Jouluapua.fi kartta avattu

Vierailija kirjoitti:

Näissä ilmoituksissa valitettavasti huomaa vallitsevan materialistisuuden. Lasten lelujen pitää olla tiettyä merkkiä, eikä käytettyjen kelpuuttamisesta löydy mainintaa juuri mistään ilmoituksesta. Miksi lapsille pitää lelutkin ostaa uutena, kun niillä leikitään korkeintaan 5 vuotta, jonka jälkeen jäävät varastoon pölyttymään? Ainakin pikkukylämme kirpparilla on aina lasten leluja vinot pinot, lisäksi lasten kirjoja, Aku Ankkoja ja vaatteita kaikissa kooissa. Jostain syystä ei mene kaupaksi, pitää ilmeisesti saada vain uutta? Miksi lapselle pitää ylipäätään opettaa, että se tavara on juuri se ainoa lahja? Itse olen ainakin lapselle opettanut pienestä pitäen, että pelkkä yhdessäolo voi olla lahja ja ihminen ei tarvitse ylimääräistä rojua ympärilleen. Ei ole koskaan kinunnut merkkivaatteita tai kalliita leluja. Tämä lähinnä koskien näitä ilmoituksia, joissa haetaan Adidaksen vaatteita, jotain tiettyä tietokonepeliä tai aitoja Barbie-nukkeja. Tietenkin oikeat tarpeet erikseen ja kyllä se lapsikin joitain leluja tarvii.

Sitten tuo ruoka. Joulukinkku kyllä maksaa jonkun verran, koskaan ei ole meillä kuitenkaan yli 20€ maksanut. Punajuuret, lantut, porkkanat, potut, omenat, punakaalet, sienet ja muut ovat tällä hetkellä kaupassa halpoja, laatikot voi tehdä valmiiksi pakastimeen. 

Kyllä kiusatulle, aina Prisma-huppariin pukeutuvalle pojalle Adidas-huppari voi olla tosi tärkeä juttu. Ihan yhtä tärkeä kuin naapurin rikkaalle pojalle. Adidas ei ole edes mikään öky merkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ot, mutta onko se Joulupuu tosiaan myös tarpeetonta kerjäämistä? Olen ajatellut, että sitä kautta lahjat menevät todelliseen tarpeeseen ja siksi laittanut aina jotain vähistä rahoistani. Pitäisiköhän vaan viedä iso suklaarasia naapurin palvelutaloon...

Joskus täällä oli Joulupuu-lahjoista ketju jo ennen joulua. Vanhemmat olivat avanneet lahjat ja kauhea valitus kun oli huonot lahjat. Joo, no, jos lahjan arvo on 10-20 eur niin sillä hankitaan juuri sitä mitä sillä saa ja mitä saa lahjoittaa (esim makeisia ei). Tuollakin summalla saa tosi kivoja lahjoja, hiusjuttuja, suihkushampoon, leffaliput, piirustusvälineitä. Ja aika moni taitaa saada sieltä monta lahjaa eli lahjojen yhteisarvo kyllä kasvaa. Siellä on kuitenkin sosiaalitoimen asiakkaita ja taitaa mennä MLL:n kautta myös hakemukset ja ne katsotaan läpi ensin. Facebookissa kuka vaan voi laverrella elämästään millaisen stoorin tahansa. Yleensä samat ihmiset hakee muualtakin lahjansa jos ovat toimeentulotuella eli lahjatta tuskin jää kukaan ja varmasti tulee sukulaisiltakin jotain. Omituiselta minusta vaikuttaa ettei ole esim mitään välejä sukulaisiin, siis keneenkään. Voisikohan siinä tukiverkoston luomisessa olla itsekin aktiivinen ja joskus antaa jotain takaisinkin eikä aina vaan odottaa että kaikki sataa omaan laariin.

Voi olla vaikea ymmärtää, että kaikilla ei ole tukiverkkkoja. Itselläni ei ole lähisukulaisia lainkaan elossa. Jotain serkkuja on, mutta toisella puolella suomea. Tosi oudolta tuntuu joskus kuunnella, kun aikuiset ihmiset kertovat miten vanhemmat ostavat heille esim. pesukoneen tai lapsille maksavat harrastukset. Olkaa iloisia, jos teillä on teitä tukevia läheisiä, mutta ymmärtäkää, että moni pärjää omillaan.

