Lue keskustelun säännöt.
Rahattoman rahankäyttökyky, kokemuksia köyhyydestä ja tuhlaamisesta
30.10.2018 |
Mihin turhaan katoaa köyhän rahat ympärilläsi, mihin et koskaan itse tuhlaisi?
Tiedän Facebookissa tapauksen joka ostaa turhanpäiväistä koristetta asunnon aivan täyteen.
Monta kirjahyllyä asunnossa ja ne täynnä pikkuesineitä.
Seinät täynnä koristeita ja lamppuja ym valoroikkia.
Nyt on ostanut lyhtyjä aivan järkyttävän paljon.
Joka kohta asunnosta täynnä ja ikkunoissakin monet verhot sekaisin.
Jatkuvasti postaa kuvia mitä ihanaa ostanut ja sitten kiljuu seuraavaksi, että rahat loppu ja Kela on huijari eikä maksa sitä ja tätä eli kaikki raha talouteen tulee tukina.
Kommentit (435)
Suu säkkiä myöden. Syö enemmän kun tienaa. Olen pienituloinen, mutta rahat riittää. Kun saan rahaa, maksan ensin laskut ja loput jaan viikoille. Lisäksi varaan kuukausittain yllätysmenoihin 100 euroa. Jos muutama euro tai kymppi jää yli, siirrän sen toiselle tilille hätävaraksi. Ostan vain välttämätöntä. Korjaan, parsin ja paikkaan vaatteita kunnes hajoavat kokonaan. Roskapussit väännän vanhoista lehdistä. Hiukset pesen palasaippualla. Shampoota ja deororantteja en käytä. Tyttäreni leikkaa hiukseni. Säästäminen on mielenkiintoisempaa kuin shoppailu velaksi. Asioita kannattaa suunnitella ja laskea etukäteen. Ensin pitää ajatella, sitten vasta mennä kauppaan. Meiltä ei ole koskaan puuttunut mitään. Olen aina siisti, kummasti ja meikattu, kun Menen ulos ihmisten ilmoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mihinkään yksittäiseen hömpötykseen. Mutta valitetaan että ei ole rahaa ja on laskuja perinnässä jne. Sitten kuitenkin viedään lapsia välillä Superparkkiin, elokuviin tai mennään koko perhe yhdessä syömään Hesburgeriin. Jos se raha on niin vähissä että laskut menee perintään niin ei silloin mielestäni todellakaan kannata syödä ulkona tai mennä tuollaisiin huvituksiin. Siis jos haluaa ne laskut maksaa ja saada talouden joskus kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmettelevät köyhien rahankäyttöä ihan vain siitä syystä, etteivät tiedä siitä mitään, eivätkä tiedä mitään köyhien elämän todellisuudesta. Köyhyydessä elävän ihmisen arki on jatkuvaa niukkuutta. Ruoka on halvinta mahdollista, sitä ei osteta paljon ja silti rahat ovat aina vähissä. Mitään hankintoja ei voi tehdä, joten lista tarpeellisista asioista, jotka hankitaan myöhemmin, kasvaa jatkuvasti pituutta.
Kun rahaa sitten joskus saa edes vähän, säästöön ei ole mahdollista laittaa mitään, koska on pakko yrittää hankkia lopultakin joitain tavaroita siitä puuttuvien asioiden listasta. Nämä ovat usein ihan tavallisia asioita kuten vaatteita, rikki menneitä tavaroita jne.
Lisäksi moni tekee rahaa saatuan niinkin inhimillisiä asioita, kuin vie vaikka lapset kerrankin esim. mäkkärille. Kun jatkuvasti joutuu tarjoamaan lapsille ei oota, on luonnollista haluta ilahduttaa lapsia jollain pienellä asialla edes joskus.
Tämä. On helppo hyvätuloisena osoittaa syyttävä sormi, miten kenenkin tulisi elää ja käyttää rahansa.
Mutta se jos mikä, osoittaa suurta taitoa ja osaamista, jos pystyy ostamaan ylimääräistä vielä, kun perusasiat esim. ruoka, hygienia jne. hoidettu pienistä tuloista.
Hyvä tuloisena on miellyttävä "köyhäillä" ja tehdä järkiostoksia, kun tietää, ettei tule katastrofi, jos pesukone tai lapsen kengät hajoaa, jolloin energiaa voi käyttää hyödyllisesti, kun ei tarvitse miettiä ja murehtia, mistä saan rahat lasten kenkiin tai riittääkö rahat lääkkeisiin.
Olen elänyt todellisessa köyhyydessä, kun firma oli taloudellisissa vaikeuksissa, eikä tuloja ollut lähes kahteen vuoteen ja tietenkään en saanut tukia.
Ensimmäinen puoli vuotta meni todella hyvin ja vaivatta, kun hyödynsin entiset varastot, mutta sen jälkeen tuli ongelmia, kun lapset tarvitsivat vaatteita tai tarvittiin ostaa lääkkeitä ja senkin tajusin, miten kalliita on mausteet, kun vanhat varastot oli käytetty.
Viimeinen vuosi oli todella raskas ja henkiset voimsvarat vähissä, eikä enää ollut voimsvaroja järkeviin päätöksiin, kun stressi oli päällä ja yritti vain elää ja selvitä päivä kerrallaan, eikä paremmasta huomisesta ollut toivoa, näin siinä tilanteessa koin.Tämän kaiken kokeneena, arvostan todella korkealle pienituloisia, jotka selviävät jopa vuosikymmeniä henkisesti ja kaikkea sitä taitoa ja osaamista, miten he pystyvät pyörittämään arkea ja ruokkimaan perheensä ja vielä näkemään elämäniloa ja onnellisuutta elämässä. Ja syytä heidän elämänhallinnan arvosteluun, ei ainakaan minulta löydy.
Ja ehkä ap. mielestä olevat "turhat tavarat" tuovat kuitenkin jaksamista, iloa ja voimia heidän eläänsä ja on yksi syy, miksi he ylipäätään jaksavat eteenpäin, vaikka huominen ei ole sen valoisampi kuin tämä päivä.
Tämä on kyllä paras kirjoistus tähänastisista. Köyhien rahankäyttöä pähkäillään, mutta eivät ne hyvätuloisetkaan välttämättä sen parempia ole. Eikös näistä julkkiksistakin (kun tekevät jotain tyhmää) usein jälkeenpäin selviä, että ovat rikollisella tavalla hyötyneet ylisuurista kulukorvauksista ja palkkioista, ilmaisista taksimatkoista yhteiskunnan piikkiin. Sitten on otettu ylisuuria lainoja ja ostettu hulppeita huviloita ja kuitenkin ollaan konkurssin partaalla?
Kuinka monta sellaista tarinaa on, jossa keskituoloinen perhe on kuluttanut vuositolkulla yli varojensa. Sitten tulee työttömyys ja huomataan että nyt ollaan kusessa big time? On velaksi osteltu talot, autot, ulkomaanmatkoja, moottoriveneet ja -pyörät, on huvilaa, 13 kotieläintä, lapsilla kalliit harrastukset?
