Lue keskustelun säännöt.
Oletko kokenut täysin puskista tulleen eron?
07.11.2018 |
Oletteko kokeneet eron tilanteessa, jossa olisitte voineet pistää vaikka päänne pantiksi, että puoliso ei teistä eroa ota tai minkäänlaista erouhkaa ei parisuhteenne yllä leiju, mutta siitä huolimatta näin on tapahtunut?
Kommentit (196)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen katkaissut pari ahdistavaa muuta kuin parisuhdetta tavalla, jota tuo toinen voi väittää yllätykseksi.
Kaveri tunki liian lähelle. Näki mut ihan erilaisena kuin olen, ei kuunnellut mitä sanon, vaan ylläpiti omaa illuusiotaan minusta ja hukutti ystävyydenvakuutteluihinsa. Halusi jutella ja nähdä koko ajan. Yritti sisällyttää mut kaikkeen tekemiseensä viitsimättä kysyä mun mielipidettä.
Näissä tilanteissa olen vain häipynyt ja lopettanut yhteydenpidon.
En ole katunut.
Entä hävennyt? On tuo aika kypsymätöntä käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täysin puskista. Avioliitossa ja kaksi sööttiä muksua jo koulussa. Uusi koti valmistunut ja sitä sisustelin. Sitten tuli ilmoitus että minä ja lapset saadaan lähteä ja miehen työkaveri muuttaa meidän tilalle. Oli melkoinen järkytys myös lapsille. Tapaavat isää vain harvoin eivätkä pidä isän naisystävästä. Meillä ex miehen kanssa ok välit koska halusin että lapsilla säilyy suhde isään edes jonkinlainen.
Voi kauhistus. Onneksi omat lapseni ovat jo pois kotoa . Että jos tulee tuollainen äkkilähtö kotoa tms, niin ei tarvitse lasten takia ikinä enää olla missään yhteydessä entiseen kumppaniin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se voi puskista tulla. Läheinen ystävä oli ehtinyt vuoden olla naimisissa ja kaikki tuttavapiirissäkin luuli että kaikki on hyvin. Vaikuttivat rakastuneilta ja onnellisilta. Ei näkyviä riitoja tms. Eräänä iltana mies kehui rakastavansa ystävääni ja oli tehnyt illallisen jne. Aamulla mies kertoi eroavansa välittömästi ja toinen nainen oli ollut jo pidemmän aikaa.
Se oli sitten 'viimeinen ehtoollinen' se illallinen.Ja mikäänkö ei ollut vihjannut siihen, että toinen ei voi hyvin?
Tai että toinen ei ole luotettava?
Sori vaan, mutta en usko.Tutustuin ja ystävystyin yhden ihmisen kanssa, joka oli jätetty puskista.
Olin aluksi tyrmistynyt ja hänen puolellaan.
Mutta kun tutustuin häneen paremmin, huomasin että kyseessä on mestaroija. Sellainen erinomainen besserwisser, jonka seurassa tuntee kasvavaa ahdistusta, vaikka mitään syytä ei pitäisi olla. Sellainen pätevä selviäjä, jonka kanssa alkaa piilotella heikkouksiaan, jotta kelpaisi. Ensin ajattelee, että onpa mallikelpoinen ihminen, minähän kehityn tässä itsekin paremmaksi, kun koetan jäljitellä häntä. Äkkiä huomaa että ei kun mua tukehduttaa. Hänen terävät neuvonsahan ovat suoranaisia loukkauksia.
Silloin ymmärtää, miksi se puoliso häipyi.Saattoihan se silti tälle jätetylle tulla puskista. Jos sinä näet että naapurin Matti pettää vaimoaan, ja kun puolen vuoden kuluttua kuulet erosta , ei se uutinen sinulle tullut puskista mutta tuolle vaimolle saattoi tulla.
Ei tämä sinun tuttavasi piruuttaan ole sellainen kuin on.
Hän uskoi vilpittömästi että heillä oli kaikki ok.
Varsinkin miehet ilmeisesti harrastavat tätä että eivät puhu vaan tekevät ratkaisun hiljaa itsekseen ja sitten se näkyy toimintana.Vielä sekin että onhan elämässä kaiken laista muutakin hankaluutta ja harmin aihetta vuosien varrella. Jos toinen on jossain kohtaa vähän vaisu tms ,ei sitä nyt heti epäile että aikoo varmaan ottaa eron.
Kukas tässä piruilusta on puhunut?
On se kumma jos ulkopuolisetkin näkee parin loittonemisen toisistaan, mutta parin toinen osapuoli ei näe, vaikka on koko ajan siinä mukana.
Ulkopuoliset näkevät vain vilauksia silloin tällöin.
Puskista erotettu on yleensä ollut päsmärinä parisuhteessa. Asioita on tehty niin kuin hän haluaa. Esim. päsmäri on vaatinut lapsia, sanellut lomien vieton, sisustaa kotia innosta hehkuen. Tietysti voi kysyä siltä toiselta, että mitäs olit tahdoton töppönen.
Ei tässä syyllisiä haeta. Totuus vain on se, että syystä tai toisesta suhteessa ei ole ollut rehellistä ja riittävää kommunikointia. Tai toinen on yrittänyt, muttei kukaan yksinään kommunikoi. Voi olla, että suhde on alkuaankin perustunut riippuvuudelle eikä rakkaudelle. Kommunikoinnin puuttumiseen luulisi heräävän.
Ei eroon vaadita riitaa. Mutta etääntyminen tai sulkeutuminen siihen vaaditaan. Siitä huolimatta pari voi itseltäänkin salaa ylläpitää kulissia, johon kuuluu esim. seksi.
