Lue keskustelun säännöt.
miksi jotkut naiset korostavat sitä, etteivät he ole koskaan kokeneet häirintää?
29.10.2018 |
Itselläni tulee mieleen, että kyse on empatian puutteesta. Esimerkiksi jos joku kertoo minulle, että häntä on kiusattu koulussa, ei mieleeni tulisi korostaa, että "onkohan kiusaaminen mikään ongelma, ei minua ainakaan ole koskaan kiusattu enkä koskaan huomannut, että ketään olisi oikeasti kiusattu" Tämä lause on ihan totta, omassa nuoruudessa en muista todistaneeni kiusaamista eikä minua ikinä kiusattu. Mutta en ikinä kyseenalaistaisi tai väheksysi kiusaamiista sen perusteella, ettei se ole koskettanut itseäni.
Kommentit (276)
HSEn adonis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasan varmasti omalla käytöksellä ja pukeutumisella on paljon merkitystä joutuuko kokemaan ahdistelua ja kuinka paljon. Sara siepin kuva eilen bilettämässä ja käytännössä koko tissit näkyvissä. Minkä takia joku pukeutuu noin?? Saadakseen huomiota. Huomiota kun hakee niin saa varmasti myös eihaluttua huomiota. Sama jos joku kulkee ulkona käytännössä alasti ja sitten ihmettelee kun tuli ahdistelijoita. Pukeutuahan toki saa melkein miten haluaa mutta ei kukaan voi sanoa että pukeudun noin koska ne on mukavimmat.
Juu on oikeus pukeutua miten haluaa mutta samalla pitää hyväksyä se, että muut saavat ilmaista itseään miten haluaa.
Paitsi, että se oikeus fyysiseen koskemattomuuteen säilyy silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tulee mieleen, että kyse on empatian puutteesta. Esimerkiksi jos joku kertoo minulle, että häntä on kiusattu koulussa, ei mieleeni tulisi korostaa, että "onkohan kiusaaminen mikään ongelma, ei minua ainakaan ole koskaan kiusattu enkä koskaan huomannut, että ketään olisi oikeasti kiusattu" Tämä lause on ihan totta, omassa nuoruudessa en muista todistaneeni kiusaamista eikä minua ikinä kiusattu. Mutta en ikinä kyseenalaistaisi tai väheksysi kiusaamiista sen perusteella, ettei se ole koskettanut itseäni.
Koska 99% näistä jotka valittavat häirinnästä valehtelevat ja liioittelevat.
Nykyäään "häirintään" lasketaan se jos kaksi ihmistä keskustelee keskenään niin kolmas kokee sen häirintänä vaikka hänelle ei kukaan edes puhu.
Häirintänä koetaan se että joku katsoo "väärällä" tavalla. Häirintänä näköjään katsotaan myös se että onko joku tyttökalenteri poikien pukuhuoneessa vaikka naisilla ei pitäisi olla mitään asiaa sinne.
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset nyt vaan haluaa olla hyviä jätkiä. Olla erilaisia, he kyllä kestävät häirinnän ja miesten härskit jutut. Koska he ovat vähän parempia naisia kuin ne muumimekkoiset vouhkaajat. Yrittävät hakea tällä tavoin miesten arvostusta. Tajuamatta että oikeesti he antavat miesten alistaa heitä ihan miten haluavat. Miesten ei tarvi muuttaa käyttäytymistään vaan naisten pitää siihen soputua ja ottaa vastaan mitä miehet nyt milloinkin sattuu keksimään.
Tää oli todella naulankantaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin korostan. En laske mitään lirkuttelua baarissa häirinnäksi.
Ihmettelen myös miten niin moni tulee häirityksi ihan viikottain. Missä te oikein pyöritte, jos joku on kokoajan ahterissa kiinni?No esim. käytän metroa asuinkaupungissani. Kuten jo yllä mainitsin, kolme tapausta on tapahtunut pelkästään liukuportaissa. En puhu lirkuttelusta vaan siitä kun vieras ihminen käy fyysisesti käsiksi selvästi seksuaalisessa tarkoituksessa, keskellä kirkasta päivää. Olen myös kerran mennyt väliin kun näin toisen naisen olevan joutumassa tällaisen uhriksi, yhdessä ajoimme miehen pois.
Mitähän ihmettä pitäisi tehdä, että ei joutuisi kyseisten tyyppien uhriksi?
Eikö se olisi kaikkien etu että selvitettäisiin miten ne naiset joita ahdistellaan eroavat niistä joita ei ole koskaan ahdisteltu. Siinähän saadaan selville se mikä ahdistelijoita motivoi tekoihinsa ja päästään kitkemään se käytös pois.
Kun olet tullut ahdistelluksi niin miten olet asiaan puuttunut ja miten ahdistelijat ovat puuttumiseen reagoineet?
Tämä on ihan hyvä näkökanta. Se auttaa toki, että saa vertaistukea ja kertoa kokemustaan, mutta vain osittain.