Jotenkin tämä köyhien moralisointi on vain niin muodikasta ja tapa jollain tasolla kokea arveluttavaa ylemmyyttä, että itse ollaan niin fiksuja ja filmaattisia. Kannattaa kokeilla elää jollain 600-700e/kk niin huomaa, kuinka "helppoa" köyhän on elää pitkäjänteisesti taloudellista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Olin aikoinani köyhä vaikka kävin töissä. Vuokran (ei ylisuuri) ja pakollisten laskujen (kotivakuutus, puhelinlasku sekä sähkölasku) jälkeen käteen jäi aikalailla toimeentulotuen perusosan verran.
Summalla eli kun ei ollut mitään pikavippejä, kulutusluottoja eikä lemmikkejä tms. maksettavana eikä syytänyt rahaa tupakkaan tai alkoholiin (silloin tällöin kävin jonkun ystävän kanssa viinilasillisella, en joka kuukausi).
Perustarpeisiin, ruokaan kun itse valmisti ruoan suosien sesonkien raaka-aineita, satunnaisiin vaateostoksiin, hygieniatarvikkeisiin sekä kodintarvikkeisiin summa kyllä riitti. Sen sijaan isompien asioiden hajoaminen, varsinkin jos ne olisi tapahtunut yhtäaikaa olikin sitten toinen juttu. Muistan mm. tietokoneesta hajonneen kovalevyn kesken päättötyön tekemisen ja uusien silmälasien hankinnan. Olin onnekas kun vanhemmat pystyivät auttamaan noiden kanssa, läheskään kaikilla ei ole tukiverkkoa joka voisi jeesata tiukassa paikassa. Toisaalta väitän että yksineläen oli huomattavasti helpompaa olla köyhä kuin se että olisi kaiken kukkuraksi ollut lapsikin tai useampi.
Tuet toki ovat tarkoitettukin väliaikaiseen tilanteeseen, eivät siihen että niiden varassa elettäisiin pahimmillaan vuosikymmeniä. Ei myöskään unohdeta sitä että läheskään kaikki köyhät ei ole työttömiä jotka elävät toimeentulotuella. Tuntuu että monissa keskusteluissa oletetaan että köyhä on automaattisesti työtön tukien varassa eläjä vaikka näin ei ole. On niin monenlaista taustaa miten köyhyyteen on päädytty.
Joillakin se suurin ongelma on elämänhallinnan puute ja ilman että siihen saadaan puututtua on vaikea päästä köyhyydestä eroon.
Tuntuu että monien pitää elää ulkopuolelta katsoen ”hienoa” elämää rahatilanteesta riippumatta. Pitää olla tyyliin joka vuosi uusi hieno puhelin (täytyy myöntää kyllä ettei nämä nykyajan älytoosat tunnu kestävän kuin max. pari vuotta) matkustella, olla uudet hienot kalusteet jotka pitää uusia tasaisin väliajoin, käydä ulkona syömässä hienoissa ravintoloissa jne. Listaa voisi jatkaa vielä pitkälle. Ei osata ajatella pidemmälle tulevaisuuteen vaan mennään asenteella ”kaikki-tänne-mulle-heti-nyt”.Pitäisikö järjestelmän nykyistä paremmin kannustaa ihmisiä opiskelemaan uutta tutkintoa tms. jos töitä ei löydy? Tai saada vastaanottamaan lyhyitäkin työpätkiä ilman Kelan kanssa käytävää suhteettoman pitkää paperisotaa ja pahimillaan tukien menetystä siksi aikaa? Eikä muutto töiden tai opiskelunkaan perässäkään ole läheskään aina niin helppo juttu.
Vaikeita asioita tälläset.
Hienoa kirjoitus ja viisaita ajatuksia!
Mitäs jos keskittyisitte omiin asioihinnne enemmän ja jättäisitte toisten arvostelun vähemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmettelevät köyhien rahankäyttöä ihan vain siitä syystä, etteivät tiedä siitä mitään, eivätkä tiedä mitään köyhien elämän todellisuudesta. Köyhyydessä elävän ihmisen arki on jatkuvaa niukkuutta. Ruoka on halvinta mahdollista, sitä ei osteta paljon ja silti rahat ovat aina vähissä. Mitään hankintoja ei voi tehdä, joten lista tarpeellisista asioista, jotka hankitaan myöhemmin, kasvaa jatkuvasti pituutta.
Kun rahaa sitten joskus saa edes vähän, säästöön ei ole mahdollista laittaa mitään, koska on pakko yrittää hankkia lopultakin joitain tavaroita siitä puuttuvien asioiden listasta. Nämä ovat usein ihan tavallisia asioita kuten vaatteita, rikki menneitä tavaroita jne.
Lisäksi moni tekee rahaa saatuan niinkin inhimillisiä asioita, kuin vie vaikka lapset kerrankin esim. mäkkärille. Kun jatkuvasti joutuu tarjoamaan lapsille ei oota, on luonnollista haluta ilahduttaa lapsia jollain pienellä asialla edes joskus.
Tämä. On helppo hyvätuloisena osoittaa syyttävä sormi, miten kenenkin tulisi elää ja käyttää rahansa.
Mutta se jos mikä, osoittaa suurta taitoa ja osaamista, jos pystyy ostamaan ylimääräistä vielä, kun perusasiat esim. ruoka, hygienia jne. hoidettu pienistä tuloista.
Hyvä tuloisena on miellyttävä "köyhäillä" ja tehdä järkiostoksia, kun tietää, ettei tule katastrofi, jos pesukone tai lapsen kengät hajoaa, jolloin energiaa voi käyttää hyödyllisesti, kun ei tarvitse miettiä ja murehtia, mistä saan rahat lasten kenkiin tai riittääkö rahat lääkkeisiin.
Olen elänyt todellisessa köyhyydessä, kun firma oli taloudellisissa vaikeuksissa, eikä tuloja ollut lähes kahteen vuoteen ja tietenkään en saanut tukia.
Ensimmäinen puoli vuotta meni todella hyvin ja vaivatta, kun hyödynsin entiset varastot, mutta sen jälkeen tuli ongelmia, kun lapset tarvitsivat vaatteita tai tarvittiin ostaa lääkkeitä ja senkin tajusin, miten kalliita on mausteet, kun vanhat varastot oli käytetty.
Viimeinen vuosi oli todella raskas ja henkiset voimsvarat vähissä, eikä enää ollut voimsvaroja järkeviin päätöksiin, kun stressi oli päällä ja yritti vain elää ja selvitä päivä kerrallaan, eikä paremmasta huomisesta ollut toivoa, näin siinä tilanteessa koin.Tämän kaiken kokeneena, arvostan todella korkealle pienituloisia, jotka selviävät jopa vuosikymmeniä henkisesti ja kaikkea sitä taitoa ja osaamista, miten he pystyvät pyörittämään arkea ja ruokkimaan perheensä ja vielä näkemään elämäniloa ja onnellisuutta elämässä. Ja syytä heidän elämänhallinnan arvosteluun, ei ainakaan minulta löydy.
