Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen katkera ja kateellinen puolisolleni. Kuinka työstää tätä?
15.11.2018 |
Kun nuorena tapasimme, elimme mukavaa, tasavertaista elämää, saimme lapsia ja jaoimme vastuun kotona noin 5 vuoden ajan. Sitten mieheni ura lähti nousukiitoon, hän teki töitä, oli paljon työmatkoilla, kohosi urallaan, sai rahaa.
Tämän viimeisten 5-10 vuoden aikana olen ollut paljon yksin lasten kanssa, hoitanut kodin, tehnyt töitä, ja eipä muulle kodin ulkopuoliselle elämälle aikaa ja energiaa ole ollutkaan. Samaan aikaan mieheni on saanut tehdä mielenkiintoista työtä, tienannut hyvin, nähnyt maailmaa ja viettänyt antoisaa elämää.
Olen katkera siitä, kuinka yksin jäin, ja kuinka kiinni perhe-elämässä minä olen. Kun taas hän ei. Toisen tehdessä uraa ja reissatessa on toisen otettava vetovastuu kotona. Meillä se olen minä. Samaan aikaan minun uramahdollisuudet ovat menneet ja olen jumissa pikkupaikkakunnalla. Elämää ohjaa rutiinit ja lasten koulut ja harrastukset.
Miten tästä katkeruudesta ja kateudesta eroon? Meillä on periaatteessa hyvä suhde, mutta välillä olen vihainen ja osoitan sen myös miehelleni. Miten tätä vuosien aikana syntynyttä katkeruutta voi työstää?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla totta, että olet sitä mieltä, että koululainen tarvitsee kotivanhemman! Nyt vastuuta elämästä! Minä laitoin uran sivuun viideksi vuodeksi ja kotoilin lasten kanssa. Urani oli ennen tätä parempi kuin miehelläni. Jos joskus noina vuosina tunsin kateuden piston, kun mies kertoi työpäivästään, muistutin itselleni, että tämä on MINUN valintani ja MINÄ elän oman elämäni kulta-aikaa (mieheni rahoilla) pienten lasteni kanssa.
Ei kukaan ole kotivanhemmasta puhunut. Kyllä minä ihan töissäkäyvä vanhempi olen. Mutta teen rutiinityötä, en uraa. Tuppukylässä uran rakentaminen ei onnistu vaan vaatii matkustamista, useita öitä pois kotoa. Se ei koululaisten vanhemmalta onnistu kun yksin vastaa arjesta.
Ap
Ok, ymmärsin että olet kokonaan kotona, kun sanoit jotenkin niin, että koululainen tarvii vielä vanhempaa kotona tjs. Mutta meinasit iltoja ja öitä. No jos teitä olisi kaksi päällikkötason ihmistä, niin riittäiskö rahat vaikka jonkun mummelin palkkaamiseen niiksi illoiksi? Ja ootko vakavasti puhunut voiko mies vähentää työmatkoja? Ja itsekin olen erikoisasiantuntija mutta työmatkoja todella harvoin, voit katsella semmoisia töitä lähikaupungista. Entä etätyöt? Tai eroat miehestä ja lapset viikko-viikko. Nyt joka tapauksessa otat vastuun omista valinnoistasi, että tuhlaa aikaa miehen syyttelyyn, vaan käytät aikasi itseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja mistä tiedät, etät onko miehesi vaikka pettänyt tai käynyt maksullisissa reissuillaan? Sekin on hyvin mahdollista. Jos ei siis romantiikkaa riitä enää kotona ja sinä olet kiukkuinen ja väsynyt kotona. Kaikki tämä on mahdollisia..maksullisissahan käynti on miesten tapa "purkaa paineita", jopa niiden kilttien perheenisien.
Voi elämän kevät, että joidenkin ihmisten ajatukset ja elämä pyörii aina pettämisten parissa, oli iahe mikä tahansa... aivot lienevät tipahtaneet sinne jalkoväliin.
Oletko varma että olisit saanut samanlaisen uran vaikka olisit pysynyt työelämässä kiinni samalla tavalla kuin mies?
Ei sun ongelmasi ole oman uran mahdottomuus miehesi uran vuoksi vaan pikkupaikkakunnalla asuminen. Jos siellä ei ole sinulle töitä, joissa luoda uraa, niin siellä ei ole. Mä olin yh, kun lähdin luomaan uraa kuopuksen aloitettua koulun. Ihan hyvin onnistui, mutta asunkin pääkaupunkiseudulla. Enkä uran alussa joutunut reissuhommiin vaan vasta sitten, kun nuorempikin oli jo teini-ikäinen ja vanhempi täysi-ikäinen.
