Lue keskustelun säännöt.
miksi jotkut naiset korostavat sitä, etteivät he ole koskaan kokeneet häirintää?
29.10.2018 |
Itselläni tulee mieleen, että kyse on empatian puutteesta. Esimerkiksi jos joku kertoo minulle, että häntä on kiusattu koulussa, ei mieleeni tulisi korostaa, että "onkohan kiusaaminen mikään ongelma, ei minua ainakaan ole koskaan kiusattu enkä koskaan huomannut, että ketään olisi oikeasti kiusattu" Tämä lause on ihan totta, omassa nuoruudessa en muista todistaneeni kiusaamista eikä minua ikinä kiusattu. Mutta en ikinä kyseenalaistaisi tai väheksysi kiusaamiista sen perusteella, ettei se ole koskettanut itseäni.
Kommentit (276)
Vierailija kirjoitti:
jotkut oikein vielä tekevät You tubelle videoita korostaen "miten HEITÄ ei olla koskaan ahdisteltu" :) Ja vaikka sätti olisikin täynnä kok videossa juuri tuota ahdisteluakin - se huvittaa, ettei vieläkään kohdata todellisuutta.
:D ja paljon vaivaa nähden vielä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tästä äidin kanssa keskustelua. Hän totesi ettei koe häiritsevänä jos joku humalainen kadulla tulee selittämään seksuaalifantasioistaan tai jos joku työkavereista heittää pervoa läppää tai koskettelee, koska hänen on teininä ensimmäisen kumppaninsa toimesta pahoinpidelty ja raiskattu joten hän tietää mitä se "oikea ahdistelu on". Kun kysyin että sekö se on se mittari, että enkö minä saa ahdistua siitä että tuntemattomat miehet huutelevat/seuraavat kaduilla tai +60 v työkaveri koskettelee persettä aina kun saa siihen mahdollisuuden vaikka kuinka kiellän, niin ei osannut vastata siihen.
Sun äidillä on selkeästi sua parempi sietokyky, koska on joutunut kokemaan sen, mitä on. Eli osaa myös suhteuttaa asioita, mikä on törkeää ja vähemmän törkeää ahdistelua. Annatko ahdistelijoille samalla mitalla takaisin? Tuossa jälkimmäisessä tapauksessa kääntyisin jo esimiehen/työsuojelun ja mahdollisesti jo poliisin puoleen ja toteaisin, että jos lääpintä ei lopu, teen rikosilmoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin korostan. En laske mitään lirkuttelua baarissa häirinnäksi.
Ihmettelen myös miten niin moni tulee häirityksi ihan viikottain. Missä te oikein pyöritte, jos joku on kokoajan ahterissa kiinni?No esim. käytän metroa asuinkaupungissani. Kuten jo yllä mainitsin, kolme tapausta on tapahtunut pelkästään liukuportaissa. En puhu lirkuttelusta vaan siitä kun vieras ihminen käy fyysisesti käsiksi selvästi seksuaalisessa tarkoituksessa, keskellä kirkasta päivää. Olen myös kerran mennyt väliin kun näin toisen naisen olevan joutumassa tällaisen uhriksi, yhdessä ajoimme miehen pois.
Mitähän ihmettä pitäisi tehdä, että ei joutuisi kyseisten tyyppien uhriksi?
Eikö se olisi kaikkien etu että selvitettäisiin miten ne naiset joita ahdistellaan eroavat niistä joita ei ole koskaan ahdisteltu. Siinähän saadaan selville se mikä ahdistelijoita motivoi tekoihinsa ja päästään kitkemään se käytös pois.
Kun olet tullut ahdistelluksi niin miten olet asiaan puuttunut ja miten ahdistelijat ovat puuttumiseen reagoineet?
Tämä on ihan hyvä näkökanta. Se auttaa toki, että saa vertaistukea ja kertoa kokemustaan, mutta vain osittain.
Eikö olisi järkevää tehdä juuri tutkimus mikä tai onko joku piirre joka aiheuttaa toistuvan ahdistelun ja miten pitäisi toimia toisin, että ahdistelukokemus ei olisi jatkuvaa tai ettei jatkossa olisi ahdistelukokemusta?Minun mielestäni on nyt niin, että on voimaksi vastakkainasettelu. Se ei auta ketään. Mutta se ehkä.auttaisi, että nimenomaan sekä ahdistellut, että ei-ahdistellut vaihtaisi vatsan rauhallisesti ja ilman syyttely kokemuksia,,niin voisin selvitä onko joku asia tai keino jonkaan kautta voisi itsekin oppia (huono sana, nyt joku ottaa itseensä) jatkossa välttää tai ohittaa ahdistelutilanteet?
Nyt tulee lukiessani ketjua mieleen, että on tapaukset *minä nyt olen vaan sellanen, että minua usein ahdistellaan ja joudun niihin tialanteisiin* ja sitten toiset *minua ei ole ahdisteltu enkä ole kokenut tulleeni ahdistelluksi*.
Molemmat varmaan totta mutta voisiko tätä *tietoa* jotenkin hyödyntää?
Että yhdistetääni rauhanomaisesti nämä tiedot ja kokemukset ja sitä kautta apua tuleviin tilanteisiin tai ettei niitä niin paljon tulisi.
