sellanen nipo akka, että säälittää miehesi kun on sinut ottanut.
Ruokakaupassa ei 30euroo oo ees paljoo, ja kait hän nyt syödä saa.
Suutuin tuosta aloitukseata, kaikenlaisia naisia niitä onkin.
Minäkin olen nainen eikä me riidellä rahasta koskaan.
Mä voisin jotenkin ymmärtää ton, jos teillä on rahasta tosi tosi tiukkaa ja mies olisi ostellut itselleen jotain sisäfilee-pihvejä tms. mitä ette normaalisti yhdessäkään ostele. Mutta miten pystyt tilitapahtumasta näkemään MITÄ se on edes ostanut? Ehkä se on tehnyt normi ruokaostokset ja tekee ruokaa sinullekin valmiiksi, kun palaat matkalta. Tai jos teillä on pyykinpesuaine loppunut tai lamppu palanut katosta. Pitääkö näihin tosiaan erikseen pyytää lupa :D
Sinä syöt ulkona?
Mies syö kotona?
Miten te tuon olette laskeneet?
Sinä saat edun työpaikalta...mistä mies saa edun tai saako?
Kuulostat kyllä nihilistiltä.
Imulla sattui onneksi tuuri miehen rahan kanssa. Hän haluaa jakaa kaiken.
Itsellä oli aluksia vaikeampi kuvio omassa päässä, mutta kun ollaan naimisissa, niin kulut menee tähän meidän perheeseen.
Ja tiedän, että minä olen meistä se joka tuhlaa. Tällä hetkellä palkat alkaa olla suht samat ja silti tuntuu, ettei ne riitä. Meillä on kolme lasta.
Teidän kyllä kannattaa jutella nuo kuviot kunnolL auki.
Minusta kaikkien pitää saadakotona syödä eikä se aina haittaa, että jos ei ole niin terveelliset vaihtoehdot.
Voin oikeastaan pahoin miehesi puolesta. Minusta olisi kamalaa olla tuollaisessa tilanteessa, että puoliso matkustaisi ja söisi ulkona ja tarkkailisi sitä, miten minä käytän rahaa.
Onko miehesi tulot pienemmät? En tiedä mikä on oikein, mutta eikö ruuat nyt kuulu sinne yhteiseen kekoon?
Onk tämä aapee, muuten vitsi?
Miks teillä oikeastaan on mikään yhteinen tili?