Lue keskustelun säännöt.
Miten te sinkkuna tyytyväisenä elävät pystytte siihen?
30.10.2018 |
Olen 36v mies ja totuushan on, että tässä iässä ei enää naista tämän ikäinen epäkiinnostava mies löydä.
Haluaisin kuulla, että miten te naiset tai miehet, jotka elätte tyytyväisinä yksin olette saaneet tukahdutettua läheisyyden kaipuun? Ettei ole ketään jonka kanssa elää arkea ja juhlaa? Itsellä tuntuu olevan vaikea asia vaikka tiedostan, että pitäisi vain hyväksyä asia jotenkin.
Kommentit (125)
Olen n51, ilmeisen viehättävä koska saan vielä ehdotuksia, mutta päättänyt elää yksin koska pettymyxet.
Jos olisin alle 40, en tyytyisi elämään yksin kohti hautaa.
Mutta jos haluat tietää, 2v terapia jossa olen vahvistanut itseäni ja suuntautunut uraan, lapsen parisuhde saattaa tuottaa lapsenlapsia, olen hankkinut villejä kissoja tuhoamaan asuntoni, kavereita, harrastuksia, muuttoa ytimeen, kiirettä ja jne.
Miehen tarpeet ovat vähän toisenlaiset. Kiinnostaako metsästys, koirat, jne?
Tai sitten otat sen pullukan mukavan 180 cm leipojan jolla on puujalka ja lasisilmä, mutta vie yksinäisyytesi mukavaan perhe-eloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommenteissa moni kieltää itseltään se tosiasian, että
"on ihanaa
kun rakastaa -
ja vastarakkautta kun saa..."Parisuhde ja yhteisasuminen ovat sitten eri asia.
Mutta kyllä minä uusiosinkkuna kaipaan ja olen altis rakastumaan, vieläkin.(P.s.Kuka tietää mistä laulusta sanat? ;-))
No, kun sitä vastarakkautta ei ole koskaan saanut, niin tekee aika helpoksi asiat :D
Kyllähän noita kiinnostuneita NYT tuntuisi olevan vähän väliä, muttei vaan jotenkin kiinnosta enää yrittää otta selvää josko se sittenkin on vaan omaa mielikuvitusta ja hajottaa päänsä sitten siinä.
Minä taas en ymmärrä ihmisiä joilla on niin kova läheisyydenkaipuu että sitä kokoajan murehtivat tai ovat mieluummin kenen tahansa kanssa kuin yksin. Minulla on kivat työkaverit, töissä tapaan muutenkin ihmisiä, on mukavia kavereita, sekä hyviä ystäviä ja toisaalta viihdyn kaikista mieluiten yksin vapaa-aikanani. Mutta se on tietenkin luksusta että minulla on varaa valita; voisin olla myös ystävien seurassa tai jonkun miehen, joita aina seuraksi esim Tinderistä löytyisi. Ei vaan huvita yhtään. Seksiä en kaipaa ja sekin on melkeinpä laadukkaampaa yksin. Olen varmaan outo. Mutta onnellinen näin. N37v
En aina pystykään.
Olisi kyllä hienoa kun olisi kumppani jonka kanssa nauttia retkeilystä, jutustelusta, leffailloista ja vaikka mistä. Voitaisiin jakaa iloja ja saada tukea huonoina hetkinä.
Harmi kyllä pariutumisessa tuntuu olevan kastijärjestelmä. Minä kuulun kastiin "kelpaat pesänrakennusvaiheeseen jos olet ahkera, tai laastariksi kun jännittävämpi mies jätti". Omana itsenäni en ole riittävän kiinnostava, paitsi kaverina.
Ei auta kun yrittää pysytellä liikkeessä. Tehdä niin paljon hauskoja asioita kuin pystyy. Kun pysähtyy, usein tulee aika tyhjä fiilis.
M/43v, ei kokemusta parisuhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole parisuhdeihminen ollenkaan, ahdistun sellasessa suhteessa, että olisin jonkun "tyttöystävä", "vaimo"sta puhumattakaan.. pahin painajainen itselleni.
