Mitä mielestänne pitäisi tehdä miesten ja poikien aseman parantamiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime kesänä lasten piti kerätä kasvio. Minä äitinä kannustin omaa poikaani siihen ja kävimme pari kertaa oikein mukavalla luontoretkellä eväiden kanssa etsimässä niitä kasveja. Olin paikalla kun pojan kaveri mesosi isälleen miten tyhmää koko kasvion tekeminen on. Tuon pojan duunari-isä komppasi ja sanoi pojalle että älä tee koko kasviota. Että siitä sitten miettimään että mitä naiset voisivat tehdä poikien koulumenestyksen eteen.

Tämä ei vastaa mitenkään aloittajan kysymykseen. Pysy aiheessa ja mieti asennettasi.

Minusta tämä kiteyttä ongelmaa ihan hyvin: kotoa lähtevä asennekasvatus on erilainen pojille ja tytöille. Kotona oleva isä ei arvosta poikalapsen ahkeraa opiskelua eikä tue millään tavalla pojan kasvua siihen, mitä yhteiskunta ihmiseltä odottaa nykyään. Pojasta pitäisi kasvaa isänsä kaltainen murahteleva kaljaa imevä luolamies.

Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että maailma menee eteenpäin ja siellä pärjää ne naiset ja miehet, jotka siinä osaa elää ja menestyä.

Et vieläkään vastaa ja yleistät meidät isät kaljaa kittaaviksi luolamiehiksi. Etkö todellakaan pysty parempaan? Mitä sinä henkilökohtaisesti voist tehdä yhteisen hyvän vuoksi? On olemassa huonoja ja hyviä isiä ja sama pätee myös äiteihin. Sukupuolierot kapenevat tässäkin koko ajan. Mitä sinä voit tehdä?

En ole tuo jolle vastaat, mutta mitäpä jos jokainen äiti kehottaisi tänään puolisoaan kaivamaan esiin ne Wilma-tunnukset ja kirjautumaan Wilmaan, ja sieltä sitten seuraamaan pojan tekemisiä ja kehumaan jos tulee hyvä-merkintä. Tietysti olisi kiva jos tämäkin olisi asia jota äitien ei tarvitsisi hoitaa. Joku miesope vaikka ottaisi asiakseen osallistuttaa isiä koulunkäyntiin vaikka lehtien palstoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Eli naisten vika? Missä poikien isät? Miksi vapautat heidät vastuusta?

Vai lieneekö kuitenkin yksi syy poikien huonovointisuuteen juuri isien puuttuminen? Isyyden malli on Suomessa hauras, paljon on ankaruutta ja kovuutta vielä isä-poika-suhteissa. Paljon on myös lapsia kasvamassa ilman isiä.

Ainakin siellä mihin lasten äiti ja sossun tädit ovat isän määränneet.

Joka toinen suhde päätyy eroon joista ~70% tulee naisen aloitteesta. Lisäksi naisen pitää olla aivan psykopaatti jotta lähivanhemmuus menisi isälle. Sitten perustellaan, että lapselle on parempi kun on yksi koti eikä mitään vko-vko systeemiä joten ---> taas tilanne kääntyy äitille.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Höpöhöpö. Poikia lellitään ja kaikki tuodaan valmiiksi eteen. Pojilta ei vaadita kotona eikä koulussa mitään, kun nehän on poikia. Tytöiltä vaaditaan suoriutumista, kurinalaisuutta ja selviytymustä. Ja sen ne tekee. Itselläni on kaksi poikaa ja tytär ja kuvio näkyy meilläkin. Poikia on äärimmäisen hankala motivoida opiskeluun, kotitöihin ja muuhun harrastamiseen kuin nettipelaamiseen. Meillä tyttärellä ja nuoremmalla pojalla on esim kevarit. Tytär ajeli kavereillaan, harrastuksissa, kesätyössä jne yhteensä reilut 4000 km. Pojan kevarin mittariin tuli niukinnaukin 300 km. Molemmilla oli täysin samat mahdollisuudet, mutta toinen istui lähes 24/7 huoneessaan pelaamassa netissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mallia pitäisi tietenkin ottaa niistä onnistuneista tapauksista. Mitä tekevät toisin ne vanhemmat, joiden poikalapset eivät syrjäydy? Entä ovatko ne syrjäytymisriskissä olevien vanhemmat sitten valmiita ottamaan mallia, vai ottaako se liikaa kunnian päälle?

