Rahattoman rahankäyttökyky, kokemuksia köyhyydestä ja tuhlaamisesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös työttömänä, yksinäisenä ja sairaana on ilonlähteet vähissä. Arki ja koko elämä on harmaata ja tasapaksua eikä mitään iloa. Ensiviikko on samanlainen kuin tämä ja edellisviikko. Usein ei edes jaksa lähteä lähikauppoja tai palveluita pidemmälle. Silloin parhain tapa piristää itseä on jonkin asian ostaminen. Vaikka se ilo olisikin hetkellistä, niin se antaa vähän voimia taas jaksaa seuraavaan kertaan.

Lähikauppa pitää kovimmat hinnat, häviät joka käynnilläsi useamman euron, jonka voisit käyttää itsesi piristämiseen. Kerralla voi säästyä jopa 5 e.

Pitää paikkansa, mutta mihin muuhun minä sen käyttäisin? Jo kauppaan meneminenkin on suoritus itsessään, koska minulla ei ole autoa. Ja lähikaupalla minä tarkoitin myös esim. Cittaria ja Prismaa. Perusmarketteja. Ei mitään ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs köyhyyttä valitaava tuttavani aikoo hankkia lapsen. Miksi tehdä lapsi jos ei edes itseään saa elätettyä? Meillä pariskunnan nettotulot 5000€/kk, ja ei todellakaan ole lapseen varaa. Käymme lomamatkalla 4x vuosi ja harrastamme. Mies harrastaa jenkkejä ja minä taas ratsastan.

Miksi alapeukutus? Kerroin mihin rahat menevät ja lapsen tekeminen ennen kuin talous sen sallii on todella tyhmää. Totuuttako ei saa kertoa?

Koska lasten teko on oikeus, se ei katso varallisuutta. Yhteiskunnan täytyy mahdollistaa tämä kaikille. Lapsilisät ovat naurettavan alhaiset samoin kuin sosiaalituki.

Käykääpä lukemassa, on mielenkiintoista luettavaa aiheeseen liittyen: https://www.mesaatio.fi/ajankohtaista/vieraskyna/miksi-koyhan-perheen-l…

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi moni tekee rahaa saatuan niinkin inhimillisiä asioita, kuin vie vaikka lapset kerrankin esim. mäkkärille. Kun jatkuvasti joutuu tarjoamaan lapsille ei oota, on luonnollista haluta ilahduttaa lapsia jollain pienellä asialla edes joskus.

Eikö lapsia ilahduttaisi eniten se, että vanhemmat hoitaisivat perheen asiat kuntoon?

Ymmärrän, jos joku mt-ongelmainen, pitkäaikaistyötön syrjäytynyt ihminen päästää tavallaan irti elämästä ja jää jonnekin yksiöön kököttämään, mutta eivätkö lapset motivoi yrittämään enemmän?

Toki useammasta lapsesta saa ihan hyvät tuet, varsinkin jos on yh. Että kyllä sillä nyt ihan kohtalaisesti elää. Kannustinloukku estää työhön menemisen.

Ei sitä lasta ilahduta kuin sen hetkiset todelliset tapahtumat, joiden kautta myös hänen aivonsa kehittyvät. Lapsi ei ymmärrä monivuotisia taloussuunnitelmia, eikä lapsen niitä pidäkään ymmärtää.

Eli mielestäsi se, että perheen asiat ovat kunnossa = monivuotinen taloussuunnitelma? Ei sen lapsen, eikä vanhempienkaan tarvitse mitään monivuotisia taloussuunnitelmia laatia/ymmärtää, mutta turvallinen ja mukava ilmapiiri olisi suotavaa. Ja kyllä se lapsi siitä hyötyisi.monella tavoin, jos vanhemmilla talous hallussa. Ei tarvitse jännittää pääseekö koulun diskoon, onko pääsymaksuun rahaa, ei tarvitse tuntea myöskään myöhemmin huonoa omatuntoa siutä, että lapseenkin menee rahaa. Ei tule kieroa suhtautumista rahaan ja ruokaankin, kun ei ole niin suuri juhlapäivä se päivä kun vanhemman tilille kilahtaa rahaa. Stressivapaampi ilmapiiri niin lapsella kun aikuisellakin kun tietää, että tilanteen vaatiessa on varaa mahdollisiin lääkkeisiin/taksimatkaan sairaalaan tms.