Siis montako lasta ja minkä ikäisiä? Kuinka kaukana lähin iso kaupunki?
Jos pari teiniä ja yksi alakoululainen n. 12 v, niin hyvin pärjäävät vaikka käyt kahdeksasta neljään töissä puolen tunnin matkan päässä.
Ja reissumiehet voivat kuitenkin jossain määrin itse vaikuttaa, lähtevätkö sinä tai tänä päivänä, jos sinulla on juuri työreissu. Nythän olet ollut omasta halustasi vaan aina käytettävissä.
Tietääkö miehesi edes, että haluatkin yhtäkkiä tehdä uraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kyllä ymmärrä miksi ette voi muuttaa pois sieltä tuppukylästä. Jos mies kerran tienaa hyvin, niin ei kai rahankaan pitäisi olla este? Tuskin mieskään voi muuttua vastustaa, kun ei kerran näytä edes kotona juuri viihtyvän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi hankkia töitä, et voi muuttaa, kouluikäiset isot ja itsenäiset lapset eivät pärjää ilman kotona olevaa äitiä... Itse näen montakin eri ratkaisua tähän tilanteeseen, mutta jos tykkäät olla katkera niin ole. Turha odottaa että mies luopuisi omasta elämästään, miksi hän niin tekisi kun sinä kuitenkin uhraat itsesi.
Töitä minulla on. En ole kotiäiti. Työpaikan vaihtaminen tuppukylässä on hankalaa (vaativampaan ja mielenkiintoisempaan, sillä niitä paikkoja täällä ei ole). Mielenkiintoisempaan työhön vaihtaminen vaatii muuttoa isompaan kaupunkiin. Se ei kuitenkaan vähennä vastuistani lapsista, sillä mies on kuitenkin reissun päällä paljon.
Ja ei, koululaiset eivät selviä ilman äitiä 3-4 vuorokautta viikossa, jos siis kävisin toisella paikkakunnalla töissä. Minun olisi myös yövyttövä siellä. Ja kun lasten isä jo on suurimman osan arkipäiväistä toisella paikkakunnalla, ei yhtälö toimi.
Eli en., en todella näe ratkaisua tähän. Koko perheen muuttaminen isompaan kaupunkiin mahdollistaisi minulle ehkä mielenkiintoisemman työn, mutta muuttaisi myös koululaisten koko elämän. Enkä siellä isossa kaupungissakaan voisi lapsia jättää oman onnensa nojaan.
Ap
Teillä ei ole mitään automatkan päässä. Työpaikka vaatisi yöpymisen???? Mitä ihmettä valehtelet.
Itse olen aina käynyt töissä puolen tunnin automatkan päässä. Ja mieheni käy 200km päässä töissä joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni sana katkeruus on vähän väärä tässä, sinähän olet kateellinen. Ei mies ole tehnyt mitään väärää, vaan yhteisestä sopimuksesta olet ottanut vastuun kodista, ja nyt te molemmat poimitte valintojenne hedelmiä. Miehesi puussa on enemmän omenoita, ja olet kateellinen. Ilmeisesti tuli yllätyksenä miten nuo vuosia sitten tehdyt valinnat näkyvät nykypäivänä?
Onhan mies sentään lyhentänyt yhteistä lainaa niin että vaikka hän on tienannut enemmän niin omistatte kuitenkin kaiken yhdessä? Se on tärkeää näissä tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi hankkia töitä, et voi muuttaa, kouluikäiset isot ja itsenäiset lapset eivät pärjää ilman kotona olevaa äitiä... Itse näen montakin eri ratkaisua tähän tilanteeseen, mutta jos tykkäät olla katkera niin ole. Turha odottaa että mies luopuisi omasta elämästään, miksi hän niin tekisi kun sinä kuitenkin uhraat itsesi.
Töitä minulla on. En ole kotiäiti. Työpaikan vaihtaminen tuppukylässä on hankalaa (vaativampaan ja mielenkiintoisempaan, sillä niitä paikkoja täällä ei ole). Mielenkiintoisempaan työhön vaihtaminen vaatii muuttoa isompaan kaupunkiin. Se ei kuitenkaan vähennä vastuistani lapsista, sillä mies on kuitenkin reissun päällä paljon.
