Lue keskustelun säännöt.
Taas töihin univelkaisena ja mustelmille potkittuna. En tiedä kauan pää ja kroppa kestää tätä menoa. Ja lapsi siis syyllinen, ei mies!
15.11.2018 |
Eskarilainen, 6v mutta ei nuku omassa sängyssään vaikka kokeilimme tarroilla palkitsemista ja jopa sängyn siirtämistä huoneeseemme. Haluaa väliimme, kääntyy aina niin että jalat ovat päitämme kohti ja potkii sitten unissaan . Taas puoli yötä meni jalkoja trorjuessa, mies on ruvennut ihan nipistämään tyttöä jalasta lujaa jos potkaisee häntä mutta siitä seuraa itkuhuutoa mun shown lisäksi. Olen koettanut siirtyä sohvalle, mutta lapsi havahtuu ja tulee perästä. Olen ihan uupunut, jokaöinen showpaini on helve""ä kropalle ja psyykkeelle.
Meillä on siis kaikilla kolmella yhteinen huone ja 11v sekä 8v isosiskot eivät saa unta, jos istumme tuntikaupalla estämässä pikkusiskoa poistumasta sängystä/huoneestaan! Sadut, silittely, yövalo, siskojen läheisyys ei auta mitään. Jokainen lapsista on nukkunut välissämme 1-2 vuotiaaksi ja siirtynyt sitten omaan sänkyyn, , kahden kohdalla se toimi mutta sitten tuli stoppi.
Kommentit (168)
No ette ota sitä lasta viereen. SIllä sipuli. Mikään itku ja anelu ei auta. Kun teidän on saatava nukkua, niin te silloin nukutte. Muutaman kerran kun kestätte noita huutoraivareita, niin kyllä se oppii. Nyt vain kova kovaa vastaan ja pillulapselle ei periksi anneta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä makkari pimeänä, ap? Jos lapsi pelkää ei se auta että isä ja äiti ja lähellä, pitää päästä isän ja äidin väliin. Muista myös ettei lapsi ilkeyttään monota teitä naamaan ! Ettekö voisi kääntyä samaa suuntaan vai onko teillä vaikeuksia nukkua väärinpäin?
Ap taas täällä. Patja lattialle on mahdoton ajatus, sängyn ja kiinteä kaapiston väliin jää minun puolellani niin kapea lattiatila ja miehen puolella taas vastassa on patteri. Lapsen sänky on poikittain sänkymme jalkopäässä, välissä juuri ja juuri pujoteltava rakonen. Lapsi yltäisi vaikka ottamaan varpaistani kiinni, mutta se ei riitä vaan pitää päästä ihan viereen. Makuuhuoneen ovi on öisin raollaan ja vessassa valo, täysin pimeässä emme siis nuku . Joku ehdotti että käännymme myös toisinpäin lapsen mukana, mutten osaa nukkua niin :D Kokeiltu nimittäin on !
Ehkä tämä joskus helpottaa...
Vierailija kirjoitti:
Lapsen syy?
Sun syy, kun et ole osannut lastasi kasvattaa!
Johan oli "kannustava" neuvo.
En jaksa lukea koko ketjua vaan heitän silti idiootin kysymykseni. Oletko keskustellut lapsen kanssa kunnolla? Meillä ei ole reipastukset ja tarrataulut ja "pitäis pitäis" -puheet koskaan tuottaneet tulosta, ja ahdistuneen lapsen kylmään kieltämiseen ei sydän taivu. Mutta meillä muksut ovat tuossa iässä ihan hyvin jo ymmärtäneet perusteluja ja keksineet itsekin ratkaisuja.
