Rahattoman rahankäyttökyky, kokemuksia köyhyydestä ja tuhlaamisesta

Ensin ajattelin, etten kirjoita tähän mitään. Sain kuitenkin tänään viestin tuttavalta, hän pyytää rahaa lainaan. Tuon viestin takia muutin mieltäni ja listaan sitten kuitenkin minun mielestäni tyhmiä tapoja käyttää rahaa. Tyhmiä siis nimenomaan silloin, jos rahasta on pula. No, tupakka ja iso viinamäärä nyt aina.

1) Kertaluontoinen tulo käytetään pysyviä kuluja aiheuttavaan hyödykkeeseen. (Useimmiten saadaan pieni perintö tai takautuva tuki, joka kulutetaan autoon. Sitten ei olekaan rahaa autosta aiheutuviin kuluihin.)

2) Tupakka.

3) Lemmikki, jos ei oikeasti harrasta sen kanssa. 

4) Alkoholi.

5) Kodin ulkopuolella valmistettu ruoka pois lukien oppilaitosten tuetut lounaat (joiden skippaaminen on tyhmää, ne ovat melkein ilmaisia)

6) Näyttämisen halusta ostaminen. Voi olla vaate, kännykkä, lahja... mikä tahansa jos se valitaan vain jotta tekisi vaikutuksen.

7) 99 % kosmetiikkahankinnoista. Puhtaus on puoli ruokaa, meikata ei ole pakko kenenkään.

Syömishäiriöstä toivun, niin pitää ostaa uudet kun ei ne aiemmat enää mahdu- ja hyvä niin. Kengät menisi muuten, mutta pohja kulunut monen vuoden käytön jälkeen :) Tässä tehdään hankintoja sillä silmällä, että pysyy budjetissa + on niin kestävät kuin sillä rahalla saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen pienituloinen, olen aina ollut (ikä 26 v.). En sinänsä koe kärsiväni rahallisesti tilanteesta, muussa mielessä kylläkin. 

Tähän vuoteen on mahtunut parin läheisen kuolemat, lemmikin kuolema, avioero, ammattiin valmistuminen ja sen jälkeen työttömänä oleminen. Ero on vasta ilmoitusasteella, mutta aviomiehellä on jo uusi kumppani jne. Muutan kuukauden päästä pois, uuden kämppiksen luo. 

En tiedä mistä olen luonteeni perinyt, mutta järkevyys ei vain salli yli varojen elämistä edes nyt, kun todella koetellaan. Osamaksut on vierasta maaperää, ja taloyhtiön pyykkituvat on parasta. En muuhun käytä kuukausitasolla, joten ruokaostosten suhteen voi olla kaupassa "huoleton". Siinä huomaa kyllä vähävaraisuuden, että hutiostoja on vaikea sallia itselle - tarkoittaa sitä, että pitäydyn mielummin vanhoissa ja hyväksi todetuissa tuotteissa ja punnitsen tarkkaan tarpeen vs. halun. Juustojen suurena ystävänä olen vasta tajunnut, että maistuvampi ja vivahteikkaampi juusto -> vähemmän leivälle -> tarvii ostaa harvemmin.

Ja joo, talvivaatetarve on aika akuutti. Suunnitelmana ensin kiertää Kierrätyskeskukset, sitten siirtyä kauppakauppoihin.

Olen onnekas siinä, että en osaa ajatella luottojen tai osamaksujen kautta. Ja iloinen, että kirjastot tarjoavat ilmaisia tapahtumia, kirjallisuutta ja muita mukavia juttuja. Vähävaraisuus näkyy myös siinä, että esim. kaikki tutustumiskäynnit uusiin harrastuksiin ovat kertamaksuna liikaa. Puhumattakaan siitä, että moni asia on kokonaan ulottumattomissa kun ei vaan ole varaa. Silti en koe jääväni mistään oikeasta paitsi. Veneilykurssille haluaisin tosin joskus. Museoissa ja taidenäyttelyissä on ilmaispäiviä, ainakin täällä Helsingissä. Niitä olen hyödyntänyt paljon.

