Apua, oma introvertti-käytökseni työkaverin järjestämässä illanvietossa hävettää!

Oliko tämä nyt sitten kuitenkin provo, ei kai kukaan emäntä laita tuollaista viestiä. Ja jos ihan oikeasti laittoi, en ihmettele, että juhlissakin oli ahdistava tunnelma. 

Minä olen päättänyt, etten enää lähde ns. ”suljettuihin tiloihin” illanviettoihin, jos en tiedä siellä olevan useita hyviä ystäviäni joiden seuran varaan voin laskea. Suljetulla tilalla tarkoitan pieniä asuntoja, pöydässä istuvia ravintolaseurueita tai ahtaita meluisia pubeja. Noista tilanteista ei pääse vetämään henkeä toiseen tilaan/seurueeseen tai katoamaan ilman outoa huomiota.

Myös kaveriporukat, joilla tiedän olevan vahva keskinäinen ”juttu”, johon en oikeen pääse sisään tai jota en koe omakseni, jätän väliin. Olen huomannut että tällöin tuppisuuna istumista tapahtuu eniten kun ei oikein ole mitään sanottavaa kavereiden juttuihin ja sitten toisaalta varoo ettei sano mitään tyhmääkään.

Olen myös oppinut tunnistamaan omasta fiiliksestäni, milloin juhlat kannattaa jättää väliin. Jos jo ajatus jonkun kutsusta tai illanviettoon lähdöstä ahdistaa tai on olo että olisi mukavampi rentoutua kotona, en luultavasti pysty paikan päälläkään pääsemään oikeaan tunnelmaan. Jään siis pois.

Ehkä jopa kaikkein veemäisintä on yleensä joidenkin ihmisten kyvyttömyys lukea tilannetta ja asettua sen toisen henkilön kontekstiin. Siis jos joku ei tunne muuta porukkaa entuudestaan, niin ihan luonnollisestikaan hän ei ole niin sisällä sisäpiirivitseissä kuin muut, ja joutuu vähän tarkkailemaan, mikä on meininki ja mistä puhutaan. Sitten joku älykääpiö avaakin suunsa; miks sä oit noin hiljanen, mikä sua vaivaa, etkö viihdy?! Siis itsellenikin on käynyt kuten jollekin kirjoittajalle täällä, että olen luullut viettäväni hauskaa iltaa, mutta sitten saankin ihan äimistyttäviä kommentteja. Myönnän kyllä toisinaan olevani omissa maailmoissani tai liian väsynyt antamaan itsestäni, mutta kun yleensä nämä kommentit tulee ihan odottamattomissa tilanteissa ja iskee ns vyön alle.

Vierailija kirjoitti:

Oliko tämä nyt sitten kuitenkin provo, ei kai kukaan emäntä laita tuollaista viestiä. Ja jos ihan oikeasti laittoi, en ihmettele, että juhlissakin oli ahdistava tunnelma. 

Sama tuli mieleen.

Toiseksi, voi olla ihan hyvä idea jättää juhlat väliin, jos ei tunne kuin yhden ja senkin huonosti.

Myötätuntohalaus myös täältä!

Tuli mieleen, että ehkä voisit maanantaina kiittää emäntää kutsusta ja kertoa, että tulit niin surulliseksi, koska et osannut olla sosiaalinen tossa tilanteessa.

Vaatii rohkeutta, mutta ainakaan sun ei tarvitsisi käyttää voimia asian peittelyyn ja muiden olisi helpompi ymmärtää sinua.

Toi on kuitenkin ihan normaalia ja fiksut ihmiset ymmärtävät kyllä!

Rukoilen ton tilanteen puolesta!

