Katuuko kukaan keski-iässä perheensä jättänyt mies lähtöään?

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan kaduta. Jätin mielisairaan ja väkivaltaisen vaimoni nelikymppisenä ja nyt olen paljon onnellisempi ja uusissa naimisissa. Lastani näen usein ja tuen hänen äitiänsä taloudellisesti. Myös nyt teini-ikäinen lapseni on onnellinen uudesta avioliitostani. Avioeron jälkeen sähläsin klassisesti nuorten naisten kanssa. Kivaa oli aikansa, mutta uusi samanikäinen vaimoni on kuitenkin parasta seuraa henkisesti ja fyysisesti. Seksielämäkin näin keski-iässä upeampaa kuin koskaan.

Jätit kuitenkin oman lapsesi väkivaltaisen ja mielisairaan naisen armoille?

Mitä tässä tarkoitetaan perheen jättämisellä? Onko se jonkun nuoren naisen mukaan lähtemistä? Jos minä (nainen) haluan eron ja mies ei, niin olenko minäkin silloin perheen jättäjä? Tätä olen ihan oikeasti mielessäni pohtinut...  Lapsia ei ole tarkoitus "jättää", se on selvä, mutta kärsiihän ne siinä sivussa jotenkin, se on selvä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä tarkoitetaan perheen jättämisellä? Onko se jonkun nuoren naisen mukaan lähtemistä? Jos minä (nainen) haluan eron ja mies ei, niin olenko minäkin silloin perheen jättäjä? Tätä olen ihan oikeasti mielessäni pohtinut...  Lapsia ei ole tarkoitus "jättää", se on selvä, mutta kärsiihän ne siinä sivussa jotenkin, se on selvä.

Perheen rikkomista. Lapset eivät näe enää vanhempiaan saman katon alla päivittäin. Miksi juuri nuoren naisen mukaan lähteminen olisi lähtemistä? Ihminen rikkoo perheensä, lähtee sitten minkä ikäisen mukaan tahansa tai vaikka yksin. Jos haluat eron, olet silloin jättäjä.

Perheen rikkomista. Lapset eivät näe enää vanhempiaan saman katon alla päivittäin. Miksi juuri nuoren naisen mukaan lähteminen olisi lähtemistä? Ihminen rikkoo perheensä, lähtee sitten minkä ikäisen mukaan tahansa tai vaikka yksin. Jos haluat eron, olet silloin jättäjä.[/quote]

Noinko yksinkertaista se on?  Olen jättäjä. En esimerkiksi se, joka joutuu tekemään kipeän ratkaisun toisenkin puolesta, ja yrittää sen jälkeen tehdä muidenkin elämän niin hyväksi kuin mahdollista? Miehen elämänlaatuun en tietenkään voi vaikuttaa loputtomiin. Ei ne asiat ihan niin yksinkertaisia ole, mutta toiset ei sitä ymmärrä, ennen kun omalle kohdalle sattuu. Niiden keski-ikäisten "perheenjättäjämiesten" takana saattaa myös olla monenlaista tarinaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Illusion of equality kirjoitti:

Ihme jauruamista. Ikäänkuin jokainen nainen aina olisi joku äiti teresa; täydellinen ja pyhin kaikista?

Kyllä mies voi kypsyä naisen omintakeisiin kasvatusmetodeihin ja/tai käsitykseen parisuhteesta + hyvin useinhan on niin, että perineisesti ns. naisten työt pitää jakaa, mutta mies saa edelleen tehdä ne ns. miesten työt.

Eron sattuessa etulyöntiasema lapsiin nähden on kaiken lisäksi naisella - oli ko. nainen kuinka veemäinen puoliso tahansa - ja jos lapsetkin ovat miehen mielestä ns. menetettyjä tapauksia, niin minkäs mies taas sillekään voi; kuten mammapalstalla voi hyvin huomata, niin vikahan on aina miehessä, no matter what - ja esim. se mikä naisen kohdalla katsotaan ”voimaannuttavaksi” onkin silkkaa sovinismia miehen ollessa milloin minkäkin jutun tekijä...