En ylipäätään kannata kuluttamista, enkä sitä että ostaminen perustuu luotuun tai kuviteltuun tarpeeseen. Siksi en ymmärrä tusinoittain ostajia, varallisuustasosta viis. Enkä niitä, jotka hankkivat "kun halvalla sai". Enkä sitä, että kaapissa lojuu tavaraa jota ei edes muista tai tajua omistavansa. Kaikki varmasti tekevät jonkun muun näkökulmasta typeriä valintoja, mutta olennaisinta olisi tehdä itseään kuunnellen se paras ja oikea päätös. Joillekin se on 10 lyhtyä alennuksesta, toiselle taas kahvikuppi jonkun toisen keittämänä.

Missäviime vuoden talvivaatteet? Mulla on yli 10v vanha talvitakki, ei aikuinen enää kasva tai tuhoa vaatteitaan. Kengät ostin viime vuonna koska viimeksi olen edes omistanut talvikengät 16 vuotiaana..

(en selkeästi osaa tätä lainaussysteemiä) Syömishäiriöstä toivun, niin pitää ostaa uudet kun ei ne aiemmat enää mahdu- ja hyvä niin. Kengät menisi muuten, mutta pohja kulunut monen vuoden käytön jälkeen :) Tässä tehdään hankintoja sillä silmällä, että pysyy budjetissa + on niin kestävät kuin sillä rahalla saa.

Kaffepulla kirjoitti:

Mä mietin, että aineellinen köyhyys on oikeastaan pohjimmiltaan henkistä köyhyyttä. 

Lapsille halutaan kivoja hetkiä, ja niitä tarjotaan sitten hampurilaisten ja leffojen muodossa. Ilman mitään yhteyttä mihinkään saavutukseen tai vaivannäköön. Yrittävätkö vanhemmat lääkitä huonoa omaatuntoaan syytämällä lapsille aistinautintoja? Eikö niillä vanhemmilla ole tosiaan muuta hyvää tarjota lapsilleen, kuin joku vammainen mäkkärin ateria? Ja se on sitten kuukauden huippuhetki, kun päästään mässyttämään bigmäkkiä?

Voi kun ihmiset ymmärtäisivät, että onnellisuus ei synny nautinnoista. Raha on vain väline, sillä saa turvallisuutta. Eli katon pään päälle ja laskut maksettua. Muuta virkaa sillä ei ole.

Hesen mättöjä ei tarvitse kukaan. Ihminen, joka oppii piristämään itseään roskaruualla, on tuleva itseään vihaava läski. 

Paljon enemmän olisi lapsille hyötyä vaikka hyvien kirjojen lukemisesta. Oppiminen ja uuden tiedon ihmeellinen maailma avautuisi heille. Yle teemalta näkee ilmaiseksi mielenkiintoisia tiededokumentteja. On etuoikeus saada opiskella, oppia ylittämään itsensä ja päästä eteenpäin. Monissa maissa lapset eivät edes pääse kouluun. 

Lapsille kannattaisi opettaa elämänarvoja. Opiskelu ja vaivan näkeminen jonkun suuremman hyvän eteen on tie onneen, ei hampurilaiset ja aivoton viihde.

Jotenkin tämä surettaa köyhissä perheissä kaikkein eniten. Kun sen näkee, että lapset tulevat noudattamaan vanhempiensa kaavaa. Voi kun joku edes joskus pystyisi rikkomaan sen toistuvan kehän.

Tässäpä tämä tulikin erinomaisesti tiivistettynä: köyhyys periytyy hengen köyhyyden kautta.

