Eläkeläispariskunta kauppaa omakotitaloa Äänekoskelta: ihmettelee kun ei mene kaupaksi 160 000 eurolla

Minua ärsyttää, että syyllistetään taloustilannetta ja kysynnän puutetta, eli ostajia. Törkeän ylihintaisella ja mauttomalla talolla sekä aivan käsittämättömällä pohjaratkaisulla ei varmaan ole mitään tekemistä asian kanssa... neliöt sinänsä riittäisivät, mutta tuota pohjaa on tosi vaikea lähteä muuttamaan, kun hukkaneliöt menevät nimenomaan pesutiloihin ja kodinhoitohuoneeseen (MIKSI???)

Tämä pariskuntahan ei ole taloa rakentanut, mutta olisi kiva kuulla niiden aivoitukset, jotka rakensivat. Selvästi "itselle tehty" ihmeellisillä ratkaisuilla, ei ysärillä yleensä tuollaisia tehty.

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä ihmetellä. Ei tingitä hinnasta. No, ei kannata sitten ihmetellä kaupan nihkeyttä. Liian ahneelle jää musta pekka käteen.

https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005889602.html

Ilmoitin ylläpidolle että tämä lanka on rasistinen. 

Vierailija kirjoitti:

Äänekosken asuntojen hintatasoon nähden tuo on aikamoinen hinta. Ei ihme ettei mene kaupaksi.

Niin ja vuokratontti ei lisää asunnon arvoa. Ylihintainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle jäi (meinasi jäädä) tontyyppinen tölli käsiin perinnön kautta. Bonuksena se, että talo oli kylmänä viimeiset 15v kun leskimies muutti kylille ruokakaupan viereen.

Myynti ei kuulemma tullut kysymykseenkään, kun talosta tulee ihan pian ns. arvotalo kun alueen suljettu kaivos (tai tehdas, täytä tähän jokin menneiden aikojen suuri työllistäjä) avataan uudelleen.

Kieltäydyin perinnöstä välttääkseni sotkut, ihmeen viisas päätös muuten näin pöljältä naiselta.

Välittäjä arvioi myyntihinnaksi 5000 e. Siis viisi tuhatta euroa, koko talo hulppean keittiöremontin hinnalla. Että niin.

Viisikin tonnia on enemmän kuin ei mitään. En ymmärrä miten koit pärjänneesi perinnöstä kieltäytymällä.

Miten nopeasti kuvittelet, että tuommoisen mörskän olisi saanut myytyä, ja paljon sitä odotellessa olisi saanut maksella kiinteistöveroja, jätemaksuja ja muita kiinteitä kuluja? Viidestä tonnista vielä siivu välittäjälle, niin todellakin kannattavampaa kieltäytyä.

Tuollaisen talon kiinteistävero on kympeissä, eikä mitään jätehuoltoa tarvita, kun siellä ei asu ketään. Helpommalla pääsit, mutta tuskin sentään pärjäsit rahallisesti.

Perin samanlaisen mörskän eikä siitä ole mitään muuta kuin vaivaa. Otin tietysti perinnön vastaan, kun samalla perin paljon metsämaata. Aion purkaa koko tönön seuraavien harvennushakkuiden jälkeen. Purkukustannukst tulevat olemaan todennäköisesti yli 10 000 euroa. 

Pistä tarjoiskysely nettiin. Aika monet firmat purkaa ilmaiseksi, jos purussa on jotain rahan arvoista tavaraa.

Ja mitähän se arvotavara olisi? Tuhansia kiloja kuparia, niin sitten ehkä. Olen laskenut kymmeniä omakotitalon purku-urakoita, eikä kertaakaan ole maksaja suunnilleen riepotellut tuhkaa päällensä hinnan kuultuaan. 

Luultavasti myy itse siksi, ettei kukaan kiinteistönvälittäjä ota sitä tuolla hinnalla vaivoikseen 😁

Johan on taas ilkeämielinen ketju. Nätisti alkoi ja asiallisesti keskusteltiin, kunnes ketju täyttyi vahingoniloissa nauravien ivasta ja pariskunnan turhanpäiväsestä haukkumisesta.

