Lue keskustelun säännöt.
Jouluapua.fi kartta avattu
01.11.2018 |
Ja jo yhden ammattikerjuri satutädin bongasin päässeen kanta-hämeessä listoille.
Kommentit (1265)
Ajattelin ensin, että nyt kun olen itse viimeinkin päässyt taloudellisesti turvattuun tilanteeseen, niin voisi auttaa jotain toista, mutta ei kiinnosta leikkiä salapoliisia ja tutkia mahdollisia huijareita. Jollekin opiskelijalle olisi kiva antaa jotain tai sitten lahjoitain vain eläinten hyväksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä ilmoituksissa valitettavasti huomaa vallitsevan materialistisuuden. Lasten lelujen pitää olla tiettyä merkkiä, eikä käytettyjen kelpuuttamisesta löydy mainintaa juuri mistään ilmoituksesta. Miksi lapsille pitää lelutkin ostaa uutena, kun niillä leikitään korkeintaan 5 vuotta, jonka jälkeen jäävät varastoon pölyttymään? Ainakin pikkukylämme kirpparilla on aina lasten leluja vinot pinot, lisäksi lasten kirjoja, Aku Ankkoja ja vaatteita kaikissa kooissa. Jostain syystä ei mene kaupaksi, pitää ilmeisesti saada vain uutta? Miksi lapselle pitää ylipäätään opettaa, että se tavara on juuri se ainoa lahja? Itse olen ainakin lapselle opettanut pienestä pitäen, että pelkkä yhdessäolo voi olla lahja ja ihminen ei tarvitse ylimääräistä rojua ympärilleen. Ei ole koskaan kinunnut merkkivaatteita tai kalliita leluja. Tämä lähinnä koskien näitä ilmoituksia, joissa haetaan Adidaksen vaatteita, jotain tiettyä tietokonepeliä tai aitoja Barbie-nukkeja. Tietenkin oikeat tarpeet erikseen ja kyllä se lapsikin joitain leluja tarvii.
Sitten tuo ruoka. Joulukinkku kyllä maksaa jonkun verran, koskaan ei ole meillä kuitenkaan yli 20€ maksanut. Punajuuret, lantut, porkkanat, potut, omenat, punakaalet, sienet ja muut ovat tällä hetkellä kaupassa halpoja, laatikot voi tehdä valmiiksi pakastimeen.
Voisitko kertoa, missä kaupassa sienet ovat halpoja? Herkkusienet ovat edullisia ympäri vuoden, joten tarkoitit varmaan metsäsieniä, joita en ole koskaan, ikinä mistään halvalla löytänyt?
Öö....metsästä? Suomessa on metsää joka puolella, sieniä ja marjoja saa vapaasti kerätä niin paljon kuin jaksaa kantaa kunhan ei kenenkään takapihalle mene.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyin näihin jouluapujuttuihin jo muutama vuosi sitten. Avun mankujista on noin 90% manneja.
Ei pidä paikkaansa. Ainakin viime ja toissavuonna kun noita huijareita paljastettiin niin kyllä ne kaikki olivat ihan kantaväestöön kuuluvia "Virtasia". Samoin kaikki itse tuntemani ja tietämäni Jouluapua-perheet ovat kantiksia.
Ja kaikki minun tietämäni ovat manneja. Kaksi huijarimannea paljastinkin.
No uskotaan, kun kerran niissä piireissä pyörit.
Tuolla oli aika paljon niitä alusvaatetoivojia joiden koko on XXL/XXXL tai 58. En osaa oikein hahmottaa kuinka iso tuollainen ihminen on mutta koko viittaa kyllä siihen että ruokaa on ollut, liikaakin.
