Lue keskustelun säännöt.
Taas töihin univelkaisena ja mustelmille potkittuna. En tiedä kauan pää ja kroppa kestää tätä menoa. Ja lapsi siis syyllinen, ei mies!
15.11.2018 |
Eskarilainen, 6v mutta ei nuku omassa sängyssään vaikka kokeilimme tarroilla palkitsemista ja jopa sängyn siirtämistä huoneeseemme. Haluaa väliimme, kääntyy aina niin että jalat ovat päitämme kohti ja potkii sitten unissaan . Taas puoli yötä meni jalkoja trorjuessa, mies on ruvennut ihan nipistämään tyttöä jalasta lujaa jos potkaisee häntä mutta siitä seuraa itkuhuutoa mun shown lisäksi. Olen koettanut siirtyä sohvalle, mutta lapsi havahtuu ja tulee perästä. Olen ihan uupunut, jokaöinen showpaini on helve""ä kropalle ja psyykkeelle.
Meillä on siis kaikilla kolmella yhteinen huone ja 11v sekä 8v isosiskot eivät saa unta, jos istumme tuntikaupalla estämässä pikkusiskoa poistumasta sängystä/huoneestaan! Sadut, silittely, yövalo, siskojen läheisyys ei auta mitään. Jokainen lapsista on nukkunut välissämme 1-2 vuotiaaksi ja siirtynyt sitten omaan sänkyyn, , kahden kohdalla se toimi mutta sitten tuli stoppi.
Kommentit (168)
Täällä on taas paljon ilkeitä vastauksia, mutta siihen saa aina varautua, kun tänne laittaa aloituksen, joten älä välitä ap.
Tuo, että lapsi haluaa väliinne nukkumaan, on aika tavallista. Häntä ehkä pelottaa nukkua omassa sängyssään. Mutta miksi hän nukkuu jalat tyynylle päin? Se tuntuu jonkinlaiselta huomion hakemiselta. Saako lapsi yhtä lailla huomiota kuin vanhemmat sisaruksensa? Kohtelevatko sisarukset häntä hyvin, eiväthän kiusaa? Voisiko kokeilla lisätä yhdessäoloa juuri tämän lapsen kanssa. Lisäksi lapsen vuode vanhempien makuuhuoneeseen. Lapsen vieressä ajan vietto vaikka iltasatuja lukemalla kunnes nukahtaa. Jos tulee yöllä väliin, lempeä kohtelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli itsepäinen lapsi mitä tuli omassa sängyssä nukkumiseen, mutta ei noin ison lapsen paikka ole vanhempien välissä. Meillä lapsi siirtyi lopullisesti vasta 4 vuotiaana omaan sänkyyn. Se vaati aluksi silkkaa lahjontaa. 7 yötä omassa sängyssä ja palkkio tyylillä. Samaan aikaan itse olin hänen vieressä hänen sängyssä kunnes nukahti. Sitten siirryin omaan sänkyyn nukkumaan. Lopulta tätäkään ei enää muutaman kuukauden jälkeen tarvinnut tehdä. Kunhan luki iltasadun ja hetken silitteli.
Kyllä ne keinot löytyy. Joskus täytyy vain olla vanhempi.
kyyllä lapsia pitää komentaa jos ei tottele ensin tukasta ja sitten ihan reilusti avokämmentä, katsokaa vaikka naapurin mohammad kun hoitaa lapsia, pintaan tulee jos ei tottele ja niistähän kasvaa rauhan uskontoon rauhallisia lapsia samalla tietty äitikin saa osakseen rökitystä mutta ihan uskonnon sääntöjen mukaan eli luita ei saa rikkoa
aika paljon ne kestää keppiä kun katsoo koulutusvideoita
Vierailija kirjoitti:
Meillä on parisängyn vieressä kerrossänky. Lapset nukkuivat omassa huoneessa, mutta toinen pelkäsi. Lisäksi pienessä lastenhuoneessa enemmän tilaa.
