Miten aloitte lihoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ekan lapsen odotukseen (27 v.) asti hyvin hoikka, liiankin. Paino oli jotain 47-48 kg, olen 165 cm pitkä. Ekan odotuksen aikana painoa tuli 25 kg, kun oli pakko syödä koko ajan tai laatta lensi. Sanoivat ettei ole edes ongelma, koska alkupainoni oli niin pieni. No, siitä 25 kilosta ei lähtenyt synnytyksen ja imetyksen myötä pois kuin 10 kg. Aika pian tulin uudestaan raskaaksi, painoin 63 kg kun tulin. Paino nousi taas 20 kg. Se ei laskenut "luonnostaan" imetysaikana ollenkaan, ehkä syystä että lapsi oli koliikkivauva ja olin uneton, mikä johti syöpöttelyyn ja jaksamattomuuteen laittaa ja syödä terveellistä ruokaa. 

Sitten kun menin työelämään, oli taas kahden pienen lapsen ja vaativan asiantuntijatyön kanssa niin rankkaa, etten jaksanut välittää syömisistä. Lohduksi meni keksejä, karkkeja, limsaa, lihapiirakoita, karjalanpiirakoita, mitä vaan mitä sai ilman vaivaa suuhun. Lopputuloksena oli 102 kg kiloa painava akka, ja alle 100 kilon en juurikaan ole pysyvästi enää päässyt, vaikka välillä olen saanut repäistyä tiukkiskuureilla 70 kiloonkin. Kuuria on kuitenkin seurannut kammottava ahmimiskausi.

Voi ei, kuulostaa ihan hirveältä oravanpyörältä. Minkä ikäinen olet? Olen itse saman pituinen. Kai saat asiantuntijatyöstä hyvää palkkaa?

Olen 37 vuotta. Sentään it-alalla ryynäämisestä maksetaan kunnollista palkkaa, vastineeksi ulkonäön, terveyden ja hermojen menetyksestä ;)

Näin yli kolmekymppisenä pitkäaikaistyöttömänä ja pitkäaikaisyksinäisenä en enää nähnyt tulevaisuudessa mitään hyvää tai mieluista. En enää välittänyt mistään. Entisestä 10 kertaa viikossa urheilevasta metamorfosoitui semi-alkoholisti ja roskaruoka-addikti. Viisi pitsaa, 7 energiajuomaa ja 30 lonkeroa viikossa on mennyt varmaan parin vuoden ajan. Liikuntaa tulee harrastettua ehkä kaksi kertaa viikossa, jos kroppa antaa myöden. Painoa on tullut yli 15 kg lisää ja rasvaprosentti kasvanut ehkä saman 15. Housut eivät enää mahdu ja kauluspaidoissa napit joutuvat tekemään ylitöitä pysyäkseen kiinni.

Tällä hetkellä näyttää, että muutosta en ole tekemässä, mutta ei jokapäiväinen inho katsoessani itseäni peilistä myöskään psyykeelle mukavaa ole.

Mulla alkoi ihan huomaamatta. Olen n.173cm. ja aina ollut tosi luikku.  koko aikuisikäni (intin jälkeen) olen painanut n.55-58kg. Tässä vaiheessa käytin ainoastaan reisitaskuhousuja ja farkkuja vuorotellen, jotka molemmat oli vähän isoja. En siis huomannut painon nousua ollenkaan. Ainoa peili löytyi vessan peilikaapista, enkä muutenkaan kiinnittänyt huomiota edes saunassa/suihkussa käydessä painon nousuun.

Huomio tapahtui siinä vaiheessa, kun piti laittaa vähän siistimmät vaatteet sukujuhliin. Mitkään housut ei enää mahtuneet!

Ennen lihomista kävin kerran vaa'alla, ja se näytti 52kg. Silloin vähän pelästyin, että nyt on liian vähän. En yleensä käytä edes vaakaa. Nyt vaaka näytti 70kg.! Tämä ehkä vuodessa!

