Lue keskustelun säännöt.
Taas töihin univelkaisena ja mustelmille potkittuna. En tiedä kauan pää ja kroppa kestää tätä menoa. Ja lapsi siis syyllinen, ei mies!
15.11.2018 |
Eskarilainen, 6v mutta ei nuku omassa sängyssään vaikka kokeilimme tarroilla palkitsemista ja jopa sängyn siirtämistä huoneeseemme. Haluaa väliimme, kääntyy aina niin että jalat ovat päitämme kohti ja potkii sitten unissaan . Taas puoli yötä meni jalkoja trorjuessa, mies on ruvennut ihan nipistämään tyttöä jalasta lujaa jos potkaisee häntä mutta siitä seuraa itkuhuutoa mun shown lisäksi. Olen koettanut siirtyä sohvalle, mutta lapsi havahtuu ja tulee perästä. Olen ihan uupunut, jokaöinen showpaini on helve""ä kropalle ja psyykkeelle.
Meillä on siis kaikilla kolmella yhteinen huone ja 11v sekä 8v isosiskot eivät saa unta, jos istumme tuntikaupalla estämässä pikkusiskoa poistumasta sängystä/huoneestaan! Sadut, silittely, yövalo, siskojen läheisyys ei auta mitään. Jokainen lapsista on nukkunut välissämme 1-2 vuotiaaksi ja siirtynyt sitten omaan sänkyyn, , kahden kohdalla se toimi mutta sitten tuli stoppi.
Kommentit (168)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytär nukkui eron jälkeen monta vuotta n. 10 vuotiaaksi äidin vieressä vaikka isän luona nukkuikin omassa sängyssä, ihan käytännön syistä kun tilaa ei ollut asunnossa paljon.
Siirtyi heti mielellään omaan sänkyyn kun oman huoneenkin sai.
Mutta nyt koira, joka on aina myös nukkunut sängyssäni, herättää monta kertaa yössä kun ei alas hypättyään uskalla hypätä takaisin vaan ulisee lattialla. Mamin pitää nostaa sänkyyn !
Vierailija kirjoitti:
Tuo on jo sitä että vanhemmat ei saa otetta muksusta, ei sen niin kuulu mennä että muksu vie vanhempaa. Jos ei pärjää niin apua ehdottomasti, joku erityislastenopettaja tms. Lapsen tulee opettaa se jo pienenä että ei hypitä vanhempien silmille ja kunnioitetaan muita aikuisia ja lapsiakin. Te viette - ei lapsi. Tehkää äkkiä asiale jotain vielä kun voitte.
Ai niinku jos päiväkoti-ikäinen kampeaa aamuyöstä vanhempien sänkyyn niin se on sama kun ei ole otetta lapsesta ja lapsi vie ja hyppii vanhempien silmille. Ehkä kommentoit tuota ap trollia jolla oli aika ufo provo nipistelyineen, mutta mistä lähtien pienen lapsen nukkumisesta vanhempien sängyssä on tullut niiiiun negatiivinen ja kielletty asia?
Hei, ap linjoilla täällä taas. Lapsi siis omassakin sängyssä tykkää nukkua jalat tyynyllä ja tekee sängyssämme saman automaattisesti , nukahtaa pää tyynyllä mutta jossain vaiheessa kääntyy. Ja suurin ongelma on tosiaan se joka öinen potkiminen joka kestää jopa puolet yöstä ! Mies ei ole väkivaltainen lapsia kohtaan, mutta on tilanteseen niin uupunut että nipistää nykyään aina kun kantapää paukahtaa poskeen, minä tyydyn työntämään jalkoja kauemmas ja kääntelemään päätäni pois tulilinjalta.
Kun koetimme vielä saada nukahtamaan omaan sänkyyn, omaan huoneeseen luin sadun ja/tai juttelimme hetken päivän asioista, yövalo tosiaan on ja siskot samassa huoneessa ! Sitten siirsimme sängyn huoneeseemme ja lupasimme tarran jos nukkuu omassa sängyssä yön, se toimi pari yötä ja sitten "en mä haluu tarraa mä haluun teidän sänkyyn !" Emme keksi enää, mitä tehdä. Nukkuuko lapsi välissämme vielä 10-vuotiaanakin?
