"Miksi autat ulkomaan ihmisiä, kun kotimaassakin on apua tarvitsevia"
Kuulun yhteen Facebook-ryhmään, jonka teemaan sopien hyväntekeväisyysasiat nousevat aina välillä esille. Kukaan ei koskaan pysty ottamaan ulkomaille suuntaavaa hyväntekeväisyyttä esiin ilman, että joku syyllistää ulkomaisten ihmisten auttamisesta, kun Suomessakin on "niin paljon apua tarvitsevia".
Mutta hei oikeasti, näissä viimeisimmissä ketjuissa kysymys on ollut Romanian lapsia auttavasta Joulun lapsi -keräyksestä ja Jemenissä nälänhädästä kärsivien ihmisten auttamisesta. Voiko joku käsi sydämellä väittää, että suomalaisten (lasten) kurjuutta voi samana päivänäkään verrata niihin lapsiin, jotka KUOLEE NÄLKÄÄN tai elää maapohjaisissa hökkeleissä Romanian maaseudulla?
Suomessa kahden alle 10-vuotiaan lapsen yksinhuoltajavanhemmalle taataan 1134 euroa rahaa kohtuullisen vuokran, sähkön, veden, kotivakuutuksen, lääkkeiden ja lääkärikulujen jälkeen. Ylimääräistä on mahdollista saada mm. kodinkoneisiin tai lasten harrastuksiin sekä oppimateriaaleihin. Suomessa on ilmainen peruskoulu ja köyhien lapsille ilmainen päivähoito. Seurakunnat ja kunnat tarjoavat ilmaisia tai todella kohtuuhintaisia harrastuksia.
Näitä kotimaan huono-osaisia tuetaan 44,1 prosentin kokonaisveroasteella joka ainoa vuosi. Ja sitten sekään ei riitä, vaan ollaan kateellisia siitä, että joku lahjoittaa mieluummin pehmolelun Romanian köyhälle lapselle tai antaa kaksikymppisen sellaisten lasten ruokintaan, jotka muuten kuolevat, ei niille lapsille, jotka ovat huono-osaisia ja syrjäytymisvaarassa, koska heillä ei ole Adidaksen huppareita tai iPhonea.
Mulle on tietenkin täysin ok, että joku lahjoittaa pelkästään suomalaisille ja ihan fine sekin, ettei lahjoita yhtään mihinkään. Saataisiinko kuitenkin mekin jatkossa olla rauhassa, jotka annamme mieluummin koulukirjoja Tansaniaan kuin GoPro-kameroita Tampereelle (bongattu aito lahjatoive Joulupuu -keräyksestä)?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Minulta apua heltisi välittömästi, jos tarvitsijana olisi esimerkiksi se isä, joka pienen (n 3v) lapsen kanssa oli perässäni kaupan kassalla. Jonka kortilla ei ollut katetta ja kolkiosta laski sen makaroonipussin hinnan, jota siis se pikku-poika piti kuin aarrettaan käsissään.
Mistä heidät löytää? Ne, jotka ovat oikeasti sitä apua täällä vailla, eivätkä välttämättä saa tai tiedä hakea avustusjärjestöjen suomia apuja.
Mistä sitäkään kuitenkaan tietää, miksi sillä isällä ei ollut rahaa. Mulla on ollut parikin työkaveria, eronnutta isää, joille viina maistui ja takseilla ajeltiin, kun lapsi oli äidillään. Sitten oli rahat loppu ennen tilipäivää ja lapselle olisi pitänyt olla rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos sinulle hyvä kirjoitus. Suomalaiset ei tajua miten etuoikeutettuja me olemme maailmassa.
Kyllä tajuavat, tuota on turha aina tuoda esiin. Huono-osaisuutta täytyy tarkastella _aina siinä ympäristössä missä se on_ eikä aina maailmanlaajuisesti! Ei teillekään kukaan vingu jokaikisissä palkkaneuvotteluissa, että kuule kun Kiinassa tehdään töitä kymmenesosalla että ole vaan hiljaa ja tyydy sinä kiittämätön hyväosainen! Että ei tarvitse miettiä Suomen hintatasoja tai muutakaan koska ei ole kuule Kiinassakaan. Naurettavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta apua heltisi välittömästi, jos tarvitsijana olisi esimerkiksi se isä, joka pienen (n 3v) lapsen kanssa oli perässäni kaupan kassalla. Jonka kortilla ei ollut katetta ja kolkiosta laski sen makaroonipussin hinnan, jota siis se pikku-poika piti kuin aarrettaan käsissään.