Mielessään toinen tai molemmat on jo pakannut kamansa ja päättänyt lähteä kun aika on kypsä.
Monet parit elävät eron kynnyksellä vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen katkaissut pari ahdistavaa muuta kuin parisuhdetta tavalla, jota tuo toinen voi väittää yllätykseksi.
Kaveri tunki liian lähelle. Näki mut ihan erilaisena kuin olen, ei kuunnellut mitä sanon, vaan ylläpiti omaa illuusiotaan minusta ja hukutti ystävyydenvakuutteluihinsa. Halusi jutella ja nähdä koko ajan. Yritti sisällyttää mut kaikkeen tekemiseensä viitsimättä kysyä mun mielipidettä.
Näissä tilanteissa olen vain häipynyt ja lopettanut yhteydenpidon.
En ole katunut.Entä hävennyt? On tuo aika kypsymätöntä käytöstä.
Kypsymätöntä mistä kohtaa?
Etkö osaa lukea?
Pyrin pitämään etäisyyttä, kerroin etten ole sellainen kuin toinen kuvittelee, en halunnut nähdä niin usein kuin toinen. Sanoin sen. En halunnut olla terapeuttina, en halunnut että mut ilmoitetaan lupaa kysymättä johonkin pirun kuntoklubiin. En halunnut, että mulle ilmoitetaan, että sinä tulet jouluksi meille.
Lopulta ei ollut muuta hyvää vaihtoehtoa kuin äänestää jaloillaan.
Tunsin vain suurta helpotusta, kun sain takiaisen itsestäni irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se voi puskista tulla. Läheinen ystävä oli ehtinyt vuoden olla naimisissa ja kaikki tuttavapiirissäkin luuli että kaikki on hyvin. Vaikuttivat rakastuneilta ja onnellisilta. Ei näkyviä riitoja tms. Eräänä iltana mies kehui rakastavansa ystävääni ja oli tehnyt illallisen jne. Aamulla mies kertoi eroavansa välittömästi ja toinen nainen oli ollut jo pidemmän aikaa.
Se oli sitten 'viimeinen ehtoollinen' se illallinen.Ja mikäänkö ei ollut vihjannut siihen, että toinen ei voi hyvin?
Tai että toinen ei ole luotettava?
Sori vaan, mutta en usko.Tutustuin ja ystävystyin yhden ihmisen kanssa, joka oli jätetty puskista.
Olin aluksi tyrmistynyt ja hänen puolellaan.
Mutta kun tutustuin häneen paremmin, huomasin että kyseessä on mestaroija. Sellainen erinomainen besserwisser, jonka seurassa tuntee kasvavaa ahdistusta, vaikka mitään syytä ei pitäisi olla. Sellainen pätevä selviäjä, jonka kanssa alkaa piilotella heikkouksiaan, jotta kelpaisi. Ensin ajattelee, että onpa mallikelpoinen ihminen, minähän kehityn tässä itsekin paremmaksi, kun koetan jäljitellä häntä. Äkkiä huomaa että ei kun mua tukehduttaa. Hänen terävät neuvonsahan ovat suoranaisia loukkauksia.
Silloin ymmärtää, miksi se puoliso häipyi.Saattoihan se silti tälle jätetylle tulla puskista. Jos sinä näet että naapurin Matti pettää vaimoaan, ja kun puolen vuoden kuluttua kuulet erosta , ei se uutinen sinulle tullut puskista mutta tuolle vaimolle saattoi tulla.
Ei tämä sinun tuttavasi piruuttaan ole sellainen kuin on.
Hän uskoi vilpittömästi että heillä oli kaikki ok.
Varsinkin miehet ilmeisesti harrastavat tätä että eivät puhu vaan tekevät ratkaisun hiljaa itsekseen ja sitten se näkyy toimintana.Vielä sekin että onhan elämässä kaiken laista muutakin hankaluutta ja harmin aihetta vuosien varrella. Jos toinen on jossain kohtaa vähän vaisu tms ,ei sitä nyt heti epäile että aikoo varmaan ottaa eron.
Kukas tässä piruilusta on puhunut?
On se kumma jos ulkopuolisetkin näkee parin loittonemisen toisistaan, mutta parin toinen osapuoli ei näe, vaikka on koko ajan siinä mukana.
Ulkopuoliset näkevät vain vilauksia silloin tällöin.Puskista erotettu on yleensä ollut päsmärinä parisuhteessa. Asioita on tehty niin kuin hän haluaa. Esim. päsmäri on vaatinut lapsia, sanellut lomien vieton, sisustaa kotia innosta hehkuen. Tietysti voi kysyä siltä toiselta, että mitäs olit tahdoton töppönen.
Ei tässä syyllisiä haeta. Totuus vain on se, että syystä tai toisesta suhteessa ei ole ollut rehellistä ja riittävää kommunikointia. Tai toinen on yrittänyt, muttei kukaan yksinään kommunikoi. Voi olla, että suhde on alkuaankin perustunut riippuvuudelle eikä rakkaudelle. Kommunikoinnin puuttumiseen luulisi heräävän.
Ei eroon vaadita riitaa. Mutta etääntyminen tai sulkeutuminen siihen vaaditaan. Siitä huolimatta pari voi itseltäänkin salaa ylläpitää kulissia, johon kuuluu esim. seksi.
Mielessään toinen tai molemmat on jo pakannut kamansa ja päättänyt lähteä kun aika on kypsä.
