Oletko kokenut täysin puskista tulleen eron?

kylläpä vain, jopa kolme kertaa kokenut tuon. tosin kaksi ekaa oli vain seurustelukumppaneita ja saman tempun teki kolmas eli aviomies.

erosta ei ollu kukaan puhunu sanallakaan yhtään mitään eli ihan puskista tuli kaikkina noina kolmena kertana.

Kerran tuli puskista.

Pari kertaa puun takaa.

Takavuosina av:lla oli usein ketjuja, joissa kysyttiin , kuinka varma olet siitä, ettette koskaan eroa. Vielä puoli vuotta ennen eroa vastasin, että 99 % varma.

20-vuotinen avioliitto loppui kuudessa viikossa. Syynä toinen nainen. Ihan puskista se ei tullut, mutta ensimmäiset merkit tulivat vasta silloin, kun miehen työpaikalle ilmaantui tämä toinen. Sitä ennen tuli täysin puskista se, että mitään sellaista voisi tapahtua.

Olin ensimmäisen tyttöystäväni kanssa 8 v. Pakkasi kamppeensa ja lähti yksi päivä aivan yllättäen, sanoi että halusi kokea enemmän ennen kun sitoutuu. Ihan ymmärrettävää, olimme toistemme ensimmäiset seurustelukumppanit, mutta hän olisi todellakin voinut hoitaa eron hienotunteisemmin ja kommunikoida enemmän. Lähtö tuli aivan puskista, vielä päivää aiemmin sanoi rakastavansa ja oli hyvin hellä. Tämä noin 15 vuotta sitten, nyt olen naimisissa ja välillä tulee kyllä hieman vainoharhaisia hetkiä vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Olin ensimmäisen tyttöystäväni kanssa 8 v. Pakkasi kamppeensa ja lähti yksi päivä aivan yllättäen, sanoi että halusi kokea enemmän ennen kun sitoutuu. Ihan ymmärrettävää, olimme toistemme ensimmäiset seurustelukumppanit, mutta hän olisi todellakin voinut hoitaa eron hienotunteisemmin ja kommunikoida enemmän. Lähtö tuli aivan puskista, vielä päivää aiemmin sanoi rakastavansa ja oli hyvin hellä. Tämä noin 15 vuotta sitten, nyt olen naimisissa ja välillä tulee kyllä hieman vainoharhaisia hetkiä vieläkin.

Niinpä. Tuo puskista tulemineb on juuri sitä, että toinen pussailee, haluaa, ja ilmoittaa rakastavansa. Eihän se tulisikaan niin puskista, jos jotain hiipumisen merkkejä olisi näkyvillä.

Kumma kyllä, kun olen jutellut näiden puskista jätettyjen puolisoiden kanssa, kuva on ihan toinen.

Ulkopuolisenakin on nähnyt jo vuosia, että liitto vetelee viimeisiään. Pari ei katso toisiaan, viihdy lähekkäin, puhu toisilleen edes seurassa. Kotona on just sellaista kuin kuvitella voi: juttelu rajoittuu siihen kumpi käy kaupassa. Ollaan eri huoneissa, tehdään eri asioita, lusitaan kuin elinkautista. Se että käydään yhdessä kesälomalla pimeässä pikaisesti naidaan ei kerro hyvästä suhteesta.

Lopulta toinen kyllästyy yrittämään yhteyttä ja olemaan näkymätön. Hän pakkaa kamppeensa ja häipyy.

Toinen avaa av.n ja aloittaa valituksen siitä, miten kaikki oli hyvin ja puoliso ykskaks vaan lähti.

Ero tuli ihan puskista!

Vierailija kirjoitti:

kylläpä vain, jopa kolme kertaa kokenut tuon. tosin kaksi ekaa oli vain seurustelukumppaneita ja saman tempun teki kolmas eli aviomies.

erosta ei ollu kukaan puhunu sanallakaan yhtään mitään eli ihan puskista tuli kaikkina noina kolmena kertana.

Pidätkö itseäsi älykkäänä?

Ei ero tule ikinä puskista. Vaikkei toinen siitä sano, sen näkee käytöksestä. Avatkaa nyt ne silmät ja hyväksykää tosiasiat niin ei tule ero puskista!

Vierailija kirjoitti:

Kumma kyllä, kun olen jutellut näiden puskista jätettyjen puolisoiden kanssa, kuva on ihan toinen.

Ulkopuolisenakin on nähnyt jo vuosia, että liitto vetelee viimeisiään. Pari ei katso toisiaan, viihdy lähekkäin, puhu toisilleen edes seurassa. Kotona on just sellaista kuin kuvitella voi: juttelu rajoittuu siihen kumpi käy kaupassa. Ollaan eri huoneissa, tehdään eri asioita, lusitaan kuin elinkautista. Se että käydään yhdessä kesälomalla pimeässä pikaisesti naidaan ei kerro hyvästä suhteesta.