Eikö olisi järkevää tehdä juuri tutkimus mikä tai onko joku piirre joka aiheuttaa toistuvan ahdistelun ja miten pitäisi toimia toisin, että ahdistelukokemus ei olisi jatkuvaa tai ettei jatkossa olisi ahdistelukokemusta?Minun mielestäni on nyt niin, että on voimaksi vastakkainasettelu. Se ei auta ketään. Mutta se ehkä.auttaisi, että nimenomaan sekä ahdistellut, että ei-ahdistellut vaihtaisi vatsan rauhallisesti ja ilman syyttely kokemuksia,,niin voisin selvitä onko joku asia tai keino jonkaan kautta voisi itsekin oppia (huono sana, nyt joku ottaa itseensä) jatkossa välttää tai ohittaa ahdistelutilanteet?
Nyt tulee lukiessani ketjua mieleen, että on tapaukset *minä nyt olen vaan sellanen, että minua usein ahdistellaan ja joudun niihin tialanteisiin* ja sitten toiset *minua ei ole ahdisteltu enkä ole kokenut tulleeni ahdistelluksi*.
Molemmat varmaan totta mutta voisiko tätä *tietoa* jotenkin hyödyntää?
Että yhdistetääni rauhanomaisesti nämä tiedot ja kokemukset ja sitä kautta apua tuleviin tilanteisiin tai ettei niitä niin paljon tulisi.
Kuin nyt tuntuu olevan ja tulevan.Mitä ihmettä täällä joutuu lukemaan, 2000-luvun suomessa! Ahdisteltuja pitäisi siis tutkia, mikä heissä on syy miksi heitä ahdistellaan!? Eli syy on taas naisessa, ei ahdistelijoissa. Haluaisinpa kuulla itsestäni analyysin, mikä minussa on vikana että minua on aina ahdisteltu. Huh huh.
Itse haluan kuulla, miten tilanteeseen reagoit ja mitä teit, puolustauduitko ja kerroitko tilanteesta kenellekään?
En koe tarpeelliseksi kertoa miten minä olen näissä lukuisissa tapauksissa reagoinut. Tulisi sitä paitsi pitkä lista. Ahdistelijat voisivat sen sijaan kertoa miksi he ahdistelevat naisia ja nuoria tyttöjä.
Eli toitko asian ilmi ja osasitko puolustaa itseäsi? On hyvä saada pahimmat ahdistelijat vastuuseen, mutta vastuu omasta kehosta ja sen koskemattomuudesta on myös sillä ahdistelluksi joutuneella. Pitää uskaltaa sanoa EI!
Hohhoi. Minä olen se, joka useita sivuja aiemmin kertoi joutuneensa nuorena sukulaismiehen ahdistelemaksi. Mitäkö tein, miten reagoin? Ensimmäisillä kerroilla olin varmaan niin pöllämystynyt, etten saanut sanottua mitään. Myöhemmin kielsin miestä tekemästä niin, vieläpä ponnekkaasti ja jopa raivokkaasti. Kielloillani ei ollut mitään vaikutusta eikä edes sillä, että useampi perheenjäsen todisti tilannetta (kukaan ei puuttunut asiaan).
Miksi minä ja monet muut joudumme edes miettimään tätä asiaa tai puolustamaan itseämme sanallisesti? Emmehän me ole tehneet mitään väärää. Miksi ahdistelija ei osaa pitää käsiään kurissa?
Nuorena tilanne onkin erilainen, niinkuin kuvasit, mutta hienoa, että puolustauduit! Täytyy kyllä sanoa, että ihmettelen perheenjäseniäsi?! eivät tajuneet tilannetta eivät halunneet vai käänsivätk asian huumoriksi? Vaikka sanoit suoraan asiasta? Pointti on siinä, mitä useampi uskaltaa avata suunsa ja puolustaa itseään, vähentää se myös ahdistelua, koskapa ei ole enää samaan tapaan vain uhreja, joille voi tehdä mitä vaan. Se siis madaltaa osaltaan kynnystä puuttua ahdisteluun. On yksipuolista olettaa, että ahdistelu loppuu vasta kun ahdistelija tajuaa sen lopettaa. Asennemuutosta tarvitaan puolin sekä toisin.
Älä oikeasti jaksa. Olin silloin 13-15 -vuotias. Kyllä, yritin puolustaa itseäni, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Muiden olisi pitänyt puolustaa minua! Vielä parempi vaihtoehto olisi tietysti ollut se, että ahdistelija olisi ollut ahdistelematta. Kuulostaa jotenkin siltä, että yrität vierittää vastuuta uhrin harteille.
Minäkin olen ihmetellyt kovasti perheenjäsenteni käytöstä, siis tuota puuttumattomuutta. Se on suoraan sanottuna hiertänyt välejämme ihan näihin päiviin saakka, vaikka kukaan ei asiasta puhukaan.
