Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten aloitte lihoa
01.11.2018 |
Miten teillä alkoi paino kertyä? Liikuitteko yhtään vai loppuiko sekin? Olitteko nuorena hoikkia? Harmittaa, kun huomaa, että on jo lievästi ylipainon puolella. Liikun kuitenkin ja syön suht terveellisesti. Herkuttelen vain liikaa ja parisuhteessa on herkut ja roskaruuat maistuneet. Syön myös tylsyyteen. Itse olin nuorempana tosi hoikka enkä lihonut yhtään mistään. Nyt 29-vuotiaana maha pömpöttää. Vaikka joten kuten pidän huolta itsestäni. En edes nää itseäni lihavana vaikka lievästi bmi näyttää ylipainoa.
Kommentit (81)
Aloitin suunnilleen samaan aikaan kokopäiväisen toimistotyön ja vakituisen parisuhteen... Olin toki tuolloin vasta 22-vuotias, että olisihan ne kilot saattaneet muutenkin alkaa tarttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan käänteisesti eli milloin olen pysynyt hoikkana:
-tasaiset ateriavälit
-Lopetan HETI syömisen kun vatsassa tuntuu ensimmäinen nipistys, että nyt alkaa täyttyä. Ei missään nimessä jälkiruokaa ikinä tämän tyytyväisen olon päälle. Pääateriakin laskee vatsaan kunnolla vasta 20min kuluttua.
-punnitus joka aamu
-juon PALJON vettä ruokailujen välillä.1-2 litran suositus on älytön vitsi. Se tulee jo puurosta, keitoista ja kurkusta jne nopsaan. Yhdeltä istumalta saattaa mennä 6dl puhdasta vettä alas. Totuttelukysymys.
-pelkkää kävelyä joka pv (koiran kanssa, pysäkille, portaat jne. Kävely on tehokkaampi kuin hölkkä.)
Etenkin tuo kohta 2 tuntuu aluksi ehkä oudolta, mutta kevyellä ruokavaliolla keho jaksaa käsitellä ravintoa. Mikään ei toimi moneen päivään jos erehdyn vetämään ähkyt poikkeuksellisesti. (Vrt liian täysi pyykinpesukone.) Tästä seuraa se, että keho polttaa koko ajan ravintoa eri tavalla ja syömistä ei tarvi pian stressata ollenkaan.
Huvittaa älyttömästi nämä alapeukuttajat. :D En pyydä muita tekemään näin, vaan olen kertonut tässä miten oma olo pysyy hyvänä ja kilot alhaalla. Tämä on mulle erittäin tärkeä asia, jotta oma ahdistus pysyy kurissa. (Esim. turvotus aiheuttaa mulle kovia kipuja.) Lisäksi sairastan sairautta mikä lihottaa. Omilla valinnoilla saanut kuitenkin tilanteen pysymään kurissa. Ja oma olo on hyvä.
Kiva että oma olosi on hyvä, enkä ollenkaan epäilekään ettei olisi. Mutta jos luet tämän ketjun, niin huomaat että vastaajilla on ollut masennusta, fyysisiä sairauksia tai vammautumisia, alkoholiongelmia tai muuten vain äärimmäisen kuormittavia elämäntilanteita. Ihan varmasti hekin tietävät nuo sinun periaatteesi mutta heidän tilanteessaan niistä ei ole ollut kerrassaan mitään apua. Luulisin että alapeukut johtuvat tästä.
Ok, tämä selvä.
Minä elän myös normaalia elämää eli on vakava parantumaton sairaus, polvileikkaus, masennus takana, avioero jne jne. Jos joku on saanut jotain toivoa elämäänsä niin siitä voi joku muukin saada jotakin toivoa.
Ja lihonut olen aikaisemmin ihan samoista syistä kuin muutkin: masennus, alkoholi, ero tai seurustelu, unettomuus, ummetus, selkävamma, unohdin juoda vettä,mässäilin vahingossa liikaa, sairastuin vakavasti sisällönsairauteen, jne jne. Niiden vatvominen ei minua kuitenkaan auta vaan keskityn niihin asioihin, joihin voin vaikuttaa elämässäni. Niitä tässä luettelin joitakin.