Vierailija kirjoitti:
Hei, ap linjoilla täällä taas. Lapsi siis omassakin sängyssä tykkää nukkua jalat tyynyllä ja tekee sängyssämme saman automaattisesti , nukahtaa pää tyynyllä mutta jossain vaiheessa kääntyy. Ja suurin ongelma on tosiaan se joka öinen potkiminen joka kestää jopa puolet yöstä ! Mies ei ole väkivaltainen lapsia kohtaan, mutta on tilanteseen niin uupunut että nipistää nykyään aina kun kantapää paukahtaa poskeen, minä tyydyn työntämään jalkoja kauemmas ja kääntelemään päätäni pois tulilinjalta.
Kun koetimme vielä saada nukahtamaan omaan sänkyyn, omaan huoneeseen luin sadun ja/tai juttelimme hetken päivän asioista, yövalo tosiaan on ja siskot samassa huoneessa ! Sitten siirsimme sängyn huoneeseemme ja lupasimme tarran jos nukkuu omassa sängyssä yön, se toimi pari yötä ja sitten "en mä haluu tarraa mä haluun teidän sänkyyn !" Emme keksi enää, mitä tehdä. Nukkuuko lapsi välissämme vielä 10-vuotiaanakin?
Anteeksi jos vastasit jo tähän, mutta miten lapsi suhtautuisi siihen, että nukkuisi patjalla sänkynne vieressä? Herääkö aina ja tunkee väkisin viereen? Miten suhtautuu siihen, jos selität, että ette voi nukkua kun hän on samassa sängyssä ja että kaikkien on pakko saada nukkua yöllä tai ei jaksa? Luulisi 6-vuotiaan jo ymmärtävän, kun ei vaikuta olevan mitenkään kauhuissaan yöllä kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, ap linjoilla täällä taas. Lapsi siis omassakin sängyssä tykkää nukkua jalat tyynyllä ja tekee sängyssämme saman automaattisesti , nukahtaa pää tyynyllä mutta jossain vaiheessa kääntyy. Ja suurin ongelma on tosiaan se joka öinen potkiminen joka kestää jopa puolet yöstä ! Mies ei ole väkivaltainen lapsia kohtaan, mutta on tilanteseen niin uupunut että nipistää nykyään aina kun kantapää paukahtaa poskeen, minä tyydyn työntämään jalkoja kauemmas ja kääntelemään päätäni pois tulilinjalta.
Kun koetimme vielä saada nukahtamaan omaan sänkyyn, omaan huoneeseen luin sadun ja/tai juttelimme hetken päivän asioista, yövalo tosiaan on ja siskot samassa huoneessa ! Sitten siirsimme sängyn huoneeseemme ja lupasimme tarran jos nukkuu omassa sängyssä yön, se toimi pari yötä ja sitten "en mä haluu tarraa mä haluun teidän sänkyyn !" Emme keksi enää, mitä tehdä. Nukkuuko lapsi välissämme vielä 10-vuotiaanakin?
Anteeksi jos vastasit jo tähän, mutta miten lapsi suhtautuisi siihen, että nukkuisi patjalla sänkynne vieressä? Herääkö aina ja tunkee väkisin viereen? Miten suhtautuu siihen, jos selität, että ette voi nukkua kun hän on samassa sängyssä ja että kaikkien on pakko saada nukkua yöllä tai ei jaksa? Luulisi 6-vuotiaan jo ymmärtävän, kun ei vaikuta olevan mitenkään kauhuissaan yöllä kuitenkaan.
Ei kun siis sorry, lapsen sänkykin on jo huoneessanne. Ja järkipuhe ei siis auta?
Lapsi aistii että yritätte "savustaa" häntä pois välistänne. Kokee sen turvattomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, ap linjoilla täällä taas. Lapsi siis omassakin sängyssä tykkää nukkua jalat tyynyllä ja tekee sängyssämme saman automaattisesti , nukahtaa pää tyynyllä mutta jossain vaiheessa kääntyy. Ja suurin ongelma on tosiaan se joka öinen potkiminen joka kestää jopa puolet yöstä ! Mies ei ole väkivaltainen lapsia kohtaan, mutta on tilanteseen niin uupunut että nipistää nykyään aina kun kantapää paukahtaa poskeen, minä tyydyn työntämään jalkoja kauemmas ja kääntelemään päätäni pois tulilinjalta.