Ei mullakaan mitään monen vuoden taloussuunnitelmia ole, mutta rahaa laitan pienen summan joka kuu säästöön, myös koulutin itseäni, että on etenemismahdollisuuksia töissä. Ennen olin tuhlari, juuri kun äitinikin oli. En osannut olla rahan kanssa, se piti heti käyttää. Ostaa kaikkea mahdollista monesta kaupasta kun tuli rahaa. Lapsille herkkuja, ruokaa tiskiltä, vaatteita jne.

Nyt mietin, että ihan hullua, mutta niin oli iskostunut tämä äitini käyttäytymismalli.

Sinä et nyt taida ymmärtää, että se 6 euron lastenlippu elokuviin tai euron hampurilainen vaikka joka kuukausi ei pelasta perheen taloutta, mutta pelastaa sen lapsen kuukauden, vuoden ja lapsuuden. 6 x 12 = 72 euroa vuodessa. Se on ihan maltillinen summa lapsen harrastuksista ja elämyksistä. Tuo joka kuukausi on kuitenkin monessa perheessä utopiaa. Ei todellakaan olla sellaisissa summissa, joista pitäisi vanhempia tai köyhiä ylipäätään syyllistää.

Leffa tai hampurilainen = onnellisuus? 

Ihanko oikeasti on ihmisiä, joilla on tällaiset elämänarvot, ja ne halutaan vielä lapsillekin opettaa? 

Eikö olisi arvokkaampi oppi, että opetettaisiin nille lapsille, että omalla vaivannäöllä voi saada kivoja asioita, kun vaan malttaa odottaa ja nähdä vaivaa? Eikä vaan niin, että hups, nyt mä vien sut hampurilaiselle. Että olisit edes hetken iloinen...

Ihan oikeasti on sellaisia lapsia, jotka tulevat onnellisiksi siitä kun ovat päässeet mäkkärille syömään tai elokuviin. On se vaan lapsen mieli niin vähään tyytyväinen aikuisiin verrattuna. Monet aikuiset matkustelevat ulkomailla ja juovat jopa tuhansien eurojen alkoholijuomia, ostelevat prätkiä, kausilippuja oopperaan, laskettelukeskukseen tai urheilukatsomoon tai satsaavat joogaretriittiin.

Mikä sitä lasta nyt sattuu ilahduttamaan, ei se käskystä käy, että kana käskee munaa tulemaan onnelliseksi häkkikanalassa, kun muna itse sen sijaan tuntee olevansa onnellinen free-rangella. Lapset eivät ole robotteja.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka helposti ajatellaan, että ne on heidän omia rahoja joita jokainen käyttää miten tahtoo, mutta eihän ne ole itse ansaittua eli antajana pitäisi voida määrätä mihin rahaa saa käyttää.

Oletpas olevinasi suurikin "antaja" :). Kuinka paljon oikeastaan edes annat henkilökohtaisesti yhdelle köyhälle tai työttömälle kuussa? Summa ei ole edes euroa. Olet aika pelle, jos haluat määrätä jostain sentin sadasosasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs köyhyyttä valitaava tuttavani aikoo hankkia lapsen. Miksi tehdä lapsi jos ei edes itseään saa elätettyä? Meillä pariskunnan nettotulot 5000€/kk, ja ei todellakaan ole lapseen varaa. Käymme lomamatkalla 4x vuosi ja harrastamme. Mies harrastaa jenkkejä ja minä taas ratsastan.

Miksi alapeukutus? Kerroin mihin rahat menevät ja lapsen tekeminen ennen kuin talous sen sallii on todella tyhmää. Totuuttako ei saa kertoa?