Lopulta toinen kyllästyy yrittämään yhteyttä ja olemaan näkymätön. Hän pakkaa kamppeensa ja häipyy.

Toinen avaa av.n ja aloittaa valituksen siitä, miten kaikki oli hyvin ja puoliso ykskaks vaan lähti.

Ero tuli ihan puskista!

Hyvä kirjoitus!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ensimmäisen tyttöystäväni kanssa 8 v. Pakkasi kamppeensa ja lähti yksi päivä aivan yllättäen, sanoi että halusi kokea enemmän ennen kun sitoutuu. Ihan ymmärrettävää, olimme toistemme ensimmäiset seurustelukumppanit, mutta hän olisi todellakin voinut hoitaa eron hienotunteisemmin ja kommunikoida enemmän. Lähtö tuli aivan puskista, vielä päivää aiemmin sanoi rakastavansa ja oli hyvin hellä. Tämä noin 15 vuotta sitten, nyt olen naimisissa ja välillä tulee kyllä hieman vainoharhaisia hetkiä vieläkin.

Niinpä. Tuo puskista tulemineb on juuri sitä, että toinen pussailee, haluaa, ja ilmoittaa rakastavansa. Eihän se tulisikaan niin puskista, jos jotain hiipumisen merkkejä olisi näkyvillä.

Jep, samankaltaisesti on minullekin käynyt. Aika hyvin menee luotto ihmisiin tuollaisesta, varsinkin kun luottamusongelmia oli jo aiemminkin.

Kahdesti seurustelusuhteessa. Miehet olivat eronneet, minä hetken laastari ja minun jälkeen heti uudet joiden kanssa lapsia. Toinen lähti aamulla enkä koskaan kuullut mitään enää ja toinen jätti myös lähes samalla tavalla. Onhan se karua. Toinen yritti joskus hakea katsekontaktia kadulla ohikulkiessa mutta katsoin vain halveksuen.

Kyllä se voi puskista tulla. Läheinen ystävä oli ehtinyt vuoden olla naimisissa ja kaikki tuttavapiirissäkin luuli että kaikki on hyvin. Vaikuttivat rakastuneilta ja onnellisilta. Ei näkyviä riitoja tms. Eräänä iltana mies kehui rakastavansa ystävääni ja oli tehnyt illallisen jne. Aamulla mies kertoi eroavansa välittömästi ja toinen nainen oli ollut jo pidemmän aikaa.

Se oli sitten 'viimeinen ehtoollinen' se illallinen.

Myönnän että olen katkaissut pari ahdistavaa muuta kuin parisuhdetta tavalla, jota tuo toinen voi väittää yllätykseksi.

Kaveri tunki liian lähelle. Näki mut ihan erilaisena kuin olen, ei kuunnellut mitä sanon, vaan ylläpiti omaa illuusiotaan minusta ja hukutti ystävyydenvakuutteluihinsa. Halusi jutella ja nähdä koko ajan. Yritti sisällyttää mut kaikkeen tekemiseensä viitsimättä kysyä mun mielipidettä.

Näissä tilanteissa olen vain häipynyt ja lopettanut yhteydenpidon.

En ole katunut.

Vierailija kirjoitti:

kylläpä vain, jopa kolme kertaa kokenut tuon. tosin kaksi ekaa oli vain seurustelukumppaneita ja saman tempun teki kolmas eli aviomies.

erosta ei ollu kukaan puhunu sanallakaan yhtään mitään eli ihan puskista tuli kaikkina noina kolmena kertana.

Sanoilla ei ehkä oltu puhuttu, mutta kyllä sen käytöksestä luulisi jotenkin näkyvän, ettei yhdessä ole enää hyvä olla tai tunteet ovat kuolleet? Olen aina kovasti ihmetellyt näitä "puskista" tulleita eroja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se voi puskista tulla. Läheinen ystävä oli ehtinyt vuoden olla naimisissa ja kaikki tuttavapiirissäkin luuli että kaikki on hyvin. Vaikuttivat rakastuneilta ja onnellisilta. Ei näkyviä riitoja tms. Eräänä iltana mies kehui rakastavansa ystävääni ja oli tehnyt illallisen jne. Aamulla mies kertoi eroavansa välittömästi ja toinen nainen oli ollut jo pidemmän aikaa.

Se oli sitten 'viimeinen ehtoollinen' se illallinen.

Ja mikäänkö ei ollut vihjannut siihen, että toinen ei voi hyvin?

Tai että toinen ei ole luotettava?