Kun koetimme vielä saada nukahtamaan omaan sänkyyn, omaan huoneeseen luin sadun ja/tai juttelimme hetken päivän asioista, yövalo tosiaan on ja siskot samassa huoneessa ! Sitten siirsimme sängyn huoneeseemme ja lupasimme tarran jos nukkuu omassa sängyssä yön, se toimi pari yötä ja sitten "en mä haluu tarraa mä haluun teidän sänkyyn !" Emme keksi enää, mitä tehdä. Nukkuuko lapsi välissämme vielä 10-vuotiaanakin?
Luopukaa parisängystä. Kaksi 80cm sänkyä ja yöpöytä väliin. Lapsella on teknisesti mahdotonta harrastaa tuota yönujakointia.
Ja taas uusi syy olla hankkimatta lapsia!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provot uppoaa kuin Titanic konsanaan.
Vierailija kirjoitti:
Hei, ap linjoilla täällä taas. Lapsi siis omassakin sängyssä tykkää nukkua jalat tyynyllä ja tekee sängyssämme saman automaattisesti , nukahtaa pää tyynyllä mutta jossain vaiheessa kääntyy. Ja suurin ongelma on tosiaan se joka öinen potkiminen joka kestää jopa puolet yöstä ! Mies ei ole väkivaltainen lapsia kohtaan, mutta on tilanteseen niin uupunut että nipistää nykyään aina kun kantapää paukahtaa poskeen, minä tyydyn työntämään jalkoja kauemmas ja kääntelemään päätäni pois tulilinjalta.
Kun koetimme vielä saada nukahtamaan omaan sänkyyn, omaan huoneeseen luin sadun ja/tai juttelimme hetken päivän asioista, yövalo tosiaan on ja siskot samassa huoneessa ! Sitten siirsimme sängyn huoneeseemme ja lupasimme tarran jos nukkuu omassa sängyssä yön, se toimi pari yötä ja sitten "en mä haluu tarraa mä haluun teidän sänkyyn !" Emme keksi enää, mitä tehdä. Nukkuuko lapsi välissämme vielä 10-vuotiaanakin?
Tosi monet lapset ovat hirveitä pyöriskelijöitä ja potkiskelijoita. Tuon takia lasta ei pitäisi koskaan, ikinä eikä missään olosuhteissa nukuttaa vanhempien sängyssä. Vaikka kuinka pelottaisi, lapsi nukkuu omassa sängyssään alusta saakka. Hätätilassa sitten vanhempi vieressä patjalla lattialla, mutta vanhempien sängyn pitäisi olla lapselle no go -zone.
Vanhempien uni on koko perheen hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeä asia, eikä lasten pidä antaa sitä häiritä.
Tässä ap:n tapauksessa vaikuttaa siltä että lapsi on mustasukkainen vanhempien läheisyydestä ja siksi änkeää väliin. Sitä ei pidä sallia, lapsen tulee ymmärtää että äiti ja isä ovat pariskunta, joten tottakai heillä on aivan erilaista hellyyttä kuin mitä lapset saavat. Lapsenkin tulee saada riittävästi hellyyttä, mutta lapsen EI pidä tulla sitä väkisin vanhemmilta hakemaan, ainakaan keskellä yötä.
Vähän sama juttu kuin koirien kanssa. Niitä hellitään jos ovat rauhallisia, ignoroidaan jos hakevat väkisin huomiota.
Paras ehdotus oli tuo että kummallakin vanhemmalla on jonkin aikaa kapea sänky. Lapselle selitetään, että tähän järjestelyyn on päädytty koska änkeät joka yö vanhempien sänkyyn etkä anna vanhempien nukkua, joten vanhemmat eivät pysty tekemään työtään kunnolla ja huolehtimaan perheestä. Kyllä, syyllistämistä, mutta jossain vaiheessa sen lapsen on pakko oppia syy-seuraussuhde. Tuossa iässä täytyy jo oppia ottamaan muitakin huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pelkäsin pienenä nukkumaan mennessä kaiken maailman mörköjä ja oli vaikea nukahtaa, kun piti tarkkailla ettei kaapin ovet aukene pimeässä jne. Minulla laukkasi yöllä mielikuvitus niin kovasti. Sen takia juoksin kesken yötä vanhempien väliin nukkumaan vielä joskus 9-vuotiaana. Äitille se oli rankkaa, kun en rauhoittunut ennen kuin sain laittaa selän isän selkää vasten, mikä johti siihen, että äiti sai sitten potkuja jaloista. Sen vuoksi äiti siirtyi aina yöllä minun sänkyyn nukkumaan. Lopulta tunsin itsekin oloni "liian vanhaksi" juoksemaan isän selän taakse ja koitin vaan nukkua omassa huoneessa. Tätä jatkui 8. luokalle asti, kesti tunteja nukahtaa ja yöllä saatoin herätä kauheisiin painajaisiin.
