Rahattoman rahankäyttökyky, kokemuksia köyhyydestä ja tuhlaamisesta

Mun sisko opiskelee isossa kaupungissa yliopistossa ja hän asuu keskustassa kaksiossa. Ja hän ei edes käy töissä eli elää opintotuella ja - lainalla. Jos hän asuisi vaikka 3km päässä keskustasta opiskelijasolussa, hän säästäisi varmaan 200-300€/kk

onnellinen hullu kirjoitti:

Oma tarinani: Asuin keskustassa yksiössä,  korkeakoulutettu virkanainen. tein töitä  aamusta iltaan, ylitöitä laskematta. Olin saanut perintönä mummon kotitalon eli pienen tuvan plus saunan järven rannalta maaseudulta. Työt loppuivat kun omistajat ajoi firman konkkaan. Olin loppuunpalanut ja masentunut. Sain aikani ansiosidonnaista mutta en vain löytänyt töitä. Yritin kaikkea mahdollista. masennuin pahemmin jouduin sairaslomalle ja minut määriteltiin työkyvyttömäksi. En tainnut hoitaa asioitani hyvin, mutta lopulta minusta päätettiin, että en nykykunnossa sovellu työvoimatoimiston kursseille enkä edes kuntouttavaan työtoimintaan ja minulta evättiin työmarkkinatuki. En kuitenkaan ollut tarpeeksi sairas sairaseläkkeelle. En myöskään saanut sossusta mitään, sillä minulla oli hiukan säästöjä plus se mummonmökki ja oma yksiö. Jos olisin koko tämän ajan vain maleksinut tekemättä työtä, säästämättä penniäkään ja hankkimatta omaa asuntoa ja mynyt heti mummonmökin ja tuhlannut kaiken, olisin ollut heti oikeutettu toimeentulotukeen, mutta kun olin ollut nuuka työmyyrä, jouduin tietenkin käyttämään ensiksi säästöni. 

Laskin, että säästöillä ei pitkälle pötki ja mummonmökki oli niin korvessa, että sellaisesta ei paljoa heruisi. ja niinpä pistin yksiöni vuokralle ja muutin maalle mummonmökille. Se olikin paras päätös. Tämä on korvessa, kaukana kaikesta. istun järven rannalla ja ihailen syksyä. uunissa kypsyy itsepyytämäni siika. Tein juurespataa omista juureksista. Elän askeettisesti, ainoat ylellisyyteni ovat netti ja kirjastokortti. En ole eläessäni voinut paremmin. Ennen söin liikaa ja join liikaa stressiin. nyt täällä olen kuin huomaamatta laihtunut normaalipainoon, jopa sinne alarajalle. Ihoni on kauniimpi kuin koskaan. En tarvitse enää kalliita voiteita. Vain sauna ja kala- kaali-punajuuri -lanttu- ruoat, joihin reseptit olen löytänyt ikivanhoista mummon keittokirjoista! Ne on kirjoittanut sellainen kun Jaakko Kolmonen ja niitä tuskin saa enää muualta kuin divareista, mutta jos haluatte maukasta, halpaa ja yksinkertaista ruokaa ja haluatte voida paremmin kuin koskaan elämässänne ja haluatte kauniin kuulaan ihon ja laihtua niin suosittelen lämpimästi vaikka ei ne varmaan mitään "lifestyle"- terveyskirjoja ole. Jopa minunkaltaiseni tumpelo, joka kuittasi aikaisemmin lounaansa pikaraflojen seisovan pöydän antimilla on oppinut laittamaan ruokaa ja perkaamaan kalan!

Mua vähän pelottaa, että tännekö keskelle luontoa olen nyt jämähtänyt! nuori ihminen. mun pitäis pyöriä baareissa, tehdä duunia ja hankkia perhe. nyt olen kauniimpi kuin koskaan. olen hoikka, hiukset on oman värisensä, kasvaneet kiiltäviksi ja paksuiksi iho on upea ja täällä mä möllötän täysin onnellisena keskellä ei mitään... ei kiirettä mihinkään.  Mä samoilen luonnossa, sienestän marjastan, seuraan luontokappaleiden touhuja, luen kirjoja, osallistun ranskan- ruotsin- ja englanninkielisiin nettikeskusteluihin, harrasta omassa rauhassa joogaa, pilatesia ja tanssia. mulla on täällä kaverina joku outo musta katti joka vain majoittui mun luo! Pistän sen katinruokaan enemmän rahaa kuin omaan ruokaan, kun kultamussukka tykkää niin shebasta! -ja hiiristä joita se minulle toimittaa kiitokseksi.

Olen ollut täällä jo 2v ja aika on hujahtanut kuin silmissä. Olen melkein 30v. ja työura on viemärissä. Silti olen onnellisempi kuin koskaan. 

