8-vuotias myöhästyi koulusta, koska

Kuulostat kyllä aika kovalta ja välinpitämättömältä äidiltä, AP. 

Meillä on seitsemän- ja yhdeksänvuotiaat lapset. Vaatteet laitetaan yhdessä valmiiksi illalla ja kännykät lataukseen. Sitten lapsille luetaan iltatarinat, jonka jälkeen he nukahtavat. Aamupala syödään yhdessä, vanhemmat lukevat Hesarin samalla. Sitten valvotaan, että vaatteet tulee päälle, myös pipot ja hanskat, lähdetään ajoissa ulos ovesta. Pikkukoululaiset ovat sananmukaisesti vielä pieniä, ei heiltä voi odottaa vielä täyttä itsenäisyyttä. Liian varhainen itsenäistäminen ja vaativuus aiheuttaa lasten kehitykselle, itsetunnolle ja minäkuvalle oikeasti pahoja vaurioita. 

Hammaslääkäreiden suositusten mukaankin vasta kymmenvuotiaille voi sälyttää hampaidenhoidon omatoimisesti, sitä ennen vanhempien pitää vähintään valvoa hampaidenpesua, mielellään myös pestä, ainakin toisena pesukertana.

Hah, olen ilmeisesti aivan suotta tuntenut huonoa omatuntoa siitä, että olen liian poissaoleva äiti. AP:hen verrattuna vaikutan helvetin hyvältä mutsilta. Sori vaan, mutta tätä mieltä olen. 

Tätä ketjua luettuani en voi kuin ihmetellä miten avuttomiksi lapset nykyään opetetaan. Nuo aamutoimista itsenäisesti selviytymiset on juttuja, joita pitäisi harjoitella jo esikoulussa ja niiden sujua ekalle luokalle mentäessä! Miten kuvittelette, että koulunkäynti sujuu, jos ei osaa, kun sielläkin pitää huolehtia omista tavaroista jne? 

Lasten on saatava olla lapsia tarkoittaa mielestäni sitä, että on aikaa leikille ja muullekin kuin opiskelulle tai kaikenmaailman taitojen harjoittamisille ohjatusti harrastuksissa, kerhoissa jne. mutta ei se tarkoita sitä, ettei kouluikäisille ja jo nuoremmillekin annettaisi vastuuta omasta elämästään! Vastuulliseksi ei opi, jos paapotaan kaiken läpi ja tehdään kaikki puolesta ja siloitetaan tie. 

Välillä tuntuu, että kyse on myös laiskuudesta, koska pitkäjänteinen lapsen opettaminen se vasta työlästä on. Lasta pitää motivoida ja toistaa, toistaa ja toistaa opeteltavaa asiaa ja muistaa pysyä rauhallisena ja kannustavana itse. Se kuitenkin tuottaa tulosta. Usein tuntuu, että moni hoitaa mieluummin itse, koska se on ainakin sillä hetkellä usein nopein ja helpoin tapa. Mikä karhunpalvelus lapsille, jotka nauttivat suuresti kun voivat näyttää osaamistaan!

Lisäksi omatoimisuus ja vastuullisuus sekä niihin kannustaminen ovat aivan eri asia kuin lempeys ja hellyys. Lapselleen vaatimuksiakin asettava vanhempi voi olla hellä ja lempeä, näiden kahden asian ei tarvitse sulkea toisiaan pois. Vanhemman kannustus, tuki ja ilo yhdessä opeteltujen asioiden sujuessa on äärettömän tärkeää. Lapsi, kuten aikuinenkin myös ponnistelee mieluummin jos kannustetaan ja toisaalta ponnistelun kautta saavutettu kiitos tuntuu paljon syvemmältä ja merkityksellisemmältä kuin "tavan vuoksi kehuminnen." Sitä paitsi lapsi tarvitsee kasvaakseen näitä molempia - juuri sitä kuuluisaa rajoja ja rakkautta parhaimmillaan!

