Köyhien perheiden ahdinko pahenee: lasten talvivaatteisiin ei ole rahaa, kirpputoreillakin liian kallista

Ostin vihjailujen jälkeen sukulaislapsille toppahaalarit x3. Mielelläni pienille ulkoleikkeihin.  Silti tuntuu ristiriitaiselta, että vanhemmillaan on varaa mm. tupakkaan, meikkeihin, harrasteautoihin. Ja ei, en ole täydellinen tai rikas.

Tuossa jutun yhteydessä mainittiin myös ylivelkaantuminen. Eli ulosotto kun vie palkasta niin kyllä siinä pienipalkkaisella tekee tiukkaa. Pääsäntöisesti ulosotto ei vie kuitenkaan tuista mitään. Mutta eivät nämä ihmiset lähde töihinkään koska sitten ulosotto vie palkasta ja se on plus-miinus nolla sitten ja saattaa tukien kanssa jäädä jopa 'voitolle' kuin että töissä kävisi tai näkisi sen vaivan. Ylivelkaantuminen on huonoa elämänhallintaa ja velkaantuneet osaavat kyllä selitellä velkaantumistaan tavalla jos toisella.

Tosin joskus kyse on vaikka äkillisestä työttömyydestä ja tulotason romahtamisesta ja täten velkoihin ei riitä rahaa. Tai sairastumisesta. Suurimmasta osasta syyllinen löytyy kyllä ihan peilistä kun katsoopi.

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa te ns hyväosaiset olisitte tyytyväisiä? Silloin kun köyhä lapsiperhe kulkee rääsyissä kerjäämässä? Asuvat sillan alla pahvien päällä? Meillä syötiin tänään niin että mies ja minä emme syöneet, 2 teiniä sai ruokaa. Emme omista mitään, asunto lähtee pian alta kun vuokra nousi taas mutta asumistuki laski reippaasti. Kaupungin asuntoa emme saa kun mehän emme ole kodittomia. Asuntoja ei vain ole. Molemmat lapset sekä minä olemme vaikeasti masentuneita, lapsia kiusataan koulussa, mies toipuu vaikeasta sairauskohtauksesta.

Tulevaisuutta ei ole, onneksi rakastamme toisiamme. En tiedä kauan jaksan tätä.

Teidän haukkumisenne oikeasti satuttaa ja loukkaa.

Muuttakaa nyt ihmeessä halvemmalle paikkakunnalle josta löytyy kohtuuhintainen asunto! Samat tuet saatte asutte missä vaan! Jos ei ole työelämässä kannattaa ilman muuta lähteä! Lapsetkin saavat aloittaa puhtaalta pöydältä ja jättää kiusaajat taakseen.

Vierailija kirjoitti:

En voi antaa kirpparilla ihan ilmaiseksi, koska täytyy kattaa pöytävuokra + tarvitsen itse rahaa että voin käyttää niitä oman perheen menoihin. Kun jossain tämän uutisen yhteydessä oltiin vahvasti sitä mieltä että kaikki kirpparilla pitäisi antaa ihan minimihinnoilla köyhille perheille.

Tienaan työstä 1050e/kk ja mies 1400e/kk käteen. Lapsilisät 200e ja kassanraha 300e. Ei tässä paljoa itsekkään juhlita, vaikka pakolliset saakin omasta pussista maksettua.

Aivan! Harvemmin rikkaat edes viitsii nähdä sen vaivan että veis tavaraa kirpparille. Ne myyjätkin on köyhiä jotka myy just siksi että saisi edes jotain ylimääräistä! Hyväntekeväisyys on erikseen!

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa te ns hyväosaiset olisitte tyytyväisiä? Silloin kun köyhä lapsiperhe kulkee rääsyissä kerjäämässä? Asuvat sillan alla pahvien päällä? Meillä syötiin tänään niin että mies ja minä emme syöneet, 2 teiniä sai ruokaa. Emme omista mitään, asunto lähtee pian alta kun vuokra nousi taas mutta asumistuki laski reippaasti. Kaupungin asuntoa emme saa kun mehän emme ole kodittomia. Asuntoja ei vain ole. Molemmat lapset sekä minä olemme vaikeasti masentuneita, lapsia kiusataan koulussa, mies toipuu vaikeasta sairauskohtauksesta.