Mielenterveyden järkkyminen teini-iässä on iso asia. Monilla sitä nuorena on sitä ahdistusta, mutta joissain tapauksissa pojat saavat tukea ja pääsevät eteenpäin elämässä. Sitten on paljon poikia, jotka jäävät yksin tunne-elämänsä solmujen kanssa, ja jäävät kelkasta. Yhteisöllisyys puuttuu Suomen kouluista kun ryhmätön opetus on lukiosta ja amiksesta eteenpäin. Risaiset perhesuhteet. Mutta kuitenkin pitäisi julkisesti luoda jotain ”brändiä” itsestään jo teini-iästä lähtien: kerätä ykköslmkokemuksia, näyttää hyvältä, olla menestyjä. Pojille perinteisesti on tärkeää saada ihailua. Tässäkään asiassa Suomi ei ole paras paikka kasvaa: täällä ei saa positiivista palautetta tarpeeksi. Ei tytötkään. Itsetunto jää monilla ohueksi. Eikä silloin kestä yhteiskunnan painetta.

Nuo ongelmat ovat vähintään yhtä pahoja tytöillä. Toki tässä voi keskustella kaikkien lasten hyvinvoinnista, mutta ap halusi nyt nimeomaan miettiä miten miesten ja poikien asemaa parannetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime kesänä lasten piti kerätä kasvio. Minä äitinä kannustin omaa poikaani siihen ja kävimme pari kertaa oikein mukavalla luontoretkellä eväiden kanssa etsimässä niitä kasveja. Olin paikalla kun pojan kaveri mesosi isälleen miten tyhmää koko kasvion tekeminen on. Tuon pojan duunari-isä komppasi ja sanoi pojalle että älä tee koko kasviota. Että siitä sitten miettimään että mitä naiset voisivat tehdä poikien koulumenestyksen eteen.

Tämä ei vastaa mitenkään aloittajan kysymykseen. Pysy aiheessa ja mieti asennettasi.

Minusta tämä kiteyttä ongelmaa ihan hyvin: kotoa lähtevä asennekasvatus on erilainen pojille ja tytöille. Kotona oleva isä ei arvosta poikalapsen ahkeraa opiskelua eikä tue millään tavalla pojan kasvua siihen, mitä yhteiskunta ihmiseltä odottaa nykyään. Pojasta pitäisi kasvaa isänsä kaltainen murahteleva kaljaa imevä luolamies.

Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että maailma menee eteenpäin ja siellä pärjää ne naiset ja miehet, jotka siinä osaa elää ja menestyä.

Et vieläkään vastaa ja yleistät meidät isät kaljaa kittaaviksi luolamiehiksi. Etkö todellakaan pysty parempaan? Mitä sinä henkilökohtaisesti voist tehdä yhteisen hyvän vuoksi? On olemassa huonoja ja hyviä isiä ja sama pätee myös äiteihin. Sukupuolierot kapenevat tässäkin koko ajan. Mitä sinä voit tehdä?

En ole tuo jolle vastaat, mutta mitäpä jos jokainen äiti kehottaisi tänään puolisoaan kaivamaan esiin ne Wilma-tunnukset ja kirjautumaan Wilmaan, ja sieltä sitten seuraamaan pojan tekemisiä ja kehumaan jos tulee hyvä-merkintä. Tietysti olisi kiva jos tämäkin olisi asia jota äitien ei tarvitsisi hoitaa. Joku miesope vaikka ottaisi asiakseen osallistuttaa isiä koulunkäyntiin vaikka lehtien palstoilla.

Hyvä ajatus! Juuri näin!