Siksi, että teillä olisi varaa lapseen, mutta valitsette matkustamisen ja harrastukset lapsen sijaan. Joka on ihan ok, mutta ei johdu varattomuudesta niin kuin esitit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka helposti ajatellaan, että ne on heidän omia rahoja joita jokainen käyttää miten tahtoo, mutta eihän ne ole itse ansaittua eli antajana pitäisi voida määrätä mihin rahaa saa käyttää.

Oletpas olevinasi suurikin "antaja" :). Kuinka paljon oikeastaan edes annat henkilökohtaisesti yhdelle köyhälle tai työttömälle kuussa? Summa ei ole edes euroa. Olet aika pelle, jos haluat määrätä jostain sentin sadasosasta. 

Ei riitä pari tonnia kuussa annettavaksi näille "köyhille", kun se ei ole henkilökohtaisesti jollekin köyhälle, vaan veroina? 

Oma äitini oli näitä elämystyyppejä, matkusteli ja pukeutui tonneja maksaviin vaatteisiin. No ei ollut kotona ruokaan juuri rahaa, ja esim pesukonetta ei koskaan ollut varaa ostaa. Ei silti ollut mitään ongelmaa ostaa itselleen osamaksulla turkkia, aikana jolloin turkkeja oli vain rikkaiden vaimoilla, ei köyhillä yh:lla.

Ja kyllä, olisin arvostanut sitä että olisi ollut ruokaa, sähköä ilman katkaisuja, ja asunto jossa on kunnon kalusteet eikä ainainen häätöuhka maksamattomista vuokrista. Käytiin muutaman kerran ulkomailla, mutta mieleen ei jääneet ne elämykset, vaan ne katkaistut sähköt ja häädöt.

Ei yhtään myötätuntoa näille "elämyksiä" preferoiville. Saati jos on lapsia, silloin pitää unohtaa elämykset ja tehdä arjesta toimivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs köyhyyttä valitaava tuttavani aikoo hankkia lapsen. Miksi tehdä lapsi jos ei edes itseään saa elätettyä? Meillä pariskunnan nettotulot 5000€/kk, ja ei todellakaan ole lapseen varaa. Käymme lomamatkalla 4x vuosi ja harrastamme. Mies harrastaa jenkkejä ja minä taas ratsastan.

Miksi alapeukutus? Kerroin mihin rahat menevät ja lapsen tekeminen ennen kuin talous sen sallii on todella tyhmää. Totuuttako ei saa kertoa?

Mitä totuutta trollilta voi odottaa? Ei mitään. Jos teillä olisi nettotulot 1 000 000 eur/kk, niin käyttäisitte ne ties mihin ja sitten vinkuisitte, ettei ole rahaa lapseen. 

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi moni tekee rahaa saatuan niinkin inhimillisiä asioita, kuin vie vaikka lapset kerrankin esim. mäkkärille. Kun jatkuvasti joutuu tarjoamaan lapsille ei oota, on luonnollista haluta ilahduttaa lapsia jollain pienellä asialla edes joskus.

Eikö lapsia ilahduttaisi eniten se, että vanhemmat hoitaisivat perheen asiat kuntoon?

Ymmärrän, jos joku mt-ongelmainen, pitkäaikaistyötön syrjäytynyt ihminen päästää tavallaan irti elämästä ja jää jonnekin yksiöön kököttämään, mutta eivätkö lapset motivoi yrittämään enemmän?

Toki useammasta lapsesta saa ihan hyvät tuet, varsinkin jos on yh. Että kyllä sillä nyt ihan kohtalaisesti elää. Kannustinloukku estää työhön menemisen.

Ei sitä lasta ilahduta kuin sen hetkiset todelliset tapahtumat, joiden kautta myös hänen aivonsa kehittyvät. Lapsi ei ymmärrä monivuotisia taloussuunnitelmia, eikä lapsen niitä pidäkään ymmärtää.