Minulla on lapsi ja perhettä, en tarvitse seksirakkautta, saan läheisyyttä klaaniltani.
Kun kykenee nauttimaan ja iloitsemaan itsekeen ja omasta seurastaan, niin on myös jotain mitä jakaa ja antaa toiselle; sen sijaan, että odottaisi saati vaatisi, että toinen toisi elämän sisällön miellekkyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko minussa jotain vialla, mutta ihan helposti pystyn olemaan itsekseni. Ikää 30 ja olen siis mies. Päiväni täyttyvät erittäin sosiaalisesta työstä, kavereiden näkemisestä ja liikunnan harrastamisesta. Kaiken tämän jälkeen on ihan kiva olla omassa rauhassa. Välillä on suorastaan hienoa olla vain yksin kotona ja ladata akkuja. Ehkä olen sitten jonkun sortin introvertti, mutta minulle yksin vietetty sunnuntai näyttäytyy enemmänkin laatuaikana kuin kidutuksena. Tykkään myös aina loman tullessa matkustaa jonnekin ja seikkailla siellä yksin. Minun "ongelmani" tosin on aina ollutkin, että viihdyn hyvin oman itseni kanssa, enkä tunne tarvetta olla ihmisten seurassa koko ajan.
Tuntuu, että minun pitäisi kai kipeästi kaivata naista vierelleni, mutta ei kyllä yhtään tunnu siltä. Vapaus on ihanaa. En ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi niin monet ikäiseni miehet näkevät sinkkuuden niin kamalana asiana ja kuolemantuomiona, mutta kai ihmiset ovat erilaisia. Itse en tarvitse vierelleni naista ollakseni kokonainen ihminen.
olen erakkoluonne, viihdyn parhaiten itsekseni, ja näin yhden teinin äitinä.
miehistä en ole koskaan löytänyt mitään iloa elämääni.
ei me kaikki haluta elää parisuhteissa. ihmiset on erilaisia.
mutta sinä ap varmasti kyllä naisen löydät, moni tuntuu haluavan elää vain parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 41v mies. Erosin neljä vuotta sitten ja nämä vuodet on ollut elämäni parasta aikaa ja stressitöntä. Tykkäsin olla suhteessa tiettyyn pisteeseen asti ja on hyviä muistoja paljon, mutta tätä omaa aikaa ei voita mikään. Se, että tulen kotiin niin kukaan ei ole vaatimassa mitään ja saan rojahtaa sohvalle hiljaisuuteen. Saan mennä ja tehdä ihan mitä päähän juolahtaa ilman, että luuri soi tai valmiiksi riidellään asiasta onko se nyt reilua mennä johonkin. Sain itse laittaa kämppäni oman maun mukaan ja vähällä tavaralla. Teen ruokaa vain itselleni ilman, että tarvii kuunnella miksi teet tota ruokaa, kun on sitä ja tätä.. Neljän vuoden aikana en ole kertaakaan ollut kipeä en edes flunssassa ei pääkipeenä ei stressivatsaa ei mitään. Omia lapsia ei ole, joten sekin asia oli loppujen lopuksi helpotus ettei niistä tarvinu riidellä.
Eroottiset retket hoidan samasta kaveripiiristä olevan naisen kanssa, joka ei halua miestä nurkkiin ja seurustella. Nämä asiat hoidetaan 1-2 kertaa viikossa vähän molempien menoista riippuen, mutta tämä asia ollaan pidetty omana tietona. Kukaan ei tiedä eikä kukaan osaa edes epäillä. Tätä on jatkunut kaksi vuotta. Olen miettinyt asiaa haluanko enää edes parisuhdetta, niin en kyllä näillä näkymin halua, mutta se on varmaa etten koskaan muuta yhteen kenenkään kanssa.
1-2 kertaa viikossa seksiä vakikumppanin kanssa... Kuullostaa minusta parisuhteelta (vaikka ette ilmeisesti asu yhdessä) ja aika mukavalta parisuhteelta :).