Monet parit elävät eron kynnyksellä vuosikausia.
Juu juu ,uskon oikein hyvin että toinen on ollut sellainen kuin kuvaat. Mutta hän uskoo olevansa ihan ok eikä ajattele että toinen kyllä kohta jättää jollen muutu.
Silloinhan se ei olisi yllätys.
Uskon tai olen varma että parisuhteen toinen voi olla tyytyväinen elämäänsä parisuhteineen päivineen. Toinen ei .
Ja sivusta näkee asioita usein selvemmin.
Ja aivan varmasti tapahtuu rakastumisia sillä tavalla että sen rakastuneen maailma muuttuu ja silloin se on siinä.
Joskus tämä rakastunut myös katuu lähtöään vanhasta parisuhteesta kun pää on selvinnyt eli ei vanhassa suhteessa suurta vikaa ollut .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se voi puskista tulla. Läheinen ystävä oli ehtinyt vuoden olla naimisissa ja kaikki tuttavapiirissäkin luuli että kaikki on hyvin. Vaikuttivat rakastuneilta ja onnellisilta. Ei näkyviä riitoja tms. Eräänä iltana mies kehui rakastavansa ystävääni ja oli tehnyt illallisen jne. Aamulla mies kertoi eroavansa välittömästi ja toinen nainen oli ollut jo pidemmän aikaa.
Se oli sitten 'viimeinen ehtoollinen' se illallinen.Ja mikäänkö ei ollut vihjannut siihen, että toinen ei voi hyvin?
Tai että toinen ei ole luotettava?
Sori vaan, mutta en usko.Tutustuin ja ystävystyin yhden ihmisen kanssa, joka oli jätetty puskista.
Olin aluksi tyrmistynyt ja hänen puolellaan.
Mutta kun tutustuin häneen paremmin, huomasin että kyseessä on mestaroija. Sellainen erinomainen besserwisser, jonka seurassa tuntee kasvavaa ahdistusta, vaikka mitään syytä ei pitäisi olla. Sellainen pätevä selviäjä, jonka kanssa alkaa piilotella heikkouksiaan, jotta kelpaisi. Ensin ajattelee, että onpa mallikelpoinen ihminen, minähän kehityn tässä itsekin paremmaksi, kun koetan jäljitellä häntä. Äkkiä huomaa että ei kun mua tukehduttaa. Hänen terävät neuvonsahan ovat suoranaisia loukkauksia.
Silloin ymmärtää, miksi se puoliso häipyi.Saattoihan se silti tälle jätetylle tulla puskista. Jos sinä näet että naapurin Matti pettää vaimoaan, ja kun puolen vuoden kuluttua kuulet erosta , ei se uutinen sinulle tullut puskista mutta tuolle vaimolle saattoi tulla.
Ei tämä sinun tuttavasi piruuttaan ole sellainen kuin on.
Hän uskoi vilpittömästi että heillä oli kaikki ok.
Varsinkin miehet ilmeisesti harrastavat tätä että eivät puhu vaan tekevät ratkaisun hiljaa itsekseen ja sitten se näkyy toimintana.Vielä sekin että onhan elämässä kaiken laista muutakin hankaluutta ja harmin aihetta vuosien varrella. Jos toinen on jossain kohtaa vähän vaisu tms ,ei sitä nyt heti epäile että aikoo varmaan ottaa eron.
Kukas tässä piruilusta on puhunut?
On se kumma jos ulkopuolisetkin näkee parin loittonemisen toisistaan, mutta parin toinen osapuoli ei näe, vaikka on koko ajan siinä mukana.
Ulkopuoliset näkevät vain vilauksia silloin tällöin.Puskista erotettu on yleensä ollut päsmärinä parisuhteessa. Asioita on tehty niin kuin hän haluaa. Esim. päsmäri on vaatinut lapsia, sanellut lomien vieton, sisustaa kotia innosta hehkuen. Tietysti voi kysyä siltä toiselta, että mitäs olit tahdoton töppönen.
Ei tässä syyllisiä haeta. Totuus vain on se, että syystä tai toisesta suhteessa ei ole ollut rehellistä ja riittävää kommunikointia. Tai toinen on yrittänyt, muttei kukaan yksinään kommunikoi. Voi olla, että suhde on alkuaankin perustunut riippuvuudelle eikä rakkaudelle. Kommunikoinnin puuttumiseen luulisi heräävän.
Ei eroon vaadita riitaa. Mutta etääntyminen tai sulkeutuminen siihen vaaditaan. Siitä huolimatta pari voi itseltäänkin salaa ylläpitää kulissia, johon kuuluu esim. seksi.
Mielessään toinen tai molemmat on jo pakannut kamansa ja päättänyt lähteä kun aika on kypsä.
Monet parit elävät eron kynnyksellä vuosikausia.
Jollen minä nähnyt ennalta puolisoni itsemurhasuunnitelmia hänen vaietessaan niistä, niin uskon kyllä hyvin, että monenlaista muutakin tyytymättömyyttään ihmiset onnistuvat hyvin halutessaan kätkemään puolisoltaan pitkiäkin aikoja. - 22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se voi puskista tulla. Läheinen ystävä oli ehtinyt vuoden olla naimisissa ja kaikki tuttavapiirissäkin luuli että kaikki on hyvin. Vaikuttivat rakastuneilta ja onnellisilta. Ei näkyviä riitoja tms. Eräänä iltana mies kehui rakastavansa ystävääni ja oli tehnyt illallisen jne. Aamulla mies kertoi eroavansa välittömästi ja toinen nainen oli ollut jo pidemmän aikaa.