Minulla on myös sellainen tilanne että en ole tarpeeksi sairas sairaseläkkeelle, mutta en ole oikeutettu työmarkkinatukeenkaan. Mutta sen lisäksi minulla ei ole mitään omaisuutta enää eikä koskaan kunnolla ollutkaan, joten ainoa tuloni on alennettu toimeentulotuki. Eli olen vahvasti riippuvainen muista. Sinun elämäntilanteesi kuulostaa sen sijaan hienolta ja vaikka olenkin muutamaa vuotta nuorempi niin mielelläni eläisin samoin. Mitäpä sitä "bilettämään" tai suorittamaan "normaalia" elämää. Olen muutenkin sellainen että tykkään luonnosta ja omissa oloissa olemisesta. Ja kissoista :) kuulostaa ihanalta mitä sul on siellä.

Omista tuttavista jatkuvasti köyhyyttä, kelaa, poliitikkoja ja työttömyyttä eniten kiroava ihminen haalii ihan päättömästi lemmikkieläimiä. On kolme koiraa, kissa, lintuja, liskoja, käärme ja muutamia jyrsijöitä. Haaveilee myös hevosesta. En siis missään nimessä ole sitä mieltä, etteikö köyhä saisi pitää lemmikkejä. Esim koira on monelle tosi tärkeä voimavara ja kumppani elämässä. Mutta en vaan oikein ymmärrä miksi pitää noin iso eläintarha olla, kun kokoajan tuntuu olevan eläinlääkärikäyntiä ja kova hätä millä sen maksaa. Itsekin olen todella eläinrakas, mutta vähän tuosta tulee mieleen, että onko se sittenkin eläinrakkauden sijaan itsekkyyttä hankkia kaksio täyteen eläimiä... Pikkulemmikit ovat suht halpoja elätettäviä, mutta kyllä tuosta katraasta alkaa jo aika hyvä kuukausisumma tulla. Ja aina kun saa vähän extraa, kotiin kärrätään joku uusi eläin.

Mä mietin, että aineellinen köyhyys on oikeastaan pohjimmiltaan henkistä köyhyyttä. 

Lapsille halutaan kivoja hetkiä, ja niitä tarjotaan sitten hampurilaisten ja leffojen muodossa. Ilman mitään yhteyttä mihinkään saavutukseen tai vaivannäköön. Yrittävätkö vanhemmat lääkitä huonoa omaatuntoaan syytämällä lapsille aistinautintoja? Eikö niillä vanhemmilla ole tosiaan muuta hyvää tarjota lapsilleen, kuin joku vammainen mäkkärin ateria? Ja se on sitten kuukauden huippuhetki, kun päästään mässyttämään bigmäkkiä?

Voi kun ihmiset ymmärtäisivät, että onnellisuus ei synny nautinnoista. Raha on vain väline, sillä saa turvallisuutta. Eli katon pään päälle ja laskut maksettua. Muuta virkaa sillä ei ole.

Hesen mättöjä ei tarvitse kukaan. Ihminen, joka oppii piristämään itseään roskaruualla, on tuleva itseään vihaava läski. 

Paljon enemmän olisi lapsille hyötyä vaikka hyvien kirjojen lukemisesta. Oppiminen ja uuden tiedon ihmeellinen maailma avautuisi heille. Yle teemalta näkee ilmaiseksi mielenkiintoisia tiededokumentteja. On etuoikeus saada opiskella, oppia ylittämään itsensä ja päästä eteenpäin. Monissa maissa lapset eivät edes pääse kouluun. 

Lapsille kannattaisi opettaa elämänarvoja. Opiskelu ja vaivan näkeminen jonkun suuremman hyvän eteen on tie onneen, ei hampurilaiset ja aivoton viihde.

Jotenkin tämä surettaa köyhissä perheissä kaikkein eniten. Kun sen näkee, että lapset tulevat noudattamaan vanhempiensa kaavaa. Voi kun joku edes joskus pystyisi rikkomaan sen toistuvan kehän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka helposti ajatellaan, että ne on heidän omia rahoja joita jokainen käyttää miten tahtoo, mutta eihän ne ole itse ansaittua eli antajana pitäisi voida määrätä mihin rahaa saa käyttää.

Oletpas olevinasi suurikin "antaja" :). Kuinka paljon oikeastaan edes annat henkilökohtaisesti yhdelle köyhälle tai työttömälle kuussa? Summa ei ole edes euroa. Olet aika pelle, jos haluat määrätä jostain sentin sadasosasta. 

Ei riitä pari tonnia kuussa annettavaksi näille "köyhille", kun se ei ole henkilökohtaisesti jollekin köyhälle, vaan veroina? 