Täytyy tokaluokkalaisen selviytyä jo itse. Meillä lapset selviytyivät (soittivat ennen lähtöä) ja lapsena lapsuusperheessäkin selvittiin. Karhunpalvelus paapoa koululaista.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat kyllä aika kovalta ja välinpitämättömältä äidiltä, AP. 

Meillä on seitsemän- ja yhdeksänvuotiaat lapset. Vaatteet laitetaan yhdessä valmiiksi illalla ja kännykät lataukseen. Sitten lapsille luetaan iltatarinat, jonka jälkeen he nukahtavat. Aamupala syödään yhdessä, vanhemmat lukevat Hesarin samalla. Sitten valvotaan, että vaatteet tulee päälle, myös pipot ja hanskat, lähdetään ajoissa ulos ovesta. Pikkukoululaiset ovat sananmukaisesti vielä pieniä, ei heiltä voi odottaa vielä täyttä itsenäisyyttä. Liian varhainen itsenäistäminen ja vaativuus aiheuttaa lasten kehitykselle, itsetunnolle ja minäkuvalle oikeasti pahoja vaurioita. 

Hammaslääkäreiden suositusten mukaankin vasta kymmenvuotiaille voi sälyttää hampaidenhoidon omatoimisesti, sitä ennen vanhempien pitää vähintään valvoa hampaidenpesua, mielellään myös pestä, ainakin toisena pesukertana.

Hah, olen ilmeisesti aivan suotta tuntenut huonoa omatuntoa siitä, että olen liian poissaoleva äiti. AP:hen verrattuna vaikutan helvetin hyvältä mutsilta. Sori vaan, mutta tätä mieltä olen. 

Kännyköitä ei saisi jättää yöksi lataukseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat kyllä aika kovalta ja välinpitämättömältä äidiltä, AP. 

Meillä on seitsemän- ja yhdeksänvuotiaat lapset. Vaatteet laitetaan yhdessä valmiiksi illalla ja kännykät lataukseen. Sitten lapsille luetaan iltatarinat, jonka jälkeen he nukahtavat. Aamupala syödään yhdessä, vanhemmat lukevat Hesarin samalla. Sitten valvotaan, että vaatteet tulee päälle, myös pipot ja hanskat, lähdetään ajoissa ulos ovesta. Pikkukoululaiset ovat sananmukaisesti vielä pieniä, ei heiltä voi odottaa vielä täyttä itsenäisyyttä. Liian varhainen itsenäistäminen ja vaativuus aiheuttaa lasten kehitykselle, itsetunnolle ja minäkuvalle oikeasti pahoja vaurioita. 

Hammaslääkäreiden suositusten mukaankin vasta kymmenvuotiaille voi sälyttää hampaidenhoidon omatoimisesti, sitä ennen vanhempien pitää vähintään valvoa hampaidenpesua, mielellään myös pestä, ainakin toisena pesukertana.

Hah, olen ilmeisesti aivan suotta tuntenut huonoa omatuntoa siitä, että olen liian poissaoleva äiti. AP:hen verrattuna vaikutan helvetin hyvältä mutsilta. Sori vaan, mutta tätä mieltä olen. 

Kännyköitä ei saisi jättää yöksi lataukseen

Hyvä latausaika on siinä 17-21 välillä, ei ihan noin kauaa kuitenkaan, ettei mene täyteen asti.

Onko se poika jollakin tapaa vammainen? Nimittäin kyllä normaalin 8-vuotiaan pitää osata jo itse herätä, käydä vessassa, ottaa ja syödä aamupala, löytää vaatteet päälleet ja lähteä ajoissa kouluun. Meillä jo 4-vuotiaskin osaa nuo asiat ja menee itse päiväkotiin, kävelee sinne reilun puolen kilometrin matkan yksin.