Jouluruoka on edullista. Riisipuuro, laatikot. Torttuja ja pipareita voi leipoa lasten kanssa ja lapsi saa ne koristella. Jouluruoka on perinteistä suomalaista ruokaa jota on syöty niinä köyhimpinäkin aikoina. Lanttua, porkkanaa, perunaa. Kinkkuja saa pikkupakettinakin, koko sikaa ei tarvitse vetää. Sitten vielä kynttilä pöytään. Pari pakettia lapsille. Aikuisille ei tarvitse lahjoja, eikö tärkeintä ole yhdessäolo? Joulukoristeita on kirppareilla myynnissä ennen joulua vaikka kuinka paljon ja vielä joulun jälkeenkin alessa. Ikkunoihin voi leikata lumihiutaleita. Joulun tunnelma syntyy osin siitä että lapsi pääsee itse osallistumaan sen luomiseen.
Noista ilmoituksista päätellen rahantulo loppuu kuin seinään ennen joulua ja paniikki päällä jo lokakuussa. Ymmärrän äkilliset tilanteet (ero, turvakoti ja pitkään jatkunut konkurssivelkojen maksu tai opiskelu) mutta jos rahaa kuitenkin tulee jokseenkin katkotta, kyllä pitää osata varautua sen verran että ainakin ruokaa on jos joku tuki viivästyykin. (Vituttaa tuo kelan ja sossun syyttäminen joka ongelmasta; sieltä kuitenkin aina jotain rahaa tulee) Välillä voi joutua syömään kaurapuuroa vähän enemmän mutta sellaista elämä on. Välillä ollaan vähemmällä että sitten joskus voidaan pistää vähän enemmän johonkin muuhun asiaan, vaikka siihen jouluun.
Itse köyhänä haluaisin hakea apua pariin sukkapariin jouluksi, mutta jotenkin tuntuu etten kehtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse köyhänä haluaisin hakea apua pariin sukkapariin jouluksi, mutta jotenkin tuntuu etten kehtaa.
Kannattaa hakea kun todelliset lahjoittajat eivät lue AV:tä.
Vierailija kirjoitti:
Tietäisiköhän joku, mitä kautta voisi auttaa esim. vähävaraista opiskelijaa?
Tämä olisi muuten ihan loistava. Yliopistolla pitäisi olla joku sellainen stipendisysteemi, josta vähävaraiset, mutta lahjakkaat opiskelijat anoisivat avustusta. Voisin hyvinkin lahjoittaa!
Yrittämistä pitää tukea, ei kotona makaamista ja valittamista.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietäisiköhän joku, mitä kautta voisi auttaa esim. vähävaraista opiskelijaa?
Tämä olisi muuten ihan loistava. Yliopistolla pitäisi olla joku sellainen stipendisysteemi, josta vähävaraiset, mutta lahjakkaat opiskelijat anoisivat avustusta. Voisin hyvinkin lahjoittaa!
Yrittämistä pitää tukea, ei kotona makaamista ja valittamista.
Tämä.Voisin myös vaikka maksaa jonkun lukiokirjoja yms.
Tuolla yksi äiti toivoo perheen 22-vuotiaalle tyttärelle string-alushousuja, nyt on kyllä kaikki nähty 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistin ehkä yhden perheen. Sama perhe on ollut valittamassa lehdessä kun rahat ei riitä mihinkään. Perheen isä asuu samassa asunnossa mutta on kirjoilla muualla.
Vierailija kirjoitti:
Olen yksi noista jouluavun opiskelevista äideistä. Anteeksi kun pyyntöni rasittaa niin kovasti useampia ihmisiä täällä. En kuvitellut olevani tässä tilanteessa vielä muutama vuosi sitten.
Tänä ja viime vuonna olen lahjoittanut kodin tavaroita ja sisustustarvikkeita, pieniksi jääneitä hyväkuntoisia vaatteita ja leluja mm. lastenkotiin, diakoniaan, yhdistyksiin erittäin vähävaraisille lapsiperheille ja ulkomaille. Luultavasti sellaisille jotka ovat samassa jamassa kuin minä. Myös niille, joilla vanhemmat päihdeongelmaisia tai niille työttömille, monilapsisille perheille. Ei ne lapset ole syyllisiä perheen tilanteeseen ja jos useamman huonosti voivan vanhemman lapset saa hyviä vaatteita, tulee itselle hyvä olo voidessani auttaa edes vähän.
