Lue keskustelun säännöt.
Apua, oma introvertti-käytökseni työkaverin järjestämässä illanvietossa hävettää!
03.11.2018 |
Olen introvertti enkä yleensä viihdy juhlissa, joissa en tunne muita ihmisiä. Työkaveri kutsui minut kotiinsa illanviettoon, jonne oli kutsunut muitakin ystäviään. En ollut kauhean innostunut juhliin osallistumisesta, mutta ajattelin, että minulle voisi tehdä hyvää viettää ilta muiden ihmisten seurassa eikä vaan Netflixiä katsoen. Juhlissa oli noin 15 naista, joista suurin osa tunsi toisensa. Itse tunsin vain työkaverini ja etäisesti muutaman muun. Tsemppaamisesta huolimatta tunsin oloni erittäin epämukavaksi koko juhlien ajan. Kaikki puhuivat iloisesti ja äänekkäästi ympärilläni ja minä vain istuin hiljaa paikallani ja tunsin itseni niin typeräksi. Lopulta en jaksanut edes yrittää, vaan pakenin keittiöön, jossa ahdistunut olo purkautui ja aloin itkemään hillittömästi. Juhlien emäntä löysi minut itkemästä ja ihmetteli, mikä minulla in hätänä. Sopersin jotain henkilökohtaisista ongelmista ja sanoin, että nyt täytyy kiiruhtaa illan viimeiseen bussiin. Lähdin itkien paikalta hyvästelemättä ketään. Nolottaa kauheasti oma käytökseni, miksi en osaa pitää hauskaa ja keskustella niin kuin kaikki muutkin « normaalit » ihmiset? Miksi olen tällainen? Ei ole ketään kaveria, jolle puhua ja jakaa ahdistuneita ajatuksiani, joten kirjoitan tänne. Nolottaa jo etukäteen työkaverin näkeminen maanantaina.
Kommentit (90)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekstrovertit aina saa huomion, imartelut, kehut ja kiitokset, introvertit tosi harvoin. Täällä kaltaisesi huomaamaton seinäruusu.
Parempi olla oma itsensä kuin yrittää teeskennellä ekstroverttia.
Virtuaalihali x10000000000000000000000000000000000000000000
Et vissiin enää pakota itseäsi uudestaan epämiellyttäviin tilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinkas vanha oot?
se on vauva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän <3 Tuli vaan liikaa kuormitusta :) Kyllä hän varmasti ymmärtää, sanot vaikka että olet taas OK. Älä turhaan nolostele
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sulla auta edes pari lasia alkoholia?
Olen 29 vuotta, joten en mikään vauva enää, vaikka käytös välillä aika vauvamaista.... - Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin. Saat multakin virtuaalihalin. Kyllä se siitä, ei ole oikeasti niin vakava juttu kuin nyt tuntuu. Ja täällä kiusaajareppanat taas mellastaa, älä välitä niistä. Säälittävää touhua ja vauvamaista jos jokin, haukkua ja lytätään anonyyminä muita ihmisiä.
Ekstroverteille small talk ja jutustelu on helppoa. Se ei luonnistu introvertiltä.
Kuulostaa tutulta. Olin taannoin kaverini tupareissa, johon osallistui paljon tuntemattomia, mutta myös itselleni tuttujakin tyyppejä. Kaikilla oli todella rentoa ja hauskaa, itsekin jopa viihdyin, kunnes ihmiset alkoivat äkkiseltään kyselemään, onko minulla kaikki hyvin, kun olen niin hiljainen. Siis mitä ihmettä?? Häkellyin tosi paljon, koska en tajunnut, että olemukseni herätti siltä osin huomiota. En toki ole se valokeilaihminen tai käytä alkoholia, mutta tuli yllätyksenä moinen. Loppuilta menikin sitten hieman vaivaantuneissa tunnelmissa omalta osaltani.
Joten jep. Introverttina ei ole helpointa osallistua yhteisiin illanviettoihin. Mieluummin silti vietän iltaa kotosalla leffan ja hyvän syötävän parissa, jottei tarvitse esittää muuta mitä on.
Olen pahoillani epämiellyttävästä ja pieleen menneestä illasta. Ei kuitenkaan sekoteta introverttiyttä ja ekstroverttiyttä asiaan jolla ei ole niiden kanssa juuri mitään tekemistä. Sosiaalisten tilanteiden pelkoon tms. voi saada apua ja se on aivan eri asia kuin introverttiys.
Mulla sama. En ole saanut sanaa suustani illanvietoissa ym.. Vuosikymmeniin. Toivon, että saat apua ajoissa!
Mulla tämä alkoi yläasteen koulukiusaamisesta ja syrjimisestä. Opettelin olemaan näkymätön ja kuulumaton. Opinkin.
Minä en enää 50-v jaksa hakea apua masennukseen, toivon että te nuoret jaksatte.
<3