Onkohan nyt unohdettu, että lapset ovat yksilöitä? Siinä missä joku ekaluokkalainen huolehtii itsensä kouluun itsenäisesti ilman aikuisen avustusta, niin joku 10-vuotias voi todellakin tarvita sitä aikuisen ohjausta. Eikä tartte huudella mistään avuttomuudesta. Kukin tavallaan, omalla ajallaan. Lapsi on ja saa ollakin vielä lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua luettuani en voi kuin ihmetellä miten avuttomiksi lapset nykyään opetetaan. Nuo aamutoimista itsenäisesti selviytymiset on juttuja, joita pitäisi harjoitella jo esikoulussa ja niiden sujua ekalle luokalle mentäessä! Miten kuvittelette, että koulunkäynti sujuu, jos ei osaa, kun sielläkin pitää huolehtia omista tavaroista jne? 

Lasten on saatava olla lapsia tarkoittaa mielestäni sitä, että on aikaa leikille ja muullekin kuin opiskelulle tai kaikenmaailman taitojen harjoittamisille ohjatusti harrastuksissa, kerhoissa jne. mutta ei se tarkoita sitä, ettei kouluikäisille ja jo nuoremmillekin annettaisi vastuuta omasta elämästään! Vastuulliseksi ei opi, jos paapotaan kaiken läpi ja tehdään kaikki puolesta ja siloitetaan tie. 

Välillä tuntuu, että kyse on myös laiskuudesta, koska pitkäjänteinen lapsen opettaminen se vasta työlästä on. Lasta pitää motivoida ja toistaa, toistaa ja toistaa opeteltavaa asiaa ja muistaa pysyä rauhallisena ja kannustavana itse. Se kuitenkin tuottaa tulosta. Usein tuntuu, että moni hoitaa mieluummin itse, koska se on ainakin sillä hetkellä usein nopein ja helpoin tapa. Mikä karhunpalvelus lapsille, jotka nauttivat suuresti kun voivat näyttää osaamistaan!

Lisäksi omatoimisuus ja vastuullisuus sekä niihin kannustaminen ovat aivan eri asia kuin lempeys ja hellyys. Lapselleen vaatimuksiakin asettava vanhempi voi olla hellä ja lempeä, näiden kahden asian ei tarvitse sulkea toisiaan pois. Vanhemman kannustus, tuki ja ilo yhdessä opeteltujen asioiden sujuessa on äärettömän tärkeää. Lapsi, kuten aikuinenkin myös ponnistelee mieluummin jos kannustetaan ja toisaalta ponnistelun kautta saavutettu kiitos tuntuu paljon syvemmältä ja merkityksellisemmältä kuin "tavan vuoksi kehuminnen." Sitä paitsi lapsi tarvitsee kasvaakseen näitä molempia - juuri sitä kuuluisaa rajoja ja rakkautta parhaimmillaan!

Eihän tässä missään vaiheessa puhuta että lapsen ei pitäisi opetella ja että kaikki passataan. Vaan että autetaan jos tarvitsee apua. Lapset kehittyvät eri tahtiin ja jotkut eivät osaa vielä tokallakaan. Sillon opetellaan yhdessä niin kauan että sujuu. Ei jätetä lasta yksin pärjäämään ja naureta päälle kun ei pärjää. En ikinä olisi enkä ole jättänyt hädissään olevaa lasta yksin että siinäpä olet, kanna nyt vastuu. Se ei ole hellää eikä lempeää.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan nyt unohdettu, että lapset ovat yksilöitä? Siinä missä joku ekaluokkalainen huolehtii itsensä kouluun itsenäisesti ilman aikuisen avustusta, niin joku 10-vuotias voi todellakin tarvita sitä aikuisen ohjausta. Eikä tartte huudella mistään avuttomuudesta. Kukin tavallaan, omalla ajallaan. Lapsi on ja saa ollakin vielä lapsi.

Kyllä normaali 7-vuotias osaa jo pitää itsestään huolen.

No ei osaa eikä tarvitsekaan osata.