Jos exältäni kysytään niin olin juuri tuollainen surkea rahankäyttäjä, mutta hän ei nähnyt omaa osuuttaan missään. Tienasin osa-aikaisen palkan, josta puolet suli vuokraan ja loput laskuihin, ruokaan, bussikorttiin ja lukiokirjoihin. Jouduin joskus anelemaan rahaa eksältäni että selviän loppukuun. Ex alkoi ihnetellä kun kaksi päivää palkan jälkeen tilini kumisi tyhjyyttään mutta neljä tonnia kuussa tienaavana onkin hyvä ihmetellä moista. Hänen mielihakujensa mukaan valittiin asunto sellaiselta alueelta minne kulki bussit huonosti ja vuokra oli korkea. Tästä johtuen työmatkat olivat pitkät kuin nälkävuodet ja matka kouluun myös, mutta lähempää ei voinut etsiä asuntoa koska hänen moponsa menee piloille ilkivallan takia.. Ex ihmetteli miten rahani eivät riitä ja niin hän velkaannutti minua vuosia tajuamatta itsekään mitä teki ja piirteli kaavioita paremman rahankäytön puolesta. Tämän vuoksi nauran kaikille jutuille köyhistä joita rikkaat selittävät kaikkitietävänä. 137

Luin vain pari ensimmäistä sivua. Miksi et vain suoraan laittanut otsikoksi, että tässä ketjussa haukutaan köyhiä ja työttömiä. Miten keksitkin noin "hienon" otsikon? 

Vastenmielistä luettavaa. 

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Ensin ajattelin, etten kirjoita tähän mitään. Sain kuitenkin tänään viestin tuttavalta, hän pyytää rahaa lainaan. Tuon viestin takia muutin mieltäni ja listaan sitten kuitenkin minun mielestäni tyhmiä tapoja käyttää rahaa. Tyhmiä siis nimenomaan silloin, jos rahasta on pula. No, tupakka ja iso viinamäärä nyt aina.

1) Kertaluontoinen tulo käytetään pysyviä kuluja aiheuttavaan hyödykkeeseen. (Useimmiten saadaan pieni perintö tai takautuva tuki, joka kulutetaan autoon. Sitten ei olekaan rahaa autosta aiheutuviin kuluihin.)

2) Tupakka.

3) Lemmikki, jos ei oikeasti harrasta sen kanssa. 

4) Alkoholi.

5) Kodin ulkopuolella valmistettu ruoka pois lukien oppilaitosten tuetut lounaat (joiden skippaaminen on tyhmää, ne ovat melkein ilmaisia)

6) Näyttämisen halusta ostaminen. Voi olla vaate, kännykkä, lahja... mikä tahansa jos se valitaan vain jotta tekisi vaikutuksen.

7) 99 % kosmetiikkahankinnoista. Puhtaus on puoli ruokaa, meikata ei ole pakko kenenkään.

Kesällä minigolfasin kissojeni kanssa. Kukaan meistä ei tupakoi, meikkaa tai käytä alkoholia.

Vierailija kirjoitti:

Luin vain pari ensimmäistä sivua. Miksi et vain suoraan laittanut otsikoksi, että tässä ketjussa haukutaan köyhiä ja työttömiä. Miten keksitkin noin "hienon" otsikon? 

Vastenmielistä luettavaa. 

Jos et viitsi lukea, niin olisi kannattanut jättää myös kommentoimatta

Vierailija kirjoitti:

Jos exältäni kysytään niin olin juuri tuollainen surkea rahankäyttäjä, mutta hän ei nähnyt omaa osuuttaan missään. Tienasin osa-aikaisen palkan, josta puolet suli vuokraan ja loput laskuihin, ruokaan, bussikorttiin ja lukiokirjoihin. Jouduin joskus anelemaan rahaa eksältäni että selviän loppukuun. Ex alkoi ihnetellä kun kaksi päivää palkan jälkeen tilini kumisi tyhjyyttään mutta neljä tonnia kuussa tienaavana onkin hyvä ihmetellä moista. Hänen mielihakujensa mukaan valittiin asunto sellaiselta alueelta minne kulki bussit huonosti ja vuokra oli korkea. Tästä johtuen työmatkat olivat pitkät kuin nälkävuodet ja matka kouluun myös, mutta lähempää ei voinut etsiä asuntoa koska hänen moponsa menee piloille ilkivallan takia.. Ex ihmetteli miten rahani eivät riitä ja niin hän velkaannutti minua vuosia tajuamatta itsekään mitä teki ja piirteli kaavioita paremman rahankäytön puolesta. Tämän vuoksi nauran kaikille jutuille köyhistä joita rikkaat selittävät kaikkitietävänä. 137

Tässä mielestäni tiivistyy monen suomalaisen köyhän elämä. Jonkun muun vika aina ja ikuisesti. Ikinä ei katsota peiliin ja todeta, että hei eihän minulla tällaiseen ole varaa ja lopetampa tämän haitallisen kierteen tähän. Ei nähdä omia typeriä päätöksiä vaan mennään harhaan, koska joku toinen käskee.