Joulusatua.fi

Ohis, näittekö eilisen uutiskevennyksen, jossa kaksi vanhusta oli palvelutalon samassa huoneessa, omissa sängyissään, käsi kädessä? Se herätti ajatuksen, että kotona asuvan vanhuksen voisi kuljettaa katsomaan puolisoaan palvelutaloon. Jos tietäisi kuka tarvitsisi kuljetuksen joulun päivinä.

"Äitiä huolestuttaa, että lapset joutuvat olemaan vajaissa varustuksissa, talvi kuitenkin on tulossa."

Ja sitten kaikilta kolmelta lapselta puuttuvat talvitakit, toppahousut, lämpimät käsineet ja lämpimät varrelliset jalkineet. Miten joku on voinut jättää lastensa koko talvivarustuksen jonkun ulkopuolison jouluavun varaan? 

Vierailija kirjoitti:

"Äitiä huolestuttaa, että lapset joutuvat olemaan vajaissa varustuksissa, talvi kuitenkin on tulossa."

Ja sitten kaikilta kolmelta lapselta puuttuvat talvitakit, toppahousut, lämpimät käsineet ja lämpimät varrelliset jalkineet. Miten joku on voinut jättää lastensa koko talvivarustuksen jonkun ulkopuolison jouluavun varaan? 

Missä on viimevuotiset? Eikö isommilta sisaruksilta ole jäänyt pienemmille? Tällaisessa työssä käyvässä perheessä tupataan kierrättämään vaatteet oman perheen kesken ennen kuin ne annetaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä av:n väki on niin fiksua ja elämänhallinta täydellistä. Näyttää olevan vaikea asettua vähemmän täydellistä elämää elävän asemaan.

Onneksi on niitä jouluavun antajia, jotka tuskin käyvät kirjoittelemassa vauvapalstalla.

Niinpä, onneksi oma elämäni on aina ollut todella helppoa mitään ongelmia ei tietenkään ole. No ei, vaan maksan omasta sairastumisesta ja omista valinnoistani, otan vastuuta itsestäni. Voisin kirjoitella ties millaisia tarinoita, mutta minä pärjään. Opiskelin, tein töitä, pärjäsin. Sitten sairastuin vaikeaan masennukseen, en jaksanut tehdä mitään, en päässyt sairaalahoitoon, halusin vain pois. Makasin päivät sängyssä itkemässä niin kauan kuin pystyin itkemään. Lopulta en enää pystynyt edes siihen. Irtisanouduin töistä, koska minunhan oli tarkoitus kuolla. En jaksanut hakea sairauspäivärahaa. Jätin vain kaiken olemaan neljäksi kuukaudeksi. Sitten oli pakko tehdä jotain, olin idiootti, hain pikavippiä silloin kun niitä sai vaivatta, aiempien isojen tulojen kanssa sain ison määrän. Halusin pois, mitä väliä, edes asunto turvattu puoleksi vuodeksi että ehdin järjestellä asiat. No, järjestelin vähitellen, sain apua, jäin henkiin ja hervottomat velat. Ei muuta kuin vähitellen takaisin työelämään, oman alan töitä en pystynyt pitkään aikaan tekemään.

Nyt ulosotto syö ison osan palkasta, maksan kaikki kulut itse, pystyn tekemään vain osa-aikatyötä, vaikka onkin omalta alalta. Selviän, vaikka se on vaikeaa. Minä olen aiheuttanut tilanteeni, vaikka syynä olikin sairaus, minä ne valinnat tein. En kuole nälkään, en ole koditon, elämä on hyvin yksinkertaista ja joulu tarkoittaa töitä, että varaa alkuvuodesta taas maksaa lääkkeet kun lääkekatto nollaantuu.