Olethan ymmärtänyt, että maksat veroistasi myös sinuun itseesi kohdistuneita kustannuksia, sekä sinuun vielä myöhemmin kohdistuvia tulevia kustannuksia?

onnellinen hullu kirjoitti:

Oma tarinani: Asuin keskustassa yksiössä,  korkeakoulutettu virkanainen. tein töitä  aamusta iltaan, ylitöitä laskematta. Olin saanut perintönä mummon kotitalon eli pienen tuvan plus saunan järven rannalta maaseudulta. Työt loppuivat kun omistajat ajoi firman konkkaan. Olin loppuunpalanut ja masentunut. Sain aikani ansiosidonnaista mutta en vain löytänyt töitä. Yritin kaikkea mahdollista. masennuin pahemmin jouduin sairaslomalle ja minut määriteltiin työkyvyttömäksi. En tainnut hoitaa asioitani hyvin, mutta lopulta minusta päätettiin, että en nykykunnossa sovellu työvoimatoimiston kursseille enkä edes kuntouttavaan työtoimintaan ja minulta evättiin työmarkkinatuki. En kuitenkaan ollut tarpeeksi sairas sairaseläkkeelle. En myöskään saanut sossusta mitään, sillä minulla oli hiukan säästöjä plus se mummonmökki ja oma yksiö. Jos olisin koko tämän ajan vain maleksinut tekemättä työtä, säästämättä penniäkään ja hankkimatta omaa asuntoa ja mynyt heti mummonmökin ja tuhlannut kaiken, olisin ollut heti oikeutettu toimeentulotukeen, mutta kun olin ollut nuuka työmyyrä, jouduin tietenkin käyttämään ensiksi säästöni. 

Laskin, että säästöillä ei pitkälle pötki ja mummonmökki oli niin korvessa, että sellaisesta ei paljoa heruisi. ja niinpä pistin yksiöni vuokralle ja muutin maalle mummonmökille. Se olikin paras päätös. Tämä on korvessa, kaukana kaikesta. istun järven rannalla ja ihailen syksyä. uunissa kypsyy itsepyytämäni siika. Tein juurespataa omista juureksista. Elän askeettisesti, ainoat ylellisyyteni ovat netti ja kirjastokortti. En ole eläessäni voinut paremmin. Ennen söin liikaa ja join liikaa stressiin. nyt täällä olen kuin huomaamatta laihtunut normaalipainoon, jopa sinne alarajalle. Ihoni on kauniimpi kuin koskaan. En tarvitse enää kalliita voiteita. Vain sauna ja kala- kaali-punajuuri -lanttu- ruoat, joihin reseptit olen löytänyt ikivanhoista mummon keittokirjoista! Ne on kirjoittanut sellainen kun Jaakko Kolmonen ja niitä tuskin saa enää muualta kuin divareista, mutta jos haluatte maukasta, halpaa ja yksinkertaista ruokaa ja haluatte voida paremmin kuin koskaan elämässänne ja haluatte kauniin kuulaan ihon ja laihtua niin suosittelen lämpimästi vaikka ei ne varmaan mitään "lifestyle"- terveyskirjoja ole. Jopa minunkaltaiseni tumpelo, joka kuittasi aikaisemmin lounaansa pikaraflojen seisovan pöydän antimilla on oppinut laittamaan ruokaa ja perkaamaan kalan!

Mua vähän pelottaa, että tännekö keskelle luontoa olen nyt jämähtänyt! nuori ihminen. mun pitäis pyöriä baareissa, tehdä duunia ja hankkia perhe. nyt olen kauniimpi kuin koskaan. olen hoikka, hiukset on oman värisensä, kasvaneet kiiltäviksi ja paksuiksi iho on upea ja täällä mä möllötän täysin onnellisena keskellä ei mitään... ei kiirettä mihinkään.  Mä samoilen luonnossa, sienestän marjastan, seuraan luontokappaleiden touhuja, luen kirjoja, osallistun ranskan- ruotsin- ja englanninkielisiin nettikeskusteluihin, harrasta omassa rauhassa joogaa, pilatesia ja tanssia. mulla on täällä kaverina joku outo musta katti joka vain majoittui mun luo! Pistän sen katinruokaan enemmän rahaa kuin omaan ruokaan, kun kultamussukka tykkää niin shebasta! -ja hiiristä joita se minulle toimittaa kiitokseksi.

Olen ollut täällä jo 2v ja aika on hujahtanut kuin silmissä. Olen melkein 30v. ja työura on viemärissä. Silti olen onnellisempi kuin koskaan. 

Kiitos kun kirjoitit tarinasi! Kerää voimia, etsi energiaa luonnosta, kissasta ja ihmisistä. Olet hirveän nuori ihminen vielä, elämä voi tuoda vaikka mitä tullessaan kun pääset taas jaloillesi.

Kaffepulla kirjoitti:

Mä mietin, että aineellinen köyhyys on oikeastaan pohjimmiltaan henkistä köyhyyttä. 

Lapsille halutaan kivoja hetkiä, ja niitä tarjotaan sitten hampurilaisten ja leffojen muodossa. Ilman mitään yhteyttä mihinkään saavutukseen tai vaivannäköön. Yrittävätkö vanhemmat lääkitä huonoa omaatuntoaan syytämällä lapsille aistinautintoja? Eikö niillä vanhemmilla ole tosiaan muuta hyvää tarjota lapsilleen, kuin joku vammainen mäkkärin ateria? Ja se on sitten kuukauden huippuhetki, kun päästään mässyttämään bigmäkkiä?

Voi kun ihmiset ymmärtäisivät, että onnellisuus ei synny nautinnoista. Raha on vain väline, sillä saa turvallisuutta. Eli katon pään päälle ja laskut maksettua. Muuta virkaa sillä ei ole.