Lahjoitin tavaraa koska en sitä tarvinnut enkä saanut kaupaksi pilkkahintaan. Kaikki itse ostamiani niinä hyvinä vuosina. Ajattelin muutaman lantin saavani joilla maksaa laskuja pois vaan turhaan. Monet varakkaat pyyteli ilmaiseksi toimittamaan somekirppiksillä laatutavaraa tai tekivät varauksia sekä ohareita, jolloin totesin mieluummin lahjoittavani kaiken kuin antavani mitään kenellekään rahakkaalle ahneelle.
Olen s-kokoinen ja usein syön samaa edullista ruokaa useita päiviä ja tilanteesta riippuen olen syömättä kun ei rahat riitä. En nosta etuuksia yhtään enempää mitä on pakko mutta eipä ne riitä auttamaan joka tapauksessa tätä helvettiä. En käy sosiaalitoimistossa. Velkaneuvonnasta olen hakenut apua sitä saamatta koska ei ole sitä vakituista työtä. En käy leipäjonossa koska siellä on niitä päihderiippuvaisten lapsia jotka tarvitsevat enemmän kuin minä. Diakonia ei ole mikään apu johon on kenelläkään jatkuva oikeus mitä täälläkin tuputetaan. Heidän tarjoama ruokakuponki on auttanut silloin kun ruokaa ei ole ollut ja hätä on ollut suurin. Tämäkin sen jälkeen kun taustat on selvitetty ja myönnetty miten vaikea tilanne minulla on.
Minulla on voimakas tahto selviytyä tästä vaikka moni sijassani oleva on luovuttanut. Maksan aivan itse velkojani ja olen tehnyt töitä jo nuoresta saakka joten oma valintani ei ole ollut jäädä työttömäksi vaikka ne veromarkat ja eurot olen jo useampaan kertaan maksanutkin. Olin myös töissä jo kun lapseni oli vauvaikäinen joten kotihoidontuella en ole elänyt päivääkään.
Häpeän tilannettani ja hävettää vain lisää koska täälläkin minut on jo teilattu toiveeni vuoksi. Hinta ei ollut pääasia vaan tuotteet joita en koskaan ostaisi itselleni ja toiveitahan ne vain ovatkin. Kyseisiä tuotteita saa myös halvalla ja ovat eettisiä joten tässäkin ratkaisi arvomaailma. Kehtasin pyytää mutta en oleta tai vaadi mitään. Jokainen joka kokee pyyntöni törkeiksi niin pyydän ohittakaa ilmoitukseni kiitos.
Uhriudu vielä lisää. Montako kertaa pitää jankuttaa, että täällä kritisoidaan ahneita lokkeja, ei oikeita avuntarvitsijoita! Ketjussa suurin osa haluaa auttaa, jos on oikeasti tarve ja siinä, että tarvitsee apua ei ole mitään hävettävää, kaikki fiksut ihmiset ymmärtävät tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on loppupeleissä yksinkertaista - voi auttaa jotain tai olla auttamatta. Se mitä ihmettelen täällä on ihmisten loputon katkera valitus ja spekulointi - miten voi olla 6 lasta?, miten voi olla stringit tai alkkarit kokoa xxl? miten ei rahat riitä kaalisoppaan?
Voi hyvä luoja! Eikö ole parempaa tekemistä kuin pyörittää samaa myrkkylinkoa päivästä toiseen? Kaikilla ei mene yhtä hyvin kuin sinulla, mutta sinun ei ole pakko auttaa ketään.