Ja ehkä ap. mielestä olevat "turhat tavarat" tuovat kuitenkin jaksamista, iloa ja voimia heidän eläänsä ja on yksi syy, miksi he ylipäätään jaksavat eteenpäin, vaikka huominen ei ole sen valoisampi kuin tämä päivä.
Olet oikeassa kirjoituksessasi ja ymmärrän itsekin, kun olen pieni tuloinen yrittäjä enkä sen takia jaksa aina seurata miten yhteiskunnan tuella elävät käyttävät rahaa kuin roskaa eikä mieti tarpeellisuutta.
Ymmärrän myös tämän ostelun olevan korvike jollekin, mutta en silti näe syytä ymmärtää sitä loputtomasti sillä jos sitten itketään ettei hallitus auta ja Kela vie kaiken.
ApNo mutta, miksi sinä haluat syyllistää ja kyseenalaistaa vähävaraisten elämänhallinnan ja ostokset?
Sinäkin voit olla huomenna yksi heistä, vaikka olisit miljönääri, jonka moni miljönääri sai kokea nahoissaan 90-luvulla.Ja vain harvat haluavat tietoisesti elää tukien varassa, eivätkä he itse ole valinneet osaansa, sillä työttömyys, sairaudet, onnettomuudet voi kohdata meitä jokaista. Ja Suomessa maksettavat tuet ja etuudet ovat vain Eu-maiden keskitasoa tai jopa alle.
Sinua ei yhtään haittaa, etkä halua arvostella, kuinka yrittäjät ja palkkatyössä olevat hyödyntävät yhteiskunnan etuja ja tukia, minä mukaan lukien.
Sinäkin voit ostaa firman piikkiin vaikka vuosittain uudet silmälasit tai käydä yksityisellä hammaslääkärissä ja laittaa firman työterv.hoitoon ja firma saa vielä Kela-korvauksen, samoin fysioterapiapalvelut, harrastukset, työvaatteet, kulttuuri- ja liikuntasetelit ja voit käydä kylpylässä ja oopperassa jne. Samoin työsuhde autot, puhelimet, asunto ja ateriaedut. Verovapaat osinkotulot, jos osakeyhtiö. Valtion tuet ja avustukset kiinteistöihin ja sijoituksiin esim. energia- ja hissiavustus, jolloin omaisuuden arvo nousee entisestään jne. jne. Ja tämän kaiken sinulle mahdollistaa sinun ostovoima ja lainsäädäntö, toisin kuin jotka elävät tuilla tai ovat vähävaraisia pienituloina ja heiltä puuttuu ostovoima, jolta olet nyt viemässä ne pienetkin ja halvat tavarat ja suuresti vieä paheksut ja arvostelet heidän elämänhallintaansa.
En todellakaan voi laittaa firman piikkiin noita mainittuja ja työhuonevähennys ym koneet on ainoat eli kuvitteletko pienellä yrittäjällä menevän niin hyvin jotta voisi tehdä edellä mainittuja ja ne menisivät verotuksessa läpi.
Pitäisi olla myös isot tulot ensin.
Ja vaikka nyt jäisin rahattomaksi, niin en todellakaan alkaisi tuhlaamaan järjettömästi eli tässä ketjussa oli puhe siitä, että miksi käytetään rahat turhiin pottiloihin ja sitten itketään vääryyttä kun ei raha riitäJos vähävaraiset tuhlaavat järjettömiä summia sinun mielestä turhuuteen, niin tuskin sen tekevät tuilla, vaan se on joko sinun mielikuvituksen tuotetta tai joku hyvätuloinen on marittanut tai tehnyt kuolinsiivouksen ja kipannut kaiken roinan vähävaraisen huusholliin tai perhe on saanut ne lahjaksi isovanhemmilta tai ystäviltä. Monet hyvätuloiset tukevat vähävaraisia perheitä ihan vapaaehtoisesti.
Ja eikö meillä ole ihan sama oikeus olettaa, sinun pistävän kulut firman piikkiin, kun laki sen mahdollistaa, kun sinäkin oletat köyhien tuhlaavan järjettömiä summia turhuuteen.
Haloo Hei nyt ihme homma eli minä ap tiedän tämän ihmisen toiminnan joka tuhlaa rahansa hömppään ja itkee kuinka on epäreilua ettei Kela ja hallitus hoida osuuttaan.
Onko se sinulta jotenkin pois?
Kerrot, sun vuositulot olevan 12.000€/v niin ethän sinä maksa edes valtion veroa, josta tuet maksetaan, ainoastaan maksat kunnallisveroa hiukan, jos sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Ei mihinkään yksittäiseen hömpötykseen. Mutta valitetaan että ei ole rahaa ja on laskuja perinnässä jne. Sitten kuitenkin viedään lapsia välillä Superparkkiin, elokuviin tai mennään koko perhe yhdessä syömään Hesburgeriin. Jos se raha on niin vähissä että laskut menee perintään niin ei silloin mielestäni todellakaan kannata syödä ulkona tai mennä tuollaisiin huvituksiin. Siis jos haluaa ne laskut maksaa ja saada talouden joskus kuntoon.
Tiedätkö oikeasti kuka maksaa lasten viemiset Superparkkiin, elokuviin tai Hesburgeriin?
Ettei taustalla ole kummit, isovanhemmat, ystävät?
Minulla on yhdeksän kummilasta ja nyt lasten syyslomalle kustansin kolmen yh-perheen kylpyläreissun ja vielä oma-aloiteisesti. Eikä luulisi sinun kaltaisilla ihmisillä olevan nokan koputtamista. Samoin annan synttäri- ja joululahjaksi vähävaraisille perheiden lapsille läppäreitä ja kännyköitä jne. ja miksi vähävaraisen lapselle ei saisi olla laatua ja iloa tavaroita, eikä vain varakkaiden ja hyvätuloisten lapsilla. Ja enkä ole ainoa.
Uskomatonta, kuinka köyhä, joka kertoo vuosituloksi 12.000€/v on kaateellinen vielä toiselle köyhälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmettelevät köyhien rahankäyttöä ihan vain siitä syystä, etteivät tiedä siitä mitään, eivätkä tiedä mitään köyhien elämän todellisuudesta. Köyhyydessä elävän ihmisen arki on jatkuvaa niukkuutta. Ruoka on halvinta mahdollista, sitä ei osteta paljon ja silti rahat ovat aina vähissä. Mitään hankintoja ei voi tehdä, joten lista tarpeellisista asioista, jotka hankitaan myöhemmin, kasvaa jatkuvasti pituutta.
Kun rahaa sitten joskus saa edes vähän, säästöön ei ole mahdollista laittaa mitään, koska on pakko yrittää hankkia lopultakin joitain tavaroita siitä puuttuvien asioiden listasta. Nämä ovat usein ihan tavallisia asioita kuten vaatteita, rikki menneitä tavaroita jne.