Eli mielestäsi se, että perheen asiat ovat kunnossa = monivuotinen taloussuunnitelma? Ei sen lapsen, eikä vanhempienkaan tarvitse mitään monivuotisia taloussuunnitelmia laatia/ymmärtää, mutta turvallinen ja mukava ilmapiiri olisi suotavaa. Ja kyllä se lapsi siitä hyötyisi.monella tavoin, jos vanhemmilla talous hallussa. Ei tarvitse jännittää pääseekö koulun diskoon, onko pääsymaksuun rahaa, ei tarvitse tuntea myöskään myöhemmin huonoa omatuntoa siutä, että lapseenkin menee rahaa. Ei tule kieroa suhtautumista rahaan ja ruokaankin, kun ei ole niin suuri juhlapäivä se päivä kun vanhemman tilille kilahtaa rahaa. Stressivapaampi ilmapiiri niin lapsella kun aikuisellakin kun tietää, että tilanteen vaatiessa on varaa mahdollisiin lääkkeisiin/taksimatkaan sairaalaan tms.

Ei mullakaan mitään monen vuoden taloussuunnitelmia ole, mutta rahaa laitan pienen summan joka kuu säästöön, myös koulutin itseäni, että on etenemismahdollisuuksia töissä. Ennen olin tuhlari, juuri kun äitinikin oli. En osannut olla rahan kanssa, se piti heti käyttää. Ostaa kaikkea mahdollista monesta kaupasta kun tuli rahaa. Lapsille herkkuja, ruokaa tiskiltä, vaatteita jne.

Nyt mietin, että ihan hullua, mutta niin oli iskostunut tämä äitini käyttäytymismalli.

Sinä et nyt taida ymmärtää, että se 6 euron lastenlippu elokuviin tai euron hampurilainen vaikka joka kuukausi ei pelasta perheen taloutta, mutta pelastaa sen lapsen kuukauden, vuoden ja lapsuuden. 6 x 12 = 72 euroa vuodessa. Se on ihan maltillinen summa lapsen harrastuksista ja elämyksistä. Tuo joka kuukausi on kuitenkin monessa perheessä utopiaa. Ei todellakaan olla sellaisissa summissa, joista pitäisi vanhempia tai köyhiä ylipäätään syyllistää.

Leffa tai hampurilainen = onnellisuus? 

Ihanko oikeasti on ihmisiä, joilla on tällaiset elämänarvot, ja ne halutaan vielä lapsillekin opettaa? 

Eikö olisi arvokkaampi oppi, että opetettaisiin nille lapsille, että omalla vaivannäöllä voi saada kivoja asioita, kun vaan malttaa odottaa ja nähdä vaivaa? Eikä vaan niin, että hups, nyt mä vien sut hampurilaiselle. Että olisit edes hetken iloinen...

Ihan oikeasti on sellaisia lapsia, jotka tulevat onnellisiksi siitä kun ovat päässeet mäkkärille syömään tai elokuviin. On se vaan lapsen mieli niin vähään tyytyväinen aikuisiin verrattuna. Monet aikuiset matkustelevat ulkomailla ja juovat jopa tuhansien eurojen alkoholijuomia, ostelevat prätkiä, kausilippuja oopperaan, laskettelukeskukseen tai urheilukatsomoon tai satsaavat joogaretriittiin.

Mikä sitä lasta nyt sattuu ilahduttamaan, ei se käskystä käy, että kana käskee munaa tulemaan onnelliseksi häkkikanalassa, kun muna itse sen sijaan tuntee olevansa onnellinen free-rangella. Lapset eivät ole robotteja.

Lapset ovat hyvillään kun heidät huomataan vaikka mäkkärillä käyden, ihailen Teitä.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini oli näitä elämystyyppejä, matkusteli ja pukeutui tonneja maksaviin vaatteisiin. No ei ollut kotona ruokaan juuri rahaa, ja esim pesukonetta ei koskaan ollut varaa ostaa. Ei silti ollut mitään ongelmaa ostaa itselleen osamaksulla turkkia, aikana jolloin turkkeja oli vain rikkaiden vaimoilla, ei köyhillä yh:lla.