Se oli sitten 'viimeinen ehtoollinen' se illallinen.Ja mikäänkö ei ollut vihjannut siihen, että toinen ei voi hyvin?
Tai että toinen ei ole luotettava?
Sori vaan, mutta en usko.Tutustuin ja ystävystyin yhden ihmisen kanssa, joka oli jätetty puskista.
Olin aluksi tyrmistynyt ja hänen puolellaan.
Mutta kun tutustuin häneen paremmin, huomasin että kyseessä on mestaroija. Sellainen erinomainen besserwisser, jonka seurassa tuntee kasvavaa ahdistusta, vaikka mitään syytä ei pitäisi olla. Sellainen pätevä selviäjä, jonka kanssa alkaa piilotella heikkouksiaan, jotta kelpaisi. Ensin ajattelee, että onpa mallikelpoinen ihminen, minähän kehityn tässä itsekin paremmaksi, kun koetan jäljitellä häntä. Äkkiä huomaa että ei kun mua tukehduttaa. Hänen terävät neuvonsahan ovat suoranaisia loukkauksia.
Silloin ymmärtää, miksi se puoliso häipyi.Saattoihan se silti tälle jätetylle tulla puskista. Jos sinä näet että naapurin Matti pettää vaimoaan, ja kun puolen vuoden kuluttua kuulet erosta , ei se uutinen sinulle tullut puskista mutta tuolle vaimolle saattoi tulla.
Ei tämä sinun tuttavasi piruuttaan ole sellainen kuin on.
Hän uskoi vilpittömästi että heillä oli kaikki ok.
Varsinkin miehet ilmeisesti harrastavat tätä että eivät puhu vaan tekevät ratkaisun hiljaa itsekseen ja sitten se näkyy toimintana.Vielä sekin että onhan elämässä kaiken laista muutakin hankaluutta ja harmin aihetta vuosien varrella. Jos toinen on jossain kohtaa vähän vaisu tms ,ei sitä nyt heti epäile että aikoo varmaan ottaa eron.
Miten niin pettää?
Ei hän mitään petä. Mutta hän hyytyy ja etääntyy, kuten molemmat.
Toinen voi esimerkiksi haluta pääasiassa perhettä, ei sillä niin väliä kenen kanssa.
Kunhan saa toteuttaa tarvettaan tulla vanhemmaksi.
Tai pörrätä innokkaana työelämässä.
Ei sillä niin väliä, että kumppanin kanssa ei ole
ollut aitoa läheisyyttä aikoihin.
Joillekin parisuhde on elämän arvojärjestyksessä sijalla viisi.
Hänen ei pitäisi pariutua sellaisen kanssa jolle
parisuhde on tärkeämpää kuin mikään muu.
Molemmat ovat onnettomia.
Mutta se joka odottaa suhteelta enemmän, jää vaille. Hän lähtee. Siihen se toinen jää sitten ripustelemaan pyykkejään ja ihmettelemään että mitä kävi?
Minähän huomasin puolisoni kerran kahdessa viikossa ja joskus melkein kuuntelinkin häntä, kunhan lapset oli nukkumassa ja työasiat hyvin.
Se nyt ei vaan riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se voi puskista tulla. Läheinen ystävä oli ehtinyt vuoden olla naimisissa ja kaikki tuttavapiirissäkin luuli että kaikki on hyvin. Vaikuttivat rakastuneilta ja onnellisilta. Ei näkyviä riitoja tms. Eräänä iltana mies kehui rakastavansa ystävääni ja oli tehnyt illallisen jne. Aamulla mies kertoi eroavansa välittömästi ja toinen nainen oli ollut jo pidemmän aikaa.
Se oli sitten 'viimeinen ehtoollinen' se illallinen.Ja mikäänkö ei ollut vihjannut siihen, että toinen ei voi hyvin?
Tai että toinen ei ole luotettava?
Sori vaan, mutta en usko.Tutustuin ja ystävystyin yhden ihmisen kanssa, joka oli jätetty puskista.
Olin aluksi tyrmistynyt ja hänen puolellaan.
Mutta kun tutustuin häneen paremmin, huomasin että kyseessä on mestaroija. Sellainen erinomainen besserwisser, jonka seurassa tuntee kasvavaa ahdistusta, vaikka mitään syytä ei pitäisi olla. Sellainen pätevä selviäjä, jonka kanssa alkaa piilotella heikkouksiaan, jotta kelpaisi. Ensin ajattelee, että onpa mallikelpoinen ihminen, minähän kehityn tässä itsekin paremmaksi, kun koetan jäljitellä häntä. Äkkiä huomaa että ei kun mua tukehduttaa. Hänen terävät neuvonsahan ovat suoranaisia loukkauksia.
Silloin ymmärtää, miksi se puoliso häipyi.Saattoihan se silti tälle jätetylle tulla puskista. Jos sinä näet että naapurin Matti pettää vaimoaan, ja kun puolen vuoden kuluttua kuulet erosta , ei se uutinen sinulle tullut puskista mutta tuolle vaimolle saattoi tulla.
Ei tämä sinun tuttavasi piruuttaan ole sellainen kuin on.
Hän uskoi vilpittömästi että heillä oli kaikki ok.
Varsinkin miehet ilmeisesti harrastavat tätä että eivät puhu vaan tekevät ratkaisun hiljaa itsekseen ja sitten se näkyy toimintana.Vielä sekin että onhan elämässä kaiken laista muutakin hankaluutta ja harmin aihetta vuosien varrella. Jos toinen on jossain kohtaa vähän vaisu tms ,ei sitä nyt heti epäile että aikoo varmaan ottaa eron.
