Katuuko kukaan keski-iässä perheensä jättänyt mies lähtöään?

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensimmäisenä kannattaa miettiä sellaista juttua, että parisuhteissa yleensä nainen on se joka päättää erota. Ei siinä auta silloin miehen haaveilla ja kaivata takaisin jos on tullut jätetyksi.

Mies jättää perheensä vain alle neljäsosassa tapauksista. Ainakin niiden tilastojen mukaan mitä minä olen nähnyt.

Olen toinen, mutta jatkan tutkimuksista. Suomalaisissa erotutkimuksissa, vakavia haastattelututkimuksia, ei rasti ruutuun, hyvin harvat katuvat eroa, miehistäkään. Myöskään jättäjä/jätetty ei paljoa vaikuta katumiseen. Nuo urbaanilegendat huomattavasti nuorempien perään lähtemisistä on harvinaisia eikä se naisen ikä ole ollut eron syy, kyllä ne syyt löytyy toimimattomista parisuhteista. Siis tutkimusten mukaan, av:lla on tietenkin se ultimaattitotuus.

Vierailija kirjoitti:

Luin kerran useamman miehen haastattelun, jossa kaikki katuivat. Mutta kiinni jäätyään oli pakko tyytyä siihen uuteen, kun entinen ei ottanut enää takaisin.

Kaikki eivät entistä edes halua takaisin.

Ihmeellinen olettamus ja yleistys, että miehen uusi nainen olisi aina nuorempi. Suurin osa ihmisistä varmasti pariutuu suunnilleen oman ikäistensä kanssa, + - 5 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Perhettä ei jätetä, vaan puoliso. Ärsyttää tuo sanonta ”jättää perhe”. En tunne yhtäkään miestä, joka olisi lapsensa jättänyt erottuaan eukostaan.

Minun isäni lähti ja jätti, kun olin teini. Tästä on jo parikymmentä vuotta enkä tunne isääni juuri ollenkaan. Joskus nykyään yrittää olla yhteydessä, mutta ei minua enää kiinnosta. Olkoot uusien lastensa kanssa.

Ihme jauruamista. Ikäänkuin jokainen nainen aina olisi joku äiti teresa; täydellinen ja pyhin kaikista?

Kyllä mies voi kypsyä naisen omintakeisiin kasvatusmetodeihin ja/tai käsitykseen parisuhteesta + hyvin useinhan on niin, että perineisesti ns. naisten työt pitää jakaa, mutta mies saa edelleen tehdä ne ns. miesten työt.

Eron sattuessa etulyöntiasema lapsiin nähden on kaiken lisäksi naisella - oli ko. nainen kuinka veemäinen puoliso tahansa - ja jos lapsetkin ovat miehen mielestä ns. menetettyjä tapauksia, niin minkäs mies taas sillekään voi; kuten mammapalstalla voi hyvin huomata, niin vikahan on aina miehessä, no matter what - ja esim. se mikä naisen kohdalla katsotaan ”voimaannuttavaksi” onkin silkkaa sovinismia miehen ollessa milloin minkäkin jutun tekijä...

No, tasan ei mene yleensä onnen lahjat, edes parisuhteissa...

Jokainen perheensä hylkääjä katuu. Olen saattohoitaja.

Ei kadu!

Marko69

Illusion of equality kirjoitti:

Ihme jauruamista. Ikäänkuin jokainen nainen aina olisi joku äiti teresa; täydellinen ja pyhin kaikista?

Kyllä mies voi kypsyä naisen omintakeisiin kasvatusmetodeihin ja/tai käsitykseen parisuhteesta + hyvin useinhan on niin, että perineisesti ns. naisten työt pitää jakaa, mutta mies saa edelleen tehdä ne ns. miesten työt.

Eron sattuessa etulyöntiasema lapsiin nähden on kaiken lisäksi naisella - oli ko. nainen kuinka veemäinen puoliso tahansa - ja jos lapsetkin ovat miehen mielestä ns. menetettyjä tapauksia, niin minkäs mies taas sillekään voi; kuten mammapalstalla voi hyvin huomata, niin vikahan on aina miehessä, no matter what - ja esim. se mikä naisen kohdalla katsotaan ”voimaannuttavaksi” onkin silkkaa sovinismia miehen ollessa milloin minkäkin jutun tekijä...

No, tasan ei mene yleensä onnen lahjat, edes parisuhteissa...

Onpa sinulla miellyttävä luonne. Mitkä miesten työt? Metsästätkö ruuan perheellesi? Parkitset nahat? Poltat tervaa ja viet veneellä Tukholmaan?

Aasi.

Vierailija kirjoitti:

Luin kerran useamman miehen haastattelun, jossa kaikki katuivat. Mutta kiinni jäätyään oli pakko tyytyä siihen uuteen, kun entinen ei ottanut enää takaisin.

Nämä miehethän eivät jättäneet perhettään tahdostaa vaan pakosta.

Perheellisista miehistä, jotka käyvät maksullisissa naisissa, suurin osa ei kai koskaan haluaisi jättää vaimoaan. Vaimojen mielestä tämä kai on selvä jättämisen merkki.

Lasteni isä katuu, ei ollut ruoho vihreämpää aidan takana. Mutta teki valinnan ja sen kanssa elää. Uuden suhteensa alkuhuumassa vaan unohti että hänellä on kolme lasta joista kaksi vanhinta kyllä tajusivat mistä oli kyse kun isästä ei kuulunut mitään kuukausiin, ei vastannut puheluihin, ei tullut rippijuhliin, syntymäpäiville jne.