Lapselle voi selittää, syyllistämättä, että aikuinenkin tarvitsee riittävän paljon hyvää unta että aivot toimii ja mieli pysyy hyvänä. Että jos paljon heräilee, niin tulee väsyneeksi ja kärttyiseksi vaikka ei haluaisi. Että riittävä uni mahdollistaa sen että sitten päivällä jaksaa tehdä juttuja yhdessä. Että minä en osaa nukkua jos joku liikkuu vieressä, että tarvitsen vähän tilaa. Kysyisin, että mitä hän tarvitsee ja mihin vaivaan. Mikä ajatus tai olo on se mitä varten tulee viereen ja mikähän muu siihen voisi auttaa. Sitten mietittäisiin yhdessä miten se järjestyisi. Meillä on ollut esim. sellainen uimanuudeli sängyssä lakanan alla merkkinä lapselle ettei unissaan kieri mun päälle, ja joskus toinen lapsi keksi itse pyörimiseensä ratkaisuksi makuupussin. Hampaidennarskuttelija hyväksyi sen ääni häiritsee minun untani, mutta se vaati aika lempeät selitykset etten hyljeksi lasta. Jos lapselle tulee tunne että hänelle ei haluta tarjota hoivaa ja häntä painostetaan emotionaalisesti kauemmaksi, hän takertuu. Mutta jos selittää että minusta olisi ihan tosi ihana pitää sinut vieressä vaikka aina, mutta uni on ihan ehdottoman tärkeää ja siksi tehdään näin, niin se on helpompi hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä yövalvominen loppui kun ostimme oman parisängyn lisäksi 120 cm runkopatjan viereen ja löimme sen nippusiteillä parisänkyyn jaloista kiinni. Tsadaa meillä on nyt 160+120eli 280senttinen sänky kyllä mahdutaan kaikki 👍
Vierailija kirjoitti:
Hei, ap linjoilla täällä taas. Lapsi siis omassakin sängyssä tykkää nukkua jalat tyynyllä ja tekee sängyssämme saman automaattisesti , nukahtaa pää tyynyllä mutta jossain vaiheessa kääntyy. Ja suurin ongelma on tosiaan se joka öinen potkiminen joka kestää jopa puolet yöstä ! Mies ei ole väkivaltainen lapsia kohtaan, mutta on tilanteseen niin uupunut että nipistää nykyään aina kun kantapää paukahtaa poskeen, minä tyydyn työntämään jalkoja kauemmas ja kääntelemään päätäni pois tulilinjalta.
Kun koetimme vielä saada nukahtamaan omaan sänkyyn, omaan huoneeseen luin sadun ja/tai juttelimme hetken päivän asioista, yövalo tosiaan on ja siskot samassa huoneessa ! Sitten siirsimme sängyn huoneeseemme ja lupasimme tarran jos nukkuu omassa sängyssä yön, se toimi pari yötä ja sitten "en mä haluu tarraa mä haluun teidän sänkyyn !" Emme keksi enää, mitä tehdä. Nukkuuko lapsi välissämme vielä 10-vuotiaanakin?
Te ette edes yritä ton lapsen kanssa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kommentointia, 6v ei ole enää mikään vauva ja pitäisi ymmärtää että aikuisetkin tarvitsevat unta, kyllä itsekin nipistäisin jos potkii naamaan ja pakolla änkeää joka yö väliin.
Hei!
En lukenut ihan kaikkea, mutta onko lapsen unta tutkittu. Meillä lapsi pääsi tutkimuksiin uniongelmien takia, oli kyllä unissakävelyä ja huutamista, kauhukohtauksia ja unettomuutta, vanhempien sänkyyn tunkemista(päivällä ihmetteli että niinkö oli tapahtunut) ja tuntikausia kestävää huutoa. Ensin suljettiin epilepsia pois ja sitten hoidettiin unettomuutta. Kun sai nukuttua jonkun yön kokonaan, oireet on melkein hävinneet, nukkuu omassa sängyssä huutamatta, joskus kertoo heräilevänsä. Ja muilla lapsilla ei ole ollut samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nipistämisestä voi tulla pahoinpitelyilmoitus ja Lasu.
Lyö lastasi oikein. Siis niin, ettei jää jälkiä 😁. Vaikka kämmensyrjällä.
Minun tyttären perheessä lapsi sai aina määrätä ja häneltä kysyttiin kaikki miten hän haluaa. Itse mummina en voinut puuttua asiaan kun pari kertaa yritin niin he loukkaantuivat ja suuttuivat.Lapsi olikin 3-6 vuotiaana tosi haastava ja pompotti vanhempiaan. Mummilassa Lapsi yritti samaa mutta sanoin tiukasti että nyt sinä kuule tottelet, täällä ei lapset määrää, johon lapsi hölmistyen sanoi ja katsoi minua. Että mitä,kyllähän lapsetkin määrää. Hän myös puri vanhempiaan.Yritti minuakin, jolloin näytin sormilla etu. ja peukalo että kuule sinun ei tarvitse purra mutta jos puret niin mummo nippaa. Koskaan ei tarvinnut nipata ja mummilassa hän käyttäytyi aina hyvin.Itselläni on kolme aikuista lasta että luulempa jotain minäkin tietäväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, ap linjoilla täällä taas. Lapsi siis omassakin sängyssä tykkää nukkua jalat tyynyllä ja tekee sängyssämme saman automaattisesti , nukahtaa pää tyynyllä mutta jossain vaiheessa kääntyy. Ja suurin ongelma on tosiaan se joka öinen potkiminen joka kestää jopa puolet yöstä ! Mies ei ole väkivaltainen lapsia kohtaan, mutta on tilanteseen niin uupunut että nipistää nykyään aina kun kantapää paukahtaa poskeen, minä tyydyn työntämään jalkoja kauemmas ja kääntelemään päätäni pois tulilinjalta.