Kukas tässä piruilusta on puhunut?
On se kumma jos ulkopuolisetkin näkee parin loittonemisen toisistaan, mutta parin toinen osapuoli ei näe, vaikka on koko ajan siinä mukana.
Ulkopuoliset näkevät vain vilauksia silloin tällöin.Puskista erotettu on yleensä ollut päsmärinä parisuhteessa. Asioita on tehty niin kuin hän haluaa. Esim. päsmäri on vaatinut lapsia, sanellut lomien vieton, sisustaa kotia innosta hehkuen. Tietysti voi kysyä siltä toiselta, että mitäs olit tahdoton töppönen.
Ei tässä syyllisiä haeta. Totuus vain on se, että syystä tai toisesta suhteessa ei ole ollut rehellistä ja riittävää kommunikointia. Tai toinen on yrittänyt, muttei kukaan yksinään kommunikoi. Voi olla, että suhde on alkuaankin perustunut riippuvuudelle eikä rakkaudelle. Kommunikoinnin puuttumiseen luulisi heräävän.
Ei eroon vaadita riitaa. Mutta etääntyminen tai sulkeutuminen siihen vaaditaan. Siitä huolimatta pari voi itseltäänkin salaa ylläpitää kulissia, johon kuuluu esim. seksi.
Mielessään toinen tai molemmat on jo pakannut kamansa ja päättänyt lähteä kun aika on kypsä.
Monet parit elävät eron kynnyksellä vuosikausia.Juu juu ,uskon oikein hyvin että toinen on ollut sellainen kuin kuvaat. Mutta hän uskoo olevansa ihan ok eikä ajattele että toinen kyllä kohta jättää jollen muutu.
Silloinhan se ei olisi yllätys.
Uskon tai olen varma että parisuhteen toinen voi olla tyytyväinen elämäänsä parisuhteineen päivineen. Toinen ei .
Ja sivusta näkee asioita usein selvemmin.
Ja aivan varmasti tapahtuu rakastumisia sillä tavalla että sen rakastuneen maailma muuttuu ja silloin se on siinä.
Joskus tämä rakastunut myös katuu lähtöään vanhasta parisuhteesta kun pää on selvinnyt eli ei vanhassa suhteessa suurta vikaa ollut .
Jos on mielestään "ihan ok", pitäisi itsekin tajuta, että lähtölaskenta on jo alkanut.
" Ihan ok"-suhde heivataan ulos ikkunasta siinä silmänräpäyksessä kun toisen elämään astuu rakkaus.
Eikä sitäkään ehkä tarvita. "Ihan ok" avioliitto voidaan vaihtaa myös yksinoloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommunikointi on ainoa tapa varmistaa, että ollaan samoilla linjoilla. Mutta ei sekään aina riitä. Toinen voi vakuutella rakkauttaan ummet ja lammet, mutta käytöksestä näkyy, että elämänarvot on oikeasti muuta.
Monet vain lässähtävät joten kuten kelvolliseen olotilaan. Onhan tuo toinen ja tämä suhde passeli kun ei parempaakaan ole.
Kyllä. Sain tietää avioerosta kun hain kirjeen postista. Jossa ilmoitettiin että tämä henkilö hakee avioeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tullut puskista. 2,5 vuotta yhdessä ja olin umpirakastunut. Rakkautta oli toisellakin, mutta se ei aina riitä. Riitoja oli, mutta missäpä suhteessa ei? Aina niistä selvittiin ja mentiin eteenpäin. Olin täysin varma että olisin loppuikäni tämän naisen kanssa. Luulin, että me olemme niitä jotka selviävät mistä tahansa vastoinkäymisistä, koska on kuitenkin rakkaus, halu ja keskinäinen kunnioitus. Sitten yhtenä perjantaina ruuan jälkeen, juuri kun meinasin kertoa hänelle mitä kivaa olin suunnitellut meille kahdelle, pommi putosi. Nainen sanoi, ettei hänestä ole tähän suhteeseen. Pakkasi kamppeensa ja lähti. Syitä oli varmasti monenlaisia, kun olen jälkeenpäin miettinyt, mutta kyllä se silti minulle tuli täytenä yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Kumma kyllä, kun olen jutellut näiden puskista jätettyjen puolisoiden kanssa, kuva on ihan toinen.
Ulkopuolisenakin on nähnyt jo vuosia, että liitto vetelee viimeisiään. Pari ei katso toisiaan, viihdy lähekkäin, puhu toisilleen edes seurassa. Kotona on just sellaista kuin kuvitella voi: juttelu rajoittuu siihen kumpi käy kaupassa. Ollaan eri huoneissa, tehdään eri asioita, lusitaan kuin elinkautista. Se että käydään yhdessä kesälomalla pimeässä pikaisesti naidaan ei kerro hyvästä suhteesta.
Lopulta toinen kyllästyy yrittämään yhteyttä ja olemaan näkymätön. Hän pakkaa kamppeensa ja häipyy.
Toinen avaa av.n ja aloittaa valituksen siitä, miten kaikki oli hyvin ja puoliso ykskaks vaan lähti.
Ero tuli ihan puskista!
Voi hyvänen aika, kylläpä olet ylimielinen. Sinäkö kuvittelet, että tiedät kaiken pariskunnan elämästä kun vähän ystävänä olet sivusta seuraillut. Kuvittelet tietäväsi mitä pariskunta keskustelee, miten käyttäytyy toistensa seurassa kahdestaan ollessaan.