Nyt en ymmärrä miksi teillä oli kerrossänky makkarissa jos lapset nukkuivat omassa huoneessaan? Ja kai heillä oli sängyt lastenhuoneessakin?
huutoa ja parkua kirjoitti:
kyyllä lapsia pitää komentaa jos ei tottele ensin tukasta ja sitten ihan reilusti avokämmentä, katsokaa vaikka naapurin mohammad kun hoitaa lapsia, pintaan tulee jos ei tottele ja niistähän kasvaa rauhan uskontoon rauhallisia lapsia samalla tietty äitikin saa osakseen rökitystä mutta ihan uskonnon sääntöjen mukaan eli luita ei saa rikkoa
aika paljon ne kestää keppiä kun katsoo koulutusvideoita
Naapurin mohammadko on sinun idolisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityislasten kanssa ei toimi samat keinot kuin normilasten. Onko tytön elämä muuten hankalampaa ja takkuilevampaa kuin isosiskoilla, siis tällaisissa arkipäivän asioissa? Se mielestäni on ensimmäinen asia joka voisi laittaa hälytyskelloja päälle, siis sen suhteen että ehkä tarvitsette apua tämän nuorimmaisen kohdalla? Sanon kokemuksesta siis vaan, mielestäni tavallisten lasten kohdalla siis riittää normaali terve järki kasvatuksessa ja tavanomaiset keinot, mutta erityislasten kohdalla tarvitaan vähän erityisempiä keinoja, ulkopuolista apua ja tukea, ja todella paljon enemmän kärsivällisyyttä. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olet lapsesi tuollaiseksi kasvattanut. 🙄
Tuo vino hymy on sinun tunnusmerkkisi. Olet surkea trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aloitus voisi olla tekemäni! Meillä lapsi on jo 8 ja nukkuu väliissämme, oma sänky ei kelpaa vaikka raahattiin se meidän makkariimme. On jo iso tyttö ja lisäksi kääntyilee huitoo ja potkii, siinä nukkuu katkounta kun milloin tulee kantapäästä naamaan tai kyynerpäästä selkään ! Ja tosiaan ihan tavallinen lapsi, ei mikään erityis. Meilläkin jakaa huoneen ison sisaren kanssa, mutta siitä ei ole apua. On ihan mahtavaa huomata, ettei perheemme ole ainut jossa tälläinen ongelma!
Itse nukuin vanhempieni välissä n. 10-vuotiaaksi, en tosin ihan joka yö. Hämärästi muistan tuon, en pitänyt sitä silloin mitenkään omituisena vaikka olihan se periaattessa "noloa". Lapsuuteni oli ihan hyvä ja turvallinen, joten en osaa sanoa mistä johtui. En muista että minua olisi koskaan "häädetty" omaan sänkyyn nukkumaan, jossain kohtaa vaan siirryin sinne itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan naurettavia nuo huutelut poliisista ja törkeistä laittomuuksista. Nipistäminen ei tarkoita kumpaakaan, piste, terveisin oikeustieteen tohtori. Toki saattaa tulla noottia esimerkiksi neuvolassa, mikä on vallan ymmärrettävää. Ymmärrettävää myös tuo univelkaisen vanhemman reaktio, en ota sitten kantaa siihen onko asia ok vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Itse nukuin vanhempieni välissä n. 10-vuotiaaksi, en tosin ihan joka yö. Hämärästi muistan tuon, en pitänyt sitä silloin mitenkään omituisena vaikka olihan se periaattessa "noloa". Lapsuuteni oli ihan hyvä ja turvallinen, joten en osaa sanoa mistä johtui. En muista että minua olisi koskaan "häädetty" omaan sänkyyn nukkumaan, jossain kohtaa vaan siirryin sinne itse.
Mä nukuin kans melko myöhään vanhempien välissä. Siirryin sinne aina yöllä, kun heräsin ja pelkäsin pimeää. Jossain vaiheessa aloin nukkua yöt heräämättä ja nukuin omassa sängyssä. Johonkin kakkosluokkalaiseksi heräilin öisin todella usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse nukuin vanhempieni välissä n. 10-vuotiaaksi, en tosin ihan joka yö. Hämärästi muistan tuon, en pitänyt sitä silloin mitenkään omituisena vaikka olihan se periaattessa "noloa". Lapsuuteni oli ihan hyvä ja turvallinen, joten en osaa sanoa mistä johtui. En muista että minua olisi koskaan "häädetty" omaan sänkyyn nukkumaan, jossain kohtaa vaan siirryin sinne itse.
