Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rahattoman rahankäyttökyky, kokemuksia köyhyydestä ja tuhlaamisesta
30.10.2018 |
Mihin turhaan katoaa köyhän rahat ympärilläsi, mihin et koskaan itse tuhlaisi?
Tiedän Facebookissa tapauksen joka ostaa turhanpäiväistä koristetta asunnon aivan täyteen.
Monta kirjahyllyä asunnossa ja ne täynnä pikkuesineitä.
Seinät täynnä koristeita ja lamppuja ym valoroikkia.
Nyt on ostanut lyhtyjä aivan järkyttävän paljon.
Joka kohta asunnosta täynnä ja ikkunoissakin monet verhot sekaisin.
Jatkuvasti postaa kuvia mitä ihanaa ostanut ja sitten kiljuu seuraavaksi, että rahat loppu ja Kela on huijari eikä maksa sitä ja tätä eli kaikki raha talouteen tulee tukina.
Kommentit (435)
Vierailija kirjoitti:
Kerran kuussa, kun saan rahaa tillilleni, ostan melkein viisi euroa maksavan cafe latten, vaikka tiedän että loppukuusta sille vitosellekin olisi tarve. Kivittäkää :)
Jos se cafe latte on sinulle tärkeä, niin senkun ostat vähistä varoistasi. Luulen tosin, että ostat ennen sitä loppukuuta paljon muutakin, josta voisit tinkiä, jotta ennen tilipäivää olisi rahaa. Mutta tämä(kin) on toki oma valintasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi uusinta iPhonea pidetään jotenkin elintason merkkinä tai statuksena, joka köyhän "pitää" hankkia? Tai vaihtoehtoisesti: Köyhä, miksi haluat väkisin hankkia uusimman iPhonen vaikkei välttämättä olisi varaa?
Itse olen kohtuullisen hyväosainen eikä minulla ole mitään hinkua saada uusimpia malleja, ne ovat aivan liian isoja. Minulla on jo pari vuotta vanha SE, ja tuntuu että ihmiset luulevat minua varakkaammaksi kuin olenkaan.
Olen köyhä ja puhelimeni maksoi 39 e, että se siitä sinun "väkisin"-yleistämisestä.
Hyvä, etpähän ole ainakaan puhelimeen törsännyt!
t: lainaamasi viestin kirjoittaja
Hyviä kirjoituksia tullut vaikkakin osa ihan metsään mennyt alkuperäisestä ajatuksesta.
Korjaan ettei ole ystäväni vaikka onkin Facebookissa kaverini tämä ihminen kenestä aloituksessa puhuin.
En tarkemmin halua kertoa hänestä, mutta on siis perheellinen pienen lapsen äiti ja mies tuskin kuluttaa taloudessa muuta kuin ruokaa.
Mies ei polta eikä käytä päihteitä vaan huolehtii lapsesta pääasiassa ja tämä äiti käyttää koko perheen rahat sitä mukaa kuin niitä tulee.
Tupakkaan käyttää paljon ja ei siinä mitään, mutta ei pitäisi huudella yhteiskunnan olevan syyllinen jos itse ei osaa elää varojensa mukaan.
Lainailee rahaa ja en tiedä maksaako takaisin.
Ei ole koulutusta eikä koskaan ole ollut työelämässä kuin tukityöllistettynä.
En todellakaan ajattele kaikista ihmisistä pahasti, mutta tätä aloin aamulla pohtimaan ajatuksissani, että mikä kierre on tämäkin tyyli elää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parvekkeen sisustaminen aivan turhaa ei siellä kuitenkaan istuksita muuta kuin röökillä. Jouluhössötys ja joulukortti rumpa. Joulu. Pääsiäinen. Kaikki nämä kauppaliset hömpät mitkä näihin liittyy.
Parvekesisustuksen voi tehdä edullisestikin...
Viime keväänä maalasin vanhat parvekekalusteet. Hiomapaperit n. 1,5€, pieni ulkomaalipänikkä ~10€.Kukkalaatikot ostettu pikkurahalla kierrätyskeskuksesta, ja ilmaisnurkastakin saatu yksi kolhuja saanut parvekelaatikko. Kukkasiemeniä hamstrasin kevättalvella lähimarketin poistomyynnistä, ~0,70€ per pussi. Kolme pussia muistaakseni ostin.
Sitten säkki multaa ja pullo kastelulannoitetta. Oli kaunis ja vehreä parveke koko kesän, hintaa yhteensä n. 20€.
Mutta kun se on kaunis ja köyhällä EI SAA OLLA MITÄÄN KAUNISTA!! EI, EI, EI!!!! Köyhän pitää kärsiä, jotta työntekijä voi kokea olevansa ylempää luokkaa. Ylemmyydentunne ja toisten ivaaminen on työväenluokalle tärkeää, älä pilaa sitä!
T. Veronmaksajan kateuden itkupotkuraivari, niih!
Kuka täällä on sanonut, että köyhän pitää kärsiä? Tuossa aiemmin kerrottiin miten saadaan mukavaa puuhaa ja kaunista jälkeä pikkurahalla. Pointtina oli, että kaikki kaunis ei ole kallista, oikeastaan jopa kauniimpaa kuin kallis muovikrääsä. Etenkin tekijänsä silmissä ja sehän on tärkeintä.
Köyhyys ei ole oma valinta, vaan monen sattuman summa, enkä usko kenenkään tavoittelevan elämässään köyhyyttä, niin kuin joiden kommenteista voisi päätellä ja se
ei poistuisi köyhiä syyliståmällä ja haukkumalla. Ei poistu, sitä on kaikkialla maailmassa ja ollut kautta historian, vaikka ihmisten elintaso on noussut ja köyhyys usein myös perintyy.
Eikä kukaan meistä voi vaikuttaa millaiseen perheeseen ja ympäristöön synnymme tai millaiset eväät saamme synnyinhetkellä, jotka vaikuttavat läpi eliniän. On sairautta, puutteita, vanhempien ja ympäristön epävakautta, katastrofeja, köyhyyttä jne.