Hesen mättöjä ei tarvitse kukaan. Ihminen, joka oppii piristämään itseään roskaruualla, on tuleva itseään vihaava läski. 

Paljon enemmän olisi lapsille hyötyä vaikka hyvien kirjojen lukemisesta. Oppiminen ja uuden tiedon ihmeellinen maailma avautuisi heille. Yle teemalta näkee ilmaiseksi mielenkiintoisia tiededokumentteja. On etuoikeus saada opiskella, oppia ylittämään itsensä ja päästä eteenpäin. Monissa maissa lapset eivät edes pääse kouluun. 

Lapsille kannattaisi opettaa elämänarvoja. Opiskelu ja vaivan näkeminen jonkun suuremman hyvän eteen on tie onneen, ei hampurilaiset ja aivoton viihde.

Jotenkin tämä surettaa köyhissä perheissä kaikkein eniten. Kun sen näkee, että lapset tulevat noudattamaan vanhempiensa kaavaa. Voi kun joku edes joskus pystyisi rikkomaan sen toistuvan kehän.

Onko se sinulle todellakin ihan täysin mahdoton ymmärtää, että lapset saavat vaikutteita toisilta lapsilta päiväkodista asti ja kuulevat ja oppivat siellä erilaisia juttuja ja se voi olla jotain vanhempienkin mielestä pöhköä, mutta lapsen annetaan silti kokea tuo juttu, jotta lapsi saa sitä kautta jakaa kokemuksen muiden lasten kanssa? Voisit sitä henkisyyttä itsekin kehittää hieman lisää niin jospa tuo juttu vielä sinullekin aukeaa.

Kaffepulla kirjoitti:

Mä mietin, että aineellinen köyhyys on oikeastaan pohjimmiltaan henkistä köyhyyttä. 

Lapsille halutaan kivoja hetkiä, ja niitä tarjotaan sitten hampurilaisten ja leffojen muodossa. Ilman mitään yhteyttä mihinkään saavutukseen tai vaivannäköön. Yrittävätkö vanhemmat lääkitä huonoa omaatuntoaan syytämällä lapsille aistinautintoja? Eikö niillä vanhemmilla ole tosiaan muuta hyvää tarjota lapsilleen, kuin joku vammainen mäkkärin ateria? Ja se on sitten kuukauden huippuhetki, kun päästään mässyttämään bigmäkkiä?

Voi kun ihmiset ymmärtäisivät, että onnellisuus ei synny nautinnoista. Raha on vain väline, sillä saa turvallisuutta. Eli katon pään päälle ja laskut maksettua. Muuta virkaa sillä ei ole.

Hesen mättöjä ei tarvitse kukaan. Ihminen, joka oppii piristämään itseään roskaruualla, on tuleva itseään vihaava läski. 

Paljon enemmän olisi lapsille hyötyä vaikka hyvien kirjojen lukemisesta. Oppiminen ja uuden tiedon ihmeellinen maailma avautuisi heille. Yle teemalta näkee ilmaiseksi mielenkiintoisia tiededokumentteja. On etuoikeus saada opiskella, oppia ylittämään itsensä ja päästä eteenpäin. Monissa maissa lapset eivät edes pääse kouluun. 

Lapsille kannattaisi opettaa elämänarvoja. Opiskelu ja vaivan näkeminen jonkun suuremman hyvän eteen on tie onneen, ei hampurilaiset ja aivoton viihde.

Jotenkin tämä surettaa köyhissä perheissä kaikkein eniten. Kun sen näkee, että lapset tulevat noudattamaan vanhempiensa kaavaa. Voi kun joku edes joskus pystyisi rikkomaan sen toistuvan kehän.

no vähän kärjistät, mutta totuuttakin tässä on. Mä pyrin tarjoamaan lapsille molempia: sekä ponnistelua ja siitä syntyvää tyydytystä, mutta myös näitä länsimaisia nautintoja jossain määrin, koska ne kuitenkin ovat ympäröivä kulttuurimme ja lapsi haluaa niiden kautta kiinnittyä kulttuuriinsa ja toisiin lapsiin. Sinänsä ei ole köyhän/henkisesti köyhän vanhemman vika, jos tarjoaa lapsilleen roskaviihdettä ja roskaruokaa, koska se on yksinkertaisesti se elämänmuoto, jonka vallitseva yht. kuntamuoto meille tarjoaa. Talouselämä ja politiikka molemmat nojaavat siihen. Meidät pidetään aivottomassa tilassa palvelemassa markkinoita ja kuluttamassa markkinoiden tuotteita. Itse en millään muotoa kannata tätä, mutta toisaalta en halua sulkea lapsia oman viiteryhmänsä ulkopuolisiksi. Opetan suhtautumaan kriittisesti kuluttamiseen jne. mutta äärimmäisyyksiin ei kannata mennä. Toisaalta mun mielestä esim. Hesen hamppi on tuhat krt parempi vaihtoehto kuin lento Dubaihin, noin ympäristön, kuluttamisen ja elämäntyylin kannalta. Lento saastuttaa, hotellin on rakentaneet orjat jne. vs. hamppi kotimaisella työllä kotimaisista raaka-aineista aurinkoenergiaa hyödyntävässä ravintolassa. Eli se sun määrittämä "köyhä" perhe luultavasti valitsee tavallaan eettisemmin, vaikkei ehkä kokkailekaan nyhtökauraa perulaisilla avokadoilla höystettynä... 