Itsellä tuli ero puskista. Naimisissa 12 vuotta, kaksi yhteistä lasta. Elämä peruslapsiperhe-elämää ruuhkavuosissa. Joo, mies oli ehkä normaalia kireämpi 2-3 kuukautta ennen eroilmoitusta. Sinä aikana muistan tiedustelleeni 2-3 kertaa, että onko kaikki ok, painaako joku. Joka kerta sain vastaukseksi, että töissä painetta. Ja sen tiesinkin, että näin oli ja tyydyin vastaukseen.
Koska sellaistahan elämä on. Välillä on stressiä työhön liittyen, sairaisiin sukulaisiin tai mihin vain elämään liittyen ja se heijastuu käytökseen. Ei sitä vakaassa suhteessa heti ajattele, että nyt ollaan eroamassa jos toinen on hetkellisesti kireämpänä ja allapäin eikä sanallakaan vihjaa, että eroa miettii.
Eroilmoitusta edeltävällä viikolla vielä mietimme yhdessä tulevan kesän lomamatkaa. Eroilmotusta edeltävänä iltana harrastimme seksiä. Sitten tuli päivä kun mies saapui töistä ja ilmoitti, että hänellä on toinen nainen, tämä oli tässä. Että hän on löytänyt naisen joka on aivan toisenlainen kuin minä ja löi tiskiin sellaisen määrän asioita mitä hän ei voinut minussa sietää. Osasta tiesin, osasta en ollut ikinä kuullutkaan. Selvä, kiitos kun pidit näinkin hyvin kartalla mitä päässäsi liikkui.
Jälkeenpäin ajateltuna en tajunnut sitä, kuinka vahvasti ex-mieheni lapsuudenkodin malli vaikutti meidän suhteeseen. Tiesin kyllä, että mieheni väisteli konflikteja koska hänen lapsuudenkodissaan ei ole ikinä käsitelty vaikeita asioita. Ex-appivanhempanikin ovat ihan mestareita piilottamaan tunteitaan. Sellainen exäkin oli. En vain tajunnut, että se oli niin äärimmäistä. Hän keräsi ja keräsi asioita ja sitten tuli mitta täyteen. Lähdettiin paremman perään. Sekään suhde ei tosin kestänyt kuin reilun vuoden mutta hei, ei ainakaan tarvinut käsitellä vaikeita asioita.
Mutta kyllä, ero todellakin tuli puskista. Se tuli minulle mutta myös kaikille sukulaisille ja ystäville koska kaikkien mielestä meidän välit olivat olleet koko ajan niin kuin aina ennenkin. Jotkut ihmiset ovat äärettömän taitavia salaamaan mitä oikeasti ajattelevat. He pelkäävät konflikteja, haluavat miellyttää, mikä nyt kenenkin motiivi on. Jos tällainen puoliso sattuu kohdalle niin on mahdoton ennakoida asioita. Sillä kukaan ei pysty toisen ajatuksia lukemaan. Ja kyllä hyvässä suhteessa pitää kertoa ajoissa jos eroajatuksia pyörittelee mielessä. Ei voi olettaa, että pikkurillin asennosta puoliso osaisi nyt eron aistia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kyllä, kun olen jutellut näiden puskista jätettyjen puolisoiden kanssa, kuva on ihan toinen.
Ulkopuolisenakin on nähnyt jo vuosia, että liitto vetelee viimeisiään. Pari ei katso toisiaan, viihdy lähekkäin, puhu toisilleen edes seurassa. Kotona on just sellaista kuin kuvitella voi: juttelu rajoittuu siihen kumpi käy kaupassa. Ollaan eri huoneissa, tehdään eri asioita, lusitaan kuin elinkautista. Se että käydään yhdessä kesälomalla pimeässä pikaisesti naidaan ei kerro hyvästä suhteesta.
Lopulta toinen kyllästyy yrittämään yhteyttä ja olemaan näkymätön. Hän pakkaa kamppeensa ja häipyy.
Toinen avaa av.n ja aloittaa valituksen siitä, miten kaikki oli hyvin ja puoliso ykskaks vaan lähti.
Ero tuli ihan puskista!Voi hyvänen aika, kylläpä olet ylimielinen. Sinäkö kuvittelet, että tiedät kaiken pariskunnan elämästä kun vähän ystävänä olet sivusta seuraillut. Kuvittelet tietäväsi mitä pariskunta keskustelee, miten käyttäytyy toistensa seurassa kahdestaan ollessaan.
Itsellä tuli ero puskista. Naimisissa 12 vuotta, kaksi yhteistä lasta. Elämä peruslapsiperhe-elämää ruuhkavuosissa. Joo, mies oli ehkä normaalia kireämpi 2-3 kuukautta ennen eroilmoitusta. Sinä aikana muistan tiedustelleeni 2-3 kertaa, että onko kaikki ok, painaako joku. Joka kerta sain vastaukseksi, että töissä painetta. Ja sen tiesinkin, että näin oli ja tyydyin vastaukseen.
Koska sellaistahan elämä on. Välillä on stressiä työhön liittyen, sairaisiin sukulaisiin tai mihin vain elämään liittyen ja se heijastuu käytökseen. Ei sitä vakaassa suhteessa heti ajattele, että nyt ollaan eroamassa jos toinen on hetkellisesti kireämpänä ja allapäin eikä sanallakaan vihjaa, että eroa miettii.