Kyllä, vastuu on molemmilla! Mutta tämä pätee täysi-ikäsiin, alaikäisen kohdalla se on AINA vanhemmilla joko näyttää mallia tai puuttua asiaan! Ja vastuu on mitä suurimmassa määrin ollut myös perheelläsi, joka ei puuttunut tilanteeseen millään lailla! Ja tuo puhumattomuus on juuri se avain! Eli siksi varmaan osaat näyttää parempaa mallia omalle tyttärellesi? Kuten todettua, asennemuutosta tarvitaan puolin ja toisin ettei asiasta enää vaieta. Olen sitä mieltä, että myös naiset so. äidit ovat omalle esimerkillään muokkaamassa asenteita siitä, millainen naisen malli on suotava/hyväksyttävä. Eli siksi kyse ei ole pelkästään niistä miehistä/ahdistelijoista. Ja myös naiset harjoittavat seksuaalista ahdistelua, mutta siitä ei puhuta yhtä lailla - tai sitä vasta vähätelläänkin! samoin kuin naisen tekemää väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin korostan. En laske mitään lirkuttelua baarissa häirinnäksi.
Ihmettelen myös miten niin moni tulee häirityksi ihan viikottain. Missä te oikein pyöritte, jos joku on kokoajan ahterissa kiinni?No esim. käytän metroa asuinkaupungissani. Kuten jo yllä mainitsin, kolme tapausta on tapahtunut pelkästään liukuportaissa. En puhu lirkuttelusta vaan siitä kun vieras ihminen käy fyysisesti käsiksi selvästi seksuaalisessa tarkoituksessa, keskellä kirkasta päivää. Olen myös kerran mennyt väliin kun näin toisen naisen olevan joutumassa tällaisen uhriksi, yhdessä ajoimme miehen pois.
Mitähän ihmettä pitäisi tehdä, että ei joutuisi kyseisten tyyppien uhriksi?
Eikö se olisi kaikkien etu että selvitettäisiin miten ne naiset joita ahdistellaan eroavat niistä joita ei ole koskaan ahdisteltu. Siinähän saadaan selville se mikä ahdistelijoita motivoi tekoihinsa ja päästään kitkemään se käytös pois.
Kun olet tullut ahdistelluksi niin miten olet asiaan puuttunut ja miten ahdistelijat ovat puuttumiseen reagoineet?
Tämä on ihan hyvä näkökanta. Se auttaa toki, että saa vertaistukea ja kertoa kokemustaan, mutta vain osittain.
Eikö olisi järkevää tehdä juuri tutkimus mikä tai onko joku piirre joka aiheuttaa toistuvan ahdistelun ja miten pitäisi toimia toisin, että ahdistelukokemus ei olisi jatkuvaa tai ettei jatkossa olisi ahdistelukokemusta?Minun mielestäni on nyt niin, että on voimaksi vastakkainasettelu. Se ei auta ketään. Mutta se ehkä.auttaisi, että nimenomaan sekä ahdistellut, että ei-ahdistellut vaihtaisi vatsan rauhallisesti ja ilman syyttely kokemuksia,,niin voisin selvitä onko joku asia tai keino jonkaan kautta voisi itsekin oppia (huono sana, nyt joku ottaa itseensä) jatkossa välttää tai ohittaa ahdistelutilanteet?
Nyt tulee lukiessani ketjua mieleen, että on tapaukset *minä nyt olen vaan sellanen, että minua usein ahdistellaan ja joudun niihin tialanteisiin* ja sitten toiset *minua ei ole ahdisteltu enkä ole kokenut tulleeni ahdistelluksi*.
Molemmat varmaan totta mutta voisiko tätä *tietoa* jotenkin hyödyntää?
Että yhdistetääni rauhanomaisesti nämä tiedot ja kokemukset ja sitä kautta apua tuleviin tilanteisiin tai ettei niitä niin paljon tulisi.
Kuin nyt tuntuu olevan ja tulevan.Mitä ihmettä täällä joutuu lukemaan, 2000-luvun suomessa! Ahdisteltuja pitäisi siis tutkia, mikä heissä on syy miksi heitä ahdistellaan!? Eli syy on taas naisessa, ei ahdistelijoissa. Haluaisinpa kuulla itsestäni analyysin, mikä minussa on vikana että minua on aina ahdisteltu. Huh huh.
Haluat siis edelleen jatkaa uhriutumista ja et edes miettiä miten voisi saada apua tilanteeseen?
Miksi haluat ehkä tulevaisuudessakin tulla ahdistellut sitten? Ahdistellatunniste harvemmin hakevat apua itselleen, kyllä se 8n ahdisteltuja joka sitä joutuu hakemaan.
Saat odottaa maailman tappiin jos näkökantasi on tämä, että nostat kädet pystyyn. *Hei en kai MINÄ mitenkään voi auttaa itseäni ja hakea apua, kun se se ahdistelija ...Sehän on ihan epistä, että minä jotenkin toimisin itse, eihän se niin kuulu mennä*.Jos kokee saaneensa trauman, sen traumatisoituneen pitää hakea apua, ihan vaan omaksi parhaakseen, oli se sitten oikein tai väärin. Jos apua haluaa.