Tulevaisuutta ei ole, onneksi rakastamme toisiamme. En tiedä kauan jaksan tätä.

Teidän haukkumisenne oikeasti satuttaa ja loukkaa.

Asutte selvästi väärällä paikkakunnalla. Jos kerran sekä sinä että mies olette työkyvyttömiä, kannattaa muuttaa johonkin pikkukaupunkiin jossa asuminen on halpaa.

Ette omista mitään? Miksi oli sitten hyvä idea tehdä kaksi lasta ennen kuin on MITÄÄN omaisuutta? Yleensä pitäisi miettiä miten sen perheen aikoo elättää ennen kuin sen perustaa.

Tiedän jo mitä vastaat: ette muka voi muuttaa koska perhe ja lasten ystävät ja byhyy. Tiedätkö, että ne meistä jotka olemme pärjänneet, olemme muuttaneet opiskelemaan, työn perässä, useita kertoja ympäri Suomen? Emme oleta että meille passataan kaikki eteen siellä mihin olemme sattuneet syntymään.

Niin joo, ja opettele laittamaan ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Just tänään kävin kirppareilla katslemassa itselleni talvitakkia, sellaista jota voisin pitää pihahommissa päällä. Halvin oli 8 e, ja semmoinen resu tietenkin. Eli kyllä, kirpparivaatteet ovat kohtuuttoman hintaisia nykyään. Täytyy toivoa että joku lahjoittaa minulle, tai voin sen pari euroa maksaa, mutta en yhtään enempää jos meinaan syödäkin loppukuun.

Oletko käynyt katsomassa, paljonko uudet takit maksaa? Itse löysin viime vuonna kirpparilta laadukkaan laskettelutakin, joka oli siistissä kunnossa. Uutena 150e, käytettynä pyysi 20e ja olikohan kertaakaan ollut käytössä. Tiesin, että oli aika ostaa uusi takki, niin olin varautunut siihen ennakkoon ja säästänyt. Hintaraja takille oli alunperin 25e. Tulen pärjäämään tuon takin kanssa toivottavasti ainakin sen viisi vuotta, mitä edellinenkin kesti. Sekin oli parempi laskettelutakki.

Ei köyhänkään tarvitse olla tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Kuun alussa kun on tukipäiviä ostetaan hullun kiilto silmissä ja kiimatippa persiissä ripsiliimoja, siideriä, viiniä ja sullesilletolle ja hälleäp*rille burgereita. Viikon päästä itketään ripsiliimat rutussa köyhyyttä ja kerjätään kolmen viikon ruoka-avut "säälittävillä" tarinoilla.

Nykyajan köyhä on se perhe jossa tienataan yhteensä 2000-2500e/kk käteen TYÖSTÄ ja silti maksetaan itse eläminen. Näitä ydinperheitä haluaisin auttaa.

Tuollaisella palkalla elää oikein hyvin. Tienaan about tuon kuukaudessa ja pärjätään naurettavan hyvin opintotukeen verrattuna. Vaikka saakin palkkaa, voi menot perheessä silti pitää matalana. En tajua tuota itkemistä, ettei 2000-2500 euron tilillä muka eläisi? Mihin hittoon se raha silloin oikein menee?!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti näiltä köyhiltä perheiltä löytyy mm. samaa teknologiaa, mitä löytyy hyvin toimeentulevilta. Ei osata elää "omassa kastissaan"

Köyhän pahin vika kun pyrkii elämään kuin paremmin toimeentulevat? Kun oikeasti heidän pitäisi ymmärtää elää valittamatta ja kitisemättä ja näyttää mahdollisimman "köyhältä"; ettei vaan kukaan erehtyisi pitämään pian fiksuna ja ihan oikein arvostettavalta kanssa ihmiseltä. Vai mikä oli pointtisi?  