Pääsin kuitenkin juhliin, ja siellä sukulaiset kyllä huomasi lihomiseni, ja tuli positiivista kommenttia monelta taholta. "näytät terveemmältä", "enemmän mieheltä", ym. Tästä muutama vuosi aikaa.

Seuraavan kerran, kun vaa'alle astuin, se näytti 80kg. Ja nykyäänkin 80-82kg.

Vaikka nykyään on vähän ylimääräistä, ja mahaa on, niin olen silti tyytyväisempi nykyiseen.

Luikkuna hävetti aina oma laihuus.

Naisilla tietysti voi olla vähän eri kokemukset omasta vartalostaan.

40+v, masennus, vaihdevuodet, oma auto. 15kg lisää painoa joka pysynyt tiukasti mukana 10v. Onneksi painonnousu pysähtyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan käänteisesti eli milloin olen pysynyt hoikkana:

-tasaiset ateriavälit

-Lopetan HETI syömisen kun vatsassa tuntuu ensimmäinen nipistys, että nyt alkaa täyttyä. Ei missään nimessä jälkiruokaa ikinä tämän tyytyväisen olon päälle. Pääateriakin laskee vatsaan kunnolla vasta 20min kuluttua.

-punnitus joka aamu

-juon PALJON vettä ruokailujen välillä.1-2 litran suositus on älytön vitsi. Se tulee jo puurosta, keitoista ja kurkusta jne nopsaan. Yhdeltä istumalta saattaa mennä 6dl puhdasta vettä alas. Totuttelukysymys.

-pelkkää kävelyä joka pv (koiran kanssa, pysäkille, portaat jne. Kävely on tehokkaampi kuin hölkkä.)

Etenkin tuo kohta 2 tuntuu aluksi ehkä oudolta, mutta kevyellä ruokavaliolla keho jaksaa käsitellä ravintoa. Mikään ei toimi moneen päivään jos erehdyn vetämään ähkyt poikkeuksellisesti. (Vrt liian täysi pyykinpesukone.) Tästä seuraa se, että keho polttaa koko ajan ravintoa eri tavalla ja syömistä ei tarvi pian stressata ollenkaan.

Huvittaa älyttömästi nämä alapeukuttajat. :D En pyydä muita tekemään näin, vaan olen kertonut tässä miten oma olo pysyy hyvänä ja kilot alhaalla. Tämä on mulle erittäin tärkeä asia, jotta oma ahdistus pysyy kurissa. (Esim. turvotus aiheuttaa mulle kovia kipuja.) Lisäksi sairastan sairautta mikä lihottaa. Omilla valinnoilla saanut kuitenkin tilanteen pysymään kurissa. Ja oma olo on hyvä.

Niin. Mutta kun aloittaja pyysi kertomaan, miten on lihonut. Minä alapeukutan aina näitä omahyväisiä aiheen ohituksia. Joku kysyy, miten meikkaat silmät ja vastaus on, että en meikkaa silmiä. Joku kysyy, mitä laitat broileripiirakkaan ja vastaus on, että korvaan broilerin nyhtökauralla. Joku kysyy, mikä on pitkän suhteen salaisuus ja vastaus on, että ei ole ollut pitkiä suhteita. Hohhoijaa. Tällainen on tympeää ja tylsää ja pilaa koko keskustelun. Älä vastaa, jos sinulla ei ole aiheeseen muuta sanottavaa kuin ettei se liity omaan elämääsi. Mene vaikka perustamaan ketju aiheesta miten en lihonut.

Raskausaikana painoa kertyi maltillisesti, vain kymmenisen kiloa. Imetysaikana huomasin, että imettäessä palaa todella paljon energiaa. Paino putosi reippaasti, vaikken juuri liikkunut. Otinkin tilanteesta ilon irti herkuttelemalla rajattomasti, vaikka minua varoiteltiin ja tiesin sen itsekin, että tapa voi jäädä päälle imetyksen loputtuakin. No, niinhän siinä kävi. Koko ajan himottaa herkut. En ole lihava, mutta ylipainoinen, 165 cm ja 71 kg. Olen aina ollut normaalipainon ylärajoilla ja ylipainoisenkin puolella BMI:n mukaan, vaikken näytä lihavalta. Liikuntaa harrastan joskus, kun jaksan, käveltyä tulee kuitenkin eniten. Eniten harmittaa romahtanut energiataso, nuorempana olin energinen ja reipas, nyt olo on löysä ja hidas. Enemmän liikuntaa harrastamalla energiataso kai nousisi, muttei jaksa.