Trauman aiheuttanut harvoin sitä tekee, usein eivät edes tunne toisiaan, kuten näissä ahdistelukokemuksissa?
Niin ja trauman aiheuttajat saavat rauhassa tulevaisuudessakin temmeltää ja saattaa jopa pieniä tyttöjä ikuiseen häpeään koska se on tyttöjen ja naisten tehtävä hakea apua itselleen mutta trauman aiheuttajat saa rauhassa jatkaa toimintaansa koska se on heille hyväksyttävää. Totta kai nainen/tyttöhän se taas huomiota vaan haki eli kärsiköön nahoissaan. Voi elämän kevät sentään tätä maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi on niin vaikeaa ajatella, että miettis itse, miksi joutuu tiettyihin tilanteisiin?
Joku erohan on pakko olla, kun lukee ketjua.
Jos minä esimerkiksi koko aika löisin varpaani ja se sattuisi kovin, niin kyllä alkaisii jossain vaiheessa miettiä mikis näin käy? Toiminko jotenkin niin, että varvas osuu johonkin ja sattuu ja voisinko toimia toisin, ettei niin tapahtuisi. Varsinkin jos tuttavani sanoisin, ettei hän koskaan tai useinkaan satuta itseään.
Mikis ei voi verrata omia kokemuksia toisenlaisiin kokemuksiin ja miettiä voisiko oppia tai hyödyntää jotain?
Näinhän toimitaan elämässä, työelämässä ja ihmissuhteissa ihan yleisesti. Jos törmää aina vääräntyyppisiin ihmisiin niin alkaa miettiä miten ei niin tapahdu uudelleen ja uudelleen?
Mikä tässä ahdistelussa nostaa vastarinnan toimia vastaavasti?
Ei tilanteen paraneminen keinolla millä hyvänsä ole hyvä asia?
Onko tätä aihetta käsitteleviä tubettajia? Olisipa kiva katsoa miten he ovat onnistuneet jäämään erinomaisuudessaan ahdistelematta ja silleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset nyt vaan haluaa olla hyviä jätkiä. Olla erilaisia, he kyllä kestävät häirinnän ja miesten härskit jutut. Koska he ovat vähän parempia naisia kuin ne muumimekkoiset vouhkaajat. Yrittävät hakea tällä tavoin miesten arvostusta. Tajuamatta että oikeesti he antavat miesten alistaa heitä ihan miten haluavat. Miesten ei tarvi muuttaa käyttäytymistään vaan naisten pitää siihen soputua ja ottaa vastaan mitä miehet nyt milloinkin sattuu keksimään.
Aha. Härskit jutut ei haittaa, koska olen mieleltäni kaksimielinen itsekin. Mutta häirintää en hyväksy. En hyväksy kikkelikuvia kännykkään, en takapuolen tai tissien puristelua ja mikäli miehen huomio jatkuvasti hakeutuu rintavarustukseen, huomautan asiasta.
Naisiakin on erilaisia, eri luonteilla varustettuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kourittiin härskisti pyllystä ensimmäisen kerran ala-aste ikäisenä kaupan tungoksessa. Sen jälkeen näitä kokemuksia tuli lisää. Ei niitä ole mukava muistella.
Miten joku voi muka joutua jatkuvasti kourituksi 😂😂 olen keski-ikäinen nainen ja ikinä ei oo väkisin kourittu, vaikka oon nätti.
Kyllä vähän epäilyttää.
Sama jos joku kertoisi joutuvansa jatkuvasti ryöstetyksi.
Koska kun sanoo että oon tullut häirityksi niin sitten on uhri. Uhri saa sääliä, apua ja tukea.
Uhrimentaliteetti on koko feminismin ydin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin korostan. En laske mitään lirkuttelua baarissa häirinnäksi.
Ihmettelen myös miten niin moni tulee häirityksi ihan viikottain. Missä te oikein pyöritte, jos joku on kokoajan ahterissa kiinni?No esim. käytän metroa asuinkaupungissani. Kuten jo yllä mainitsin, kolme tapausta on tapahtunut pelkästään liukuportaissa. En puhu lirkuttelusta vaan siitä kun vieras ihminen käy fyysisesti käsiksi selvästi seksuaalisessa tarkoituksessa, keskellä kirkasta päivää. Olen myös kerran mennyt väliin kun näin toisen naisen olevan joutumassa tällaisen uhriksi, yhdessä ajoimme miehen pois.
Mitähän ihmettä pitäisi tehdä, että ei joutuisi kyseisten tyyppien uhriksi?
Eikö se olisi kaikkien etu että selvitettäisiin miten ne naiset joita ahdistellaan eroavat niistä joita ei ole koskaan ahdisteltu. Siinähän saadaan selville se mikä ahdistelijoita motivoi tekoihinsa ja päästään kitkemään se käytös pois.