Hormonikierukka uskoakseni vaikutti jotenkin ja sitten tuli ikää. Lihominen alkoi ihan salakavalasti noin 44 vuotiaana. Sitä ei oikein itse huomaa ennenkuin on liian myöhäistä. Nyt 50v ja laihduttaminen on tosi hankalaa. Nelikymppisenä pitäisi kyllä alkaa viimeistään tarkkailemaan painoa. Vaikka ei söisi yhtään enempää kuin ennen, aineenvaihdunta alkaa hiipumaan rajusti. Sitä ei vaan älynnyt itse tarkkailla, kun oli aina ennen voinut syödä ihan mitä tahansa, eikä näy missään. Liikuntatottumukset on aina ollut ihan sama.
Lapsena olin hoikka. Nuorena myös, jopa alipainon takia painontarkkailussa, terkkari punnitsi joka viikko, minusta oli turhaa, koska söin kuten ennenkin. En tiedä miksi olin vielä laihempi hetken. Se tasaantui pian. Liikuin kyllä, kävelyä ja pyöräilyä.
Ihannepainossa pysyin johonkin kolmikymppiseksi asti, jolloin kiloja tuli lisää, mutta olin vielä normaalipainoinen. Tilanteen räjäytti nukkumisvaikeuksiin määrätty mirtatsapiini, joka lihotti nopeasti. Pahimmillaan painoin 100 kiloa. Siitä sitten hiljalleen alaspäin, nyt vielä 23 kiloa takaisin normaalipainoon.
Liikkunut olen koko ajan, satakiloisenakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan käänteisesti eli milloin olen pysynyt hoikkana:
-tasaiset ateriavälit
-Lopetan HETI syömisen kun vatsassa tuntuu ensimmäinen nipistys, että nyt alkaa täyttyä. Ei missään nimessä jälkiruokaa ikinä tämän tyytyväisen olon päälle. Pääateriakin laskee vatsaan kunnolla vasta 20min kuluttua.
-punnitus joka aamu
-juon PALJON vettä ruokailujen välillä.1-2 litran suositus on älytön vitsi. Se tulee jo puurosta, keitoista ja kurkusta jne nopsaan. Yhdeltä istumalta saattaa mennä 6dl puhdasta vettä alas. Totuttelukysymys.
-pelkkää kävelyä joka pv (koiran kanssa, pysäkille, portaat jne. Kävely on tehokkaampi kuin hölkkä.)
Etenkin tuo kohta 2 tuntuu aluksi ehkä oudolta, mutta kevyellä ruokavaliolla keho jaksaa käsitellä ravintoa. Mikään ei toimi moneen päivään jos erehdyn vetämään ähkyt poikkeuksellisesti. (Vrt liian täysi pyykinpesukone.) Tästä seuraa se, että keho polttaa koko ajan ravintoa eri tavalla ja syömistä ei tarvi pian stressata ollenkaan.
Huvittaa älyttömästi nämä alapeukuttajat. :D En pyydä muita tekemään näin, vaan olen kertonut tässä miten oma olo pysyy hyvänä ja kilot alhaalla. Tämä on mulle erittäin tärkeä asia, jotta oma ahdistus pysyy kurissa. (Esim. turvotus aiheuttaa mulle kovia kipuja.) Lisäksi sairastan sairautta mikä lihottaa. Omilla valinnoilla saanut kuitenkin tilanteen pysymään kurissa. Ja oma olo on hyvä.
Alapeukkuja varmaan myös siitä, että et vastaa aloittajan kysymykseen. Se on epäkohteliasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lihavuus juontaa juurensa lapsuuteen. Olen aina, siis ihan aina, ollut pullukka. Äitini oli vähän toistaitoinen ruokavalion suhteen.
Meillä oli aina jääkaapissa einesruokia, pakastimessa jäätelöä, pöydillä keksipaketteja ja pullaa. Ja kaikkea sai syödä niin paljon kuin sielu sieti, ja sietihän se. Oikein tuputettiin. Isälläni ei ole mitään kohtuullisuuden käsitystä, karkkipäiväksi saatoin saada kilon karkkia. Ruokaa ei ollut syöty tarpeeksi, jos ei ollut ähky. Ei ihme että tenava turpoaa. Vanhempani näkivät sen vain lapsenpyöreytenä ja että kyllä se siitä sitten tasoittuu. No eipä tasoittunut ei. Ennen kuin aloin itse aikuisena tasoittamaan.