Kuin nyt tuntuu olevan ja tulevan.Mitä ihmettä täällä joutuu lukemaan, 2000-luvun suomessa! Ahdisteltuja pitäisi siis tutkia, mikä heissä on syy miksi heitä ahdistellaan!? Eli syy on taas naisessa, ei ahdistelijoissa. Haluaisinpa kuulla itsestäni analyysin, mikä minussa on vikana että minua on aina ahdisteltu. Huh huh.
Itse haluan kuulla, miten tilanteeseen reagoit ja mitä teit, puolustauduitko ja kerroitko tilanteesta kenellekään?
Miksi haluat sen tietää? Mitä väliä sillä on? Meinaatko että on esim.lapsen tehtävänä puolustautua ja "käyttäytyä oikein" jos joku aikuinen kourii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin korostan. En laske mitään lirkuttelua baarissa häirinnäksi.
Ihmettelen myös miten niin moni tulee häirityksi ihan viikottain. Missä te oikein pyöritte, jos joku on kokoajan ahterissa kiinni?No esim. käytän metroa asuinkaupungissani. Kuten jo yllä mainitsin, kolme tapausta on tapahtunut pelkästään liukuportaissa. En puhu lirkuttelusta vaan siitä kun vieras ihminen käy fyysisesti käsiksi selvästi seksuaalisessa tarkoituksessa, keskellä kirkasta päivää. Olen myös kerran mennyt väliin kun näin toisen naisen olevan joutumassa tällaisen uhriksi, yhdessä ajoimme miehen pois.
Mitähän ihmettä pitäisi tehdä, että ei joutuisi kyseisten tyyppien uhriksi?
Eikö se olisi kaikkien etu että selvitettäisiin miten ne naiset joita ahdistellaan eroavat niistä joita ei ole koskaan ahdisteltu. Siinähän saadaan selville se mikä ahdistelijoita motivoi tekoihinsa ja päästään kitkemään se käytös pois.
Kun olet tullut ahdistelluksi niin miten olet asiaan puuttunut ja miten ahdistelijat ovat puuttumiseen reagoineet?
Tämä on ihan hyvä näkökanta. Se auttaa toki, että saa vertaistukea ja kertoa kokemustaan, mutta vain osittain.
Eikö olisi järkevää tehdä juuri tutkimus mikä tai onko joku piirre joka aiheuttaa toistuvan ahdistelun ja miten pitäisi toimia toisin, että ahdistelukokemus ei olisi jatkuvaa tai ettei jatkossa olisi ahdistelukokemusta?Minun mielestäni on nyt niin, että on voimaksi vastakkainasettelu. Se ei auta ketään. Mutta se ehkä.auttaisi, että nimenomaan sekä ahdistellut, että ei-ahdistellut vaihtaisi vatsan rauhallisesti ja ilman syyttely kokemuksia,,niin voisin selvitä onko joku asia tai keino jonkaan kautta voisi itsekin oppia (huono sana, nyt joku ottaa itseensä) jatkossa välttää tai ohittaa ahdistelutilanteet?
Nyt tulee lukiessani ketjua mieleen, että on tapaukset *minä nyt olen vaan sellanen, että minua usein ahdistellaan ja joudun niihin tialanteisiin* ja sitten toiset *minua ei ole ahdisteltu enkä ole kokenut tulleeni ahdistelluksi*.
Molemmat varmaan totta mutta voisiko tätä *tietoa* jotenkin hyödyntää?
Että yhdistetääni rauhanomaisesti nämä tiedot ja kokemukset ja sitä kautta apua tuleviin tilanteisiin tai ettei niitä niin paljon tulisi.
Kuin nyt tuntuu olevan ja tulevan.Mitä ihmettä täällä joutuu lukemaan, 2000-luvun suomessa! Ahdisteltuja pitäisi siis tutkia, mikä heissä on syy miksi heitä ahdistellaan!? Eli syy on taas naisessa, ei ahdistelijoissa. Haluaisinpa kuulla itsestäni analyysin, mikä minussa on vikana että minua on aina ahdisteltu. Huh huh.
Itse haluan kuulla, miten tilanteeseen reagoit ja mitä teit, puolustauduitko ja kerroitko tilanteesta kenellekään?
En koe tarpeelliseksi kertoa miten minä olen näissä lukuisissa tapauksissa reagoinut. Tulisi sitä paitsi pitkä lista. Ahdistelijat voisivat sen sijaan kertoa miksi he ahdistelevat naisia ja nuoria tyttöjä.
Eli toitko asian ilmi ja osasitko puolustaa itseäsi? On hyvä saada pahimmat ahdistelijat vastuuseen, mutta vastuu omasta kehosta ja sen koskemattomuudesta on myös sillä ahdistelluksi joutuneella. Pitää uskaltaa sanoa EI!
Hohhoi. Minä olen se, joka useita sivuja aiemmin kertoi joutuneensa nuorena sukulaismiehen ahdistelemaksi. Mitäkö tein, miten reagoin? Ensimmäisillä kerroilla olin varmaan niin pöllämystynyt, etten saanut sanottua mitään. Myöhemmin kielsin miestä tekemästä niin, vieläpä ponnekkaasti ja jopa raivokkaasti. Kielloillani ei ollut mitään vaikutusta eikä edes sillä, että useampi perheenjäsen todisti tilannetta (kukaan ei puuttunut asiaan).
Miksi minä ja monet muut joudumme edes miettimään tätä asiaa tai puolustamaan itseämme sanallisesti? Emmehän me ole tehneet mitään väärää. Miksi ahdistelija ei osaa pitää käsiään kurissa?