En nyt jaksa tuota ap provo trollia, mutta meillä esim. lapsi nukahtaa aina omaan sänkyyn mutta yöllä tulee meidän sänkyyn. Hirveätä showta ei siinä keskellä yötä voi tehdä ja jos vie takaisin omaan satavarmasti tulee sieltä 5 min päästä. No niin besserwisserit, mitenklhön estää lapsen heräilemiset kokonaan? Ehkä yleisempää tuo että lapsi tulee omasta sängystä vanhempien sänkyyn kun se että ei suostu nukahtamaan edes omassa.
Meillä eskarilainen nukkuu mutta nuorempi heräilee. Itse uskon että heräilemiset meillä loppuu kunhan tulee eskari-ikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös melko samanlaista yöelämää, syynä todennäköisesti atopia ja adhd. Voimme vain hakea puolisoni kanssa lohtua ajatuksesta, että ei kai se murkkuna enää kehtaa samaa sänkyyn ängetä.
Vierailija kirjoitti:
Eskarilainen, 6v mutta ei nuku omassa sängyssään vaikka kokeilimme tarroilla palkitsemista ja jopa sängyn siirtämistä huoneeseemme. Haluaa väliimme, kääntyy aina niin että jalat ovat päitämme kohti ja potkii sitten unissaan . Taas puoli yötä meni jalkoja trorjuessa, mies on ruvennut ihan nipistämään tyttöä jalasta lujaa jos potkaisee häntä mutta siitä seuraa itkuhuutoa mun shown lisäksi. Olen koettanut siirtyä sohvalle, mutta lapsi havahtuu ja tulee perästä. Olen ihan uupunut, jokaöinen showpaini on helve""ä kropalle ja psyykkeelle.
Meillä on siis kaikilla kolmella yhteinen huone ja 11v sekä 8v isosiskot eivät saa unta, jos istumme tuntikaupalla estämässä pikkusiskoa poistumasta sängystä/huoneestaan! Sadut, silittely, yövalo, siskojen läheisyys ei auta mitään. Jokainen lapsista on nukkunut välissämme 1-2 vuotiaaksi ja siirtynyt sitten omaan sänkyyn, , kahden kohdalla se toimi mutta sitten tuli stoppi.
Jätä se
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, ap linjoilla täällä taas. Lapsi siis omassakin sängyssä tykkää nukkua jalat tyynyllä ja tekee sängyssämme saman automaattisesti , nukahtaa pää tyynyllä mutta jossain vaiheessa kääntyy. Ja suurin ongelma on tosiaan se joka öinen potkiminen joka kestää jopa puolet yöstä ! Mies ei ole väkivaltainen lapsia kohtaan, mutta on tilanteseen niin uupunut että nipistää nykyään aina kun kantapää paukahtaa poskeen, minä tyydyn työntämään jalkoja kauemmas ja kääntelemään päätäni pois tulilinjalta.
Kun koetimme vielä saada nukahtamaan omaan sänkyyn, omaan huoneeseen luin sadun ja/tai juttelimme hetken päivän asioista, yövalo tosiaan on ja siskot samassa huoneessa ! Sitten siirsimme sängyn huoneeseemme ja lupasimme tarran jos nukkuu omassa sängyssä yön, se toimi pari yötä ja sitten "en mä haluu tarraa mä haluun teidän sänkyyn !" Emme keksi enää, mitä tehdä. Nukkuuko lapsi välissämme vielä 10-vuotiaanakin?