Lisäksi moni tekee rahaa saatuan niinkin inhimillisiä asioita, kuin vie vaikka lapset kerrankin esim. mäkkärille. Kun jatkuvasti joutuu tarjoamaan lapsille ei oota, on luonnollista haluta ilahduttaa lapsia jollain pienellä asialla edes joskus.
Tämä. On helppo hyvätuloisena osoittaa syyttävä sormi, miten kenenkin tulisi elää ja käyttää rahansa.
Mutta se jos mikä, osoittaa suurta taitoa ja osaamista, jos pystyy ostamaan ylimääräistä vielä, kun perusasiat esim. ruoka, hygienia jne. hoidettu pienistä tuloista.
Hyvä tuloisena on miellyttävä "köyhäillä" ja tehdä järkiostoksia, kun tietää, ettei tule katastrofi, jos pesukone tai lapsen kengät hajoaa, jolloin energiaa voi käyttää hyödyllisesti, kun ei tarvitse miettiä ja murehtia, mistä saan rahat lasten kenkiin tai riittääkö rahat lääkkeisiin.
Olen elänyt todellisessa köyhyydessä, kun firma oli taloudellisissa vaikeuksissa, eikä tuloja ollut lähes kahteen vuoteen ja tietenkään en saanut tukia.
Ensimmäinen puoli vuotta meni todella hyvin ja vaivatta, kun hyödynsin entiset varastot, mutta sen jälkeen tuli ongelmia, kun lapset tarvitsivat vaatteita tai tarvittiin ostaa lääkkeitä ja senkin tajusin, miten kalliita on mausteet, kun vanhat varastot oli käytetty.
Viimeinen vuosi oli todella raskas ja henkiset voimsvarat vähissä, eikä enää ollut voimsvaroja järkeviin päätöksiin, kun stressi oli päällä ja yritti vain elää ja selvitä päivä kerrallaan, eikä paremmasta huomisesta ollut toivoa, näin siinä tilanteessa koin.Tämän kaiken kokeneena, arvostan todella korkealle pienituloisia, jotka selviävät jopa vuosikymmeniä henkisesti ja kaikkea sitä taitoa ja osaamista, miten he pystyvät pyörittämään arkea ja ruokkimaan perheensä ja vielä näkemään elämäniloa ja onnellisuutta elämässä. Ja syytä heidän elämänhallinnan arvosteluun, ei ainakaan minulta löydy.
Ja ehkä ap. mielestä olevat "turhat tavarat" tuovat kuitenkin jaksamista, iloa ja voimia heidän eläänsä ja on yksi syy, miksi he ylipäätään jaksavat eteenpäin, vaikka huominen ei ole sen valoisampi kuin tämä päivä.
Olet oikeassa kirjoituksessasi ja ymmärrän itsekin, kun olen pieni tuloinen yrittäjä enkä sen takia jaksa aina seurata miten yhteiskunnan tuella elävät käyttävät rahaa kuin roskaa eikä mieti tarpeellisuutta.
Ymmärrän myös tämän ostelun olevan korvike jollekin, mutta en silti näe syytä ymmärtää sitä loputtomasti sillä jos sitten itketään ettei hallitus auta ja Kela vie kaiken.
ApNo mutta, miksi sinä haluat syyllistää ja kyseenalaistaa vähävaraisten elämänhallinnan ja ostokset?
Sinäkin voit olla huomenna yksi heistä, vaikka olisit miljönääri, jonka moni miljönääri sai kokea nahoissaan 90-luvulla.Ja vain harvat haluavat tietoisesti elää tukien varassa, eivätkä he itse ole valinneet osaansa, sillä työttömyys, sairaudet, onnettomuudet voi kohdata meitä jokaista. Ja Suomessa maksettavat tuet ja etuudet ovat vain Eu-maiden keskitasoa tai jopa alle.
Sinua ei yhtään haittaa, etkä halua arvostella, kuinka yrittäjät ja palkkatyössä olevat hyödyntävät yhteiskunnan etuja ja tukia, minä mukaan lukien.
Sinäkin voit ostaa firman piikkiin vaikka vuosittain uudet silmälasit tai käydä yksityisellä hammaslääkärissä ja laittaa firman työterv.hoitoon ja firma saa vielä Kela-korvauksen, samoin fysioterapiapalvelut, harrastukset, työvaatteet, kulttuuri- ja liikuntasetelit ja voit käydä kylpylässä ja oopperassa jne. Samoin työsuhde autot, puhelimet, asunto ja ateriaedut. Verovapaat osinkotulot, jos osakeyhtiö. Valtion tuet ja avustukset kiinteistöihin ja sijoituksiin esim. energia- ja hissiavustus, jolloin omaisuuden arvo nousee entisestään jne. jne. Ja tämän kaiken sinulle mahdollistaa sinun ostovoima ja lainsäädäntö, toisin kuin jotka elävät tuilla tai ovat vähävaraisia pienituloina ja heiltä puuttuu ostovoima, jolta olet nyt viemässä ne pienetkin ja halvat tavarat ja suuresti vieä paheksut ja arvostelet heidän elämänhallintaansa.
En todellakaan voi laittaa firman piikkiin noita mainittuja ja työhuonevähennys ym koneet on ainoat eli kuvitteletko pienellä yrittäjällä menevän niin hyvin jotta voisi tehdä edellä mainittuja ja ne menisivät verotuksessa läpi.
Pitäisi olla myös isot tulot ensin.
Ja vaikka nyt jäisin rahattomaksi, niin en todellakaan alkaisi tuhlaamaan järjettömästi eli tässä ketjussa oli puhe siitä, että miksi käytetään rahat turhiin pottiloihin ja sitten itketään vääryyttä kun ei raha riitäJos vähävaraiset tuhlaavat järjettömiä summia sinun mielestä turhuuteen, niin tuskin sen tekevät tuilla, vaan se on joko sinun mielikuvituksen tuotetta tai joku hyvätuloinen on marittanut tai tehnyt kuolinsiivouksen ja kipannut kaiken roinan vähävaraisen huusholliin tai perhe on saanut ne lahjaksi isovanhemmilta tai ystäviltä. Monet hyvätuloiset tukevat vähävaraisia perheitä ihan vapaaehtoisesti.
Ja eikö meillä ole ihan sama oikeus olettaa, sinun pistävän kulut firman piikkiin, kun laki sen mahdollistaa, kun sinäkin oletat köyhien tuhlaavan järjettömiä summia turhuuteen.
Haloo Hei nyt ihme homma eli minä ap tiedän tämän ihmisen toiminnan joka tuhlaa rahansa hömppään ja itkee kuinka on epäreilua ettei Kela ja hallitus hoida osuuttaan.
Onko se sinulta jotenkin pois?
Kerrot, sun vuositulot olevan 12.000€/v niin ethän sinä maksa edes valtion veroa, josta tuet maksetaan, ainoastaan maksat kunnallisveroa hiukan, jos sitäkään.
Ai minun ei pidä puuttua asiaan jota en maksa?
Ihan yleisellä tasolla tätä rahankäyttöä olen ihmetellyt enkä maksajan roolissa.