Ja kyllä, olisin arvostanut sitä että olisi ollut ruokaa, sähköä ilman katkaisuja, ja asunto jossa on kunnon kalusteet eikä ainainen häätöuhka maksamattomista vuokrista. Käytiin muutaman kerran ulkomailla, mutta mieleen ei jääneet ne elämykset, vaan ne katkaistut sähköt ja häädöt.

Okei, olet siis kat kera ja haluat ko staa muille lapsuutesi tr aumat. 

(sori, pakko tavuttaa, kun ilmeisesti joku noista sanoista on ki ellettyjen listalla). 

Ihmisten asenteet köyhiä ja vähempiosaisia kohtaan eivät ole juuri muuttuneet aikojen saatossa, vaikka koulutuksen ansiosta luulisi tiedon ja sivistyksen määrän lisääntyvän.

Luen juuri Enni Mustosen kirjoja Syrjästäkatsojan-tarinoita, jotka kertovat 1800- ja 1900-luvun alusta. Ja monien kommentrista huokuu sama asenne, kuin kirjoissa köyhiä ja vähäosaisia kohtaan ja kuinka maailma pelastuisi, jos köyhät ymmärtäisivät käyttäytyä, kuin nämä itseään hyvänä pitävät ihmiset.

Köyhän kannattaisi hankkia ihan ensimmäisenä töitä. Töitä tekevälle kyllä riittää, pitää olla valmis muuttamaan työn perässä ja ottamaan ensin vastaan mitä saa. Siitä se ura sitten urkenee

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten asenteet köyhiä ja vähempiosaisia kohtaan eivät ole juuri muuttuneet aikojen saatossa, vaikka koulutuksen ansiosta luulisi tiedon ja sivistyksen määrän lisääntyvän.

Luen juuri Enni Mustosen kirjoja Syrjästäkatsojan-tarinoita, jotka kertovat 1800- ja 1900-luvun alusta. Ja monien kommentrista huokuu sama asenne, kuin kirjoissa köyhiä ja vähäosaisia kohtaan ja kuinka maailma pelastuisi, jos köyhät ymmärtäisivät käyttäytyä, kuin nämä itseään hyvänä pitävät ihmiset.

Muistan myös yhden, mutta en kirjailijan, saati kirjan nimeä, siinä käyttäytyvät aivoin samoin kuin nämä AV-pyövelit. Nainen muuttaa uudelle paikkakunnalle ja köyhät tekevät kaupassa ostoksia sossun piikkiin, kunnan silmäätekevä rouva alkaa ottaa ostoksia pois kassan liukuhihnalta tyyliin "köyhät eivät saa syödä tätä ja tätä". Sitten tämä juuri kylään muuttanut nainen pistää tuon silmäätekevän rouvan ruotuun.

Vierailija kirjoitti:

Käykääpä lukemassa, on mielenkiintoista luettavaa aiheeseen liittyen: https://www.mesaatio.fi/ajankohtaista/vieraskyna/miksi-koyhan-perheen-l…

Iso Kiitos sinulle. Lukekaa tämä, hyvät ihmiset!

Luulette vähemmän ja ymmärrätte enemmän ja lisää meidän yhteistä hyvää ja parempaa huomista.

Suomessa pitäisi raha jakaa tasaisesti niin työssä käyvien kuin työttömien kesken. Näin kaikilla olisi hyvä olla. Äänestäkää vasemmistoa, meillä on vielä toivoa!

Oma tarinani: Asuin keskustassa yksiössä,  korkeakoulutettu virkanainen. tein töitä  aamusta iltaan, ylitöitä laskematta. Olin saanut perintönä mummon kotitalon eli pienen tuvan plus saunan järven rannalta maaseudulta. Työt loppuivat kun omistajat ajoi firman konkkaan. Olin loppuunpalanut ja masentunut. Sain aikani ansiosidonnaista mutta en vain löytänyt töitä. Yritin kaikkea mahdollista. masennuin pahemmin jouduin sairaslomalle ja minut määriteltiin työkyvyttömäksi. En tainnut hoitaa asioitani hyvin, mutta lopulta minusta päätettiin, että en nykykunnossa sovellu työvoimatoimiston kursseille enkä edes kuntouttavaan työtoimintaan ja minulta evättiin työmarkkinatuki. En kuitenkaan ollut tarpeeksi sairas sairaseläkkeelle. En myöskään saanut sossusta mitään, sillä minulla oli hiukan säästöjä plus se mummonmökki ja oma yksiö. Jos olisin koko tämän ajan vain maleksinut tekemättä työtä, säästämättä penniäkään ja hankkimatta omaa asuntoa ja mynyt heti mummonmökin ja tuhlannut kaiken, olisin ollut heti oikeutettu toimeentulotukeen, mutta kun olin ollut nuuka työmyyrä, jouduin tietenkin käyttämään ensiksi säästöni. 