Ja sitäpaitsi, ihmisen hyvinvointi ei perustu hyviin tuloihin, varallisuuteen tai säästäväisyyteen, vaan henkisiin arvoihin. Ap.n kovasti arvostelema ihminen voi olla hyvä ja empatiakykyinen lähimmäinen ja hyvä vanhempi. En päässyt selville ap. tapauksessa millaiseksi hän tuttavaperheen haluaisi tehdä tai mikä olisi oikea tapa heidän elää?
Monet miljönäärien lapset ovat julkisuudessa kertoneet vaikeasta lapsuudesta ja särkyneestä aikuisuudesta, vaikka rahaa oli yllin kyllin ja usein näissä keskusteluissa unohdetaan henkiset arvot ja lähimmäisen rakkaus ja kaikki mitataan vain rahassa ja ihmisen pitäisi säästää ja kerätä rahaa mahdollisimman paljon, eikä nähdä ihmisiä yksilönä, omine vahvuuksineen ja heikkouksineen, joilla eväillä mennään eteenpäin elämässä ja siksi syyllistäminen ja arvostelu on turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini pelaa kaikki rahansa, joka kuu sama juttu. Ja tietenkin juo ja polttaa tupakkaa. Joka ikinen kuu katsoo myös tori.fistä jotain mitä "on pakko hankkia". Siis tyyliin matto/lamppu/kengät tms. Näihin ei niin paljoa mene, mutta tuntuu, että haluaa vaan jotain pysyvää mitä voi sitten tyytyväisenä katsella kun on tuhlannut kaikki rahat.
Myös just "ostaa kaapit täyteen" ruokaa. Siis ihan hyvä, mutta eikö olis parempi opetella käyttämään rahaa, eikä heti pyrkiä siitä eroon käyttämällä kaikki heti.
Sitten saa multa silloin tällöin muutamia euroja pitkin kuuta, nekin tosin menee joko tupakkaan tai pajatsoon. On tässä sellaista epärehellisyyttäkin, että "oiskos sulla pari euroa, voisin ostaa parsakaalia" ja sitten ostaa makaronipussin ja loput pelaamiseen.
Huh, nyt kun kirjoitin tämän niin tajusin, etten enää euroakaan anna! Veljeni lataa hälle joka kuu puheajat, lähettelee rahaa tupakkaan yms. Saisi hänkin lopettaa, tässähän ollaan mahdollistajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mihinkään yksittäiseen hömpötykseen. Mutta valitetaan että ei ole rahaa ja on laskuja perinnässä jne. Sitten kuitenkin viedään lapsia välillä Superparkkiin, elokuviin tai mennään koko perhe yhdessä syömään Hesburgeriin. Jos se raha on niin vähissä että laskut menee perintään niin ei silloin mielestäni todellakaan kannata syödä ulkona tai mennä tuollaisiin huvituksiin. Siis jos haluaa ne laskut maksaa ja saada talouden joskus kuntoon.
Miksi lasten pitäisi jäädä vaille pieniäkin (superpark) kokemuksia? Saati, ettei saisi kokemusta käydä elokuvissa? Tiedätkö minkälaisia peräkammariuuleja niistä lapsista tulee, joilla ei ole mitään kokemuksia? Lapsi kehittyy vain kokemusten kautta.
Kyllä niitä kokemuksia saa ilman superparkkia tai mäkkäriäkin!
Jos vaikka kävis museossa tai näyttelyssä ekaksi, tekisi yllätysretken metsään/puistoon eväiden kanssa, hakis elokuvan kirjastosta ja tekis paukkumaissia - mielikuvitus rajana!Sitten kun talous on kunnossa voi mennä sisäleikkipuistoon, mäkkärille (jos ne nyt on niitä "oikeita kokemuksia") tai ihan oikeaan ravintolaan syömään.
Kun tarvitaan se elokuvissakäynnin kokemus ja superpark-kokemus, samoin se talous ei välttämättä ikinä tule kuntoon, eikä ole kiva odotella saamatta niitä kokemuksia. Olen köyhästä perheestä ja 20 vuotta on kuule aika pitkä aika odotella niitä asioita koettavaksi, joista muut ovat puhuneet jo ala-asteella tai pyytäneet mukaan. Olisi eri asia jos kysymys olisi jostain ulkomaan matkasta, joka aiheuttaa närää, mutta elokuvateatteri, anna mun kaikki kestää :D
Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni ajalla, jolloin köyhemmät eivät tehneet numeroa varakkaampien elämäntyylistä. Oli itsestäänselvää, ettei duunariperheen lapsella (minä) ollut varaa samoihin tekemisiin kuin varakkaan perheen (hyvä kaverini). Asiaa ei edes harmiteltu sen enempää, se oli ihan luonnollista. Minun lisäkseni monet köyhempien perheiden lapset saivat siitä kipinän opiskeluun ja pyrkimykseen parempiin tuloihin kuin vanhemmillamme. Emme kulkeneet haukkumassa varakkaiden lapsia ja parkuneet miksemme saa kaikkea samaa. Kateutta oli varmasti jonkin verran, mutta ei sen annettu tärvellä kaverisuhteita.
Nykyinen tasapäistäminen on mennyt liiallisuuksiin. Mistä tulee ajatus, että kaikkien pitäisi saada matkustella, ostaa ja harrastaa mitä haluaa tuloista riippumatta? Ei tarvita kummoista matikkapäätä ymmärtämään, ettei se ole mahdollista.
Kommenttini ei ole ennen kaikki oli paremmin-narinaa vaan tosiasia, joka ei tule muuttumaan ihan pian. Kaikille samat kulutusmahdollisuudet-ajattelu toteutuu vain utopiassa.
Juuri näin ja mietin itse omaa peruskouluaikaani enkä nyt osaa sanoa oliko siellä rikkaita ja köyhiä varsinaisesti.
Ystäväni oli kyllä varakkaan oloisesta perheestä, mutta onneton alkoholismin takia ja isä tekikin itsemurhan.