Olen ihan monttu auki täällä. Asun ulkomailla, ja täällä lähes kaikki alakoululaiset saatetaan aamulla kouluun ja haetaan iltapäivällä, vaikkei kenelläkään ole pitkä koulumatka eikä ympäristö mitenkään vaarallinen. En voisi kuvitellakaan, että joku täkäläinen mutsi toimisi ap:n kuvailemalla tavalla. Mikä ihme itseisarvo suomalaisille tuo lasten aikainen itsenäistyminen on? Jostain ketjusta luin, että 6-vuotiaille ostetaan kännykkä. Miksi? Liikkuuko todellakin sen ikäinen lapsi yksin jossakin? Ei tulisi kuulonkaan täällä nykyisessä kotimaassani, enkä näe asiassa mitään järkeä. 

Turha sanoa, että mentiin sitä ennenkin. Niin minäkin 80-luvulla kuljeskelin yksin, mutta oliko se sitten hienoa tai oikein, en nyt tässä iässä äitinä sanoisi niin. Lapset ovat lapsia ja aikuiset ovat heistä vastuussa. 

Olen huomannut, että Suomessa erot siinä, missä iässä itsenäistymistä lapselta vaaditaan, on selvin erottava tekijä yhteiskuntaluokkien välillä. Akateemisessa ylemmän keskiluokan perheessä lapsesta pidetään huoli. Lapsi saa olla pieni koko alakoulun, lapsi vielä yläkoulussakin, ja vielä yliopistovaiheessakin lasta tuetaan kaikin mahdollisin tavoin. Nämä lapset saavat kypsyä rauhassa, ja heistä kuitenkin tulee omatoimisia maailmanvalloittajia.

Alemmin koulutetuista perheissä lapsen pitää lopettaa itsensä ja itsenäistyä varhain. Jo alakouluikäinen hakee huomiota käyttäytymällä kuin teini, 16-vuotias saattaa joutua huolehtimaan itsestään kuin aikuinen. Nämä sitten ovat turvattomia nuoria, jotka hakevat turvaa vastakkaisesta sukupuolesta, ja perustavat perheen varhain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset asiat alkaa sujua luontaisen kasvun ja kypsymisen myötä, välttämättä ei auta vaikka kuinka opettelisi rutiinit, jos lapsi ei vain ole vielä valmis. Esim. ajantaju on niin vahvasti aivojen kehitykseen liittyvä asia, ettei sitä kuukauden harjoittelulla saada täydelliseksi hiottua.

Kyllä kelloa ja ajantajua voi opetella jo ihan vauvasta saakka, vaikka se vauvan oma sisäine kello elääkin omaa elämäänsä. Samalla tavalla ikäkauden mukaan voi opettaa ajankulua ja kellon tulkintaa. Nykyään, kun harvalla on perinteistä seinäkelloa missään, niin tietenkin ajan hahmottaminen on vaikeaa, kun pitää kaivaa kännykkä joka hetkeen, että näkee kellon. Tosi moni 3-luokkalainenkaan ei osaa perinteistä kelloa. Ei se ole mistään sisäisestä oppimisesta kyse, vaan nämäkin pitää lapselle ihan ulkoisesti opettaa.

Totta kai voi opetella, mutta ap sanoi että kuukauden ajan on harjoiteltu ja siinä ajassa on turha luulla saavansa mitään kovin merkittävää aikaan. Ja se osaaminen ei voi kuitenkaan edetä kehitystasoa pidemmälle vaikka kuinka harjoittelisi.

Niin, eli on tehnyt itse karhunpalveluksen itselleen. Näitä olisi voitu alkaa harjoittelemaan heti tokan luokan alettua, niin ei olisi niin kiire lapsen sisäistää kerralla kaikkea uutta itsenäisyyttä vaativaa työtä.

Lapselle meni oppi perille. Kertoi itse, mikä aamussa meni mönkään ja miksi myöhästyi. Tietää ne kyllä, mutta helpompaa jättää äidin vastuulle. Lupasi parantaa tapansa.

