Miten aloitte lihoa

Jätin käymättä vaa’alla.

Kansallisen tason urheilijan arki loppui ja vaihtui harrastustasoon.

Ruoka se vaan oli yhtä hyvää ku ennekin.

Niin, ja baareissakin pysty käymään useemmin.

Siihen päälle epäsäännöllinen kolmivuorotyö, niin sieltä se lähti ja 20kg/2v.

Lopetin sauhuttelun ja ryyppäämisen.

Aloitin avoliiton.

+20kiloa..mutta oli se sen arvoista ;)

En ymmärrä miksi tuota ”jätin käymättä vaa’alla” kommenttia alapeukutettiin. Mulla kävi itselläni ihan täysin samoin kun vaaka meni rikki enkä hommannut uutta. Painoa kerty nopeempaa vauhtia kuin koskaan aiemmin.

En muuttanut elintapoja mitenkään, jatkoin liikuntaa ja normaalia syömistä mutta 5v aikana silti tullut +10kg.

Silloin ekan kerran kun aloin seurustella ja syödä yhtä paljon kuin se mieskin ja sitten alko se sohvalla istuminen ja herkkujen puputtaminen yhdessä. Sitten tietysti iän myötä aineenvaihdunta hidastuu, eikä pitäisi syödä enää yhtä paljon. Ja sitten kaikki tylsyyteen syömiset sun muut.

Väkivaltainen suhde.

Olen ollut aina normaalipainoinen, painavimmillani olin muutama vuosi sitten ja silloinkin painoin pari kiloa nykyistä enemmän enkä ollut lähelläkään ylipainoa.

Paino on pysynyt kurissa kun olen syönyt monipuolisesti ja terveellisesti. Herkkuja (esim. karkit, sipsit, keksit) tulee ostettua äärimmäisen harvoin. Missään Mäkkärissä tms. en ole käynyt vuosiin ja kun syön hampparia, pizzaa tms, teen mieluummin itse.

Aloin lihoa 23-vuotiaana. Ensin huomasin että jotkut muutamat istutetut vaatteet eivät enää istuneet samalla tavalla kuin ennen. Menivät siis kyllä päälle, mutta huomasin silti eron ja lakkasin käyttämästä niitä. Ostin väljempiä tai isompaa kokoa. Virhe. Olisi pitänyt heti laihduttaa ne pari lisäkiloa. Nyt painan 100 kg ja laihdutettavaa on 25kg. Olen siis mies.

Olen ollut aina sokerihiiri ja syönyt päivittäin herkkuja. Selvästi vartalossani tapahtui tuolloin jokin muutos ja se alkoi varastoida läskiä. Muistan myös, että stressi ja jonkinlainen ahdistuneisuus alkoi vaivata tuohon aikaan opiskellessani. Liikuntaa en ole harrastanut, paitsi hoikkana pyöräilin enemmän ja aina olen tykännyt kävellä paljon.

Katsoin vanhoja kuvia vuosilta ennen lihomisen alkamista, ja olin kyllä todella hoikka. Tajusin sen vasta kuvia katsoessa. Kasvojen luusto ja leuka erottui ihan erilailla, kaula ja koko vartalo näytti pidemmältä. Itsestänikin on tuntunut koko ajan että ”en minä nyt niin paljon isompi ole”, mutta kylläpä vaan olen ja kauhistuttaa kuinka muut ihniset huomaavat sen varmasti selkeämmin kuin minä itse. Olin niin hoikka lihomisen alkaessa, että kesti monta kiloa ennen kuin aloin edes huomata/tuntea lihoneeni. Siksi tilanne pääsi liian pitkälle.

Parisuhteessa ollessa tulee tehtyä yhdessä kaikkea hyvää ruokaa ja sitten tekee mieli syödä sitä paljon kun toinenkin syö. Sinkkuna on helpompi kun voi ihan yksin valita mitä sieltä kaupasta kantaa kotiin ja kokkaa.

Ensin hormonaalinen ehkäisy, sitten mielialalääkkeet.

"Lääkkeet ei lihota", juu, eivät suoraan lihotakaan. Välillisesti kyllä, koska ilman noita ei olisi painoa kertynyt. En jaksa väitellä semantiikasta.

Nyt ilman kumpaakaan lääkitystä olen taas ihannepainossa, normaalipainon alarajoilla. Painoa tuli pudotettua 47 kg.

Aloitin myös e-pillerit kun aloin seurustella. Vaikea sanoa miten paljon ne ovat vaikuttaneet lihomiseen, mutta onhan se mahdollista että jonkun verran. Ruokahalu ainakin lisääntyi.

