Miten aloitte lihoa

Salakavalasti

26-v asti alipainoinen. En koskaan painanut yli 50 kiloa. 2015 itsemrhayritys jonka jälkeen lakkasin vaan välittämästä. Ainoa asia josta sain hyvää oloa oli ruoka ja mahdollisimman epäterveellinen sellainen. Sulkeuduin kotiin, en jaksanut edes roskia viedä. Nyt paino 66 kg, kaksi kiloa olen saanut pois. Lihoin siis alipainoisesta lievään lihavuuteen. Nyt normaalipainon ylärajoilla mutta kroppa aivan hirveän näköinen. Tiedän oikeasti ylipainoisia joilla on pienempi maha kun mulla. Haluan laihtua vähintään 10 kg mutta ei tästäkään näytä mitään tulevan niinkuin ei muustakaan mun elämässä.

Itse olen aina ollut liikunnallinen mutta myös syönyt välillä epäterveellisesti (joskus karkkia ja sipsejä). 25v asti olin todella hoikka - tämän jälkeen samoilla elämäntavoilla alkoi kiloja hiljalleen kertyä. Masennuksen myötä jäi liikunta vähemmälle ja kotona istuessa tuli myös syötyä ehkä epäterveellisemmin. Nykyään 10v myöhemmin tuntuu että vaikka välttelen herkkuja ja syön säännöllisesti, ei kerääntyneet kilot häviä vaikka mitä tekisi, pikemminkin tulee pari lisää vahingossa.

Selkeän eron siis aineenvaihdunnassa huomaan tapahtuneen siinä 25 nurkilla, ja huonompaan suuntaan mennään koko ajan :D 

Lopetin tupakoinnin.

Äitini sairastui vakavasti ja kuoli.... söin ahdistukseen, ei ollut aikaa liikkua tai miettiä mitä suuhunsa panee. 10kg tuli vuodessa... :-(

Menin töihin niin alkoi paino nousta.

Vastaan käänteisesti eli milloin olen pysynyt hoikkana:

-tasaiset ateriavälit

-Lopetan HETI syömisen kun vatsassa tuntuu ensimmäinen nipistys, että nyt alkaa täyttyä. Ei missään nimessä jälkiruokaa ikinä tämän tyytyväisen olon päälle. Pääateriakin laskee vatsaan kunnolla vasta 20min kuluttua.

-punnitus joka aamu

-juon PALJON vettä ruokailujen välillä.1-2 litran suositus on älytön vitsi. Se tulee jo puurosta, keitoista ja kurkusta jne nopsaan. Yhdeltä istumalta saattaa mennä 6dl puhdasta vettä alas. Totuttelukysymys.

-pelkkää kävelyä joka pv (koiran kanssa, pysäkille, portaat jne. Kävely on tehokkaampi kuin hölkkä.)

Etenkin tuo kohta 2 tuntuu aluksi ehkä oudolta, mutta kevyellä ruokavaliolla keho jaksaa käsitellä ravintoa. Mikään ei toimi moneen päivään jos erehdyn vetämään ähkyt poikkeuksellisesti. (Vrt liian täysi pyykinpesukone.) Tästä seuraa se, että keho polttaa koko ajan ravintoa eri tavalla ja syömistä ei tarvi pian stressata ollenkaan.

Avainhetki omassa lihomisessani oli se että liikunnasta katosi ilo aivan täysin enkä jaksanut pitkään käydä väkisin liikkumassa. Se oli ollut vuosikaudet elämäni henkireikä ja yhtenä syksynä se vain menetti kaiken merkityksensä. Elämä ankeutui muutenkin ja päädyin lohtusyömään. Myös alkoholinkäyttö runsastui huomattavasti. Jälkikäteen arvioituna minulla oli tuolloin erittäin selviä masennusoireita, mutta en sitä silloin tajunnut.

Hölmöä kyllä, "testasin" silloin tällöin etusormi-peukalo-otteella navan vierestä että kuinka iso makkara siihen väliin tulee ja totesin että eipä tässä hätää... Kunnes opin että rasvaa voi kertyä sinne vatsalihasten toiselle puolelle ihan merkittävästikin ilman että ihonalainen rasva on paljonkaan lisääntynyt. Housut alkoivat kiristää ja kun hankin vaakaan paristot ekaa kertaa pariin vuoteen, nousi kyllä puna naamalle kun näin lukemat. Olin edellisestä punnituksesta lihonut 12 kiloa.

Olin hoikka lapsi ja teini. Parikymppisenä painoa alkoi kertyä tietenkin osin siksikin, kun pituuskasvun loppui ja elämäntyyli muuttui.