Mistä heidät löytää? Ne, jotka ovat oikeasti sitä apua täällä vailla, eivätkä välttämättä saa tai tiedä hakea avustusjärjestöjen suomia apuja.
Mistä sitäkään kuitenkaan tietää, miksi sillä isällä ei ollut rahaa. Mulla on ollut parikin työkaveria, eronnutta isää, joille viina maistui ja takseilla ajeltiin, kun lapsi oli äidillään. Sitten oli rahat loppu ennen tilipäivää ja lapselle olisi pitänyt olla rahaa.
Ei tiedäkään. Kuten ei tiedä sitäkään, että herttainen vanhempi mamma julistaa avustavansa ulkomaan ihmisiä, mutta omia lapsiaan ei avusta. Tekopyhyys oli muodissa joskus.
Kiitos sinulle hyvästä aloitusesta.
Suomessa ollaan niin totuttu yltäkylläisyytee,n että on sokaistuttu täysin oikealta köyhyydeltä ja kurjuudelta.
Minusta saa auttaa ketä haluaa, koska se ei ole toisilta pois.
Ärsyttävää, että aina löytyy ihmisiä, jotka valittavat toisten auttamisesta, koska ikinä kukaan ei auta oikein. Jos autat eläimiä, niin mikset työttömiä. Jos autat työttömiä, mikset vanhuksia. Jos autat vanhuksia, niin mikset lapsia. Ja entäs ne eläimet.
Itse eläinten kautta autan myös ihmisiä. Olen auttanut suomalaisia lapsia. Suomen ja muun maailman luontoa. Myös vanhuksia.
Ja joku, joka ei itse jaksa tehdä mitään, tulee kyseenalaistamaan muiden tekemisiä.
He voisivat valittamisen sijaan itse tehdä jotain.
Se, että autan romanialaisia katukoiria ja samalla työllistän paikallisia, ei ole pois niiltä vanhuksilta, joille laitan joulukortin tai lapselta, jolle laitan joululahjan. Ei siltä puuntaimelta, jolla sidon hiilidioksidia, ei siltä työttömältä, jolle löydät paikkoja joihin hakea.
Miksi ihmiset luulee, että tämä on joko/tai -asia?
Isompaa määrää ihmisiä autettaisiin, jos kaikki auttaisivat. Kaikkia itseään on elämässä joka tapauksessa auttanut joku. Vähintään se kätilö on auttanut maailmaan. Ehkä se oli sitten joltain työttömältä pois.
Ja se, ettei joku muu auta, ei ole syy olla itse auttamatta.
Romaniassahan on palstan mukaan parempi sosiaaliturva kuin Suomessa. Ihmetyttää siis miksi sinne syydätte rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Noin oli Suomessa sodan jälkeisinä pilavuosina. Apua saatiin, kuten saivat muutkin Euroopan sotaan osallistuneet. Aika nopeasti sitten noustiin jaloillemme, alettiin itse toimimaan ja jälleenrakentamaan.
Miksihän Suomi pääsi jaloilleen, miksi ei afrikka vaikka rahaa menee sinne miljoonia? Miksi tehdä lapsia, jos ei niille ole ruokaa?
Ei syynä ole ruuan puute.
Vanhuksille pitäisi saada virikkeitä ja hoitoja.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos sinulle hyvästä aloitusesta.
Suomessa ollaan niin totuttu yltäkylläisyytee,n että on sokaistuttu täysin oikealta köyhyydeltä ja kurjuudelta.
Josta sinä et selvästi tiedä yhtään mitään.
Oikeasti, olen miettinyt, että kuinka Suomessa saisi oikean köyhyyden ja varakkaiden pois heittämät tavarat kohtaamaan?
Siis kun jengi innostuu Konmarittamaan ja heittää pois toimiviakin juttuja ihan vaan siksi, että on liikaa kyniä tai henkareita. Tai liikaa lasten pieniksi jääneitä vaatteita. Tai ihan vaan väärän värisiä verhoja, jotka muuten olisivat ehjiä ja hyviä.
Jollekin vähävaraiselle ne kelpaisivat täysin. Mutta missä näitä voisi jakaa ja hakea?