Tosi monet lapset ovat hirveitä pyöriskelijöitä ja potkiskelijoita. Tuon takia lasta ei pitäisi koskaan, ikinä eikä missään olosuhteissa nukuttaa vanhempien sängyssä. Vaikka kuinka pelottaisi, lapsi nukkuu omassa sängyssään alusta saakka. Hätätilassa sitten vanhempi vieressä patjalla lattialla, mutta vanhempien sängyn pitäisi olla lapselle no go -zone.
Vanhempien uni on koko perheen hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeä asia, eikä lasten pidä antaa sitä häiritä.
Tässä ap:n tapauksessa vaikuttaa siltä että lapsi on mustasukkainen vanhempien läheisyydestä ja siksi änkeää väliin. Sitä ei pidä sallia, lapsen tulee ymmärtää että äiti ja isä ovat pariskunta, joten tottakai heillä on aivan erilaista hellyyttä kuin mitä lapset saavat. Lapsenkin tulee saada riittävästi hellyyttä, mutta lapsen EI pidä tulla sitä väkisin vanhemmilta hakemaan, ainakaan keskellä yötä.
Vähän sama juttu kuin koirien kanssa. Niitä hellitään jos ovat rauhallisia, ignoroidaan jos hakevat väkisin huomiota.
Paras ehdotus oli tuo että kummallakin vanhemmalla on jonkin aikaa kapea sänky. Lapselle selitetään, että tähän järjestelyyn on päädytty koska änkeät joka yö vanhempien sänkyyn etkä anna vanhempien nukkua, joten vanhemmat eivät pysty tekemään työtään kunnolla ja huolehtimaan perheestä. Kyllä, syyllistämistä, mutta jossain vaiheessa sen lapsen on pakko oppia syy-seuraussuhde. Tuossa iässä täytyy jo oppia ottamaan muitakin huomioon.
Asiaa osittain, mutta kyllä niin lapsille kuin koirillekin sitä huomiota voi ja pitää antaa silloin kun ne sitä nätisti/aiheellisesti hakevat. Kun se vanhempi/omistaja on kummallekin, niin lapselle kuin koiralle se turvallinen auktoriteetti johon turvata. Jos vaan kylmänviileästi sivuuttaa sen kun lapsi/koira aiheesta hakee huomiota, ei sillä ratkaise sitä ongelmaa miksi sitä huomiota haetaan. Ihan turhaa oman ylemmyyden korostamista tuo että enpä anna huomiotani lapselle tai koiralle kun se sitä hakee, vain silloin huomioin kun se minun arvolleni sopii... Tekee pahasti hallaa vuorovaikutussuhteelle tuolla tavoin.
Se äitiäitiäiti/läähläähboingboingvuhvuh-sekoilu toki kannattaa jättää huomiotta. Tosin senkin olisi voinut välttää tilanteita ennakoimalla sillä usein jos siihen huomiontarpeeseen ei sitten vastaa, sen huomion saa sitten kuitenkin pahojaan tekemällä, niin lapsi kuin koirakin. Ja vähän samaa veikkaan tässä AP.nkin ongelmaksi, huomion ja läheisyyden haultahan tuo lapselta vaikuttaa. Ongelma ratkeaisi varmasti hetkeksi myös erillisillä sängyllä mutta on hyvin todennäköistä että lapsi keksii sitten tilalle jotain muuta kun ei sänkyyn enää pääse. Eli pelkiltään tuo erilliset sängyt-idea tuskin ratkaisee ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nipistelee, luunapit ja tukistaminen on laissa kielletty.
No niin on potkiminenkin! Tuossa tilanteessa ihan oikein, eihän lapsi opi ikinä jos hänen käytöksestään ei ole seurauksia.
Mistä ihmeestä se lapsi oppii että potkimisesta on seurauksia? Sehän nukkuu eikä edes tiedä potkivansa, herää vaan vanhemman aiheuttamaan kipuun!!
Ootte te kyllä sairaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, ap linjoilla täällä taas. Lapsi siis omassakin sängyssä tykkää nukkua jalat tyynyllä ja tekee sängyssämme saman automaattisesti , nukahtaa pää tyynyllä mutta jossain vaiheessa kääntyy. Ja suurin ongelma on tosiaan se joka öinen potkiminen joka kestää jopa puolet yöstä ! Mies ei ole väkivaltainen lapsia kohtaan, mutta on tilanteseen niin uupunut että nipistää nykyään aina kun kantapää paukahtaa poskeen, minä tyydyn työntämään jalkoja kauemmas ja kääntelemään päätäni pois tulilinjalta.