En laittaisi rahaa kampaajaan tai vaatteisiin. Mutta kenkiin ja ruokaan laittaisin. Tässähän se on. Jollekin joku on tärkeää joku toinen ei. Käytän toisilta saatuja vaatteita ja joku tasoittaa hiukseni kerran vuodessa. Vaatteet eivät edes välttämättä ole sopivan kokousia. Mutta alle satasen kenkiä en osta halvalla lenkkarit maksaa about 200e. Ostan luomua ja lähiruokaa ja mahdollisimman hyvää laatua.
Jokainen tekee omia valintoja omien arvojensa mukaan. Jollekin perjantaikaljat on tärkeä kotia opittu perinne ja kuuluu identiteettiin, ja itse en sitä arvosta, mutta tuskin kaikki arvostaa minun arvojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mihinkään yksittäiseen hömpötykseen. Mutta valitetaan että ei ole rahaa ja on laskuja perinnässä jne. Sitten kuitenkin viedään lapsia välillä Superparkkiin, elokuviin tai mennään koko perhe yhdessä syömään Hesburgeriin. Jos se raha on niin vähissä että laskut menee perintään niin ei silloin mielestäni todellakaan kannata syödä ulkona tai mennä tuollaisiin huvituksiin. Siis jos haluaa ne laskut maksaa ja saada talouden joskus kuntoon.
Tiedätkö oikeasti kuka maksaa lasten viemiset Superparkkiin, elokuviin tai Hesburgeriin?
Ettei taustalla ole kummit, isovanhemmat, ystävät?
Minulla on yhdeksän kummilasta ja nyt lasten syyslomalle kustansin kolmen yh-perheen kylpyläreissun ja vielä oma-aloiteisesti. Eikä luulisi sinun kaltaisilla ihmisillä olevan nokan koputtamista. Samoin annan synttäri- ja joululahjaksi vähävaraisille perheiden lapsille läppäreitä ja kännyköitä jne. ja miksi vähävaraisen lapselle ei saisi olla laatua ja iloa tavaroita, eikä vain varakkaiden ja hyvätuloisten lapsilla. Ja enkä ole ainoa.Uskomatonta, kuinka köyhä, joka kertoo vuosituloksi 12.000€/v on kaateellinen vielä toiselle köyhälle.
Haukut väärää ihmistä sillä minä en ole kirjoittanut tuota kommentoimaasi.
Terv 12000€ tienaava
Mä olen köyhä ja osaan käyttää vähäiset rahani järkevästi, en siis sovi mihinkään noista teidän kuvailuistanne. No, mihin rahani käytän:
- ensin maksan laskut (puhelimet, netti, läppärin ja puhelimen osamaksut kun ei pysty kerralla noin paljoa maksamaan ja pakko ne on nykypäivänä olla)
- seuraavana on lapsen bussilippu kun koulu päätti säästää meidän kohdalla eikä myöntänyt lippua, vaikka meidän oli pakko muuttaa koulualueen ulkopuolelle kesken lukukauden, reilua...no, se on toinen tarina se eikä liity tähän sen enempää.
- sen jälkeen katson tarvitseeko lapsi jotain ja suunnittelen ja googlaan mistä löytyy ja millä hinnalla. Halvinta en aina osta, siihen ei köyhällä ole varaa eli huomioin asian tarpeen, arvioidun käyttöiän ja -asteen, hinta-laatusuhteen ja mistä saan edullisimmalla.
- sitten katson onko lähiaikoina juhlia eli tarvitseeko hankkia lahjaa jollekin.
- loput menevät ruokaan ja muihin pieniin yllättäviin, lähinnä lapsen, menoihin eli jätän rahaa, että lapsi pääsee kavereiden kanssa silloin tällöin vaikkapa elokuviin tmv. että ei jää ulkopuolelle ja koe erillisyyttä.
Karkeasti noin ja rahat ja ruoat eivät ole koskaan loppuneet (eikä menneet roskiinkaan) ennenkuin seuraavat taas tulee, sillä minulla ei ole elämänhallintaongelmia ja taloustaitoni ovat aina olleet hyvät. Niin ja päihteitä en käytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin tilipäivinä ostan lapselle ja itselle jotain kivaa ja käydään syömässä jossain. Tämä tapahtuu 2xkertaa kuussa ja 24xvuodessa. Joo-o voisi sen satasen säästääkin mutta työnteko on muutenkin ihan kuraa niin vähän pitää jostain edes nauttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmettelevät köyhien rahankäyttöä ihan vain siitä syystä, etteivät tiedä siitä mitään, eivätkä tiedä mitään köyhien elämän todellisuudesta. Köyhyydessä elävän ihmisen arki on jatkuvaa niukkuutta. Ruoka on halvinta mahdollista, sitä ei osteta paljon ja silti rahat ovat aina vähissä. Mitään hankintoja ei voi tehdä, joten lista tarpeellisista asioista, jotka hankitaan myöhemmin, kasvaa jatkuvasti pituutta.
Kun rahaa sitten joskus saa edes vähän, säästöön ei ole mahdollista laittaa mitään, koska on pakko yrittää hankkia lopultakin joitain tavaroita siitä puuttuvien asioiden listasta. Nämä ovat usein ihan tavallisia asioita kuten vaatteita, rikki menneitä tavaroita jne.
Lisäksi moni tekee rahaa saatuan niinkin inhimillisiä asioita, kuin vie vaikka lapset kerrankin esim. mäkkärille. Kun jatkuvasti joutuu tarjoamaan lapsille ei oota, on luonnollista haluta ilahduttaa lapsia jollain pienellä asialla edes joskus.
Tämä. On helppo hyvätuloisena osoittaa syyttävä sormi, miten kenenkin tulisi elää ja käyttää rahansa.
Mutta se jos mikä, osoittaa suurta taitoa ja osaamista, jos pystyy ostamaan ylimääräistä vielä, kun perusasiat esim. ruoka, hygienia jne. hoidettu pienistä tuloista.
Hyvä tuloisena on miellyttävä "köyhäillä" ja tehdä järkiostoksia, kun tietää, ettei tule katastrofi, jos pesukone tai lapsen kengät hajoaa, jolloin energiaa voi käyttää hyödyllisesti, kun ei tarvitse miettiä ja murehtia, mistä saan rahat lasten kenkiin tai riittääkö rahat lääkkeisiin.
Olen elänyt todellisessa köyhyydessä, kun firma oli taloudellisissa vaikeuksissa, eikä tuloja ollut lähes kahteen vuoteen ja tietenkään en saanut tukia.
Ensimmäinen puoli vuotta meni todella hyvin ja vaivatta, kun hyödynsin entiset varastot, mutta sen jälkeen tuli ongelmia, kun lapset tarvitsivat vaatteita tai tarvittiin ostaa lääkkeitä ja senkin tajusin, miten kalliita on mausteet, kun vanhat varastot oli käytetty.