Säälittää vanhempani, koska he elävät edelleen sitä elämää mitä minä silloin lapsena/nuorena. Eivät kertakaikkiaan tajua, että ovat vain mainostuksen uhreja. Äiti innostuu aina kun markkinoille tulee joku uusi (mahdollisimman keinotekoinen ja mahdollisimman paljon täyteaineita sisältävä) tuote. Eli joku "kippaa vuokaan ja paista" -pakaste, makukerma, makurahka... Ja sitten valittaa kun on huono olo ja ei mitään jaksa ja tuo mieskin vaan lihoo vaikka niin terveellistä peruskotiruokaa (einespaskaa) tässä syödään... Ja tilannetta korjataan parin viikon Nutrilett -kuurilla aina silloin tällöin.
Saavutin ensimmäistä kertaa elämässäni normaalipainon 35 vuotiaana ja siinä olen päättänyt pysyä. Kolme vuotta on jo pysynyt.
Olin 5-vuotias, kun pikkuveljeni sairastui vakavasti. Veljeni sairaus vei vanhempieni huomion ja voimavarat, ja minä jäin yksin, vaikka toki fyysisistä tarpeistani huolehdittiinkin. Veljeni sairaus vaikutti perhedynamiikkaan siten, että minä olin aina kakkossijalla ja lopulta opin näkymättömäksi ja huolehtimaan itsestäni. Paitsi että kun tuonikäisellä lapsella ei ole työkaluja käsitellä pelkojaan ja hylkäämiskokemusta, joten aloin syödä ahdistukseeni. Niinpä paino lähti nousemaan. En ollut koskaan hirveä sotanorsu, mutta toki sain aina kaiken nöyryytyksen terveydenhoitajalla, kun oli tarkastusten vuoro. Ja niin sai äitinikin haukut minun kuulleen, mikä tietenkin kaikki kaatui taas minun niskaani, olinhan tuossa vaiheessa huimat 10 vuotta. Tekee syömishäiriöiselle, hylätyksi tulleelle lapsen mielelle nannaa kuulla vielä terkkariltakin, miten p*ska yksilö sitä on.
Niinpä koko aikuisikäni olen oirehtinut syömiselläni, "parhaimmillani" ylipainoa on ollut sellaiset 12 kiloa, nyt tilanne on räjähtänyt käsiin, ilmeisesti raskaus laukaisi minussa kilpirauhasen vajaatoiminnan, jonkä lääkitys on vieläkin vit*rallaan, ainakin verikokeiden perusteella, joten raskauskilot jäivät ja energia menee siihen, että vain selviytyy arjesta. Yritän liikkua, yritän syödä terveellisesti ja mitä enemmän yritän, sitä pahempia lukuja vaaka näyttää. V*tuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan käänteisesti eli milloin olen pysynyt hoikkana:
-tasaiset ateriavälit
-Lopetan HETI syömisen kun vatsassa tuntuu ensimmäinen nipistys, että nyt alkaa täyttyä. Ei missään nimessä jälkiruokaa ikinä tämän tyytyväisen olon päälle. Pääateriakin laskee vatsaan kunnolla vasta 20min kuluttua.
-punnitus joka aamu
-juon PALJON vettä ruokailujen välillä.1-2 litran suositus on älytön vitsi. Se tulee jo puurosta, keitoista ja kurkusta jne nopsaan. Yhdeltä istumalta saattaa mennä 6dl puhdasta vettä alas. Totuttelukysymys.
-pelkkää kävelyä joka pv (koiran kanssa, pysäkille, portaat jne. Kävely on tehokkaampi kuin hölkkä.)
Etenkin tuo kohta 2 tuntuu aluksi ehkä oudolta, mutta kevyellä ruokavaliolla keho jaksaa käsitellä ravintoa. Mikään ei toimi moneen päivään jos erehdyn vetämään ähkyt poikkeuksellisesti. (Vrt liian täysi pyykinpesukone.) Tästä seuraa se, että keho polttaa koko ajan ravintoa eri tavalla ja syömistä ei tarvi pian stressata ollenkaan.
Huvittaa älyttömästi nämä alapeukuttajat. :D En pyydä muita tekemään näin, vaan olen kertonut tässä miten oma olo pysyy hyvänä ja kilot alhaalla. Tämä on mulle erittäin tärkeä asia, jotta oma ahdistus pysyy kurissa. (Esim. turvotus aiheuttaa mulle kovia kipuja.) Lisäksi sairastan sairautta mikä lihottaa. Omilla valinnoilla saanut kuitenkin tilanteen pysymään kurissa. Ja oma olo on hyvä.