Tilanteeni oli vaikea, mutta samalla vaivalla kuin olisin kirjoitellut jouluapuhakemuksia ja tehnyt lapsia, olisin voinut hakea niitä minulle kuuluneita tukia. No, en jaksanut ehkä kehdannut kirjoitella tarinaani niin että joku tietäisi tilanteesta. Tuosta vielä olisi liuta lapsia puuttunut. On kyllä käynyt mielessä, että jos olisi lapsia, en joutuisi venyttämään joka penniä ja syömään runsaasti kaurapuuroa. Yhteiskunta kun takaa, etteivät lapset syö lähestulkoon pelkkää puuroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä ilmoituksissa valitettavasti huomaa vallitsevan materialistisuuden. Lasten lelujen pitää olla tiettyä merkkiä, eikä käytettyjen kelpuuttamisesta löydy mainintaa juuri mistään ilmoituksesta. Miksi lapsille pitää lelutkin ostaa uutena, kun niillä leikitään korkeintaan 5 vuotta, jonka jälkeen jäävät varastoon pölyttymään? Ainakin pikkukylämme kirpparilla on aina lasten leluja vinot pinot, lisäksi lasten kirjoja, Aku Ankkoja ja vaatteita kaikissa kooissa. Jostain syystä ei mene kaupaksi, pitää ilmeisesti saada vain uutta? Miksi lapselle pitää ylipäätään opettaa, että se tavara on juuri se ainoa lahja? Itse olen ainakin lapselle opettanut pienestä pitäen, että pelkkä yhdessäolo voi olla lahja ja ihminen ei tarvitse ylimääräistä rojua ympärilleen. Ei ole koskaan kinunnut merkkivaatteita tai kalliita leluja. Tämä lähinnä koskien näitä ilmoituksia, joissa haetaan Adidaksen vaatteita, jotain tiettyä tietokonepeliä tai aitoja Barbie-nukkeja. Tietenkin oikeat tarpeet erikseen ja kyllä se lapsikin joitain leluja tarvii.

Sitten tuo ruoka. Joulukinkku kyllä maksaa jonkun verran, koskaan ei ole meillä kuitenkaan yli 20€ maksanut. Punajuuret, lantut, porkkanat, potut, omenat, punakaalet, sienet ja muut ovat tällä hetkellä kaupassa halpoja, laatikot voi tehdä valmiiksi pakastimeen. 

Kyllä kiusatulle, aina Prisma-huppariin pukeutuvalle pojalle Adidas-huppari voi olla tosi tärkeä juttu. Ihan yhtä tärkeä kuin naapurin rikkaalle pojalle. Adidas ei ole edes mikään öky merkki.

No, ihan tiedoksesi: omien teini-ikäisten lasteni ”porukoissa” ketään ei kiusattu vaatteiden takia. Lääkäriperheen muksut jakoivat mainoksia ke ja la ja kulkivat koulussa ihan tavisvaatteissa. Jos nuoret halusivat harrastaa jotain omaa, he vuokrasivat kimpassa jonkin koulun liikuntasalin hintaan 15 eur lukukausi ja vetivät siellä treenit boffereilla jotka olivat itse tehneet vanhoista patjoista ja ilmastointiteipistä. Kaikki näistä nuorista ovat nykyään yliopistossa opiskelemassa alalle missä tulot ovat todella hyvät, ihan sieltä huipulta. Vain taivas on rajana jos on töitä valmis tekemään. Se merkkivaatepakko on ihan vanhemman päässä. Jos koulussa on kiusaamista, siihen on muut kanavat kuin kusta taloutensa Adidaksen takia. Niissä räteistä on kolme raitaa erottamassa kankaan muista samanlaisista kankaista.

Jouluiloa kirjoitti:

Etenkin päihdeperheissä se apu on huutava. Jouluna saatu asia voi olla lapselle ainoa asia mitä saa pitkiin aikoihin, ruoka-apukin varmasti toivottua kun saa laadukasta ja hyvää ruokaa. Älkää tuomitko päihdeperheen lapsia vaikka aikuiset tuomitsette: Se joulu on niille lapsille varmasti enemmän kuin toivottu. Vaikka vanhemmat laittaa ne tukiroposensa kankkulan kaivoon ennemmin kuin lapsiinsa, voi se lapsi saada silti iloa lahjoista.

Varmasti tarpeeseen menisi lapsille, mutta eikös tuolla logiikalla päihderiippuvaiset vanhemmat voi myydä lasten saamat lahjat saadakseen lisää kamaa?