Lapsena ei tietysti osannut ajatella näitä, mutta nykyään lapset kyselee ala-asteella paljonko tilillä rahaa ja vaatteita tarkkaillaan ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkin voit ostaa firman piikkiin vaikka vuosittain uudet silmälasit tai käydä yksityisellä hammaslääkärissä ja laittaa firman työterv.hoitoon ja firma saa vielä Kela-korvauksen, samoin fysioterapiapalvelut, harrastukset, työvaatteet, kulttuuri- ja liikuntasetelit ja voit käydä kylpylässä ja oopperassa jne. Samoin työsuhde autot, puhelimet, asunto ja ateriaedut. Verovapaat osinkotulot, jos osakeyhtiö. Valtion tuet ja avustukset kiinteistöihin ja sijoituksiin esim. energia- ja hissiavustus, jolloin omaisuuden arvo nousee entisestään jne. jne.
Anteeksi nyt, mutta mistä ihmeessä olet saanut tällaisia luuloja päähäsi?
Suurin osa yrittäjistä on yksinyrittäjiä. Tai parin-kolmen hengen pikku firmoja kuten remonttifirma, kampaamo tms.
Ei kukaan saa "firman piikkiin" mitään silmälaseja. Itse en saanut vähennettyä edes uutta läppäriä, jota oikeasti tarvitsen työssäni. Puhelimet ja kaikki on ostettu itse, tarvitsenhan niitä joka tapauksessa.
Vähennyskelpoisia ovat vain tarvikkeet, joita tarvitaan kyseisen ammatin harjoittamisessa, esim. kampaajalla aineet. Mutta ei niitä kukaan sinulle ilmaiseksi anna, ne ostetaan tukusta ja kulut voi vähentää verotuksessa, toki, mutta pitäähän ne silti maksaa. Ei niitä kukaan sieltä tukusta ilmaiseksi anna.
Työterveyssopimuksen voi tehdä, mutta ne ovat törkeän kalliita pienille firmoille. Itselläni ei ole varaa sellaiseen, vaan käyn ihan kunnallisilla tai menen suoraan yksityiselle.
En tajua, mistä olet saanut päähäsi, että joku voisi yrittäjänä saada ilmaiseksi fysioterapiaa tai harrastuksia. Aina kaiken maksaa joku. Fysioterapian voi maksaa vakuutus tai Kela, ihan niinkuin kenelle vain. Ei yrittäjille ole eri sääntöjä kuin muille.
Pidän ihan käsittämättömänä tällaista, että normaaleja ammatinharjoittajia parjataan tällä tavalla ja pidetään loisina. Osoittaa aikamoista yhteiskunnan toiminnan tuntemattomuutta ja ymmärtämättömyyttä kuvitella, että töissä käyvät ihmiset ja ihan laillisesti yirityksiä pyörittävät ihmiset olisivat tehneet mitään väärää. Ihan kuin olisi joku normi, että eletään tuilla, ja sitten jos haluaa käydä töissä tai ryhtyä yrittäjäksi, niin sitä pitäisi suorastaan pyydellä anteeksi.
Tällainen asenne ei ainakaan kannusta yhtään osallistumaan veronmaksamistalkoisiin. Itse maksan veroni kiltisti ja tilitän joka kuitin, mutta toivon todella, että työttömien hyysääminen lopetetaan sillä kaltaistesi ihmisten mielipiteet osoittavat, että tämä homma on kerta kaikkiaan mennyt liian pitkälle. Mielelläni soisin, että verorahani käytettäisiin johonkin oikeasti hyödylliseen.
Silloin sinä olet ammatinharjoittaja, et firman osakkeenomistaja. Siinä on vissi ero. Ai, kaltaisiani ihmisiä? Nyt naurattaa, muna kanaa neuvoo...usko tai elä, mutta kyllä olen silmälasit, läppärit, puhelimet jne.jne.laittanut firman piikkiin jo vuosikymmeniä, eikä ole tullut moitteita tilintarkastajalta tai verottajalta.
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys ei ole oma valinta, vaan monen sattuman summa, enkä usko kenenkään tavoittelevan elämässään köyhyyttä, niin kuin joiden kommenteista voisi päätellä ja se
ei poistuisi köyhiä syyliståmällä ja haukkumalla. Ei poistu, sitä on kaikkialla maailmassa ja ollut kautta historian, vaikka ihmisten elintaso on noussut ja köyhyys usein myös perintyy.Eikä kukaan meistä voi vaikuttaa millaiseen perheeseen ja ympäristöön synnymme tai millaiset eväät saamme synnyinhetkellä, jotka vaikuttavat läpi eliniän. On sairautta, puutteita, vanhempien ja ympäristön epävakautta, katastrofeja, köyhyyttä jne.
Ja sitäpaitsi, ihmisen hyvinvointi ei perustu hyviin tuloihin, varallisuuteen tai säästäväisyyteen, vaan henkisiin arvoihin. Ap.n kovasti arvostelema ihminen voi olla hyvä ja empatiakykyinen lähimmäinen ja hyvä vanhempi. En päässyt selville ap. tapauksessa millaiseksi hän tuttavaperheen haluaisi tehdä tai mikä olisi oikea tapa heidän elää?
Monet miljönäärien lapset ovat julkisuudessa kertoneet vaikeasta lapsuudesta ja särkyneestä aikuisuudesta, vaikka rahaa oli yllin kyllin ja usein näissä keskusteluissa unohdetaan henkiset arvot ja lähimmäisen rakkaus ja kaikki mitataan vain rahassa ja ihmisen pitäisi säästää ja kerätä rahaa mahdollisimman paljon, eikä nähdä ihmisiä yksilönä, omine vahvuuksineen ja heikkouksineen, joilla eväillä mennään eteenpäin elämässä ja siksi syyllistäminen ja arvostelu on turhaa.
En halunnut ketään muuttaa vaan ihmettelin miksi tuhlataan rahat turhaan ja sitten itketään miten ei yhteiskunta auta.
Ja ikävä kyllä kyseinen äiti ei ole hyvä äiti vaan kaikkea muuta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkin voit ostaa firman piikkiin vaikka vuosittain uudet silmälasit tai käydä yksityisellä hammaslääkärissä ja laittaa firman työterv.hoitoon ja firma saa vielä Kela-korvauksen, samoin fysioterapiapalvelut, harrastukset, työvaatteet, kulttuuri- ja liikuntasetelit ja voit käydä kylpylässä ja oopperassa jne. Samoin työsuhde autot, puhelimet, asunto ja ateriaedut. Verovapaat osinkotulot, jos osakeyhtiö. Valtion tuet ja avustukset kiinteistöihin ja sijoituksiin esim. energia- ja hissiavustus, jolloin omaisuuden arvo nousee entisestään jne. jne.