Tämä se nykyään ongelma onkin. Kulissien pitää olla sitä tasoa, että rikaskin kadehtii. Itse en ole varakkaasta perheestä, en tosin köyhästäkään kun aina on ollut ruokaa pöydässä ja katto pään päällä. Elettiin kyllä ihan tulojen mukaan. Vaatteet oli useimmiten kirppikseltä ja kyllä sen taisi nähdä, että rahaa ei juurikaan ollut. Ensimmäisen kerran sain uudet farkut, kun menin 7. luokalle. Ennen en ollut omistanut uusia farkkuja, jotka olisi farkkukaupasta ostettu. Olisin halunnut alkaa soittamaan kitaraa, mutta ei ollut varaa akustiseen kitaraan tai soittotunteihin. Vanhemmat vain totesi, että näihin ei ole varaa ja hyväksyin asian. Muistan kyllä, että välillä asiasta koulussa kiusattiin. Sellaista elämä on eikä lapset varsinaisesti osaa ajatella miltä toisesta tuntuu tai mitä vaikkapa köyhyyden taustalla on. Siltikään vanhemmat eivät alkaneet kulissien vuoksi mitään hommaamaan vaan elettiin suunsäkkiä myöden.

Myöhemmin elämässä kun valmistuimme miehen kanssa ja oltiin todella huonopalkkaisissa duuneissa (netot 400€+900€) niin ei meille jäänyt vuokran ja bussikorttien jälkeen rahaa kuin 300€ kuukaudessa muihin laskuihin ja ruokaan. Kyllähän se silloin harmitti, mutta silloinkin elettiin tulojen mukaan. Ei käyty ulkona syömässä tai muutenkaan viihteellä. En silloinkaan kitissyt asiasta.

Nykyisin kun molempien netto on yli 3000€ kuukaudessa niin voidaan elää sitä elämää mitä oltaisiin haluttu elää ne 5 vuotta, jotka olivat todella karseita. Siltikään emme elä yli varojemme (ellei 200 000€ asuntolainaa lasketa yli varojen elämiseksi). Ei meillä edelleenkään ole ferraria tai käydä ulkomailla parin kuukauden välein. Kerran vuodessa pyritään jossain käymään. Monet tutut pienemmillä tuloillaan on ostaneet kalliit audit ja käyvät perheen kanssa 2-3 kertaa kaukolomalla. Sitten valittavat kun pitäisi rahaa saada jostain ja ovat köyhiä. Itse ajelen noin 10 vuotta vanhalla skodalla, joka ei kovinkaan montaa tonnia maksanut. Ei ole kulisseja edelleenkään.

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, että eräitä ei syyllistetä mistään. Naapurissani asuu ei suomalainen yh-äiti, 6:n lapsensa kanssa. Joka vuosi tämä yh tuottaa uuden jälkeläisen. Kaikilla lapsillaan älypuhelimet, muodikkaat vaatteet, hienot lastenrattaat. Kaupasta kannetaan päivittäin kassikaupalla ruokaa.

Mistä tiedät hänen varallisuutensa? Ehkä hän ei elä tuilla ollenkaan! Yh:kin voi olla rikas. Voi vaikka olla perinnöksi saatua tai sijoituksilla tienattua omaisuutta. Tai hyväpalkkainen työ. Jos kerran joka lapsella on jatkuvasti uusimmat puhelimet ja muotivaatteet jne eikä muutenkaan näytä rahasta olevan pulaa, sille on jokin selitys. Tuollaista elämää ei pelkkien tukien varassa ole mahdollista viettää.

47. Mä aina ihmettelen ihmisiä, jotka uskaltaa halventaa ja ilkeillä ihmisille, joilla on tiukkaa ja vaikeaa. Eikö koskaan käy mielessä, että voi itse sairastua tai menettää kaiken? Mitä siitä saa, että kiusaa ja ilkeilee netissä?

Miksiköhän lapsia pitää siis tehdä, jollei ole varaa heitä elättää ja taloudellisesi pitää huolta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuun alussa kun on tukipäiviä ostetaan hullun kiilto silmissä ja kiimatippa persiissä ripsiliimoja, siideriä, viiniä ja sullesilletolle ja hälleäp*rille burgereita. Viikon päästä itketään ripsiliimat rutussa köyhyyttä ja kerjätään kolmen viikon ruoka-avut "säälittävillä" tarinoilla.

Nykyajan köyhä on se perhe jossa tienataan yhteensä 2000-2500e/kk käteen TYÖSTÄ ja silti maksetaan itse eläminen. Näitä ydinperheitä haluaisin auttaa.

Tuollaisella palkalla elää oikein hyvin. Tienaan about tuon kuukaudessa ja pärjätään naurettavan hyvin opintotukeen verrattuna. Vaikka saakin palkkaa, voi menot perheessä silti pitää matalana. En tajua tuota itkemistä, ettei 2000-2500 euron tilillä muka eläisi? Mihin hittoon se raha silloin oikein menee?!?

