Apua, oma introvertti-käytökseni työkaverin järjestämässä illanvietossa hävettää!

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti enkä yleensä viihdy juhlissa, joissa en tunne muita ihmisiä. Työkaveri kutsui minut kotiinsa illanviettoon, jonne oli kutsunut muitakin ystäviään. En ollut kauhean innostunut juhliin osallistumisesta, mutta ajattelin, että minulle voisi tehdä hyvää viettää ilta muiden ihmisten seurassa eikä vaan Netflixiä katsoen. Juhlissa oli noin 15 naista, joista suurin osa tunsi toisensa. Itse tunsin vain työkaverini ja etäisesti muutaman muun. Tsemppaamisesta huolimatta tunsin oloni erittäin epämukavaksi koko juhlien ajan. Kaikki puhuivat iloisesti ja äänekkäästi ympärilläni ja minä vain istuin hiljaa paikallani ja tunsin itseni niin typeräksi. Lopulta en jaksanut edes yrittää, vaan pakenin keittiöön, jossa ahdistunut olo purkautui ja aloin itkemään hillittömästi. Juhlien emäntä löysi minut itkemästä ja ihmetteli, mikä minulla in hätänä. Sopersin jotain henkilökohtaisista ongelmista ja sanoin, että nyt täytyy kiiruhtaa illan viimeiseen bussiin. Lähdin itkien paikalta hyvästelemättä ketään. Nolottaa kauheasti oma käytökseni, miksi en osaa pitää hauskaa ja keskustella niin kuin kaikki muutkin « normaalit » ihmiset? Miksi olen tällainen? Ei ole ketään kaveria, jolle puhua ja jakaa ahdistuneita ajatuksiani, joten kirjoitan tänne. Nolottaa jo etukäteen työkaverin näkeminen maanantaina.

Tässä ei mielestäni kyllä ole varsinainen ongelma introverttiutesi, vaan suomalainen kulttuuri. Kun itse järkkään vastaavaa, pyrin huolehtimaan, että vähän vieraammatkin löytävät porukasta juttukaverin, siis esittelen ihmisille, jos joku ei tunne, sanon vaikka että teillä onkin yhteistä koiraharrastus tai jotain. Liian usein on niin, että jopa illan emäntä uppoutuu keskustelemaan vain vanhojen kavereidensa kanssa ja jos joku ei ole samaa porukkaa, jää ulkopuolelle. Olen esim blogeista lukenut, että tätä kyllä tapahtuu ekstroverteillekin. Vaikea olla ulospäinsuuntautunut, jos muut juttelevat vaan vanhojen tuttujen kanssa, eivätkä edes noteeraa sen vähän vieraamman olemassaoloakaan. Ulkomailla asuneena en kyllä ole muualla nähnyt sellaista, että illanvietossa joku jätetään seinäruusuksi. Suomessa tunnutaan ajattelevan, että riittää kun emäntä länttää tarjottavaa pöytään. Ja jopa työhön liittyvissä tilaisuuksissa, joiden pitäisi olla verkostumistilaisuuksia, vanhat tutut kerääntyvät rupattelemaan keskenään, mitään kontaktia uusiin ihmisiin ei oteta. Kyllä illan emännän tehtäviin kuuluu sekin, ettei kukaan jää ulkopuoliseksi ja kaikki viihtyvät. 

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa nolostelemasta ja häpeämästä itseäsi. Luultavasti olet ihmisenä kiinnostavampi kuin ne äänekkäät räpättäjät yhteensä. T. Fiksu mies

Et kuitenkaan ilmeisesti ole niin fiksu, että osaisit antaa kannustusta ja myönteistä huomiota lyttäämättä samalla muita. Tällaista kehua ei ole edes mukava saada! 

Tämähän ei liity mitenkään introverttiyteen, vaan epäsosiaalisuuteen jne.

Voi ei, nyt tuli työkaverilta (itse erittäin ekstrovertti, hieman iäkkäämpi rouva) viestiä, jossa ihmettelee, että mikä minuun meni eilen illalla, enkö viihtynytkään hänen juhlissa? Ja vielä kehtaa läksyttää, että "Minna kuule, me eletään yhteiskunnassa, jossa pitää tervehtiä ja puhua toisten kanssa!". Oli jo valmiiksi kurja olo ilman tuota viestiä :( -ap

Vierailija kirjoitti:

Tämähän ei liity mitenkään introverttiyteen, vaan epäsosiaalisuuteen jne.

Mielestäni kuulostaa siltä, että juhlien muut osallistujat olivat epäsosiaalisesti käyttäytyviä. Ei kenellekkään heistä tullut mieleen, että voisi ottaa tätä hiljaisempaa ja selvästi ulkopuolista ihmistä keskusteluun mukaan esim. kysymällä jotain? Monesti introvertti on ekstroverttia sosiaalisesti lahjakkaampi. Sosiaalisuuteen kuuluu nimittäin myös toisten huomioonottaminen, kuten kuunteleminen. Koko ajan äänessä oleva ekstrovertti ei anna toisille tilaa.