Alapeukkuja varmaan myös siitä, että et vastaa aloittajan kysymykseen. Se on epäkohteliasta.
Maailmassa minkä tahansa asian voi ottaa epäkohteliaana. Jos luet uudelleen, huomaat että viestini ovat kohteliaita. Ja Jos seuraat tätä ketjua niin huomaat, että vastasin kyllä aloittajalle myöhemmin täällä. Eli samoista asioista lihoin kuin muutkin ihmiset, iso operaatio, seurustelu, masennus, alkoholi, vakava sairaus jne jne sairastelua. Kyllähän sen tietää mikä lihottaa, esim 2 viikkoa kuumeessa sängyn pohjalla voi lihottaa jo vaikka kuinka.
Kerroin myös omia ratkaisujani mutta ratkaisut ei olekaan pääasia? Kukin taaplaa tyylillään.
Mutta nyt hyvää päivänjatkoa kaikille ja onnea kaikille kilojen karistamiseen!
Menin töihin ja aloin käydä ravintolalounailla yliopistoruokalan sijaan. 5 kg tuli kolmessa kuukaudessa ihan vahingossa. Myöhemmin jatkoin opiskelua ja huomasin vahingossa laihtuneeni sen saman 5 kg palaamalla siihen opiskelijaruokaan. Elintason nousu oli siis mulla syynä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
38v:nä rakensimme taloa ja harkkojen yms kantaminen lisäsi lihasmassaa 8kg. Paino nousi laihasta normaalipainoiseksi.
Tuosta on yli 20v ja tuon jälkeen on tullut 1 kilo.
Ei vaikuta sairaudet, ei lääkkeet, eikä vaihdevuodet. Eikä 4 raskauttakaan.
Ei sille aina voi mitään. Parempi hyväksyä keho sellaisena kuin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lopetin tupakoinnin kun alettiin yrittämään lasta, ja sen jälkeen alkoi kilot kertyä. Uskoisin että ehkä joku aineenvaihdunnallinen asia? Siihen kaksi raskautta peräkanaa, molemmissa tuli ~20kg lisäpainoa. Toisen syntymän jälkeen paino ei tippunut mihinkään. Nyt oon ketokarpannut ja 2kk lähtenyt 10kg, alkaa taas tuntua 'normaalimmalta'.
Pienet lapset, avioero, keski-ikä. Siitä se sitten alkoi. Vuodessa +10 kiloa ja toisena vuonna puolessa vuodessa toinen kymmenen kiloa, josta onneksi pääsin siten puolessa vuodessa eroonkin. Vieläkin melkein kymmenen kiloa ylipainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä synnyin about 4 kiloisena ja ekat 10kg tuli ihan vaan äidin maidosta. Sitten kun aloin syömään kiinteää ruokaa niin painoa on tullut 68kg lisää. En oikeen kyllä osaa sanoa mistä tuo kaikki 78 kg on 40 vuoden aikana kertynyt. Pituutta on 186 ja bmi jotain 23.
Aloin lihoa vähän päälle 30-vuotiaana, olisinko ollut 33-vuotias tarkalleen. Sitä ennen olin laiha vaikka söin ihan mitä sattuu. Mitat oli 170/52 vaikka oli kaksi lastakin.
Nykyään olen 38-vuotias ja mitat 170/68. En ole varsinaisesti ylipainoinen, mutta vartalo näyttää ihan hirveältä ja maha on todella iso, varsinkin iltaisin. Syön vähemmän kuin ennen, mutta aineenvaihdunta ei vaan enää ole niin tehokas kuin aiemmin. Pitää olla kiitollinen, että sain elää niin pitkään stressaamatta syömisistä, mutta kyllähän tää tilanne silti harmittaa. Joka ikistä suupalaa pitää miettiä.
Lapsena ja teininä olin jopa huomattavan alipainoinen, kolmikymppisenäkin vielä hoikka. Sitten lopetin tupakoinnin ja villin sinkkuelämän jokaviikkoisine baarireissuineen, aloin seurustella, aloitin opiskelut töiden ohella, eli aloin stressata ja nukkua huonosti, vaihdoin raskaan fyysisen työn kevyeen toimistotyöhön, sitten lopetin vielä työmatkaliikunnankin kun muutimme maalle, eli aloin liikkua autolla lähes joka paikkaan. Ja tadaa, 20-25 kg on tullut lisämassaa reilun viiden vuoden aikana. Nyt kun esim. opiskelut ovat päätöksessä ja aikaa on enemmän ja stressiäkin vähemmän, olisi tavoitteena saada ainakin osa ylipainosta pois.
