Miten te sinkkuna tyytyväisenä elävät pystytte siihen?

Ei minulla ole koskaan lapsuuden jälkeen ollut mitään läheisyyden kaipuuta. Aseksuaalikin olen joten seksi ei kiinnosta. 

Silti olen nuorena muutaman kerran yrittänyt seurusteluja, kun tuntui että sen kuuluu mennä niin. Mutta tajusin etten tykkää seksistä ja vielä vähemmän ihmisseurasta joten aika äkkiä ymmärsin että olen erakkoluonne ja onnellisin yksin.

- n 44

Kyllä sitä naista kaipaa joka on se ainoa oikea, näyttää miten tärkee on. Joskus vielä löydän sen : )

Jos tutustuisin johonkin kiinnostavaan mieheen, ehkä sitten alkaisin tuntea läheisyyden kaipuuta juuri sitä miestä kohtaan, mutta mitään irrallista läheisyyden kaipuuta minulla ei erikseen ole. Vähän sama kuin ettei ole tarvetta tehdä väkivaltaisia tekoja, kun ei ole ketään jota vihaisin.

Huomasin itessäni sellasen jutun, kun ollu muutaman vuoden sinkkuna ja menin sit tinderiin. Sain samantien mätsin ja juttelin sen naisen kanssa muutaman päivän ennen treffejä. Siellä treffeillä tajusin, että ei mua kiinnosta yhtään mennä pitemmälle. Naisessa ei ollut mitään vikaa ja oli erittäin aito ja just sellanen mitä olin ajatellut. Mutta mulla jyskytti päässä se, että nyt alkaa tutustumisvaihe ja luurin kyttäily ja ne loputtomat viestit ja se oman ajan puute ja olla kellon kanssa menossa ympäriinsä. Mul tuli jo tossa vaiheessa se, että ei musta taida olla enää tohon touhuun alottaa kaikki nollista. En tiedä onks se tää ikä, kun olen 42 vuotias. Mutta jotenki se ajatus alko tuntuu vaan työläältä, että tässä pitäs nyt sit kattoo mihin kaikki johtaa jos johtaa.

Ei onni tule etsien vaan eläen. - Olisi hieman arveluttavaa jätttää oman onni ja nautinto riippumaan vain ja ainoastaan toisen olemassa olosta, jota ei olisi vielä koskaan tavannut saati kohdannut... Saattaisi silloiin Ihastua ja raastua enemmän omaan mielikuvaansa ja haavee-seensa .  

Pitkän parisuhteen päätyttyä oli alkuun hankalaa olla tyytyväinen sinkkuuteen, mutta ajan kanssa se olotila syntyi ja nyt tuntuu vaikealta ajatella että eläisin joskus vielä tyytyväisenä parisuhteessa. Tässä tietysti on se ero sinun tilanteeseen, että minulla on vertailupohjaa: tiedän myös ne parisuhteen huonot puolet. Sinulla tuntuu olevan idealistinen käsitys suhteessa olemisesta. Plus se että en koe olevani yksin vaikka en ole parisuhteessa, kyllä minulla on ihmisiä joiden kanssa jakaa arkea ja juhlaa.

Mutta jos suhde on se mitä tavoittelet ja mikä tekisi elämästäsi elämisen arvoista, niin miksi luopuisit sen tavoittelemisesta? Ehkä ennemmin kannattaisi tarkistella omia toimintatapojasi: voisitko tehdä jotain toisin, että saat sen mitä haluat?

Vierailija kirjoitti:

Naisena melko helppoa kun historian perusteella ja maailmaa katsellessa näkee miten järkyttävästi miehet kohtelevat kaikkia naisia. Sekä vaimojaan, tyttäriään että siskojaan. Ei tarvitse kuin alle sata vuotta Suomessakin, niin näkee että miehet eivät ole sallineet akoilleen itse oman nimen valitsemista, seksin valitsemista, oman vapaan liikkuvuuden valitsemista tai lasten nimen valitsemista. Miehet ovat hallinneet naisia parisuhteissa väkivallan ja tyrannian avulla. Nainen on orjan asemassa perinteisessä avioliitossa. Se mitä miehet tekevät naisille avioliitoissa, ja miten vähän miehet tukevat naisia varmasti kertoo jotain miehistä. En tajua miten koulutettu nainen kykenee toistamaan avioliiton hirveimpiä tapoja. Pidän suoraan sanottuna epäihmisenä naista, joka valitsee isän nimen jälkeen vielä toisen kerran miehen nimen. Ihan järkyttävää. Ja teille junteille tämä on normi.