Istumatyöpaikka. Söin itseasiassa vähemmän, mutta silti painoa kertyi koska en paljoa liikkunut.

Tulin raskaaksi ja selkä kosahti. Oli synnäinen rakennevika, mikä tuli ilmi vasta 15 vuotta synnytyksen jälkeen. Synnytyksen jälkeen kivut pistettiin murtuneen häntäluun piikkiin. Häntäluu ei ole ikinä murtunut. kävi ilmi. Eli siis jouduin lopettamaan lenkkeilyn. Syömisessä ei ole juuri vikaa.

Lopetin rankan juhlimisen ja useat krapulapizzat = -11kg.

Aloitin parisuhteen jossa jalat vaihtui autoon ja sohvaan ja ulkona syötiin harva se ilta

= ainakin +15kg, en uskalla mennä vaa'alle :( nyt koitan laihduttaa, alkaa häiritsemään. Mutta nyt mulla on ainakin tissit, kuppikoko on kasvanut 70 aa/a --> 80 d-e

Sain ykkösdiabeteksen ja olen lihonut 30 kg insuliinin takia. Ennen toteamista olin tikkulaiha, jopa lääkäri huomautti. Ja lihominen jatkuu, mut pakko laittaa insuliinia, muuten käy huonosti. Lyhyessä ajassa tullut, n puoli vuotta. Kohta oon sata kilometriä, ei voi mitään

Sairastuin syöpään. Elämä meni ihan sekaisin. Hoidot nostavat painoa.

No, olen sentään elossa.

Tarkotin satakilonen. Näppis muuttaa sanoja

Oli 3 antibioottikuuria peräkkäin.

Vatsabakteeristo meni kai sekaisin. Ja en syönyt mitään maitohappotabletteja.

Saccharomyces boulardii olisi saattanut estää epätasapainoon joutumisen.

Erosin 7 vuotta kestäneestä parisuhteesta ja olin ensimmäistä kertaa aikuisessa elämässäni yksin. Lopetin ruoanlaiton koska en viitsinyt laittaa vain itseäni varten ruokaa. Kunnollisten aterioiden sijaan napostelin päivän mittaan random ruokia kuten voileipiä ja valmisruokia.

6 kk myöhemmin, kesän saavuttua, havahduin siihen että kaikki kaapista kaivamani kesävaatteet olivat aavistuksen liian pieniä. Astuin vaa’alle ekaa kertaa melkein vuoteen ja tyrmistyin kun se näytti 11 kg enemmän kuin ennen - olin painanut vuosikausia 60-62 kg ja nyt vaaka kertoi 73. Järkytys oli melkoinen.

Vahdin sen jälkeen syömisiäni vähän enemmän, pidin kalorit kurissa ~1800 kalorissa per päivä, ja 6 kk myöhemmin olin taas ihannepainossani 60-62 välillä. En kyllä enää ikinä päästä itseäni samaan jamaan, nykyään käyn vaa’alla noin joka toinen viikko ja huolehdin, ettei paino lähde enää muuttumaan.

Sairastuin 13-vuotiaana ensin bulimiaan, sitten anoreksiaan joka taas vaihtui bulimiaksi jossain vaiheessa. Pysyin hoikkana 24-vuotiaaksi saakka tällä syömishäiriökäyttäytymisellä, mutta sitten erosin parisuhteesta ja muutin ensimmäistä kertaa asumaan ihan yksin ilman kämppiksiä tai poikaystävää. Tässä vaiheessa minulle mahdollistui ahmiminen ja oksentaminen vaikka joka päivä ja tilanne menikin siihen että ahmin herkkuja päivittäin, välillä aamusta iltaan. Vaikka oksensinkin ahmimisen jälkeen niin en tietenkään saanut ihan kaikkea ruokaa pois elimistöstä. Vuodessa kertyi lähes 20 kiloa painoa. Nyt olen käynyt kaksi vuotta terapiassa ja ahmiminen on loppunut. Paino on lähtenyt hitaasti mutta tasaisesti laskusuuntaan. Vuoden aikana lähtenyt noin viisi kiloa ilman mitään laihdutusyrityksiä ihan vain tasaisesti syömällä ja harrastamalla liikuntaa. 