Mikä siinä on ettei aiheista kyetä keskustelemaan asiallisesti. Jos ainoa poinnti viestissä on toisten haukkuminen ja ivallinen nauru, on kommentti turha.

Pariskunnan turhanpäiväisestä haukkumisesta???Iteppä ovat lehteen halunneet jutun (kritiikki sallittua) jos ahneeksi heitä sanotaan niin onpa hirveetä haukkumista, kun se kuitenkin totuus!!!!!!!Ahnella on paskainen loppu vai miten se sanonta menee? on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmea tuo pyynti. Äänekoskella on myynnissä 40m2 suurempi ja melkein kymmenen vuotta uudempi ok-talo halvemmalla. Miksi ihmeessä kukaan ostaisi tuollaisen kopin tuohon hintaa.

Kyllä siellä on myös useita yli 200 000€ taloja myynnissä. 109 neliötä ei ole koppi.

Asumme 100 neliön kerrostalokopissa Helsingissä ( 2 aikuista +3 lasta )ja saisimme tästä kopista milloin vain 500 000 euroa.

Kuulostaa kyllä kopissa asumiselta. Asumme miehen kanssa samankokoisessa asunnossa enkä voisi kuvitellakaan tähän kolmea lasta. 

Niin, se on tietysti itsestä kiinni, mitä asioita arvostaa. Toki tilaa voisi olla enemmän, mutta niinkuin jo on sanottu, neliöt Helsingin kantakaupungissa ovat kalliita. Sovimme tähän asuntoon ihan mukavasti.

Toisaalta, kun kaikki on lähellä ja julkinen liikenne sujuu, emme tarvitse esim omaa autoa. Muutto esim omakotitaloon johonkin Helsingin lähiöön, vaikeuttaisi monella tavalla arkielämää nyt kun kaikilla on tutut kuviot ja kaverit. 

Jotkut ovat myös syntyneet Helsinkiin/pk-seudulle, jopa toisessa, kolmannessa tai vaikka kuinka monennessa polvessa, se tuntuu monesti osalta unohtuvan, kun arvostellaan pk-seudun asumisoloja. 

Olen asunut täällä koko keski-ikään ehtineen elämäni, samoin vanhempani ja isovanhempani. Ihan yhtä pahalta tuntuu ajatus siitä, että pitää lähteä järkevämpien asuntojen perässä (tämä ajatus on herännyt eloon viimeisten vuosien kehityksen myötä) syrjemmälle kuin maakunnissa onnellisesti kasvaneelta tuntuu ajatus muuttaa pk-seudulle työmahdollisuuksien perässä pieneen ja kalliiseen koppiin. 

Vierailija kirjoitti:

Pihatyöt ym nostavat kyllä uuden hintaa, varsinkin jos et tee itse.

A s i a a 👌.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan liian kova hinta. Talo on ihan ok, mutta esim makkareita on vain kaksi. Ei se riitä perheille.

Onhan niitä muitakin ostajia kuin perseellisiä. Pahoittelut sanaväännöksestä, mutta a i n a (miksi) omkotitaloa kaupataan sopiva perheelliselle; koulut lähellä, päiväkoti lähellä, neuvola lähellä, poliisi lähellä...

Eikö voisi vain kertoa faktat ilman mahdollista kohderyhmämainintaa?

Itse asun yksin 155 neliön omakotitalossa, samoin siskoni asuu yksin vähän pienemmässä talossa.

Kantaaottamatta mainittuun myyntikohteeseen.

Voihan sitä muotoilla vaikka minkälaisen myyntitekstin halutessaan esim. myydään ihan korvesta metsän keskeltä talo, bussi kulkee kilometrien päässä, jos kulkee, palveluita ei ole lähimaillakaan jne.

Kirjoitin tuon sanaväännöskommentin ja nyt kiinnostuin tästä korven keskellä -mielikuvitustalosta 😭 osa meistä on todella erilaisia.