Anteeksi nyt, mutta mistä ihmeessä olet saanut tällaisia luuloja päähäsi?
Suurin osa yrittäjistä on yksinyrittäjiä. Tai parin-kolmen hengen pikku firmoja kuten remonttifirma, kampaamo tms.
Ei kukaan saa "firman piikkiin" mitään silmälaseja. Itse en saanut vähennettyä edes uutta läppäriä, jota oikeasti tarvitsen työssäni. Puhelimet ja kaikki on ostettu itse, tarvitsenhan niitä joka tapauksessa.
Vähennyskelpoisia ovat vain tarvikkeet, joita tarvitaan kyseisen ammatin harjoittamisessa, esim. kampaajalla aineet. Mutta ei niitä kukaan sinulle ilmaiseksi anna, ne ostetaan tukusta ja kulut voi vähentää verotuksessa, toki, mutta pitäähän ne silti maksaa. Ei niitä kukaan sieltä tukusta ilmaiseksi anna.
Työterveyssopimuksen voi tehdä, mutta ne ovat törkeän kalliita pienille firmoille. Itselläni ei ole varaa sellaiseen, vaan käyn ihan kunnallisilla tai menen suoraan yksityiselle.
En tajua, mistä olet saanut päähäsi, että joku voisi yrittäjänä saada ilmaiseksi fysioterapiaa tai harrastuksia. Aina kaiken maksaa joku. Fysioterapian voi maksaa vakuutus tai Kela, ihan niinkuin kenelle vain. Ei yrittäjille ole eri sääntöjä kuin muille.
Pidän ihan käsittämättömänä tällaista, että normaaleja ammatinharjoittajia parjataan tällä tavalla ja pidetään loisina. Osoittaa aikamoista yhteiskunnan toiminnan tuntemattomuutta ja ymmärtämättömyyttä kuvitella, että töissä käyvät ihmiset ja ihan laillisesti yirityksiä pyörittävät ihmiset olisivat tehneet mitään väärää. Ihan kuin olisi joku normi, että eletään tuilla, ja sitten jos haluaa käydä töissä tai ryhtyä yrittäjäksi, niin sitä pitäisi suorastaan pyydellä anteeksi.
Tällainen asenne ei ainakaan kannusta yhtään osallistumaan veronmaksamistalkoisiin. Itse maksan veroni kiltisti ja tilitän joka kuitin, mutta toivon todella, että työttömien hyysääminen lopetetaan sillä kaltaistesi ihmisten mielipiteet osoittavat, että tämä homma on kerta kaikkiaan mennyt liian pitkälle. Mielelläni soisin, että verorahani käytettäisiin johonkin oikeasti hyödylliseen.
Silloin sinä olet ammatinharjoittaja, et firman osakkeenomistaja. Siinä on vissi ero. Ai, kaltaisiani ihmisiä? Nyt naurattaa, muna kanaa neuvoo...usko tai elä, mutta kyllä olen silmälasit, läppärit, puhelimet jne.jne.laittanut firman piikkiin jo vuosikymmeniä, eikä ole tullut moitteita tilintarkastajalta tai verottajalta.
Kertoisitko millä alalla onnistuu tehdä näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mihinkään yksittäiseen hömpötykseen. Mutta valitetaan että ei ole rahaa ja on laskuja perinnässä jne. Sitten kuitenkin viedään lapsia välillä Superparkkiin, elokuviin tai mennään koko perhe yhdessä syömään Hesburgeriin. Jos se raha on niin vähissä että laskut menee perintään niin ei silloin mielestäni todellakaan kannata syödä ulkona tai mennä tuollaisiin huvituksiin. Siis jos haluaa ne laskut maksaa ja saada talouden joskus kuntoon.
Miksi lasten pitäisi jäädä vaille pieniäkin (superpark) kokemuksia? Saati, ettei saisi kokemusta käydä elokuvissa? Tiedätkö minkälaisia peräkammariuuleja niistä lapsista tulee, joilla ei ole mitään kokemuksia? Lapsi kehittyy vain kokemusten kautta.
Kyllä niitä kokemuksia saa ilman superparkkia tai mäkkäriäkin!
Jos vaikka kävis museossa tai näyttelyssä ekaksi, tekisi yllätysretken metsään/puistoon eväiden kanssa, hakis elokuvan kirjastosta ja tekis paukkumaissia - mielikuvitus rajana!Sitten kun talous on kunnossa voi mennä sisäleikkipuistoon, mäkkärille (jos ne nyt on niitä "oikeita kokemuksia") tai ihan oikeaan ravintolaan syömään.
Kun tarvitaan se elokuvissakäynnin kokemus ja superpark-kokemus, samoin se talous ei välttämättä ikinä tule kuntoon, eikä ole kiva odotella saamatta niitä kokemuksia. Olen köyhästä perheestä ja 20 vuotta on kuule aika pitkä aika odotella niitä asioita koettavaksi, joista muut ovat puhuneet jo ala-asteella tai pyytäneet mukaan. Olisi eri asia jos kysymys olisi jostain ulkomaan matkasta, joka aiheuttaa närää, mutta elokuvateatteri, anna mun kaikki kestää :D
Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni ajalla, jolloin köyhemmät eivät tehneet numeroa varakkaampien elämäntyylistä. Oli itsestäänselvää, ettei duunariperheen lapsella (minä) ollut varaa samoihin tekemisiin kuin varakkaan perheen (hyvä kaverini). Asiaa ei edes harmiteltu sen enempää, se oli ihan luonnollista. Minun lisäkseni monet köyhempien perheiden lapset saivat siitä kipinän opiskeluun ja pyrkimykseen parempiin tuloihin kuin vanhemmillamme. Emme kulkeneet haukkumassa varakkaiden lapsia ja parkuneet miksemme saa kaikkea samaa. Kateutta oli varmasti jonkin verran, mutta ei sen annettu tärvellä kaverisuhteita.