No, tasan ei mene yleensä onnen lahjat, edes parisuhteissa...

Onpa sinulla miellyttävä luonne. Mitkä miesten työt? Metsästätkö ruuan perheellesi? Parkitset nahat? Poltat tervaa ja viet veneellä Tukholmaan?

Aasi.

No, ei ole sinunkaan luonteessasi paljon kehuttavaa - toisaalta aika tyypillinen mammapalstan f e m a k k o. Siitäkin huolimatta, kiitos kysymästä; teen polttopuut (omasta metsästä), lumityöt, remonttihommat hirsitöistä peltikaton korjauksiin, vaihdan autonrenkaat ja huollan autoa muutenkin niin pitkälti kuin se ilman alan koulutusta ja ilman erikoisempia välineitä on mahdollista jne... no, puolisokin toisaalta osaa käytännössä samat hommat, mutta aina ei fysiikka riitä vaikka tahtoa olisikin...

Joka tapauksessa - minulla lienee käynnyt tuuri, kun ei niitä pahimpia vih*rvasureita ole kumppaniksi kuitenkaan sattunut - ja vaikka mm. kasvissyöjä onkin; 25v. yhdessä ja lapsiakin enemmän kuin yksi - kritiikkini kärki kohdistuukin siis pääasiassa palstamammoihin, jotka ovat kuin suoraan Platonin tasavallasta - ”valtion omaisuutta” - ja sitä itse ymmärtämättä...

Todellakin sulla on käynyt flaksi. Harva nainen haluaa elää tuollaisessa junttiympäristössä.

Meillä ei ole kerrostalossa perinteisiä miesten töitä ja jos on, ne teetetään maksullisilla. En kaipaa luolamiestä elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Perheen rikkomista. Lapset eivät näe enää vanhempiaan saman katon alla päivittäin. Miksi juuri nuoren naisen mukaan lähteminen olisi lähtemistä? Ihminen rikkoo perheensä, lähtee sitten minkä ikäisen mukaan tahansa tai vaikka yksin. Jos haluat eron, olet silloin jättäjä.

Noinko yksinkertaista se on?  Olen jättäjä. En esimerkiksi se, joka joutuu tekemään kipeän ratkaisun toisenkin puolesta, ja yrittää sen jälkeen tehdä muidenkin elämän niin hyväksi kuin mahdollista? Miehen elämänlaatuun en tietenkään voi vaikuttaa loputtomiin. Ei ne asiat ihan niin yksinkertaisia ole, mutta toiset ei sitä ymmärrä, ennen kun omalle kohdalle sattuu. Niiden keski-ikäisten "perheenjättäjämiesten" takana saattaa myös olla monenlaista tarinaa...

Kyllä, yksinkertaista. Se joka haluaa lähteä ja jättää erohakemuksen, on jättäjä. Ei se kaunistelemalla siitä miksikään muutu.

Tiedän miehen joka 45-vuotiaana jätti vaimon 30 tai 31-vuotiaan naisen takia, muuttivat toiseen kaupunkiin. Kun mies täytti 50-vuotta, puhkesi parkinson. Avovaimo ei aikonyt alkaa omaishoitajaksi ja otti hatkat, ex-vaimo ei halunnut takaisin joten nyt mies asuu siskonsa luona erillisessä pikku yksiössä . Kaksi jo aikuista lasta eivät pidä mitään yhteyttä isäänsä ,eikä mies ole mukana myöskään lastenlastensa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheen rikkomista. Lapset eivät näe enää vanhempiaan saman katon alla päivittäin. Miksi juuri nuoren naisen mukaan lähteminen olisi lähtemistä? Ihminen rikkoo perheensä, lähtee sitten minkä ikäisen mukaan tahansa tai vaikka yksin. Jos haluat eron, olet silloin jättäjä.