Vierailija kirjoitti:

Olen yksi noista jouluavun opiskelevista äideistä. Anteeksi kun pyyntöni rasittaa niin kovasti useampia ihmisiä täällä. En kuvitellut olevani tässä tilanteessa vielä muutama vuosi sitten.

Tänä ja viime vuonna olen lahjoittanut kodin tavaroita ja sisustustarvikkeita, pieniksi jääneitä hyväkuntoisia vaatteita ja leluja mm. lastenkotiin, diakoniaan, yhdistyksiin erittäin vähävaraisille lapsiperheille ja ulkomaille. Luultavasti sellaisille jotka ovat samassa jamassa kuin minä. Myös niille, joilla vanhemmat päihdeongelmaisia tai niille työttömille, monilapsisille perheille. Ei ne lapset ole syyllisiä perheen tilanteeseen ja jos useamman huonosti voivan vanhemman lapset saa hyviä vaatteita, tulee itselle hyvä olo voidessani auttaa edes vähän.

Lahjoitin tavaraa koska en sitä tarvinnut enkä saanut kaupaksi pilkkahintaan. Kaikki itse ostamiani niinä hyvinä vuosina. Ajattelin muutaman lantin saavani joilla maksaa laskuja pois vaan turhaan. Monet varakkaat pyyteli ilmaiseksi toimittamaan somekirppiksillä laatutavaraa tai tekivät varauksia sekä ohareita, jolloin totesin mieluummin lahjoittavani kaiken kuin antavani mitään kenellekään rahakkaalle ahneelle.

Olen s-kokoinen ja usein syön samaa edullista ruokaa useita päiviä ja tilanteesta riippuen olen syömättä kun ei rahat riitä. En nosta etuuksia yhtään enempää mitä on pakko mutta eipä ne riitä auttamaan joka tapauksessa tätä helvettiä. En käy sosiaalitoimistossa. Velkaneuvonnasta olen hakenut apua sitä saamatta koska ei ole sitä vakituista työtä. En käy leipäjonossa koska siellä on niitä päihderiippuvaisten lapsia jotka tarvitsevat enemmän kuin minä. Diakonia ei ole mikään apu johon on kenelläkään jatkuva oikeus mitä täälläkin tuputetaan. Heidän tarjoama ruokakuponki on auttanut silloin kun ruokaa ei ole ollut ja hätä on ollut suurin. Tämäkin sen jälkeen kun taustat on selvitetty ja myönnetty miten vaikea tilanne minulla on.

Minulla on voimakas tahto selviytyä tästä vaikka moni sijassani oleva on luovuttanut. Maksan aivan itse velkojani ja olen tehnyt töitä jo nuoresta saakka joten oma valintani ei ole ollut jäädä työttömäksi vaikka ne veromarkat ja eurot olen jo useampaan kertaan maksanutkin. Olin myös töissä jo kun lapseni oli vauvaikäinen joten kotihoidontuella en ole elänyt päivääkään.

Häpeän tilannettani ja hävettää vain lisää koska täälläkin minut on jo teilattu toiveeni vuoksi. Hinta ei ollut pääasia vaan tuotteet joita en koskaan ostaisi itselleni ja toiveitahan ne vain ovatkin. Kyseisiä tuotteita saa myös halvalla ja ovat eettisiä joten tässäkin ratkaisi arvomaailma. Kehtasin pyytää mutta en oleta tai vaadi mitään. Jokainen joka kokee pyyntöni törkeiksi niin pyydän ohittakaa ilmoitukseni kiitos.

Miksi et käy sosiaalitoimistossa? Saisit varmaan tt-tukea Kelasta tai harkinnanvaraista sossusta. Ihmetyttää ihmiset, jotka eivät hae heille kuuluvia etuuksia ja sitten itketään kun on kurjaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen yksi noista jouluavun opiskelevista äideistä. Anteeksi kun pyyntöni rasittaa niin kovasti useampia ihmisiä täällä. En kuvitellut olevani tässä tilanteessa vielä muutama vuosi sitten.