Vierailija kirjoitti:
Useimmat nuoremmat suomalaiset eivät enää tiedä, että vielä 50-luvullakin Suomen köyhät lapset ovat saaneet apua ulkomailta. Ja sodan aikana ja heti sen jälkeen apua tuli runsaasti. Minä en itse ole saanut sen enempää kunnan kuin ulkomaankaan apua lapsena, mutta tätini sai vielä 40-luvulla monojen tapaiset kengät. Ne eivät käyneet suomalaisiin suksisiteisiin, koska olivat luuan kapeat, joten ne jäivät vähälle käytölle. Uuteen "kukoistukseen" ne nousivat, kun minä sain joskus 5-vuotiaana kenkiin kiinnitettävät luistimet. Vintiltä löytyivät tädin "köyhänapukengät", joihin luistimet kiinnitettiin eikä niitten kiinnitykseen tarvinnut tuhlata aikaa jäällä, sillä en käyttänyt noita perintökenkiä muuten. Niihin kenkiin Suomiin oli saanut rahaa muistaakseni Unicefilta (erään tv-ohjelman mukaan) ja sitten valtio tai kunnat olivat hankkineet
jalkineet, joita jaettiin koulun kautta tarvitseville.
Minulla oli kunnalta saadut rumat kengät ja miesten salkku, kun aloitin koulun 1958. Ja aina muilta perityt vaatteet.
Aikuisena olenkin pitänyt huolta siitä, että minulla on varaa laatukenkiin ja merkkilaukkuihin.
Vierailija kirjoitti:
Romaniassahan on palstan mukaan parempi sosiaaliturva kuin Suomessa. Ihmetyttää siis miksi sinne syydätte rahaa.
Höpö höpö. Mutta siellä ei elintaso ole muutenkaan lähelläkään Suomea eli siellä oleva köyhyys on suhteutettava niihin oloihin eikä verrattava Suomeen.
Olen sitä mieltä, jokainen saa OMILLA rahoilla auttaa ihan sitä mitä haluaa, mutta meidän yhteiset verorahat pitää käyttää suomalaisten hyväksi. Suomessa on paljon vanhusten ja vammaisten palvelutaloja ja laitoksia, joissa hoidon taso ei vastaa läheskään käypähoitosuosituksia. Olen joutunut tutustumaan näihin paikkoihin lähiomaiseni vammauduttua vaikeasti.
Ei ole oikein, että vanhukset mätänevät vaippoihinsa tai kuihtuvat janoon yms. Omaishoitajana oli niin tyhjänpäällä.
Itse annan rahani Mielummin vaikka spurguille ja kodittomille yms. Heidän esi-isänsä kuitenkin taistelivat rintarinnan omien esi-isieni kanssa, jotta heidän lapsensa saisivat turvallisen kotimaan, ja heitä autettais jos he tarvitsevat apua. Monen laitapuolen kulkijan isoisä on antanut henkensä Suomen puolesta ja moni laitapuolen kulkija on tehnyt pitkän raskaan työuran jopa lapsesta saakka ja auttanut Suomea vaurastumaan jotta täällä nyt nykynuori voi opiskella. Me olemme velkaa ennen kaikkea omille esi-isillemme sen, että ketään ei jätetä. Siksi suomalaisten asiat on pistettävä kuntoon. Velka esi-vanhemmille on maksettava. Leipäjonot on poistettava. Aktiivimalli joka rankaisee lähinnä 50vuotiaita, raskasta, ruumiillista työtä melkein lapsesta asti tehneitä henkilöitä ja joilla on jo runsaasti kaikkea kremppaa, on inhimillistettävä yms.
Monelle köyhyys ja huono-osaisuus on täällä "vain" filosofinen ongelma, jota on kiva pohtia tyyliin Romanian kerjäläiset vs. Kotimaan kerjäläiset, mutta monelle suomalaiselle köyhyys on täyttä raakaa, julmaa totta jokaisena päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti, olen miettinyt, että kuinka Suomessa saisi oikean köyhyyden ja varakkaiden pois heittämät tavarat kohtaamaan?
Siis kun jengi innostuu Konmarittamaan ja heittää pois toimiviakin juttuja ihan vaan siksi, että on liikaa kyniä tai henkareita. Tai liikaa lasten pieniksi jääneitä vaatteita. Tai ihan vaan väärän värisiä verhoja, jotka muuten olisivat ehjiä ja hyviä.
Jollekin vähävaraiselle ne kelpaisivat täysin. Mutta missä näitä voisi jakaa ja hakea?
Just mietin samaa. Mulla olis muutama hyvälaatuinen ja kiva huonekalu ja vaikkapa Myrna kahviastiasto ja muita astioita. Periaatteessa voisin antaa ne ihan nimellistä korvausta vastaan/ ilmaiseksi, jos jollain olisi tarve eikä resursseja itse hankkia. Mutta missä ihmeessä kysyntä ja tarjonta kohtaa..
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti, olen miettinyt, että kuinka Suomessa saisi oikean köyhyyden ja varakkaiden pois heittämät tavarat kohtaamaan?