Noinko yksinkertaista se on?  Olen jättäjä. En esimerkiksi se, joka joutuu tekemään kipeän ratkaisun toisenkin puolesta, ja yrittää sen jälkeen tehdä muidenkin elämän niin hyväksi kuin mahdollista? Miehen elämänlaatuun en tietenkään voi vaikuttaa loputtomiin. Ei ne asiat ihan niin yksinkertaisia ole, mutta toiset ei sitä ymmärrä, ennen kun omalle kohdalle sattuu. Niiden keski-ikäisten "perheenjättäjämiesten" takana saattaa myös olla monenlaista tarinaa...

Kyllä, yksinkertaista. Se joka haluaa lähteä ja jättää erohakemuksen, on jättäjä. Ei se kaunistelemalla siitä miksikään muutu.

Ööö....

Miehen salasuhde paljastui. Hän halusi pitää meidät molemmt. Minulle se ei sopinut, ja minä tulostin avioerohakemuksen.

Olenko minä siis se jättäjä?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän miehen joka 45-vuotiaana jätti vaimon 30 tai 31-vuotiaan naisen takia, muuttivat toiseen kaupunkiin. Kun mies täytti 50-vuotta, puhkesi parkinson. Avovaimo ei aikonyt alkaa omaishoitajaksi ja otti hatkat, ex-vaimo ei halunnut takaisin joten nyt mies asuu siskonsa luona erillisessä pikku yksiössä . Kaksi jo aikuista lasta eivät pidä mitään yhteyttä isäänsä ,eikä mies ole mukana myöskään lastenlastensa elämässä.

Siis ihanko oikeesti mies yritti takaisin? Viisi vuotta erosta kuitenkin.

Lähipiiristä isobroidini jätti naisensa, muttei lapsiaan eron myötä. Sivusta seuranneena sanoisin, että oli hyvä ratkaisu broidin mielentilan kannalta. Hän voi todella huonosti siinä suhteessa, mutta pysyi siinä kiinni, kun lapset oli vielä pieniä. Toki näin asian omien lasieni läpi, mutta kyllä se nainen oli todella outo, tasapainoton ja jollain tasolla aivan hullu.

Erossa molemmat lapset olisiat halunneet isänsä luo asumaan, mutta nainen pisti vastaan. Oikeudessa huoltajuus meni naiselle, vaikka lapset (16 ja 14v) itkivät, että eivät halua asua sen ihmisen seurassa, koska on niin hullu. Eron jälkeen ko. nainen teki kaikkensa, että broidi ei voisi nähdä lapsiaan missään olosuhteissa.

Nyt toinen lapsista on jo täysi-ikäinen, ja hän lähti välittömästi pois kotoaan. Veljeni avitti, että sai oman yksiön, jossa voi asua.

Isobroidi ei ole katunut päivääkään, että pääsi vaimostaan eroon. Katuu sitä, että lasten huoltajuus meni silloin. On ollut aika ikävää seurata vierestä tätä taistelua. Toivonkin, että broidi löytäisi vanhuuden päivilleen vielä sielun kumppanin jossain vaiheessa.

Terv, pikkusisku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheen rikkomista. Lapset eivät näe enää vanhempiaan saman katon alla päivittäin. Miksi juuri nuoren naisen mukaan lähteminen olisi lähtemistä? Ihminen rikkoo perheensä, lähtee sitten minkä ikäisen mukaan tahansa tai vaikka yksin. Jos haluat eron, olet silloin jättäjä.

Noinko yksinkertaista se on?  Olen jättäjä. En esimerkiksi se, joka joutuu tekemään kipeän ratkaisun toisenkin puolesta, ja yrittää sen jälkeen tehdä muidenkin elämän niin hyväksi kuin mahdollista? Miehen elämänlaatuun en tietenkään voi vaikuttaa loputtomiin. Ei ne asiat ihan niin yksinkertaisia ole, mutta toiset ei sitä ymmärrä, ennen kun omalle kohdalle sattuu. Niiden keski-ikäisten "perheenjättäjämiesten" takana saattaa myös olla monenlaista tarinaa...

Kyllä, yksinkertaista. Se joka haluaa lähteä ja jättää erohakemuksen, on jättäjä. Ei se kaunistelemalla siitä miksikään muutu.