Kaffepulla kirjoitti:

Mä mietin, että aineellinen köyhyys on oikeastaan pohjimmiltaan henkistä köyhyyttä. 

Lapsille halutaan kivoja hetkiä, ja niitä tarjotaan sitten hampurilaisten ja leffojen muodossa. Ilman mitään yhteyttä mihinkään saavutukseen tai vaivannäköön. Yrittävätkö vanhemmat lääkitä huonoa omaatuntoaan syytämällä lapsille aistinautintoja? Eikö niillä vanhemmilla ole tosiaan muuta hyvää tarjota lapsilleen, kuin joku vammainen mäkkärin ateria? Ja se on sitten kuukauden huippuhetki, kun päästään mässyttämään bigmäkkiä?

Voi kun ihmiset ymmärtäisivät, että onnellisuus ei synny nautinnoista. Raha on vain väline, sillä saa turvallisuutta. Eli katon pään päälle ja laskut maksettua. Muuta virkaa sillä ei ole.

Hesen mättöjä ei tarvitse kukaan. Ihminen, joka oppii piristämään itseään roskaruualla, on tuleva itseään vihaava läski. 

Paljon enemmän olisi lapsille hyötyä vaikka hyvien kirjojen lukemisesta. Oppiminen ja uuden tiedon ihmeellinen maailma avautuisi heille. Yle teemalta näkee ilmaiseksi mielenkiintoisia tiededokumentteja. On etuoikeus saada opiskella, oppia ylittämään itsensä ja päästä eteenpäin. Monissa maissa lapset eivät edes pääse kouluun. 

Lapsille kannattaisi opettaa elämänarvoja. Opiskelu ja vaivan näkeminen jonkun suuremman hyvän eteen on tie onneen, ei hampurilaiset ja aivoton viihde.

Jotenkin tämä surettaa köyhissä perheissä kaikkein eniten. Kun sen näkee, että lapset tulevat noudattamaan vanhempiensa kaavaa. Voi kun joku edes joskus pystyisi rikkomaan sen toistuvan kehän.

Voi luoja millaista sontaa joku suoltaa näppäimistöltään. Se, että vie lapset joskus mäkkäriin saamaan burgerit, ei tarkoita, etteikö lapsille luettaisi tai lapset eivät opiskelisi. 

Ihmeellistä köyhien kadehtimista. Ei se köyhä siitä sen rikkaammaksi muutu, vaikka käyttäisikin rahansa lanttuun ja porkkanaan. "Ylimääräisen" rahan määrä, joka voisi jäädä säästöön, on minimaalinen. Olen keskituloinen, joka on joutunut pitkään tulemaan tosi vähällä toimeen, ja kyllä tosiasia on, että keskituloinen pystyy hassaamaan valtavan määrän rahaa kuukaudessa asioihin, joista köyhän on turha haaveilla. Silti itketään "keskiluokan kurjistamista".

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Mä mietin, että aineellinen köyhyys on oikeastaan pohjimmiltaan henkistä köyhyyttä. 

Lapsille halutaan kivoja hetkiä, ja niitä tarjotaan sitten hampurilaisten ja leffojen muodossa. Ilman mitään yhteyttä mihinkään saavutukseen tai vaivannäköön. Yrittävätkö vanhemmat lääkitä huonoa omaatuntoaan syytämällä lapsille aistinautintoja? Eikö niillä vanhemmilla ole tosiaan muuta hyvää tarjota lapsilleen, kuin joku vammainen mäkkärin ateria? Ja se on sitten kuukauden huippuhetki, kun päästään mässyttämään bigmäkkiä?

Voi kun ihmiset ymmärtäisivät, että onnellisuus ei synny nautinnoista. Raha on vain väline, sillä saa turvallisuutta. Eli katon pään päälle ja laskut maksettua. Muuta virkaa sillä ei ole.

Hesen mättöjä ei tarvitse kukaan. Ihminen, joka oppii piristämään itseään roskaruualla, on tuleva itseään vihaava läski. 

Paljon enemmän olisi lapsille hyötyä vaikka hyvien kirjojen lukemisesta. Oppiminen ja uuden tiedon ihmeellinen maailma avautuisi heille. Yle teemalta näkee ilmaiseksi mielenkiintoisia tiededokumentteja. On etuoikeus saada opiskella, oppia ylittämään itsensä ja päästä eteenpäin. Monissa maissa lapset eivät edes pääse kouluun. 

Lapsille kannattaisi opettaa elämänarvoja. Opiskelu ja vaivan näkeminen jonkun suuremman hyvän eteen on tie onneen, ei hampurilaiset ja aivoton viihde.

