Olen katkera ja kateellinen puolisolleni. Kuinka työstää tätä?
Kun nuorena tapasimme, elimme mukavaa, tasavertaista elämää, saimme lapsia ja jaoimme vastuun kotona noin 5 vuoden ajan. Sitten mieheni ura lähti nousukiitoon, hän teki töitä, oli paljon työmatkoilla, kohosi urallaan, sai rahaa.
Tämän viimeisten 5-10 vuoden aikana olen ollut paljon yksin lasten kanssa, hoitanut kodin, tehnyt töitä, ja eipä muulle kodin ulkopuoliselle elämälle aikaa ja energiaa ole ollutkaan. Samaan aikaan mieheni on saanut tehdä mielenkiintoista työtä, tienannut hyvin, nähnyt maailmaa ja viettänyt antoisaa elämää.
Olen katkera siitä, kuinka yksin jäin, ja kuinka kiinni perhe-elämässä minä olen. Kun taas hän ei. Toisen tehdessä uraa ja reissatessa on toisen otettava vetovastuu kotona. Meillä se olen minä. Samaan aikaan minun uramahdollisuudet ovat menneet ja olen jumissa pikkupaikkakunnalla. Elämää ohjaa rutiinit ja lasten koulut ja harrastukset.
Miten tästä katkeruudesta ja kateudesta eroon? Meillä on periaatteessa hyvä suhde, mutta välillä olen vihainen ja osoitan sen myös miehelleni. Miten tätä vuosien aikana syntynyttä katkeruutta voi työstää?
Kommentit (104)
Vai onko niin, että itsekin tiedät ettei sinusta olisi ollut siihen uraan? Vai pelkäät ettei olisi ollut, ja huono itsetunto saa sinut kateelliseksi?
Tsekatkaapa, juuri alkaa Härölä jossa Janika päättää saada hyvän työn ja uran viiden vuoden kotona olon jälkeen...
Vierailija kirjoitti:
Tsekatkaapa, juuri alkaa Härölä jossa Janika päättää saada hyvän työn ja uran viiden vuoden kotona olon jälkeen...
..."niin, että montako työpaikkaa olet minulle hankkinut, et yhtään"
Mietipäs jos miehesi olisikin työtön (alkoholisti tai väkivaltainen)..