Nuorena tilanne onkin erilainen, niinkuin kuvasit, mutta hienoa, että puolustauduit! Täytyy kyllä sanoa, että ihmettelen perheenjäseniäsi?! eivät tajuneet tilannetta eivät halunneet vai käänsivätk asian huumoriksi? Vaikka sanoit suoraan asiasta? Pointti on siinä, mitä useampi uskaltaa avata suunsa ja puolustaa itseään, vähentää se myös ahdistelua, koskapa ei ole enää samaan tapaan vain uhreja, joille voi tehdä mitä vaan. Se siis madaltaa osaltaan kynnystä puuttua ahdisteluun. On yksipuolista olettaa, että ahdistelu loppuu vasta kun ahdistelija tajuaa sen lopettaa. Asennemuutosta tarvitaan puolin sekä toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin korostan. En laske mitään lirkuttelua baarissa häirinnäksi.
Ihmettelen myös miten niin moni tulee häirityksi ihan viikottain. Missä te oikein pyöritte, jos joku on kokoajan ahterissa kiinni?No esim. käytän metroa asuinkaupungissani. Kuten jo yllä mainitsin, kolme tapausta on tapahtunut pelkästään liukuportaissa. En puhu lirkuttelusta vaan siitä kun vieras ihminen käy fyysisesti käsiksi selvästi seksuaalisessa tarkoituksessa, keskellä kirkasta päivää. Olen myös kerran mennyt väliin kun näin toisen naisen olevan joutumassa tällaisen uhriksi, yhdessä ajoimme miehen pois.
Mitähän ihmettä pitäisi tehdä, että ei joutuisi kyseisten tyyppien uhriksi?
Eikö se olisi kaikkien etu että selvitettäisiin miten ne naiset joita ahdistellaan eroavat niistä joita ei ole koskaan ahdisteltu. Siinähän saadaan selville se mikä ahdistelijoita motivoi tekoihinsa ja päästään kitkemään se käytös pois.
Kun olet tullut ahdistelluksi niin miten olet asiaan puuttunut ja miten ahdistelijat ovat puuttumiseen reagoineet?
Tämä on ihan hyvä näkökanta. Se auttaa toki, että saa vertaistukea ja kertoa kokemustaan, mutta vain osittain.
Eikö olisi järkevää tehdä juuri tutkimus mikä tai onko joku piirre joka aiheuttaa toistuvan ahdistelun ja miten pitäisi toimia toisin, että ahdistelukokemus ei olisi jatkuvaa tai ettei jatkossa olisi ahdistelukokemusta?Minun mielestäni on nyt niin, että on voimaksi vastakkainasettelu. Se ei auta ketään. Mutta se ehkä.auttaisi, että nimenomaan sekä ahdistellut, että ei-ahdistellut vaihtaisi vatsan rauhallisesti ja ilman syyttely kokemuksia,,niin voisin selvitä onko joku asia tai keino jonkaan kautta voisi itsekin oppia (huono sana, nyt joku ottaa itseensä) jatkossa välttää tai ohittaa ahdistelutilanteet?
Nyt tulee lukiessani ketjua mieleen, että on tapaukset *minä nyt olen vaan sellanen, että minua usein ahdistellaan ja joudun niihin tialanteisiin* ja sitten toiset *minua ei ole ahdisteltu enkä ole kokenut tulleeni ahdistelluksi*.
Molemmat varmaan totta mutta voisiko tätä *tietoa* jotenkin hyödyntää?
Että yhdistetääni rauhanomaisesti nämä tiedot ja kokemukset ja sitä kautta apua tuleviin tilanteisiin tai ettei niitä niin paljon tulisi.
Kuin nyt tuntuu olevan ja tulevan.Mitä ihmettä täällä joutuu lukemaan, 2000-luvun suomessa! Ahdisteltuja pitäisi siis tutkia, mikä heissä on syy miksi heitä ahdistellaan!? Eli syy on taas naisessa, ei ahdistelijoissa. Haluaisinpa kuulla itsestäni analyysin, mikä minussa on vikana että minua on aina ahdisteltu. Huh huh.
Haluat siis edelleen jatkaa uhriutumista ja et edes miettiä miten voisi saada apua tilanteeseen?
Miksi haluat ehkä tulevaisuudessakin tulla ahdistellut sitten? Ahdistellatunniste harvemmin hakevat apua itselleen, kyllä se 8n ahdisteltuja joka sitä joutuu hakemaan.
Saat odottaa maailman tappiin jos näkökantasi on tämä, että nostat kädet pystyyn. *Hei en kai MINÄ mitenkään voi auttaa itseäni ja hakea apua, kun se se ahdistelija ...Sehän on ihan epistä, että minä jotenkin toimisin itse, eihän se niin kuulu mennä*.
Jos kokee saaneensa trauman, sen traumatisoituneen pitää hakea apua, ihan vaan omaksi parhaakseen, oli se sitten oikein tai väärin. Jos apua haluaa.
Trauman aiheuttanut harvoin sitä tekee, usein eivät edes tunne toisiaan, kuten näissä ahdistelukokemuksissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin korostan. En laske mitään lirkuttelua baarissa häirinnäksi.