Kun koetimme vielä saada nukahtamaan omaan sänkyyn, omaan huoneeseen luin sadun ja/tai juttelimme hetken päivän asioista, yövalo tosiaan on ja siskot samassa huoneessa ! Sitten siirsimme sängyn huoneeseemme ja lupasimme tarran jos nukkuu omassa sängyssä yön, se toimi pari yötä ja sitten "en mä haluu tarraa mä haluun teidän sänkyyn !" Emme keksi enää, mitä tehdä. Nukkuuko lapsi välissämme vielä 10-vuotiaanakin?
Tosi monet lapset ovat hirveitä pyöriskelijöitä ja potkiskelijoita. Tuon takia lasta ei pitäisi koskaan, ikinä eikä missään olosuhteissa nukuttaa vanhempien sängyssä. Vaikka kuinka pelottaisi, lapsi nukkuu omassa sängyssään alusta saakka. Hätätilassa sitten vanhempi vieressä patjalla lattialla, mutta vanhempien sängyn pitäisi olla lapselle no go -zone.
Vanhempien uni on koko perheen hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeä asia, eikä lasten pidä antaa sitä häiritä.
Tässä ap:n tapauksessa vaikuttaa siltä että lapsi on mustasukkainen vanhempien läheisyydestä ja siksi änkeää väliin. Sitä ei pidä sallia, lapsen tulee ymmärtää että äiti ja isä ovat pariskunta, joten tottakai heillä on aivan erilaista hellyyttä kuin mitä lapset saavat. Lapsenkin tulee saada riittävästi hellyyttä, mutta lapsen EI pidä tulla sitä väkisin vanhemmilta hakemaan, ainakaan keskellä yötä.
Vähän sama juttu kuin koirien kanssa. Niitä hellitään jos ovat rauhallisia, ignoroidaan jos hakevat väkisin huomiota.
Paras ehdotus oli tuo että kummallakin vanhemmalla on jonkin aikaa kapea sänky. Lapselle selitetään, että tähän järjestelyyn on päädytty koska änkeät joka yö vanhempien sänkyyn etkä anna vanhempien nukkua, joten vanhemmat eivät pysty tekemään työtään kunnolla ja huolehtimaan perheestä. Kyllä, syyllistämistä, mutta jossain vaiheessa sen lapsen on pakko oppia syy-seuraussuhde. Tuossa iässä täytyy jo oppia ottamaan muitakin huomioon.
No, ainakin joidenkin tutkimusten mukaan juuri perhepedissä pienenä nukkuneiden on helpoin siirtyä omaan sänkyyn ja huoneeseen nukkumaan. Ehkä perusturvallisuus on kunnossa. Eikä ainakaan tuttavapiirissä näytä silti että nämä alusta asti yksin nukkuneet lapset jotenkin välttyisivät vanhempien väliin tunkemiselta, päinvastoin, uniongelmaa on heilläkin yhtä lailla.
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 40v nainen ja kun olin 10v, isä sahasi vanhempieni parisänkyn kahtia koska tunkemistani siihen ei muuten saatu loppumaan ! Olin hirveän pelokas lapsi, jolla oli vilkas mielikuvitus. Kunhan ei nyt karman laki iske ,ja tuo 2v tunge viereeni 12-vuotiaaksi asti...!
Minäkin änkesin melkein teini-ikäiseksi asti viereen nukkumaan. Onneksi mummo asui samassa taloudessa niin sain mennä mummon viereen.
Yksin omassa sängyssä nukkuminen tuntui pelottavalta ja ahdistavalta, vaikka vanhemmat nukkuivat samassa huoneessa.
Olin muutenkin sellainen lapsi jolla oli suuri läheisyydentarve.
Olen kyllä vielä aikuisenakin kova halailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko ihan mahdotonta järjestää makuuhuonetta niin että lapsen sänky on teidän pääpuolessa? Lapselle voisi silloin antaa käden yökää jos pelottaa mutta teidän sänkyyn tulo olisi kielletty
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 40v nainen ja kun olin 10v, isä sahasi vanhempieni parisänkyn kahtia koska tunkemistani siihen ei muuten saatu loppumaan ! Olin hirveän pelokas lapsi, jolla oli vilkas mielikuvitus. Kunhan ei nyt karman laki iske ,ja tuo 2v tunge viereeni 12-vuotiaaksi asti...!
Minäkin änkesin melkein teini-ikäiseksi asti viereen nukkumaan. Onneksi mummo asui samassa taloudessa niin sain mennä mummon viereen.
Yksin omassa sängyssä nukkuminen tuntui pelottavalta ja ahdistavalta, vaikka vanhemmat nukkuivat samassa huoneessa.