Ja ei, koululaiset eivät selviä ilman äitiä 3-4 vuorokautta viikossa, jos siis kävisin toisella paikkakunnalla töissä. Minun olisi myös yövyttövä siellä. Ja kun lasten isä jo on suurimman osan arkipäiväistä toisella paikkakunnalla, ei yhtälö toimi.
Eli en., en todella näe ratkaisua tähän. Koko perheen muuttaminen isompaan kaupunkiin mahdollistaisi minulle ehkä mielenkiintoisemman työn, mutta muuttaisi myös koululaisten koko elämän. Enkä siellä isossa kaupungissakaan voisi lapsia jättää oman onnensa nojaan.
Ap
Tuppulylässä ei ole töitä. Eikä tuppukylästä pääse mihinkään lähiseudulle. Matkaa on ainakin 100km seuraavaan tuppukylään. Kaupunkeja ei ole missään
Suomessa tämä voi olla totta jossain Lapissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekosyitä riittää. Ehkä kyse onkin siitä ettet pääse mihinkään "parempiin" töihin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi hankkia töitä, et voi muuttaa, kouluikäiset isot ja itsenäiset lapset eivät pärjää ilman kotona olevaa äitiä... Itse näen montakin eri ratkaisua tähän tilanteeseen, mutta jos tykkäät olla katkera niin ole. Turha odottaa että mies luopuisi omasta elämästään, miksi hän niin tekisi kun sinä kuitenkin uhraat itsesi.
Töitä minulla on. En ole kotiäiti. Työpaikan vaihtaminen tuppukylässä on hankalaa (vaativampaan ja mielenkiintoisempaan, sillä niitä paikkoja täällä ei ole). Mielenkiintoisempaan työhön vaihtaminen vaatii muuttoa isompaan kaupunkiin. Se ei kuitenkaan vähennä vastuistani lapsista, sillä mies on kuitenkin reissun päällä paljon.
Ja ei, koululaiset eivät selviä ilman äitiä 3-4 vuorokautta viikossa, jos siis kävisin toisella paikkakunnalla töissä. Minun olisi myös yövyttövä siellä. Ja kun lasten isä jo on suurimman osan arkipäiväistä toisella paikkakunnalla, ei yhtälö toimi.
Eli en., en todella näe ratkaisua tähän. Koko perheen muuttaminen isompaan kaupunkiin mahdollistaisi minulle ehkä mielenkiintoisemman työn, mutta muuttaisi myös koululaisten koko elämän. Enkä siellä isossa kaupungissakaan voisi lapsia jättää oman onnensa nojaan.
Ap
Tuppulylässä ei ole töitä. Eikä tuppukylästä pääse mihinkään lähiseudulle. Matkaa on ainakin 100km seuraavaan tuppukylään. Kaupunkeja ei ole missään
Suomessa tämä voi olla totta jossain Lapissa?
Mahdollisesti myös Kainuussa tai saaristossa, jos on hankalat lossimatkat. Mutta vähän kuulostaa siltä, että ap:sta on helpompi katkeroitua kuin tehdä jotain. Voin kuvitella jouluaterioiden kestopuheenaiheen 30 vuoden päästä. "Kun minä niin uhrauduin..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi hankkia töitä, et voi muuttaa, kouluikäiset isot ja itsenäiset lapset eivät pärjää ilman kotona olevaa äitiä... Itse näen montakin eri ratkaisua tähän tilanteeseen, mutta jos tykkäät olla katkera niin ole. Turha odottaa että mies luopuisi omasta elämästään, miksi hän niin tekisi kun sinä kuitenkin uhraat itsesi.
Töitä minulla on. En ole kotiäiti. Työpaikan vaihtaminen tuppukylässä on hankalaa (vaativampaan ja mielenkiintoisempaan, sillä niitä paikkoja täällä ei ole). Mielenkiintoisempaan työhön vaihtaminen vaatii muuttoa isompaan kaupunkiin. Se ei kuitenkaan vähennä vastuistani lapsista, sillä mies on kuitenkin reissun päällä paljon.
Ja ei, koululaiset eivät selviä ilman äitiä 3-4 vuorokautta viikossa, jos siis kävisin toisella paikkakunnalla töissä. Minun olisi myös yövyttövä siellä. Ja kun lasten isä jo on suurimman osan arkipäiväistä toisella paikkakunnalla, ei yhtälö toimi.