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko minussa jotain vialla, mutta ihan helposti pystyn olemaan itsekseni. Ikää 30 ja olen siis mies. Päiväni täyttyvät erittäin sosiaalisesta työstä, kavereiden näkemisestä ja liikunnan harrastamisesta. Kaiken tämän jälkeen on ihan kiva olla omassa rauhassa. Välillä on suorastaan hienoa olla vain yksin kotona ja ladata akkuja. Ehkä olen sitten jonkun sortin introvertti, mutta minulle yksin vietetty sunnuntai näyttäytyy enemmänkin laatuaikana kuin kidutuksena. Tykkään myös aina loman tullessa matkustaa jonnekin ja seikkailla siellä yksin. Minun "ongelmani" tosin on aina ollutkin, että viihdyn hyvin oman itseni kanssa, enkä tunne tarvetta olla ihmisten seurassa koko ajan.
Tuntuu, että minun pitäisi kai kipeästi kaivata naista vierelleni, mutta ei kyllä yhtään tunnu siltä. Vapaus on ihanaa. En ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi niin monet ikäiseni miehet näkevät sinkkuuden niin kamalana asiana ja kuolemantuomiona, mutta kai ihmiset ovat erilaisia. Itse en tarvitse vierelleni naista ollakseni kokonainen ihminen.
Oot ihan kuin minä, paitsi että olen sua pari vuotta vanhempi nainen. Olisin oikeasti voinut kirjoittaa samat sanat. Mua patistellaan parisuhteeseen joka suunnalta, on aina patisteltu, mutta kun ei vaan ole mun juttu.
Kaikki ei halua samoja asioita elämältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana tuli sitä parisuhdetta haettua senverran pakkomielteisesti huonolla menestyksellä, että masennutin itseni. Siitä jäi kai jonkinlainen trauma ja aloin pelätä vastakkaista sukupuolta ja edes ajatusta parisuhteesta.
Minun nelikymppisen sinkun arki töineen, koirineen, hevosineen ja yhdistystoimintoineen (jonka tiimoilta osallistun rokkitapahtumiin), kavereiden ja sukulaisten tapaamisineen on jo niin hektistä, että en edes ehtisi. Mihin tuossa kuviossa miehen tunkee? Näin sinkkuna tunnen olevani minut itseni kanssa ja onnellinen. Olen perusluonteeltani vähän itsekäs jäärä, joten parempi näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N49 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 41v mies. Erosin neljä vuotta sitten ja nämä vuodet on ollut elämäni parasta aikaa ja stressitöntä. Tykkäsin olla suhteessa tiettyyn pisteeseen asti ja on hyviä muistoja paljon, mutta tätä omaa aikaa ei voita mikään. Se, että tulen kotiin niin kukaan ei ole vaatimassa mitään ja saan rojahtaa sohvalle hiljaisuuteen. Saan mennä ja tehdä ihan mitä päähän juolahtaa ilman, että luuri soi tai valmiiksi riidellään asiasta onko se nyt reilua mennä johonkin. Sain itse laittaa kämppäni oman maun mukaan ja vähällä tavaralla. Teen ruokaa vain itselleni ilman, että tarvii kuunnella miksi teet tota ruokaa, kun on sitä ja tätä.. Neljän vuoden aikana en ole kertaakaan ollut kipeä en edes flunssassa ei pääkipeenä ei stressivatsaa ei mitään. Omia lapsia ei ole, joten sekin asia oli loppujen lopuksi helpotus ettei niistä tarvinu riidellä.
Eroottiset retket hoidan samasta kaveripiiristä olevan naisen kanssa, joka ei halua miestä nurkkiin ja seurustella. Nämä asiat hoidetaan 1-2 kertaa viikossa vähän molempien menoista riippuen, mutta tämä asia ollaan pidetty omana tietona. Kukaan ei tiedä eikä kukaan osaa edes epäillä. Tätä on jatkunut kaksi vuotta. Olen miettinyt asiaa haluanko enää edes parisuhdetta, niin en kyllä näillä näkymin halua, mutta se on varmaa etten koskaan muuta yhteen kenenkään kanssa.