Nykyinen tasapäistäminen on mennyt liiallisuuksiin. Mistä tulee ajatus, että kaikkien pitäisi saada matkustella, ostaa ja harrastaa mitä haluaa tuloista riippumatta? Ei tarvita kummoista matikkapäätä ymmärtämään, ettei se ole mahdollista.
Kommenttini ei ole ennen kaikki oli paremmin-narinaa vaan tosiasia, joka ei tule muuttumaan ihan pian. Kaikille samat kulutusmahdollisuudet-ajattelu toteutuu vain utopiassa.
Tuossa nyt erotellaan selvästi ulkomailla matkustaminen rikkaiden perheiden asiaksi ja elokuvat myös köyhempien lapsien kokemukseksi. Elokuvat on tosiaan sillä lastenlipulla ihan kohtuullinen meno. Jopa sossu kehotti käymään elokuvissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mihinkään yksittäiseen hömpötykseen. Mutta valitetaan että ei ole rahaa ja on laskuja perinnässä jne. Sitten kuitenkin viedään lapsia välillä Superparkkiin, elokuviin tai mennään koko perhe yhdessä syömään Hesburgeriin. Jos se raha on niin vähissä että laskut menee perintään niin ei silloin mielestäni todellakaan kannata syödä ulkona tai mennä tuollaisiin huvituksiin. Siis jos haluaa ne laskut maksaa ja saada talouden joskus kuntoon.
Miksi lasten pitäisi jäädä vaille pieniäkin (superpark) kokemuksia? Saati, ettei saisi kokemusta käydä elokuvissa? Tiedätkö minkälaisia peräkammariuuleja niistä lapsista tulee, joilla ei ole mitään kokemuksia? Lapsi kehittyy vain kokemusten kautta.
Kyllä niitä kokemuksia saa ilman superparkkia tai mäkkäriäkin!
Jos vaikka kävis museossa tai näyttelyssä ekaksi, tekisi yllätysretken metsään/puistoon eväiden kanssa, hakis elokuvan kirjastosta ja tekis paukkumaissia - mielikuvitus rajana!Sitten kun talous on kunnossa voi mennä sisäleikkipuistoon, mäkkärille (jos ne nyt on niitä "oikeita kokemuksia") tai ihan oikeaan ravintolaan syömään.
Kun tarvitaan se elokuvissakäynnin kokemus ja superpark-kokemus, samoin se talous ei välttämättä ikinä tule kuntoon, eikä ole kiva odotella saamatta niitä kokemuksia. Olen köyhästä perheestä ja 20 vuotta on kuule aika pitkä aika odotella niitä asioita koettavaksi, joista muut ovat puhuneet jo ala-asteella tai pyytäneet mukaan. Olisi eri asia jos kysymys olisi jostain ulkomaan matkasta, joka aiheuttaa närää, mutta elokuvateatteri, anna mun kaikki kestää :D
Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni ajalla, jolloin köyhemmät eivät tehneet numeroa varakkaampien elämäntyylistä. Oli itsestäänselvää, ettei duunariperheen lapsella (minä) ollut varaa samoihin tekemisiin kuin varakkaan perheen (hyvä kaverini). Asiaa ei edes harmiteltu sen enempää, se oli ihan luonnollista. Minun lisäkseni monet köyhempien perheiden lapset saivat siitä kipinän opiskeluun ja pyrkimykseen parempiin tuloihin kuin vanhemmillamme. Emme kulkeneet haukkumassa varakkaiden lapsia ja parkuneet miksemme saa kaikkea samaa. Kateutta oli varmasti jonkin verran, mutta ei sen annettu tärvellä kaverisuhteita.
Nykyinen tasapäistäminen on mennyt liiallisuuksiin. Mistä tulee ajatus, että kaikkien pitäisi saada matkustella, ostaa ja harrastaa mitä haluaa tuloista riippumatta? Ei tarvita kummoista matikkapäätä ymmärtämään, ettei se ole mahdollista.
Kommenttini ei ole ennen kaikki oli paremmin-narinaa vaan tosiasia, joka ei tule muuttumaan ihan pian. Kaikille samat kulutusmahdollisuudet-ajattelu toteutuu vain utopiassa.
Juuri näin ja mietin itse omaa peruskouluaikaani enkä nyt osaa sanoa oliko siellä rikkaita ja köyhiä varsinaisesti.
Ystäväni oli kyllä varakkaan oloisesta perheestä, mutta onneton alkoholismin takia ja isä tekikin itsemurhan.
Lapsena ei tietysti osannut ajatella näitä, mutta nykyään lapset kyselee ala-asteella paljonko tilillä rahaa ja vaatteita tarkkaillaan ym.
Tässäpä tämä ero tulikin: Ennen varakkaat lapset eivät kiusanneet köyhiä, koska punaisten ja valkoisten sota oli vanhempien lähimuistissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mihinkään yksittäiseen hömpötykseen. Mutta valitetaan että ei ole rahaa ja on laskuja perinnässä jne. Sitten kuitenkin viedään lapsia välillä Superparkkiin, elokuviin tai mennään koko perhe yhdessä syömään Hesburgeriin. Jos se raha on niin vähissä että laskut menee perintään niin ei silloin mielestäni todellakaan kannata syödä ulkona tai mennä tuollaisiin huvituksiin. Siis jos haluaa ne laskut maksaa ja saada talouden joskus kuntoon.
Miksi lasten pitäisi jäädä vaille pieniäkin (superpark) kokemuksia? Saati, ettei saisi kokemusta käydä elokuvissa? Tiedätkö minkälaisia peräkammariuuleja niistä lapsista tulee, joilla ei ole mitään kokemuksia? Lapsi kehittyy vain kokemusten kautta.
Kyllä niitä kokemuksia saa ilman superparkkia tai mäkkäriäkin!