Ööö....

Miehen salasuhde paljastui. Hän halusi pitää meidät molemmt. Minulle se ei sopinut, ja minä tulostin avioerohakemuksen.

Olenko minä siis se jättäjä?

Olet.

Vierailija kirjoitti:

Hauskimpia on ne, jotka sitten perustavat uuden perheen saman tien, uudet vauvavalvomiset ja perhe-elämän sitovuus tulee samaan aikaan kun lapset ensimmäisestä liitosta aikuistuvat, ja ex-vaimolle jää oikeasti aikaa myös itselleen.

Sitten huomaa, ettei se vanha patu kuitenkaan pysy sen nuoren naisen matkassa, tulee jätetyksi ja saa maksaakseen kunnon elatusmaksut lapsista. Siinä vaiheessa edellisen liiton lapsetkin heivaavat "isukin".

Sitten ei ole naista, ei lapsia, mutta elatusmaksut. No, sitä saa, mitä tilaa.

Vaikka näinkin on varmaan tapahtunut, niin kuulostaa kyllä katkeran exän voimafantasialta. Näitä naisia, joilla on aikaa, kun lapset on aikusia. Ja se aika käytetään vatvomalla eksien oikeita tai kuvitteellisia parisuhdekuvioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheen rikkomista. Lapset eivät näe enää vanhempiaan saman katon alla päivittäin. Miksi juuri nuoren naisen mukaan lähteminen olisi lähtemistä? Ihminen rikkoo perheensä, lähtee sitten minkä ikäisen mukaan tahansa tai vaikka yksin. Jos haluat eron, olet silloin jättäjä.

Noinko yksinkertaista se on?  Olen jättäjä. En esimerkiksi se, joka joutuu tekemään kipeän ratkaisun toisenkin puolesta, ja yrittää sen jälkeen tehdä muidenkin elämän niin hyväksi kuin mahdollista? Miehen elämänlaatuun en tietenkään voi vaikuttaa loputtomiin. Ei ne asiat ihan niin yksinkertaisia ole, mutta toiset ei sitä ymmärrä, ennen kun omalle kohdalle sattuu. Niiden keski-ikäisten "perheenjättäjämiesten" takana saattaa myös olla monenlaista tarinaa...

Kyllä, yksinkertaista. Se joka haluaa lähteä ja jättää erohakemuksen, on jättäjä. Ei se kaunistelemalla siitä miksikään muutu.

Ööö....

Miehen salasuhde paljastui. Hän halusi pitää meidät molemmt. Minulle se ei sopinut, ja minä tulostin avioerohakemuksen.

Olenko minä siis se jättäjä?

Olet.

Eksä kyllä pitää itse itseään jättäjänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän miehen joka 45-vuotiaana jätti vaimon 30 tai 31-vuotiaan naisen takia, muuttivat toiseen kaupunkiin. Kun mies täytti 50-vuotta, puhkesi parkinson. Avovaimo ei aikonyt alkaa omaishoitajaksi ja otti hatkat, ex-vaimo ei halunnut takaisin joten nyt mies asuu siskonsa luona erillisessä pikku yksiössä . Kaksi jo aikuista lasta eivät pidä mitään yhteyttä isäänsä ,eikä mies ole mukana myöskään lastenlastensa elämässä.

Siis ihanko oikeesti mies yritti takaisin? Viisi vuotta erosta kuitenkin.

Hoitajalle olisi ollut tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Lähipiiristä isobroidini jätti naisensa, muttei lapsiaan eron myötä. Sivusta seuranneena sanoisin, että oli hyvä ratkaisu broidin mielentilan kannalta. Hän voi todella huonosti siinä suhteessa, mutta pysyi siinä kiinni, kun lapset oli vielä pieniä. Toki näin asian omien lasieni läpi, mutta kyllä se nainen oli todella outo, tasapainoton ja jollain tasolla aivan hullu.