Tänä ja viime vuonna olen lahjoittanut kodin tavaroita ja sisustustarvikkeita, pieniksi jääneitä hyväkuntoisia vaatteita ja leluja mm. lastenkotiin, diakoniaan, yhdistyksiin erittäin vähävaraisille lapsiperheille ja ulkomaille. Luultavasti sellaisille jotka ovat samassa jamassa kuin minä. Myös niille, joilla vanhemmat päihdeongelmaisia tai niille työttömille, monilapsisille perheille. Ei ne lapset ole syyllisiä perheen tilanteeseen ja jos useamman huonosti voivan vanhemman lapset saa hyviä vaatteita, tulee itselle hyvä olo voidessani auttaa edes vähän.

Lahjoitin tavaraa koska en sitä tarvinnut enkä saanut kaupaksi pilkkahintaan. Kaikki itse ostamiani niinä hyvinä vuosina. Ajattelin muutaman lantin saavani joilla maksaa laskuja pois vaan turhaan. Monet varakkaat pyyteli ilmaiseksi toimittamaan somekirppiksillä laatutavaraa tai tekivät varauksia sekä ohareita, jolloin totesin mieluummin lahjoittavani kaiken kuin antavani mitään kenellekään rahakkaalle ahneelle.

Olen s-kokoinen ja usein syön samaa edullista ruokaa useita päiviä ja tilanteesta riippuen olen syömättä kun ei rahat riitä. En nosta etuuksia yhtään enempää mitä on pakko mutta eipä ne riitä auttamaan joka tapauksessa tätä helvettiä. En käy sosiaalitoimistossa. Velkaneuvonnasta olen hakenut apua sitä saamatta koska ei ole sitä vakituista työtä. En käy leipäjonossa koska siellä on niitä päihderiippuvaisten lapsia jotka tarvitsevat enemmän kuin minä. Diakonia ei ole mikään apu johon on kenelläkään jatkuva oikeus mitä täälläkin tuputetaan. Heidän tarjoama ruokakuponki on auttanut silloin kun ruokaa ei ole ollut ja hätä on ollut suurin. Tämäkin sen jälkeen kun taustat on selvitetty ja myönnetty miten vaikea tilanne minulla on.

Minulla on voimakas tahto selviytyä tästä vaikka moni sijassani oleva on luovuttanut. Maksan aivan itse velkojani ja olen tehnyt töitä jo nuoresta saakka joten oma valintani ei ole ollut jäädä työttömäksi vaikka ne veromarkat ja eurot olen jo useampaan kertaan maksanutkin. Olin myös töissä jo kun lapseni oli vauvaikäinen joten kotihoidontuella en ole elänyt päivääkään.

Häpeän tilannettani ja hävettää vain lisää koska täälläkin minut on jo teilattu toiveeni vuoksi. Hinta ei ollut pääasia vaan tuotteet joita en koskaan ostaisi itselleni ja toiveitahan ne vain ovatkin. Kyseisiä tuotteita saa myös halvalla ja ovat eettisiä joten tässäkin ratkaisi arvomaailma. Kehtasin pyytää mutta en oleta tai vaadi mitään. Jokainen joka kokee pyyntöni törkeiksi niin pyydän ohittakaa ilmoitukseni kiitos.

Älä turhaan pahoita mieltäsi tämän ketjun äl yk ää pi öiden takia :) Äläkä häpeä itseäsi tai tilannettasi. Me, jotka annamme, emme kyseenalaista.

Tsemppiä!

Olen hakenut mutta en saa tt-tukea Kelasta. Asiat ei ole niin yksioikoisia.

Toivottavasti lahjoittavat muistavat vastuunsa. Tällä tarkoitan sitä, että lastensuojeluilmoitusta ei saa jättää tekemättä jos on pienikin epäilys tarpeesta. Niin voi oikeasti pelastaa lapsen joulun.

Vierailija kirjoitti:

Jouluiloa kirjoitti:

Etenkin päihdeperheissä se apu on huutava. Jouluna saatu asia voi olla lapselle ainoa asia mitä saa pitkiin aikoihin, ruoka-apukin varmasti toivottua kun saa laadukasta ja hyvää ruokaa. Älkää tuomitko päihdeperheen lapsia vaikka aikuiset tuomitsette: Se joulu on niille lapsille varmasti enemmän kuin toivottu. Vaikka vanhemmat laittaa ne tukiroposensa kankkulan kaivoon ennemmin kuin lapsiinsa, voi se lapsi saada silti iloa lahjoista.