Talo jossa asun, on kauniilla paikalla maaseudulla. Mutta tie menee läheltä ja tauoton liikenne 4.45 - 23.00. Pieni paikkakunta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni asunnon omistaja hykertelee tyytyväisenä, kun uutisoidaan, että asuntojen hinnat nousevat. He luulevat tienaavansa sillä. He eivät tule ajatelleeksi, että jos haluaa myydän kotinsa ja ostaa tilalle uuden, sen uudenkin hinta on noussut. Eli siinä ei voita mitään, ellei muuta selkeästi pienempään ja silloin voittaisi myös, jos hinnat olisivatkin laskeneet.

Tämän Äänekosken pariskunnan virhe on siinä, että he aikovat ostaa tilalle uuden ilmeisesti hyväkuntoisen ison rivitaloasunnon, vaikka oma asunto ei ole enää tikissä. Eli aikovat vaihtaa parempaan. Silloinhan pitää ymmärtää, että tarvitaan välirahaa. Jos heille riittäisi kerrostalossa yksiö, niin voisivat myydä nykyisensä markkinahintaan ja saada sen yksiön.

Eli asuntoa vaihtaessa kaikki on suhteellista ja pitää tajuta, että yleinen asuntojen hintakehityskin koskee sekä omaa että niitä asuntoja, joita haluaisi ostaa tilalle. Jos siis aikoo asua omassa. Voihan sitä muuttaa vuokrallekin vaikka palvelutaloonkin.

No tätä minäkin olen aina ihmetellyt, kun kohkataan asuntojen arvonnoususta! Nousee ne muidenkin asuntojen hinnat - aina joutuu ottamaan lisää lainaa, jos haluaa parempaa tilalle. Samantasoiseen ei kannata vaihtaa, kun tulee varainsiirtoverot  päälle (ja mahdolliset välittäjän palkkiot).

Oman asumisen upgreidaukseni järjestin myymällä asuntoni ja muuttamalla vuokralle suurempaan lähelle keskustaa. Maksoin velat pois, ja vielä jäi reippaasti rahaa sijoitettavaksi. Asumismenot ovat aivan samat kuin aiemmin (vastike+lainanlyhennys), mutta asumisen taso on paljon parempi nyt.

Ruuhkavuosien jälkeen voi muuttaa pienempään ja hyötyä hintojen noususta.

Lasten muutettua pois kotoa yllättävän monet jää silti asumaan ylisuureen taloon. On niin vaikeaa luopua suuresta asunnosta - pitäisi karsia tavaraa ja ollaan kiinnytty asuinpaikkaan ja sen muistoihin "meidän talo". Pahimmissa tapauksissa vielä lasten huoneet jäävät tyhjiksi odottamaan lastenlapsia tai jotain paluumuuttajaa. Sitten kun voimat ei enää riitä ylläpitämään taloa niin se onkin myyntikelvoton, kun ei olla remontoitu ajanmukaiseksi - itse kun on pärjännyt siinä hyvin 30 vuotta, niin mitä sitä uusimaan. Ja tosiaan kuvitellaan, että sen hinta on moninkertaistunut vuosikymmenien aikana!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo Jurvassa omakotitaloaan kolmattaa vuotta myyvä rouva paljastaa itse ongelman. Työmatka Seinäjoelle 54km! Harva haluaa ehdoin tahdoin muuttaa noin kauas kun paljon lähempää saa samaan hintaan vastaavan. Vaasaan näyttää olevan Jurvasta 56km. Eli keskellä ei mitään.

54km työmatka ruuhkatonta valtatietä pitkin on luultavasti ajallisesti paljon lyhyempi työmatka kuin keskimääräinen vastaava jossain pk-seudulla.

No on varmasti lyhyempi ajallisesti, mutta jos on mahdollista samaan hintaan saada lähempää talo, kuka haluaa ajaa tuollaista matkaa päivittäin? Pääkaupunkiseudun ruuhkiin turha verrata. Tässä oli varmaan pointtina se, että voisi asua samaan hintaan esim. lähempänä Seinäjokea, jossa on varmasti enemmän työpaikkoja kuin Jurvassa. 