Jotenkin tämä surettaa köyhissä perheissä kaikkein eniten. Kun sen näkee, että lapset tulevat noudattamaan vanhempiensa kaavaa. Voi kun joku edes joskus pystyisi rikkomaan sen toistuvan kehän.

no vähän kärjistät, mutta totuuttakin tässä on. Mä pyrin tarjoamaan lapsille molempia: sekä ponnistelua ja siitä syntyvää tyydytystä, mutta myös näitä länsimaisia nautintoja jossain määrin, koska ne kuitenkin ovat ympäröivä kulttuurimme ja lapsi haluaa niiden kautta kiinnittyä kulttuuriinsa ja toisiin lapsiin. Sinänsä ei ole köyhän/henkisesti köyhän vanhemman vika, jos tarjoaa lapsilleen roskaviihdettä ja roskaruokaa, koska se on yksinkertaisesti se elämänmuoto, jonka vallitseva yht. kuntamuoto meille tarjoaa. Talouselämä ja politiikka molemmat nojaavat siihen. Meidät pidetään aivottomassa tilassa palvelemassa markkinoita ja kuluttamassa markkinoiden tuotteita. Itse en millään muotoa kannata tätä, mutta toisaalta en halua sulkea lapsia oman viiteryhmänsä ulkopuolisiksi. Opetan suhtautumaan kriittisesti kuluttamiseen jne. mutta äärimmäisyyksiin ei kannata mennä. Toisaalta mun mielestä esim. Hesen hamppi on tuhat krt parempi vaihtoehto kuin lento Dubaihin, noin ympäristön, kuluttamisen ja elämäntyylin kannalta. Lento saastuttaa, hotellin on rakentaneet orjat jne. vs. hamppi kotimaisella työllä kotimaisista raaka-aineista aurinkoenergiaa hyödyntävässä ravintolassa. Eli se sun määrittämä "köyhä" perhe luultavasti valitsee tavallaan eettisemmin, vaikkei ehkä kokkailekaan nyhtökauraa perulaisilla avokadoilla höystettynä... 

Ja sen juustohampurilainen saa parilla eurolla, mutta sitä on vain niin kiva paheksua.

Mä olen pienituloinen, olen aina ollut (ikä 26 v.). En sinänsä koe kärsiväni rahallisesti tilanteesta, muussa mielessä kylläkin. 

Tähän vuoteen on mahtunut parin läheisen kuolemat, lemmikin kuolema, avioero, ammattiin valmistuminen ja sen jälkeen työttömänä oleminen. Ero on vasta ilmoitusasteella, mutta aviomiehellä on jo uusi kumppani jne. Muutan kuukauden päästä pois, uuden kämppiksen luo. 

En tiedä mistä olen luonteeni perinyt, mutta järkevyys ei vain salli yli varojen elämistä edes nyt, kun todella koetellaan. Osamaksut on vierasta maaperää, ja taloyhtiön pyykkituvat on parasta. En muuhun käytä kuukausitasolla, joten ruokaostosten suhteen voi olla kaupassa "huoleton". Siinä huomaa kyllä vähävaraisuuden, että hutiostoja on vaikea sallia itselle - tarkoittaa sitä, että pitäydyn mielummin vanhoissa ja hyväksi todetuissa tuotteissa ja punnitsen tarkkaan tarpeen vs. halun. Juustojen suurena ystävänä olen vasta tajunnut, että maistuvampi ja vivahteikkaampi juusto -> vähemmän leivälle -> tarvii ostaa harvemmin.

Ja joo, talvivaatetarve on aika akuutti. Suunnitelmana ensin kiertää Kierrätyskeskukset, sitten siirtyä kauppakauppoihin.

Olen onnekas siinä, että en osaa ajatella luottojen tai osamaksujen kautta. Ja iloinen, että kirjastot tarjoavat ilmaisia tapahtumia, kirjallisuutta ja muita mukavia juttuja. Vähävaraisuus näkyy myös siinä, että esim. kaikki tutustumiskäynnit uusiin harrastuksiin ovat kertamaksuna liikaa. Puhumattakaan siitä, että moni asia on kokonaan ulottumattomissa kun ei vaan ole varaa. Silti en koe jääväni mistään oikeasta paitsi. Veneilykurssille haluaisin tosin joskus. Museoissa ja taidenäyttelyissä on ilmaispäiviä, ainakin täällä Helsingissä. Niitä olen hyödyntänyt paljon.

En ylipäätään kannata kuluttamista, enkä sitä että ostaminen perustuu luotuun tai kuviteltuun tarpeeseen. Siksi en ymmärrä tusinoittain ostajia, varallisuustasosta viis. Enkä niitä, jotka hankkivat "kun halvalla sai". Enkä sitä, että kaapissa lojuu tavaraa jota ei edes muista tai tajua omistavansa. Kaikki varmasti tekevät jonkun muun näkökulmasta typeriä valintoja, mutta olennaisinta olisi tehdä itseään kuunnellen se paras ja oikea päätös. Joillekin se on 10 lyhtyä alennuksesta, toiselle taas kahvikuppi jonkun toisen keittämänä.