Oli fyysinen työ (nostelua), nostin jotakin painavaa ja samalla liukastuin ...ja selkä sanoi poks.

Kuukausia sairauslomalla, aina tipoittain. Söin ahdistukseen ja *itutukseen, ja kun ei ollut enää sitä työtä kuluttamassa kaloreita, paino kertyi nopeasti. Selkä ei tullut kuntoon edes leikkauksella, joten tätä sohvaperunaelämää jatkoin siitä asti. Edes kävely ei ole enää yksinkertaista tai helppoa, ja kivut ovat päivittäisiä.

Hormonaalinen lääkitys (e pillerit) ei minulla kyllä lihottanut, masennuslääkkeiden syömisen aikaan (40+) aloin lihoa - mutta sekin varmaan enemmän masennuksen, liikkumattomuuden ja keski-iän syytä kuin lääkkeiden, kilot eivät hävinneet vaikka lääkitys loppui. Lasten jälkeen kilot sulivat nopeasti, nyt 50+ tuntuu kaikki jumahtavan kiinni tiukasti runkoon. JOs kymmenen kiloa saisi sulamaan hitaasti ihan syömistä tarkkailemalla olisin tyytyväinen, onnistui jo kerran mutta tuli vaivihkaa takaisin . N55, 162 cm, 74 kg.

Lääkkeet ei ehkä lihota, mutta kyllä ne melkoisia myrkkyjä ovat. Kun söin 1,5 vuoden ajan mirtazapinia, kiinnitin huomiota siihen etten syö liikaa ja liikuin paljon - vähintään kolme kertaa viikolla kunnolla. Painoa ei tullut lisää mutta eipä sitä hävinnytkään. Mutta kun lopetin lopulta lääkkeet kokonaan niin painoni putosi 4-5kg kolmen viikon aikana! Eli kyllä noissa lääkkeissä jotain on mikä pitää vähintäänkin ylimääräiset nesteet ja turvotuksen kropassa, vaikka ei läskiä kerttytäisikään.

En käynyt paljoa vaa alla 20-30 ikävuosien välillä ja siinä välissä oli tullut lisää 15kg. Tuohon väliin mahtui naimisiin meno, hormonaalisen ehkäisyn aloittaminen, stressaavat opiskeluvuodet ilman kesälomia kun piti olla kesäisin töissä ja lopulta myös opiskeluaikana. Painoin ensini 55kg mutta eihän muotoja saavan 17-vuotiaan ole mahdollista iankaiken pysyä sellaisena joten siitä sitten 70 kiloon. Silloin olin pyörä 70 kiloinen. Sain painoa pariksi vuodeksi alas mutta jälkeenpäin olen ollut hoikka 70 kiloinen ja se olisi normaalipainoni. Silloin olin aina näkäinen ja viluinen, joten muutama kilo tuon yli sopii mulle paremmin, vaikka se ylipainoksi katsotaankin. Eipä ole nälkä eikä vilu.

Hormonaalinen ehkäisy ja unettomuuteen masennuslääkkeet. Söin ja liikuin kuten ennenkin. Kun lopetin ne, aloin taas laihtua.

Istumatyö, palkkatyöhön pääseminen, auton hankkiminen.....  ja halu ostaa kaupasta "vähän parempaa" kuin silloin kun oli köyhä opiskelija, jolloin pelkästään arki liikuntaa tuli huomaamatta..  

Ikävä kyllä, kiloja kertyy toisinaan liian helposti. Nyt 37- vuotiaana tuntuu, että vuoden sisällä on tullut useampi kilo.

Edelleen normaalipainossa, mutta silti...ei se helppoa ole hyväksyä, että hoikkuus taitaa olla mennyttä elämää.

Työ uuvutti ja työpäivien jälkeen ja viikonloppuisin lähinnä nukuin/olin paikallani ja söin. Vaakani ei ole toiminnassa, mutta mitä muualla mittailin, niin vähimmillään viisi kiloa oli ilmestynyt puolessa vuodessa ja vaatteeni tuntuivat kiristyvän.

Nykyistä painoani en tiedä, mutta jätin työn ja olen pystynyt liikkumaan. Olo ei tunnu enää sänkyyn kaatavan väsyneeltä, joten olen jaksanut liikkua enemmän. Vielä on ylimääräistä vyötäröllä, mutta se häiritsevin rasva/nestepöhö on jo poissa ja entiset vaatteet sopivat jo paremmin päälle.

Raitistumalla lihoin 50 kiloa...