Tuo hampaiden pesu. Käsi ylös, kuinka moni pesee todellakin vielä kymmenen vuotiaan hampaat aamuin, illoin? Koska oikeasti niin kuuluu tehdä. Hampaat ovat vanhemman vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että Suomessa erot siinä, missä iässä itsenäistymistä lapselta vaaditaan, on selvin erottava tekijä yhteiskuntaluokkien välillä. Akateemisessa ylemmän keskiluokan perheessä lapsesta pidetään huoli. Lapsi saa olla pieni koko alakoulun, lapsi vielä yläkoulussakin, ja vielä yliopistovaiheessakin lasta tuetaan kaikin mahdollisin tavoin. Nämä lapset saavat kypsyä rauhassa, ja heistä kuitenkin tulee omatoimisia maailmanvalloittajia.

Alemmin koulutetuista perheissä lapsen pitää lopettaa itsensä ja itsenäistyä varhain. Jo alakouluikäinen hakee huomiota käyttäytymällä kuin teini, 16-vuotias saattaa joutua huolehtimaan itsestään kuin aikuinen. Nämä sitten ovat turvattomia nuoria, jotka hakevat turvaa vastakkaisesta sukupuolesta, ja perustavat perheen varhain.

Rohkenen olla hieman eri mieltä. Paapojia löytyy molemmista ryhmistä ja riippumatta siitä, mihin luokkaan paapoja kuuluu, on vanhempien toiminnan vaikutus lapsen elämään se, mikä merkitsee. Jos lasta ohjataan itsenäisyyteen, mutta ei jätetä yksin, vaikutus on positiivinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vanhempi tekee lapsen puolesta tai ei missään vaiheessa ala vaatia lapselta itsenäisesti selviytymistä. Lapset on fiksuja, joten kuka nyt haluaisi luopua siitä, että vaatteet on äiti illalla valmiiksi katsonut ja koulurepunkin pakannut, jos ei koskaan tehdä selväksi, että nyt vastuun kantamisen saa ottaa lapsi itse.

Oman kokemuksen mukaan alemmista luokista löytyy kärsivällisesti taitoja lapselleen opettavia vanhempia siinä missä ylemmän luokan edustajista mukavuuden ja helppouden nimissä kaiken valmiina eteen kantavia. En ymmärrä, miten lasten autolla kouluun kuskaamista voi perustella esim. silloin jos matkan voisi pyöräillä muulla kuin laiskuudella (usein sekä lapsen että vanhemman). Kai lapselle olisi paljon järkevämpää opettaa hyötyliikunnan merkitystä ja sitä, mikä vaikutus liikunnalla on terveyteen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan oikeasti ihmettelen näitä juttuja. 

Miten ihmeessä ysärillä lapset selvisivät, kun itse piti aamulla pukea, pakata reppu, syödä, pestä hampaat ja vielä mahdollisesti kävellä paikkaan josta taksi poimii tai bussi lähtee ja tämä säällä kuin säällä. Aikuiselle ei soitettu, koska siihen aikaan ei ollut puhelimia samalla tavalla kuin nykyisin. Jos myöhästyi, niin ensimmäisten sanktioiden jälkeen oppi olemaan ajoissa. Sama juttu jos unohti kamppeensa, niin sanktioista oppi olemaan huolellinen. Oli meidänkin ryhmässä niitä, joiden äiti pakkasi repun, harjasi hiukset vielä kuudennella ja viikkasi vaatteet päälle, mutta he olivat muutenkin vähän omituisia tapauksia. 

Ihmettelen myös, että miten niin oppivaiset lapset eivät muka opi pukemaan ja lähtemään ajoissa? Lapset imevät valtavasti vaikutteita ympäriltään ja oppivat todella nopeasti asioita verrattuna aikuisiin mutta kouluun lähteminen ei muka onnistu miltään kun sata kertaa opeteltu asiat muka unohtuvat. Miten on mahdollista? 