Kun olet tullut ahdistelluksi niin miten olet asiaan puuttunut ja miten ahdistelijat ovat puuttumiseen reagoineet?
Tämä on ihan hyvä näkökanta. Se auttaa toki, että saa vertaistukea ja kertoa kokemustaan, mutta vain osittain.
Eikö olisi järkevää tehdä juuri tutkimus mikä tai onko joku piirre joka aiheuttaa toistuvan ahdistelun ja miten pitäisi toimia toisin, että ahdistelukokemus ei olisi jatkuvaa tai ettei jatkossa olisi ahdistelukokemusta?Minun mielestäni on nyt niin, että on voimaksi vastakkainasettelu. Se ei auta ketään. Mutta se ehkä.auttaisi, että nimenomaan sekä ahdistellut, että ei-ahdistellut vaihtaisi vatsan rauhallisesti ja ilman syyttely kokemuksia,,niin voisin selvitä onko joku asia tai keino jonkaan kautta voisi itsekin oppia (huono sana, nyt joku ottaa itseensä) jatkossa välttää tai ohittaa ahdistelutilanteet?
Nyt tulee lukiessani ketjua mieleen, että on tapaukset *minä nyt olen vaan sellanen, että minua usein ahdistellaan ja joudun niihin tialanteisiin* ja sitten toiset *minua ei ole ahdisteltu enkä ole kokenut tulleeni ahdistelluksi*.
Molemmat varmaan totta mutta voisiko tätä *tietoa* jotenkin hyödyntää?
Että yhdistetääni rauhanomaisesti nämä tiedot ja kokemukset ja sitä kautta apua tuleviin tilanteisiin tai ettei niitä niin paljon tulisi.
Kuin nyt tuntuu olevan ja tulevan.
Yksi seikka on se, että ihmiset joutuvat yllättäen ahdiste#lluksi normaalissa arjessaan. Paikalle osuu joku, joka katsoo voivansa ahdis#tella. Omat kokemukseni ovat lähinnä tapahtuneet 12-25 vuotiaana. Varmaan olen ollut ujon ja puolustuskyvyttöm#än oloinen. Tuohon aikaan en edes pukeutunut naisellisesti tai houkutt#elevasti. Jos olet nuori tyttö tai nainen ,olet vapaata riistaa. Peittäväkään pukeutuminen ei sinua suojele. Minua on ahdi#steltu niin paksussa pitkässä toppatakissa kuin myös löysässä tuulipuvussa. Ei luulisi olevan kovin kiiho#ttavaa. Paikat ,joissa minua on ahdis#teltu ovat olleet hyvinkin julkisia, joko niin, että paikalla on tosi paljon ihmisiä tai niin että olen ollut yksin tilanteessa ah#distelijan kanssa. Tätä on tapahtunut metrossa, junassa, linja-autoasemalla, bussipysäkillä, kadulla, lenkkipolulla ja sivutiellä sekä tietenkin festareilla. Eli tästä opimme ettei kannata liikkua yksin mihinkään vuorokaudenaikaan. Kaikki nämä ovat siis olleet sellaisia, että minuun on tartuttu kiinni, puristeltu tai taputeltu. Pelkkiä huuteluja tai rivo#uksia en edes jaksa ryhtyä luettelemaan. Analysoippa nyt, miten näiltä ahdis#teluilta välttyy.
Vierailija kirjoitti:
Miksi on niin vaikeaa ajatella, että miettis itse, miksi joutuu tiettyihin tilanteisiin?
Joku erohan on pakko olla, kun lukee ketjua.Jos minä esimerkiksi koko aika löisin varpaani ja se sattuisi kovin, niin kyllä alkaisii jossain vaiheessa miettiä mikis näin käy? Toiminko jotenkin niin, että varvas osuu johonkin ja sattuu ja voisinko toimia toisin, ettei niin tapahtuisi. Varsinkin jos tuttavani sanoisin, ettei hän koskaan tai useinkaan satuta itseään.
Mikis ei voi verrata omia kokemuksia toisenlaisiin kokemuksiin ja miettiä voisiko oppia tai hyödyntää jotain?
Näinhän toimitaan elämässä, työelämässä ja ihmissuhteissa ihan yleisesti. Jos törmää aina vääräntyyppisiin ihmisiin niin alkaa miettiä miten ei niin tapahdu uudelleen ja uudelleen?
Mikä tässä ahdistelussa nostaa vastarinnan toimia vastaavasti?
Ei tilanteen paraneminen keinolla millä hyvänsä ole hyvä asia?
toinen ihminen motiiveineen on hiukan eri juttu kuin kivi johon isket varpaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset nyt vaan haluaa olla hyviä jätkiä. Olla erilaisia, he kyllä kestävät häirinnän ja miesten härskit jutut. Koska he ovat vähän parempia naisia kuin ne muumimekkoiset vouhkaajat. Yrittävät hakea tällä tavoin miesten arvostusta. Tajuamatta että oikeesti he antavat miesten alistaa heitä ihan miten haluavat. Miesten ei tarvi muuttaa käyttäytymistään vaan naisten pitää siihen soputua ja ottaa vastaan mitä miehet nyt milloinkin sattuu keksimään.
