Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen katkera ja kateellinen puolisolleni. Kuinka työstää tätä?
15.11.2018 |
Kun nuorena tapasimme, elimme mukavaa, tasavertaista elämää, saimme lapsia ja jaoimme vastuun kotona noin 5 vuoden ajan. Sitten mieheni ura lähti nousukiitoon, hän teki töitä, oli paljon työmatkoilla, kohosi urallaan, sai rahaa.
Tämän viimeisten 5-10 vuoden aikana olen ollut paljon yksin lasten kanssa, hoitanut kodin, tehnyt töitä, ja eipä muulle kodin ulkopuoliselle elämälle aikaa ja energiaa ole ollutkaan. Samaan aikaan mieheni on saanut tehdä mielenkiintoista työtä, tienannut hyvin, nähnyt maailmaa ja viettänyt antoisaa elämää.
Olen katkera siitä, kuinka yksin jäin, ja kuinka kiinni perhe-elämässä minä olen. Kun taas hän ei. Toisen tehdessä uraa ja reissatessa on toisen otettava vetovastuu kotona. Meillä se olen minä. Samaan aikaan minun uramahdollisuudet ovat menneet ja olen jumissa pikkupaikkakunnalla. Elämää ohjaa rutiinit ja lasten koulut ja harrastukset.
Miten tästä katkeruudesta ja kateudesta eroon? Meillä on periaatteessa hyvä suhde, mutta välillä olen vihainen ja osoitan sen myös miehelleni. Miten tätä vuosien aikana syntynyttä katkeruutta voi työstää?
Kommentit (104)
No joo, aika kulunut provo. Elämä on valintoja täynnä, valitaan lapsilukumäärä, asuinpaikka, kotiäitiys jne. Meillä molemmat valittiin sekä ura että perhe, niiden yhteensovittaminen meni ihan hyvin vaikka oli haasteellista välillä kun perhe asui muutaman vuoden eri paikkakunnilla (mies ja lapset viikot yhdessä, minä 500 km päässä). Kun kaksi tekee uraa on yleensä varaa käyttää kotiapua, siivouspalveluja, sairaan lapsen kotihoitoa jne. Ja asema antaa myös vapautta suunnitella omia päiviään ja tehdä etätöitä mitä hyödynnettiinkin paljon kun lapset olivat pieniä. On turhan helppoa katkeroitua ja laittaa syy omista valinnoista ja omasta laiskuudesta muiden niskaan. Ja PS , ennen kuin kaikki kotiäidit syyttävät lasten laiminlyönnistä, uravanhemmat, niin halutessaan voivat olla vähintään yhtä hyviä vanhempia kuin ei-työssäkäyvät. Uusien tutkimusten mukaan lapsille tärkeintä, että heitä kuunnellaan keskittyneesti, tuohon uravanhempi voi pystyä paremmin kuin kokkaava, siivoava tai palstaileva, puolella korvalla kuunteleva tai lasta kuuntelematon kotivanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkeruudesta ja kateudesta pääset ainakin siten eroon hyväksymällä sen tosiasian, että kotiin jääminen lasten kanssa oli oma valintasi, ei miehen uran sanelema pakko. Suomessa yhteiskunta tarjoaa lastenhoitopalveluja siinä määrin, että normaalitilanteessa molemmat vanhemmat pystyvät keskittymään uraansa lähes 100%:sti. Vaikein tilanne on oikeastaan kolmasluokkalaisen vanhemmilla, kun iltapäiväkerhoa ei enää ole, mutta lapsi ei voi olla kovin kauaa yksin.
Mennyt on kuitenkin mennyttä, eikä aiemmin tehtyjä virheitä pysty korjaamaan, mutta voi keskittyä nykyhetkeen ja tulevaan. Eli mitä haluat tulevaisuudeltasi ja teet juuri sitä. Voit puhua myös miehesi kanssa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Aivan. Tässä vaiheessa elämää se ei niin vain käy. Nuorin lapsistakin vielä alakoululainen, eli tarvii vielä vuosia yhden kotonaolevan vanhemman.
Ap
Ok... Ei se Porvoo minusta nyt niin pieni paikka ole... 2/5, menin halpaan, mutta ei ollut hauska
Teen uraa yh:na, se on täynnä valintoja.
Pysyin samassa tylsässä työssä ja samalla pienellä paikkakunnalla kun lapset pieniä. Silti vein ensin lapset hoitoon aika pian, olen tehnyt täyttä asiantuntijatyötä, ja lasten kasvettua hakeuduin työhön vähän pidemmän työmatkan päähän.
Ei tässä ole mietitty, onko "kiva" hoitaa lapsia pidempään kotona, onko "kiva" tehdä lyhenpää päivää tai viikkoa, onko "kiva" että koululaisen ei tarvitse tulla yksin kotiin tai teini saa kyydin harrastuksiin.