Viimeinen vuosi oli todella raskas ja henkiset voimsvarat vähissä, eikä enää ollut voimsvaroja järkeviin päätöksiin, kun stressi oli päällä ja yritti vain elää ja selvitä päivä kerrallaan, eikä paremmasta huomisesta ollut toivoa, näin siinä tilanteessa koin.Tämän kaiken kokeneena, arvostan todella korkealle pienituloisia, jotka selviävät jopa vuosikymmeniä henkisesti ja kaikkea sitä taitoa ja osaamista, miten he pystyvät pyörittämään arkea ja ruokkimaan perheensä ja vielä näkemään elämäniloa ja onnellisuutta elämässä. Ja syytä heidän elämänhallinnan arvosteluun, ei ainakaan minulta löydy.
Ja ehkä ap. mielestä olevat "turhat tavarat" tuovat kuitenkin jaksamista, iloa ja voimia heidän eläänsä ja on yksi syy, miksi he ylipäätään jaksavat eteenpäin, vaikka huominen ei ole sen valoisampi kuin tämä päivä.
Tämä on kyllä paras kirjoistus tähänastisista. Köyhien rahankäyttöä pähkäillään, mutta eivät ne hyvätuloisetkaan välttämättä sen parempia ole. Eikös näistä julkkiksistakin (kun tekevät jotain tyhmää) usein jälkeenpäin selviä, että ovat rikollisella tavalla hyötyneet ylisuurista kulukorvauksista ja palkkioista, ilmaisista taksimatkoista yhteiskunnan piikkiin. Sitten on otettu ylisuuria lainoja ja ostettu hulppeita huviloita ja kuitenkin ollaan konkurssin partaalla?
Kuinka monta sellaista tarinaa on, jossa keskituoloinen perhe on kuluttanut vuositolkulla yli varojensa. Sitten tulee työttömyys ja huomataan että nyt ollaan kusessa big time? On velaksi osteltu talot, autot, ulkomaanmatkoja, moottoriveneet ja -pyörät, on huvilaa, 13 kotieläintä, lapsilla kalliit harrastukset?
Jotenkin tämä köyhien moralisointi on vain niin muodikasta ja tapa jollain tasolla kokea arveluttavaa ylemmyyttä, että itse ollaan niin fiksuja ja filmaattisia. Kannattaa kokeilla elää jollain 600-700e/kk niin huomaa, kuinka "helppoa" köyhän on elää pitkäjänteisesti taloudellista elämää.
Ja se voi sattua kelle tahansa, oli miten hyvä työntekijä, hyvä firma tai varakas. Kaikki voi muuttua hetkessä, sattua onnettomuus, tulipalo, sairaus ja vakuutukset eivät vastaa, jos onnettomuuden syynä vaikka työntekijän inhimillinen erehdys.
Tästä hyvä esimerkki nyt julkisuudessa presidentin x-vävy Komulainen, joka maahan tuo sähköpyöriä ja vaaditaan 5milj. vahingonkorvausta ja omaisuus ja pankkitilit on takavarikoitu ja jäädytetty, kun firma möi asiakkaalle sähköpyörän, joka todennököisesti aiheutti rivitalopalon. Tässäkin tapauksessa, niin firman omistajat, kuin työntekijät jäivät palkatta, vaikka taustalla on vakavarainen yritys ja oikeudenkäynti kesken. (Lähde: tv Arto Nyberg)
Tässäkin tapauksessa moni jäi tyhjän päälle, ihan ilman omaa syytään ja yllättäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- tupakka
- viina
- Netflix tms.
- pakko olla uusin iPhone, ja tietysti osamaksulla
- lemmikkejä useampi
- kaupungissa asuttaessa auto
Tuollaisia tuli äkkiseltään mieleen siskostani, joka tuhlaa kaikki vähäiset rahansa samantien kun sitä jostain saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmettelevät köyhien rahankäyttöä ihan vain siitä syystä, etteivät tiedä siitä mitään, eivätkä tiedä mitään köyhien elämän todellisuudesta. Köyhyydessä elävän ihmisen arki on jatkuvaa niukkuutta. Ruoka on halvinta mahdollista, sitä ei osteta paljon ja silti rahat ovat aina vähissä. Mitään hankintoja ei voi tehdä, joten lista tarpeellisista asioista, jotka hankitaan myöhemmin, kasvaa jatkuvasti pituutta.
Kun rahaa sitten joskus saa edes vähän, säästöön ei ole mahdollista laittaa mitään, koska on pakko yrittää hankkia lopultakin joitain tavaroita siitä puuttuvien asioiden listasta. Nämä ovat usein ihan tavallisia asioita kuten vaatteita, rikki menneitä tavaroita jne.
Lisäksi moni tekee rahaa saatuan niinkin inhimillisiä asioita, kuin vie vaikka lapset kerrankin esim. mäkkärille. Kun jatkuvasti joutuu tarjoamaan lapsille ei oota, on luonnollista haluta ilahduttaa lapsia jollain pienellä asialla edes joskus.
Tämä. On helppo hyvätuloisena osoittaa syyttävä sormi, miten kenenkin tulisi elää ja käyttää rahansa.
Mutta se jos mikä, osoittaa suurta taitoa ja osaamista, jos pystyy ostamaan ylimääräistä vielä, kun perusasiat esim. ruoka, hygienia jne. hoidettu pienistä tuloista.
Hyvä tuloisena on miellyttävä "köyhäillä" ja tehdä järkiostoksia, kun tietää, ettei tule katastrofi, jos pesukone tai lapsen kengät hajoaa, jolloin energiaa voi käyttää hyödyllisesti, kun ei tarvitse miettiä ja murehtia, mistä saan rahat lasten kenkiin tai riittääkö rahat lääkkeisiin.
Olen elänyt todellisessa köyhyydessä, kun firma oli taloudellisissa vaikeuksissa, eikä tuloja ollut lähes kahteen vuoteen ja tietenkään en saanut tukia.
Ensimmäinen puoli vuotta meni todella hyvin ja vaivatta, kun hyödynsin entiset varastot, mutta sen jälkeen tuli ongelmia, kun lapset tarvitsivat vaatteita tai tarvittiin ostaa lääkkeitä ja senkin tajusin, miten kalliita on mausteet, kun vanhat varastot oli käytetty.
Viimeinen vuosi oli todella raskas ja henkiset voimsvarat vähissä, eikä enää ollut voimsvaroja järkeviin päätöksiin, kun stressi oli päällä ja yritti vain elää ja selvitä päivä kerrallaan, eikä paremmasta huomisesta ollut toivoa, näin siinä tilanteessa koin.Tämän kaiken kokeneena, arvostan todella korkealle pienituloisia, jotka selviävät jopa vuosikymmeniä henkisesti ja kaikkea sitä taitoa ja osaamista, miten he pystyvät pyörittämään arkea ja ruokkimaan perheensä ja vielä näkemään elämäniloa ja onnellisuutta elämässä. Ja syytä heidän elämänhallinnan arvosteluun, ei ainakaan minulta löydy.
Ja ehkä ap. mielestä olevat "turhat tavarat" tuovat kuitenkin jaksamista, iloa ja voimia heidän eläänsä ja on yksi syy, miksi he ylipäätään jaksavat eteenpäin, vaikka huominen ei ole sen valoisampi kuin tämä päivä.