En pitänyt kouluruuasta eikä äitini ollut mikään kummoinen kokki. Lisäksi 80-luvulla ei muutenkaan ollut tapana napostella ja herkutella, eikä siihen ollut varaakaan. Paino alkoi nousta, kun muutin omilleni ja sain itse päättää, mitä syön ja kokkaan. Sain suht nuorena lapsen mutta se ei painoa nostanut. Painoin muutaman päivän päästä synnytyksestä saman verran kuin ennen raskautta. Imetin pitkään eikä rahaa herkutteluun ollut, joten en lihonut tässä vaiheessa. Mutta sitten koittivat helpommat ja leveämmät vuodet. Sain opinnot loppuun ja pääsin töihin ja elintaso nousi selvästi. Kokkausharrastus vei mukanaan, aloin syödä ulkonakin, oli varaa herkutteluun. Jossain vaiheessa aloin lisätä liikuntaa, jota en juuri ollut harrastanut. Sillä ei kuitenkaan ollut suurta vaikutusta painoon. Sitten koittivat vaikeat ajat, paljon surua, huolta ja stressiä. Liikunnan harrastaminen väheni ja kiloja tuli muutama lisää.

Kotoa muuttaessani olin 50-kiloinen parikymppinen. Nyt olen 48-vuotias ja painan 70-kiloa, jotka ovat tulleet hyvin tasaisesti elämän varrella. Mitään syömään ratkeamista ja ahmintaa en ole harrastanut vaan olen koko ajan syönyt hieman enemmän kuin olisi ollut tarpeen. 

Vierailija kirjoitti:

En muuttanut elintapoja mitenkään, jatkoin liikuntaa ja normaalia syömistä mutta 5v aikana silti tullut +10kg.

Olisko kannattanut muuttaa jotain?

Muutin pois kotoa 19-vuotiaana ja lihoin parin vuoden aikana jopa 16 kiloa, onnistuin nyt keväällä pudottamaan siitä 4 kg.

Aloin syömään paljon noutoruokaa ja muuta roskaa kun en ruoanlaitosta pidä. Nyt tuntuu olevan joku addiktio suolaiseen ja rasvaiseen ruokaan, myös makeaan enkä pääse siitä kierteestä pois. Olin aina tosi hoikka ja nyt aivan normaalipainon ylärajalla :-(

Vierailija kirjoitti:

Vastaan käänteisesti eli milloin olen pysynyt hoikkana:

-tasaiset ateriavälit

-Lopetan HETI syömisen kun vatsassa tuntuu ensimmäinen nipistys, että nyt alkaa täyttyä. Ei missään nimessä jälkiruokaa ikinä tämän tyytyväisen olon päälle. Pääateriakin laskee vatsaan kunnolla vasta 20min kuluttua.

-punnitus joka aamu

-juon PALJON vettä ruokailujen välillä.1-2 litran suositus on älytön vitsi. Se tulee jo puurosta, keitoista ja kurkusta jne nopsaan. Yhdeltä istumalta saattaa mennä 6dl puhdasta vettä alas. Totuttelukysymys.

-pelkkää kävelyä joka pv (koiran kanssa, pysäkille, portaat jne. Kävely on tehokkaampi kuin hölkkä.)

Etenkin tuo kohta 2 tuntuu aluksi ehkä oudolta, mutta kevyellä ruokavaliolla keho jaksaa käsitellä ravintoa. Mikään ei toimi moneen päivään jos erehdyn vetämään ähkyt poikkeuksellisesti. (Vrt liian täysi pyykinpesukone.) Tästä seuraa se, että keho polttaa koko ajan ravintoa eri tavalla ja syömistä ei tarvi pian stressata ollenkaan.

Aloitin juuri laihiksen ja juonut 2-2,5 l vettä päivässä ja tuohon päälle vielä hedelmät, puuro, keitot ja kasvikset. Aivan järkyttävä mahakipu ja vesiripuli jopa 7 x päivässä. Nyt pelkkä ajatuskin vedestä oksettaa että ei kyllä toimi mulla tuo veden lisääminen. Samoin naamaan turahtanut NELJÄ finniä viikossa! Että pskapuhetta tuokin että vesi muka puhdistaa. Kun mätin suklaata päivittäin ei ihoni koskaan ollut tässä kunnossa ja pskakin oli täysin normaalia.

....tarkoitin että kevyestä syömisestä seuraa se, että keho jaksaa polttaa koko ajan ravintoa eri tavalla ja syömistä ei tarvi pian stressata ollenkaan.