Työni ei ole sallinut noita, mutta se on kustantanut paljon muuta kivaa, turvallisen ympäristln, lyhyen matkan kouluun ja harrastuksiin.
Ja se on mahdollistanut, että minulla on mielekäs ura siinäkin vaiheessa kun lapset lentävät pesästä.
Ystäväni muuten opiskeli monimuotona insinööriksi nelikymppisenä, ja työllistyi heti ennen kuin paperitkaan olivat ulkona koulusta.
Ihan itse olet valintasi tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän kyllä ap:ta. Tuo paikkakunta-asia on hankala eikä mikään tekosyy. En millään haluaisi viedä ylä- ja alakouluikäisiä lapsiani pois tutusta koulusta ja kaverien luota. Murrosiässä on ihan kamalaa muuttaa pois tutuista sosiaalisista ympyröistä, eikä ole lasten syy että ap ja mies ovat tähän tilanteeseen päätyneet.
Kuitenkin, mielestäni olisi nyt miehen vuoro vähentää töitä ja keskittyä enemmän perheeseen. Silloin ap voisi alkaa luoda uraa tai ainakin vaihtaa mielenkiintoisempiin töihin toisella paikkakunnalla. Oletko puhunut miehesi kanssa tästä mahdollisuudesta?
Ap kysyi, miten päästä kateudesta ja katkeruudesta eroon, ei sitä miten hän saisi itselleen uran. Ja katkeruudesta pitäisi päästä eroon sillä, että löytää syyllisen peilistä. Hän itse halusi jäädä pikkupaikkakunnalle. Ei ole miehen syy, että muuttaminen on nyt (isompien lasten kanssa) hankalaa. Ja tuo miehen kotiinjääminen olisi varmasti yhtä hankala, kuin muuttaa muualle. Tulotaso putoaisi murto-osaan, ennen kuin ap pääsisi taas leivänsyrjään kiinni (jos ollenkaan) joten se muuttaminen olisi kuitenkin edessä, kun menee kämppä alta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi hankkia töitä, et voi muuttaa, kouluikäiset isot ja itsenäiset lapset eivät pärjää ilman kotona olevaa äitiä... Itse näen montakin eri ratkaisua tähän tilanteeseen, mutta jos tykkäät olla katkera niin ole. Turha odottaa että mies luopuisi omasta elämästään, miksi hän niin tekisi kun sinä kuitenkin uhraat itsesi.
Töitä minulla on. En ole kotiäiti. Työpaikan vaihtaminen tuppukylässä on hankalaa (vaativampaan ja mielenkiintoisempaan, sillä niitä paikkoja täällä ei ole). Mielenkiintoisempaan työhön vaihtaminen vaatii muuttoa isompaan kaupunkiin. Se ei kuitenkaan vähennä vastuistani lapsista, sillä mies on kuitenkin reissun päällä paljon.
Ja ei, koululaiset eivät selviä ilman äitiä 3-4 vuorokautta viikossa, jos siis kävisin toisella paikkakunnalla töissä. Minun olisi myös yövyttövä siellä. Ja kun lasten isä jo on suurimman osan arkipäiväistä toisella paikkakunnalla, ei yhtälö toimi.
Eli en., en todella näe ratkaisua tähän. Koko perheen muuttaminen isompaan kaupunkiin mahdollistaisi minulle ehkä mielenkiintoisemman työn, mutta muuttaisi myös koululaisten koko elämän. Enkä siellä isossa kaupungissakaan voisi lapsia jättää oman onnensa nojaan.
Ap
Se opiskelu juuri toisi sulle näköalaa ja sisältöä elämään. Joskus ne lapset on isoja, ja haluavat ehkä itsekin isompiin ympyröihin siitä tuppukylästä. Sitten sulla olisi uusi ura valmiiksi pedattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ongelma ei ole ympäristö eikä miehen ura. Ongelmana on ap:n oma kyky ratkaista ongelmiaan. Tuohan se mies rahaa koko talouteen. Nykyisin on mahdollista opiskella Monimuoto-opiskeluna lähes mitä vain. Ihmisen tärkein kyky on ongelmanratkaisutaito. Opettakaa sitä myös lapsillenne älkääkä hemmotelko heitä piloille. Mikäli ap ei onnistu rakentamaan omaa nousukiitoista uraa, voi ottaa tavoitteeksi kasvattaa lapsistaan itsenäisiä ja omillaan toimeentulevia yksilöitä.