Sori vaan, mutta en usko.

Tutustuin ja ystävystyin yhden ihmisen kanssa, joka oli jätetty puskista.

Olin aluksi tyrmistynyt ja hänen puolellaan.

Mutta kun tutustuin häneen paremmin, huomasin että kyseessä on mestaroija. Sellainen erinomainen besserwisser, jonka seurassa tuntee kasvavaa ahdistusta, vaikka mitään syytä ei pitäisi olla. Sellainen pätevä selviäjä, jonka kanssa alkaa piilotella heikkouksiaan, jotta kelpaisi. Ensin ajattelee, että onpa mallikelpoinen ihminen, minähän kehityn tässä itsekin paremmaksi, kun koetan jäljitellä häntä. Äkkiä huomaa että ei kun mua tukehduttaa. Hänen terävät neuvonsahan ovat suoranaisia loukkauksia.

Silloin ymmärtää, miksi se puoliso häipyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se voi puskista tulla. Läheinen ystävä oli ehtinyt vuoden olla naimisissa ja kaikki tuttavapiirissäkin luuli että kaikki on hyvin. Vaikuttivat rakastuneilta ja onnellisilta. Ei näkyviä riitoja tms. Eräänä iltana mies kehui rakastavansa ystävääni ja oli tehnyt illallisen jne. Aamulla mies kertoi eroavansa välittömästi ja toinen nainen oli ollut jo pidemmän aikaa.

Se oli sitten 'viimeinen ehtoollinen' se illallinen.

Ja mikäänkö ei ollut vihjannut siihen, että toinen ei voi hyvin?

Tai että toinen ei ole luotettava?

Sori vaan, mutta en usko.

Tutustuin ja ystävystyin yhden ihmisen kanssa, joka oli jätetty puskista.

Olin aluksi tyrmistynyt ja hänen puolellaan.

Mutta kun tutustuin häneen paremmin, huomasin että kyseessä on mestaroija. Sellainen erinomainen besserwisser, jonka seurassa tuntee kasvavaa ahdistusta, vaikka mitään syytä ei pitäisi olla. Sellainen pätevä selviäjä, jonka kanssa alkaa piilotella heikkouksiaan, jotta kelpaisi. Ensin ajattelee, että onpa mallikelpoinen ihminen, minähän kehityn tässä itsekin paremmaksi, kun koetan jäljitellä häntä. Äkkiä huomaa että ei kun mua tukehduttaa. Hänen terävät neuvonsahan ovat suoranaisia loukkauksia.

Silloin ymmärtää, miksi se puoliso häipyi.

Mestaroija on yleensä epähieno möläyttelijä. Itse hän sanoo olevansa suorasanainen. Kumma kyllä, jos joku puhuu hänelle yhtä suoraan, hän loukkaantuu verisesti.

Mestaroijalla on usein huomattavasti vähemmän koulutettu puoliso. Puoliso on jollain tavoin riippuvainen mestaroijasta. Tyhmän ja palvovan puolisonsa seurassa mestaroija saa päteä häiritsemättä: ei tule riitaakaan, koska suhde ei ole tasa.arvoinen.

Mestaroija on mielestään maailman viisain. Hänen ykkösfaninsa on nöyrä puoliso. Joskus puoliso on myös ainoa fani.

Tällainen avioliitto voi hyvinkin kestää hautaan asti.

Mestaroijan ja fanin ei kannata tehdä lapsia. Fanin sukupuoli saattaa olla koko perheessä pilkan aihe. Mestaroijan ja fanin lapset saattavat menestyä jollain elämänalueella. Eivät kuitenkaan parisuhteessa. He eivät ole saaneet tervettä parisuhteen mallia. Usein lapset joutuvat olemaan perheessään pikkuaikuisia, kun perheen varsinainen lapsi on fani. Tästä ei hyvä seuraa.

Ainoastaan tapailu-/seurustelusuhteessa on näin käynyt. Ei kai sellaista voi oikein mitenkään aavistaakaan, jos toisen puheissa on koko ajan yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia ja seuraavassa käänteessä mitään tunteita ei ole koskaan ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kumma kyllä, kun olen jutellut näiden puskista jätettyjen puolisoiden kanssa, kuva on ihan toinen.

Ulkopuolisenakin on nähnyt jo vuosia, että liitto vetelee viimeisiään. Pari ei katso toisiaan, viihdy lähekkäin, puhu toisilleen edes seurassa. Kotona on just sellaista kuin kuvitella voi: juttelu rajoittuu siihen kumpi käy kaupassa. Ollaan eri huoneissa, tehdään eri asioita, lusitaan kuin elinkautista. Se että käydään yhdessä kesälomalla pimeässä pikaisesti naidaan ei kerro hyvästä suhteesta.