Jos vaikka kävis museossa tai näyttelyssä ekaksi, tekisi yllätysretken metsään/puistoon eväiden kanssa, hakis elokuvan kirjastosta ja tekis paukkumaissia - mielikuvitus rajana!Sitten kun talous on kunnossa voi mennä sisäleikkipuistoon, mäkkärille (jos ne nyt on niitä "oikeita kokemuksia") tai ihan oikeaan ravintolaan syömään.
Kun tarvitaan se elokuvissakäynnin kokemus ja superpark-kokemus, samoin se talous ei välttämättä ikinä tule kuntoon, eikä ole kiva odotella saamatta niitä kokemuksia. Olen köyhästä perheestä ja 20 vuotta on kuule aika pitkä aika odotella niitä asioita koettavaksi, joista muut ovat puhuneet jo ala-asteella tai pyytäneet mukaan. Olisi eri asia jos kysymys olisi jostain ulkomaan matkasta, joka aiheuttaa närää, mutta elokuvateatteri, anna mun kaikki kestää :D
Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni ajalla, jolloin köyhemmät eivät tehneet numeroa varakkaampien elämäntyylistä. Oli itsestäänselvää, ettei duunariperheen lapsella (minä) ollut varaa samoihin tekemisiin kuin varakkaan perheen (hyvä kaverini). Asiaa ei edes harmiteltu sen enempää, se oli ihan luonnollista. Minun lisäkseni monet köyhempien perheiden lapset saivat siitä kipinän opiskeluun ja pyrkimykseen parempiin tuloihin kuin vanhemmillamme. Emme kulkeneet haukkumassa varakkaiden lapsia ja parkuneet miksemme saa kaikkea samaa. Kateutta oli varmasti jonkin verran, mutta ei sen annettu tärvellä kaverisuhteita.
Nykyinen tasapäistäminen on mennyt liiallisuuksiin. Mistä tulee ajatus, että kaikkien pitäisi saada matkustella, ostaa ja harrastaa mitä haluaa tuloista riippumatta? Ei tarvita kummoista matikkapäätä ymmärtämään, ettei se ole mahdollista.
Kommenttini ei ole ennen kaikki oli paremmin-narinaa vaan tosiasia, joka ei tule muuttumaan ihan pian. Kaikille samat kulutusmahdollisuudet-ajattelu toteutuu vain utopiassa.
Juuri näin ja mietin itse omaa peruskouluaikaani enkä nyt osaa sanoa oliko siellä rikkaita ja köyhiä varsinaisesti.
Ystäväni oli kyllä varakkaan oloisesta perheestä, mutta onneton alkoholismin takia ja isä tekikin itsemurhan.
Lapsena ei tietysti osannut ajatella näitä, mutta nykyään lapset kyselee ala-asteella paljonko tilillä rahaa ja vaatteita tarkkaillaan ym.Tässäpä tämä ero tulikin: Ennen varakkaat lapset eivät kiusanneet köyhiä, koska punaisten ja valkoisten sota oli vanhempien lähimuistissa.
Tuskin 80 luvulla vanhempani mietti punaisia tai valkoisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi moni tekee rahaa saatuan niinkin inhimillisiä asioita, kuin vie vaikka lapset kerrankin esim. mäkkärille. Kun jatkuvasti joutuu tarjoamaan lapsille ei oota, on luonnollista haluta ilahduttaa lapsia jollain pienellä asialla edes joskus.
Eikö lapsia ilahduttaisi eniten se, että vanhemmat hoitaisivat perheen asiat kuntoon?
Ymmärrän, jos joku mt-ongelmainen, pitkäaikaistyötön syrjäytynyt ihminen päästää tavallaan irti elämästä ja jää jonnekin yksiöön kököttämään, mutta eivätkö lapset motivoi yrittämään enemmän?
Toki useammasta lapsesta saa ihan hyvät tuet, varsinkin jos on yh. Että kyllä sillä nyt ihan kohtalaisesti elää. Kannustinloukku estää työhön menemisen.
Ei sitä lasta ilahduta kuin sen hetkiset todelliset tapahtumat, joiden kautta myös hänen aivonsa kehittyvät. Lapsi ei ymmärrä monivuotisia taloussuunnitelmia, eikä lapsen niitä pidäkään ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mihinkään yksittäiseen hömpötykseen. Mutta valitetaan että ei ole rahaa ja on laskuja perinnässä jne. Sitten kuitenkin viedään lapsia välillä Superparkkiin, elokuviin tai mennään koko perhe yhdessä syömään Hesburgeriin. Jos se raha on niin vähissä että laskut menee perintään niin ei silloin mielestäni todellakaan kannata syödä ulkona tai mennä tuollaisiin huvituksiin. Siis jos haluaa ne laskut maksaa ja saada talouden joskus kuntoon.
Miksi lasten pitäisi jäädä vaille pieniäkin (superpark) kokemuksia? Saati, ettei saisi kokemusta käydä elokuvissa? Tiedätkö minkälaisia peräkammariuuleja niistä lapsista tulee, joilla ei ole mitään kokemuksia? Lapsi kehittyy vain kokemusten kautta.
Kyllä niitä kokemuksia saa ilman superparkkia tai mäkkäriäkin!
Jos vaikka kävis museossa tai näyttelyssä ekaksi, tekisi yllätysretken metsään/puistoon eväiden kanssa, hakis elokuvan kirjastosta ja tekis paukkumaissia - mielikuvitus rajana!Sitten kun talous on kunnossa voi mennä sisäleikkipuistoon, mäkkärille (jos ne nyt on niitä "oikeita kokemuksia") tai ihan oikeaan ravintolaan syömään.