Tämä on kyllä paras kirjoistus tähänastisista. Köyhien rahankäyttöä pähkäillään, mutta eivät ne hyvätuloisetkaan välttämättä sen parempia ole. ...
Kuinka monta sellaista tarinaa on, jossa keskituoloinen perhe on kuluttanut vuositolkulla yli varojensa. Sitten tulee työttömyys ja huomataan että nyt ollaan kusessa big time? On velaksi osteltu talot, autot, ulkomaanmatkoja, moottoriveneet ja -pyörät, on huvilaa, 13 kotieläintä, lapsilla kalliit harrastukset?
Jotenkin tämä köyhien moralisointi on vain niin muodikasta ja tapa jollain tasolla kokea arveluttavaa ylemmyyttä, että itse ollaan niin fiksuja ja filmaattisia. Kannattaa kokeilla elää jollain 600-700e/kk niin huomaa, kuinka "helppoa" köyhän on elää pitkäjänteisesti taloudellista elämää.
Tämä on totta. Se on ihan se ja sama kuinka paljon rahaa on jos sen kaiken tuhlaa. Mutta se mikä minua näissä ärsyttää, oli sitten rikas tai köyhä, että omilla valinnoilla sössitään suurimmaksi osaksi hommat ja sen jälkeen mennään vinkumaan lööppilehdille, kuinka Suomessa on niin kallista jne.
Turha lienee se, että joskus ostaakin sitä kalliimpaa ruokaa, eikä sitä halvinta. Ei jaksa aina jauhomakkaraa syödä ja sitten ostaakin hk:n sinisen keittoon. Jokaiselle lapsellekin on saatava edes yksi lahja hommattua, koska ei ole sukua yhtään, joka ostaisi.
Yleensäkin rahat kuluu lääkkeisiin ja lääkäri/hoitajakäynteihin, joiden kulukatot ei kulu juuri ja juuri vuoden aikana. Lääkekulut pitkälti yli 600€/vuosi, lääkärikulut myös paljon. Hammaslääkärissä tosin olen käynyt viimeksi n. 15-vuotta sitten ja pitäisi käydä poistattamassa muutamat hampaat, mutta ei ole vara. Yhtälöhän ei olisi näin nätti kaikissa tapauksissa, mutta itse olen erikoisessa loukussa maksujen kanssa, koska en saa sosiaalitukia. Minulla on omaisuutta, jota en voi käyttää ja en tule ikinä saamaan siitä rahaa, mutta se vaikuttaa tukiini. Ulosotto odottaa lisäksi lähemmäs 300 000€:n laskullaan korkoineen.
En ihmettele jos jossain Lapissa joku toteaa, että haulikko käteen ja ehkä sitten koittaa se onni ja autuus jossain muualla.
Vierailija kirjoitti:
Ei mihinkään yksittäiseen hömpötykseen. Mutta valitetaan että ei ole rahaa ja on laskuja perinnässä jne. Sitten kuitenkin viedään lapsia välillä Superparkkiin, elokuviin tai mennään koko perhe yhdessä syömään Hesburgeriin. Jos se raha on niin vähissä että laskut menee perintään niin ei silloin mielestäni todellakaan kannata syödä ulkona tai mennä tuollaisiin huvituksiin. Siis jos haluaa ne laskut maksaa ja saada talouden joskus kuntoon.
Miksi lasten pitäisi jäädä vaille pieniäkin (superpark) kokemuksia? Saati, ettei saisi kokemusta käydä elokuvissa? Tiedätkö minkälaisia peräkammariuuleja niistä lapsista tulee, joilla ei ole mitään kokemuksia? Lapsi kehittyy vain kokemusten kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mihinkään yksittäiseen hömpötykseen. Mutta valitetaan että ei ole rahaa ja on laskuja perinnässä jne. Sitten kuitenkin viedään lapsia välillä Superparkkiin, elokuviin tai mennään koko perhe yhdessä syömään Hesburgeriin. Jos se raha on niin vähissä että laskut menee perintään niin ei silloin mielestäni todellakaan kannata syödä ulkona tai mennä tuollaisiin huvituksiin. Siis jos haluaa ne laskut maksaa ja saada talouden joskus kuntoon.
Miksi lasten pitäisi jäädä vaille pieniäkin (superpark) kokemuksia? Saati, ettei saisi kokemusta käydä elokuvissa? Tiedätkö minkälaisia peräkammariuuleja niistä lapsista tulee, joilla ei ole mitään kokemuksia? Lapsi kehittyy vain kokemusten kautta.
Kokemuksia voi saada ilmaiseksi tai edullisesti. Ymmärrän jos kerran käydään mut jatkuvasti käytynä en.
Ei meidänkäään lapset käy kuin todella harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmettelevät köyhien rahankäyttöä ihan vain siitä syystä, etteivät tiedä siitä mitään, eivätkä tiedä mitään köyhien elämän todellisuudesta. Köyhyydessä elävän ihmisen arki on jatkuvaa niukkuutta. Ruoka on halvinta mahdollista, sitä ei osteta paljon ja silti rahat ovat aina vähissä. Mitään hankintoja ei voi tehdä, joten lista tarpeellisista asioista, jotka hankitaan myöhemmin, kasvaa jatkuvasti pituutta.
Kun rahaa sitten joskus saa edes vähän, säästöön ei ole mahdollista laittaa mitään, koska on pakko yrittää hankkia lopultakin joitain tavaroita siitä puuttuvien asioiden listasta. Nämä ovat usein ihan tavallisia asioita kuten vaatteita, rikki menneitä tavaroita jne.
Lisäksi moni tekee rahaa saatuan niinkin inhimillisiä asioita, kuin vie vaikka lapset kerrankin esim. mäkkärille. Kun jatkuvasti joutuu tarjoamaan lapsille ei oota, on luonnollista haluta ilahduttaa lapsia jollain pienellä asialla edes joskus.
Tämä. On helppo hyvätuloisena osoittaa syyttävä sormi, miten kenenkin tulisi elää ja käyttää rahansa.
Mutta se jos mikä, osoittaa suurta taitoa ja osaamista, jos pystyy ostamaan ylimääräistä vielä, kun perusasiat esim. ruoka, hygienia jne. hoidettu pienistä tuloista.
Hyvä tuloisena on miellyttävä "köyhäillä" ja tehdä järkiostoksia, kun tietää, ettei tule katastrofi, jos pesukone tai lapsen kengät hajoaa, jolloin energiaa voi käyttää hyödyllisesti, kun ei tarvitse miettiä ja murehtia, mistä saan rahat lasten kenkiin tai riittääkö rahat lääkkeisiin.
Olen elänyt todellisessa köyhyydessä, kun firma oli taloudellisissa vaikeuksissa, eikä tuloja ollut lähes kahteen vuoteen ja tietenkään en saanut tukia.