Jos miehet välittäisivät naisista, he haluaisivat naisilleen hyvää. Sen sijaan miehet haluavat naisten kautta valtaa omille suvuilleen ja poikalapsia jatkamaan perinteitä. Mitään arvoa naisella ei ole. Miehet alistavat naisia seksissä, avioliitossa, työpaikoissa, lainsäädännössä, perinteissä.

Ei ole vaikeaa olla sinkku kun näkee että miehet tuijottavat aikuisviihdettä samalla kun naiset raatavat, vaihtavat nimiään vaikka viisi kertaa ja luopuvat mukavuuksistaan ja eduistaan miehen tähden. Mitään vastaavaa miehet eivät tee naisilleen. Pettää he kyllä osaavat, eivätkä siitäkään ota vastuuta vaan muita syyttelevät.

Jos ja kun asenteesi on miehiä kohtaan tuo ja jos oletan let myös hetero, niin ymmärrän aika hyvin miksi olet sinkku, etkä elä parisuhteessa, jonka syntyminen kaiketi edellyttää, jonkinlaista luottamusta ja uskoa toiseen ihmisenä, joka voi tuoda iloa ja nautintoa, eikä ole ..nyt loppuu sanat- no monin tavoin halvekisttava olio.  

Mulla ei ole mitään läheisyydenkaipuuta. 

N41

Itse ainakin nautin täysillä omasta ajasta, omasta rauhasta ja omasta tilasta. Onni on omassa käsissä siten että tekee arjestaan miellyttävän!

Vierailija kirjoitti:

Jos et ole sinkkuna onnellinen niin tuskin olet sitä parisuhteessakaan.

Tuohon on kyllä kiteytetty oleellinen.

Itsekin pitemmän aikaa sinkkuna ollut ja aika vaan katoaa johonkin. Ilmeisesti ajan nopea kuluminen on merkki siitä ettei tää sinkkuna olo kovin schaissea oo🙂

Olin parisuhteissa koko aikuisikäni ilman kunnon taukoja ennen kuin jäin sinkuksi omasta tahdostani viime kerran. Minulla siis on kokemusta parisuhteen valo- ja varjopuolista, ja ainakin nyt parin vuoden yksinolon jälkeen minun vaakani kallistuu vahvasti yksinolon riemuun. Joskus hyvin harvakseltaan tulee olo, että olisipa joku, jonka kainaloon ryömiä. Mutta sitten siihen tulee kuvioon muutakin kuin vain se kainalo silloin kun minä sitä tarvitsen.

Tarvitsen paljon omaa aikaa ja menen hyvin herkästi hälytystilaan, kun joku "tunkeutuu alueelleni" ja joudun ylittämään omia rajojani toisen mieliksi. Seksiin en toista ihmistä tarvitse, se ei ole sadan ensimmäisen syyn joukossa miettiessä parisuhteen mahdollisuutta. Ehkä siis tarve läheisyydelle tulee vain silloin, kun olen surullinen, ja sitä ilmenee onneksi harvoin.

Viihdyn itseni kanssa ja olen huomannut, että parisuhteessa "unohdan itseni" liian helposti ja laitan toisen tarpeet etusijalle, joten näin on ehdottomasti parempi. Miehiä katselen ulkona lähinnä siinä mielessä, että "onpas häntä kiva katsella", tiedostaen, että sen lähemmäs ei kannatakaan pyrkiä. Siellä söpön kuoren alla on kuitenkin tavallinen ihminen, jolla on omat rajansa ja tarpeensa ja vaatimuksensa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 36v mies ja totuushan on, että tässä iässä ei enää naista tämän ikäinen epäkiinnostava mies löydä.