1-2 kertaa viikossa seksiä vakikumppanin kanssa... Kuullostaa minusta parisuhteelta (vaikka ette ilmeisesti asu yhdessä) ja aika mukavalta parisuhteelta :).
tossa myös lukee menoista riippuen, joten ei välttämättä ole aina edes 1-2 kertaa ja mun silmiini toi ei vaikuta parisuhteelta. molemmat tekee mitä lystää ja tuntevat entuudestaan, niin tollanen on ihanne tilanne, kun ei tarvitse selibaatissa kärvistellä. tollasen ns suhteen ottaisin heti itsekin jos saisin.
Vierailija kirjoitti:
En aina pystykään.
Olisi kyllä hienoa kun olisi kumppani jonka kanssa nauttia retkeilystä, jutustelusta, leffailloista ja vaikka mistä. Voitaisiin jakaa iloja ja saada tukea huonoina hetkinä.
Harmi kyllä pariutumisessa tuntuu olevan kastijärjestelmä. Minä kuulun kastiin "kelpaat pesänrakennusvaiheeseen jos olet ahkera, tai laastariksi kun jännittävämpi mies jätti". Omana itsenäni en ole riittävän kiinnostava, paitsi kaverina.
Ei auta kun yrittää pysytellä liikkeessä. Tehdä niin paljon hauskoja asioita kuin pystyy. Kun pysähtyy, usein tulee aika tyhjä fiilis.
M/43v, ei kokemusta parisuhteista.
Mulla sama sen suhteen, että sitten kun ei ole liikkeessä niin huomaa äkkiö kaipaavansa toista ihmistä.
Ap
Olen 28v nainen ja olen seurustellut todella vähän. Olen onnellisempi yksin. Ystävät ovat minulle kaikki kaikessa ja yksi läheisimmistä ystävistäni on exäni. Meillä on oikeastaan nyt läheisempi suhde kuin seurustellessamme. Me emme myöskään kumpikaan erinäisitä syistä etsi seurustelusuhdetta, joten läheisyydenkaipuu tulee kyllä tyydytettyä. Pärjäsin kyllä oikein hyvin ilmankin lähemmäs 30 kuin 20 vuotta asti.
Siihen tottuu. Välillä harmittaa kun ei ole seksielämää (en tykkää harrastaa seksiä muuten kuin parisuhteessa), joten pyrin käyttämään aikani jotenkin muuten. Videopelit, elokuvat ja kirjat vie ajatuksia muualle.
M29
Vierailija kirjoitti:
olen erakkoluonne, viihdyn parhaiten itsekseni, ja näin yhden teinin äitinä.
miehistä en ole koskaan löytänyt mitään iloa elämääni.ei me kaikki haluta elää parisuhteissa. ihmiset on erilaisia.
mutta sinä ap varmasti kyllä naisen löydät, moni tuntuu haluavan elää vain parisuhteessa.
Olen sen suhteen jo luovuttanut. En jaksa enää edes yrittää. Pakkeja monta vuotta kerännyt niin saa riittää mun osalta.
Ap
Jos et ole sinkkuna onnellinen niin tuskin olet sitä parisuhteessakaan.
En ole enää sinkku, mutta olin 4 vuotta sinkkuna (ja selibaatissa) juuri siinä iässä kun suhteita yleensä luodaan, 18-22v. Kokemukseni ei siis ehkä vastaa sitä, mitä aikuisen sinkkuus on. Minulle sinkkuus oli hyvin helppoa, sain läheisyyttä ja turvaa kannustavasta perheestä ja ihanista ystävistä, raukkaudesta ei siis ollut mitään pulaa. Opiskelu, työt, harrastukset ja itsensä kehittäminen piti kiireisenä, ei edes kunnolla huomannut omaavansa elämässään mitään "tyhjiötä".