Taas töihin univelkaisena ja mustelmille potkittuna. En tiedä kauan pää ja kroppa kestää tätä menoa. Ja lapsi siis syyllinen, ei mies!

Isompi sänky. Me ostettiin kun oli kolme pientä 2 x 120 sängyt joista tehtiin parisänky. Paljon muuta ei makkariin mahdukaan. Siinä mahtuu väistelemään potkuja aika hyvin. Tai sitten sinä nukut lapsen kanssa parisängyssä ja mies muualla. Luulisi että tuollainen tulisi mieleen jos kerran ei ikinä saa nukkua? Ei sitä enää montaa vuotta kestä.

Nuo "luulot pois vaan" neuvot varmasti pitemmän päälle toimisivatkin, mutta kun on jo valmiiksi väsynyt ei jaksa tapella yöllä. Eikä myöskään herättää muita lapsia. Muistan itse kun pienemmät olivat vauvoja niin sitä teki kaikkensa että isommat eivät ainakaan heräisi. Nyt ei tosin ole vauvasta kyse. Päiväaikaan pitäisi jutella ja sopia tämä asia ja pikkuhiljaa saada tyttö omaan sänkyyn. Eikä nyt ainakaan nipistellä.

yök

Taas menee trolli täydestä ihan kritiikittä.

Meille tuli samassa tilanteessa ainut neuvo perheneuvolasta "lapset on erilaisia". Toiset nukkuu huonommin.

Ilmoitat, että jos lapsi nukkuu sinun sängyssasi, sinä nukut lapsen sängyssä. Ja todellakin menet sinne lapsesi sänkyyn nukkumaan, jos ei lapsi itse sinne mene.

Jätä se sika!

Meillä eskarilainen tuli kanssa viereen nukkumaan- kk jälkeen selvisi että eskari on hänelle turvaton ja pelkää siellä. Nukkuu kuin tukki, joten tämä ei minua haittaa.

Toinen pyörijä kun tuli kanssa aina pienenä sänkyymme toimin hieman kyseenalaisesti ja lupasin pienen herkun joka onnistuneesta yöstä- ei kärsivällisyys kestänyt kun tavoite on liian kaukana- viikossa alkoi nukkumaan omassa. Hän ei olisi ikinä totellut uhkailulla tai pakolla ilman pitkiä taisteluja.

Tai voithan aina laittaa sivuvaunun tai pikkuvaunun lapselle, jolloin ei tule potkimaan, mutta on lähellä. Siihenkin saa Ikeasta haettua kaikkee söpöö hömppää joka sitten siirtyy lapsen mukana uuteen nukkumasijaintiin.

Makkarin ovi lukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatuksesta ei ole hajuakaan, mutta kolme lasta on pitänyt hankkia. Surullista.

Kasvatus ei liity nukkumiseen, täällä lapsettomat huutelee viisauksiaan asiasta josta ei tiedä yhtään mitään.

Kompromissi voi joskus toimia paremmin. Meillä oli ADHD joka halusi nukkua vieressä. Ja pyöri ja potki unissaan. Eikä pysynyt siellä omassa punkassaan, vaikka kuinka talutin takaisin. Ratkaisin homman siten, että laitettiin sängyn alla patja ja viltti, ja nykäisin sen esiin, kun hän sieltä omasta huoneestaan tuli. Hän nukkui sitten lattialla patjalla. Selitä lapselle, että hän on liian iso nukkumaan teidän välissänne, mutta lattialla patjalla hän saa kyllä nukkua.

Vierailija kirjoitti:

-- jos istumme tuntikaupalla estämässä pikkusiskoa poistumasta sängystä/huoneestaan! Sadut, silittely, yövalo, siskojen läheisyys ei auta mitään. Jokainen lapsista on nukkunut välissämme 1-2 vuotiaaksi ja siirtynyt sitten omaan sänkyyn, , kahden kohdalla se toimi mutta sitten tuli stoppi.

Okei, on selvää että tarvitsette muutoksen.

Lapsen vangitseminen tunneiksi kuulostaa erittäin huolestuttavalta - suorastaan laittomalta. Kaikilla pakkokeinoilla on hintansa... eivätkä pakkokeinot edes toimi, kuin näennäisesti! Eli vaikka toivottu tulos saavutettaisiin pakottamalla, myöhemmin todellinen ongelman putkahtaa esille korkojen kera.

Pitäisin erittäin tärkeänä, että lähtisitte sellaiselle linjalle, jossa tulette enemmän vastaan eli huomioitte lapsen tarpeet paremmin; nythän maksatte hintaa siitä, että ette niin tehneet. Vaikka nyt teette oikein, taakkana on vielä, että aiemmin ette tehneet ja vie aikansa, että tilanne palautuu.

Voisiko tytöllä olla oma sänky aivan kiinni teidän sängyssänne?? Antakaa hänelle uusi mahdollisuus itsenäistyä... se mahdollisuus joka aiemmin riistettiin, voisi vielä tapahtua niin että olisi uusi sänky JA läheisyys, jonka hän jättää omilla ehdoillaan.

Itsenäistymistä ei voi pakottaa, se on omaehtoista, muuten kyseessä on vain henkinen hylkääminen. Todellinen muutos tulee vain ja ainoastaan sillä, että hän voi - monen, monen toistuvan kokemuksen jälkeen - LUOTTAA siihen, että itsenäistyminen tapahtuu hänen ehdoillaan. 

Vierailija kirjoitti:

Makkarin ovi lukkoon.

Älä kehoita laittomuuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makkarin ovi lukkoon.

Älä kehoita laittomuuksiin.

Mikäs laittomuus se on, että vanhemmat lukitsevat oman ovensa?

Ymmärrän kyllä miestäkin. En tiedä mitä tekisin jos en saisi koskaan nukkua.

Hehe. Kukkahatut saa nyt slaagin, kun lasta on nipistetty. Voi voi kamalaa! Äkkiä poliisit paikalle!

Vierailija kirjoitti:

Siirrä lapsi omaan sänkyyn, vaatii opettelua, mutta pakko jos et saa itse nukuttua.

Aloita nukuttaminen ajoissa. Teet selväksi että enää ei viereen ole asiaa. Kanna lapsi sänkyyn takaisin niin monta kertaa kuin tarvitsee.

Tämä.

Tuo lapsen nukkuminen vanhempien välissä voi aiheuttaa uniongelmia, varsinkin jos on tilaa tarvitseva ihminen. Meillä ei eskarilainen sentään kämmi väliin, vaan vähän nuorempi, mutta itse lähden siitä livohkaan, koska en voi nukkua niin kapeasti. Ja kyllähän se siirtyminen sohvalle aina unta häiritsee kun kestää ennenkuin saa unenpäästä kiinni.

Marja Hintikka perheineen teetti jonkun 2m leveän sängyn kun nukkuivat perhepedissä.

Laitatte lapsen vaan nukkumaan sinne omaan sänkyyn.

Edessä on jokunen ilta huutoa ja taistelua, mut kyllä se siitä. Periksi ei pidä antaa.

Sadut + keskustelut illalla ja alkuun pysyy erellä niin ksuan että nukahtaa. Myös rakas unilelu kylkeen. Meillä siirtymistä helpotti myös ikeasta ostettu pieni "katos" joka toi majan tuntua lapselle.

Lupaatte, että samaan huoneeseen saa tulla, jos tuo itse patjan, peiton jne. Mukanaan lattialle. Ei potki teitä, mutta saa lohtua/turvaa. Voi olla, että pelottaa tai muuten ”pää hyrrää”. Toimii ainakin meillä. Voimia!