Lue keskustelun säännöt.
Miten te sinkkuna tyytyväisenä elävät pystytte siihen?
30.10.2018 |
Olen 36v mies ja totuushan on, että tässä iässä ei enää naista tämän ikäinen epäkiinnostava mies löydä.
Haluaisin kuulla, että miten te naiset tai miehet, jotka elätte tyytyväisinä yksin olette saaneet tukahdutettua läheisyyden kaipuun? Ettei ole ketään jonka kanssa elää arkea ja juhlaa? Itsellä tuntuu olevan vaikea asia vaikka tiedostan, että pitäisi vain hyväksyä asia jotenkin.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Olen 55 v. nainen, ollut yksin 15 vuotta. Siihen tottuu. Mitä kauemmin olet yksin, sen helpompaa se on. Nykyään en enää edes voisi kuvitella olevani miehen kanssa.
Kokeile naista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on eläimiä ja paljon aikaa vievä harrastus. Tuohon, "Ettei ole ketään jonka kanssa elää arkea ja juhlaa": näen kavereita sekä arkena että juhlin heidän kanssaan. Kaveripiirissä siis lähinnä sinkkuja tai vela-pariskuntia. Joulun vietän aina vanhempien ja siskon kanssa. Siskolla on 2 lasta, entistä miestä eivät omat lapsensa kiinnosta, joten hekin ovat aina mukana joulunvietossa.
Tulee niitä heikkojakin hetkiä toisinaan kun kaipaisi taas kumppania elämään, mutta sitten kun hetken muistuttelee itseään mitä shaipaa se on niin monet kerrat ollut niin palaankin taas tyytyväisyyden tunteeseen :D särkyneitä sydämiä, itkua, valheita, epätietoisuutta, kompromisseja ja lopulta henkisiä puukkoja selkä täynnä. Joo itsenäisyys on sittenki ihan jees :)
Vierailija kirjoitti:
Tulee niitä heikkojakin hetkiä toisinaan kun kaipaisi taas kumppania elämään, mutta sitten kun hetken muistuttelee itseään mitä shaipaa se on niin monet kerrat ollut niin palaankin taas tyytyväisyyden tunteeseen :D särkyneitä sydämiä, itkua, valheita, epätietoisuutta, kompromisseja ja lopulta henkisiä puukkoja selkä täynnä. Joo itsenäisyys on sittenki ihan jees :)
Joo tohon on itsensä aina hyvä palauttaa niin se ihastuminenkin helpottaa heti, ei maksa vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen 41v mies. Erosin neljä vuotta sitten ja nämä vuodet on ollut elämäni parasta aikaa ja stressitöntä. Tykkäsin olla suhteessa tiettyyn pisteeseen asti ja on hyviä muistoja paljon, mutta tätä omaa aikaa ei voita mikään. Se, että tulen kotiin niin kukaan ei ole vaatimassa mitään ja saan rojahtaa sohvalle hiljaisuuteen. Saan mennä ja tehdä ihan mitä päähän juolahtaa ilman, että luuri soi tai valmiiksi riidellään asiasta onko se nyt reilua mennä johonkin. Sain itse laittaa kämppäni oman maun mukaan ja vähällä tavaralla. Teen ruokaa vain itselleni ilman, että tarvii kuunnella miksi teet tota ruokaa, kun on sitä ja tätä.. Neljän vuoden aikana en ole kertaakaan ollut kipeä en edes flunssassa ei pääkipeenä ei stressivatsaa ei mitään. Omia lapsia ei ole, joten sekin asia oli loppujen lopuksi helpotus ettei niistä tarvinu riidellä.
Eroottiset retket hoidan samasta kaveripiiristä olevan naisen kanssa, joka ei halua miestä nurkkiin ja seurustella. Nämä asiat hoidetaan 1-2 kertaa viikossa vähän molempien menoista riippuen, mutta tämä asia ollaan pidetty omana tietona. Kukaan ei tiedä eikä kukaan osaa edes epäillä. Tätä on jatkunut kaksi vuotta. Olen miettinyt asiaa haluanko enää edes parisuhdetta, niin en kyllä näillä näkymin halua, mutta se on varmaa etten koskaan muuta yhteen kenenkään kanssa.
