Lue keskustelun säännöt.
Apua, oma introvertti-käytökseni työkaverin järjestämässä illanvietossa hävettää!
03.11.2018 |
Olen introvertti enkä yleensä viihdy juhlissa, joissa en tunne muita ihmisiä. Työkaveri kutsui minut kotiinsa illanviettoon, jonne oli kutsunut muitakin ystäviään. En ollut kauhean innostunut juhliin osallistumisesta, mutta ajattelin, että minulle voisi tehdä hyvää viettää ilta muiden ihmisten seurassa eikä vaan Netflixiä katsoen. Juhlissa oli noin 15 naista, joista suurin osa tunsi toisensa. Itse tunsin vain työkaverini ja etäisesti muutaman muun. Tsemppaamisesta huolimatta tunsin oloni erittäin epämukavaksi koko juhlien ajan. Kaikki puhuivat iloisesti ja äänekkäästi ympärilläni ja minä vain istuin hiljaa paikallani ja tunsin itseni niin typeräksi. Lopulta en jaksanut edes yrittää, vaan pakenin keittiöön, jossa ahdistunut olo purkautui ja aloin itkemään hillittömästi. Juhlien emäntä löysi minut itkemästä ja ihmetteli, mikä minulla in hätänä. Sopersin jotain henkilökohtaisista ongelmista ja sanoin, että nyt täytyy kiiruhtaa illan viimeiseen bussiin. Lähdin itkien paikalta hyvästelemättä ketään. Nolottaa kauheasti oma käytökseni, miksi en osaa pitää hauskaa ja keskustella niin kuin kaikki muutkin « normaalit » ihmiset? Miksi olen tällainen? Ei ole ketään kaveria, jolle puhua ja jakaa ahdistuneita ajatuksiani, joten kirjoitan tänne. Nolottaa jo etukäteen työkaverin näkeminen maanantaina.
Kommentit (90)
I feel you.
Älä välitä. Eikä su tarvitse sille työkaverilles mitään selittää edes, jollet halua.
👍🏼
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekstrovertti täällä moi! Menit juhliin, tsemppasit. Mitä jos ihan ensi alkuun antaisit itsellesi isot krediitit uskaltamisesta. Jos ne muut kerran suurimmaksi osaksi tunsivat jo toisensa, olisivat hekin voineet huomioida sut vähän paremmin. Myös illan emäntä olisi voinut esitellä sut muille.
Olen itse äärimmäisen ekstrovertti, silti mullekin käy joskus niin, että en keksi juhlissa kenenkään kanssa mitään juteltavaa. Ehkä näillä tyypeillä oli omat sisäpiirijuttunsa, joihin ei kukaan ulkopuolinen olisi sopinut mukaan, introvertti tai ekstorvertti. Shit happens. Älä soimaa itseäsi äläkä missään tapauksessa päätä jatkossa jäädä aina vain Netflixin kanssa yksin kotiin. Saattaa olla, että jo seuraavissa bileissä kemiat muun porukan kanssa kohtaavat ja sullakin on aidosti hauskaa. Tämä oli kaltaisellesi tyypille iso rohkeuden osoitus, ymmärräthän sen. Tsemppirutistus sulle! <3
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Olin taannoin kaverini tupareissa, johon osallistui paljon tuntemattomia, mutta myös itselleni tuttujakin tyyppejä. Kaikilla oli todella rentoa ja hauskaa, itsekin jopa viihdyin, kunnes ihmiset alkoivat äkkiseltään kyselemään, onko minulla kaikki hyvin, kun olen niin hiljainen. Siis mitä ihmettä?? Häkellyin tosi paljon, koska en tajunnut, että olemukseni herätti siltä osin huomiota. En toki ole se valokeilaihminen tai käytä alkoholia, mutta tuli yllätyksenä moinen. Loppuilta menikin sitten hieman vaivaantuneissa tunnelmissa omalta osaltani.
Joten jep. Introverttina ei ole helpointa osallistua yhteisiin illanviettoihin. Mieluummin silti vietän iltaa kotosalla leffan ja hyvän syötävän parissa, jottei tarvitse esittää muuta mitä on.