Ajatelkaas tilannetta, jossa yritetään purkaa kaikki sosiaalinen tuki huono-osaisilta, vähävaraisilta, sairailta ja köyhiltä ja mahdollisesti ottaa jenkkilästä mallia, jossa kaikki apu on yksityisten hyväntekeväisyyden varassa. Voisiko Suomessa toimia sama? No ei todellakaan tämän ketjun perusteella, koska kaikki avunanto alkaa olla niin moninkertaisesti ehdollista, ettei se köyhä todellakaan tiedä minkä kauhean virheen on tehnyt polttamalla tupakkaa, ostamalla kaupasta limsapullon tai hankkimalla kotieläimen. Hyi hyi kuinka sinä kehtaat vielä pyytää jotain, kun elämänhallinta on noin hukassa! Pukeudu perunasäkkiin niin osun tällä kivellä paremmin maaliin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse köyhänä haluaisin hakea apua pariin sukkapariin jouluksi, mutta jotenkin tuntuu etten kehtaa.
Kannattaa hakea kun todelliset lahjoittajat eivät lue AV:tä.
Niin, mutta ehkä enemmänkin pelkään sitä, että joku lapsiperhe jää ilman apua. Olen itse aikuinen, vähävarainen, sairas ja opiskelija. Kyllä pärjään, mutta mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Silti jotenkin tuntuu hirveältä ajatus, että pyytäisin apua jos on kuitenkin lapsia jotka tarvitsevat apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksi noista jouluavun opiskelevista äideistä. Anteeksi kun pyyntöni rasittaa niin kovasti useampia ihmisiä täällä. En kuvitellut olevani tässä tilanteessa vielä muutama vuosi sitten.
Tänä ja viime vuonna olen lahjoittanut kodin tavaroita ja sisustustarvikkeita, pieniksi jääneitä hyväkuntoisia vaatteita ja leluja mm. lastenkotiin, diakoniaan, yhdistyksiin erittäin vähävaraisille lapsiperheille ja ulkomaille. Luultavasti sellaisille jotka ovat samassa jamassa kuin minä. Myös niille, joilla vanhemmat päihdeongelmaisia tai niille työttömille, monilapsisille perheille. Ei ne lapset ole syyllisiä perheen tilanteeseen ja jos useamman huonosti voivan vanhemman lapset saa hyviä vaatteita, tulee itselle hyvä olo voidessani auttaa edes vähän.
Lahjoitin tavaraa koska en sitä tarvinnut enkä saanut kaupaksi pilkkahintaan. Kaikki itse ostamiani niinä hyvinä vuosina. Ajattelin muutaman lantin saavani joilla maksaa laskuja pois vaan turhaan. Monet varakkaat pyyteli ilmaiseksi toimittamaan somekirppiksillä laatutavaraa tai tekivät varauksia sekä ohareita, jolloin totesin mieluummin lahjoittavani kaiken kuin antavani mitään kenellekään rahakkaalle ahneelle.
Olen s-kokoinen ja usein syön samaa edullista ruokaa useita päiviä ja tilanteesta riippuen olen syömättä kun ei rahat riitä. En nosta etuuksia yhtään enempää mitä on pakko mutta eipä ne riitä auttamaan joka tapauksessa tätä helvettiä. En käy sosiaalitoimistossa. Velkaneuvonnasta olen hakenut apua sitä saamatta koska ei ole sitä vakituista työtä. En käy leipäjonossa koska siellä on niitä päihderiippuvaisten lapsia jotka tarvitsevat enemmän kuin minä. Diakonia ei ole mikään apu johon on kenelläkään jatkuva oikeus mitä täälläkin tuputetaan. Heidän tarjoama ruokakuponki on auttanut silloin kun ruokaa ei ole ollut ja hätä on ollut suurin. Tämäkin sen jälkeen kun taustat on selvitetty ja myönnetty miten vaikea tilanne minulla on.
