Taas töihin univelkaisena ja mustelmille potkittuna. En tiedä kauan pää ja kroppa kestää tätä menoa. Ja lapsi siis syyllinen, ei mies!

Eskarilainen, 6v mutta ei nuku omassa sängyssään vaikka kokeilimme tarroilla palkitsemista ja jopa sängyn siirtämistä huoneeseemme. Haluaa väliimme, kääntyy aina niin että jalat ovat päitämme kohti ja potkii sitten unissaan . Taas puoli yötä meni jalkoja trorjuessa, mies on ruvennut ihan nipistämään tyttöä jalasta lujaa jos potkaisee häntä mutta siitä seuraa itkuhuutoa mun shown lisäksi. Olen koettanut siirtyä sohvalle, mutta lapsi havahtuu ja tulee perästä. Olen ihan uupunut, jokaöinen showpaini on helve""ä kropalle ja psyykkeelle.

Meillä on siis kaikilla kolmella yhteinen huone ja 11v sekä 8v isosiskot eivät saa unta, jos istumme tuntikaupalla estämässä pikkusiskoa poistumasta sängystä/huoneestaan! Sadut, silittely, yövalo, siskojen läheisyys ei auta mitään. Jokainen lapsista on nukkunut välissämme 1-2 vuotiaaksi ja siirtynyt sitten omaan sänkyyn, , kahden kohdalla se toimi mutta sitten tuli stoppi.