Eroilmoitusta edeltävällä viikolla vielä mietimme yhdessä tulevan kesän lomamatkaa. Eroilmotusta edeltävänä iltana harrastimme seksiä. Sitten tuli päivä kun mies saapui töistä ja ilmoitti, että hänellä on toinen nainen, tämä oli tässä. Että hän on löytänyt naisen joka on aivan toisenlainen kuin minä ja löi tiskiin sellaisen määrän asioita mitä hän ei voinut minussa sietää. Osasta tiesin, osasta en ollut ikinä kuullutkaan. Selvä, kiitos kun pidit näinkin hyvin kartalla mitä päässäsi liikkui.
Jälkeenpäin ajateltuna en tajunnut sitä, kuinka vahvasti ex-mieheni lapsuudenkodin malli vaikutti meidän suhteeseen. Tiesin kyllä, että mieheni väisteli konflikteja koska hänen lapsuudenkodissaan ei ole ikinä käsitelty vaikeita asioita. Ex-appivanhempanikin ovat ihan mestareita piilottamaan tunteitaan. Sellainen exäkin oli. En vain tajunnut, että se oli niin äärimmäistä. Hän keräsi ja keräsi asioita ja sitten tuli mitta täyteen. Lähdettiin paremman perään. Sekään suhde ei tosin kestänyt kuin reilun vuoden mutta hei, ei ainakaan tarvinut käsitellä vaikeita asioita.
Mutta kyllä, ero todellakin tuli puskista. Se tuli minulle mutta myös kaikille sukulaisille ja ystäville koska kaikkien mielestä meidän välit olivat olleet koko ajan niin kuin aina ennenkin. Jotkut ihmiset ovat äärettömän taitavia salaamaan mitä oikeasti ajattelevat. He pelkäävät konflikteja, haluavat miellyttää, mikä nyt kenenkin motiivi on. Jos tällainen puoliso sattuu kohdalle niin on mahdoton ennakoida asioita. Sillä kukaan ei pysty toisen ajatuksia lukemaan. Ja kyllä hyvässä suhteessa pitää kertoa ajoissa jos eroajatuksia pyörittelee mielessä. Ei voi olettaa, että pikkurillin asennosta puoliso osaisi nyt eron aistia.
Komppi tälle! Jotkut ovat niin samperin konfliktipelkoisia, että mieluummin aina vaihtavat uuteen kuin selvittäisivät suhteen ongelmat. Siihen yleensä kuuluu se, että häivytään kuin pieru saharaan yllättäen.
Meidän ero tuli varmasti kaikille ei-perheeseen kuuluville yllärinä ja varmasti ainakin osittain myös miehelleni. Meillä pidettiin kulissista kiinni hinnalla, millä tahansa. Oltiin oikea kiiltokuva perhe maatiloineen ja lemmikkeineen, mutta sitten, kun ovi painui vieraan perässä kiinni, alkoi perhehelvetti. Mies päätti rahoista, minun tekemisistä ja siinä sivussa myös lasten. Aina olin väärässä ja koskaan en tehnyt riittävästi.
Lopullinen ero oli kyllä helpotus niin lapsille kuin myös minulle, mutta exälle se tuli varmasti puskasta. Hän ei ehkä siitä toipunut yhtä hyvin kuin me.
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen katkaissut pari ahdistavaa muuta kuin parisuhdetta tavalla, jota tuo toinen voi väittää yllätykseksi.
Kaveri tunki liian lähelle. Näki mut ihan erilaisena kuin olen, ei kuunnellut mitä sanon, vaan ylläpiti omaa illuusiotaan minusta ja hukutti ystävyydenvakuutteluihinsa. Halusi jutella ja nähdä koko ajan. Yritti sisällyttää mut kaikkeen tekemiseensä viitsimättä kysyä mun mielipidettä.
Näissä tilanteissa olen vain häipynyt ja lopettanut yhteydenpidon.
En ole katunut.
Minulla ollut samanlainen tilanne että kaverista "erosin", vuosikausia kestin kunnes lopulta vaan oli liikaa kaikki asiat. Tämäkin tyyppi yritti hirveästi ns.omia minut kaikkeen, olisi pitänyt nähdä paljon ja tehdä paljon yhdessä.(esim jos minulla syntymäpäivä niin mun pitää ehdottomasti viettää se vain hänen kanssaan, jne)
Tämä kuvitteli kaveruutta suuremmaksi mitä se ei ollut oikeasti. Rehellisesti sanottuna minulla on yksi tyyppi ylitse muiden joka on paras ystäväni, tämä omija tyyppi yritti epätoivoisesti päästä bestikseni edelle.
Kyllä, oma avomies. Illalla vielä katsoimme leffaa sylikkäin sohvalla ja heitimme huulta leffan kohtauksista, ennen nukahtamista rakastelimme. Olin umpionnellinen ja rakastunut, luulin miehenkin olevan ! 3 v oli seurusteltu ja 1 v asuttu yhdessä, näin tulevaisuudessa häät ja vauvan. Seuraavana päivänä sanoi muuttavansa pois, ettei juttumme enää toimi. tulin hysteeriseksi, itkin ja anelin mutta mies piti päänsä,
Mies ei kertonut miten kärsi suhteessamme ja halusi erota , minä luulin kaiken olevan hyvin. Asuimme pieksämäellä, mies kävi töissä mikkelissä ja oli sokki kun selvisi että mies oli salaa hommannut itselleen mikkelistä asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kyllä, kun olen jutellut näiden puskista jätettyjen puolisoiden kanssa, kuva on ihan toinen.