Ensimmäinen puoli vuotta meni todella hyvin ja vaivatta, kun hyödynsin entiset varastot, mutta sen jälkeen tuli ongelmia, kun lapset tarvitsivat vaatteita tai tarvittiin ostaa lääkkeitä ja senkin tajusin, miten kalliita on mausteet, kun vanhat varastot oli käytetty.
Viimeinen vuosi oli todella raskas ja henkiset voimsvarat vähissä, eikä enää ollut voimsvaroja järkeviin päätöksiin, kun stressi oli päällä ja yritti vain elää ja selvitä päivä kerrallaan, eikä paremmasta huomisesta ollut toivoa, näin siinä tilanteessa koin.Tämän kaiken kokeneena, arvostan todella korkealle pienituloisia, jotka selviävät jopa vuosikymmeniä henkisesti ja kaikkea sitä taitoa ja osaamista, miten he pystyvät pyörittämään arkea ja ruokkimaan perheensä ja vielä näkemään elämäniloa ja onnellisuutta elämässä. Ja syytä heidän elämänhallinnan arvosteluun, ei ainakaan minulta löydy.
Ja ehkä ap. mielestä olevat "turhat tavarat" tuovat kuitenkin jaksamista, iloa ja voimia heidän eläänsä ja on yksi syy, miksi he ylipäätään jaksavat eteenpäin, vaikka huominen ei ole sen valoisampi kuin tämä päivä.
Tämä on kyllä paras kirjoistus tähänastisista. Köyhien rahankäyttöä pähkäillään, mutta eivät ne hyvätuloisetkaan välttämättä sen parempia ole. Eikös näistä julkkiksistakin (kun tekevät jotain tyhmää) usein jälkeenpäin selviä, että ovat rikollisella tavalla hyötyneet ylisuurista kulukorvauksista ja palkkioista, ilmaisista taksimatkoista yhteiskunnan piikkiin. Sitten on otettu ylisuuria lainoja ja ostettu hulppeita huviloita ja kuitenkin ollaan konkurssin partaalla?
Kuinka monta sellaista tarinaa on, jossa keskituoloinen perhe on kuluttanut vuositolkulla yli varojensa. Sitten tulee työttömyys ja huomataan että nyt ollaan kusessa big time? On velaksi osteltu talot, autot, ulkomaanmatkoja, moottoriveneet ja -pyörät, on huvilaa, 13 kotieläintä, lapsilla kalliit harrastukset?
Jotenkin tämä köyhien moralisointi on vain niin muodikasta ja tapa jollain tasolla kokea arveluttavaa ylemmyyttä, että itse ollaan niin fiksuja ja filmaattisia. Kannattaa kokeilla elää jollain 600-700e/kk niin huomaa, kuinka "helppoa" köyhän on elää pitkäjänteisesti taloudellista elämää.
Ja se voi sattua kelle tahansa, oli miten hyvä työntekijä, hyvä firma tai varakas. Kaikki voi muuttua hetkessä, sattua onnettomuus, tulipalo, sairaus ja vakuutukset eivät vastaa, jos onnettomuuden syynä vaikka työntekijän inhimillinen erehdys.
Tästä hyvä esimerkki nyt julkisuudessa presidentin x-vävy Komulainen, joka maahan tuo sähköpyöriä ja vaaditaan 5milj. vahingonkorvausta ja omaisuus ja pankkitilit on takavarikoitu ja jäädytetty, kun firma möi asiakkaalle sähköpyörän, joka todennököisesti aiheutti rivitalopalon. Tässäkin tapauksessa, niin firman omistajat, kuin työntekijät jäivät palkatta, vaikka taustalla on vakavarainen yritys ja oikeudenkäynti kesken. (Lähde: tv Arto Nyberg)
Tässäkin tapauksessa moni jäi tyhjän päälle, ihan ilman omaa syytään ja yllättäen.
AV-porvari olisi osannut tämänkin ennakoida.
Olin aikoinani köyhä vaikka kävin töissä. Vuokran (ei ylisuuri) ja pakollisten laskujen (kotivakuutus, puhelinlasku sekä sähkölasku) jälkeen käteen jäi aikalailla toimeentulotuen perusosan verran.
Summalla eli kun ei ollut mitään pikavippejä, kulutusluottoja eikä lemmikkejä tms. maksettavana eikä syytänyt rahaa tupakkaan tai alkoholiin (silloin tällöin kävin jonkun ystävän kanssa viinilasillisella, en joka kuukausi).
Perustarpeisiin, ruokaan kun itse valmisti ruoan suosien sesonkien raaka-aineita, satunnaisiin vaateostoksiin, hygieniatarvikkeisiin sekä kodintarvikkeisiin summa kyllä riitti. Sen sijaan isompien asioiden hajoaminen, varsinkin jos ne olisi tapahtunut yhtäaikaa olikin sitten toinen juttu. Muistan mm. tietokoneesta hajonneen kovalevyn kesken päättötyön tekemisen ja uusien silmälasien hankinnan. Olin onnekas kun vanhemmat pystyivät auttamaan noiden kanssa, läheskään kaikilla ei ole tukiverkkoa joka voisi jeesata tiukassa paikassa. Toisaalta väitän että yksineläen oli huomattavasti helpompaa olla köyhä kuin se että olisi kaiken kukkuraksi ollut lapsikin tai useampi.
Tuet toki ovat tarkoitettukin väliaikaiseen tilanteeseen, eivät siihen että niiden varassa elettäisiin pahimmillaan vuosikymmeniä. Ei myöskään unohdeta sitä että läheskään kaikki köyhät ei ole työttömiä jotka elävät toimeentulotuella. Tuntuu että monissa keskusteluissa oletetaan että köyhä on automaattisesti työtön tukien varassa eläjä vaikka näin ei ole. On niin monenlaista taustaa miten köyhyyteen on päädytty.
Joillakin se suurin ongelma on elämänhallinnan puute ja ilman että siihen saadaan puututtua on vaikea päästä köyhyydestä eroon.
Tuntuu että monien pitää elää ulkopuolelta katsoen ”hienoa” elämää rahatilanteesta riippumatta. Pitää olla tyyliin joka vuosi uusi hieno puhelin (täytyy myöntää kyllä ettei nämä nykyajan älytoosat tunnu kestävän kuin max. pari vuotta) matkustella, olla uudet hienot kalusteet jotka pitää uusia tasaisin väliajoin, käydä ulkona syömässä hienoissa ravintoloissa jne. Listaa voisi jatkaa vielä pitkälle. Ei osata ajatella pidemmälle tulevaisuuteen vaan mennään asenteella ”kaikki-tänne-mulle-heti-nyt”.
Pitäisikö järjestelmän nykyistä paremmin kannustaa ihmisiä opiskelemaan uutta tutkintoa tms. jos töitä ei löydy? Tai saada vastaanottamaan lyhyitäkin työpätkiä ilman Kelan kanssa käytävää suhteettoman pitkää paperisotaa ja pahimillaan tukien menetystä siksi aikaa? Eikä muutto töiden tai opiskelunkaan perässäkään ole läheskään aina niin helppo juttu.
Vaikeita asioita tälläset.