Miten te sinkkuna tyytyväisenä elävät pystytte siihen?

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan on fakta, ettei suhteet kestä enää nykyään mitään joten miksi hankkiutua moiseen itseään ankeuttamaan ja masennuttamaan vielä lisää. Jos kuvittelet, että yksin on kauheaa, niin kuvittele sitten se tilanne kun tulee riitelyt ja erot kumppanin kanssa, varmaan siinä tilanteessa olisi kernaasti yksin.

Ihmeellisesti ajateltu, ” ei suhteet kestä enää nykyään mitään”, ihan kuin se olis vuosiluvusta eikä suhteessa olevista ihmisistä kiinni.

Mitenkö.

Tapa mielesi.

Älä katkeroidu.

Minulla on harrastuksia jotka pitävät kiireisenä. Tapaan ystäviä ja sisarusten lapsia eli saan olla tekemisissä lasten kanssa vaikkei omia ole.

Minulla on myös koira joka on todella hellyydenkipeä ja seuraa vaikka maailman ääriin.

Mieskontakteja ei ole vaikka haluaisin. En jotenkin vaan osaa näyttää kiinnostusta ja flirttailla :) en kaipaa yhdenillanjuttuja ollenkaan. Pitäisi tuntea ennen kuin uskallan sänkyyn.

Olen ajan myötä tottunut itsekseni olemiseen ja se on minulle niin luonnollista etten enää kovinkaan usein kaipaa läheisyyttä. Olen nainen 30. 5 vuotta sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin monen ketjussa vastanneen kokemuksen sinkkuuden helppoudesta. Itse olen 36v ja nyt menossa neljäs parisuhde. Pisin suhde on ollut 3v. Suhteiden välissä olen ollut yksin 1,5v-4v.

Parisuhteet eivät ole helppoja koska kumppani on se kirkkain ja rehellisin peilimme. Eli kyllä ne riidat kumpuaa suhteissa osapuolten omista haavoista, ei se kumppani ole vain automaattisesti paska (pl.persoonallisuushäiriöt, jotka ovat lähes poikkeuksetta kasvaneet epäterveissä kodeissa).

Omien ongelmien, käyttäytymismallien ja ajatuskuvioiden työstäminen on erittäin raskasta. Suhde ei kuitenkaan paremmaksi muutu odottamalla että se toinen muuttuu vaan on tasan niin vahva kuin sen heikoin lenkki on.

Eipä sillä, koen itse suhteet vaikeuksi ja tiedän että itselläni on paljon kehityskohteita. Omia perusongelmia suhteissa tuntuu olevan mm ae, etten saa tarpeeksi omaa tilaa ja aikaa ja en toisaalta ole yhdenkään kumppanin kanssa kokenut että hänen läsnäolonsa ei jollain tavalla häiritsisi jos ajatellaan vaikkapa yhteenmuuttoa.

Koen olevani parisuhdeihminen ja haluan jakaa elämäni jonkun toisen kanssa, mutta olen nyt toteamassa sitä että ehkä olen vain tunnekylmä koska en ole ollut yhtrenkään kumppaniin syvästi rakastunut ja aina jollain tavalla ollut kuitenkin onnellisempi yksin.

Kyllästyttää vääntää ja kääntää asioista.

Nykyinen suhdekin on kuolemaisillaan ja tämän jälkeen luovutan. Elämässä on niin paljon muutakin - aion keskittyä niihin asioihin nyt ihan kunnolla.

Aika monet elämää nähneet ja parisuhteita eläneet päätyvät lopulta siihen, että kumppani on, mutta pidetään omat asunnot. Riittää omaa tilaa, omaa rauhaa, omaa aikaa, ja yhdessäolo on aina toivottua. Suhde pysyy elävänä ja tuoreena.

Tämmöisen tavan olla yhdessä minäkin toivon löytäväni, en halua olla sinkku lopun ikää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisena melko helppoa kun historian perusteella ja maailmaa katsellessa näkee miten järkyttävästi miehet kohtelevat kaikkia naisia. Sekä vaimojaan, tyttäriään että siskojaan. Ei tarvitse kuin alle sata vuotta Suomessakin, niin näkee että miehet eivät ole sallineet akoilleen itse oman nimen valitsemista, seksin valitsemista, oman vapaan liikkuvuuden valitsemista tai lasten nimen valitsemista. Miehet ovat hallinneet naisia parisuhteissa väkivallan ja tyrannian avulla. Nainen on orjan asemassa perinteisessä avioliitossa. Se mitä miehet tekevät naisille avioliitoissa, ja miten vähän miehet tukevat naisia varmasti kertoo jotain miehistä. En tajua miten koulutettu nainen kykenee toistamaan avioliiton hirveimpiä tapoja. Pidän suoraan sanottuna epäihmisenä naista, joka valitsee isän nimen jälkeen vielä toisen kerran miehen nimen. Ihan järkyttävää. Ja teille junteille tämä on normi.

Jos miehet välittäisivät naisista, he haluaisivat naisilleen hyvää. Sen sijaan miehet haluavat naisten kautta valtaa omille suvuilleen ja poikalapsia jatkamaan perinteitä. Mitään arvoa naisella ei ole. Miehet alistavat naisia seksissä, avioliitossa, työpaikoissa, lainsäädännössä, perinteissä.

Ei ole vaikeaa olla sinkku kun näkee että miehet tuijottavat aikuisviihdettä samalla kun naiset raatavat, vaihtavat nimiään vaikka viisi kertaa ja luopuvat mukavuuksistaan ja eduistaan miehen tähden. Mitään vastaavaa miehet eivät tee naisilleen. Pettää he kyllä osaavat, eivätkä siitäkään ota vastuuta vaan muita syyttelevät.

Jos ja kun asenteesi on miehiä kohtaan tuo ja jos oletan let myös hetero, niin ymmärrän aika hyvin miksi olet sinkku, etkä elä parisuhteessa, jonka syntyminen kaiketi edellyttää, jonkinlaista luottamusta ja uskoa toiseen ihmisenä, joka voi tuoda iloa ja nautintoa, eikä ole ..nyt loppuu sanat- no monin tavoin halvekisttava olio.  

Järkytyin kanssa tuosta. Hirveää miesvihaa. Sairas pää.

Juuri tällaisia tossukoita miehen kanssa olevat naiset ovat :DD He järkyttyvät enemmän miehiin kohdistuvista historiallisista FAKTOISTA, mutta naisviha ei teitä haittaa. Miksi et järkyttyisi vaikka siitä, että naiset alistuvat olemaan aviomiestensä omaisuutta? Miksi et järkyty avioliittojen NAISVIHASTA? Mitä miesvihaa on siinä, että tuo esiin täysin tosiasioita historiasta ja nykypäivästä? Teitä naisia ei järkytä väkivalta tai tyttölasten abortit, mutta teitä järkyttää aivan kauheasti se, että miesten tekoja tuo esiin. Nytkin yrität laittaa kritiikin sairauden piikkiin. Se ei ole sairasta, että miehet vaativat nimeään, he vaativat  Aasiassa vain poikalapsia? Se ei ole sairasta, että kiinassa on erityisiä pilkkarituaaleja tytön syntymälle? Se ei saa sinua järkyttymään? Se ei saa ketään järkyttymään, te naiset olette siinä itse mukana.

Joku suhteellisuudentaju kiitos. Miksi te naiset ette hauku naisvihaa? Miksi ette puutu miesvaltaisten keskustelupalstojen ja sukujen naisvihaan? Miksi???