Ulkopuolisenakin on nähnyt jo vuosia, että liitto vetelee viimeisiään. Pari ei katso toisiaan, viihdy lähekkäin, puhu toisilleen edes seurassa. Kotona on just sellaista kuin kuvitella voi: juttelu rajoittuu siihen kumpi käy kaupassa. Ollaan eri huoneissa, tehdään eri asioita, lusitaan kuin elinkautista. Se että käydään yhdessä kesälomalla pimeässä pikaisesti naidaan ei kerro hyvästä suhteesta.
Lopulta toinen kyllästyy yrittämään yhteyttä ja olemaan näkymätön. Hän pakkaa kamppeensa ja häipyy.
Toinen avaa av.n ja aloittaa valituksen siitä, miten kaikki oli hyvin ja puoliso ykskaks vaan lähti.
Ero tuli ihan puskista!Voi hyvänen aika, kylläpä olet ylimielinen. Sinäkö kuvittelet, että tiedät kaiken pariskunnan elämästä kun vähän ystävänä olet sivusta seuraillut. Kuvittelet tietäväsi mitä pariskunta keskustelee, miten käyttäytyy toistensa seurassa kahdestaan ollessaan.
Itsellä tuli ero puskista. Naimisissa 12 vuotta, kaksi yhteistä lasta. Elämä peruslapsiperhe-elämää ruuhkavuosissa. Joo, mies oli ehkä normaalia kireämpi 2-3 kuukautta ennen eroilmoitusta. Sinä aikana muistan tiedustelleeni 2-3 kertaa, että onko kaikki ok, painaako joku. Joka kerta sain vastaukseksi, että töissä painetta. Ja sen tiesinkin, että näin oli ja tyydyin vastaukseen.
Koska sellaistahan elämä on. Välillä on stressiä työhön liittyen, sairaisiin sukulaisiin tai mihin vain elämään liittyen ja se heijastuu käytökseen. Ei sitä vakaassa suhteessa heti ajattele, että nyt ollaan eroamassa jos toinen on hetkellisesti kireämpänä ja allapäin eikä sanallakaan vihjaa, että eroa miettii.
Eroilmoitusta edeltävällä viikolla vielä mietimme yhdessä tulevan kesän lomamatkaa. Eroilmotusta edeltävänä iltana harrastimme seksiä. Sitten tuli päivä kun mies saapui töistä ja ilmoitti, että hänellä on toinen nainen, tämä oli tässä. Että hän on löytänyt naisen joka on aivan toisenlainen kuin minä ja löi tiskiin sellaisen määrän asioita mitä hän ei voinut minussa sietää. Osasta tiesin, osasta en ollut ikinä kuullutkaan. Selvä, kiitos kun pidit näinkin hyvin kartalla mitä päässäsi liikkui.
Jälkeenpäin ajateltuna en tajunnut sitä, kuinka vahvasti ex-mieheni lapsuudenkodin malli vaikutti meidän suhteeseen. Tiesin kyllä, että mieheni väisteli konflikteja koska hänen lapsuudenkodissaan ei ole ikinä käsitelty vaikeita asioita. Ex-appivanhempanikin ovat ihan mestareita piilottamaan tunteitaan. Sellainen exäkin oli. En vain tajunnut, että se oli niin äärimmäistä. Hän keräsi ja keräsi asioita ja sitten tuli mitta täyteen. Lähdettiin paremman perään. Sekään suhde ei tosin kestänyt kuin reilun vuoden mutta hei, ei ainakaan tarvinut käsitellä vaikeita asioita.
Mutta kyllä, ero todellakin tuli puskista. Se tuli minulle mutta myös kaikille sukulaisille ja ystäville koska kaikkien mielestä meidän välit olivat olleet koko ajan niin kuin aina ennenkin. Jotkut ihmiset ovat äärettömän taitavia salaamaan mitä oikeasti ajattelevat. He pelkäävät konflikteja, haluavat miellyttää, mikä nyt kenenkin motiivi on. Jos tällainen puoliso sattuu kohdalle niin on mahdoton ennakoida asioita. Sillä kukaan ei pysty toisen ajatuksia lukemaan. Ja kyllä hyvässä suhteessa pitää kertoa ajoissa jos eroajatuksia pyörittelee mielessä. Ei voi olettaa, että pikkurillin asennosta puoliso osaisi nyt eron aistia.
Ei tarvii kuvitella.
Ihmiset eivät ole näet mykkiä.
He osaavat puhua kavereilleen.
Kotona ei vain kuunnella heitä.
Siellä hyrrätään kotinäytelmää ja
ollaan sokeita ja kuuroja puolisolle.
Etkö ole koskaan kuullut kulissista?
Ikävä kyllä etenkin naiset muuttuvat
joskus äiteinä täysin.
Olen huomannut tämän kavereistani
ja pettynyt.
Vielä pahemmin pettyy mies.
Vaimo katoaa, tilalle tulee harsojen ja tuttipullojen kimpussa hääräävä maaninen
vieras tyyppi.
Mutta älä toki usko.
Pidä sinä luulosi, että ero tipahtaa taivaasta
ilman syytä ja varoitusta.
Kyllä täysin puskista. Avioliitossa ja kaksi sööttiä muksua jo koulussa. Uusi koti valmistunut ja sitä sisustelin. Sitten tuli ilmoitus että minä ja lapset saadaan lähteä ja miehen työkaveri muuttaa meidän tilalle. Oli melkoinen järkytys myös lapsille. Tapaavat isää vain harvoin eivätkä pidä isän naisystävästä. Meillä ex miehen kanssa ok välit koska halusin että lapsilla säilyy suhde isään edes jonkinlainen.