Eli en., en todella näe ratkaisua tähän. Koko perheen muuttaminen isompaan kaupunkiin mahdollistaisi minulle ehkä mielenkiintoisemman työn, mutta muuttaisi myös koululaisten koko elämän. Enkä siellä isossa kaupungissakaan voisi lapsia jättää oman onnensa nojaan.
Ap
Tuppulylässä ei ole töitä. Eikä tuppukylästä pääse mihinkään lähiseudulle. Matkaa on ainakin 100km seuraavaan tuppukylään. Kaupunkeja ei ole missään
Suomessa tämä voi olla totta jossain Lapissa?
Mahdollisesti myös Kainuussa tai saaristossa, jos on hankalat lossimatkat. Mutta vähän kuulostaa siltä, että ap:sta on helpompi katkeroitua kuin tehdä jotain. Voin kuvitella jouluaterioiden kestopuheenaiheen 30 vuoden päästä. "Kun minä niin uhrauduin..."
Totta. Ehkä asuvat jossain Kumlingessa. Sieltä on hankala päästä muualle töihin. Ja asukkaita on muutama sata. Ei varmaan löydy hohdokkaita töitä. Tai ehkä jokin etätyö! Miten lasten koulut mahtaa järjestyä.
Voit työstää asiaa kasvamalla aikuiseksi. Mieti mitä sinä haluat. Mieti mitä sinä voit tehdä että pääset tavoitteeseen.
Sonä teet ihan itse ratkaisut omassa elämässäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensiksi riippuu mikä ikäisiä ja kuinka monta lasta teillä on. Siis kuinka paljon pärjäävät iltaisin itsekseen. Toiseksi onko rahaa riittävästi (ilmeisesti on) palkata apua lastenhoitoon, kotitöihin yms. Hommaat itsellesi auton ellei jo ole.
Kuinka kaukana tuppukylä on isommasta keskuksesta? Riittääkö aluksi pitemmät työpäivät vai vaatiiko edes yöpymistä? Sitten niille öille hoitaja jos täytyy.
Raha auttaa hyvin paljon monissa käytännön asioissa, olet onnekas jos siitä ei tarvitse nuukailla.
Olisko mahdollista hakea ensin vaikka sitä tasokkaampaa vaikka osapäivätyönä kauempaa ja kokeilla? Riippuu paljon myös mitä työtä nyt teet, auttaako työkokemus uuden työn hakemisessa. Jos pääset kiinni uuteen työhön, ehkä pääset jatkossa kokoaikaiseksi.
Myös se auttaa työnhaussa kun olet työssä etkä työtön, moni työnhakija suhtautuu jo työssäolevaan myönteisemmin kuin työttömään.
Jos ei muu auta, niin sitten muutto. Tietysti on jossain tuppukyllässä vaikea myydä jos on iso omakotitalo. Jos kuitenkin muuten viihdytte hyvin, niin ensiksi kokeilu käydä työssä kauempana. Voisi sujua hyvinkin.
Onneksi lapset ovat jo noinkin isoja eikä ole päiväkoti-ikäisiä.
Se helpottaa jos on pitempiä työpäiviä.
Ymmärrän kyllä aloittajaa ja turhautumistasi, mutta se ei auta enää nyt miettiä ja katkeroitua lisää mitä on ollut, vaan mietittävä miten tästä eteenpäin.
Toisaalta kannattaa myös miettiä mitä hyvää olet saanut, unohtamatta turvattua toimeentuloa miehen tehdessä uraa. Silläkin on arvonsa vaikka sitä ei aina huomaa vaan pitää itsestäänselvyytenä. Usein myös silloin jää siihen tuttuun ja turvalliseen. Ihan osittain myös sen itse hyväksymällä ja ottamalla vastaan ne edut ja turvatun elämän.
En syyllistä, mutta totuus on, että miehesi ei ole yksin tässä *syyllinen* tämänhetkisten tilanteesen.
Ei työnhakija, työnantaja, ajatusvirhe.
Probleemasi on ulkoinen tai sisäinen.
Oot kuitenkin terve? Aina vois olla huonomminkin.
Kun ajatellaan elämänmuutosta, ei sen tarvi olla totaalisen suurta. Vaan ehkä voit muuttaa jotain pienempiä asioita? Rutiinin rikkominen voi alkaa, että juot aamukahvin eri kupista kuin yleensä, tai kävelet eri reittiä. Tai luet kirjoja.