Erossa molemmat lapset olisiat halunneet isänsä luo asumaan, mutta nainen pisti vastaan. Oikeudessa huoltajuus meni naiselle, vaikka lapset (16 ja 14v) itkivät, että eivät halua asua sen ihmisen seurassa, koska on niin hullu. Eron jälkeen ko. nainen teki kaikkensa, että broidi ei voisi nähdä lapsiaan missään olosuhteissa.

Nyt toinen lapsista on jo täysi-ikäinen, ja hän lähti välittömästi pois kotoaan. Veljeni avitti, että sai oman yksiön, jossa voi asua.

Isobroidi ei ole katunut päivääkään, että pääsi vaimostaan eroon. Katuu sitä, että lasten huoltajuus meni silloin. On ollut aika ikävää seurata vierestä tätä taistelua. Toivonkin, että broidi löytäisi vanhuuden päivilleen vielä sielun kumppanin jossain vaiheessa.

Terv, pikkusisku

On se kumma, että huoltajuus menee aina hullulle muttei tasapainoiselle huoltajalle, eikö? Ja vieläpä oikeudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä tarkoitetaan perheen jättämisellä? Onko se jonkun nuoren naisen mukaan lähtemistä? Jos minä (nainen) haluan eron ja mies ei, niin olenko minäkin silloin perheen jättäjä? Tätä olen ihan oikeasti mielessäni pohtinut...  Lapsia ei ole tarkoitus "jättää", se on selvä, mutta kärsiihän ne siinä sivussa jotenkin, se on selvä.

Perheen rikkomista. Lapset eivät näe enää vanhempiaan saman katon alla päivittäin. Miksi juuri nuoren naisen mukaan lähteminen olisi lähtemistä? Ihminen rikkoo perheensä, lähtee sitten minkä ikäisen mukaan tahansa tai vaikka yksin. Jos haluat eron, olet silloin jättäjä.

Höpöhöpö. Monissa perheissä mies tekee reissuhommia ja lapset näkee vanhempia saman katon alla vain viikonloppuisin. Siltikään se perhe ei ole rikki millään tavalla. Kyllä, ydinperhe ei ole kasassa, kun vanhemmat eroaa, mutta ei siinä ketään voi rikkojaksi syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän miehen joka 45-vuotiaana jätti vaimon 30 tai 31-vuotiaan naisen takia, muuttivat toiseen kaupunkiin. Kun mies täytti 50-vuotta, puhkesi parkinson. Avovaimo ei aikonyt alkaa omaishoitajaksi ja otti hatkat, ex-vaimo ei halunnut takaisin joten nyt mies asuu siskonsa luona erillisessä pikku yksiössä . Kaksi jo aikuista lasta eivät pidä mitään yhteyttä isäänsä ,eikä mies ole mukana myöskään lastenlastensa elämässä.

Siis ihanko oikeesti mies yritti takaisin? Viisi vuotta erosta kuitenkin.

Hoitajalle olisi ollut tarvetta.

Mutta että kehtasi yrittää...ei oo joidenkin ihmisten röyhkeydellä rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskimpia on ne, jotka sitten perustavat uuden perheen saman tien, uudet vauvavalvomiset ja perhe-elämän sitovuus tulee samaan aikaan kun lapset ensimmäisestä liitosta aikuistuvat, ja ex-vaimolle jää oikeasti aikaa myös itselleen.

Sitten huomaa, ettei se vanha patu kuitenkaan pysy sen nuoren naisen matkassa, tulee jätetyksi ja saa maksaakseen kunnon elatusmaksut lapsista. Siinä vaiheessa edellisen liiton lapsetkin heivaavat "isukin".

Sitten ei ole naista, ei lapsia, mutta elatusmaksut. No, sitä saa, mitä tilaa.

Vaikka näinkin on varmaan tapahtunut, niin kuulostaa kyllä katkeran exän voimafantasialta. Näitä naisia, joilla on aikaa, kun lapset on aikusia. Ja se aika käytetään vatvomalla eksien oikeita tai kuvitteellisia parisuhdekuvioita. 