Minulla on voimakas tahto selviytyä tästä vaikka moni sijassani oleva on luovuttanut. Maksan aivan itse velkojani ja olen tehnyt töitä jo nuoresta saakka joten oma valintani ei ole ollut jäädä työttömäksi vaikka ne veromarkat ja eurot olen jo useampaan kertaan maksanutkin. Olin myös töissä jo kun lapseni oli vauvaikäinen joten kotihoidontuella en ole elänyt päivääkään.
Häpeän tilannettani ja hävettää vain lisää koska täälläkin minut on jo teilattu toiveeni vuoksi. Hinta ei ollut pääasia vaan tuotteet joita en koskaan ostaisi itselleni ja toiveitahan ne vain ovatkin. Kyseisiä tuotteita saa myös halvalla ja ovat eettisiä joten tässäkin ratkaisi arvomaailma. Kehtasin pyytää mutta en oleta tai vaadi mitään. Jokainen joka kokee pyyntöni törkeiksi niin pyydän ohittakaa ilmoitukseni kiitos.
Uhriudu vielä lisää. Montako kertaa pitää jankuttaa, että täällä kritisoidaan ahneita lokkeja, ei oikeita avuntarvitsijoita! Ketjussa suurin osa haluaa auttaa, jos on oikeasti tarve ja siinä, että tarvitsee apua ei ole mitään hävettävää, kaikki fiksut ihmiset ymmärtävät tämän.
Jos sinä taas olisit rehellinen, niin loppupeleissä sinunkin on pakko myöntää, ettei sellaista "oikeasti" tarvitsevaa löydy, joka läpäisisi itse laatimasi ylikriteerit. Ja ilmeisesti annetun avun todellinen hinta on se, että avun saajaa saa arvostella, haukkua ja kritisoida mielin määrin joka suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on loppupeleissä yksinkertaista - voi auttaa jotain tai olla auttamatta. Se mitä ihmettelen täällä on ihmisten loputon katkera valitus ja spekulointi - miten voi olla 6 lasta?, miten voi olla stringit tai alkkarit kokoa xxl? miten ei rahat riitä kaalisoppaan?
Voi hyvä luoja! Eikö ole parempaa tekemistä kuin pyörittää samaa myrkkylinkoa päivästä toiseen? Kaikilla ei mene yhtä hyvin kuin sinulla, mutta sinun ei ole pakko auttaa ketään.
Ajatelkaas tilannetta, jossa yritetään purkaa kaikki sosiaalinen tuki huono-osaisilta, vähävaraisilta, sairailta ja köyhiltä ja mahdollisesti ottaa jenkkilästä mallia, jossa kaikki apu on yksityisten hyväntekeväisyyden varassa. Voisiko Suomessa toimia sama? No ei todellakaan tämän ketjun perusteella, koska kaikki avunanto alkaa olla niin moninkertaisesti ehdollista, ettei se köyhä todellakaan tiedä minkä kauhean virheen on tehnyt polttamalla tupakkaa, ostamalla kaupasta limsapullon tai hankkimalla kotieläimen. Hyi hyi kuinka sinä kehtaat vielä pyytää jotain, kun elämänhallinta on noin hukassa! Pukeudu perunasäkkiin niin osun tällä kivellä paremmin maaliin!
Millä tavalla ne stringit ratkaisevat senkin perheen ongelmat? Eivät mitenkään. Ennen apua pyydettiin todelliseen hätään, nykyään yritetään keksiä mitä voisi toivoa. Kitara, stringit, bodyshopin kosmetiikkaa. Niitä todellisia avuntarvitsijoita joutuu haravoimaan sieltä seasta. Se apu minkä erehtyy jollekin huijareille tai elämäntapapummille antamaan, on pois joltain joka sitä apua oikeasti tarvitsee.
