Lue keskustelun säännöt.
Apua, oma introvertti-käytökseni työkaverin järjestämässä illanvietossa hävettää!
03.11.2018 |
Olen introvertti enkä yleensä viihdy juhlissa, joissa en tunne muita ihmisiä. Työkaveri kutsui minut kotiinsa illanviettoon, jonne oli kutsunut muitakin ystäviään. En ollut kauhean innostunut juhliin osallistumisesta, mutta ajattelin, että minulle voisi tehdä hyvää viettää ilta muiden ihmisten seurassa eikä vaan Netflixiä katsoen. Juhlissa oli noin 15 naista, joista suurin osa tunsi toisensa. Itse tunsin vain työkaverini ja etäisesti muutaman muun. Tsemppaamisesta huolimatta tunsin oloni erittäin epämukavaksi koko juhlien ajan. Kaikki puhuivat iloisesti ja äänekkäästi ympärilläni ja minä vain istuin hiljaa paikallani ja tunsin itseni niin typeräksi. Lopulta en jaksanut edes yrittää, vaan pakenin keittiöön, jossa ahdistunut olo purkautui ja aloin itkemään hillittömästi. Juhlien emäntä löysi minut itkemästä ja ihmetteli, mikä minulla in hätänä. Sopersin jotain henkilökohtaisista ongelmista ja sanoin, että nyt täytyy kiiruhtaa illan viimeiseen bussiin. Lähdin itkien paikalta hyvästelemättä ketään. Nolottaa kauheasti oma käytökseni, miksi en osaa pitää hauskaa ja keskustella niin kuin kaikki muutkin « normaalit » ihmiset? Miksi olen tällainen? Ei ole ketään kaveria, jolle puhua ja jakaa ahdistuneita ajatuksiani, joten kirjoitan tänne. Nolottaa jo etukäteen työkaverin näkeminen maanantaina.
Kommentit (90)
On minulta kysytty pari kertaa juhlissa, miksi olen hiljainen. En ole kokenut sitä vaivaannuttavaksi, vaan olen pyytänyt anteeksi ja sanonut, että päätä särkee. Ei kait siinä kummempaa.
Uhriutujat haluaa nähdä itseään aina vainottavan. Puhuu heille joku tai ei. Niin se on aina introvertin kiusaamista, kun heillehän pitäisi laittaa punainen matto lattiaan, että suvaitsivat tulla juhliin, missä tyhmät ja hölöttävät ekstrovertit pitää hauskaa ja puhuvat small talkia. Introvertti kun haluaisi mennä juhliin, missä istuu pari ihmistä ja kumpikin hiljaa ja korkeintaan sanoo muutaman tunnin aikana vain pari älyllistä ja syvällistä kommenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt ihan sama, mutta olen itsekin aina hiljaa töissä lounaspöydässä ja kahvitauolla, ellei joku sitten kysy jotain. Kaipa ne ovat siihen tottuneet. Pikkujoulut ottaa päähän, käyn vain velvollisuudesta ja lähden kotiin mahdollisimman aikaisin. Muihin pippaloihin en suostuisi edes menemään.
Toivottavasti voit vielä kuitenkin nauttia sellaisista illanvietoista, jossa on vaikka pienempi porukka, tunnet kaikki ja on jotain yhteistä juteltavaa.
Vierailija kirjoitti:
On minulta kysytty pari kertaa juhlissa, miksi olen hiljainen. En ole kokenut sitä vaivaannuttavaksi, vaan olen pyytänyt anteeksi ja sanonut, että päätä särkee. Ei kait siinä kummempaa.
En minä ainakaan ala tollasesta pyyteleen anteeks
Minusta olisi parempi, jos ei juhlia järjestettäisi ollenkaan. Kuinka hankalaa on, kun kutsutaan häihin ja rippijuhliin ja muihin ja joutuu lähtemään, vaikka ei kestä ihmisiä ja sitä typerää juhlahumua. Mieluummin menen mökille kesällä, kuin ystävien tai sukulaisten häihin ja tuhlaan näin akkujenlatausviikonlopun. Mieluummin katselen kotona netflixiä, kuin lähden siskon lasten rippi-tai ylioppilasjuhliin.
Mikään ei ole tympeämpää, kuin laatikosta löytyvät juhlakutsut.
Voi voi, työkaveri taisi sittenkin suuttua vähän enemmän, kuin mitä luulin. Tänään töissä tuskin tervehti ja muutenkin vältteli minua. Ymmärrän kyllä, että hän pahoitti mielensä epävakaan käytökseni takia. Myönnän itsekkin, ettei ollut eleganttia paeta juhlista niin kiireisesti. Meinasin eilen laittaa hänelle viestin, jossa pahoittelen käytöstäni. En kuitenkaan laittanut, en jaksa enää vatvoa asiaa päässäni, ajatelkoon minusta mitä haluavat Toisaalta taas tuntuu pahalta, että tulee aina väärin ymmärretyksi. Ehkä parempi näin, lopulta taidamme olla liian erilaisia ollaksemme oikeita ystäviä. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites sitten tällainen, kun olen itse semisti extro- ja semisti introvertti. Voin selviytyä pitkästä illasta tai puuduttavastakin työpäivästä iloisesti nauraen ja jopa viihtyen, mutta yöksi en voi jäädä minnekään.
Jos joudun jäämään yöksi mistä tahansa syystä muiden kuin lähimmän perheeni kanssa, minusta paljastuu helevetin noloja ja ikäviä piirteitä! Olenkin ärsyyntynyt, vittumainen ehkä jaksa muiden seuraa. Hakeudun tyhjiö huoneisiin yksin kännykän kanssa ja olen epäystävällinen.
Joku overload varmaan tapahtuu aivoissani kun tietty määrä smalltalkia tulee täyteen, ja silloin suorastaan hävettää kun en enää jaksakaan olla sosiaalinen ja kiinnostunut muista.
Mitä tämä tarkoittaa?? Toisaalta rakastan muiden seuraa, ja toisaalta se on minulle helvettiä. What?
Juuri nyt kammoan edessä olevia työmatkoja pomoni kanssa 😞 joudun nukkumaan samassa hotellihuoneessa ja kuuntelemaan tauotonta höpinää ja hölötystä. Hän kun epäonnekseni on maailman ulospäinsuuntautunein extrovertti, jolle bilehilediivat ja muut hullut kalpenevat.
Miten tuollaisellekin sanot "nätisti", että turpa kii?
Se kysely ja ihmettely jonkun hiljaisuudesta on kyllä mun mielestä niin tökeröä ja sosiaalisesti tahditonta käytöstä ettei tosikaan. Jos joku on hiljainen niin se otetaan mukaan keskusteluun vaikka kyselemällä tältä jotain niistä asioista mistä on juttua käynnissä, ei ihmettelemällä miksi tämä on niin kummallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverisi selkeästi pitää sinusta kun kutsui juhliinsa. Voisitko kertoa hänelle totuuden? Voisit saada ystävän. Itse ainakin arvostaisin jos joku tulisi kertomaan itselleni noin henkilökohtaisen asian.
Onko extrovertti nykyään sellainen, joka osaa puhua???