Olen ollut lihava jo taaperona. Ruoka vain on ollut aina hyvää.

Olin nuorena oikein hoikka ja hyvässä kunnossa. Kun parikymppisenä muutin omilleni, alkoi menojalka vipattaa ja siideri maistua vähän turhan paljon. Ei siinä kauaa mennyt, että kunto repsahti ja vaatekoot alkoivat kasvaa. Mulla siis melkolailla puhtaasti alkoholin ja toki känni-iltojen ja krapula-aamujen epäterveelliset syömiset lihottivat.

Juomista kesti useamman vuoden ja totta kai syömiset olivat mitä olivat. Aina ajoittaisilla selvillä kausilla söin oikein terveellisesti, mutta retkahtelin jatkuvasti. Paino nousi ja linnoittauduin sohvannurkkaan alkoholijuomineni.

Mutta tilanteet onneksi muuttuvat: nyt on jo pitkä aika kohtuukäyttöä takana. Sain kuin sainkin apua ja löysin halun ottaa se vastaan. Syön terveellisesti ja nautin siitä. Noin kerran viikossa syön jotain rasvaisempaa tms. "herkkua", mutta kyllä mulle esim. joku ihana hedelmäsalaattikin käy herkusta.:) Olin tässä vastikään innoissani housuostoksilla, kun sain ensimmäistä kertaa pitkiin, pitkiin aikoihin ostaa yhtä kokoa pienemmät farkut!:) Vielä kun löytyisi motivaatio aloittaa joku liikuntaharrastus, niin johan kelpaisi.

Olin teininä hoikka, sitten muutin omaan asuntoon ja sain syödä mitä halusin joten täytin jääkaapin lihapiirakoilla ja roiskeläpillä, aamiaiseksi söin suklaamuroja ja karkkia mussutin joka ilta. Aloin myös käydä yökerhoissa, makeita drinkkejä ja niiden jälkeen kebabille. Ainoa liikunta mitä harrastin oli pyöräily ja sekin loppui, kun sain auton.

Masennus, vuosia kestänyt suhde henkistä väkivaltaa käyttävän narsistin  kanssa, fibromyalgia , 2 adhd lasta ja  vaihdevuodet. Kun itketti, suututti, särki ja hikoilutti halusin vain maata  jäätelöpaketin   tai irtispussin ja energiajuoman kanssa sohvalla.  Perheelle tein  esim. makkarakeittoa, mutta itselleni keitin ison kattilallisen pastaa johon heitin juustoraastetta sekä kermaa  ja  söin kaiken.  

Olen varmaan aika klassinen jojoilija. Painoin koko aikuisikäni pääsääntöisesti n. 72 kg, mutta välillä jopa 75 kg, sitten aloin aktiivisemman urheiluharrastuksen ja paino putosi vuosiksi 65 kiloon. Nyt seilaan 1-2 vuoden sykleissä 65-75 kilossa. =D Ei terveellistä, mutta en laihdu/liho kuitenkaan nopeasti. Kuin huomaamatta huomaan aina tilanteen hivuttautuvan toiseen päähän. Kun se on 65, ajattelen että tässähän voi ottaa ihan rennosti, sitten kun olen 75 (kuten nyt), tajuan että ei olisi kannattanut, nyt on taas pudotettavaa. 

Liikun paljon, mutta myös syön paljon. En ole tunnesyöppö, syön kun ruoka on niin herkullista ja tykkään täynnä olemisen tunteesta sekä rakastan hiilareita. En myöskään vihaa vartaloani painavimmillanikaan, mutta haluan taas laihtua, koska onhan se olo parempi kevyempänä.