No hei kuule ysäri täällä on 70- ja 80-luvulla kasvaneita jotka jo näkevät ja ymmärtävät että se että pärjää ei aina ihan riitä. Eikä tässä ole nyt kyse siitä etteikö lapsella olisi kykyä pärjätä kun asiat on yhdessä opeteltu. Vaan että äiti katselee vierestä kun lapsi ei pärjää ja kirjoittaa päälle että siitäs sai. Se on kylmäävä asenne.

Ja hei, eikö sinusta kuitenkin olisi ollut kiva että eka- ja tokaluokkalaisena äiti tai isä olisi katsonut että sinulla on kaikki tavarat, laittanut aamupalaa, auttanut etsimään hanskat, toivottanut mukavaa päivää? Kyllähän lapset selviävät vaikka Pietarin kaduilla itsekseen hengissä mutta miksi se on niin hienoa?

Miksi sitä pidetään pahana että lasta hoidetaan, ollaan helliä, annetaan apua? Miksi tätä kerta toisensa jälkeen paheksutaan täällä? Niinkuin olisi jotain hävettävää lempeydessä ja pehmeydessä. Kuitenkin tiedetään että suomalaisten suhteettoman lukuisat mielenterveysongelmat johtuvat juuri siitää tunnekylmyydestä. Silti siitä halutaan pitää kiinni, ylpeillään jopa. Miksi ihmeessä?!!?

Ei vastuun antaminen lapselle ole mitään tunnekylmyyttä. Miten sitä pärjää elämässä, jos ei osaa kahdeksanvuotiaana huolehtia koulunkäynnistään? Siis oikeasti, jos ei osaa kelloa, ei osaa pukea, ei osaa lähteä kotoa ajoissa, ei osaa itseään ruokkia niin on ikäisekseen aika matalalla tasolla osaamisen suhteen.

Rakkaus ja helliminen ei ole yhtä kuin tyhjänpäiväinen paapominen. Toki jos haluaa pumpulipetterin, joka vielä yläasteella tarvitsee jatkuvaa "hoivaamista", niin antaa mennä vaan.

Ei lapset ole mitään leluja tai äidin lemmikkejä, ne on pieniä ihmisiä, joilla on älyä ja luonnetta, joille kuuluu oikeudet ja velvollisuudet, ja niitä pitää opetella, että pärjää aikuisena ja osaa tehdä omia valintoja ja päätöksiä.

Vähän ihmetyttää, jos ihan oikeasti vanhemmat tekevät karhunpalveluksia lapsille. Turha itkeä, kun lapsi on teini ja ei osaa kelloa tai tehdä aamupalaa itselleen.

Erikoista että teininä osaa hoitaa asiansa vaikka pienenä on tuettu ja autettu

Jo ennen teini-ikää osaa, vaikka mitä. Oma äitini oli ison perheen kotiäiti ja paapoi meidät kaikki, minua vain , 11-vuotiaaksi.

Sitten perheestä ainoana menin oppikoulun kaupunkiin ja koska bussimatka maksoi, niin hoidin siitä lähtien koulureissuilla kaikki vanhempieni pankki-ym viralliset asiat, sillä heidän rahansa eivät riittäneet niihin matkoihin.

Joten ihan paapottuna olin valmis aikuisten asioihin heti kun oli pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että Suomessa erot siinä, missä iässä itsenäistymistä lapselta vaaditaan, on selvin erottava tekijä yhteiskuntaluokkien välillä. Akateemisessa ylemmän keskiluokan perheessä lapsesta pidetään huoli. Lapsi saa olla pieni koko alakoulun, lapsi vielä yläkoulussakin, ja vielä yliopistovaiheessakin lasta tuetaan kaikin mahdollisin tavoin. Nämä lapset saavat kypsyä rauhassa, ja heistä kuitenkin tulee omatoimisia maailmanvalloittajia.

Alemmin koulutetuista perheissä lapsen pitää lopettaa itsensä ja itsenäistyä varhain. Jo alakouluikäinen hakee huomiota käyttäytymällä kuin teini, 16-vuotias saattaa joutua huolehtimaan itsestään kuin aikuinen. Nämä sitten ovat turvattomia nuoria, jotka hakevat turvaa vastakkaisesta sukupuolesta, ja perustavat perheen varhain.