Jos työtä ei ole, keksi joku harrastus tai suunnittele matkaa. Ei kannata pahoittaa mieltään mistään.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi olla kateellinen työssä matkustamisesta? Eikun ihan oikeesti. Se ei ole "maailman näkemistä". Jos joku muuta väittää, hän valehtelee. Siinä istutaan ensin tuntikausia lentokoneessa, syödään se mikroateria ja lentokentältä matkataan johonkin business-hotelliin. Ei siis todellakaan mennä minnekään rantaresorttiin juomaan mohitoja. Seuraavana päivänä taksi vie jollekin officelle, tehtaalle tms. Yleensä se on pitkä työpäivä, koska on tultu kauas. Kymmentuntisen työpäivän päätteeksi paikallinen isäntä haluaa viedä sinut syömään, eli "työpäivä" tavallaan jatkuu. Seuraavana aamuna aikaisin lentokone vie sinut takaisin kotiin.
Jos matka ajoittuu viikonlopun alulle, niin joo omalla rahallasi saat jäädä paikan päälle. Voit sitten käyttää yhden päivän vaellellen pitkin jotain teollisuuskaupunkia jossain päin Kiinaa. Sekin kuluu suurimmilta osin siinä, että mietit ja metsästät tuliaisia kotiin.
Että se siitä työmatkailusta.
Meidän ulkomaisessa firmassa usein myös osa viikonlopusta kuluu matkustamiseen. Jos lennät vaikka jonnekin päin Aasiaa tai Afrikkaa, jossa pitää olla maanantaiaamuna kokoustamassa, niin ei ole muuta vaihtoehtoja. On lennettävä jo lauantaina tai sunnuntaina ja matkustamiseen yhteen suuntaan välilaskuineen ja lentokentillä käkkimisineen voi mennä 20+ tuntia. Sitäpaitsi joskus viikonloputkin töissä eikä meille makseta mitään ylityökorvauksia. Joskus tulee just sellaisia kuukausia, että on vain 1-2 vapaata viikonloppua eikä voi pitää ylityövapaita viikollakaan. Siihen päälle sitten parisuhteen ylläpito kun vaimokin on tosi kiireinen. Onneksi lapset jo sen verran aikuisia, että heitä ei tarvitse erityisesti "huoltaa".
Minusta oli aikoinaan kiva olla istua lentokentällä ja observoida ihmisten kirjavaa menoa olutlasin äärestä. Nykyisin siitä ei oikein jaksa nauttia kun lentää kymmeniä kertoja vuodessa. Sama hotellien kanssa. Ei mitään tekemistä huoneessa ja se usein menee sitten työnteoksi hotellissakin. Työmatkoilla työpäivät myös yleensä 12 tuntisia.
Varmistat, että myös sinä saat taloudellista hyötyä - perhe on yhteinen yritys. Alat tietoisesti tehdä enemmän ja enemmän itsellesi iloa tuottavia asioita - harrastuksia, menoja, matkoja ym. Käytät palveluita, siivous, lastenhoito.. ja mietit olisitko kuitenkaan halunnut olla se puoliso, joka ei jaa lasten elämää tiiviisti. Ja terapia myös erittäin hyvä vaihtoehto.
Alue: Aihe vapaa
Olin samassa tilanteessa, mutta aika tyytyväinen elämääni.
Miehen urakiidon myötä meillä oli myös runsaasti rahaa käytettävissä. Paino sanalla MEILLÄ. Palkkasin siis lastenhoitoapua silloin, kun siltä tuntui. Palkkasin siivoojan. Etsin varamummon, joka muutti meille silloin tällöin, jotta saatoin matkustaa välillä (aika usein) miehen mukana hänen työmatkoillaan. Teimme myös miehen kanssa kirjallisen sopimuksen, lakimiehen avustuksella, jonka mukaan minun elämäni ei tulisi muuttumaan taloudellisesti, jos jostain syystä eroaisimme, koska se olin minä, joka omasta urastani olin luopunut.
En myöskään allekirjoita, etteikö voisi lasten takia muuttaa paikkakuntaa. Me muutimme jopa maasta toiseen useamman kertaa ja joka kerta lapset sopeutuivat hyvin eikä näin jälkeenpäin ole millään tavoin huomattavissa, että he olisivat muutoista ja koulunvaihdoista kärsineet. Päinvastoin.