Olen luokanopettaja, ja kyllä minun oma kokemus on, että jos isän on joskus nähnyt vanhempainillassa tai arviointikeskustelussa, niin kyseinen poikakin koulussa pärjää ihan hyvin tai ainakin on koulumyönteinen ja yrittää. Ja kaikkein vaikeimmissa tapauksissa yhdistävänä tekijänä usein isän puuttuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Eli naisten vika? Missä poikien isät? Miksi vapautat heidät vastuusta?

Vai lieneekö kuitenkin yksi syy poikien huonovointisuuteen juuri isien puuttuminen? Isyyden malli on Suomessa hauras, paljon on ankaruutta ja kovuutta vielä isä-poika-suhteissa. Paljon on myös lapsia kasvamassa ilman isiä.

Ainakin siellä mihin lasten äiti ja sossun tädit ovat isän määränneet.

Joka toinen suhde päätyy eroon joista ~70% tulee naisen aloitteesta. Lisäksi naisen pitää olla aivan psykopaatti jotta lähivanhemmuus menisi isälle. Sitten perustellaan, että lapselle on parempi kun on yksi koti eikä mitään vko-vko systeemiä joten ---> taas tilanne kääntyy äitille.

Nainen on eronhakijana 80% tapauksista, mutta tärkein syy on pariskunnan kommunikaatio ongelmat. Miettikääpä sitä kun ensi kerran haukutte naista nalkuttamisesta. Miksi miehet eivät kuuntele ja puhu vaan vetäytyvät perheessä sinne ulkokehälle.

Ilmeisesti on niin, että peruskoulun opetusmetodit suosivat "tyttöjen tapaa" oppia. Perusopetuksessa haetaankin paremmin poikien "toiminnallisempia" oppimistapoja vastaavia opetustyylejä ja motivointitapoja yhtenä ratkaisuna. Myös tämän perinteisen "kiltti tyttö" (tunnollinen, kunnollinen oppija) vs "pojat on poikia" ajatusmallin on todettu johtavan perusopetuksessa siihen, että pojat jäävät jälkeen koska heidän annetaan sählätä ja jäädä jälkeen sen sijjan, että energia ja uteliaisuus/kekseliäisyys kanavoitaisiin oppimiseen.

Se, että ongelmat on tunnistettu ja tiedetään millaisia korjausliikkeitä tarvitaan on minusta jo hyvin rohkaisevaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä lakeja tahansa säädetäänkään, naiset sopeutuvat niihin. Se on älykkyyttä.

Näin on. Naiset ovat joutuneet sopeutumaan ties mihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Höpöhöpö. Poikia lellitään ja kaikki tuodaan valmiiksi eteen. Pojilta ei vaadita kotona eikä koulussa mitään, kun nehän on poikia. Tytöiltä vaaditaan suoriutumista, kurinalaisuutta ja selviytymustä. Ja sen ne tekee. Itselläni on kaksi poikaa ja tytär ja kuvio näkyy meilläkin. Poikia on äärimmäisen hankala motivoida opiskeluun, kotitöihin ja muuhun harrastamiseen kuin nettipelaamiseen. Meillä tyttärellä ja nuoremmalla pojalla on esim kevarit. Tytär ajeli kavereillaan, harrastuksissa, kesätyössä jne yhteensä reilut 4000 km. Pojan kevarin mittariin tuli niukinnaukin 300 km. Molemmilla oli täysin samat mahdollisuudet, mutta toinen istui lähes 24/7 huoneessaan pelaamassa netissä.

Pelit antaa nopeaa mielihyvää, joka pojille on tärkeämpää kuin tytöille. Ihan loogista että pojat koukuttuu virtuaaliseen elämysmaailmaan.