Tupakointi on ihan saatanan kallista. Turha valittaa ettei ole rahaa lasten vaatteisiin tai ruokaan jos sitä tupakkaan kuitenkin on. Kotieläimistä: niitä kissoja ei kukaan suojele. Monilla on neljä, viisi kissaa. Koira sentään käy ulkona mutta kissat ovat omistajiensa armoilla.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä taas olisit rehellinen, niin loppupeleissä sinunkin on pakko myöntää, ettei sellaista "oikeasti" tarvitsevaa löydy, joka läpäisisi itse laatimasi ylikriteerit. Ja ilmeisesti annetun avun todellinen hinta on se, että avun saajaa saa arvostella, haukkua ja kritisoida mielin määrin joka suhteessa.
Tottakai kaiken avun hinta on aina se, että auttava taho saa jotain valtaa sinuun. Näin se vaan menee.
Jos nostat Kelan ja sossun rahoja, joudut alistumaan siihen, että joudut täyttämään niitä lippusia ja lappusia, ja selittämään virkailijalle, miksi tilanteesi on se mikä on.
Ja jos otat rahaa vaikka vanhemmiltasi, voit olla varma, että heillä on mielipide myös.
Ja ihan sama pätee kaikkiin auttaviin tahoihin. Ei kukaan heitä rahaa ikkunasta ihan vaan huvin vuoksi juuri sinulle, kun olet niin ihana ihminen.
Itse en auta ketään, koska koen, että jokainen on omasta elämästään vastuussa. En puutu kenenkään valintoihin, en hyvässä enkä pahassa. En auta, mutta en myöskään arvostele.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksi noista jouluavun opiskelevista äideistä. Anteeksi kun pyyntöni rasittaa niin kovasti useampia ihmisiä täällä. En kuvitellut olevani tässä tilanteessa vielä muutama vuosi sitten.
Tänä ja viime vuonna olen lahjoittanut kodin tavaroita ja sisustustarvikkeita, pieniksi jääneitä hyväkuntoisia vaatteita ja leluja mm. lastenkotiin, diakoniaan, yhdistyksiin erittäin vähävaraisille lapsiperheille ja ulkomaille. Luultavasti sellaisille jotka ovat samassa jamassa kuin minä. Myös niille, joilla vanhemmat päihdeongelmaisia tai niille työttömille, monilapsisille perheille. Ei ne lapset ole syyllisiä perheen tilanteeseen ja jos useamman huonosti voivan vanhemman lapset saa hyviä vaatteita, tulee itselle hyvä olo voidessani auttaa edes vähän.
Lahjoitin tavaraa koska en sitä tarvinnut enkä saanut kaupaksi pilkkahintaan. Kaikki itse ostamiani niinä hyvinä vuosina. Ajattelin muutaman lantin saavani joilla maksaa laskuja pois vaan turhaan. Monet varakkaat pyyteli ilmaiseksi toimittamaan somekirppiksillä laatutavaraa tai tekivät varauksia sekä ohareita, jolloin totesin mieluummin lahjoittavani kaiken kuin antavani mitään kenellekään rahakkaalle ahneelle.
Olen s-kokoinen ja usein syön samaa edullista ruokaa useita päiviä ja tilanteesta riippuen olen syömättä kun ei rahat riitä. En nosta etuuksia yhtään enempää mitä on pakko mutta eipä ne riitä auttamaan joka tapauksessa tätä helvettiä. En käy sosiaalitoimistossa. Velkaneuvonnasta olen hakenut apua sitä saamatta koska ei ole sitä vakituista työtä. En käy leipäjonossa koska siellä on niitä päihderiippuvaisten lapsia jotka tarvitsevat enemmän kuin minä. Diakonia ei ole mikään apu johon on kenelläkään jatkuva oikeus mitä täälläkin tuputetaan. Heidän tarjoama ruokakuponki on auttanut silloin kun ruokaa ei ole ollut ja hätä on ollut suurin. Tämäkin sen jälkeen kun taustat on selvitetty ja myönnetty miten vaikea tilanne minulla on.