Aha. Härskit jutut ei haittaa, koska olen mieleltäni kaksimielinen itsekin. Mutta häirintää en hyväksy. En hyväksy kikkelikuvia kännykkään, en takapuolen tai tissien puristelua ja mikäli miehen huomio jatkuvasti hakeutuu rintavarustukseen, huomautan asiasta.
Naisiakin on erilaisia, eri luonteilla varustettuja.
Katsomista ei voi koskaan kieltää.
Jos sinä kävelet tai oleskelet julkisella paikalla (muualla kuin kotonasi) niin sinua saa katsella juuri niin kuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset nyt vaan haluaa olla hyviä jätkiä. Olla erilaisia, he kyllä kestävät häirinnän ja miesten härskit jutut. Koska he ovat vähän parempia naisia kuin ne muumimekkoiset vouhkaajat. Yrittävät hakea tällä tavoin miesten arvostusta. Tajuamatta että oikeesti he antavat miesten alistaa heitä ihan miten haluavat. Miesten ei tarvi muuttaa käyttäytymistään vaan naisten pitää siihen soputua ja ottaa vastaan mitä miehet nyt milloinkin sattuu keksimään.
Jännä, että vähättelet niitä naisia, jotka eivät kokeneensa seksuaalista häirintää tai suhtautuvat siihen eri tavalla? Tietämättään alistettuja? Sopeutumienhan on kuitenkin oma valinta eikös? Ja entäs, jos ne naisetkin viljelevät myös niitä härskejä juttuja? ovat silloinkin alistettuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tulee mieleen, että kyse on empatian puutteesta. Esimerkiksi jos joku kertoo minulle, että häntä on kiusattu koulussa, ei mieleeni tulisi korostaa, että "onkohan kiusaaminen mikään ongelma, ei minua ainakaan ole koskaan kiusattu enkä koskaan huomannut, että ketään olisi oikeasti kiusattu" Tämä lause on ihan totta, omassa nuoruudessa en muista todistaneeni kiusaamista eikä minua ikinä kiusattu. Mutta en ikinä kyseenalaistaisi tai väheksysi kiusaamiista sen perusteella, ettei se ole koskettanut itseäni.
Koska 99% näistä jotka valittavat häirinnästä valehtelevat ja liioittelevat.
Nykyäään "häirintään" lasketaan se jos kaksi ihmistä keskustelee keskenään niin kolmas kokee sen häirintänä vaikka hänelle ei kukaan edes puhu.
Häirintänä koetaan se että joku katsoo "väärällä" tavalla. Häirintänä näköjään katsotaan myös se että onko joku tyttökalenteri poikien pukuhuoneessa vaikka naisilla ei pitäisi olla mitään asiaa sinne.
Ja juuri näin empatiakyvyssään kehittymätön julistaa diktaattorin lailla mikä on muka oikea tapa kokea - hohhoijaa. Koska sinä määrittelet toisenkin tunteet joo....
Vierailija kirjoitti:
Tasan varmasti omalla käytöksellä ja pukeutumisella on paljon merkitystä joutuuko kokemaan ahdistelua ja kuinka paljon. Sara siepin kuva eilen bilettämässä ja käytännössä koko tissit näkyvissä. Minkä takia joku pukeutuu noin?? Saadakseen huomiota. Huomiota kun hakee niin saa varmasti myös eihaluttua huomiota. Sama jos joku kulkee ulkona käytännössä alasti ja sitten ihmettelee kun tuli ahdistelijoita. Pukeutuahan toki saa melkein miten haluaa mutta ei kukaan voi sanoa että pukeudun noin koska ne on mukavimmat.
Yläasteella pukeuduin muistaakseni farkkuihin ja huppareihin. Varmaan oli joskus verkkaritkin tai samettihousut. Jalassa useimmiten lenkkarit. Töissä vaihtelevasti housuihin, hameeseen ja erilaisiin toimistotyöhön sopiviin puseroihin ja jakkuihin. Jalassa sandaalit, ballerinat tai korkokengät. Baarissa pukeuduin varmaankin pitkiin housuin, lyhyisiin hameisiin, toppeihin tai jakkuhin.
Mua häirittiin ylä-asteella. Kourittiin ja läpsittiin pehvalle. Kun kerroin luokanvalvojalle niin sain kuulla olevani vain liian herkkä ja asia pitää ottaa huumorilla .