Koulussa, jossa pikavoitot puuttuu, pojat kyllästyy tyttöjä nopeammin.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti on niin, että peruskoulun opetusmetodit suosivat "tyttöjen tapaa" oppia. Perusopetuksessa haetaankin paremmin poikien "toiminnallisempia" oppimistapoja vastaavia opetustyylejä ja motivointitapoja yhtenä ratkaisuna. Myös tämän perinteisen "kiltti tyttö" (tunnollinen, kunnollinen oppija) vs "pojat on poikia" ajatusmallin on todettu johtavan perusopetuksessa siihen, että pojat jäävät jälkeen koska heidän annetaan sählätä ja jäädä jälkeen sen sijjan, että energia ja uteliaisuus/kekseliäisyys kanavoitaisiin oppimiseen.

Se, että ongelmat on tunnistettu ja tiedetään millaisia korjausliikkeitä tarvitaan on minusta jo hyvin rohkaisevaa.

Jep jep, vaan kun näin ei kuitenkaan ole, nimittäin kun muutetaan poikia suosivaksi, niin ennen pitkää tytöt kuitenkin pärjäävät paremmin. Sopeutumiskyky, halu pärjätä ja edistää omaa elämäänsä, se on älykkyyttä.

Yksi hyvä asia olisi ryhmähengen luominen koulussa pojille - eli keskustelua siitä miten pojat ovat keskenään erilaisia, miten osa on hyviä liikunnassa ja osa koulutyössä ja miten näiden kannattaa tukea toisiaan niissä puutteissa, eikä kiusata niistä. Sama homma tyttöjen kunnioituksen ja tytöiltä vaadittavan kunnioituksen suhteen, eli että ei ole OK, että tytöt sanovat pahasti ja että tämän voi sanoa ääneen.

Tällaisten ilmiselvien asioiden läpikäynti ja valvonta on tärkeää, koska keskustelut luovat yhteiset säännöt ja mielialan, vaikka tätä kaikkea ei olisikaan kirjallisena jossain. Lisäksi kuria ja rangaistuksia pitäisi voida käyttää paljon enemmän, en ymmärrä miksi tällainen on pudonnut pois kasvatuksesta.

Asepalveluksen fyysisesti raskaimmat osat on parasta jättää hyväkuntoisille miehille eikä höllentää vaatimuksia, mutta on OK sanoa ääneen ettei pidä koko konseptista tai ettei pärjää siinä (miehenä tai naisena!). Kokemus nyt vaan osoittaa, että fyysisesti väsähtänyt ihminen ei ole tehokas taistelija ja siinä vaiheessa asiat alkavat mennä mönkään ammutuksi tulemisen merkeissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Eli naisten vika? Missä poikien isät? Miksi vapautat heidät vastuusta?

Vai lieneekö kuitenkin yksi syy poikien huonovointisuuteen juuri isien puuttuminen? Isyyden malli on Suomessa hauras, paljon on ankaruutta ja kovuutta vielä isä-poika-suhteissa. Paljon on myös lapsia kasvamassa ilman isiä.

Ainakin siellä mihin lasten äiti ja sossun tädit ovat isän määränneet.

Joka toinen suhde päätyy eroon joista ~70% tulee naisen aloitteesta. Lisäksi naisen pitää olla aivan psykopaatti jotta lähivanhemmuus menisi isälle. Sitten perustellaan, että lapselle on parempi kun on yksi koti eikä mitään vko-vko systeemiä joten ---> taas tilanne kääntyy äitille.

Ero on aina henkisesti ja taloudellisesti vaikea prosessi, eikä kukaan äiti lähde siihe kevyin perustein. Se on varmasti totta, että koska naiset punnitsevat tunteitaan ja ovat harkitsevia, niin erotkin sitten ovat pidemmän pohdinnan tulos. Miesten mielestä hyvä parisuhde taitaa usein olla aika erilainen kuin naisten mielestä. 