Olin ekan lapsen odotukseen (27 v.) asti hyvin hoikka, liiankin. Paino oli jotain 47-48 kg, olen 165 cm pitkä. Ekan odotuksen aikana painoa tuli 25 kg, kun oli pakko syödä koko ajan tai laatta lensi. Sanoivat ettei ole edes ongelma, koska alkupainoni oli niin pieni. No, siitä 25 kilosta ei lähtenyt synnytyksen ja imetyksen myötä pois kuin 10 kg. Aika pian tulin uudestaan raskaaksi, painoin 63 kg kun tulin. Paino nousi taas 20 kg. Se ei laskenut "luonnostaan" imetysaikana ollenkaan, ehkä syystä että lapsi oli koliikkivauva ja olin uneton, mikä johti syöpöttelyyn ja jaksamattomuuteen laittaa ja syödä terveellistä ruokaa. 

Sitten kun menin työelämään, oli taas kahden pienen lapsen ja vaativan asiantuntijatyön kanssa niin rankkaa, etten jaksanut välittää syömisistä. Lohduksi meni keksejä, karkkeja, limsaa, lihapiirakoita, karjalanpiirakoita, mitä vaan mitä sai ilman vaivaa suuhun. Lopputuloksena oli 102 kg kiloa painava akka, ja alle 100 kilon en juurikaan ole pysyvästi enää päässyt, vaikka välillä olen saanut repäistyä tiukkiskuureilla 70 kiloonkin. Kuuria on kuitenkin seurannut kammottava ahmimiskausi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan käänteisesti eli milloin olen pysynyt hoikkana:

-tasaiset ateriavälit

-Lopetan HETI syömisen kun vatsassa tuntuu ensimmäinen nipistys, että nyt alkaa täyttyä. Ei missään nimessä jälkiruokaa ikinä tämän tyytyväisen olon päälle. Pääateriakin laskee vatsaan kunnolla vasta 20min kuluttua.

-punnitus joka aamu

-juon PALJON vettä ruokailujen välillä.1-2 litran suositus on älytön vitsi. Se tulee jo puurosta, keitoista ja kurkusta jne nopsaan. Yhdeltä istumalta saattaa mennä 6dl puhdasta vettä alas. Totuttelukysymys.

-pelkkää kävelyä joka pv (koiran kanssa, pysäkille, portaat jne. Kävely on tehokkaampi kuin hölkkä.)

Etenkin tuo kohta 2 tuntuu aluksi ehkä oudolta, mutta kevyellä ruokavaliolla keho jaksaa käsitellä ravintoa. Mikään ei toimi moneen päivään jos erehdyn vetämään ähkyt poikkeuksellisesti. (Vrt liian täysi pyykinpesukone.) Tästä seuraa se, että keho polttaa koko ajan ravintoa eri tavalla ja syömistä ei tarvi pian stressata ollenkaan.

Aloitin juuri laihiksen ja juonut 2-2,5 l vettä päivässä ja tuohon päälle vielä hedelmät, puuro, keitot ja kasvikset. Aivan järkyttävä mahakipu ja vesiripuli jopa 7 x päivässä. Nyt pelkkä ajatuskin vedestä oksettaa että ei kyllä toimi mulla tuo veden lisääminen. Samoin naamaan turahtanut NELJÄ finniä viikossa! Että pskapuhetta tuokin että vesi muka puhdistaa. Kun mätin suklaata päivittäin ei ihoni koskaan ollut tässä kunnossa ja pskakin oli täysin normaalia.

Totuttelukysymys tarkoittaa että aloitetaan lisäämään pikkuhiljaa vaikka desi kerrallaan. 3 lisälitraa yhtäkkiä on keholle katastrofi!

Ja oma kokemus on että laihdutus ei toimi. Siksi en syö koskaan itseä täyteen, se on mulle helpompi tie.

Toki tulee finnejä kun keho alkaa poistamaan sitä kuonaa mitä elimistöön on kertynyt. Keho on kuitenkin elävä, itsesäätelevä ja viisas organismi.

Parisuhde. Kun muutettiin yhteen, tein paljon hyvää ruokaa, jossa voita ja juustoa oli reilusti. Aamupalalla syötiin myös paljon ja mehua meni reilusti. Tästä se lähti käyntiin. Mies lihoi, minä lihoin. Olen kova leipomaan ja pikkuhiljaa alkoi leivonnaiset ja herkut maistumaan.