Opiskelu ei ole vaihtoehto ja/tai tarpeen. Maisterinpaperit löytyy jo ja alempi tutkinto myös toiselta alalta. Ongelma on enemmänkin se, ettei näillä kulmilla työssä ole mahdollusuus edetä vaan olen jo "urani" huipulla, kun teen rutiinityötä. Eli työtehtävien monipuolistaminen tai vaihto vaatii työpaikan vaihtoa, eikä täälläpäin niitä työpaikkoja pilvin pimein löydy. Ingelmanratkaisutaidot ovat ihan kohdallaan, mutta miehen työtilannetta en voi muuttaa, enkä asuinympäristöömme (ilman muuttoa).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuaakohan moni työssäkäyvä kuinka helpolla pääsee, jos toinen vanhempi on kotona, nimittäin silloin tämän työssäkäyvän täytyy aika pitkälle hoitaa vaan oman ahterinsa sinne töihin, kun taas jos on kaksi työssäkäyvää yleensä sitten kumpikin joutuu osallistumaan lasten viemisiin ja tuomisiin päiväkodista. On ihan eri asia viedä pari vastahakoista, hidasta mukulaa ensin päiväkotiin ja olla töissä klo 7.30, kun hoitaa vaan omat valmistautumiset ja sujauttaa töihin.
Ja myöskin veikkaan että kun työssäkäyvä tulee kotiin, se menee yleensä sohvalla makoiluun, kun on ”itse ollut raskaan päivän töissä” ja toinen ”vain kotona”. Mutta jos kumpikin ovat olleet sen päivän töissä niin miten käy sohvalla makoilun?Tai jos ei ole ollut edes sitä toista työssäkyvää vaan on pitänyt luoda oma ura ja hoitaa koti ja lapset ihan itse.
Ehkä niitä lapsia ei ihan itse olisi tullut hankittua?
Meillä ihan sama kuvio. Ja nyt kaiken jälkeen mies on vielä hakenut eroa. Hän on saanut viettää paljon vaihtelevampaa elämää kuin minä. Ja varmempi tulevaisuus, kun paljon suurempi palkka. Olen katkera ja kateellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ongelma ei ole ympäristö eikä miehen ura. Ongelmana on ap:n oma kyky ratkaista ongelmiaan. Tuohan se mies rahaa koko talouteen. Nykyisin on mahdollista opiskella Monimuoto-opiskeluna lähes mitä vain. Ihmisen tärkein kyky on ongelmanratkaisutaito. Opettakaa sitä myös lapsillenne älkääkä hemmotelko heitä piloille. Mikäli ap ei onnistu rakentamaan omaa nousukiitoista uraa, voi ottaa tavoitteeksi kasvattaa lapsistaan itsenäisiä ja omillaan toimeentulevia yksilöitä.
Opiskelu ei ole vaihtoehto ja/tai tarpeen. Maisterinpaperit löytyy jo ja alempi tutkinto myös toiselta alalta. Ongelma on enemmänkin se, ettei näillä kulmilla työssä ole mahdollusuus edetä vaan olen jo "urani" huipulla, kun teen rutiinityötä. Eli työtehtävien monipuolistaminen tai vaihto vaatii työpaikan vaihtoa, eikä täälläpäin niitä työpaikkoja pilvin pimein löydy. Ingelmanratkaisutaidot ovat ihan kohdallaan, mutta miehen työtilannetta en voi muuttaa, enkä asuinympäristöömme (ilman muuttoa).
Ap
Vaihda hyvä nainen alaa!
Mieti missä muualla voisitte asua!
Elämää on jäljellä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuaakohan moni työssäkäyvä kuinka helpolla pääsee, jos toinen vanhempi on kotona, nimittäin silloin tämän työssäkäyvän täytyy aika pitkälle hoitaa vaan oman ahterinsa sinne töihin, kun taas jos on kaksi työssäkäyvää yleensä sitten kumpikin joutuu osallistumaan lasten viemisiin ja tuomisiin päiväkodista. On ihan eri asia viedä pari vastahakoista, hidasta mukulaa ensin päiväkotiin ja olla töissä klo 7.30, kun hoitaa vaan omat valmistautumiset ja sujauttaa töihin.
Ja myöskin veikkaan että kun työssäkäyvä tulee kotiin, se menee yleensä sohvalla makoiluun, kun on ”itse ollut raskaan päivän töissä” ja toinen ”vain kotona”. Mutta jos kumpikin ovat olleet sen päivän töissä niin miten käy sohvalla makoilun?Tai jos ei ole ollut edes sitä toista työssäkyvää vaan on pitänyt luoda oma ura ja hoitaa koti ja lapset ihan itse.
Ehkä niitä lapsia ei ihan itse olisi tullut hankittua?
Harva kai tekeekään lapsia enää sen jälkeen, kun lasten isä on jo kuollut :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ongelma ei ole ympäristö eikä miehen ura. Ongelmana on ap:n oma kyky ratkaista ongelmiaan. Tuohan se mies rahaa koko talouteen. Nykyisin on mahdollista opiskella Monimuoto-opiskeluna lähes mitä vain. Ihmisen tärkein kyky on ongelmanratkaisutaito. Opettakaa sitä myös lapsillenne älkääkä hemmotelko heitä piloille. Mikäli ap ei onnistu rakentamaan omaa nousukiitoista uraa, voi ottaa tavoitteeksi kasvattaa lapsistaan itsenäisiä ja omillaan toimeentulevia yksilöitä.