Käräjäoikeudet arvioivat toteutunutta vanhemmuutta, eivät suuria lupauksia. Jos siis mies on käyttänyt isyysvapaistaan vain säälittävän minimin, jos mies on jättänyt kouluun liittyvän yhteydenpidon ja arkiset lapsen askareet naiselle, niin turha sitten itkeä kun lopputulos on mikä on. Välillä tuntuu, että miesten mielestä hyvä vanhemmuus on sitä että tulee työpäivän jälkeen kotiin, leikkii vartin itselleen mieluisia juttuja ja näyttää kaksi kertaa vuodessa miten mato laitetaan ongenkoukkuun. Tämä oli kärjistys, mutta jokainen katsokoot ympärilleen ja päätelkööt onko siinä jotain perää.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti on niin, että peruskoulun opetusmetodit suosivat "tyttöjen tapaa" oppia. Perusopetuksessa haetaankin paremmin poikien "toiminnallisempia" oppimistapoja vastaavia opetustyylejä ja motivointitapoja yhtenä ratkaisuna. Myös tämän perinteisen "kiltti tyttö" (tunnollinen, kunnollinen oppija) vs "pojat on poikia" ajatusmallin on todettu johtavan perusopetuksessa siihen, että pojat jäävät jälkeen koska heidän annetaan sählätä ja jäädä jälkeen sen sijjan, että energia ja uteliaisuus/kekseliäisyys kanavoitaisiin oppimiseen.

Se, että ongelmat on tunnistettu ja tiedetään millaisia korjausliikkeitä tarvitaan on minusta jo hyvin rohkaisevaa.

Nämä ”oppimistyylit” on nykytiedon valossa täysi urbaani legenda. Ei ole synnynnäisiä eri oppimistyylejä. Tähän ei kannata lähteä mukaan ollenkaan. Ja jos jonkun koulussa opettaja vielä puhuu näistä, niin kannattaa ottaa ihan huuhaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime kesänä lasten piti kerätä kasvio. Minä äitinä kannustin omaa poikaani siihen ja kävimme pari kertaa oikein mukavalla luontoretkellä eväiden kanssa etsimässä niitä kasveja. Olin paikalla kun pojan kaveri mesosi isälleen miten tyhmää koko kasvion tekeminen on. Tuon pojan duunari-isä komppasi ja sanoi pojalle että älä tee koko kasviota. Että siitä sitten miettimään että mitä naiset voisivat tehdä poikien koulumenestyksen eteen.

Hyvin tiivistyikin tässä.

Pojat opetetaan pääsemään helpommalla. Tämä on ihan ymeisesti tiedossa, että pojat on mukavuudenhaluisia, heillä on vaikeuksia kestää tylsyyttä.

Tämä puree kantapäähän nykyään.

Niin tai https://www.poikienaidit.fi/2017/08/09/suosivatko-opettajat-tyttooppila…

Ei täytä blogiteksti luotettavan lähteen kriteereitä olkoonkin jostain alan paneelikeskustelusta.

Ei tietenkään mutta en löytänyt suoraan tarkoittamaani tutkimusta. Siihen viitataan kohdassa 3. Vaikka ei sellaista todistetta olekaan jota uskoisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime kesänä lasten piti kerätä kasvio. Minä äitinä kannustin omaa poikaani siihen ja kävimme pari kertaa oikein mukavalla luontoretkellä eväiden kanssa etsimässä niitä kasveja. Olin paikalla kun pojan kaveri mesosi isälleen miten tyhmää koko kasvion tekeminen on. Tuon pojan duunari-isä komppasi ja sanoi pojalle että älä tee koko kasviota. Että siitä sitten miettimään että mitä naiset voisivat tehdä poikien koulumenestyksen eteen.

Tämä ei vastaa mitenkään aloittajan kysymykseen. Pysy aiheessa ja mieti asennettasi.

Minusta tämä kiteyttä ongelmaa ihan hyvin: kotoa lähtevä asennekasvatus on erilainen pojille ja tytöille. Kotona oleva isä ei arvosta poikalapsen ahkeraa opiskelua eikä tue millään tavalla pojan kasvua siihen, mitä yhteiskunta ihmiseltä odottaa nykyään. Pojasta pitäisi kasvaa isänsä kaltainen murahteleva kaljaa imevä luolamies.

Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että maailma menee eteenpäin ja siellä pärjää ne naiset ja miehet, jotka siinä osaa elää ja menestyä.

Et vieläkään vastaa ja yleistät meidät isät kaljaa kittaaviksi luolamiehiksi. Etkö todellakaan pysty parempaan? Mitä sinä henkilökohtaisesti voist tehdä yhteisen hyvän vuoksi? On olemassa huonoja ja hyviä isiä ja sama pätee myös äiteihin. Sukupuolierot kapenevat tässäkin koko ajan. Mitä sinä voit tehdä?

En ole tuo jolle vastaat, mutta mitäpä jos jokainen äiti kehottaisi tänään puolisoaan kaivamaan esiin ne Wilma-tunnukset ja kirjautumaan Wilmaan, ja sieltä sitten seuraamaan pojan tekemisiä ja kehumaan jos tulee hyvä-merkintä. Tietysti olisi kiva jos tämäkin olisi asia jota äitien ei tarvitsisi hoitaa. Joku miesope vaikka ottaisi asiakseen osallistuttaa isiä koulunkäyntiin vaikka lehtien palstoilla.

Ettekö todellakaan osaa kuin siirtää vastuuta? Mitä sinä tekisit? Kyse on paljon myös että pojat oppisivat kohtaamaan erilaiset tunteet sellaisina kuin ne on, eikä kieltämään niitä. Tässä asiassa on varaa parantaa koskien äitejä ja isiä. Minä koitan opettaa lapsille tunnetaitoja, ja että he kokevat oikeudekseen tuntia miltä milloinkin tuntuu, vaikka olenkin paljon parjattu duunari-isä. Koitan myös omalta osaltani vaikuttaa asenteisiin, että miehen ei tule kestää mitä tahansa. Varsinkaan ei pidä sietää mitä tahansa kohtelua. Edelleen mitä sinä teet poikiemme hyväksi? Yhisä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Höpöhöpö. Poikia lellitään ja kaikki tuodaan valmiiksi eteen. Pojilta ei vaadita kotona eikä koulussa mitään, kun nehän on poikia. Tytöiltä vaaditaan suoriutumista, kurinalaisuutta ja selviytymustä. Ja sen ne tekee. Itselläni on kaksi poikaa ja tytär ja kuvio näkyy meilläkin. Poikia on äärimmäisen hankala motivoida opiskeluun, kotitöihin ja muuhun harrastamiseen kuin nettipelaamiseen. Meillä tyttärellä ja nuoremmalla pojalla on esim kevarit. Tytär ajeli kavereillaan, harrastuksissa, kesätyössä jne yhteensä reilut 4000 km. Pojan kevarin mittariin tuli niukinnaukin 300 km. Molemmilla oli täysin samat mahdollisuudet, mutta toinen istui lähes 24/7 huoneessaan pelaamassa netissä.

Pelit antaa nopeaa mielihyvää, joka pojille on tärkeämpää kuin tytöille. Ihan loogista että pojat koukuttuu virtuaaliseen elämysmaailmaan.

Koulussa, jossa pikavoitot puuttuu, pojat kyllästyy tyttöjä nopeammin.

Tytöt on opetettu ja sosiaalistettu siihen, että "pikavoittoja" ei tule koko ajan ja välillä on tylsää. 

Miksi pojille ostetaan puhelimia yms. Jos lukuhaluja ei ole, ei todennäköisesti ole aikuisenakaan varaa ostaa juuri mitään. Miksi totuttaa jo pienenä tavaraan? Hyviä suorituksia voisi palkita.

Jaa a, minulla on vain 2 tytärtä että en kyllä tiedä mitä voisin tai pitäisi tehdä poikien aseman parantamiseksi 🤔 omat tyttäreni opetan itsenäisiksi, puolensa pitäviksi ja pärjääviksi naisiksi, kai se on tavallaan palvelus heidän tuleville miehilleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Eli naisten vika? Missä poikien isät? Miksi vapautat heidät vastuusta?