Rohkenen olla hieman eri mieltä. Paapojia löytyy molemmista ryhmistä ja riippumatta siitä, mihin luokkaan paapoja kuuluu, on vanhempien toiminnan vaikutus lapsen elämään se, mikä merkitsee. Jos lasta ohjataan itsenäisyyteen, mutta ei jätetä yksin, vaikutus on positiivinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vanhempi tekee lapsen puolesta tai ei missään vaiheessa ala vaatia lapselta itsenäisesti selviytymistä. Lapset on fiksuja, joten kuka nyt haluaisi luopua siitä, että vaatteet on äiti illalla valmiiksi katsonut ja koulurepunkin pakannut, jos ei koskaan tehdä selväksi, että nyt vastuun kantamisen saa ottaa lapsi itse.

Oman kokemuksen mukaan alemmista luokista löytyy kärsivällisesti taitoja lapselleen opettavia vanhempia siinä missä ylemmän luokan edustajista mukavuuden ja helppouden nimissä kaiken valmiina eteen kantavia. En ymmärrä, miten lasten autolla kouluun kuskaamista voi perustella esim. silloin jos matkan voisi pyöräillä muulla kuin laiskuudella (usein sekä lapsen että vanhemman). Kai lapselle olisi paljon järkevämpää opettaa hyötyliikunnan merkitystä ja sitä, mikä vaikutus liikunnalla on terveyteen? 

Tottakai koulumatka kannattaa kulkea fyysisesti liikkumalla aina kun mahdollista. Mutta se ei tarkoita lapsen hylkäämistä. Vanhempi voi silti auttaa kotona, ja muistuttaa, milloin pitää lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo hampaiden pesu. Käsi ylös, kuinka moni pesee todellakin vielä kymmenen vuotiaan hampaat aamuin, illoin? Koska oikeasti niin kuuluu tehdä. Hampaat ovat vanhemman vastuulla.

Anteeksi nyt, mutta mitä h**vettiä? On eri asia tarkastaa, että lapsi pesee ne hampaansa kuin PESTÄ NE ITSE. Aikuisen tehtävä on huolehtia ja varmistaa, että ne hampaat pestään kunnolla, mutta ei tehdä sitä lapsen puolesta. Tämä tuntuu olevan todella vaikea asia sisäistää, että on eri asia huolehtia, että lapsi tekee jotain, kuin tehdä lapsen puolesta.

Kymmenvuotiaalta voi todellakin jo edellyttää, että pesee hampaansa ihan itse. Kymmenvuotiaalta voi edellyttää myös, että se tapahtuu ilman jokailtaista kyttäystä, mutta valvoa sen verran vielä, että hampaat todella tulevat pestyiksi. Silti sanoisin kyllä kymmenvuotiaalle, että pitää muistaa ilman muistuttamistakin jo. Useinhan kyse ei ole siitä, ettei lapsi muistaisi hampaiden pesun kaltaista joka ilta toistuvaa rutiinia, vaan enemmänkin siitä, ettei huvita, ei jaksa, laiskottaa tai ei ymmärrä riittävän hyvin hampaiden huollon laiminlyönnin seurauksia. Pysyvät hampaat ovat suussa lopun elämää, joten lapsen on hyvä ymmärtää, että niistä kannattaa pitää huoli. Jos oma kypsyys ei vielä riitä siihen, että tiedon vuoksi säntillisesti puhdistaisi hampaansa joka ilta, jää vanhemman ikäväksi velvollisuudeksi muistuttaa asiasta, vaikka joka ilta sitten. Ja antaa sen lapsen pestä itse, jotta oppisi!

Vierailija kirjoitti:

Hyvä latausaika on siinä 17-21 välillä, ei ihan noin kauaa kuitenkaan, ettei mene täyteen asti.

Ei kännykkä siitä pilalle mene, vaikka olisi latauksessa koko ikisen yön.