Nyt aikuisena pidän huolta että kukaan ei tunge kuplaani. En käy enää tanssimassa koska en halua ketään tuntematonta Romeota itseäni vasten hinkkaamaan. Mutta minulle on sanottu että se ei ole ahdistelua 😂 Jos joku Romeo hinkkaa itseään minuun vaikka käsken lopettaa, niin se on tuttavuuden tekoa, ei suinkaan ahdistelua! Näin kertoi ystäväni. Häntä ei ole kuulemma koskaan ahdisteltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kourittiin härskisti pyllystä ensimmäisen kerran ala-aste ikäisenä kaupan tungoksessa. Sen jälkeen näitä kokemuksia tuli lisää. Ei niitä ole mukava muistella.
Miten joku voi muka joutua jatkuvasti kourituksi 😂😂 olen keski-ikäinen nainen ja ikinä ei oo väkisin kourittu, vaikka oon nätti.
Kyllä vähän epäilyttää.
Sama jos joku kertoisi joutuvansa jatkuvasti ryöstetyksi.Koska kun sanoo että oon tullut häirityksi niin sitten on uhri. Uhri saa sääliä, apua ja tukea.
Uhrimentaliteetti on koko feminismin ydin.
Miten se, että kertoo asiallisesti kokemuksistaan on uhriutumista? Ahdistelu ja häirintäkokemukset ovat kuitenkin hyvin tavallisia, joten niillä ei kyllä huomiota sääliä ,apua tai tukea saa. Yleensä se ympäristön reaktio on sama kuin sinunkin, toisten kokemuksia vähätellään tai ne yritetään leimata naurettaviksi. Miksi tämä asia tuntuu osuvan sinuun niin paljon? Ahdisteletko sinä itse naisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin korostan. En laske mitään lirkuttelua baarissa häirinnäksi.
Ihmettelen myös miten niin moni tulee häirityksi ihan viikottain. Missä te oikein pyöritte, jos joku on kokoajan ahterissa kiinni?No esim. käytän metroa asuinkaupungissani. Kuten jo yllä mainitsin, kolme tapausta on tapahtunut pelkästään liukuportaissa. En puhu lirkuttelusta vaan siitä kun vieras ihminen käy fyysisesti käsiksi selvästi seksuaalisessa tarkoituksessa, keskellä kirkasta päivää. Olen myös kerran mennyt väliin kun näin toisen naisen olevan joutumassa tällaisen uhriksi, yhdessä ajoimme miehen pois.
Mitähän ihmettä pitäisi tehdä, että ei joutuisi kyseisten tyyppien uhriksi?
Eikö se olisi kaikkien etu että selvitettäisiin miten ne naiset joita ahdistellaan eroavat niistä joita ei ole koskaan ahdisteltu. Siinähän saadaan selville se mikä ahdistelijoita motivoi tekoihinsa ja päästään kitkemään se käytös pois.
Kun olet tullut ahdistelluksi niin miten olet asiaan puuttunut ja miten ahdistelijat ovat puuttumiseen reagoineet?
Tämä on ihan hyvä näkökanta. Se auttaa toki, että saa vertaistukea ja kertoa kokemustaan, mutta vain osittain.
Eikö olisi järkevää tehdä juuri tutkimus mikä tai onko joku piirre joka aiheuttaa toistuvan ahdistelun ja miten pitäisi toimia toisin, että ahdistelukokemus ei olisi jatkuvaa tai ettei jatkossa olisi ahdistelukokemusta?Minun mielestäni on nyt niin, että on voimaksi vastakkainasettelu. Se ei auta ketään. Mutta se ehkä.auttaisi, että nimenomaan sekä ahdistellut, että ei-ahdistellut vaihtaisi vatsan rauhallisesti ja ilman syyttely kokemuksia,,niin voisin selvitä onko joku asia tai keino jonkaan kautta voisi itsekin oppia (huono sana, nyt joku ottaa itseensä) jatkossa välttää tai ohittaa ahdistelutilanteet?
Nyt tulee lukiessani ketjua mieleen, että on tapaukset *minä nyt olen vaan sellanen, että minua usein ahdistellaan ja joudun niihin tialanteisiin* ja sitten toiset *minua ei ole ahdisteltu enkä ole kokenut tulleeni ahdistelluksi*.
Molemmat varmaan totta mutta voisiko tätä *tietoa* jotenkin hyödyntää?
Että yhdistetääni rauhanomaisesti nämä tiedot ja kokemukset ja sitä kautta apua tuleviin tilanteisiin tai ettei niitä niin paljon tulisi.
Kuin nyt tuntuu olevan ja tulevan.Mitä ihmettä täällä joutuu lukemaan, 2000-luvun suomessa! Ahdisteltuja pitäisi siis tutkia, mikä heissä on syy miksi heitä ahdistellaan!? Eli syy on taas naisessa, ei ahdistelijoissa. Haluaisinpa kuulla itsestäni analyysin, mikä minussa on vikana että minua on aina ahdisteltu. Huh huh.
Itse haluan kuulla, miten tilanteeseen reagoit ja mitä teit, puolustauduitko ja kerroitko tilanteesta kenellekään?