Siis juuri tämä! Itsellänikin olo muuttui entistä epämukavammaksi, kun muut alkoivat kyselemään, että onko kaikki hyvin, onko musiikki liian kovalla, onko sulla tylsää? Anteeksi, etten osaa olla kuin te muut :(
-AP
Lakkaa nolostelemasta ja häpeämästä itseäsi. Luultavasti olet ihmisenä kiinnostavampi kuin ne äänekkäät räpättäjät yhteensä. T. Fiksu mies
Ja minä luulin, että olen ainoa itkupilli. Onhan meitä enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani epämiellyttävästä ja pieleen menneestä illasta. Ei kuitenkaan sekoteta introverttiyttä ja ekstroverttiyttä asiaan jolla ei ole niiden kanssa juuri mitään tekemistä. Sosiaalisten tilanteiden pelkoon tms. voi saada apua ja se on aivan eri asia kuin introverttiys.
Ihmeellistä pätemistä. Ap nimenomaan sanoi olevansa introvertti - itsensä tuntien! Ja myös itsekin introverttina kuormitun sosiaalisista tilanteista sen verran, että se saattaa purkautua itkuna, ilman, että kyseessä olisi sosiaalisten tilanteiden pelko tmv.
On turha sotkea introverttiyttä tähän asiaan selittäväksi tekijäksi. Se on eri asia. En kuitenkaan ala jankkaamaan asiasta tämän enempää, kunhan kävin pahoittelemassa AP:n pieleen mennyttä iltaa.
Ekstrovertti-Elli kirjoitti:
Ekstrovertti täällä moi! Menit juhliin, tsemppasit. Mitä jos ihan ensi alkuun antaisit itsellesi isot krediitit uskaltamisesta. Jos ne muut kerran suurimmaksi osaksi tunsivat jo toisensa, olisivat hekin voineet huomioida sut vähän paremmin. Myös illan emäntä olisi voinut esitellä sut muille.
Olen itse äärimmäisen ekstrovertti, silti mullekin käy joskus niin, että en keksi juhlissa kenenkään kanssa mitään juteltavaa. Ehkä näillä tyypeillä oli omat sisäpiirijuttunsa, joihin ei kukaan ulkopuolinen olisi sopinut mukaan, introvertti tai ekstorvertti. Shit happens. Älä soimaa itseäsi äläkä missään tapauksessa päätä jatkossa jäädä aina vain Netflixin kanssa yksin kotiin. Saattaa olla, että jo seuraavissa bileissä kemiat muun porukan kanssa kohtaavat ja sullakin on aidosti hauskaa. Tämä oli kaltaisellesi tyypille iso rohkeuden osoitus, ymmärräthän sen. Tsemppirutistus sulle! <3
Tämä oli ihana kommentti! En ole AP, mutta rohkaistun näistä sanoista itsekin. :) Kiitos sinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon tiennyt pienestä saakka olevani jotenkin erilainen kuin muut, mut ajattelin että sit kun oon aikuinen niin osaan keskustella niinkuin muutkin. No, eipä ole tapahtunut. On läsnä aivan jokaisessa tilanteessa mm. töissä kaikissa kohtaamisissa, hississäolo vain yhden kerrosvälin olisi kauhistus kun aivot tyhjentyvät ihan täysin kun yrittää vain miettiä että mitä sanoisi. Ok,tässä mukana sairaus joka aiheuttaa huononomuistisuutta ja aivosumua, mut silti. Että ap, I feel you
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekstroverteille small talk ja jutustelu on helppoa. Se ei luonnistu introvertiltä.
Olen tästä aika eri mieltä. Itse introverttinä olen todella hyvä jutustelemaan positiivisessa hengessä. Introverttiys näkyy siinä, että en pidä negatiivisista ja yksinkertaisista ihmisistä. Tunnistan heidät helposti, mutta pystyn heidänkin kanssa juttelemaan, mutta en nauti siitä. Kyse on siis enemmän sosiaalisista taidoista kuin introverttiydestä.
Aloittajalla on mielestäni huono itsetunto ja se on ongelman ydin, eikä introverttiys. Vikaa on myös juhlien järjestäjässä, jos hän ei saa kaikkia viihtymään, se on hyvän emänmän tai isännän tehtävä. Introverttinä voi nauttia itsestään juuri sellaisena kuin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä itke, kultaseni. Tule karhun syliin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertti-Elli kirjoitti:
Ekstrovertti täällä moi! Menit juhliin, tsemppasit. Mitä jos ihan ensi alkuun antaisit itsellesi isot krediitit uskaltamisesta. Jos ne muut kerran suurimmaksi osaksi tunsivat jo toisensa, olisivat hekin voineet huomioida sut vähän paremmin. Myös illan emäntä olisi voinut esitellä sut muille.