Mulla ei ole tuollaisiin "järjestelyihin" mitään mahdollisuutta. Minulla tuo sinkkuus tarkoittaa sitä ihan oikeasti ettei mitään seksisuhteitakaan ole.
Olen ollut 5v sitten naimisissa ja eronnut, ei lapsia. 5v sinkkuus on opettanut, että naiset eivät ole kiinnostuneita joten pakko se on vaan hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 41v mies. Erosin neljä vuotta sitten ja nämä vuodet on ollut elämäni parasta aikaa ja stressitöntä. Tykkäsin olla suhteessa tiettyyn pisteeseen asti ja on hyviä muistoja paljon, mutta tätä omaa aikaa ei voita mikään. Se, että tulen kotiin niin kukaan ei ole vaatimassa mitään ja saan rojahtaa sohvalle hiljaisuuteen. Saan mennä ja tehdä ihan mitä päähän juolahtaa ilman, että luuri soi tai valmiiksi riidellään asiasta onko se nyt reilua mennä johonkin. Sain itse laittaa kämppäni oman maun mukaan ja vähällä tavaralla. Teen ruokaa vain itselleni ilman, että tarvii kuunnella miksi teet tota ruokaa, kun on sitä ja tätä.. Neljän vuoden aikana en ole kertaakaan ollut kipeä en edes flunssassa ei pääkipeenä ei stressivatsaa ei mitään. Omia lapsia ei ole, joten sekin asia oli loppujen lopuksi helpotus ettei niistä tarvinu riidellä.
Eroottiset retket hoidan samasta kaveripiiristä olevan naisen kanssa, joka ei halua miestä nurkkiin ja seurustella. Nämä asiat hoidetaan 1-2 kertaa viikossa vähän molempien menoista riippuen, mutta tämä asia ollaan pidetty omana tietona. Kukaan ei tiedä eikä kukaan osaa edes epäillä. Tätä on jatkunut kaksi vuotta. Olen miettinyt asiaa haluanko enää edes parisuhdetta, niin en kyllä näillä näkymin halua, mutta se on varmaa etten koskaan muuta yhteen kenenkään kanssa.
Mulla ei ole tuollaisiin "järjestelyihin" mitään mahdollisuutta. Minulla tuo sinkkuus tarkoittaa sitä ihan oikeasti ettei mitään seksisuhteitakaan ole.
Olen ollut 5v sitten naimisissa ja eronnut, ei lapsia. 5v sinkkuus on opettanut, että naiset eivät ole kiinnostuneita joten pakko se on vaan hyväksyä.
Ap siis
kun on takana huono suhde kauhean miehen kanssa niin yksin olo on siihen verrattuna aivan ihanaa. En ole yksinäinen. suhteessa olin monesti todella yksinäinen. arvostan todella elämääni yksin.
Tee itse omasta elämästäsi mielekästä. Tee niitä asioita mitä itse haluat ja mistä tykkäät. Arvosta sitä mitä sinulla nyt on. onni lähtee tietenkin ihmisestä itsestä. yksinäisyys liittyy yleensä tylsyyteen, kateuteen tai muihin omiin tunteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut useita parisuhteita ja nyt en vaan enää jaksa oikuttelevia naisia. Lyhyitä ja pitkiä suhteita ja kaikkia yhdistää samat mielipiteiden vaihtelut. Eikä tuo nyt yksin niin paha olisi, mutta tuolla oikeutetaan kaikki järjettömyydet, hankinnoista lähtien. Vaikka kuinka näin vanhempana tuntuu vienti lisäntyvän, niin ei enää koskaan.
Kaikki naiset ei oikuttele tai tee järjettömiä hankintoja. Tosin, saahan omat rahansa käyttää kuten tahtoo.
Joo, täällä jo tulikin sanottua se minunkin syyni, eli että kun ne vaaleanpunaiset kuvitelmat hyvästä parisuhteesta osoittautuivat useammankin parisuhteen jälkeen todellakin vain kuvitelmiksi,niin tein pitkään ja hartaasti laskelmia parisuhteen hyvistä ja huonoista puolista verrattuna sinkkuuteen. Ja omalla kohdalla vaakakuppi kallistui sinkkuuden puolelle. On elämä tasaisempaa, stressitöntä, vapaampaa, rauhallista.