Olin muutenkin sellainen lapsi jolla oli suuri läheisyydentarve.Olen kyllä vielä aikuisenakin kova halailemaan.
Ihmiset on erilaisia. Muistatko halasivat vanhemmat sinua ja pitivät sylissä, kun olit ihan pieni, esim alle 3v?
Vierailija kirjoitti:
Minun tyttären perheessä lapsi sai aina määrätä ja häneltä kysyttiin kaikki miten hän haluaa. Itse mummina en voinut puuttua asiaan kun pari kertaa yritin niin he loukkaantuivat ja suuttuivat.Lapsi olikin 3-6 vuotiaana tosi haastava ja pompotti vanhempiaan. Mummilassa Lapsi yritti samaa mutta sanoin tiukasti että nyt sinä kuule tottelet, täällä ei lapset määrää, johon lapsi hölmistyen sanoi ja katsoi minua. Että mitä,kyllähän lapsetkin määrää. Hän myös puri vanhempiaan.Yritti minuakin, jolloin näytin sormilla etu. ja peukalo että kuule sinun ei tarvitse purra mutta jos puret niin mummo nippaa. Koskaan ei tarvinnut nipata ja mummilassa hän käyttäytyi aina hyvin.Itselläni on kolme aikuista lasta että luulempa jotain minäkin tietäväni.
Joo ei ole oikea tie antaa pikkulapsen pompottaa ja purra, mutta vakavissasiko tulet noilla "nyt sinä kuule tottelet" ja "jos puret niin kostan kivulla" -keinoillasi pätemään? Ymmärrän hyvin miksi tyttäresi on ollut kasvatusasioissa hukassa ja päätynyt toiseen suuntaan harhapoluille - varmaan vahva kokemus siitä omia lapsiani haluan kohdella ja ohjata toisin kuin äitini minua?
Miten oottekin päästäneet tilanteen noin pahaksi?! Tuosta on paha enää tehdä muutoksia kun on totuttanut lapsen tuohon. Minä en ole nukkunut öitä ikinä samassa sängyssä lasteni kanssa. Jo vaivasta totutun pinnasänkyyn. Puolitoistavuotiaina esikoinen nukkui jo omassa huoneessa ja kuopus vuoden ikäisenä lastenhuoneessa. Nukkuivat hyvin, eivät kitisseet kumpikaan.
Minulle tapahtui lapsena jotain traumaattista, jota en halua tässä tarkemmin avata, kyse ei ollut hyväksikäytöstä, vaan tavallaan onnettomuus.
Tuon tapahtuman jälkeen en uskaltanut nukkua pimeässä tai yksin.
Äitini häpesi minua ja naureskeli sukulaisille ja ystäville käytöstäni, yrin kyllä nukkua yksin mutta se kauhu yksin pimeässä oli järjen ylittävää ja paniikki iski, joten pakko oli taas mennä vihaisen äidin viereen nukkumaan.
Suosittelen että varaat ajan lapsellesi psyk.polille ja lähdette siellä selvittämään pelkojen syytä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tapahtui lapsena jotain traumaattista, jota en halua tässä tarkemmin avata, kyse ei ollut hyväksikäytöstä, vaan tavallaan onnettomuus.
Tuon tapahtuman jälkeen en uskaltanut nukkua pimeässä tai yksin.
Äitini häpesi minua ja naureskeli sukulaisille ja ystäville käytöstäni, yrin kyllä nukkua yksin mutta se kauhu yksin pimeässä oli järjen ylittävää ja paniikki iski, joten pakko oli taas mennä vihaisen äidin viereen nukkumaan.
Suosittelen että varaat ajan lapsellesi psyk.polille ja lähdette siellä selvittämään pelkojen syytä.
Ei psykiatrian polille pääse sillä että 6-vuotias haluaa nukkua vieressä. Eikä pidäkään päästä, ei se ole osoitus sairaudesta vaan on ihan normaalia että lapsi kaipaa vanhempiensa läheisyyttä myös öisin. On normaalia myös nukkua yksin omassa huoneessa ongelmitta, mutta ei viereen vaatiminen psykiatrian ongelma ole. Perheneuvolan tai perhesosiaalityön sitten, jos vieressä nukkuminen ei vanhemmille käy eivätkä itse keksi ratkaisua.
Olen nyt 40v nainen ja kun olin 10v, isä sahasi vanhempieni parisänkyn kahtia koska tunkemistani siihen ei muuten saatu loppumaan ! Olin hirveän pelokas lapsi, jolla oli vilkas mielikuvitus. Kunhan ei nyt karman laki iske ,ja tuo 2v tunge viereeni 12-vuotiaaksi asti...!