Laskin, että säästöillä ei pitkälle pötki ja mummonmökki oli niin korvessa, että sellaisesta ei paljoa heruisi. ja niinpä pistin yksiöni vuokralle ja muutin maalle mummonmökille. Se olikin paras päätös. Tämä on korvessa, kaukana kaikesta. istun järven rannalla ja ihailen syksyä. uunissa kypsyy itsepyytämäni siika. Tein juurespataa omista juureksista. Elän askeettisesti, ainoat ylellisyyteni ovat netti ja kirjastokortti. En ole eläessäni voinut paremmin. Ennen söin liikaa ja join liikaa stressiin. nyt täällä olen kuin huomaamatta laihtunut normaalipainoon, jopa sinne alarajalle. Ihoni on kauniimpi kuin koskaan. En tarvitse enää kalliita voiteita. Vain sauna ja kala- kaali-punajuuri -lanttu- ruoat, joihin reseptit olen löytänyt ikivanhoista mummon keittokirjoista! Ne on kirjoittanut sellainen kun Jaakko Kolmonen ja niitä tuskin saa enää muualta kuin divareista, mutta jos haluatte maukasta, halpaa ja yksinkertaista ruokaa ja haluatte voida paremmin kuin koskaan elämässänne ja haluatte kauniin kuulaan ihon ja laihtua niin suosittelen lämpimästi vaikka ei ne varmaan mitään "lifestyle"- terveyskirjoja ole. Jopa minunkaltaiseni tumpelo, joka kuittasi aikaisemmin lounaansa pikaraflojen seisovan pöydän antimilla on oppinut laittamaan ruokaa ja perkaamaan kalan!

Mua vähän pelottaa, että tännekö keskelle luontoa olen nyt jämähtänyt! nuori ihminen. mun pitäis pyöriä baareissa, tehdä duunia ja hankkia perhe. nyt olen kauniimpi kuin koskaan. olen hoikka, hiukset on oman värisensä, kasvaneet kiiltäviksi ja paksuiksi iho on upea ja täällä mä möllötän täysin onnellisena keskellä ei mitään... ei kiirettä mihinkään.  Mä samoilen luonnossa, sienestän marjastan, seuraan luontokappaleiden touhuja, luen kirjoja, osallistun ranskan- ruotsin- ja englanninkielisiin nettikeskusteluihin, harrasta omassa rauhassa joogaa, pilatesia ja tanssia. mulla on täällä kaverina joku outo musta katti joka vain majoittui mun luo! Pistän sen katinruokaan enemmän rahaa kuin omaan ruokaan, kun kultamussukka tykkää niin shebasta! -ja hiiristä joita se minulle toimittaa kiitokseksi.

Olen ollut täällä jo 2v ja aika on hujahtanut kuin silmissä. Olen melkein 30v. ja työura on viemärissä. Silti olen onnellisempi kuin koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka helposti ajatellaan, että ne on heidän omia rahoja joita jokainen käyttää miten tahtoo, mutta eihän ne ole itse ansaittua eli antajana pitäisi voida määrätä mihin rahaa saa käyttää.

Oletpas olevinasi suurikin "antaja" :). Kuinka paljon oikeastaan edes annat henkilökohtaisesti yhdelle köyhälle tai työttömälle kuussa? Summa ei ole edes euroa. Olet aika pelle, jos haluat määrätä jostain sentin sadasosasta. 