Ajatelkaa hyvät ihmiset omilla aivoilla ja kyseenalaistakaa päätöksiä, jotka suoraan koskevat teidän omaa elämäänne.

Ei se exä ole pakottanut asumaan siinä kalliissa kämpässä vaan sinä itse olet valinnut muuton exän kanssa kalliiseen kämppään. Luultavasti jotain mukavaakin ajassa on ollut kun olet valinnut yhteiselon yksin asumisen sijaan.

Aika hauska ketju. Kuten se perheenisä Matti joka tienasi 5000e olikos se nettona ja valitti köyhyyttä. Huonoja rahankäyttäjiä on niin köyhissä kuin hyvätuloisissa. Köyhiä on vaan helpompi syyllistää ja nähdä ongelmat täysin henkilön omana syynä. Ilmaistyöt joo, nehän ne vasta tulisi kalliimmaksi suomelle. Lisää byrokratiaa ja virkakoneistoa. Miksi ei jos työstä kertyisi eläkettä ja palkka olisi oikea, eikä mitään erikseen kelalle laitettavia työttömyysajan ilmoituksia ja rukoilua että virkailijalla ei satu tänää olemaan hiekkaa. 

Varmasti suurin yksittäisin ylimääräinen rahareikä on tupakka. Olis kiva tietää kuinka suuri summa sosiaalitukia menee tupakkaan.

Tässä oikein innostuu, kun asiaa pohtii!

Tuo eksäänsä haukkuva oli mainio! Oikein oppikirjaesimerkki ihmisestä, joka ei kanna vastuuta omasta elämästä.

Mutta olotkin ehkä karut jo lapsena, jos joutuu lukioikäisenä seurustelukumppanin käskyläiseksi. Missä vanhemmat? Vai oliko lukiossa vasta aikuisempana?

Vierailija kirjoitti:

Varmasti suurin yksittäisin ylimääräinen rahareikä on tupakka. Olis kiva tietää kuinka suuri summa sosiaalitukia menee tupakkaan.

Totta, tuhkana tuuleen.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Mä mietin, että aineellinen köyhyys on oikeastaan pohjimmiltaan henkistä köyhyyttä. 

Lapsille halutaan kivoja hetkiä, ja niitä tarjotaan sitten hampurilaisten ja leffojen muodossa. Ilman mitään yhteyttä mihinkään saavutukseen tai vaivannäköön. Yrittävätkö vanhemmat lääkitä huonoa omaatuntoaan syytämällä lapsille aistinautintoja? Eikö niillä vanhemmilla ole tosiaan muuta hyvää tarjota lapsilleen, kuin joku vammainen mäkkärin ateria? Ja se on sitten kuukauden huippuhetki, kun päästään mässyttämään bigmäkkiä?

Voi kun ihmiset ymmärtäisivät, että onnellisuus ei synny nautinnoista. Raha on vain väline, sillä saa turvallisuutta. Eli katon pään päälle ja laskut maksettua. Muuta virkaa sillä ei ole.

Hesen mättöjä ei tarvitse kukaan. Ihminen, joka oppii piristämään itseään roskaruualla, on tuleva itseään vihaava läski. 

Paljon enemmän olisi lapsille hyötyä vaikka hyvien kirjojen lukemisesta. Oppiminen ja uuden tiedon ihmeellinen maailma avautuisi heille. Yle teemalta näkee ilmaiseksi mielenkiintoisia tiededokumentteja. On etuoikeus saada opiskella, oppia ylittämään itsensä ja päästä eteenpäin. Monissa maissa lapset eivät edes pääse kouluun. 