Kun tarvitaan se elokuvissakäynnin kokemus ja superpark-kokemus, samoin se talous ei välttämättä ikinä tule kuntoon, eikä ole kiva odotella saamatta niitä kokemuksia. Olen köyhästä perheestä ja 20 vuotta on kuule aika pitkä aika odotella niitä asioita koettavaksi, joista muut ovat puhuneet jo ala-asteella tai pyytäneet mukaan. Olisi eri asia jos kysymys olisi jostain ulkomaan matkasta, joka aiheuttaa närää, mutta elokuvateatteri, anna mun kaikki kestää :D
Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni ajalla, jolloin köyhemmät eivät tehneet numeroa varakkaampien elämäntyylistä. Oli itsestäänselvää, ettei duunariperheen lapsella (minä) ollut varaa samoihin tekemisiin kuin varakkaan perheen (hyvä kaverini). Asiaa ei edes harmiteltu sen enempää, se oli ihan luonnollista. Minun lisäkseni monet köyhempien perheiden lapset saivat siitä kipinän opiskeluun ja pyrkimykseen parempiin tuloihin kuin vanhemmillamme. Emme kulkeneet haukkumassa varakkaiden lapsia ja parkuneet miksemme saa kaikkea samaa. Kateutta oli varmasti jonkin verran, mutta ei sen annettu tärvellä kaverisuhteita.
Nykyinen tasapäistäminen on mennyt liiallisuuksiin. Mistä tulee ajatus, että kaikkien pitäisi saada matkustella, ostaa ja harrastaa mitä haluaa tuloista riippumatta? Ei tarvita kummoista matikkapäätä ymmärtämään, ettei se ole mahdollista.
Kommenttini ei ole ennen kaikki oli paremmin-narinaa vaan tosiasia, joka ei tule muuttumaan ihan pian. Kaikille samat kulutusmahdollisuudet-ajattelu toteutuu vain utopiassa.
Juuri näin ja mietin itse omaa peruskouluaikaani enkä nyt osaa sanoa oliko siellä rikkaita ja köyhiä varsinaisesti.
Ystäväni oli kyllä varakkaan oloisesta perheestä, mutta onneton alkoholismin takia ja isä tekikin itsemurhan.
Lapsena ei tietysti osannut ajatella näitä, mutta nykyään lapset kyselee ala-asteella paljonko tilillä rahaa ja vaatteita tarkkaillaan ym.Tässäpä tämä ero tulikin: Ennen varakkaat lapset eivät kiusanneet köyhiä, koska punaisten ja valkoisten sota oli vanhempien lähimuistissa.
Tuskin 80 luvulla vanhempani mietti punaisia tai valkoisia
Ennen on aika pitkä aika, ei vain 80-luku, mutta meidän kylällä kyllä hyssyteltiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mihinkään yksittäiseen hömpötykseen. Mutta valitetaan että ei ole rahaa ja on laskuja perinnässä jne. Sitten kuitenkin viedään lapsia välillä Superparkkiin, elokuviin tai mennään koko perhe yhdessä syömään Hesburgeriin. Jos se raha on niin vähissä että laskut menee perintään niin ei silloin mielestäni todellakaan kannata syödä ulkona tai mennä tuollaisiin huvituksiin. Siis jos haluaa ne laskut maksaa ja saada talouden joskus kuntoon.
Miksi lasten pitäisi jäädä vaille pieniäkin (superpark) kokemuksia? Saati, ettei saisi kokemusta käydä elokuvissa? Tiedätkö minkälaisia peräkammariuuleja niistä lapsista tulee, joilla ei ole mitään kokemuksia? Lapsi kehittyy vain kokemusten kautta.
Kyllä niitä kokemuksia saa ilman superparkkia tai mäkkäriäkin!
Jos vaikka kävis museossa tai näyttelyssä ekaksi, tekisi yllätysretken metsään/puistoon eväiden kanssa, hakis elokuvan kirjastosta ja tekis paukkumaissia - mielikuvitus rajana!Sitten kun talous on kunnossa voi mennä sisäleikkipuistoon, mäkkärille (jos ne nyt on niitä "oikeita kokemuksia") tai ihan oikeaan ravintolaan syömään.
Kun tarvitaan se elokuvissakäynnin kokemus ja superpark-kokemus, samoin se talous ei välttämättä ikinä tule kuntoon, eikä ole kiva odotella saamatta niitä kokemuksia. Olen köyhästä perheestä ja 20 vuotta on kuule aika pitkä aika odotella niitä asioita koettavaksi, joista muut ovat puhuneet jo ala-asteella tai pyytäneet mukaan. Olisi eri asia jos kysymys olisi jostain ulkomaan matkasta, joka aiheuttaa närää, mutta elokuvateatteri, anna mun kaikki kestää :D
No tässä on oikein stereotyyppinen "ty.pe.rä köyhä"-esimerkki. Rahaa on vähän niin se käytetään elokuviin ja superparkkiin tms "kun lapset tarvii kokemuksia hei!". Sitten itketään kun ei ole kunnon ruokaa, varaa ostaa harrastusvälineitä/ulkoiluvaatteita, kämppä lähtee alta kun vuokrat on maksamatta.
Kumpi oikeasti niille lapsille on parempaa: se että tuhlaillaan johonkin "elämykseen" heti kun aikuisilla rahaa tulee tilille ja sitten eletään loppukuusta pari viikkoa pahimmillaan itkun ja hammastenkiristyksen kanssa kun vanhemmat stressaa kun tili on taas tyhjä? Vai se että elämä nyt vaan on tosi tylsää ja tasapaksua ja huvitukset on lähinnä jotain ilmaisjuttuja kun sitä rahaa ei satu kaikkeen olemaan, tosin ruokaa on, ehjät vaatteet ja katto pään päällä?
Yhden rahattoman kaverin touhua olen katsonut vähän ihmeissäni ja tiedän ettei hän ole ainoa, joka käyttää vähäiset rahansa näin. Hän siis ostelee kirppareilta, ihan jatkuvasti. Pääasiassa vaatteita, mutta joskus myös koriste-esineitä ym. Ei ajattele yhtään että tarvitseeko sitä vaatetta vaan ostaa, jos se on mieluinen. Niinpä hänellä onkin koko asunto täynnä käytettyjä, nuhjuisia vaatteita sotkuisina kasoina siellä täällä...voi olla kymmenet urheilutopit, viidetkymmenet kengät jne. mutta harvemmin ehtii käyttämään kaikkea kun taas löytyy jotain "uutta" kirpparilta.