Et ole mielestäni muodikkaasti introvertti, vaan kärsit kyllä ihan jostain ahdistuneisuushäiriöstä tai sosiaalisten tilanteiden pelosta. Introvertti ei ole mikään pökkelö, joka nyyhkii keittiössä, kun ei osaa olla ihmisten kanssa

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa nolostelemasta ja häpeämästä itseäsi. Luultavasti olet ihmisenä kiinnostavampi kuin ne äänekkäät räpättäjät yhteensä. T. Fiksu mies

Toki voi olla fiksumpi, kuin ne räpättäjät. Mutta kyllä se kiinnittää huomiota, kun muut yrittää pitää tunnelmaa yllä, niin yksi istuu tuppisuuna murjottamassa, eikä puhu mitään ja osoittaa kehonkielellä, että en välitä teistä räpättäjistä ja olen teitä parempi, kun en alennu tuollaiseen extroverttiytyeen.

Olisi kivat juhlat, jos kaikki 15 istuisi hiljaa ahdistuneina ja kukaan ei puhuisi ja lopulta kaikki itkisivät, kun eivät kestä räpättäjiä

Olen introvertti ja siksi en osallistu tuollaisiin pippaloihin. Joskus on sosiaalinen pakko, mutta liukenen paikalta heti kun mahdollista.

Olen itsekin tehnyt katoamistemppuja ja ne nolottavat kovasti, mutta ei sille voi mitään, kun tilanne käy liian ahdistavaksi. Halauksia sinulle paljon! <3

terkuin kolmekymppinen

Olen joskus tehnyt noita introverttiystestejä. Sain korkeat pisteet juuri siksi, että koen väsymystä sosiaalisten tilanteiden jälkeen ja en kauheasti viihdy isoissa ryhmissä.

Mutta silti olen aina kohtelias ja juttelen ihmisille ja juhlissa osaan hymyillä ystävällisesti ja kommentoida, vaikka en viihtyisi. Olen vain tyytyväinen, jos juhlissa on hälinää ja ihmiset juttelevat. On helpompaa olla osallisena ja hymyillä ja kommentoida muutamalla sanalla. Pahinta on, jos ihmiset ovat hiljaa ja ei ole edes sitä yhtä pälpättäjää, joka saa jään rikkoutumaan. 

Mutta en koe olevan introverttiyden tai minkään muun verttiyden syytä, että en viihdy juhlissa, missä on outoja. Eiköhän se ole ihan luonnollista, että kun ei ole kosketuspintaa juttuihin, mistä muut juttelee, kokee itsensä vähän ulkopuoliseksi. Mutta kohteliaisuuttani emäntää kohtaan olen silti ystävällinen ja otan kantaa, vaikka asiat ei kiinnosta minua ja yritän jutella muiden vieraiden kanssa, vaikka asiasta en tiedä oikeastaan mitään.

Minusta nämä introverttiys ja erityisherkkyydet alkaa olla jo muotijuttuja ihmisille, jotka joko käyttäytyvät huonosti tai heillä on jokin muu ongelma, kuten sos. tilanteiden pelko tms. Erityisherkkyydenkin tuntomerkit täyttävät aika lailla ahdistuneisuushäiriön tuntomerkit. Kannattaa oikeasti miettiä, uskooko kaikkia naistenlehtien huuhaatestien tuloksia, vai voisiko oikeasti taustalla olla ongelma, mihin saisi apua

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, nyt tuli työkaverilta (itse erittäin ekstrovertti, hieman iäkkäämpi rouva) viestiä, jossa ihmettelee, että mikä minuun meni eilen illalla, enkö viihtynytkään hänen juhlissa? Ja vielä kehtaa läksyttää, että "Minna kuule, me eletään yhteiskunnassa, jossa pitää tervehtiä ja puhua toisten kanssa!". Oli jo valmiiksi kurja olo ilman tuota viestiä :( -ap

Olipa asiaton viesti! Älä välitä, parempi, kun jätät vain menemättä ensi kerralla :)

Mulla kävi joskus töissä vastaava. Muut ovat tunteneet toisensa jo vuosia, siviilissäkin kavereita keskenään, ja minä aika uusi talossa enkä oikein päässyt mukaan juttuihin. Kerran romahdin ja itkin, tosin melko salassa mutta kuitenkin. Yksi taisi olla todistamassa. Tosi kurjaa kun ei tiedä miten päin olla seurassa johon et tunne kuuluvasi, etkä edes osaa kuulua vaikka haluat.