Haluaisin kuulla, että miten te naiset tai miehet, jotka elätte tyytyväisinä yksin olette saaneet tukahdutettua läheisyyden kaipuun? Ettei ole ketään jonka kanssa elää arkea ja juhlaa? Itsellä tuntuu olevan vaikea asia vaikka tiedostan, että pitäisi vain hyväksyä asia jotenkin.

Minä ainakin vihaan sinkkuuttani. Ei kaverisuhteet korvaa parisuhdetta, se on ainutlaatuinen suhde. Kaipaan seksiä ja sitä, että joku mies pitää minua kauniina ja haluttavana.

Viides sinkkuvuosi menossa. Todella masentunut olen välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisena melko helppoa kun historian perusteella ja maailmaa katsellessa näkee miten järkyttävästi miehet kohtelevat kaikkia naisia. Sekä vaimojaan, tyttäriään että siskojaan. Ei tarvitse kuin alle sata vuotta Suomessakin, niin näkee että miehet eivät ole sallineet akoilleen itse oman nimen valitsemista, seksin valitsemista, oman vapaan liikkuvuuden valitsemista tai lasten nimen valitsemista. Miehet ovat hallinneet naisia parisuhteissa väkivallan ja tyrannian avulla. Nainen on orjan asemassa perinteisessä avioliitossa. Se mitä miehet tekevät naisille avioliitoissa, ja miten vähän miehet tukevat naisia varmasti kertoo jotain miehistä. En tajua miten koulutettu nainen kykenee toistamaan avioliiton hirveimpiä tapoja. Pidän suoraan sanottuna epäihmisenä naista, joka valitsee isän nimen jälkeen vielä toisen kerran miehen nimen. Ihan järkyttävää. Ja teille junteille tämä on normi.

Jos miehet välittäisivät naisista, he haluaisivat naisilleen hyvää. Sen sijaan miehet haluavat naisten kautta valtaa omille suvuilleen ja poikalapsia jatkamaan perinteitä. Mitään arvoa naisella ei ole. Miehet alistavat naisia seksissä, avioliitossa, työpaikoissa, lainsäädännössä, perinteissä.

Ei ole vaikeaa olla sinkku kun näkee että miehet tuijottavat aikuisviihdettä samalla kun naiset raatavat, vaihtavat nimiään vaikka viisi kertaa ja luopuvat mukavuuksistaan ja eduistaan miehen tähden. Mitään vastaavaa miehet eivät tee naisilleen. Pettää he kyllä osaavat, eivätkä siitäkään ota vastuuta vaan muita syyttelevät.

Jos ja kun asenteesi on miehiä kohtaan tuo ja jos oletan let myös hetero, niin ymmärrän aika hyvin miksi olet sinkku, etkä elä parisuhteessa, jonka syntyminen kaiketi edellyttää, jonkinlaista luottamusta ja uskoa toiseen ihmisenä, joka voi tuoda iloa ja nautintoa, eikä ole ..nyt loppuu sanat- no monin tavoin halvekisttava olio.  

Järkytyin kanssa tuosta. Hirveää miesvihaa. Sairas pää.

Kyllä toiveena on löytää parisuhde vielä. Olen nainen ikää 41. Inhoan sinkkuna oloa. Siinä ei ole mitään hauskaa ja jännittävää tässä iässä. Varsinkin viikonloput ovat vaikeita, kun tuntuu, että kaikki muut ovat pariskuntana. Ruokakaupassakin näkee pelkkiä pariskuntia.

Pitkissä parisuhteissa olen todennut, että ei miehen tai ylipäätään toisen ihmisen kanssa koskaan ole samoja asioita vailla. Kun minusta meillä menee hyvin, kaikki on balanssissa ja rakkaus kukoistaa, miehen mielestä meillä menee huonosti. Kun taas minun mielestäni mies laiminlyö minua ja meillä on ongelmia, jotka pitäisi selvittää, sanoo mies, että meillähän on ollut kaikki harvinaisen täydellisesti viime aikoina. Helpompaa vain olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan on fakta, ettei suhteet kestä enää nykyään mitään joten miksi hankkiutua moiseen itseään ankeuttamaan ja masennuttamaan vielä lisää. Jos kuvittelet, että yksin on kauheaa, niin kuvittele sitten se tilanne kun tulee riitelyt ja erot kumppanin kanssa, varmaan siinä tilanteessa olisi kernaasti yksin.