Kukaan ei rajoita sinua tai tekemisiäsi, ei valita, ivaile, huuda, hauku, yritä hyötyä rahallisesti tai muuten, ei ole mustasukkainen... kotisi on juuri sellainen kun haluat, jääkaapista löytyy juuri sitä mitä haluat, saat kierrättää jätteet ilman että kukaan sabotoi sitä, tv on päällä vain jos itse haluat, nukkumaan pääset silloin kun haluat, jalkoja ei tarvi väsyneenä levittää säilyttääkseen kotirauhan...
Ja itsekään ei tarvi kuluttaa valtavaa määrää energiaa pohtiessa koko ajan mielessä että mitähän se toinen nyt tarkoitti, vieläkö tykkää vai eikö tykkää, miten se on nyt noin hiljaa, miksi ei vastaa, miksi pitää itsestäänselvyytenä, onko sillä joku toinen, miksi se flirttailee kavereilleni jne.. argh.
Seksiä en kaipaa kenenkään kanssa, oma käsi ja mielikuvitus riittää jos joskus harvoin haluttaa. Läheisyyttä, halauksia ja kädestäpitelyä saan töissä, lapsiltani ja kaveritkin joskus halaa. Mutta en taida kauhean läheisyydenkipeä edes olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän ihmettelen, että voi olla tyytyväinen parisuhde-elämään. Siinä kun pitää kokoajan joustaa, joustaa, joustaa ihan kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
kun on takana huono suhde kauhean miehen kanssa niin yksin olo on siihen verrattuna aivan ihanaa. En ole yksinäinen. suhteessa olin monesti todella yksinäinen. arvostan todella elämääni yksin.
Tee itse omasta elämästäsi mielekästä. Tee niitä asioita mitä itse haluat ja mistä tykkäät. Arvosta sitä mitä sinulla nyt on. onni lähtee tietenkin ihmisestä itsestä. yksinäisyys liittyy yleensä tylsyyteen, kateuteen tai muihin omiin tunteisiin.
Kyllä mä teen noita kokoajan, mutta ei se silti parisuhdetta korvaa valitettavasti, siltä itsestä tuntuu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on hyvä video rakkaudesta ja parisuhteesta miesperspektiivistä. Kesto reilut 80 minuuttia.
36 v on vielä nuori!
Sinkkuna on mukavaa, ei tarvitse pelätä että joku sua pettää ja satuttaa kun ei oo ketään kuka niin vois tehdä. Introverttinä ei tuota muutenkaan vaikeuksia olla yksin. Ei tarvitse selitellä tekemisiään kenellekkään tai jättää tekemättä jotain ettei vaan toinen pahoita mieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan ainakin osaksi siksi, että olen nirso. Tai siis en kelpuuta tai huoli ketä tahansa parisuhteeseen kanssani. -Toki varmasti on olemassa monta enemmän ja vähemmän hyviä ja varteenotettavaa vaihtoehtoa.
Mutta tällöinkään ei riitä ja ole kylliksi, että minä itse saattaisin ihastua ja tuntea suurta kiinnostusta ja intohimoa toista kohtaan. Minkäs teet, ellei toista sytytä ja/ tai tule jollain aika välillä edes hieman vastaan.
En halua ryhtyä kenellekään kiusaksi, enkä pakottaa saati alistaa ketään parisuhteeseen kanssani. Tiedän oiken hyvin pärjääväni sinkkuna.
Onneksi minulla on muita rakkaita ja merkittäviä läheisiä, joten valehtelisin, jos väittäisin olevani yksinäinen.
Toki on asioita, jotka minun elossani kuuluvat ainakin ensisijaisesti ja ainoastaan parisuhteeseen. Eli en esimerkiksi harrasta ns yhden yön juttuja ("irtoseksiä") saati maksa kenellekään siitä, että pääsisin sitä harrastamaan. Ja vaikka tämä tuottaa satunnaista "vihlontaa" , niin tiedän kokemuksesta, että ilman seksiä (kumppanin kanssa) voi elää oikein hyvä elämää. - En kuitenkaan tuomitse tai halveksi heitä, jotka valitsevat toisin kuin minä.