En koe tarpeelliseksi kertoa miten minä olen näissä lukuisissa tapauksissa reagoinut. Tulisi sitä paitsi pitkä lista. Ahdistelijat voisivat sen sijaan kertoa miksi he ahdistelevat naisia ja nuoria tyttöjä.
Eli toitko asian ilmi ja osasitko puolustaa itseäsi? On hyvä saada pahimmat ahdistelijat vastuuseen, mutta vastuu omasta kehosta ja sen koskemattomuudesta on myös sillä ahdistelluksi joutuneella. Pitää uskaltaa sanoa EI!
Hohhoi. Minä olen se, joka useita sivuja aiemmin kertoi joutuneensa nuorena sukulaismiehen ahdistelemaksi. Mitäkö tein, miten reagoin? Ensimmäisillä kerroilla olin varmaan niin pöllämystynyt, etten saanut sanottua mitään. Myöhemmin kielsin miestä tekemästä niin, vieläpä ponnekkaasti ja jopa raivokkaasti. Kielloillani ei ollut mitään vaikutusta eikä edes sillä, että useampi perheenjäsen todisti tilannetta (kukaan ei puuttunut asiaan).
Miksi minä ja monet muut joudumme edes miettimään tätä asiaa tai puolustamaan itseämme sanallisesti? Emmehän me ole tehneet mitään väärää. Miksi ahdistelija ei osaa pitää käsiään kurissa?
Pessimistinä (realistina) olen sitä mieltä, ettei tule olemaan niin täydellistä maailmaa, että kaikki sopimaton ja rikollinen toiminta saadaan loppumaan. Siksi on tärkeää, että osaa puolustautua ja ennenkaikkea on niin rohkea, että uskaltaa sanoa ääneen, mitä on tapahtunut ja kuka sen on tehnyt. Se on ainoa tapa saada ahdistelija edesvastuuseen ja sitä kautta edes jotain lohtua ja oikeudenmukaisuutta. Ja kun asioista puhutaan ja asenteita saadaan muutettua, myös muut ihmiset heräävät puolustamaan.
Täysin samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset nyt vaan haluaa olla hyviä jätkiä. Olla erilaisia, he kyllä kestävät häirinnän ja miesten härskit jutut. Koska he ovat vähän parempia naisia kuin ne muumimekkoiset vouhkaajat. Yrittävät hakea tällä tavoin miesten arvostusta. Tajuamatta että oikeesti he antavat miesten alistaa heitä ihan miten haluavat. Miesten ei tarvi muuttaa käyttäytymistään vaan naisten pitää siihen soputua ja ottaa vastaan mitä miehet nyt milloinkin sattuu keksimään.
Aha. Härskit jutut ei haittaa, koska olen mieleltäni kaksimielinen itsekin. Mutta häirintää en hyväksy. En hyväksy kikkelikuvia kännykkään, en takapuolen tai tissien puristelua ja mikäli miehen huomio jatkuvasti hakeutuu rintavarustukseen, huomautan asiasta.
Naisiakin on erilaisia, eri luonteilla varustettuja.
Katsomista ei voi koskaan kieltää.
Jos sinä kävelet tai oleskelet julkisella paikalla (muualla kuin kotonasi) niin sinua saa katsella juuri niin kuin haluaa.
En voikaan kieltää. Mutta voin huomauttaa asiasta, mikäli joku jää tuijottamaan. On nimittäin erittäin epäkohteliasta tuijottaa.
Ketju on lukittu.
Yksi seikka on se, että ihmiset joutuvat yllättäen ahdistelluksi normaalissa arjessaan. Paikalle osuu joku, joka katsoo voivansa ahdistella. Omat kokemukseni ovat lähinnä tapahtuneet 12-25 vuotiaana. Varmaan olen ollut ujon ja puolustuskyvyttömän oloinen. Tuohon aikaan en edes pukeutunut naisellisesti tai houkuttelevasti. Jos olet nuori tyttö tai nainen ,olet vapaata riistaa. Peittäväkään pukeutuminen ei sinua suojele. Minua on ahdisteltu niin paksussa pitkässä toppatakissa kuin myös löysässä tuulipuvussa. Ei luulisi olevan kovin kiihottavaa. Paikat ,joissa minua on ahdisteltu ovat olleet hyvinkin julkisia, joko niin, että paikalla on tosi paljon ihmisiä tai niin että olen ollut yksin tilanteessa ahdistelijan kanssa. Tätä on tapahtunut metrossa, junassa, linja-autoasemalla, bussipysäkillä, kadulla, lenkkipolulla ja sivutiellä sekä tietenkin festareilla. Eli tästä opimme ettei kannata liikkua yksin mihinkään vuorokaudenaikaan. Kaikki nämä ovat siis olleet sellaisia, että minuun on tartuttu kiinni, puristeltu tai taputeltu. Pelkkiä huuteluja tai rivouksia en edes jaksa ryhtyä luettelemaan. Analysoippa nyt, miten näiltä ahdisteluilta välttyy.