Valmiin ja lämpimän ruuan (pikaruoka tms.) hinnalle sokaistuu. Se tuntuu aina paljon pienemmältä kuin kaupassa, vaikka summa olisi lopulta täsmälleen sama tai jopa pienempi kerta-annoksissa mitattuna.

Eihän siinä järkeä ole, mutta true story bro.

Jep. Yksi tuttu opiskelee ekaa ammattia nyt lähemmäs viiskymppisenä. Rahaa ei luonnollisesti ole ikinä yhtään. Silti on kissoja kait 5, useampi koira, akvaario ja kani. Lisäksi tupakkaa kuluu ja einesruoasta kuvia face täys. Loppukuusta pyytää rahaa lainaan lääkkeisiin (esim.astma). Lopettais edes sen hiton polttamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini oli näitä elämystyyppejä, matkusteli ja pukeutui tonneja maksaviin vaatteisiin. No ei ollut kotona ruokaan juuri rahaa, ja esim pesukonetta ei koskaan ollut varaa ostaa. Ei silti ollut mitään ongelmaa ostaa itselleen osamaksulla turkkia, aikana jolloin turkkeja oli vain rikkaiden vaimoilla, ei köyhillä yh:lla.

Ja kyllä, olisin arvostanut sitä että olisi ollut ruokaa, sähköä ilman katkaisuja, ja asunto jossa on kunnon kalusteet eikä ainainen häätöuhka maksamattomista vuokrista. Käytiin muutaman kerran ulkomailla, mutta mieleen ei jääneet ne elämykset, vaan ne katkaistut sähköt ja häädöt.

Okei, olet siis kat kera ja haluat ko staa muille lapsuutesi tr aumat. 

(sori, pakko tavuttaa, kun ilmeisesti joku noista sanoista on ki ellettyjen listalla). 

Kenelle minä jotakin kostaisin? Minä en ole pienituloinen, mutta on siitäkin elämänvaiheesta kokemusta, eikä ollut mitään ongelmaa maksaa ensin sähkölaskua ja vasta sitten käyttää rahaa elämyksiin. Jos rahaa jäi, ei niin että ensin ne elämykset, ja sitten ei ole ruokaa.

Oikeasti talousongelmien syy on useammin taidottomuus kun oikea rahapula. Eikä se ongelma ratkea syytämällä ongelmavanhemmille lisää rahaa, lisärahalla perhe ostaisi vaan lisää mäkkäriaterioita (ja sitten voikin ihmetellä, että mitä tehdään ylipainolle). 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen pienituloinen, olen aina ollut (ikä 26 v.). En sinänsä koe kärsiväni rahallisesti tilanteesta, muussa mielessä kylläkin. 

Tähän vuoteen on mahtunut parin läheisen kuolemat, lemmikin kuolema, avioero, ammattiin valmistuminen ja sen jälkeen työttömänä oleminen. Ero on vasta ilmoitusasteella, mutta aviomiehellä on jo uusi kumppani jne. Muutan kuukauden päästä pois, uuden kämppiksen luo. 

En tiedä mistä olen luonteeni perinyt, mutta järkevyys ei vain salli yli varojen elämistä edes nyt, kun todella koetellaan. Osamaksut on vierasta maaperää, ja taloyhtiön pyykkituvat on parasta. En muuhun käytä kuukausitasolla, joten ruokaostosten suhteen voi olla kaupassa "huoleton". Siinä huomaa kyllä vähävaraisuuden, että hutiostoja on vaikea sallia itselle - tarkoittaa sitä, että pitäydyn mielummin vanhoissa ja hyväksi todetuissa tuotteissa ja punnitsen tarkkaan tarpeen vs. halun. Juustojen suurena ystävänä olen vasta tajunnut, että maistuvampi ja vivahteikkaampi juusto -> vähemmän leivälle -> tarvii ostaa harvemmin.

Ja joo, talvivaatetarve on aika akuutti. Suunnitelmana ensin kiertää Kierrätyskeskukset, sitten siirtyä kauppakauppoihin.

Olen onnekas siinä, että en osaa ajatella luottojen tai osamaksujen kautta. Ja iloinen, että kirjastot tarjoavat ilmaisia tapahtumia, kirjallisuutta ja muita mukavia juttuja. Vähävaraisuus näkyy myös siinä, että esim. kaikki tutustumiskäynnit uusiin harrastuksiin ovat kertamaksuna liikaa. Puhumattakaan siitä, että moni asia on kokonaan ulottumattomissa kun ei vaan ole varaa. Silti en koe jääväni mistään oikeasta paitsi. Veneilykurssille haluaisin tosin joskus. Museoissa ja taidenäyttelyissä on ilmaispäiviä, ainakin täällä Helsingissä. Niitä olen hyödyntänyt paljon.