Lapsille kannattaisi opettaa elämänarvoja. Opiskelu ja vaivan näkeminen jonkun suuremman hyvän eteen on tie onneen, ei hampurilaiset ja aivoton viihde.

Jotenkin tämä surettaa köyhissä perheissä kaikkein eniten. Kun sen näkee, että lapset tulevat noudattamaan vanhempiensa kaavaa. Voi kun joku edes joskus pystyisi rikkomaan sen toistuvan kehän.

Tässäpä tämä tulikin erinomaisesti tiivistettynä: köyhyys periytyy hengen köyhyyden kautta.

Onko tämä vitsi? Onhan paljon ihan tohtoriksi asti lukeneita köyhiä ihmisiäkin olemassa ja monet arvostetut taiteilijat oli eläessään köyhiä. Oliko nämäkin henkisesti köyhiä??

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Tässä oikein innostuu, kun asiaa pohtii!

Tuo eksäänsä haukkuva oli mainio! Oikein oppikirjaesimerkki ihmisestä, joka ei kanna vastuuta omasta elämästä.

Mutta olotkin ehkä karut jo lapsena, jos joutuu lukioikäisenä seurustelukumppanin käskyläiseksi. Missä vanhemmat? Vai oliko lukiossa vasta aikuisempana?

Sinä olet oppikirjaesimerkki ylimielisestä itseään täynnä olevasta ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Mä mietin, että aineellinen köyhyys on oikeastaan pohjimmiltaan henkistä köyhyyttä. 

Lapsille halutaan kivoja hetkiä, ja niitä tarjotaan sitten hampurilaisten ja leffojen muodossa. Ilman mitään yhteyttä mihinkään saavutukseen tai vaivannäköön. Yrittävätkö vanhemmat lääkitä huonoa omaatuntoaan syytämällä lapsille aistinautintoja? Eikö niillä vanhemmilla ole tosiaan muuta hyvää tarjota lapsilleen, kuin joku vammainen mäkkärin ateria? Ja se on sitten kuukauden huippuhetki, kun päästään mässyttämään bigmäkkiä?

Voi kun ihmiset ymmärtäisivät, että onnellisuus ei synny nautinnoista. Raha on vain väline, sillä saa turvallisuutta. Eli katon pään päälle ja laskut maksettua. Muuta virkaa sillä ei ole.

Hesen mättöjä ei tarvitse kukaan. Ihminen, joka oppii piristämään itseään roskaruualla, on tuleva itseään vihaava läski. 

Paljon enemmän olisi lapsille hyötyä vaikka hyvien kirjojen lukemisesta. Oppiminen ja uuden tiedon ihmeellinen maailma avautuisi heille. Yle teemalta näkee ilmaiseksi mielenkiintoisia tiededokumentteja. On etuoikeus saada opiskella, oppia ylittämään itsensä ja päästä eteenpäin. Monissa maissa lapset eivät edes pääse kouluun. 

Lapsille kannattaisi opettaa elämänarvoja. Opiskelu ja vaivan näkeminen jonkun suuremman hyvän eteen on tie onneen, ei hampurilaiset ja aivoton viihde.

Jotenkin tämä surettaa köyhissä perheissä kaikkein eniten. Kun sen näkee, että lapset tulevat noudattamaan vanhempiensa kaavaa. Voi kun joku edes joskus pystyisi rikkomaan sen toistuvan kehän.

Tässäpä tämä tulikin erinomaisesti tiivistettynä: köyhyys periytyy hengen köyhyyden kautta.

Onko tämä vitsi? Onhan paljon ihan tohtoriksi asti lukeneita köyhiä ihmisiäkin olemassa ja monet arvostetut taiteilijat oli eläessään köyhiä. Oliko nämäkin henkisesti köyhiä??

Juuri näin. Ja moni taiteilija ja urheilija joutuu elämään todella köyhyydessä, vaikka olisi kuinka lahjakas, ahkera ja kuuluisa.

Tästä on kertonut julkisuudessa Maria Lund, Tamara Lundin tytär, vaikka molemmat vanhemmat olivat kansainvälisesti kuuluisia opperalaulajia, mutta heidän elämänsä on monessa suhteessa olkut tyhjän päällä elämistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen kiinnittänyt huomiota, että rahapäivänä ostellaan ajatuksella "nyt on rahaa millä mällätä" ja sitten kituutetaan taas seuraavaan rahapäivään.