Minäkin olen tuollainen, joka ei viihdy juhlissa, varsinkaan tuntemattomassa seurassa. Viimeksi olin tuollaisessa tilanteessa alkukesästä, kyseessä oli eräiden sukulaisteni valmistujaisjuhlat ja paikalla oli kymmeniä henkilöitä, joista tunsin vain pienen osan. Aluksi olin varsin hiljaa ja en halunnut olla siellä, mutta sitten aloin rentoutumaan kun minulle tarjottiin boolia ja olutta, poltimme myös pilveä erään sukulaiseni kanssa. Loppuilta menikin varsin letkeissä merkeissä, en muista tuolta poislähdöstä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jopa kaikkein veemäisintä on yleensä joidenkin ihmisten kyvyttömyys lukea tilannetta ja asettua sen toisen henkilön kontekstiin. Siis jos joku ei tunne muuta porukkaa entuudestaan, niin ihan luonnollisestikaan hän ei ole niin sisällä sisäpiirivitseissä kuin muut, ja joutuu vähän tarkkailemaan, mikä on meininki ja mistä puhutaan. Sitten joku älykääpiö avaakin suunsa; miks sä oit noin hiljanen, mikä sua vaivaa, etkö viihdy?! Siis itsellenikin on käynyt kuten jollekin kirjoittajalle täällä, että olen luullut viettäväni hauskaa iltaa, mutta sitten saankin ihan äimistyttäviä kommentteja. Myönnän kyllä toisinaan olevani omissa maailmoissani tai liian väsynyt antamaan itsestäni, mutta kun yleensä nämä kommentit tulee ihan odottamattomissa tilanteissa ja iskee ns vyön alle.

Olin juuri aikeissa kirjoittaa tästä.

Muutamankin kerran on käynyt niin että muut puhuivat sellaisista ihmisistä joita en tuntenut ja alasta jolla en itse ole (en siis siitä mitään tiedä) ja yhtäkkiä alettiin ääneen ihmetellä että miksi olen hiljaa. Loppuillan olin lähinnä ärsyyntynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jopa kaikkein veemäisintä on yleensä joidenkin ihmisten kyvyttömyys lukea tilannetta ja asettua sen toisen henkilön kontekstiin. Siis jos joku ei tunne muuta porukkaa entuudestaan, niin ihan luonnollisestikaan hän ei ole niin sisällä sisäpiirivitseissä kuin muut, ja joutuu vähän tarkkailemaan, mikä on meininki ja mistä puhutaan. Sitten joku älykääpiö avaakin suunsa; miks sä oit noin hiljanen, mikä sua vaivaa, etkö viihdy?! Siis itsellenikin on käynyt kuten jollekin kirjoittajalle täällä, että olen luullut viettäväni hauskaa iltaa, mutta sitten saankin ihan äimistyttäviä kommentteja. Myönnän kyllä toisinaan olevani omissa maailmoissani tai liian väsynyt antamaan itsestäni, mutta kun yleensä nämä kommentit tulee ihan odottamattomissa tilanteissa ja iskee ns vyön alle.

Olin juuri aikeissa kirjoittaa tästä.

Muutamankin kerran on käynyt niin että muut puhuivat sellaisista ihmisistä joita en tuntenut ja alasta jolla en itse ole (en siis siitä mitään tiedä) ja yhtäkkiä alettiin ääneen ihmetellä että miksi olen hiljaa. Loppuillan olin lähinnä ärsyyntynyt

Minulle myös käynyt näin. Tuntuu pahalta jäädä ulkopuoliseksi, mutta samalla se on myös opettavainen tilanne.

Jos tämä tarina on tosi, älä nyt vaan kerro emännälle, että itku johtui juhlista vaan anna ymmrtää, että sinulla on jotain muuta kuormitusta ja se sitten vaan purkautui juhlassa (ihan tosiasiallisestikin ajateltuna äärimmäinen ujous/introverttiys ei liity juhliin vaan on ristinä aina). Ei tarvitse avautua omista tunteistaan ihmiselle, joka ei ymmärrä, se vain pahentaa epäluottamusta muihin ihmisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti enkä yleensä viihdy juhlissa, joissa en tunne muita ihmisiä. Työkaveri kutsui minut kotiinsa illanviettoon, jonne oli kutsunut muitakin ystäviään. En ollut kauhean innostunut juhliin osallistumisesta, mutta ajattelin, että minulle voisi tehdä hyvää viettää ilta muiden ihmisten seurassa eikä vaan Netflixiä katsoen. Juhlissa oli noin 15 naista, joista suurin osa tunsi toisensa. Itse tunsin vain työkaverini ja etäisesti muutaman muun. Tsemppaamisesta huolimatta tunsin oloni erittäin epämukavaksi koko juhlien ajan. Kaikki puhuivat iloisesti ja äänekkäästi ympärilläni ja minä vain istuin hiljaa paikallani ja tunsin itseni niin typeräksi. Lopulta en jaksanut edes yrittää, vaan pakenin keittiöön, jossa ahdistunut olo purkautui ja aloin itkemään hillittömästi. Juhlien emäntä löysi minut itkemästä ja ihmetteli, mikä minulla in hätänä. Sopersin jotain henkilökohtaisista ongelmista ja sanoin, että nyt täytyy kiiruhtaa illan viimeiseen bussiin. Lähdin itkien paikalta hyvästelemättä ketään. Nolottaa kauheasti oma käytökseni, miksi en osaa pitää hauskaa ja keskustella niin kuin kaikki muutkin « normaalit » ihmiset? Miksi olen tällainen? Ei ole ketään kaveria, jolle puhua ja jakaa ahdistuneita ajatuksiani, joten kirjoitan tänne. Nolottaa jo etukäteen työkaverin näkeminen maanantaina.