En ylipäätään kannata kuluttamista, enkä sitä että ostaminen perustuu luotuun tai kuviteltuun tarpeeseen. Siksi en ymmärrä tusinoittain ostajia, varallisuustasosta viis. Enkä niitä, jotka hankkivat "kun halvalla sai". Enkä sitä, että kaapissa lojuu tavaraa jota ei edes muista tai tajua omistavansa. Kaikki varmasti tekevät jonkun muun näkökulmasta typeriä valintoja, mutta olennaisinta olisi tehdä itseään kuunnellen se paras ja oikea päätös. Joillekin se on 10 lyhtyä alennuksesta, toiselle taas kahvikuppi jonkun toisen keittämänä.

Missäviime vuoden talvivaatteet? Mulla on yli 10v vanha talvitakki, ei aikuinen enää kasva tai tuhoa vaatteitaan. Kengät ostin viime vuonna koska viimeksi olen edes omistanut talvikengät 16 vuotiaana..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka helposti ajatellaan, että ne on heidän omia rahoja joita jokainen käyttää miten tahtoo, mutta eihän ne ole itse ansaittua eli antajana pitäisi voida määrätä mihin rahaa saa käyttää.

Oletpas olevinasi suurikin "antaja" :). Kuinka paljon oikeastaan edes annat henkilökohtaisesti yhdelle köyhälle tai työttömälle kuussa? Summa ei ole edes euroa. Olet aika pelle, jos haluat määrätä jostain sentin sadasosasta. 

Ei riitä pari tonnia kuussa annettavaksi näille "köyhille", kun se ei ole henkilökohtaisesti jollekin köyhälle, vaan veroina? 

Olethan ymmärtänyt, että maksat veroistasi myös sinuun itseesi kohdistuneita kustannuksia, sekä sinuun vielä myöhemmin kohdistuvia tulevia kustannuksia?

Mitä kustannuksia? Käyn oopperassa kerran vuoteen, siinä se kustannus. Julkiselle ei pääse lääkäriin/hammaslääkäriin, mitään tukia en ole saanut moneen vuosikymmeneen. Käyn töissä omalla autolla, itse maksaen, julkinen liikenne on toivottoman hidas. Eli mistä maksan pari tonnia kuussa, jalkakäytävien aurauksesta ja siitä, että maassa on armeija? 

Eläkettä meidän ikäluokka tuskin tulee saamaan, tuon tajuaa jokainen joka asiaa on yhtään miettinyt.

Niin että kerro, mitä minä oikein saan.

En ymmärrä köyhyyttä. Olen omin voimin kouluttautunut ja tehnyt samalla töitä. Olen 29 ja kerännyt 40000euron säästöt. Asun mukavasti ja ajan yksityisautolla. Mistään ei koskaan ole ollut pulaa, koska olen säästänyt palkastani rahaa pahan päivän varalle ja jättänyt typerät ostokset tekemättä.

Kännykkä kestää aivan hyvin 5 vuotta kun sitä käsittelee varoen ja käyttää suojia.

Vaatteita ei tarvitse uusia kuin 5 vuoden välein jos sitäkään.

Autoa korjataan ja huolletaan itse.

Parturit on idiooteille.

Asunnon ei tarvitse olla parhaalla mahdollisella paikalla ja tilaa ei tarvitse olla mielettömästi. Asunnossa ei työssä käyvä ihminen kuitenkaan vietä kovinkaan suurta prosentuaalista aikaa.

Töitä voi tehdä myös opiskelujen aikana ja useampaa työtä kerralla.

Työkykyisen ihmisen köyhyys on elämänvalinta. Tuet pois kaikilta ideologisilta työttömiltä ja työkykyisiltä vetelehtijöiltä!

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä köyhyyttä. Olen omin voimin kouluttautunut ja tehnyt samalla töitä. Olen 29 ja kerännyt 40000euron säästöt. Asun mukavasti ja ajan yksityisautolla. Mistään ei koskaan ole ollut pulaa, koska olen säästänyt palkastani rahaa pahan päivän varalle ja jättänyt typerät ostokset tekemättä.

Kännykkä kestää aivan hyvin 5 vuotta kun sitä käsittelee varoen ja käyttää suojia.

Vaatteita ei tarvitse uusia kuin 5 vuoden välein jos sitäkään.

Autoa korjataan ja huolletaan itse.

Parturit on idiooteille.

Asunnon ei tarvitse olla parhaalla mahdollisella paikalla ja tilaa ei tarvitse olla mielettömästi. Asunnossa ei työssä käyvä ihminen kuitenkaan vietä kovinkaan suurta prosentuaalista aikaa.

Töitä voi tehdä myös opiskelujen aikana ja useampaa työtä kerralla.

Työkykyisen ihmisen köyhyys on elämänvalinta. Tuet pois kaikilta ideologisilta työttömiltä ja työkykyisiltä vetelehtijöiltä!

Onko se oma valinta jos on vaan syntynyt idiootiksi joka kyllästyisi tuollaiseen elämään?

Kuka tahansa pärjää kuukaudessa vuokran jälkeen 50-100 eurolla. Ei tee edes tiukkaa!