Opiskelu ei ole vaihtoehto ja/tai tarpeen. Maisterinpaperit löytyy jo ja alempi tutkinto myös toiselta alalta. Ongelma on enemmänkin se, ettei näillä kulmilla työssä ole mahdollusuus edetä vaan olen jo "urani" huipulla, kun teen rutiinityötä. Eli työtehtävien monipuolistaminen tai vaihto vaatii työpaikan vaihtoa, eikä täälläpäin niitä työpaikkoja pilvin pimein löydy. Ingelmanratkaisutaidot ovat ihan kohdallaan, mutta miehen työtilannetta en voi muuttaa, enkä asuinympäristöömme (ilman muuttoa).
Ap
En ymmärrä, miksi uraa haluava korkeasti koulutettu ihminen ikinä suostuu muuttamaan johonkin tuppukylään. Kai ymmärsit jo muuttaessasi, että siellä ei sulle ura urkene? Miehesi olisi satavarmasti pystynyt luomaan oman uransa muuallakin kuin tuppukylässä.
Miksi ihmeessä ette muuta? Ei miehesi tietenkään työmatkustusta vähennä, ennen kuin sinun työsi vuoksi on pakko. Ja jos muutto on välttämätön edellytys sille, että saat mielenkiintoisemman työn, parasta alkaa toimia välittömästi. Eiköhän isompi kaupunki ole kasvaville lapsillekin parempi vaihtoehto kuin tuppukylä.
Taidat vaan tykätä valittamisesta ja muiden syyttelystä enemmän kuin peiliin katsomisesta. Jos haluat muutosta elämääsi, toimi. Jos tyydyt siihen mitä sinulla on (joka on aika paljon enemmän kuin monella muulla), löydä ilo elämääsi ja lopeta muiden syyttely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuaakohan moni työssäkäyvä kuinka helpolla pääsee, jos toinen vanhempi on kotona, nimittäin silloin tämän työssäkäyvän täytyy aika pitkälle hoitaa vaan oman ahterinsa sinne töihin, kun taas jos on kaksi työssäkäyvää yleensä sitten kumpikin joutuu osallistumaan lasten viemisiin ja tuomisiin päiväkodista. On ihan eri asia viedä pari vastahakoista, hidasta mukulaa ensin päiväkotiin ja olla töissä klo 7.30, kun hoitaa vaan omat valmistautumiset ja sujauttaa töihin.
Ja myöskin veikkaan että kun työssäkäyvä tulee kotiin, se menee yleensä sohvalla makoiluun, kun on ”itse ollut raskaan päivän töissä” ja toinen ”vain kotona”. Mutta jos kumpikin ovat olleet sen päivän töissä niin miten käy sohvalla makoilun?Tai jos ei ole ollut edes sitä toista työssäkyvää vaan on pitänyt luoda oma ura ja hoitaa koti ja lapset ihan itse.
Ehkä niitä lapsia ei ihan itse olisi tullut hankittua?
Harva kai tekeekään lapsia enää sen jälkeen, kun lasten isä on jo kuollut :D
Ainakaan luonnonmenetelmällä...
Minulla on vähän sama tilanne kuin ap:lla, kun mies ei saa töitä mistään muualta, vaikka hakisi. Itse olen sen takia joutunut joustamaan omasta urastani, jotta voisimme asua yhdessä. Oma valinta toki, mutten silti ole tilanteeseen tyytyväinen. Toisinaan elämässä tarjolla on vain eri tavalla huonoja vaihtoehtoja.
Tee itsellesi lista kateutta aiheuttavista asioista puolisostasi ja kertaa niitä aamulla heti herättyäsi ja aina ennen nukkumaan menoa. Jos katkeruus ja kateus alkavat liueta voit kaivaa listan esiin vaikka keskellä päivää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan sama kuvio. Ja nyt kaiken jälkeen mies on vielä hakenut eroa. Hän on saanut viettää paljon vaihtelevampaa elämää kuin minä. Ja varmempi tulevaisuus, kun paljon suurempi palkka. Olen katkera ja kateellinen.
Ymmärrettävää. Elämä on välillä todella epäreilua, mutta eteenpäin on vain jatkettava.
Alue: Aihe vapaa
Ei tajua. Miehet varsinkin olettavat että nainen kun menee takaisin töihin hoitaa myös samat asiat kuin kotona ollessa, eli sen ”makoilun”. Sitten kun mies joutuu tekemään osansa siitä makoilusta ei se olekaan enää hauskaa.