Minä olen eksä, mutta en katkera sellainen. Mutta noin tapahtui meillekin, mitä ylläoleva maalaili.

Eksällä oli siis keski-iänkriisi, ja hän poti pari vuotta sitä, että kyllästyttää käydä vain töissä, kaupan kautta ruokaa, ja sitten nukkumaan. Mutta sellaistahan se elämä lasten kanssa on. Lapset olivat alaluokkalaisia.

Hän vaihtoi minut nuorempaan, ja teki uuden lapsen. 50-vuotiaana aloitti saman rumban alusta.... en voi tajuta! Varsinkin, kun uudellakin puolisolla oli jo lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän perhettä jätetä, vaan nainen. Vanhemmuus säilyy aina. Toki joistain naisista jotka elävät symbiiosissa lastensa kanssa ero voi tuntua tuolta.

Kyllä ne lapsetkin aika usein siinä tulee samalla jätettyä, joko saman tien tai vähitellen yhteydenpitoa harventaen. Ja uusille naisille puhutaan lapsista niin lämpimästi että kyllä on hyvä isä. Vaikka onkin nähnyt lapsensa viimeksi lähes vuosi sitten, vaikka samassa kaupungissa asuvat.

Tuotahan se yleensä juuri on, uuden parikymppisen rakkaan kanssa ei todellakaan lähdetä mihinkään lasten viikko-viikko-sydeemiin, vaan nähdään joskus harvoin. Ei ne lapset oikein sovi siihen villiin romanttiseen rakkauteen.

Menee pari vuotta, villi romanttinen rakkaus loppuu, mutta lapset ovat sinä aikana kasvaneet ja muuttuneet, eikä isäsuhde olekaan enää korjattavissa. Nuo ovat yleisiä, paljon yleisempiä kun ne tapaukset joissa mies oikeasti hoitaa edelleen oman osansa vanhemmuudesta siinä villin romanttisen rakkauden vallassa.

Ja joo, sitten kun huomaa että on 50+ äijä jolla usein on jo jotakin kremppaakin, tulee ikävä sitä perheen kotia, exän ruokia ja perhettä. Vaan siinä vaiheessa exällä on jo uusi elämä, suhde ei korjaannu, eikä exä ota mitään häntäheikkiä passattavakseen.

Mitäs luulet kaduttaako ketään:

Välit alkuperäiseen perheeseen menevät poikki

Välit ystäviin menevät poikki (kavereiden vaimot eivät siedä uutta vaimoa)

Välit naapureihin menevät poikki (naapuruston vaimot eivät siedä uutta vaimoa)

Työpaikalla vaarana joutua naurunalaiseksi (viisikymppinen harmaavarpunen muuttuu "nuorekkaaksi")

Tulee helvetin kalliiksi, kun nuori nuori vaimo vaatii parasta itselleen ja nyytille ja ukollakin voi olla näyttämisenhalua -> uudet vuosikymmenten lainat niskaan juuri kun on saanut edelliset maksetuksi

Vanheneminen tuntuu aivan hirveältä kun vieressä ei olekaan samaa tahtia vanheneva puoliso (mies pystyy olemaan suhteellisen nuorekas 50-55-vuotiaaksi, mutta sitten on iso tiputus nurkan takana mm. vanhan miehen tuoksu tulee vaikka kuinka treenaisi ja söisi terveellisesti)

Ukko mustasukkainen ja kateellinen naisen nuoremmille tutuille -> eristää vaimon pois heistä

Vaimo mustasukkainen ukon entisestä elämästä -> eristää ukon pois heistä

Alkuhuuman haihduttua huomaa ettei olekaan mitään yhteistä, tai ainakaan enempää kuin alkuperäisen vaimon kanssa, paitsi että nuorella vaimolla on luultavasti ns. daddy issues -> suhde ei ole tasapainoinen vaan vaimo käyttäytyy vähän kuin olisi miehen aikuinen lapsi (miehen pitää olla aina vaan tuki ja turva vaikkei enää jaksaisi muuta kuin jäädä eläkkeelle)