Lopulta toinen kyllästyy yrittämään yhteyttä ja olemaan näkymätön. Hän pakkaa kamppeensa ja häipyy.

Toinen avaa av.n ja aloittaa valituksen siitä, miten kaikki oli hyvin ja puoliso ykskaks vaan lähti.

Ero tuli ihan puskista!

Kyllä se siltikin puskista tulee jos se osapuoli joka tuosta tilanteesta kärsii, ei sano mitään.

Jos sinä ulkopuolisena olet tuollaista nähnyt, niin tiedätkö senkin kumpi sitä yhteyttä on yrittänyt? Ei ainakaan kuvauksesi perusteella kumpikaan.

Jos toinen todella on yrittänyt , niin kai hän on jotain ottanut puheeksikin.

Eihän se silloin ihan puskista tule.

Toisaalta ihmisillä on näissä pitkissä suhteissa taipumus alkaa pitää toista itsestään selvyytenä.

Eikä aina kuunnella mitä toinen yrittää sanoa. Voihan se sitten yllätyksenä tulla vaikka toinen olisi yrittänyt jotain viestiä.

Nämä jotka kommentoivat, että näin ei voi tapahtua ja että kaikki merkit kyllä on ollut näkyvissä jne. eivät taatusti ole itse sitä kokeneet ja oikeen piehtaroivat siinä paremmuudessaan, että kyllä sen tietää ja minulle ei koskaan käy niin. 

Minullepa kävi. Olimme olleet alle vuoden naimisissa, yhteisestä päätöksestä (tai oikeastaan mies sitä enemmän halusi) yritimme lasta. Edellisenä iltana vielä yritimme kun sitten aamulla mies sanoi, että musta tuntuu että en rakasta sua enää ja se oli siinä. Tänä päivänäkään en tiedä syytä ja ei todellakaan ollut mitään riitoja tms. ja tuo vauvan yrittäminen vielä kuvioissa jne. Kai sille tuli joku viime hetken paniikki tai toinen nainen. Ja olimme olleet ennen naimisiinmenoa yhdessä viisi vuotta eli ollut sekään mikään hätiköity päätös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se voi puskista tulla. Läheinen ystävä oli ehtinyt vuoden olla naimisissa ja kaikki tuttavapiirissäkin luuli että kaikki on hyvin. Vaikuttivat rakastuneilta ja onnellisilta. Ei näkyviä riitoja tms. Eräänä iltana mies kehui rakastavansa ystävääni ja oli tehnyt illallisen jne. Aamulla mies kertoi eroavansa välittömästi ja toinen nainen oli ollut jo pidemmän aikaa.

Se oli sitten 'viimeinen ehtoollinen' se illallinen.

Ja mikäänkö ei ollut vihjannut siihen, että toinen ei voi hyvin?

Tai että toinen ei ole luotettava?

Sori vaan, mutta en usko.

Tutustuin ja ystävystyin yhden ihmisen kanssa, joka oli jätetty puskista.

Olin aluksi tyrmistynyt ja hänen puolellaan.

Mutta kun tutustuin häneen paremmin, huomasin että kyseessä on mestaroija. Sellainen erinomainen besserwisser, jonka seurassa tuntee kasvavaa ahdistusta, vaikka mitään syytä ei pitäisi olla. Sellainen pätevä selviäjä, jonka kanssa alkaa piilotella heikkouksiaan, jotta kelpaisi. Ensin ajattelee, että onpa mallikelpoinen ihminen, minähän kehityn tässä itsekin paremmaksi, kun koetan jäljitellä häntä. Äkkiä huomaa että ei kun mua tukehduttaa. Hänen terävät neuvonsahan ovat suoranaisia loukkauksia.

Silloin ymmärtää, miksi se puoliso häipyi.

Saattoihan se silti tälle jätetylle tulla puskista. Jos sinä näet että naapurin Matti pettää vaimoaan, ja kun puolen vuoden kuluttua kuulet erosta , ei se uutinen sinulle tullut puskista mutta tuolle vaimolle saattoi tulla.

Ei tämä sinun tuttavasi piruuttaan ole sellainen kuin on.

Hän uskoi vilpittömästi että heillä oli kaikki ok.

Varsinkin miehet ilmeisesti harrastavat tätä että eivät puhu vaan tekevät ratkaisun hiljaa itsekseen ja sitten se näkyy toimintana.

Vielä sekin että onhan elämässä kaiken laista muutakin hankaluutta ja harmin aihetta vuosien varrella. Jos toinen on jossain kohtaa vähän vaisu tms ,ei sitä nyt heti epäile että aikoo varmaan ottaa eron.