Ihmettelen myös miten niin moni tulee häirityksi ihan viikottain. Missä te oikein pyöritte, jos joku on kokoajan ahterissa kiinni?No esim. käytän metroa asuinkaupungissani. Kuten jo yllä mainitsin, kolme tapausta on tapahtunut pelkästään liukuportaissa. En puhu lirkuttelusta vaan siitä kun vieras ihminen käy fyysisesti käsiksi selvästi seksuaalisessa tarkoituksessa, keskellä kirkasta päivää. Olen myös kerran mennyt väliin kun näin toisen naisen olevan joutumassa tällaisen uhriksi, yhdessä ajoimme miehen pois.
Mitähän ihmettä pitäisi tehdä, että ei joutuisi kyseisten tyyppien uhriksi?
Eikö se olisi kaikkien etu että selvitettäisiin miten ne naiset joita ahdistellaan eroavat niistä joita ei ole koskaan ahdisteltu. Siinähän saadaan selville se mikä ahdistelijoita motivoi tekoihinsa ja päästään kitkemään se käytös pois.
Kun olet tullut ahdistelluksi niin miten olet asiaan puuttunut ja miten ahdistelijat ovat puuttumiseen reagoineet?
Tämä on ihan hyvä näkökanta. Se auttaa toki, että saa vertaistukea ja kertoa kokemustaan, mutta vain osittain.
Eikö olisi järkevää tehdä juuri tutkimus mikä tai onko joku piirre joka aiheuttaa toistuvan ahdistelun ja miten pitäisi toimia toisin, että ahdistelukokemus ei olisi jatkuvaa tai ettei jatkossa olisi ahdistelukokemusta?Minun mielestäni on nyt niin, että on voimaksi vastakkainasettelu. Se ei auta ketään. Mutta se ehkä.auttaisi, että nimenomaan sekä ahdistellut, että ei-ahdistellut vaihtaisi vatsan rauhallisesti ja ilman syyttely kokemuksia,,niin voisin selvitä onko joku asia tai keino jonkaan kautta voisi itsekin oppia (huono sana, nyt joku ottaa itseensä) jatkossa välttää tai ohittaa ahdistelutilanteet?
Nyt tulee lukiessani ketjua mieleen, että on tapaukset *minä nyt olen vaan sellanen, että minua usein ahdistellaan ja joudun niihin tialanteisiin* ja sitten toiset *minua ei ole ahdisteltu enkä ole kokenut tulleeni ahdistelluksi*.
Molemmat varmaan totta mutta voisiko tätä *tietoa* jotenkin hyödyntää?
Että yhdistetääni rauhanomaisesti nämä tiedot ja kokemukset ja sitä kautta apua tuleviin tilanteisiin tai ettei niitä niin paljon tulisi.
Kuin nyt tuntuu olevan ja tulevan.Mitä ihmettä täällä joutuu lukemaan, 2000-luvun suomessa! Ahdisteltuja pitäisi siis tutkia, mikä heissä on syy miksi heitä ahdistellaan!? Eli syy on taas naisessa, ei ahdistelijoissa. Haluaisinpa kuulla itsestäni analyysin, mikä minussa on vikana että minua on aina ahdisteltu. Huh huh.
Itse haluan kuulla, miten tilanteeseen reagoit ja mitä teit, puolustauduitko ja kerroitko tilanteesta kenellekään?
Miksi haluat sen tietää? Mitä väliä sillä on? Meinaatko että on esim.lapsen tehtävänä puolustautua ja "käyttäytyä oikein" jos joku aikuinen kourii?
Kyllä lapsen voi opettaa pitämään kiinni omista rajoistaan! Siksi sillä onkin mitä suurimmassa määrin väliä! Mitä avoimemmin asiasta puhutaan ja rohkaistaan puhumaan niin se vähentää asiasta koettavaa häpeää ja madaltaa kynnystä kertoa siitä! Ainakin itse opetan omalle tyttärelleni, mikä on ok ja mikä ei ihan juuri siksi, että hän ei olisi tahdoton, puolustuskyvytön uhri, jolle voi tehdä mitä vaan. Eli tilanteeseen ei saa eikä pidä alistua! Jos muut eivät reagoi, on osattava toimia itse.
Itseäni on ahdisteltu useasti. Ensimmäisen kerran ylä-asteella ja myöhemmin työpaikalla. Olen ujo pysyin asiasta pitkään hiljaa ja luulin olevani ainoa. Vanhempana kun avauduin läheisille ystäville asiasta niin huomasin, että olen loppujen lopuksi päässyt melko vähällä. On pahoinpitelyä ja parisuhteessa raiskaamista. Naisen pakottamista aborttiin tai tahallista ehkäisyn pois jättämistä. Kummasti ihmiset alkaa avautua sitten kun vertaistukea löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasan varmasti omalla käytöksellä ja pukeutumisella on paljon merkitystä joutuuko kokemaan ahdistelua ja kuinka paljon. Sara siepin kuva eilen bilettämässä ja käytännössä koko tissit näkyvissä. Minkä takia joku pukeutuu noin?? Saadakseen huomiota. Huomiota kun hakee niin saa varmasti myös eihaluttua huomiota. Sama jos joku kulkee ulkona käytännössä alasti ja sitten ihmettelee kun tuli ahdistelijoita. Pukeutuahan toki saa melkein miten haluaa mutta ei kukaan voi sanoa että pukeudun noin koska ne on mukavimmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tästä äidin kanssa keskustelua. Hän totesi ettei koe häiritsevänä jos joku humalainen kadulla tulee selittämään seksuaalifantasioistaan tai jos joku työkavereista heittää pervoa läppää tai koskettelee, koska hänen on teininä ensimmäisen kumppaninsa toimesta pahoinpidelty ja raiskattu joten hän tietää mitä se "oikea ahdistelu on". Kun kysyin että sekö se on se mittari, että enkö minä saa ahdistua siitä että tuntemattomat miehet huutelevat/seuraavat kaduilla tai +60 v työkaveri koskettelee persettä aina kun saa siihen mahdollisuuden vaikka kuinka kiellän, niin ei osannut vastata siihen.