Hyvä pointti tuo, että toisen koppi on toisen taivas. Itse olen asunut Helsingissä 70-neliöisessä asunnossa kolmen pienen lapsen kanssa. Koko sukuni on täällä, kaikki tukiverkostot, olemme asuneet pk-seudun tuntumassa jo sukupolvia, ainakin 300 vuotta. Vaikea on lähteä ihan muualle Suomeen, josta en tunne ketään.

Töitä varmasti olisi kun olen sh ja viihdyn maaseudulla, mutta kynnys lähteä on iso. Nyt asumme perimässäni omakotitalossa pk-seudulla, ja tämän hinnalla varmasti saisi maakunnista vaikka mitä. Ehkä joskus lähden, kun lapset ovat isoja...

68v vanha talo, sahanpurut seinässä, kellarin betoni suoraan märkää maata vasten, öljylämmityskin ehkä vielä. Ei pieni pintaremontti vanhasta mörskästä uutta tee!

Ehdottomasti arvoltaan max 60k euron talo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni asunnon omistaja hykertelee tyytyväisenä, kun uutisoidaan, että asuntojen hinnat nousevat. He luulevat tienaavansa sillä. He eivät tule ajatelleeksi, että jos haluaa myydän kotinsa ja ostaa tilalle uuden, sen uudenkin hinta on noussut. Eli siinä ei voita mitään, ellei muuta selkeästi pienempään ja silloin voittaisi myös, jos hinnat olisivatkin laskeneet.

Tämän Äänekosken pariskunnan virhe on siinä, että he aikovat ostaa tilalle uuden ilmeisesti hyväkuntoisen ison rivitaloasunnon, vaikka oma asunto ei ole enää tikissä. Eli aikovat vaihtaa parempaan. Silloinhan pitää ymmärtää, että tarvitaan välirahaa. Jos heille riittäisi kerrostalossa yksiö, niin voisivat myydä nykyisensä markkinahintaan ja saada sen yksiön.

Eli asuntoa vaihtaessa kaikki on suhteellista ja pitää tajuta, että yleinen asuntojen hintakehityskin koskee sekä omaa että niitä asuntoja, joita haluaisi ostaa tilalle. Jos siis aikoo asua omassa. Voihan sitä muuttaa vuokrallekin vaikka palvelutaloonkin.

No tätä minäkin olen aina ihmetellyt, kun kohkataan asuntojen arvonnoususta! Nousee ne muidenkin asuntojen hinnat - aina joutuu ottamaan lisää lainaa, jos haluaa parempaa tilalle. Samantasoiseen ei kannata vaihtaa, kun tulee varainsiirtoverot  päälle (ja mahdolliset välittäjän palkkiot).

Oman asumisen upgreidaukseni järjestin myymällä asuntoni ja muuttamalla vuokralle suurempaan lähelle keskustaa. Maksoin velat pois, ja vielä jäi reippaasti rahaa sijoitettavaksi. Asumismenot ovat aivan samat kuin aiemmin (vastike+lainanlyhennys), mutta asumisen taso on paljon parempi nyt.

Ruuhkavuosien jälkeen voi muuttaa pienempään ja hyötyä hintojen noususta.

Lasten muutettua pois kotoa yllättävän monet jää silti asumaan ylisuureen taloon. On niin vaikeaa luopua suuresta asunnosta - pitäisi karsia tavaraa ja ollaan kiinnytty asuinpaikkaan ja sen muistoihin "meidän talo". Pahimmissa tapauksissa vielä lasten huoneet jäävät tyhjiksi odottamaan lastenlapsia tai jotain paluumuuttajaa. Sitten kun voimat ei enää riitä ylläpitämään taloa niin se onkin myyntikelvoton, kun ei olla remontoitu ajanmukaiseksi - itse kun on pärjännyt siinä hyvin 30 vuotta, niin mitä sitä uusimaan. Ja tosiaan kuvitellaan, että sen hinta on moninkertaistunut vuosikymmenien aikana!