Huvittavaa tässä on se, että usein paheksuu kun ostan itse kaupasta uutena (vaikkakin alesta) tarvitsemani. Usein olen kuitenkin laskenut, että se minun "liian kallis" ja tarpeeseen tuleva ostokseni maksaa itseasiassa VÄHEMMÄN kuin kaverin kirppisryysyt yhteensä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys ei ole oma valinta, vaan monen sattuman summa, enkä usko kenenkään tavoittelevan elämässään köyhyyttä, niin kuin joiden kommenteista voisi päätellä ja se
ei poistuisi köyhiä syyliståmällä ja haukkumalla. Ei poistu, sitä on kaikkialla maailmassa ja ollut kautta historian, vaikka ihmisten elintaso on noussut ja köyhyys usein myös perintyy.Eikä kukaan meistä voi vaikuttaa millaiseen perheeseen ja ympäristöön synnymme tai millaiset eväät saamme synnyinhetkellä, jotka vaikuttavat läpi eliniän. On sairautta, puutteita, vanhempien ja ympäristön epävakautta, katastrofeja, köyhyyttä jne.
Ja sitäpaitsi, ihmisen hyvinvointi ei perustu hyviin tuloihin, varallisuuteen tai säästäväisyyteen, vaan henkisiin arvoihin. Ap.n kovasti arvostelema ihminen voi olla hyvä ja empatiakykyinen lähimmäinen ja hyvä vanhempi. En päässyt selville ap. tapauksessa millaiseksi hän tuttavaperheen haluaisi tehdä tai mikä olisi oikea tapa heidän elää?
Monet miljönäärien lapset ovat julkisuudessa kertoneet vaikeasta lapsuudesta ja särkyneestä aikuisuudesta, vaikka rahaa oli yllin kyllin ja usein näissä keskusteluissa unohdetaan henkiset arvot ja lähimmäisen rakkaus ja kaikki mitataan vain rahassa ja ihmisen pitäisi säästää ja kerätä rahaa mahdollisimman paljon, eikä nähdä ihmisiä yksilönä, omine vahvuuksineen ja heikkouksineen, joilla eväillä mennään eteenpäin elämässä ja siksi syyllistäminen ja arvostelu on turhaa.
En halunnut ketään muuttaa vaan ihmettelin miksi tuhlataan rahat turhaan ja sitten itketään miten ei yhteiskunta auta.
Ja ikävä kyllä kyseinen äiti ei ole hyvä äiti vaan kaikkea muuta.
Ap
Onko sinun arvomaailmassa sitten parempi olla pahansuopainen ja arvostella, jopa Facebook-kaveria, joka perustuu vain arvailuihin, ei välttämättä faktoihin?
Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys ei ole oma valinta, vaan monen sattuman summa, enkä usko kenenkään tavoittelevan elämässään köyhyyttä, niin kuin joiden kommenteista voisi päätellä ja se
ei poistuisi köyhiä syyliståmällä ja haukkumalla. Ei poistu, sitä on kaikkialla maailmassa ja ollut kautta historian, vaikka ihmisten elintaso on noussut ja köyhyys usein myös perintyy.Eikä kukaan meistä voi vaikuttaa millaiseen perheeseen ja ympäristöön synnymme tai millaiset eväät saamme synnyinhetkellä, jotka vaikuttavat läpi eliniän. On sairautta, puutteita, vanhempien ja ympäristön epävakautta, katastrofeja, köyhyyttä jne.
Ja sitäpaitsi, ihmisen hyvinvointi ei perustu hyviin tuloihin, varallisuuteen tai säästäväisyyteen, vaan henkisiin arvoihin. Ap.n kovasti arvostelema ihminen voi olla hyvä ja empatiakykyinen lähimmäinen ja hyvä vanhempi. En päässyt selville ap. tapauksessa millaiseksi hän tuttavaperheen haluaisi tehdä tai mikä olisi oikea tapa heidän elää?
Monet miljönäärien lapset ovat julkisuudessa kertoneet vaikeasta lapsuudesta ja särkyneestä aikuisuudesta, vaikka rahaa oli yllin kyllin ja usein näissä keskusteluissa unohdetaan henkiset arvot ja lähimmäisen rakkaus ja kaikki mitataan vain rahassa ja ihmisen pitäisi säästää ja kerätä rahaa mahdollisimman paljon, eikä nähdä ihmisiä yksilönä, omine vahvuuksineen ja heikkouksineen, joilla eväillä mennään eteenpäin elämässä ja siksi syyllistäminen ja arvostelu on turhaa.
En halunnut ketään muuttaa vaan ihmettelin miksi tuhlataan rahat turhaan ja sitten itketään miten ei yhteiskunta auta.
Ja ikävä kyllä kyseinen äiti ei ole hyvä äiti vaan kaikkea muuta.
ApOnko sinun arvomaailmassa sitten parempi olla pahansuopainen ja arvostella, jopa Facebook-kaveria, joka perustuu vain arvailuihin, ei välttämättä faktoihin?
Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin...
Minusta sinä olet enemmänkin pahansuopa syyttelemällä.
Alue: Aihe vapaa
Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni ajalla, jolloin köyhemmät eivät tehneet numeroa varakkaampien elämäntyylistä. Oli itsestäänselvää, ettei duunariperheen lapsella (minä) ollut varaa samoihin tekemisiin kuin varakkaan perheen (hyvä kaverini). Asiaa ei edes harmiteltu sen enempää, se oli ihan luonnollista. Minun lisäkseni monet köyhempien perheiden lapset saivat siitä kipinän opiskeluun ja pyrkimykseen parempiin tuloihin kuin vanhemmillamme. Emme kulkeneet haukkumassa varakkaiden lapsia ja parkuneet miksemme saa kaikkea samaa. Kateutta oli varmasti jonkin verran, mutta ei sen annettu tärvellä kaverisuhteita.
Nykyinen tasapäistäminen on mennyt liiallisuuksiin. Mistä tulee ajatus, että kaikkien pitäisi saada matkustella, ostaa ja harrastaa mitä haluaa tuloista riippumatta? Ei tarvita kummoista matikkapäätä ymmärtämään, ettei se ole mahdollista.
Kommenttini ei ole ennen kaikki oli paremmin-narinaa vaan tosiasia, joka ei tule muuttumaan ihan pian. Kaikille samat kulutusmahdollisuudet-ajattelu toteutuu vain utopiassa.