Ja perhekoko?

Meillä 2 aik ja 2 lasta. Raha menee asumiseen; 1000e/kk aika tarkkaan vuokra, vedet, sähkö, autopaikka, netti ja kotivakuutus. 500e ruokaan ja päivittäistavaroihin. Autovakuutus, autovero, henkivakuutukset, terveysvakuutukset n. 100e. Bensat 100e. Apteekki 100e. Hoitomaksut 100e. Puhelimet 30e. Ollaan melkein jo siinä 2000 eurossa. Loppu sitten muihin kuluihin enkä todellakaan puhu tupakasta ja tekokynsistä. Vaan esim. vaatteet, kengät, hiustenleikkuut, silmälasit, auton korjaukset, huollot, lasten halvat harrastukset ja mahdolliset liikuntavälineet (esim. nyt just ostin luistimet jotka maksoi 10e/nuppi).

Siihen se raha menee, peruselämiseen.

Oman kokemuksen mukaan syitä "köyhyyteen":

- Ei osata käyttää rahaa, esim. taannoin olin työttömän (ei vieläkään töissä, vanhin lapsi jo 15-v) 2 lapsen yh-kaverini kanssa usein yhdessä kaupassa, aina joko a) tuhlasi turhuuksiin b) laski senttejä että riittääkö rahat.

Ja ne turhat jutut, lapsi tulee pikkuauto/karkkipussi/joku muu vastaava kädessä, ensin sanoi ei oteta, ja sitten hetken päästä antoi periksi --> kärry täynnä "pikkujuttuja". Osti lapsille einesruokaa, eli niitä "äitien tekemiä" makaronilaatikkoa ym. Joiden valmistaminen itse helppoa ja halvempaa. Rahantaju kateissa ostoksissa, esim. osti joskus _pienen_ valmiiksi leikatun vesimelonin palan joka maksoi melkein 5e! (Saman aikaan muita hedelmiä oli supertarjouksissa, jotkut "euronpäivät" menossa.

Toinen asia on ylivelkaaantuminen, eli ostetaan sitä tätä ja tuota velaksi/osamaksulla, ja kappas kun niitä "elloslaskuja" kytkypuhelimia sun muita makselee, niin rahat ei enää riitäkkään. Tähän ehkä kuuluu myös se, että pienituloisilla on juuri noita kampaaja kerran kuussa, ripset ja kynnet samoin ja merkkilaukku kainaloon "pakko saada" juttuja, joita oikeasti ei tarvita. Ihan ok JOS rahaa on, mutta ei silloin jos vuokrat jää maksamatta tm. koska rahaa menee esim. em. juttuihin.

Oon lomalla Gambiassa ja tulin just hotellille kummiperheeni luota. Isä, äiti ja kolme lastaan asuvat muutaman neliön betonihuoneessa. Ei sähköä, ei juoksevaa vettä, pari patjaa lattialla. Toin tuliaisiksi vähän uutta vaatetta (omilta lapsilta pieneksi jääneitä hyväkuntoisia vaatteita), riisisäkin, sokeria, öljyä ja saippuaa ja liikutuin kun näin miten onnelliseksi sain tehtyä nämä ihmiset vaatimattomilla tuomisillani.

Perheen vanhin poika aloittaa kohta koulun. Olen luvannut auttaa kustannuksissa, esimerkiksi koulupuvun hankinta on edessä. Koko perhe on todella onnellinen ja kiiitollinen että poika pääsee kouluun. Suomessa ihan itsestään selvä asia.

Ollaan onnellisia että ollaan synnytty hyvinvointivaltioon.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei kelpaa tavallinen merkitön käyttövaate! Ehjiä ja tahrattomia olen tarjonnut ilmaiseksi niin ei kelpaa. Kirppisryhmissä näitä  tarjonnut ja aina tulee pyyntöjä saisko lisäkuvia tms. ja vinkumista jos jokin pieni nyppy tms. Haloo, ilmaisissa vaatteissa!