Minulla on voimakas tahto selviytyä tästä vaikka moni sijassani oleva on luovuttanut. Maksan aivan itse velkojani ja olen tehnyt töitä jo nuoresta saakka joten oma valintani ei ole ollut jäädä työttömäksi vaikka ne veromarkat ja eurot olen jo useampaan kertaan maksanutkin. Olin myös töissä jo kun lapseni oli vauvaikäinen joten kotihoidontuella en ole elänyt päivääkään.
Häpeän tilannettani ja hävettää vain lisää koska täälläkin minut on jo teilattu toiveeni vuoksi. Hinta ei ollut pääasia vaan tuotteet joita en koskaan ostaisi itselleni ja toiveitahan ne vain ovatkin. Kyseisiä tuotteita saa myös halvalla ja ovat eettisiä joten tässäkin ratkaisi arvomaailma. Kehtasin pyytää mutta en oleta tai vaadi mitään. Jokainen joka kokee pyyntöni törkeiksi niin pyydän ohittakaa ilmoitukseni kiitos.
Uhriudu vielä lisää. Montako kertaa pitää jankuttaa, että täällä kritisoidaan ahneita lokkeja, ei oikeita avuntarvitsijoita! Ketjussa suurin osa haluaa auttaa, jos on oikeasti tarve ja siinä, että tarvitsee apua ei ole mitään hävettävää, kaikki fiksut ihmiset ymmärtävät tämän.
Jos sinä taas olisit rehellinen, niin loppupeleissä sinunkin on pakko myöntää, ettei sellaista "oikeasti" tarvitsevaa löydy, joka läpäisisi itse laatimasi ylikriteerit. Ja ilmeisesti annetun avun todellinen hinta on se, että avun saajaa saa arvostella, haukkua ja kritisoida mielin määrin joka suhteessa.
Oikeat avun tarvitseva on tyytyväinen villasukkien. iPhonet ja kalliit lahjat eivät kuulu listalle. Täällä kritisoidaan niitä joiden rahankäytön hallinta ja ahneus ovat muuta kuin normaalia.
Tapaus 1 : äiti yh ja odottaa lasta numero 3.
Tapaus 2: lisätty: suklaa puuttuu.
Itse en ole ostanut esim suklaata jos ei ole ollut rahaa. Ja miksi yh-äiti tekee lapsen 3?
On miuita perheitä joille ei ole vielä tullut apua ollenkaan. Ehkä en vain tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksi noista jouluavun opiskelevista äideistä. Anteeksi kun pyyntöni rasittaa niin kovasti useampia ihmisiä täällä. En kuvitellut olevani tässä tilanteessa vielä muutama vuosi sitten.
Tänä ja viime vuonna olen lahjoittanut kodin tavaroita ja sisustustarvikkeita, pieniksi jääneitä hyväkuntoisia vaatteita ja leluja mm. lastenkotiin, diakoniaan, yhdistyksiin erittäin vähävaraisille lapsiperheille ja ulkomaille. Luultavasti sellaisille jotka ovat samassa jamassa kuin minä. Myös niille, joilla vanhemmat päihdeongelmaisia tai niille työttömille, monilapsisille perheille. Ei ne lapset ole syyllisiä perheen tilanteeseen ja jos useamman huonosti voivan vanhemman lapset saa hyviä vaatteita, tulee itselle hyvä olo voidessani auttaa edes vähän.
Lahjoitin tavaraa koska en sitä tarvinnut enkä saanut kaupaksi pilkkahintaan. Kaikki itse ostamiani niinä hyvinä vuosina. Ajattelin muutaman lantin saavani joilla maksaa laskuja pois vaan turhaan. Monet varakkaat pyyteli ilmaiseksi toimittamaan somekirppiksillä laatutavaraa tai tekivät varauksia sekä ohareita, jolloin totesin mieluummin lahjoittavani kaiken kuin antavani mitään kenellekään rahakkaalle ahneelle.