Samalla hoisit ehkäisyn?
Tee lapselle makuupussimainen yöasu, jota ON KÄYTETTÄVÄ kun nukkuu teidän kanssa.
Omassa sängyssä saa saa nukkua vaikka alasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luopukaa parisängystä. Kaksi 80cm sänkyä ja yöpöytä väliin. Lapsella on teknisesti mahdotonta harrastaa tuota yönujakointia.
Oma poikamme oli pienempi, kun harrasti tuota sänkyymme tulemista.
Tapasi nousta istualleen ja rymäyttää takaraivollaan minua leukaan.
Nukkui kuitenkin koko ajan.
Toinen häiriökäyttäytyminen oli sellainen, että tiputti tutin sieltä sängynpäädystä lattialle ja minun piti sitä kontata hakemaan.
Otimpa niitä tuteja sitten aika monta yöpöydän laatikkoon.
Tehtiin sitten niin, että pikkumies, jos tuli keskellemme käännyimme miehen kanssa selät vastakkain ja jätettiin hänelle ahdas tila siihen väliimme.
Pian lähti itse siitä epämukavasta kolosesta. 😊
Kyllä se siitä.
Tämän takia meillä eskarilainen nukkuu mun makkarissa, sänky minun sänkyni vieressä. Iltaisin nukahtaa minun sänkyyni (nukutan siinä vieressä), kannan siitä sitten omaan sänkyyn. Pitkään tuli joka yö viereen, nykyään harvemmin, ellei ole esim. kasvukipuja.
Omaa huonetta on kokeiltu, sellainen hänellä oli kaksi vuotta. Tuli joka yö viereen ja nukuttiin huonosti molemmat. Nyt kun ollaan samassa huoneessa suosiolla niin menee ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Luopukaa parisängystä. Kaksi 80cm sänkyä ja yöpöytä väliin. Lapsella on teknisesti mahdotonta harrastaa tuota yönujakointia.
Oma poikamme oli pienempi, kun harrasti tuota sänkyymme tulemista.
Tapasi nousta istualleen ja rymäyttää takaraivollaan minua leukaan.
Nukkui kuitenkin koko ajan.Toinen häiriökäyttäytyminen oli sellainen, että tiputti tutin sieltä sängynpäädystä lattialle ja minun piti sitä kontata hakemaan.
Otimpa niitä tuteja sitten aika monta yöpöydän laatikkoon.Tehtiin sitten niin, että pikkumies, jos tuli keskellemme käännyimme miehen kanssa selät vastakkain ja jätettiin hänelle ahdas tila siihen väliimme.
Pian lähti itse siitä epämukavasta kolosesta. 😊Kyllä se siitä.
ONGELMA RATKAISTU!!!!!
Luopukaa parisängystä. Kaksi 80cm sänkyä ja yöpöytä väliin. Lapsella on teknisesti mahdotonta harrastaa tuota yönujakointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makkarin ovi lukkoon.
Älä kehoita laittomuuksiin.
Mikäs laittomuus se on, että vanhemmat lukitsevat oman ovensa?
Ymmärrän kyllä miestäkin. En tiedä mitä tekisin jos en saisi koskaan nukkua.
Laittomuus tai ei, niin tämä 6v pitäisi ilmeisesti tuolloin isosiskojaan hereillä koko yön.
Luopukaa parisängystä. Kaksi 80cm sänkyä ja yöpöytä väliin. Lapsella on teknisesti mahdotonta harrastaa tuota yönujakointia.
Joo noi nipistely jutut ja potkimisen oli vähän outoja. Tosin varmaan aina jotain tahatonta tönimistä voi tulla jos ahtaasti nukutaan. Mä vähän ihmettelen näitä luulot pois uhittelijoita, on varmaan aika tavallistakin että moni lapsi kömpii vanhempiensa väliin, jotkut aika vanhoinakin kai? Meillä vanhin sänkyyn kömpiä on ollut 4v. Kyllä se siitä itsestään on loppunut jossain vaiheessa. Ei sentään mitään tarrasysteemejä ole joutunut järjestämään. Lapsen on varmaan muutenkin vähän hankala ajatella mitään tarrasysteemejä kun puoliunessa on ja kömpii vanhempien sänkyyn.