Tämä. Kannattaisi ottaa vastaan ilmaiset vaatteet ja tavarat. Myykööt sitten eteenpäin elleivät tarvitse. Vaatisihan se myyminen vaivaa, mutta kun ei viitsitä. Mutta ei, valkataan ja valkataan ilmaisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa te ns hyväosaiset olisitte tyytyväisiä? Silloin kun köyhä lapsiperhe kulkee rääsyissä kerjäämässä? Asuvat sillan alla pahvien päällä? Meillä syötiin tänään niin että mies ja minä emme syöneet, 2 teiniä sai ruokaa. Emme omista mitään, asunto lähtee pian alta kun vuokra nousi taas mutta asumistuki laski reippaasti. Kaupungin asuntoa emme saa kun mehän emme ole kodittomia. Asuntoja ei vain ole. Molemmat lapset sekä minä olemme vaikeasti masentuneita, lapsia kiusataan koulussa, mies toipuu vaikeasta sairauskohtauksesta.

Tulevaisuutta ei ole, onneksi rakastamme toisiamme. En tiedä kauan jaksan tätä.

Teidän haukkumisenne oikeasti satuttaa ja loukkaa.

Asutte selvästi väärällä paikkakunnalla. Jos kerran sekä sinä että mies olette työkyvyttömiä, kannattaa muuttaa johonkin pikkukaupunkiin jossa asuminen on halpaa.

Ette omista mitään? Miksi oli sitten hyvä idea tehdä kaksi lasta ennen kuin on MITÄÄN omaisuutta? Yleensä pitäisi miettiä miten sen perheen aikoo elättää ennen kuin sen perustaa.

Tiedän jo mitä vastaat: ette muka voi muuttaa koska perhe ja lasten ystävät ja byhyy. Tiedätkö, että ne meistä jotka olemme pärjänneet, olemme muuttaneet opiskelemaan, työn perässä, useita kertoja ympäri Suomen? Emme oleta että meille passataan kaikki eteen siellä mihin olemme sattuneet syntymään.

Niin joo, ja opettele laittamaan ruokaa.

Toivottavasti elämääsi kohtaa jossain vaiheessa iso tragedia joka opettaa sinulle käytöstavoista lähtien empatiaa. 

Ja ei, en ole sossunluukkulainen, tupakkaa ja siideriä vetävä yh, miksi varmaan haluat leimata minut samantien toivotukseni perusteella. He ovat minulle ihmisiä.

Ja toivottavasti kun käännät toisen posken, tulee uutta lunta tupaan.

En ymmärrä tätä jatkuvaa köyhien ja vähävaraisten haukkumista, niidenkin, jotka eivät toimi meidän työssäkäyvien näkökulmasta niin kuin järkevää olisi. Vanhempien elämänhallinnan ongelmat on yksi syy lapsien kokemaan köyhyyteen.

Kiinnittäisin huomioni lasten köyhyyteen riippumatta syystä, johon he ovat syyttömiä.

Ymmärrän täysin, miksi on tärkeää välillä lapsille saada muutakin kuin välttämätön. Lasten ja nuorten maailmassa on tärkeintä kaverit ja että kuuluu joukkoon. Vähävaraisuus ja sen myötä osattomuus kaveripiireissä yleisistä leikeistä, tavaroista ja harrastuksista ja ylipäätään yhteisistä kokemuksista voi olla hyvä alku sivuun jäämisestä ja syrjäytymisestä loppuelämäksi.

Olen itse olen hyvin toimeentuleva ja pystyn tarjoamaan lapsilleni paljonkin. Näen myös, että hyvin toimeentulevat lapset elävät maailmassa, jossa kaverisynttäreitä vietetään teemapuistoissa, kaikilla on merkkiverkkarit, älypuhelin ja oma huone, lomalle mennään ulkomaille ja sieltä tuodaan kavereille tuliaiset. Näillä lapsilla ei ole mitään käryä siitä, että jossain perheessä lasketaan ruokaa eikä kaverit voi mennä syömään kaappeja tyhjäksi koulun jälkeen, synttäreitä ei voi pitää eikä muiden juhliin osallistuta lahjojen takia ja lomalle ei pääse koskaan. Ja ne kaksiraidat kolmiraitojen sijaan ei vaan ole sama asia.

Sitä köyhyyden kruunun kirkastusta siksi oikeasti vähän harkitsisin. Tehkää palvelus lapsillenne ja itsellenne, hakekaa sitä apua ja extraa, jos kaikesta on tiukkaa.