Uskon myös vakaasti siihen, että kun viihdyn ja nautin elostani sinkkuna voin olla mahd vielä joskus parempi kumppanina kuin jos alkaisin uskoa, että vasta toisen ihmisen mahdollistama saattaisin tuntea itseni monta kertaa paremmaksi ja sinkkuna eloni olisi vain jotenkin puolinaista ja vähempi arvoista. Ja näin asettaa oma eloni yksinkertaistaen- mielekkyys riippumaan jostain toisesta. Ehkä sinkkuna on tehnyt minusta jollain lailla itsekkään; toivottavasti enempi terveellä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti opetella hyväksymään asia, ja vanha klisee että onni löytyy ihmisen itsensä sisältä on totta. Kun oppii olemaan yksin, niin oma onnellisuus ei ole enää muista ihmisistä riippuvainen. Kun nämä asiat on oppinut, toiset ihmiset ovat elämässäsi ylimääräistä hyvää eikä sinun tarvitse ripustautua toisiin. Mutta rankkaahan se aluksi on.
Aina mulle toiset ihmiset on olleet ylimääräistä hyvää, en ole koskaan ripustautunut toiseen. Yksin haluan asua, suhteessa voisin olla. En määräile toisten tekemisiä, ei multa tarttisi suhteessa esim.kysyä lupaa jos lähtee reissuun.
Ei ole läheisyyden kaipuuta. Vanhemmiten ihmiset alkaneet muutenkin ärsyttää, etten kaipaa seuraa muutenkaan.
Tällä hetkellä parisuhteessa, mutta jo pidempään harkinnut ja unelmoinut, että jatkaisin sinkkuna. Rohkeus ja voimavarat ei vain meinaa riittää, että saisin asian totetutettua ja käytännön asiat järjestetttyä. Minulla ei ole paljoa ystäviä joten pelkään jääväni ihan yksin. Näistä kommenteista sain jonkinlaista lohtua ja tsemppiä.
Viihdyn tosi hyvin itsekseni ja tykkään tehdä omia juttujani sekä puuhailla omien harrastuksieni parissa. Työni on hyvin sosiaalista ja lisäksi olen paljon yhteydessä perheeseen ja kavereihini, joten minulla on kyllä onneksi ympärillä ihmisiä, joiden kanssa koen jakavani elämää. Toivon kyllä löytäväni myös kumppanin vielä joku päivä, vaikka tällä hetkellä olenkin erittäin tyytyväinen elämääni näin. :)
Kommenteissa moni kieltää itseltään se tosiasian, että
"on ihanaa
kun rakastaa -
ja vastarakkautta kun saa..."
Parisuhde ja yhteisasuminen ovat sitten eri asia.
Mutta kyllä minä uusiosinkkuna kaipaan ja olen altis rakastumaan, vieläkin.
(P.s.Kuka tietää mistä laulusta sanat? ;-))
Olen 41v mies. Erosin neljä vuotta sitten ja nämä vuodet on ollut elämäni parasta aikaa ja stressitöntä. Tykkäsin olla suhteessa tiettyyn pisteeseen asti ja on hyviä muistoja paljon, mutta tätä omaa aikaa ei voita mikään. Se, että tulen kotiin niin kukaan ei ole vaatimassa mitään ja saan rojahtaa sohvalle hiljaisuuteen. Saan mennä ja tehdä ihan mitä päähän juolahtaa ilman, että luuri soi tai valmiiksi riidellään asiasta onko se nyt reilua mennä johonkin. Sain itse laittaa kämppäni oman maun mukaan ja vähällä tavaralla. Teen ruokaa vain itselleni ilman, että tarvii kuunnella miksi teet tota ruokaa, kun on sitä ja tätä.. Neljän vuoden aikana en ole kertaakaan ollut kipeä en edes flunssassa ei pääkipeenä ei stressivatsaa ei mitään. Omia lapsia ei ole, joten sekin asia oli loppujen lopuksi helpotus ettei niistä tarvinu riidellä.
Eroottiset retket hoidan samasta kaveripiiristä olevan naisen kanssa, joka ei halua miestä nurkkiin ja seurustella. Nämä asiat hoidetaan 1-2 kertaa viikossa vähän molempien menoista riippuen, mutta tämä asia ollaan pidetty omana tietona. Kukaan ei tiedä eikä kukaan osaa edes epäillä. Tätä on jatkunut kaksi vuotta. Olen miettinyt asiaa haluanko enää edes parisuhdetta, niin en kyllä näillä näkymin halua, mutta se on varmaa etten koskaan muuta yhteen kenenkään kanssa.