Olen s-kokoinen ja usein syön samaa edullista ruokaa useita päiviä ja tilanteesta riippuen olen syömättä kun ei rahat riitä. En nosta etuuksia yhtään enempää mitä on pakko mutta eipä ne riitä auttamaan joka tapauksessa tätä helvettiä. En käy sosiaalitoimistossa. Velkaneuvonnasta olen hakenut apua sitä saamatta koska ei ole sitä vakituista työtä. En käy leipäjonossa koska siellä on niitä päihderiippuvaisten lapsia jotka tarvitsevat enemmän kuin minä. Diakonia ei ole mikään apu johon on kenelläkään jatkuva oikeus mitä täälläkin tuputetaan. Heidän tarjoama ruokakuponki on auttanut silloin kun ruokaa ei ole ollut ja hätä on ollut suurin. Tämäkin sen jälkeen kun taustat on selvitetty ja myönnetty miten vaikea tilanne minulla on.
Minulla on voimakas tahto selviytyä tästä vaikka moni sijassani oleva on luovuttanut. Maksan aivan itse velkojani ja olen tehnyt töitä jo nuoresta saakka joten oma valintani ei ole ollut jäädä työttömäksi vaikka ne veromarkat ja eurot olen jo useampaan kertaan maksanutkin. Olin myös töissä jo kun lapseni oli vauvaikäinen joten kotihoidontuella en ole elänyt päivääkään.
Häpeän tilannettani ja hävettää vain lisää koska täälläkin minut on jo teilattu toiveeni vuoksi. Hinta ei ollut pääasia vaan tuotteet joita en koskaan ostaisi itselleni ja toiveitahan ne vain ovatkin. Kyseisiä tuotteita saa myös halvalla ja ovat eettisiä joten tässäkin ratkaisi arvomaailma. Kehtasin pyytää mutta en oleta tai vaadi mitään. Jokainen joka kokee pyyntöni törkeiksi niin pyydän ohittakaa ilmoitukseni kiitos.
Uhriudu vielä lisää. Montako kertaa pitää jankuttaa, että täällä kritisoidaan ahneita lokkeja, ei oikeita avuntarvitsijoita! Ketjussa suurin osa haluaa auttaa, jos on oikeasti tarve ja siinä, että tarvitsee apua ei ole mitään hävettävää, kaikki fiksut ihmiset ymmärtävät tämän.
Jos sinä taas olisit rehellinen, niin loppupeleissä sinunkin on pakko myöntää, ettei sellaista "oikeasti" tarvitsevaa löydy, joka läpäisisi itse laatimasi ylikriteerit. Ja ilmeisesti annetun avun todellinen hinta on se, että avun saajaa saa arvostella, haukkua ja kritisoida mielin määrin joka suhteessa.
Älä pane sanoja suuhuni. Olen itsekin pienituloinen ja joskus ollut jopa melkein köyhä. Mielelläni lahjoitan sen vähän mitä pystyn, eikä mua haittaa, vaikka avunsaaja polttaisi esim. tupakkaa. Mutta lokkeja en rupea lihottamaan, haluan, että se vähäinen apuni on oikeasti tervetullut ja tarpeellinen saajalle.
Eiköhän nuo päihdeperheet ole jo lastensuojelun asiakkaita. Aika helposti se lasu neuvolasta, päiväkodista tai koulusta lähtee jos havaitaan että vanhemmilla ei ole elämä hanskassa tai lapsi huonolla hoidolla. Onneksi varaton saa päivähoidon ilmaiseksi ja päihdevanhemmat sen mahdollisuuden varmasti hyödyntävät niin lapsilla on mahdollisuus normaaliin elämään edes osan aikaa päivästä, kunnon ruoka jne. ja henkilökunta pistää merkille jos lapsi on likainen, aliravittu, vaatteet likaisia, haisevat tupakalle tai vanhempien kunnossa selkeästi jotain vialla.