Sinun tarvitsee harjoitella sosiaalisia taitoja. Ei tuo ole mitään introvertiutta. Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata käyttäytyä muiden seurassa.

  Eikä pidä. Pitää olla vain sellainen kuin itse on, eikä väkisin koittaa olla joku muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti enkä yleensä viihdy juhlissa, joissa en tunne muita ihmisiä. Työkaveri kutsui minut kotiinsa illanviettoon, jonne oli kutsunut muitakin ystäviään. En ollut kauhean innostunut juhliin osallistumisesta, mutta ajattelin, että minulle voisi tehdä hyvää viettää ilta muiden ihmisten seurassa eikä vaan Netflixiä katsoen. Juhlissa oli noin 15 naista, joista suurin osa tunsi toisensa. Itse tunsin vain työkaverini ja etäisesti muutaman muun. Tsemppaamisesta huolimatta tunsin oloni erittäin epämukavaksi koko juhlien ajan. Kaikki puhuivat iloisesti ja äänekkäästi ympärilläni ja minä vain istuin hiljaa paikallani ja tunsin itseni niin typeräksi. Lopulta en jaksanut edes yrittää, vaan pakenin keittiöön, jossa ahdistunut olo purkautui ja aloin itkemään hillittömästi. Juhlien emäntä löysi minut itkemästä ja ihmetteli, mikä minulla in hätänä. Sopersin jotain henkilökohtaisista ongelmista ja sanoin, että nyt täytyy kiiruhtaa illan viimeiseen bussiin. Lähdin itkien paikalta hyvästelemättä ketään. Nolottaa kauheasti oma käytökseni, miksi en osaa pitää hauskaa ja keskustella niin kuin kaikki muutkin « normaalit » ihmiset? Miksi olen tällainen? Ei ole ketään kaveria, jolle puhua ja jakaa ahdistuneita ajatuksiani, joten kirjoitan tänne. Nolottaa jo etukäteen työkaverin näkeminen maanantaina.

Sinun tarvitsee harjoitella sosiaalisia taitoja. Ei tuo ole mitään introvertiutta. Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata käyttäytyä muiden seurassa.

  Eikä pidä. Pitää olla vain sellainen kuin itse on, eikä väkisin koittaa olla joku muu.

Ei tarvitse muuttua eri ihmiseksi, mutta kyllähän kaikkien taitojen harjoittelu helpottaa kummasti elämää ja nostaa sen laatua. Eli minusta ei tarvitse muuttua ekstrovertiksi, mutta voi opetella taitoja, joiden avulla selviää introverttinä tilanteista vähemmällä epämukavuudella ja ehkäpä joskus jopa onnistuu nauttimaan jostain hetkestä. 

Jonkinasteisia ongelmia on itsellänikin, mutta olen kehittynyt paljon aikuisikäni aikana. Pystyn jopa halaamaan (puoli)tuntemattomia nykyään ja joskus jopa tykkään siitä. Ja aika vastikään olin juhlissa, joissa olin ilman avecia ja kaikki muut vieraat joko tuntemattomia tai vuosia sitten nähtyjä. Onnistuin minimoimaan ahdistavimmat hetket ja jopa rentoutumaan hetkiksi ja small talkaamaan hieman. 