Sun äidillä on selkeästi sua parempi sietokyky, koska on joutunut kokemaan sen, mitä on. Eli osaa myös suhteuttaa asioita, mikä on törkeää ja vähemmän törkeää ahdistelua. Annatko ahdistelijoille samalla mitalla takaisin? Tuossa jälkimmäisessä tapauksessa kääntyisin jo esimiehen/työsuojelun ja mahdollisesti jo poliisin puoleen ja toteaisin, että jos lääpintä ei lopu, teen rikosilmoituksen.
Alapeukkujen määrästä voi päätellä, että moni ahdistelluksi kokenut aikunenkaan ei siis kykene itse itseään puolustamaan tai hakemaan oikeasti apua tilanteeseen? Aika huolestuttavaa, sanoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tasan varmasti omalla käytöksellä ja pukeutumisella on paljon merkitystä joutuuko kokemaan ahdistelua ja kuinka paljon. Sara siepin kuva eilen bilettämässä ja käytännössä koko tissit näkyvissä. Minkä takia joku pukeutuu noin?? Saadakseen huomiota. Huomiota kun hakee niin saa varmasti myös eihaluttua huomiota. Sama jos joku kulkee ulkona käytännössä alasti ja sitten ihmettelee kun tuli ahdistelijoita. Pukeutuahan toki saa melkein miten haluaa mutta ei kukaan voi sanoa että pukeudun noin koska ne on mukavimmat.
Juu on oikeus pukeutua miten haluaa mutta samalla pitää hyväksyä se, että muut saavat ilmaista itseään miten haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kourittiin härskisti pyllystä ensimmäisen kerran ala-aste ikäisenä kaupan tungoksessa. Sen jälkeen näitä kokemuksia tuli lisää. Ei niitä ole mukava muistella.
Miten joku voi muka joutua jatkuvasti kourituksi 😂😂 olen keski-ikäinen nainen ja ikinä ei oo väkisin kourittu, vaikka oon nätti.
Kyllä vähän epäilyttää.
Sama jos joku kertoisi joutuvansa jatkuvasti ryöstetyksi.Olet siis onnekas - mutta miksi vähättelet muita? Olen kokenut fyysistä häirintää n. 10 kertaa 35-vuotisen elämäni aikana. Ensimmäinen 16-vuotiaana, viimeisin viime vuonna. Ei se siis "jatkuvaa" ole, mutta jokainen kerta on liikaa, ja on vaikuttanut syvästi yleiseen turvallisuudentunteeseeni. Pelkään mm. liukuportaita, sillä kolme kertaa tuntematon mies on alkanut kosketella juuri liukuportaissa. Muuta tapahtumapaikat mm. bussipysäkki, ravintola ja koulu. Väitätkö siis minua valehtelijaksi?
No itse asiassa ....kyllä. Liioittelijaksi. Huomionhakuiseksi.
No olipas paksua ja järkyttävää suorastaan.. naiselta. Oletko äärimmäisen ruma jota miehet ei katsele eikä takuulla tule lähellekkään siinä mielessä. Olet siis kateellinen ja mistä miesten seksuaalisesta häirinnäistä?!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin korostan. En laske mitään lirkuttelua baarissa häirinnäksi.
Ihmettelen myös miten niin moni tulee häirityksi ihan viikottain. Missä te oikein pyöritte, jos joku on kokoajan ahterissa kiinni?No esim. käytän metroa asuinkaupungissani. Kuten jo yllä mainitsin, kolme tapausta on tapahtunut pelkästään liukuportaissa. En puhu lirkuttelusta vaan siitä kun vieras ihminen käy fyysisesti käsiksi selvästi seksuaalisessa tarkoituksessa, keskellä kirkasta päivää. Olen myös kerran mennyt väliin kun näin toisen naisen olevan joutumassa tällaisen uhriksi, yhdessä ajoimme miehen pois.
Mitähän ihmettä pitäisi tehdä, että ei joutuisi kyseisten tyyppien uhriksi?
Eikö se olisi kaikkien etu että selvitettäisiin miten ne naiset joita ahdistellaan eroavat niistä joita ei ole koskaan ahdisteltu. Siinähän saadaan selville se mikä ahdistelijoita motivoi tekoihinsa ja päästään kitkemään se käytös pois.
Kun olet tullut ahdistelluksi niin miten olet asiaan puuttunut ja miten ahdistelijat ovat puuttumiseen reagoineet?
Tämä on ihan hyvä näkökanta. Se auttaa toki, että saa vertaistukea ja kertoa kokemustaan, mutta vain osittain.