Sitten sain lapsen. Raskausaikana söin paljon suklaata ja karkkia, yritin laihduttaa raskauskilot pois onnistumatta. Söin väsymykseen ja yöllä kun oli vihdoin omaa aikaa, katsoin sarjoja netflixistä ja söin. Sama toisen lapsen kanssa.

Nyt 5v lihomisen alusta, painoa kertynyt noin 15-20kg (heittelee). Alotin jossain vaiheessa kuntosaliharrastuksen mutta se sai mut syömään vielä enemmän kun oli jatkuvasti nälkä. Nyt en tiedä miten laihtua :(

Vierailija kirjoitti:

Olin ekan lapsen odotukseen (27 v.) asti hyvin hoikka, liiankin. Paino oli jotain 47-48 kg, olen 165 cm pitkä. Ekan odotuksen aikana painoa tuli 25 kg, kun oli pakko syödä koko ajan tai laatta lensi. Sanoivat ettei ole edes ongelma, koska alkupainoni oli niin pieni. No, siitä 25 kilosta ei lähtenyt synnytyksen ja imetyksen myötä pois kuin 10 kg. Aika pian tulin uudestaan raskaaksi, painoin 63 kg kun tulin. Paino nousi taas 20 kg. Se ei laskenut "luonnostaan" imetysaikana ollenkaan, ehkä syystä että lapsi oli koliikkivauva ja olin uneton, mikä johti syöpöttelyyn ja jaksamattomuuteen laittaa ja syödä terveellistä ruokaa. 

Sitten kun menin työelämään, oli taas kahden pienen lapsen ja vaativan asiantuntijatyön kanssa niin rankkaa, etten jaksanut välittää syömisistä. Lohduksi meni keksejä, karkkeja, limsaa, lihapiirakoita, karjalanpiirakoita, mitä vaan mitä sai ilman vaivaa suuhun. Lopputuloksena oli 102 kg kiloa painava akka, ja alle 100 kilon en juurikaan ole pysyvästi enää päässyt, vaikka välillä olen saanut repäistyä tiukkiskuureilla 70 kiloonkin. Kuuria on kuitenkin seurannut kammottava ahmimiskausi.

Voi ei, kuulostaa ihan hirveältä oravanpyörältä. Minkä ikäinen olet? Olen itse saman pituinen. Kai saat asiantuntijatyöstä hyvää palkkaa?

Kyllähän se alkoi jo kun muutin pois lapsuudenkodista. Siellä tuli vielä syötyä terveellisesti ja niukasti, sekä vähän herkkuja. Harvoin esimerkiksi söin mahaa ihan täyteen ja yleensä iltaisin en syönyt paljon mitään. Omaan asuntoon muutettua tulikin sitten ostettua halpaa ja ravinneköyhää ruokaa ja pullaa ja mätettyä niitä iltaisin kun oli tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Vastaan käänteisesti eli milloin olen pysynyt hoikkana:

-tasaiset ateriavälit

-Lopetan HETI syömisen kun vatsassa tuntuu ensimmäinen nipistys, että nyt alkaa täyttyä. Ei missään nimessä jälkiruokaa ikinä tämän tyytyväisen olon päälle. Pääateriakin laskee vatsaan kunnolla vasta 20min kuluttua.

-punnitus joka aamu

-juon PALJON vettä ruokailujen välillä.1-2 litran suositus on älytön vitsi. Se tulee jo puurosta, keitoista ja kurkusta jne nopsaan. Yhdeltä istumalta saattaa mennä 6dl puhdasta vettä alas. Totuttelukysymys.

-pelkkää kävelyä joka pv (koiran kanssa, pysäkille, portaat jne. Kävely on tehokkaampi kuin hölkkä.)

Etenkin tuo kohta 2 tuntuu aluksi ehkä oudolta, mutta kevyellä ruokavaliolla keho jaksaa käsitellä ravintoa. Mikään ei toimi moneen päivään jos erehdyn vetämään ähkyt poikkeuksellisesti. (Vrt liian täysi pyykinpesukone.) Tästä seuraa se, että keho polttaa koko ajan ravintoa eri tavalla ja syömistä ei tarvi pian stressata ollenkaan.

Huvittaa älyttömästi nämä alapeukuttajat. :D En pyydä muita tekemään näin, vaan olen kertonut tässä miten oma olo pysyy hyvänä ja kilot alhaalla. Tämä on mulle erittäin tärkeä asia, jotta oma ahdistus pysyy kurissa. (Esim. turvotus aiheuttaa mulle kovia kipuja.) Lisäksi sairastan sairautta mikä lihottaa. Omilla valinnoilla saanut kuitenkin tilanteen pysymään kurissa. Ja oma olo on hyvä.