Vierailija kirjoitti:

Oliko tämä nyt sitten kuitenkin provo, ei kai kukaan emäntä laita tuollaista viestiä. Ja jos ihan oikeasti laittoi, en ihmettele, että juhlissakin oli ahdistava tunnelma. 

Ei ole provo. En usko, että työkaveri tahtoi loukata minua viestillään. Olemme vaan niin erilaisia luonteeltamme, että väärinkäsityksiä syntyy helposti. Työkaveri on erittäin puhelias, räväkkä ja kehuskelee usein, kuinka hänellä on luonnetta eikä hänen yli jyrätä (yllätys yllätys, hänellä on aina konflikteja ja draamaa muiden työntekijöiden kanssa töissä...). Ap

unoha 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko tämä nyt sitten kuitenkin provo, ei kai kukaan emäntä laita tuollaista viestiä. Ja jos ihan oikeasti laittoi, en ihmettele, että juhlissakin oli ahdistava tunnelma. 

Ei ole provo. En usko, että työkaveri tahtoi loukata minua viestillään. Olemme vaan niin erilaisia luonteeltamme, että väärinkäsityksiä syntyy helposti. Työkaveri on erittäin puhelias, räväkkä ja kehuskelee usein, kuinka hänellä on luonnetta eikä hänen yli jyrätä (yllätys yllätys, hänellä on aina konflikteja ja draamaa muiden työntekijöiden kanssa töissä...). Ap

Älä missään tapauksessa kerro hänelle avoimesti, mistä oli kyse. Anna ymmärtää, että olet ollut vähän väsynyt/stressaantunut, kissa/äiti sairastellut tms.  ja olit pitkän viikon jälkeen väsynyt.  Tuollaiselle ihmiselle ei pidä antaa lisää aseita. 

Mulle tulee mieleen paniikkikohtaus, eikä introvertti ihminen. KYllähän se outoa ulkopuolisista on, tulee mieleen että on muitakin ongelmia joita vois käsitellä psykologilla. Mutta ei se ihmisestä huonoa tee. Mä olen opiskelija ja piti tehdä enkun ryhmätyö, yksi uus tyttö luokalla alkoi itkemään kun sen olis pitänyt osallistua meidän ryhmään. Ei se sit osallistunut. Ei siinä sit huvittanut mennä lohduttamaan jos noin paljon ahdistaa, varmaan hävettääkin. Itsellä totisesti nuppi ei terve, päinvastanen ongelma pikemminkin, olen hävettävästi äänessä silloinkin kun ei pitäs.. Ei sekään ole hyvä.

D:

Oli provo tai ei, haluan tämän sanoa:

Koskaan ei ole kesken juhlien, illanvieton tms kohteliasta alkaa kysellä toiselta miksi olet noin hiljaa tai onko sulla tylsää. Se on äärettömän epäkohteliasta ja nolaa toisen ihmisen.

A) ihmisellä voi olla juhlissa mukavaa vaikkei olisikaan luonteeltaan kovin puheliasta sorttia. Siinä tapauksessa tuollainen kysely yleensä pilaa illan. Oli hauskaa kunnes alettiin taas ihmettelemään vääränlaista luonnetta.

B) ihminen voi kokea ahdistusta/sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Siinäkin tapauksessa tuollainen kysely yleensä pilaa illan. Ei ollut alun perinkään helppoa tai rentoa, ja tämän kyselyn jälkeen vielä vähemmän.

Jos oma sosiaalinen silmä ei kerro, että tuollainen miksä et puhu mitään -kysely on tökeröä, niin ymmärrä se viimeistään nyt. Kiitos.

Älä kerro, että itku johtui introverttiydestä ja tilanteen ahdistavuudesta, vaan jostain tilapäisestä stressitekijästä, esim. olit saanut huonoja uutisia tjtn. Ei nuo äärimmäiset ekstrovertit ymmärrä.

Tuo on ihan totta mitä joku sanoi, että introvertin tenttaaminen puhumattomuudesta on tökeröä. Mutta se nyt vaan on se todellisuus, jossa me introvertit eletään. Kuka vaan, vanhemmat, opettajat, puoliso, esimies, saattaa koska vain pilata päivän noilla kommenteilla. Eikä siinä voi edes puolustautua, jos toinen on ns. hierarkiassa ylempänä. Saatika että mitään fiksua tulisi mieleen siinä tilanteessa.