Siis kun jengi innostuu Konmarittamaan ja heittää pois toimiviakin juttuja ihan vaan siksi, että on liikaa kyniä tai henkareita. Tai liikaa lasten pieniksi jääneitä vaatteita. Tai ihan vaan väärän värisiä verhoja, jotka muuten olisivat ehjiä ja hyviä.
Jollekin vähävaraiselle ne kelpaisivat täysin. Mutta missä näitä voisi jakaa ja hakea?
Ei ihmiset halua antaa suomalaisille, sillä he kuvittelevat heidän elävän helppoa ellei jopa yltäkylläistä elämää. Ja vika on _aina_ köyhässä itsessään. Tosin itse en edes ottaisi lahjoituksia, en koskaan alentuisi siihen. Haukkua voitte niin paljon kuin haluatte, mutta siitä ette lisäksi pääse sanomaan että muut vielä avustavat eli pitäkää tunkkinne. Vähänpä tiedätte ja ymmärrätte asioita, ei voi muuta sanoa.
Itse en ole koskaan ymmärtänyt me vs. ne -ajattelua. Koetan auttaa sekä kotimaassa että ulkomailla varojeni mukaan. Maailmassa tarvittaisiin enemmän yheisöllisyyttä, jo pelkästään ilmastonmuutoksenkin takia. Valtiot ovat vain aikoinaan osittain summanmutikassa vedettyjä rajoja.
Joiltain meni taas ketjun aihe täysin ohi... Miten näiden haukkujien luetunymmärtäminen on noin huonoa?
Vierailija kirjoitti:
Useimmat nuoremmat suomalaiset eivät enää tiedä, että vielä 50-luvullakin Suomen köyhät lapset ovat saaneet apua ulkomailta. Ja sodan aikana ja heti sen jälkeen apua tuli runsaasti. Minä en itse ole saanut sen enempää kunnan kuin ulkomaankaan apua lapsena, mutta tätini sai vielä 40-luvulla monojen tapaiset kengät. Ne eivät käyneet suomalaisiin suksisiteisiin, koska olivat luuan kapeat, joten ne jäivät vähälle käytölle. Uuteen "kukoistukseen" ne nousivat, kun minä sain joskus 5-vuotiaana kenkiin kiinnitettävät luistimet. Vintiltä löytyivät tädin "köyhänapukengät", joihin luistimet kiinnitettiin eikä niitten kiinnitykseen tarvinnut tuhlata aikaa jäällä, sillä en käyttänyt noita perintökenkiä muuten. Niihin kenkiin Suomiin oli saanut rahaa muistaakseni Unicefilta (erään tv-ohjelman mukaan) ja sitten valtio tai kunnat olivat hankkineet jalkineet, joita jaettiin koulun kautta tarvitseville.
Se apu oli suurimmaksi osaksi amerikansuomalaisten keräämää. Ei kiinnostanut suomalaisten vaikeudet silloinkaan ketään eikä näkynyt pyyteettömiä auttajia. Se vähä mitä tuli oli ulkosuomalaisten aktiivisuuden ansiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti, olen miettinyt, että kuinka Suomessa saisi oikean köyhyyden ja varakkaiden pois heittämät tavarat kohtaamaan?
Siis kun jengi innostuu Konmarittamaan ja heittää pois toimiviakin juttuja ihan vaan siksi, että on liikaa kyniä tai henkareita. Tai liikaa lasten pieniksi jääneitä vaatteita. Tai ihan vaan väärän värisiä verhoja, jotka muuten olisivat ehjiä ja hyviä.
Jollekin vähävaraiselle ne kelpaisivat täysin. Mutta missä näitä voisi jakaa ja hakea?
Just mietin samaa. Mulla olis muutama hyvälaatuinen ja kiva huonekalu ja vaikkapa Myrna kahviastiasto ja muita astioita. Periaatteessa voisin antaa ne ihan nimellistä korvausta vastaan/ ilmaiseksi, jos jollain olisi tarve eikä resursseja itse hankkia. Mutta missä ihmeessä kysyntä ja tarjonta kohtaa..
Laita Tori.fi sivulle myyntiin, jos haluat päästä niistä eroon. Myrnan ostaa joku, joka sillä laskee tekevänsä voittoa myydessään. Oikeasti vähävaraisilla ei ole nettiä eikä älypuhelimia, joten he eivät ole vinkumassa eivätkä ostamassa netin kautta. Myrnasta voisi nauttia vanhus Myrnaa arvostaen, kahvitellen ystävänsä kanssa. Paikallisen ruokakaupan ilmoitustaululle myynti- tai annetaan ilmaiseksi ilmoitus?
Mutta kun tämä ei ole mikään Kirkon Ulkomaanavun juttu. Googlaa vaikka vähän, jos osaat.