Tuttu äiti ostaa lapsille karkkia ym eikä yhtään katsota hintaa ja paikkaa mistä ostetaan, kuten viimeksi lähtivät bussilla ja matkahuollosta kolmelle lapselle limpparipullot ja omar karkkipussit. Ne karkit maksoi 4€ pss ja tien toiselta puolelta olisi saanut puolet halvemmalla kaupasta.

Kohtuutonta, jos joutuu noin kauheasti koko ajan säästämään, kuten tunnut vaativan.

Köyhien tukia pitäisi nostaa. Ainakin työkkärikorvausta.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Tässä oikein innostuu, kun asiaa pohtii!

Tuo eksäänsä haukkuva oli mainio! Oikein oppikirjaesimerkki ihmisestä, joka ei kanna vastuuta omasta elämästä.

Mutta olotkin ehkä karut jo lapsena, jos joutuu lukioikäisenä seurustelukumppanin käskyläiseksi. Missä vanhemmat? Vai oliko lukiossa vasta aikuisempana?

Sinä olet oppikirjaesimerkki ylimielisestä itseään täynnä olevasta ihmisestä.

No, ainakin osaan elää varojeni mukaan ja ymmärrän vastuuni.

Se erottaa minut tuhansista tyhmyyttään köyhistä.

Mutta ei estä minuakin joskus mahdollisesti luisumasta köyhyyteen. Sitten taas toimintani eroaa tyhmistä, muutan mitä voin ja nautin siinä missä voin.

Kalja. Se tuntuu olevan yhtä pakollinen ja välttämätön menoerä kuin ruoka. Kaverini on tälläinen ja nykyään minua alkaa jotenkin masentaa hänen seurassa

Kaffepulla kirjoitti:

Mä mietin, että aineellinen köyhyys on oikeastaan pohjimmiltaan henkistä köyhyyttä. 

Lapsille halutaan kivoja hetkiä, ja niitä tarjotaan sitten hampurilaisten ja leffojen muodossa. Ilman mitään yhteyttä mihinkään saavutukseen tai vaivannäköön. Yrittävätkö vanhemmat lääkitä huonoa omaatuntoaan syytämällä lapsille aistinautintoja? Eikö niillä vanhemmilla ole tosiaan muuta hyvää tarjota lapsilleen, kuin joku vammainen mäkkärin ateria? Ja se on sitten kuukauden huippuhetki, kun päästään mässyttämään bigmäkkiä?

Voi kun ihmiset ymmärtäisivät, että onnellisuus ei synny nautinnoista. Raha on vain väline, sillä saa turvallisuutta. Eli katon pään päälle ja laskut maksettua. Muuta virkaa sillä ei ole.

Hesen mättöjä ei tarvitse kukaan. Ihminen, joka oppii piristämään itseään roskaruualla, on tuleva itseään vihaava läski. 

Paljon enemmän olisi lapsille hyötyä vaikka hyvien kirjojen lukemisesta. Oppiminen ja uuden tiedon ihmeellinen maailma avautuisi heille. Yle teemalta näkee ilmaiseksi mielenkiintoisia tiededokumentteja. On etuoikeus saada opiskella, oppia ylittämään itsensä ja päästä eteenpäin. Monissa maissa lapset eivät edes pääse kouluun. 

Lapsille kannattaisi opettaa elämänarvoja. Opiskelu ja vaivan näkeminen jonkun suuremman hyvän eteen on tie onneen, ei hampurilaiset ja aivoton viihde.

Jotenkin tämä surettaa köyhissä perheissä kaikkein eniten. Kun sen näkee, että lapset tulevat noudattamaan vanhempiensa kaavaa. Voi kun joku edes joskus pystyisi rikkomaan sen toistuvan kehän.

Pitäähän elämässä saada joskus humputellakin ja pitää hauskaa. Ei ihan kaikella tarvitse olla jotain kehittävää tarkoitusta