Uusi nainen menikin takaisin oman miehensä luo, välit lapsiin on pilattu ja entiseen elämään ei ole asiaa. Mies on itse sanonut että kaduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen perheensä hylkääjä katuu. Olen saattohoitaja.

On se kuitenkin niin iso asia elämässä, että varmasti mietityttää olisiko voinut tehdä toisin jne.

Tällä palstalla on kyllä sellaisia yleistyksiä, ettei missään muualla.

Kyllä, joku voi katua. Toisaalta, moni ei kadu.

Veikkaan että lähisukulainen katuu. Lähempänä 50 vuotta lähti noin 25 naisen matkaan, muutaman vuoden onnea kesti kunnes mies alkoi sairastella. Uusi onni lähti ja mies on nykyään surkeuden huippu aina kun tavataan. Eksän kanssa ei enää välit lämpene vaikka jotain yritystä oli päästä takaisin, yksin potee sairauksiaan yksiössä, oma vanhempi juuri kuoli eikä toisenkaan vointi ole hyvä. Satasesta vetoa että kaduttaa kun ei ole vaimoa tukena. Vaimon näkökulmasta saattoi olla luojan lykky, koska omaishoitajan roolia viriteltäisiin vaikkei mies ole edes 60 täyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Baarit notkuu täynnä niitä, jotka lähtivät ja katuivat pian, mutta lasten äiti ei enää huolinut takaisin.

Sieltä löytyy myös paljon miehiä, jotka jättivät perheensä vaimon syrjähypyn paljastuttua.

Ja sä oikeasti uskot kun kertovat näin suruissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän 5kymppisen ukon joka otti 2kymppisen tytön.

Oho tuli vauva. Oho tuli toinenkin vauva. Samaa paskaa vähän nuoremmassa paketissa.

Miten niin samaa? Nuori nainen ehkä palautuu paremmin synnytyksistä, pitää itsestään huolta koska jaksaa paremmin jo ikänsä puolesta. Luonteeltaankin voi olla mukavampi ja vauva-arki sitä myöten leppoisampaa.

(Tämän kommentin kirjoitti keski-ikäinen nainen, jos se jotain kiinnostaa)

Aika usein se jätetty vaimokin on ollut nuori saadessaan ne ensimmäisen liiton lapset ja palautunut keskimäärin yhtä hyvin kuin tämän jälkimmäisen liiton nainen.

Tietysti ikä sitten myöhemmin tekee tehtävänsä ja silloin jätetyksi tuleekin tämä vanhempi mies.

Nähnyt näitä muutaman, 30 v ikäerossa on sukupolviero . Aikaa myöden se alkaa haitata. Ei kaikkia mutta monia.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensimmäisenä kannattaa miettiä sellaista juttua, että parisuhteissa yleensä nainen on se joka päättää erota. Ei siinä auta silloin miehen haaveilla ja kaivata takaisin jos on tullut jätetyksi.

Mies jättää perheensä vain alle neljäsosassa tapauksista. Ainakin niiden tilastojen mukaan mitä minä olen nähnyt.

Näin on mutta miksi nainen jättää miehen? Koska tämä juoksi vieraissa. Ja kun jää kiinni , menee kimppaan sen uuden naisen kanssa vaikka ei oikeastaan olisi edes halunnut. Ja kun ei halunnut niin ero tulee pian tämänkin kanssa. Tällainen kuvio on tavallinen.

Useimmille oman tuttavapiirin jättäjille on käynyt huonosti. Varsinkin teini-iässä lapset reagoivat katkaisemalla suhteet pettäjävanhempaan. Uusi suhde ei yleensä kauaa kestä. Jätetty puoliso löytää monesti todella hyvän uuden kumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Perhettä ei jätetä, vaan puoliso. Ärsyttää tuo sanonta ”jättää perhe”. En tunne yhtäkään miestä, joka olisi lapsensa jättänyt erottuaan eukostaan.

Minä tunnen yhden tällaisen miehen jos nyt voi mieheksi sanoakaan, nimittäin oman isäni. Tehnyt tämän tempun vieläpä kahdesti, ensin minulle ja sisarukselleni, sitten niille kolmelle jotka teki uuden (nyt jo ex-)naisen kanssa. Yhteenkään lapsista ei pidä yhteyttä, ei kai vaan kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt koko perheen jättäisi. Yleensä jätetään vain muija, harva haluaa jättää lapsia.

Niin, mitä se jättäminen nyt on. Se että tulee totaalinen loppu lasten tapaamiseen , voi olla harvinaisempaa.

Tavallisempaa on se että se tapailu ja vastuunkanto on sitä ja tätä.

Ehkei suorastaan jättämistä mutta lapset kuitenkin vieraantuvat .

Vierailija kirjoitti:

Eihän perhettä jätetä, vaan nainen. Vanhemmuus säilyy aina. Toki joistain naisista jotka elävät symbiiosissa lastensa kanssa ero voi tuntua tuolta.

Kyllä ne lapsetkin aika usein siinä tulee samalla jätettyä, joko saman tien tai vähitellen yhteydenpitoa harventaen. Ja uusille naisille puhutaan lapsista niin lämpimästi että kyllä on hyvä isä. Vaikka onkin nähnyt lapsensa viimeksi lähes vuosi sitten, vaikka samassa kaupungissa asuvat.