Eikö olisi järkevää tehdä juuri tutkimus mikä tai onko joku piirre joka aiheuttaa toistuvan ahdistelun ja miten pitäisi toimia toisin, että ahdistelukokemus ei olisi jatkuvaa tai ettei jatkossa olisi ahdistelukokemusta?Minun mielestäni on nyt niin, että on voimaksi vastakkainasettelu. Se ei auta ketään. Mutta se ehkä.auttaisi, että nimenomaan sekä ahdistellut, että ei-ahdistellut vaihtaisi vatsan rauhallisesti ja ilman syyttely kokemuksia,,niin voisin selvitä onko joku asia tai keino jonkaan kautta voisi itsekin oppia (huono sana, nyt joku ottaa itseensä) jatkossa välttää tai ohittaa ahdistelutilanteet?
Nyt tulee lukiessani ketjua mieleen, että on tapaukset *minä nyt olen vaan sellanen, että minua usein ahdistellaan ja joudun niihin tialanteisiin* ja sitten toiset *minua ei ole ahdisteltu enkä ole kokenut tulleeni ahdistelluksi*.
Molemmat varmaan totta mutta voisiko tätä *tietoa* jotenkin hyödyntää?
Että yhdistetääni rauhanomaisesti nämä tiedot ja kokemukset ja sitä kautta apua tuleviin tilanteisiin tai ettei niitä niin paljon tulisi.
Kuin nyt tuntuu olevan ja tulevan.Mitä ihmettä täällä joutuu lukemaan, 2000-luvun suomessa! Ahdisteltuja pitäisi siis tutkia, mikä heissä on syy miksi heitä ahdistellaan!? Eli syy on taas naisessa, ei ahdistelijoissa. Haluaisinpa kuulla itsestäni analyysin, mikä minussa on vikana että minua on aina ahdisteltu. Huh huh.
Itse haluan kuulla, miten tilanteeseen reagoit ja mitä teit, puolustauduitko ja kerroitko tilanteesta kenellekään?
En koe tarpeelliseksi kertoa miten minä olen näissä lukuisissa tapauksissa reagoinut. Tulisi sitä paitsi pitkä lista. Ahdistelijat voisivat sen sijaan kertoa miksi he ahdistelevat naisia ja nuoria tyttöjä.
Eli toitko asian ilmi ja osasitko puolustaa itseäsi? On hyvä saada pahimmat ahdistelijat vastuuseen, mutta vastuu omasta kehosta ja sen koskemattomuudesta on myös sillä ahdistelluksi joutuneella. Pitää uskaltaa sanoa EI!
Hohhoi. Minä olen se, joka useita sivuja aiemmin kertoi joutuneensa nuorena sukulaismiehen ahdistelemaksi. Mitäkö tein, miten reagoin? Ensimmäisillä kerroilla olin varmaan niin pöllämystynyt, etten saanut sanottua mitään. Myöhemmin kielsin miestä tekemästä niin, vieläpä ponnekkaasti ja jopa raivokkaasti. Kielloillani ei ollut mitään vaikutusta eikä edes sillä, että useampi perheenjäsen todisti tilannetta (kukaan ei puuttunut asiaan).
Miksi minä ja monet muut joudumme edes miettimään tätä asiaa tai puolustamaan itseämme sanallisesti? Emmehän me ole tehneet mitään väärää. Miksi ahdistelija ei osaa pitää käsiään kurissa?
Nuorena tilanne onkin erilainen, niinkuin kuvasit, mutta hienoa, että puolustauduit! Täytyy kyllä sanoa, että ihmettelen perheenjäseniäsi?! eivät tajuneet tilannetta eivät halunneet vai käänsivätk asian huumoriksi? Vaikka sanoit suoraan asiasta? Pointti on siinä, mitä useampi uskaltaa avata suunsa ja puolustaa itseään, vähentää se myös ahdistelua, koskapa ei ole enää samaan tapaan vain uhreja, joille voi tehdä mitä vaan. Se siis madaltaa osaltaan kynnystä puuttua ahdisteluun. On yksipuolista olettaa, että ahdistelu loppuu vasta kun ahdistelija tajuaa sen lopettaa. Asennemuutosta tarvitaan puolin sekä toisin.
Älä oikeasti jaksa. Olin silloin 13-15 -vuotias. Kyllä, yritin puolustaa itseäni, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Muiden olisi pitänyt puolustaa minua! Vielä parempi vaihtoehto olisi tietysti ollut se, että ahdistelija olisi ollut ahdistelematta. Kuulostaa jotenkin siltä, että yrität vierittää vastuuta uhrin harteille.
Minäkin olen ihmetellyt kovasti perheenjäsenteni käytöstä, siis tuota puuttumattomuutta. Se on suoraan sanottuna hiertänyt välejämme ihan näihin päiviin saakka, vaikka kukaan ei asiasta puhukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö täälläkin ole tuotu monesti esille sitä, että metoo:n kirjoittivat somessa vain jotkut muumimekkoiset tanttarallat, ainakin Suomessa? Ehkä sitten moni ei koe samastuvansa siihen joukkoon, eikä siksi tahdo avautua vaikka ahdistelukokemuksia olisikin.
Nyt vielä Asia Argento -tapaus ja se joku yliopistonainen Jenkeistä, joka paljastuikin itse ahdistelijaksi. Metoo- liikkeen maine on pitkälti pilalla näiden juttujen takia. Varmaan siksi monikaan ei tahdo enää puhua omakohtaisista jutuistaan.
sitä suuremmalla syyllä jos reagoidaan toisen kokemaan ahdisteluun noin järkeistävällä ja älyllistävällä tavalla on mielestäni reagoijalla empatiakyvyssä kehityshäiriö!