En ole unohtanut aikoja, jolloin olin köyhä opiskelija esikoisen kanssa ja kun minulla ei ollut rahaa juuri mihinkään. Ei se köyhyys tehnyt minusta parempaa tai huonompaa kuin nyt. Mutta se osattomuuden ja ulkopuolisuuden tunne, joka ajoittain vyöryi yli, oli todella raskasta. Näköalat häviää nopeasti, jos on jatkuva huoli, riittääkö raha ruokaan, lapsen tarpeisiin jne ja saako opintojen jälkeen työtä vai jääkö työttömäksi.

Minulle kävi hyvin, olen monin tavoin onnekas. Mutta moni juttu olisi voinut mennä niin, että tilanne olisi ihan toinen.

Olkaa ihmisiä toisillenne. Oikeasti.

Asuimme väliaikaisesti kaupungin vuokratalossa lapsiperheiden keskellä ja suurin osa saa syyttää tasan itseään siitä paskasta. Uskomatonta sakki. Taksit kulki viikonloppuna, rahaa oli kyllä takseihin, mutta lapsilla ei ollut hanskoja tai talvihousuja edes joulukuussa. Samaan aikaan painettiin tukka putkella lähipubiin istumaan tai kuljettiin 24-pack kädessä pihalla, kun lapsi on pakkasessa ilman hanskoja, koska hanskoja ei yksinkertaisesti ole tai ei ole varaa ostaa... Se kaljapack maksoi kaksi kertaa hanskojen hinnan ja sen hinnalla olisi ne toppahousutkin saanut marketista.

Lapsia ei vahdita yhtään, nukutaan päivät ja lapset saa tehdä, mitä haluaa. Ponnetonta vanhemmuutta. Kun lapsi rikkoo paikkoja, niin pistetään pää pensaaseen sen sijaan, että kasvatettaisiin lasta ja käytäisiin korjaamassa ko. paikka. Kun lapsi tahalleen heittää porraskäytävän maton ulos kuraan, niin äiti vaan pyörittelee unisena silmiään sen sijaan, että kävisi pesemässä maton ja ottaisi sen ipanan mukaan. siellä se saa heidän puolestaan kurassa maata. Kun on lusikalla annettu, ei näköjään voi kauhalla vaatia...

Usein kuultua siltikin vain joka on kokenut ymmärtää köyhän osan.

Pieni lahjapaketti jossa oli yksi omena, muutama pipari, muistelin 60-luvun jouluja, sekin oli ilon aihe.

Ensimmäiseksi vanhanakin ajattelen kun joku lyttää, joo köyhyyden takia kai.

"Suomessa on asiat suht hyvin. Sitten on olemassa näitä mullemullekaikkiheti perheitä jossa molemmat vanhemmat on kouluttamattomia ja tyhmiä, sekä saamattomia ja elävät tuilla. Nämä vanhemmat sitten valittavat vaikka mistä lehdissä ja muualla vaikka ovat ihan itse aiheuttaneet kurjuutensa."

Pitääkö lastenkin katua ja hävetä vanhempiensa epäonnea tai huonoja valintoja? Keskusteluketju viittaa juttuun, jossa tutkijat ovat huolissaan siitä, että suomalaisten lasten köyhyys on lisääntynyt 90-luvulta eteen päin, ja aiheuttaa näköalattomuutta, kiusaamista, surua ja huolta sekä vanhemmille että lapsille. Hyvinvointiyhteiskunta meillä on mm. siksi, että kaikki lapset voisivat edetä elämässä.

Mitä taas tulee noihin "kouluttamattomiin, tyhmiin ja saamattomiin tuilla eläjiin", niin oma kokemukseni on aika toisenlainen. Tunnen paljon koulutettuja ihan tavallisia ihmisiä, jotka jossakin elämäntilanteessa ovat tarvinneet tukia - ja itsekin kuulun tähän joukkoon. Tuet ovat mielestäni olemassa sitä varten, että vähävaraistenkin ihmisten elämässä olisi jonkinlaista vakautta. En myöskään näe, että tyhmyys ja köyhyys mitenkään kulkevat käsikädessä. Oikeastaan toivoisin, että näin olisi! Jos se sitten myös takaisi sen, että rikkaat (ja valtaapitävät) olisivat fiksuja - näinhän ei maailman tilasta päätellen ole.