Ei riitä pari tonnia kuussa annettavaksi näille "köyhille", kun se ei ole henkilökohtaisesti jollekin köyhälle, vaan veroina? 

Oma äitini oli näitä elämystyyppejä, matkusteli ja pukeutui tonneja maksaviin vaatteisiin. No ei ollut kotona ruokaan juuri rahaa, ja esim pesukonetta ei koskaan ollut varaa ostaa. Ei silti ollut mitään ongelmaa ostaa itselleen osamaksulla turkkia, aikana jolloin turkkeja oli vain rikkaiden vaimoilla, ei köyhillä yh:lla.

Ja kyllä, olisin arvostanut sitä että olisi ollut ruokaa, sähköä ilman katkaisuja, ja asunto jossa on kunnon kalusteet eikä ainainen häätöuhka maksamattomista vuokrista. Käytiin muutaman kerran ulkomailla, mutta mieleen ei jääneet ne elämykset, vaan ne katkaistut sähköt ja häädöt.

Ei yhtään myötätuntoa näille "elämyksiä" preferoiville. Saati jos on lapsia, silloin pitää unohtaa elämykset ja tehdä arjesta toimivaa.

Pienillä ja isoilla elämyksillä on ratkaiseva ero. Pienet elämykset kuuluvat jokaiselle ja siitä tulojen mukaan voi sitten toteuttaa isompia elämyksiä. Elämys itsessään ei ole pahasta vaan suotavaa.

Yhdistät nyt oman henkilökohtaisen kokemuksesi liian rajusti noihin mäkkäritason elämyksiin. Ei alle kympin elämyksistä kuussa vielä saa häätöä. Ehkä olisi kuitenkin hyvä, että joko avaisit oman ketjun siitä mitä lapsuudessasi koit tai juttelisit jonkun kanssa kokemuksistasi kun ne näyttäytyvät noin suurissa mittasuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa pitäisi raha jakaa tasaisesti niin työssä käyvien kuin työttömien kesken. Näin kaikilla olisi hyvä olla. Äänestäkää vasemmistoa, meillä on vielä toivoa!

Iso peukku! Tämä ehkä tulisi ensin lievästi vaikuttamaan siihen että jotkut jäisi pois töistä, mutta toisaalta nämä työpaikat avautuisivat sitten monelle työhaluiselle työttömille. En näe tässä kyllä yhtään huonoa puolta. Win-win kaikille. Työtä sitä haluaville ja kaikille hyvä elintaso! Miksi hallitus ei tee mitään tämän eteen? Halutaanko kyykyttää köyhiä ja antaa kaikki rikkaille?

Vierailija kirjoitti:

Köyhille ei pitäisi antaa rahaa ollenkaan. Eivät osaa sitä käyttää ja säästäminen on utopiaa :)

Tappaako pitäisi?

Olen köyhä ja osaan jopa säästää, mutta silloin tällöin jotain hajoaa tai on hankittava jotakin ja säästöistä katoaa helposti aika suuri osa. Suurin osa rahoista menee ihan vain ruokaan ja muihin tarpeellisuuksiin, en tiedä mitä tukia nuo tuhlailijat oikein saavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa pitäisi raha jakaa tasaisesti niin työssä käyvien kuin työttömien kesken. Näin kaikilla olisi hyvä olla. Äänestäkää vasemmistoa, meillä on vielä toivoa!

Iso peukku! Tämä ehkä tulisi ensin lievästi vaikuttamaan siihen että jotkut jäisi pois töistä, mutta toisaalta nämä työpaikat avautuisivat sitten monelle työhaluiselle työttömille. En näe tässä kyllä yhtään huonoa puolta. Win-win kaikille. Työtä sitä haluaville ja kaikille hyvä elintaso! Miksi hallitus ei tee mitään tämän eteen? Halutaanko kyykyttää köyhiä ja antaa kaikki rikkaille?

Voi hyvä luoja :,D ja mikä toimisi porkkanana tuurata jotain sairaslomalaista tai tehdä viikonloppuvuoroja kun kotona saisi saman rahan?