Itse olen luovuttanut. En mene juhliin ja välttelen ihmisiä, joilta tiedän saavani noita kommentteja.

Olen sama joka aiemmin kirjoitti noista "miks oot noin hiljanen" -asioista. Tiedän että kyseiset möläyttelijät saattavat puolustautua kertomalla, että heitä ahdistaa jos seurassa on joku hiljaisempi, joka ei "anna itsestään tarpeeksi". Heistä ei ole mukavaa kun joku vain "kuuntelee meidän salaisuuksia, muttei itse kerro mitään" tai "katsoo meitä kuin jotain viihdyttäjiä". Eikä "ole heidän velvollisuutensa olla mikään kerhotäti". Sinänsä ymmärrän ajatuksen, vaikken itse sitä allekirjoita. Ilmeisesti kyseisillä henkilöillä on omiakin itsetunto-ongelmia, kun on kiinnostusta laskea toisen repliikkejä illan aikana ja seurata toisen mikroilmeitä suurennuslasilla, "nauraako tuo nyt tarpeeksi kovaa jutuilleni". Ja kuten jo sanoin, he eivät osaa asettua toisen kontekstiin. Minna ei voi kommentoida Jaanan ja Jussin suhdetta, koska ei tunne kumpaakaan. Eli en siis ihmeemmin odota Minnalta kommentteja aiheeseen.

Itse olen "oppinut kantamaan vastuuta introverttiydestäni" eli jätän menemättä tilanteisiin, joissa tiedän olevan vahvoja klikkejä tai jos minulla ei ole tarpeeksi energiaa olla sosiaalisesti siedettävä. En halua aiheuttaa kohtuutonta ahdistusta kenellekään. Saavat rauhassa jakaa vaikkapa ensimmäiset ripulikokemuksensa keskenään. Ettei tarvitse minun suhtautumistani pelätä. Oikeasti, ei erilaisuutta voi täysin kitkeä maailmasta, mutta en nyt turhaan ala rääkätä itseäni. Jotenkin hulluksi on mennyt, ei riitä että osaa käytöstavat ja osaa lukea ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita. Toiset huomaavat jotain perustavanlaatuista "vikaa" kuitenkin. Väärin juhlittu. Väärin naurettu. Et luo tarpeeksi fiilistä Minun iltaani.

Joskus olen tehnyt sitäkin, että otan kantaa aiheeseen, josta en ymmärrä. Mutta onko siinäkään mitään järkeä, kun minun antini keskusteluun on "ai, oho, en tiennytkään, mä en ole koskaan, mulla ei oo ollut". Tyhmä tai negatiivinen vaikutelma siitä tulee, jos ei voi muuta kuin ihmetellä tai sanoa "en ole / tiedä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstroverteille small talk ja jutustelu on helppoa. Se ei luonnistu introvertiltä.

Olen tästä aika eri mieltä. Itse introverttinä olen todella hyvä jutustelemaan positiivisessa hengessä. Introverttiys näkyy siinä, että en pidä negatiivisista ja yksinkertaisista ihmisistä. Tunnistan heidät helposti, mutta pystyn heidänkin kanssa juttelemaan, mutta en nauti siitä. Kyse on siis enemmän sosiaalisista taidoista kuin introverttiydestä.

Ei ekstrovertit pidä negatiivisista ihmisistä yhtään sen enempää. Introvertille kaikki sosiaalinen kanssakäyminen voi olla raskasta, jopa se positiivishenkinen.

Itse introverttinä en pidä smalltalkista ja harrastan sitä vain jos on kohteliaisuussyistä pakko. Luontevaa se ei ole, eikä mieluisaa. Osaan kyllä, joten kyse ei ole sosiaalisista taidoista. Se ei vaan tunnu yhtään luontevalta höpöttää jostain täysin turhasta asiasta vain, jottei olisi hiljaista. Kykenen siihen kuitenkin jos toinen osapuoli haluaa. Ehkä tähän vaikuttaa juuri se, että juttelu vie voimia ja siksi niitä säästää mieluummin syvällisempiin keskusteluihin.