Tuttu tunne, olen esim. oman poikaystävän kotibileissä linnoittautunut hänen huoneeseensa kun en kestänyt sitä ihme sekavaa jengiä. Siis ihan mukavia ihmisiä joista monia tunsin ennakkoon mutta ei vaan sillä hetkellä pää kestänyt. Poikakaveri (nykyinen aviomies) onneksi ymmärsi ja kävi vain välillä tarkistamassa oonko kunnossa ja antamassa suukon <3 Oon ollut melkein kymmenen vuotta eri pubeissa töissä Lontoossa ja joskus vieläkin iskee yhtäkkiä päälle ahdistus et kun kaikki tuijottaa mua. Jos pystyn niin pakenen takahuoneeseen hengittämään, useimmin ei pysty et pitää vaan jotenkin yrittää selvitä. Työn vastapainoksi tarvitsen ihan hirveesti omaa aikaa, niin jotkut ihmettelee et miks ei se supersosiaalinen baarityttö halua lähtee jatkoille tai tulla meidän kaa hengaileen vapaapäivänään. Pointtina siis et ap voit oppia esittämään sosiaalista pitkiäkin aikoja, koko työpäivän esim. mutta pitää huolehtia omasta jaksamisesta ja kuunnella miltä itsestä tuntuu. Ylikuormitus laukeaa vasta yksin ollessa. Tsemppiä xxx

Minä en tuollaisiin juhliin selvin päin ikinä osallistu, sattuneesta syystä.

Introvertti JA sosiaalinen ahdistuja

Inhoan tuollaisia tilanteita enkä mene sellaisiin jos mahdollista välttää. En tiedä olenko introvertti vai mikä, mutta en halua tunkea itseäni porukoihin, joihin ei ilman tunkemista pääse/oteta mukaan. Esimerkiksi harrastuksissa olen kyllä ”porukoissa mukana” eikä niissä ikinä ole tuollainen ulkopuolinen olo.

Just, mun mielestä törkeää ettei kukaan tajunnut ottaa sua paremmin huomioon, jos oot ollut siellä ulkopuolinen eli et tunne moniakaan. On se silloin vähän hankala ihan kenelle tahansa, päästä jutun juurelle ja mukaan keskusteluihin. Ellei ole tosi sosiaalinen ja tee tätä harva se päivä. Itse en ole edes mitenkään kovin ujo, mutta en mä siltikään väkisin lähde itseäni tyrkyttämään mukaan vaan odottaisin myös että minua ensin huomioitaisiin jollain tapaa ryhmän toimesa, jolloin voin tulla mukaan luontevasti.

Jos olisin ollut työkaverisi, eli kutsunut sut sinne, olisin ehdottomasti käynyt juttelemassa sulle enemmän tai koittanut saada sut ja jonkun toisen keskustelemaan jostain aiheesta, olisin kyllä yrittänyt kaikkeni että sinäkin viihdyt. Ja vaikka olisin ollut vieras, olisin käynyt moikkaamassa ja kyselemässä kuka siis olet ja kertonut jotain itsestäni. Näin teen aina, jos olen jossain juhlissa missä huomaan jonkun olevan kauan yksin ja muut juttelevat keskenään. Ja olen luullut että se on ihan yleinen tapa, muutkin osaa ottaa toiset huomioon, myös ne ujommat. 

Outoa siis ettei ketään oikein kiinnostanut? Epäonnistuneet illanistujaiset. 

On meitä muitakin, introverttiutta ei vain mainosteta, mutta nykyään siitä sentään jo neutraaliin sävyyn puhutaan.  Introt on piilossa, siksi luulee olevansa ainoa. Introja tarvitaan työpaikoilla, koska työt eivät valmistu kahvipöydässä, ja esimiehet tietävät tämän.

Ihmiskontakteja kannattaa vaalia, mutta muistaa rajansa, jotka luonne pitkälti määrittää. Paskanjauhanta ei tee ihmisestä fiksua, siitä nyt tulee vain toisille parempi olo kuin toisille. Mulle kiksit tulee siitä, että menen yksin tai kaverin kanssa kalalle. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö sulla auta edes pari lasia alkoholia?

Joskus käy niin, että alkoholikaan ei tuo toivottua rentoutusta. Itselläni on käynyt pari kertaa niin, että kolmas tai neljäs viinilasi menossa, enkä ole tuntenut mitään vaikutusta. Silloin viimeistään tietää, että juhlista olisi järkevintä hankkiutua pian pois. Olen järkeillyt, että olen ahdistuneena jotenkin niin hälytystilassa, että kehoni blokkaa alkoholin vaikutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Olen 29 vuotta,  joten en mikään vauva enää, vaikka käytös välillä aika vauvamaista.... - Ap

Minulle kävi noin eräissä häissä. Pihalla hetken istuskellessa alkoi kaikki tilanteen kuormitus ja muu stressi elämässä itkettää. Kyllähän se harmitti jälkikäteen.

- toinen introvertti

Mä oon kanssa sellainenj, joka aina unohtuu, jos seurassa on muitakin. Moni kyllä ihan mielellään kahden kesken mun kanssa juttelee, mutta heti kun on muitakin niin ovat heidän kanssaan ja jotenkin jään ulkopuoliseksi. Eikä ole kyse siitä, että olisin jotenkin ärsyttävä, mutta en osaa olla mukana keskustelussa jos siinä on mukana enemmän kuin 3 keskustelijaa. Useasti löydän itseni hiljaa seisomasta ja muut puhuvat päälle jos avaan suuni. Lähdenkin lähes aina pois noista tilanteista, ahdistavaa kyllä!