Anopilla on juuri tämä tilanne. Lapset on muuttaneet kotoa jo 20 vuotta sitten, mieskin jo kuollut ja hän asuu yksin suurehkossa omakotitalossa. Pienellä paikkakunnalla sitä ei ole helppo saada myydyksi, varsinkaan kun taloa ei ole remontoitu nykyaikaiseksi. Ok, jotain kylppärin laattoja on vaihdettu 90-luvulla mutta silloinkin joillakin kaupan halvoilla ylijäämälaatoilla. Talo on kaikkiaan aivan viime vuosituhannelta, sijaitsee muuttotappiokunnassa, mutta siitä pitäisi silti saada sellainen  hinta, että voi ostaa uuden, siistin kerrostaloasunnon. Tätä ihmettä odotellessa lapset sitten ajavat välillä hoitamaan talon isompia hommia, pihatöitä ym. joista anoppi ei enää yksin selviydy. 

Ihmiset ei halua hyväksyä sitä faktaa ettei heidän asunnoillaan ole kuin korkeintaan nimellinen arvo. Olisivat onnellisia jos sattuvat pääsemään niistä eroon ja sen takia hintaa pitäisi pudottaa reilusti monessakin paikassa. Ottaisin aina ennemmin vaikka 1000 kuin 0 euroa. Äänekosken asunnon hinta ei montaa tuhatta ole, sen ostajalle sen myynti on vieläkin mahdottomampaa myöhemmin ja hänen pitää laskea sen arvoksi 0 euroa. Tällä logiikalla tullaan todellisuuteen ja on mahdollista ehkä saada joku kauppakin aikaan. 

Minä asun omakotitalossa ja olen asunut myös kerros ja rivitalossa.

En ikinä muuta enää takaisin sellaisiin.  Ei kuulu naapureista ääntäkään ja saa itse soittaa musaa niin kovaa, kuin huvittaa.  Ilmanvaihto ja jäähdytys toimii, eikä ole kesällä kuuma. Saat itse päättää mitä remontteja tehdään. Ei kuulu kakaroiden itkua ja huutoa. Ei kuulu naapurin bileitä, eikä tappelua. Kukaan ei kyttää mitä teet. Asun laitakaupungilla metsän vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle jäi (meinasi jäädä) tontyyppinen tölli käsiin perinnön kautta. Bonuksena se, että talo oli kylmänä viimeiset 15v kun leskimies muutti kylille ruokakaupan viereen.

Myynti ei kuulemma tullut kysymykseenkään, kun talosta tulee ihan pian ns. arvotalo kun alueen suljettu kaivos (tai tehdas, täytä tähän jokin menneiden aikojen suuri työllistäjä) avataan uudelleen.

Kieltäydyin perinnöstä välttääkseni sotkut, ihmeen viisas päätös muuten näin pöljältä naiselta.

Välittäjä arvioi myyntihinnaksi 5000 e. Siis viisi tuhatta euroa, koko talo hulppean keittiöremontin hinnalla. Että niin.

Viisikin tonnia on enemmän kuin ei mitään. En ymmärrä miten koit pärjänneesi perinnöstä kieltäytymällä.

Otatko ollenkaan huomioon, miten riskialtista nykyään on myydä joku vanha omakotitalo, varsinkaan jos et tiedä siitä paljonkaan. Äkkiä huomaat ostajan kanssa olevasi käräjillä ja siinä rumbassa ei ole voittajia ja joku 5000 € häviää ihan alkumetreillä asianajajien palkkioihin sun muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua miksi edes haluavat johonkin rivariin. Mikä muuttuis paitsi lumi- ja pihatyöt, ja nehän voi ulkoistaa? Luulevatko saavansa fyrkkaa niin että jää rivarista yli, matkusteluun?

Rivarissa voi olla pahimmillaan lumityövuorot ja enemmän kolattavaa kuin omakotitalossa. Rivarissa talkoovastuun välttelystä joutuu vaikeuksiin naapureiden kanssa. Omakotitalossa saa olla kolaamatta, jos ei huvita.

Näin on ja OK-talon pihamaan voi muuntaa mahdollisimman helppohoitoiseksi.