NO toiset meistä osaavat reagoida sekä tunteella että järjellä ;) Itselläni riittää hyvin vähän empatiaa uhriutujille, mutta kaikki sympatia, empatia ja tuki niille, jotka haluavat auttaa myös itse itseään.
et sinä osaa tunteella reagoida toisen kokemaan ahdisteluun jos jätät toisen vaille empatiatunnetta kuten tässäkin teet. Sinä olet pelkkä peluri siinä joka hyötyy egollaan toisen kokemasta asiasta ja pyrkii toisen yläpuolelle vielä. Hyväksikäyttäjä.
Teetkö useinkin analyysejä toisista ihmisistä vaikka et heitä tunne? Siinä vaiheessa, kun järkiargumentit loppuvat, keskitytään yleensä henkilöön kohdistuvaan kritiikkiin, oletko huomannut? Lähden samalle linjalle: saatat olla terapian tarpeessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
empatiakyvyttömät paljastuvat jo siinä kun eivät vieläkään ymmärrä että koko otsikko on vastatunteena loukkaantuminen siitä että toinen ei kuunnellut MITÄ toinen koki ahdistelutilanteessa. Tuolle kuuntelemattomuudelle ja empatiakyvyttömyydelle sitten yritetään keksiä kovin seliä että voitaisiin uhria kiusata edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin korostan. En laske mitään lirkuttelua baarissa häirinnäksi.
Ihmettelen myös miten niin moni tulee häirityksi ihan viikottain. Missä te oikein pyöritte, jos joku on kokoajan ahterissa kiinni?No esim. käytän metroa asuinkaupungissani. Kuten jo yllä mainitsin, kolme tapausta on tapahtunut pelkästään liukuportaissa. En puhu lirkuttelusta vaan siitä kun vieras ihminen käy fyysisesti käsiksi selvästi seksuaalisessa tarkoituksessa, keskellä kirkasta päivää. Olen myös kerran mennyt väliin kun näin toisen naisen olevan joutumassa tällaisen uhriksi, yhdessä ajoimme miehen pois.
Mitähän ihmettä pitäisi tehdä, että ei joutuisi kyseisten tyyppien uhriksi?
Eikö se olisi kaikkien etu että selvitettäisiin miten ne naiset joita ahdistellaan eroavat niistä joita ei ole koskaan ahdisteltu. Siinähän saadaan selville se mikä ahdistelijoita motivoi tekoihinsa ja päästään kitkemään se käytös pois.
Kun olet tullut ahdistelluksi niin miten olet asiaan puuttunut ja miten ahdistelijat ovat puuttumiseen reagoineet?
Tämä on ihan hyvä näkökanta. Se auttaa toki, että saa vertaistukea ja kertoa kokemustaan, mutta vain osittain.
Eikö olisi järkevää tehdä juuri tutkimus mikä tai onko joku piirre joka aiheuttaa toistuvan ahdistelun ja miten pitäisi toimia toisin, että ahdistelukokemus ei olisi jatkuvaa tai ettei jatkossa olisi ahdistelukokemusta?Minun mielestäni on nyt niin, että on voimaksi vastakkainasettelu. Se ei auta ketään. Mutta se ehkä.auttaisi, että nimenomaan sekä ahdistellut, että ei-ahdistellut vaihtaisi vatsan rauhallisesti ja ilman syyttely kokemuksia,,niin voisin selvitä onko joku asia tai keino jonkaan kautta voisi itsekin oppia (huono sana, nyt joku ottaa itseensä) jatkossa välttää tai ohittaa ahdistelutilanteet?
Nyt tulee lukiessani ketjua mieleen, että on tapaukset *minä nyt olen vaan sellanen, että minua usein ahdistellaan ja joudun niihin tialanteisiin* ja sitten toiset *minua ei ole ahdisteltu enkä ole kokenut tulleeni ahdistelluksi*.
Molemmat varmaan totta mutta voisiko tätä *tietoa* jotenkin hyödyntää?
Että yhdistetääni rauhanomaisesti nämä tiedot ja kokemukset ja sitä kautta apua tuleviin tilanteisiin tai ettei niitä niin paljon tulisi.
Kuin nyt tuntuu olevan ja tulevan.Mitä ihmettä täällä joutuu lukemaan, 2000-luvun suomessa! Ahdisteltuja pitäisi siis tutkia, mikä heissä on syy miksi heitä ahdistellaan!? Eli syy on taas naisessa, ei ahdistelijoissa. Haluaisinpa kuulla itsestäni analyysin, mikä minussa on vikana että minua on aina ahdisteltu. Huh huh.
Itse haluan kuulla, miten tilanteeseen reagoit ja mitä teit, puolustauduitko ja kerroitko tilanteesta kenellekään?
En koe tarpeelliseksi kertoa miten minä olen näissä lukuisissa tapauksissa reagoinut. Tulisi sitä paitsi pitkä lista. Ahdistelijat voisivat sen sijaan kertoa miksi he ahdistelevat naisia ja nuoria tyttöjä.
Eli toitko asian ilmi ja osasitko puolustaa itseäsi? On hyvä saada pahimmat ahdistelijat vastuuseen, mutta vastuu omasta kehosta ja sen koskemattomuudesta on myös sillä ahdistelluksi joutuneella. Pitää uskaltaa sanoa EI!