Varmasti tarpeeseen menisi lapsille, mutta eikös tuolla logiikalla päihderiippuvaiset vanhemmat voi myydä lasten saamat lahjat saadakseen lisää kamaa?

Vaikka sinä tekisit niin ei se tarkoita että muut tekee. Aika kalsea ja häijy ajatusmaailma monilla teistä. Taitaa olla vaan oma lehmä ojassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen yksi noista jouluavun opiskelevista äideistä. Anteeksi kun pyyntöni rasittaa niin kovasti useampia ihmisiä täällä. En kuvitellut olevani tässä tilanteessa vielä muutama vuosi sitten.

Tänä ja viime vuonna olen lahjoittanut kodin tavaroita ja sisustustarvikkeita, pieniksi jääneitä hyväkuntoisia vaatteita ja leluja mm. lastenkotiin, diakoniaan, yhdistyksiin erittäin vähävaraisille lapsiperheille ja ulkomaille. Luultavasti sellaisille jotka ovat samassa jamassa kuin minä. Myös niille, joilla vanhemmat päihdeongelmaisia tai niille työttömille, monilapsisille perheille. Ei ne lapset ole syyllisiä perheen tilanteeseen ja jos useamman huonosti voivan vanhemman lapset saa hyviä vaatteita, tulee itselle hyvä olo voidessani auttaa edes vähän.

Lahjoitin tavaraa koska en sitä tarvinnut enkä saanut kaupaksi pilkkahintaan. Kaikki itse ostamiani niinä hyvinä vuosina. Ajattelin muutaman lantin saavani joilla maksaa laskuja pois vaan turhaan. Monet varakkaat pyyteli ilmaiseksi toimittamaan somekirppiksillä laatutavaraa tai tekivät varauksia sekä ohareita, jolloin totesin mieluummin lahjoittavani kaiken kuin antavani mitään kenellekään rahakkaalle ahneelle.

Olen s-kokoinen ja usein syön samaa edullista ruokaa useita päiviä ja tilanteesta riippuen olen syömättä kun ei rahat riitä. En nosta etuuksia yhtään enempää mitä on pakko mutta eipä ne riitä auttamaan joka tapauksessa tätä helvettiä. En käy sosiaalitoimistossa. Velkaneuvonnasta olen hakenut apua sitä saamatta koska ei ole sitä vakituista työtä. En käy leipäjonossa koska siellä on niitä päihderiippuvaisten lapsia jotka tarvitsevat enemmän kuin minä. Diakonia ei ole mikään apu johon on kenelläkään jatkuva oikeus mitä täälläkin tuputetaan. Heidän tarjoama ruokakuponki on auttanut silloin kun ruokaa ei ole ollut ja hätä on ollut suurin. Tämäkin sen jälkeen kun taustat on selvitetty ja myönnetty miten vaikea tilanne minulla on.

Minulla on voimakas tahto selviytyä tästä vaikka moni sijassani oleva on luovuttanut. Maksan aivan itse velkojani ja olen tehnyt töitä jo nuoresta saakka joten oma valintani ei ole ollut jäädä työttömäksi vaikka ne veromarkat ja eurot olen jo useampaan kertaan maksanutkin. Olin myös töissä jo kun lapseni oli vauvaikäinen joten kotihoidontuella en ole elänyt päivääkään.

Häpeän tilannettani ja hävettää vain lisää koska täälläkin minut on jo teilattu toiveeni vuoksi. Hinta ei ollut pääasia vaan tuotteet joita en koskaan ostaisi itselleni ja toiveitahan ne vain ovatkin. Kyseisiä tuotteita saa myös halvalla ja ovat eettisiä joten tässäkin ratkaisi arvomaailma. Kehtasin pyytää mutta en oleta tai vaadi mitään. Jokainen joka kokee pyyntöni törkeiksi niin pyydän ohittakaa ilmoitukseni kiitos.