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä alkoi paino kertyä? Liikuitteko yhtään vai loppuiko sekin? Olitteko nuorena hoikkia? Harmittaa, kun huomaa, että on jo lievästi ylipainon puolella. Liikun kuitenkin ja syön suht terveellisesti. Herkuttelen vain liikaa ja parisuhteessa on herkut ja roskaruuat maistuneet. Syön myös tylsyyteen. Itse olin nuorempana tosi hoikka enkä lihonut yhtään mistään. Nyt 29-vuotiaana maha pömpöttää. Vaikka joten kuten pidän huolta itsestäni. En edes nää itseäni lihavana vaikka lievästi bmi näyttää ylipainoa.
Minulle tapahtui se tyypillinen tarina eli kerran lääkäri huomautti mitattuaan ja punnittuina minut, että olen ylipainoinen kun BMI oli 25. Sen jälkeen 15 vuotta verenmaku suussa laihduttamista ja juhlapyhinä nälkävelan kuittaamista kun tein kaikki ruoat ja leivonnaiset tietenkin itse kuten aiemminkin.
Minua pidetään hyvänä leipojana ja leivon sukulaistenkin piparit, kakut ja pikkuleivät. Perheelle leivon tietenkin leivät ja viikonlopuksi kuivakakun tai korvapuusteja kun elämme arkielämää.
Muutama vuosi sitten huomasin itsekin, että porkkanalla terästetty leipä kalliimman juuston kera oli hyvää ja ajattelin, ettei ole mikään ihme jos sitä söisi liikaa. Tein toisenkin leivän. Seuraavana päivänä taas aloitin katumusharjoituksena laihdutuskuurin.
Olen ortodoksi ja noudatan muutenkin ortodoksien paastoa laskiaisesta pääsiäiseen. Pääsiäisenä meillä tietenkin on tarjolla pashaa, kulitsaa sekä luterilaisen pääsiäisen herkkuja.
En oikeastaan syö itseäni ähkyyn mutta kuitenkin kylläiseksi. Syön joka neljäs tunti kun olen hereillä jotain pientä. Olen tullut siihen lopputulokseen, että olen hävinnyt tämän taistelun koska mitä enemmän laihduttaa sitä varmemmin ja enemmän lihoo. BMI on nyt uuden mittarin mukaan 28.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tuota ”jätin käymättä vaa’alla” kommenttia alapeukutettiin. Mulla kävi itselläni ihan täysin samoin kun vaaka meni rikki enkä hommannut uutta. Painoa kerty nopeempaa vauhtia kuin koskaan aiemmin.
Ei se vaakakaan auta vaikka sillä kävisi joka päivä jos on sotkenut systeeminsä vuosien jojoilulla. Ainakin minä huomaan painonkasvun heti vaatteissani.
Mutsi oli mieletön sokerinatsi, tästä kiitoksena minulla loppuelämäksi sairaalloinen suhde herkkuihin. Lapsena ja nuorena olin laiha, kun muutin omilleni, olin vielä normaalipainoinen, kiitos aktiivisen urheilemisen, vaikka vedin herkkuja kaksin käsin.
Menin naimisiin, lopetin tupakanpolton, tästä noin 8 kg lisää painoa. Tulin raskaaksi, ongelmaraskaus, vietin vaakatasossa aika pitkän ajan raskautta. Tästä jäi noin 10 kg. Lopetin urheilun, noin 5 kg plussaa. Masennuin. Plus 10 kg. Parannuin masennuksesta, en ole liikkunut juoksuaskelta kymmenen vuoteen. Nyt on 20 kg ylipainoa, syön edelleenkin herkkuja liikaa ja ikä ei anna yhtään armoa.
Alue: Aihe vapaa
Kiva että oma olosi on hyvä, enkä ollenkaan epäilekään ettei olisi. Mutta jos luet tämän ketjun, niin huomaat että vastaajilla on ollut masennusta, fyysisiä sairauksia tai vammautumisia, alkoholiongelmia tai muuten vain äärimmäisen kuormittavia elämäntilanteita. Ihan varmasti hekin tietävät nuo sinun periaatteesi mutta heidän tilanteessaan niistä ei ole ollut kerrassaan mitään apua. Luulisin että alapeukut johtuvat tästä.