Ihan hassu asenne. Eihän sitä uskaltaisi mitään tehdä jos noin ajattelee. Uskaltaako mennä töihin, jos tulee potkut. Kävelylle, jos jää auton alle.

Elämän hukkaan heittämistä tuollainen pelossa elämäminen . Mieluummin särkynyt sydän, kuin käyttämätön sydän.

T: nainen, joka todellakin etsii yhä rakkautta, vaikka kerran sydän särkynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen erakkoluonne, viihdyn parhaiten itsekseni, ja näin yhden teinin äitinä.

miehistä en ole koskaan löytänyt mitään iloa elämääni.

ei me kaikki haluta elää parisuhteissa. ihmiset on erilaisia.

mutta sinä ap varmasti kyllä naisen löydät, moni tuntuu haluavan elää vain parisuhteessa.

Olen sen suhteen jo luovuttanut. En jaksa enää edes yrittää. Pakkeja monta vuotta kerännyt niin saa riittää mun osalta.

Ap

ehkä onkin ihan hyvä että luovutat, jonain päivänä kohtalo puuttuu peliin.

yrittämisellä vain masennat itsesi, naiset vaistoavat epätoivosi ja pakkomielteesi saada parisuhde, juoksevat tietysti sellaista pakoon.

kun et enää välitä, joku tulee elämääsi huomaamatta.

En jaksa enää tavata edes kavereitani, miten jaksaisin parisuhdetta, jatkuvaa yhdessä olemista toisen kanssa. en mitenkään. En ole parisuhdeihminen.

Nuorena sitä jaksoi vielä vähän ihastua miehiin, ei enää nykyään. Ikä on parantanut siitä vaivasta.

Yksin oleminen on parasta elämässä.

46v

017 kirjoitti:

Kyllä sitä naista kaipaa joka on se ainoa oikea, näyttää miten tärkee on. Joskus vielä löydän sen : )

Se on oma äiti ja äidinrakkaus, jota ihmiset etsivät kaikista kumppaneistaan

Ei siinä ole mitään pystymistä, kun en vaan ole koskaan ollut mikään parisuhdeihminen. Kaksi vakavampaa seurustelusuhdetta takana, molemmissa kyllä toinen puolisko oli oikein rakas ja kaikin puolin mukava, mutta itse en vain osaa kuvitella jakavani omaa elämääni niin tiiviisti kenenkään kanssa. Alkaa ahdistaa ja kaipaan omaa rauhaa ja omaa aikaa.

Kyllä, olen introvertti, ei, en ole ikinä viihtynyt isossa seurassa, kyllä, kaipaan todella paljon omaa aikaa ja rauhaa ja ei, en silti ole juro tyyppi, jolla ei ole ystäviä, vaan varmasti moni luokittelisi minut seurassa hyvinkin sosiaaliseksi ja mukavaksi. Tilanne nyt vain on se, että kun työssä, harrastuksissa ja kavereiden ja sukulaisten kanssa "joudun" olemaan sosiaalinen, eivät sosiaaliset voimavarani riitä siihen, että jakaisin elämäni vielä jonkun kanssa ja joutuisin ottamaan hänen aikataulunsa ja tarpeensa huomioon. Siispä viihdyn paremmin yksin ja nautin omasta rauhastani silloin, kun se on mahdollista. En ole koskaan halunnut lapsia, vaikka toisten lapset parhaimmillaan ovat ihan kivoja, joten senkään takia en parisuhdetta kaipaa. Olen siis niitä "outoja" ihmisiä, jotka ovat sinkkuja vapaasta tahdostaan, koska vihdyn ja voin paljon paremmin näin.