Vai lieneekö kuitenkin yksi syy poikien huonovointisuuteen juuri isien puuttuminen? Isyyden malli on Suomessa hauras, paljon on ankaruutta ja kovuutta vielä isä-poika-suhteissa. Paljon on myös lapsia kasvamassa ilman isiä.

Ainakin siellä mihin lasten äiti ja sossun tädit ovat isän määränneet.

Joka toinen suhde päätyy eroon joista ~70% tulee naisen aloitteesta. Lisäksi naisen pitää olla aivan psykopaatti jotta lähivanhemmuus menisi isälle. Sitten perustellaan, että lapselle on parempi kun on yksi koti eikä mitään vko-vko systeemiä joten ---> taas tilanne kääntyy äitille.

Nainen on eronhakijana 80% tapauksista, mutta tärkein syy on pariskunnan kommunikaatio ongelmat. Miettikääpä sitä kun ensi kerran haukutte naista nalkuttamisesta. Miksi miehet eivät kuuntele ja puhu vaan vetäytyvät perheessä sinne ulkokehälle.

Miksi miesten tulee muuttua sellaisiksi kuin naiset haluavat? Miksi naiset eivät lopeta samojen asioiden, tunteiden ja työpaikkahuhujen vatvomista vaan miesten tulisi olla kiinnostunut vaikka maailman tappiin kuuntelemaan naisen ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Ongelmia: koulumenestys, asepalvelus, huoltavuusongelmat, syrjäytyminen, terveys, lyhyt eläkeaika.

Mitä ja miten näitä asioita voitaisiin parantaa muuta kuin yksilötasolla? Mitä sinä teet miesten ja poikien eteen?

Mulla on kaksi poikaa ja kyllä minä teen kaikkeni heidän eteensä ja työssäni teen toisten syrjäytymisvaarassa olevien kanssa töitä.

Yleensä niillä syrjäytyvillä pojilla on mielenterveyden ongelmia, monilla ihan diagnoosiakin adhd, add, asperger sun muut autismijutut, en tiedä voiko niitä mitenkään ennaltaehkäistä, kai niiden kanssa vaan pitää elää.

Asepalveluksessa ei varmaankaan nykyään ole mitään vikaa, sieltä pääsee joka viikonloppu kotiin, toisin kuin silloin kun minä olin nuori. Ja armeija on modernisoitunut paljon johtamistavoiltaankin, paljon pahempi on nykyään esim. poliisilaitos.

Koulumenestykseen taas vaikuttaa se, että nykyään ei lapsilta vaadita enää tarpeeksi. Ei vaadita että käyttäydytään hyvin, ei tule numeroita käytöksestä todistukseen, ei tule numeroita mistään meidän pojillekaan kuin vasta viidennellä luokalla, se ei montivoi ketään opiskelemaan kun ei saa edes numeroita. Koulussa ei pidetä kuria enää kuten ennen, se pilaa varsinkin pojat jotka yleensä tarvitsisivat kuria pärjätäkseen parhaalla mahdollisella tavalla. Pojilla tulee murrosikäkin myöhemmin kuin tytöillä, joten heitä pitää kohdella sen mukaisesti että ovat lapsia vielä yläasteellakin vaikka jotain muuta esittäisivät. Nykyajan vanhemmat mäkättää opettajille ettei heidän lastaan saa moittia mistään pahanteosta ja perseilystä. Minä olen niitä vanhan ajan äitejä koska olen itse ollut peruskoulussa 80-luvulla ja tottunut aikuisten auktoriteettiin, kun mun poika tänä syksynä koulussa käyttäytyi huonosti, sanoin opettajalle suoraan että älä anna sen pompotella sua, vaan laita se kuriin, ei tarvitse sietää mitään pään aukomista tai muuta häiritsevää käytöstä.

Lyhyt eläkeaika on vain hyvä asia, en minä ainakaan haluaisi elää 75-90 vuosia, ne on aikalailla kuoleman odottelua ja kärsimystä lisääntyvien sairauksien kanssa, ei tuon ikäisistä juuri kukaan enää tee mitään.