Hohhoi. Minä olen se, joka useita sivuja aiemmin kertoi joutuneensa nuorena sukulaismiehen ahdistelemaksi. Mitäkö tein, miten reagoin? Ensimmäisillä kerroilla olin varmaan niin pöllämystynyt, etten saanut sanottua mitään. Myöhemmin kielsin miestä tekemästä niin, vieläpä ponnekkaasti ja jopa raivokkaasti. Kielloillani ei ollut mitään vaikutusta eikä edes sillä, että useampi perheenjäsen todisti tilannetta (kukaan ei puuttunut asiaan).
Miksi minä ja monet muut joudumme edes miettimään tätä asiaa tai puolustamaan itseämme sanallisesti? Emmehän me ole tehneet mitään väärää. Miksi ahdistelija ei osaa pitää käsiään kurissa?
Pessimistinä (realistina) olen sitä mieltä, ettei tule olemaan niin täydellistä maailmaa, että kaikki sopimaton ja rikollinen toiminta saadaan loppumaan. Siksi on tärkeää, että osaa puolustautua ja ennenkaikkea on niin rohkea, että uskaltaa sanoa ääneen, mitä on tapahtunut ja kuka sen on tehnyt. Se on ainoa tapa saada ahdistelija edesvastuuseen ja sitä kautta edes jotain lohtua ja oikeudenmukaisuutta. Ja kun asioista puhutaan ja asenteita saadaan muutettua, myös muut ihmiset heräävät puolustamaan.
Ehkäpä siksi että eivät ole, mahdollisesti sen takia että eivät kaikki naiset koe esim. lausetta "Onpa sinulla hiukset laitettu kauniisti" häirintänä ja ahdisteluna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö täälläkin ole tuotu monesti esille sitä, että metoo:n kirjoittivat somessa vain jotkut muumimekkoiset tanttarallat, ainakin Suomessa? Ehkä sitten moni ei koe samastuvansa siihen joukkoon, eikä siksi tahdo avautua vaikka ahdistelukokemuksia olisikin.
Nyt vielä Asia Argento -tapaus ja se joku yliopistonainen Jenkeistä, joka paljastuikin itse ahdistelijaksi. Metoo- liikkeen maine on pitkälti pilalla näiden juttujen takia. Varmaan siksi monikaan ei tahdo enää puhua omakohtaisista jutuistaan.
sitä suuremmalla syyllä jos reagoidaan toisen kokemaan ahdisteluun noin järkeistävällä ja älyllistävällä tavalla on mielestäni reagoijalla empatiakyvyssä kehityshäiriö!
NO toiset meistä osaavat reagoida sekä tunteella että järjellä ;) Itselläni riittää hyvin vähän empatiaa uhriutujille, mutta kaikki sympatia, empatia ja tuki niille, jotka haluavat auttaa myös itse itseään.
et sinä osaa tunteella reagoida toisen kokemaan ahdisteluun jos jätät toisen vaille empatiatunnetta kuten tässäkin teet. Sinä olet pelkkä peluri siinä joka hyötyy egollaan toisen kokemasta asiasta ja pyrkii toisen yläpuolelle vielä. Hyväksikäyttäjä.
Teetkö useinkin analyysejä toisista ihmisistä vaikka et heitä tunne? Siinä vaiheessa, kun järkiargumentit loppuvat, keskitytään yleensä henkilöön kohdistuvaan kritiikkiin, oletko huomannut? Lähden samalle linjalle: saatat olla terapian tarpeessa?
oho yrität manipuloida puolustautumaan asiassa jossa ei tarvitse selitellä. Ensinnäkin sinä olit ITSE se joka kiinnittää ja analysoi ahdistelun uhria ja kokemustaan selllaiseksi kuin se sinulle sopii - etkä ollenkaan kuuntele .Kun toinen kokee sinut joksikin niin sinuna menisin itseesi miettimään miten sinä empatiakyvyttömyyttä osoitit ahdistelun uhrin edessä. Mietihän tätä.
Monet naiset nyt vaan haluaa olla hyviä jätkiä. Olla erilaisia, he kyllä kestävät häirinnän ja miesten härskit jutut. Koska he ovat vähän parempia naisia kuin ne muumimekkoiset vouhkaajat. Yrittävät hakea tällä tavoin miesten arvostusta. Tajuamatta että oikeesti he antavat miesten alistaa heitä ihan miten haluavat. Miesten ei tarvi muuttaa käyttäytymistään vaan naisten pitää siihen soputua ja ottaa vastaan mitä miehet nyt milloinkin sattuu keksimään.
sellainen joka on kateellinen muitten kokemasta häirinnästä on syytä hakeutua terapiaan, kieroutunut luonne
Ketju on lukittu.
Hohhoi. Minä olen se, joka useita sivuja aiemmin kertoi joutuneensa nuorena sukulaismiehen ahdistelemaksi. Mitäkö tein, miten reagoin? Ensimmäisillä kerroilla olin varmaan niin pöllämystynyt, etten saanut sanottua mitään. Myöhemmin kielsin miestä tekemästä niin, vieläpä ponnekkaasti ja jopa raivokkaasti. Kielloillani ei ollut mitään vaikutusta eikä edes sillä, että useampi perheenjäsen todisti tilannetta (kukaan ei puuttunut asiaan).
Miksi minä ja monet muut joudumme edes miettimään tätä asiaa tai puolustamaan itseämme sanallisesti? Emmehän me ole tehneet mitään väärää. Miksi ahdistelija ei osaa pitää käsiään kurissa?