Olen itse äärimmäisen ekstrovertti, silti mullekin käy joskus niin, että en keksi juhlissa kenenkään kanssa mitään juteltavaa. Ehkä näillä tyypeillä oli omat sisäpiirijuttunsa, joihin ei kukaan ulkopuolinen olisi sopinut mukaan, introvertti tai ekstorvertti. Shit happens. Älä soimaa itseäsi äläkä missään tapauksessa päätä jatkossa jäädä aina vain Netflixin kanssa yksin kotiin. Saattaa olla, että jo seuraavissa bileissä kemiat muun porukan kanssa kohtaavat ja sullakin on aidosti hauskaa. Tämä oli kaltaisellesi tyypille iso rohkeuden osoitus, ymmärräthän sen. Tsemppirutistus sulle! <3
Tämä oli ihana kommentti! En ole AP, mutta rohkaistun näistä sanoista itsekin. :) Kiitos sinä!
Suuret kiitokset tästä kommentista, viisaiden sanojesi ansiosta on jo hieman parempi ja reippaampi olo. On myös lohduttavaa huomata kommentteja lukiessa, etten ole ainoa "outo". Kiitos kaikille kannustuksesta, uskoni vauva-palstaan palasi!
Aivan kuin olisin lukenut yksistä ystäväni järjestämistä tupareista vuosia sitten. Edelleenkin muistan sen vaivaantuneen oloni kun istuin ihan hiljaa enkä keksinyt mitään puhumista... :( Varmaan muut ihmettelivät, että mikähän mölli se tuokin on. Ja mitä pidempään olet hiljaa, sitä vaikeampaa enää on alkaa jutella.
Hyvien ystävieni kanssa sitten taas saatan puhua kovastikin.
Tsemppiä ap!
Tuttu tunne. Minä vaan pakenin vessaan itkemään. Ei sinussa ole mitään vikaa, tilanne vaan kuormitti liikaa, ja hälyn tuoma energialasku purkautui noin. Ei tarvitse hävetä<3
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti enkä yleensä viihdy juhlissa, joissa en tunne muita ihmisiä. Työkaveri kutsui minut kotiinsa illanviettoon, jonne oli kutsunut muitakin ystäviään. En ollut kauhean innostunut juhliin osallistumisesta, mutta ajattelin, että minulle voisi tehdä hyvää viettää ilta muiden ihmisten seurassa eikä vaan Netflixiä katsoen. Juhlissa oli noin 15 naista, joista suurin osa tunsi toisensa. Itse tunsin vain työkaverini ja etäisesti muutaman muun. Tsemppaamisesta huolimatta tunsin oloni erittäin epämukavaksi koko juhlien ajan. Kaikki puhuivat iloisesti ja äänekkäästi ympärilläni ja minä vain istuin hiljaa paikallani ja tunsin itseni niin typeräksi. Lopulta en jaksanut edes yrittää, vaan pakenin keittiöön, jossa ahdistunut olo purkautui ja aloin itkemään hillittömästi. Juhlien emäntä löysi minut itkemästä ja ihmetteli, mikä minulla in hätänä. Sopersin jotain henkilökohtaisista ongelmista ja sanoin, että nyt täytyy kiiruhtaa illan viimeiseen bussiin. Lähdin itkien paikalta hyvästelemättä ketään. Nolottaa kauheasti oma käytökseni, miksi en osaa pitää hauskaa ja keskustella niin kuin kaikki muutkin « normaalit » ihmiset? Miksi olen tällainen? Ei ole ketään kaveria, jolle puhua ja jakaa ahdistuneita ajatuksiani, joten kirjoitan tänne. Nolottaa jo etukäteen työkaverin näkeminen maanantaina.
Sinun tarvitsee harjoitella sosiaalisia taitoja. Ei tuo ole mitään introvertiutta. Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata käyttäytyä muiden seurassa.
Ei tässä on kyse introverttiydestä, vaan aspergeriydestä.
Me ollaan kaikki erilaisia, ja siinä on se rikkaus. Introvertit ovat useimmiten tosi kiinnostavia persoonallisuuksia, kun heihin tutustuu.
Ihmeellistä pätemistä. Ap nimenomaan sanoi olevansa introvertti - itsensä tuntien! Ja myös itsekin introverttina kuormitun sosiaalisista tilanteista sen verran, että se saattaa purkautua itkuna, ilman, että kyseessä olisi sosiaalisten tilanteiden pelko tmv.