Kun koetimme vielä saada nukahtamaan omaan sänkyyn, omaan huoneeseen luin sadun ja/tai juttelimme hetken päivän asioista, yövalo tosiaan on ja siskot samassa huoneessa ! Sitten siirsimme sängyn huoneeseemme ja lupasimme tarran jos nukkuu omassa sängyssä yön, se toimi pari yötä ja sitten "en mä haluu tarraa mä haluun teidän sänkyyn !" Emme keksi enää, mitä tehdä. Nukkuuko lapsi välissämme vielä 10-vuotiaanakin?
Tosi monet lapset ovat hirveitä pyöriskelijöitä ja potkiskelijoita. Tuon takia lasta ei pitäisi koskaan, ikinä eikä missään olosuhteissa nukuttaa vanhempien sängyssä. Vaikka kuinka pelottaisi, lapsi nukkuu omassa sängyssään alusta saakka. Hätätilassa sitten vanhempi vieressä patjalla lattialla, mutta vanhempien sängyn pitäisi olla lapselle no go -zone.
Vanhempien uni on koko perheen hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeä asia, eikä lasten pidä antaa sitä häiritä.
Tässä ap:n tapauksessa vaikuttaa siltä että lapsi on mustasukkainen vanhempien läheisyydestä ja siksi änkeää väliin. Sitä ei pidä sallia, lapsen tulee ymmärtää että äiti ja isä ovat pariskunta, joten tottakai heillä on aivan erilaista hellyyttä kuin mitä lapset saavat. Lapsenkin tulee saada riittävästi hellyyttä, mutta lapsen EI pidä tulla sitä väkisin vanhemmilta hakemaan, ainakaan keskellä yötä.
Vähän sama juttu kuin koirien kanssa. Niitä hellitään jos ovat rauhallisia, ignoroidaan jos hakevat väkisin huomiota.
Paras ehdotus oli tuo että kummallakin vanhemmalla on jonkin aikaa kapea sänky. Lapselle selitetään, että tähän järjestelyyn on päädytty koska änkeät joka yö vanhempien sänkyyn etkä anna vanhempien nukkua, joten vanhemmat eivät pysty tekemään työtään kunnolla ja huolehtimaan perheestä. Kyllä, syyllistämistä, mutta jossain vaiheessa sen lapsen on pakko oppia syy-seuraussuhde. Tuossa iässä täytyy jo oppia ottamaan muitakin huomioon.
Asiaa osittain, mutta kyllä niin lapsille kuin koirillekin sitä huomiota voi ja pitää antaa silloin kun ne sitä nätisti/aiheellisesti hakevat. Kun se vanhempi/omistaja on kummallekin, niin lapselle kuin koiralle se turvallinen auktoriteetti johon turvata. Jos vaan kylmänviileästi sivuuttaa sen kun lapsi/koira aiheesta hakee huomiota, ei sillä ratkaise sitä ongelmaa miksi sitä huomiota haetaan. Ihan turhaa oman ylemmyyden korostamista tuo että enpä anna huomiotani lapselle tai koiralle kun se sitä hakee, vain silloin huomioin kun se minun arvolleni sopii... Tekee pahasti hallaa vuorovaikutussuhteelle tuolla tavoin.
Se äitiäitiäiti/läähläähboingboingvuhvuh-sekoilu toki kannattaa jättää huomiotta. Tosin senkin olisi voinut välttää tilanteita ennakoimalla sillä usein jos siihen huomiontarpeeseen ei sitten vastaa, sen huomion saa sitten kuitenkin pahojaan tekemällä, niin lapsi kuin koirakin. Ja vähän samaa veikkaan tässä AP.nkin ongelmaksi, huomion ja läheisyyden haultahan tuo lapselta vaikuttaa. Ongelma ratkeaisi varmasti hetkeksi myös erillisillä sängyllä mutta on hyvin todennäköistä että lapsi keksii sitten tilalle jotain muuta kun ei sänkyyn enää pääse. Eli pelkiltään tuo erilliset sängyt-idea tuskin ratkaisee ongelmaa.
kerroppa oi viisas mitä?
problem solved