Itse haluan lahjoittaa nimenomaan opiskelevalle äidille. Ehkä voisit mainita oman perhenumerosi (plus alue) täällä, kaikki eivät suinkaan lue kaikkia avunpyytäjiä vaan lähinnä omalta alueeltaan. Omat aikuiset lapseni ovat myös opiskelijoita ja opiskelu on aina kotiin päin, pääomaa jota kukaan ei voi viedä. Hallituksen säästöjen myötä myös opiskelijat kärsivät ja elävät muutenkin yleensä lainarahalla. Työtönhän saa kaikki mahdolliset tuet, avustukset, tuetut lomat jne.

Vierailija kirjoitti:

Jouluiloa kirjoitti:

Etenkin päihdeperheissä se apu on huutava. Jouluna saatu asia voi olla lapselle ainoa asia mitä saa pitkiin aikoihin, ruoka-apukin varmasti toivottua kun saa laadukasta ja hyvää ruokaa. Älkää tuomitko päihdeperheen lapsia vaikka aikuiset tuomitsette: Se joulu on niille lapsille varmasti enemmän kuin toivottu. Vaikka vanhemmat laittaa ne tukiroposensa kankkulan kaivoon ennemmin kuin lapsiinsa, voi se lapsi saada silti iloa lahjoista.

Varmasti tarpeeseen menisi lapsille, mutta eikös tuolla logiikalla päihderiippuvaiset vanhemmat voi myydä lasten saamat lahjat saadakseen lisää kamaa?

Näinhän se on! Olet oikeassa. Enpä usko että rankoissa päihdeperheessä annetaan lasten asustaa, kyllä niistä otetaan usein koppi jo synnärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin auttaa jos sieltä voi valikoida köyhän perheen, joka on valtaväestöä, missä ei käytetä päihteitä eikä tupakkaa ja on edes yritetty rakentaa lapsille hyvää elämää. Nämä perheet vaan loistaa poissaolollaan näissä apukohteissa. Myös lapsettomia ja vanhuksia voisin auttaa samoilla kriteereillä.

Eli lapset, joiden edusta kukaan ei piittaa muutenkaan ja jotka joutuvat päihdehelvetissä asumaan eivät sun apuasi ansaitse?

Valtoväestölle ei heru meiltä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Laitoshoidossa oleville kuuluu jäädä eläkkeestä n. 110e omaan käyttöön maksujen jälkeen. Miksei hoitajat käytä näitä varoja edes osittain asukkaan elämänlaadun parantamiseen?

Ei hoitajat saa kenenkään rahoja käytellä.

Vierailija kirjoitti:

Ohis, näittekö eilisen uutiskevennyksen, jossa kaksi vanhusta oli palvelutalon samassa huoneessa, omissa sängyissään, käsi kädessä? Se herätti ajatuksen, että kotona asuvan vanhuksen voisi kuljettaa katsomaan puolisoaan palvelutaloon. Jos tietäisi kuka tarvitsisi kuljetuksen joulun päivinä.

True love, kyynelehtimisvaroitus:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/uskomaton-rakkaustarina-marsalkka-m…

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/koskettava-paatos-71-vuoden-rakkaus…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouluiloa kirjoitti:

Etenkin päihdeperheissä se apu on huutava. Jouluna saatu asia voi olla lapselle ainoa asia mitä saa pitkiin aikoihin, ruoka-apukin varmasti toivottua kun saa laadukasta ja hyvää ruokaa. Älkää tuomitko päihdeperheen lapsia vaikka aikuiset tuomitsette: Se joulu on niille lapsille varmasti enemmän kuin toivottu. Vaikka vanhemmat laittaa ne tukiroposensa kankkulan kaivoon ennemmin kuin lapsiinsa, voi se lapsi saada silti iloa lahjoista.

Varmasti tarpeeseen menisi lapsille, mutta eikös tuolla logiikalla päihderiippuvaiset vanhemmat voi myydä lasten saamat lahjat saadakseen lisää kamaa?

Vaikka sinä tekisit niin ei se tarkoita että muut tekee. Aika kalsea ja häijy ajatusmaailma monilla teistä. Taitaa olla vaan oma lehmä ojassa.

Valitettava tosiasia on, että päihderiippuvaiseen ei voi luottaa. Ne on valmiita myymään vaikka oman äitinsä jos oikein tiukka paikka tulee.